Koirapakolaiset ry


Tässä kertomuksia koirapakolaisten totuttautumisesta uuteen elämään.

Se Syy

Olisin kuollut sinä päivänä, ellei sinua olisi ollut. Olisin antanut periksi elämälle, ellen olisi nähnyt ystävällisiä silmiäsi. Olisin käyttänyt hampaitani peloissani, ellen olisi tuntenut lempeitä käsiäsi. Olisin jättänyt tämän elämän uskoen, että ihmiset eivät välitä, Uskoen, että ei ole olemassa turkkia, joka ei olisi sotkuinen, Ihoa, jota kirput eivät olisi syöneet, ruokaa, jota olisi riittävästi, sänkyjä joissa nukkua, Henkilöä, joka rakastaisi minua ja näyttäisi että ansaitsen rakkautta vain siksi että olen olemassa.

Sinun ystävälliset silmäsi, rakastava hymysi, lempeät kätesi, Sinun suuri sydämesi pelasti minut. Sinä pelastit minut pelottavalta tarhalta, lievittäen muistoja vanhasta elämästäni. Sinä olet opettanut minulle, mitä on olla rakastettu. Olen nähnyt sinun tekevän saman muille kaltaisilleni koirille. Olen kuullut sinun kyselevän epätoivon hetkillä itseltäsi, miksi teet sitä.

Kun ei ole enää yhtään rahaa, ei yhtään tilaa, ei enää yhtään koteja Sinä avaat sydäntäsi vielä vähän isommaksi, venytät penniä vielä vähän, Teet vielä vähän enemmän tilaa, pelastaaksesi vielä yhden kaltaiseni. Kerron sinulle kiitollisuudella ja rakkaudella, jotka loistavat silmissäni. Tavalla, jolla parhaiten osaan, muistuttaen sinua miksi sinä jatkat yrittämistä.

Minä olen se syy. Koirat ennen minua ovat se syy. Niin kuin myös ne koirat, jotka tulevat jälkeeni. Elämämme olisivat menneet hukkaan, emme olisi koskaan saaneet antaa rakkauttamme. Olisimme kuolleet ilman sinua.

Lilja greyn tarina
Lakun pakomatka
Baba
Neiti nro 35
Axu
Mummukka
Rio
Axel
Lilli
Madonna
Anais
Nuka