Koirapakolaiset ry

Matkakertomus Tallinnan koirakodista

Koira-aiheisessa novellissaan Hugh Walpole toteaa, että on olemassa vain kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, joilla on sydän ja niitä joilla ei ole. Tallinnan koirakoti on perustettu siksi, että sydämettömiä on niin paljon.

Koirakodista kantautuvaa meteliä kuullessa tulevat eittämättä mieleen helvetin portin yläpuolelle kirjoitetut sanat. Kaikkea toivoa ei koirakotiin tuodun koiran tarvitse heittää, mutta vedonlyöntisuhteella 6:4 koiraa odottaa kuolema. Ja sitä ennen pitkä odotus painajaismaisissa olosuhteissa.

Pihalla kaukasianpaimenkoira tempoilee kettinkiään niin että pelkään sen katkeavan. Koira murisee kun sivuutan sen mahdollisimman kaukaa. Arvelen, että se on varmaan vihaiseksi hakattu vartiokoira. Myöhemmin saan tietää, että koira ei ollut lainkaan vihainen vaan ainoastaan turhautunut. Se on saanut kodin Suomesta.

Kesäkoirat

Tuossa aidan vieressä oli Winnien koppi. Winnie oli löydetty kesämökkialueelta syksyllä, kuten nuori colliekin. Joku oli ottanut Winnien kiinni ja pitänyt hauskaa sen kustannuksella trimmaamalla sen hyeenaksi. Winnie hytisi takaa lyhyeksi kynityssä karvassaan.

kuva: Winnie


Tarhalle tulee pajon pahoinpideltyjä koiria. Muistan edelliseltä käynniltäni bokserinartun, joka oli juuri tuotu koirakotiin. Se oli niin arka, että meni maahan kun ihminen vain katsahtikin siihen. Bokserin häkin edessä seisoi vapaaehtoistyöntekijä ja kyyneleet virtasivat pitkin hänen kasvojaan. Bokseri on jo siellä,missä koiriakaan ei lyödä.

Pimun tarina

Koirakodin kuvottavan hajuisessa sisärakennuksessa mieleeni muistuu Pimu, jonka veimme Suomeen. Pimu oli kääpiökokoinen vanhus. Sen karva oli niin ohut, että kirppujen tulehduttama iho kuulsi sen läpi. Toinen silmä oli omituisesti pullistunut. Kun otimme Pimun mukaamme, koirien hoidosta vastaava työntekijä itki helpotuksesta.

Suomessa eläinlääkärin vastaanotolla selvisi, että Pimulla oli paha ientulehdus ja sydänvika. Eläinlääkäri sanoi, että loukkaantunut silmä täytyy poistaa. "No, mitä siitä, pärjäähän koira yhdelläkin silmällä".

Leikkausta edeltäneessä kallokuvauksessa kuitenkin selvisi, että silmässä oli pitkälle edennyt syöpäkasvain. Pimu lopetettiin välittömästi. Omistajalla oli Pimun hoidosta kuluja enemmän kuin hänen puolen kuukauden työttömyyskorvauksensa oli, mutta hän ei raaskinut jättää koiraa enää sairastamaan koirakotiin. Pimu oli tuskistaan huolimatta onnellinen elämänsä viimeiset kaksi viikkoa.

Pimu oli ollut koirakodissa jo kuukausia. Tarhan eläinlääkäri ei luultavasti silkkaa välinpitämättömyyttään ollut lopettanut sitä. Toisaalta koirien hoitajat "eläinrakkaudessaan" väärentelevät koirien tulopäivämääriä ettei niitä lopetettaisi.

Kaikki auttajat eivät ole hyväsydämisiä

Myös koirakodin hallinnollisen johdon kanssa on vähän niin ja näin. Kun koirakoti seitsemisen vuotta perustettiin, sille myönnettiin 500 000 kruunun starttiraha. Rahat on käytetty, mutta ei suinkaan koirien hyväksi. Tämän vuoksi on koirakoti tälläkin hetkellä lakkauttamisuhan alainen.

Koirakodin työntekijöistä osa on työllistettyjä, osa vapaaehtoisia. Jälkimmäisistä suinkaan kaikki eivät käy auttamassa koiria sydämensä hyvyydestä. Osa noukkii parhaat päältä tavaratalojen koirille lahjoittamista elintarvikkeista.

Kahtena viime kertana koirakodissa käydessäni olen nähnyt koirille annettavan kouluruoan tähteitä. Perunanpuolikkaita ei ole muussattu - koiran vatsa ei niitä sulata. Joukosta löytyy myös punajuurta. Leipää on pussikaupalla koirakodin keittiössä, mutta sitä ei ole lisätty koirien ruokaan. Näen luurangonlaihan koiran, jolla on edessään täysi kupillinen tätä sianruokaa. Se ei syö.

Koirien koppeihin on vaihdettu kuivat oljet. Kopit ovat kuitenkin erittäin huonossa kunnossa. Koirat siis palelevat. Sen lisäksi monet niistä kärsivät nälkää. Ja kuitenkin tarhan työntekijät vilpittömästi uskovat olevansa hyvällä asialla pitämällä koiria elossa! Elävä kuolema...

Eläkeläiskoira ylpeyden aiheena

Varjupaikin ylpeyden aihe on "eläkeläiskoira" joka on ollut siellä 7 vuotta eli koko tarhan olemassaolon ajan. Kysymys on siis paikasta, jossa eläintenystävä ei itkemättä voi vierailla.

On totta, että on sydäntäsärkevää lopettaa nuori koira, tai koira jonka elämä selvästi on ollut pelkkää piinaa. On kuitenkin myös totta, että yli puolet näistä koirista ei tule saamaan uutta kotia.

Koirat odottavat. Kesän kuumuudessa, kevyt vesikuppi kaatuneena. Talven kylmyydessä. Rautakettingillä koppiin kahlittuna. Ehkä se sydämellinen ihmisluokka jakautuu vielä kahtia - niihin, joilla on järkeä ja niihin joilla ei ole.

Kuvassa Winnie tammikuussa 2002

3.10.2001
Elisa Kissa
puheenjohtaja

Lisätietoja email: koirapakolaiset