Koirapakolaiset ry



kuva: Vladimir Stevic

VLADIMIRIN KOIRANELÄMÄ

Pari vuotta sitten tv:ssä esitettiin dokumentti ”Koiran elämää” Euroopan vuoksi –sarjassa. Ohjelma kertoi Vladimir Vukovicista, joka eleli Belgradissa 700 löytökoiransa kanssa. Vladimir oli toiminut sodan aikana Sarajevossa Punaisen Ristin ruumiinkuljettajana. Hän oli pettynyt ihmisiin ja omistautui sodan jälkeen kodittomien koirien auttamiseen.

Ohjelman esittämisen jälkeen tv2:een tuli yhteydenottoja; monet halusivat auttaa Vladimiria. Miehen osoite ei kuiten- kaan ollut tiedossa. Tämän vuoden alussa Koirapakolaiset ry otti yhteyttä Doc-Co –yhtiöön joka on Koiranelämää-dokumentin jakeluyhtiö. Doc-Co:sta kerrottiin seuraavaa:

LÄHES 250 KOIRISTA MYRKYTETTIIN

Koiran elämää –ohjelman tuottaja, elokuvaohjaaja Zoran Tasic vieraili Vladimirin luona syksyllä 2002. Hän kertoi, että Koiranelämää filmattiin kesällä 2000. Vladimir oli asunut koirineen Belgradissa vuoden alusta. Joka aamu Vladimir nousi kello 4 keittämään koirilleen ruokaa. Elämä oli rankkaa, mutta Vladimir koki sen mielekkääksi.

Elämä ei kuitenkaan kauaa jatkunut idyllisenä. Bosnian pakolaisena Vladimir joutui rasistisen hyökkäysten uhriksi. Lähes 250 koirista myrkytettiin. Pelastaakseen loput koirat Vladimir sijoitti ne koiratarhoihin Belgradin ympäristössä. Hän lähti syksyllä 2001 synnyinseudulleen Goradzeen mukanaan 16 ranskanbuldoggiaan, vuohi, 3 karitsaa ja lintuja.

Vladimir asui talven vanhempiensa osittain raunioituneessa talossa, eläimet olivat hänen entisen opettajansa suojissa. Keväällä armeija antoi hänen asuttavakseen kontin. Vladimir työskenteli sahalla ja hakkuutyömaalla, mutta koska hänelle tuotiin koko ajan lisää eläimiä, rahat eivät tahtoneet riittää eläinten ruokkimiseen. Kyläläiset auttoivat kuitenkin mahdollisuuksiensa mukaan, vaikka heillä itselläänkin oli pula kaikesta.

Pieni Goradzen kaupunki kärsi sodassa suuria tappioita. Lähes kaikki Vladimirin ikätoverit ovat kuolleet. Vähäiset vapaahetkensä Vladimir huomasi viettävänsä hautausmailla juttelemalla kuolleille ystävilleen. Niinpä hän päätti viime vuonna palata Belgradiin, jossa ilmapiiri oli rauhoittunut. Siinä vaiheessa hänellä oli jo yli 40 koiraa, kissojakin oli liittynyt joukkoon. Myös lintuja oli entistä enemmän.

UUSI KOTI VUOREN JUURELLA

Belgradissa Vladimir eläimineen asui ensin konkurssiin menneeltä rakennusyhtiöltä jääneissä majoissa. Pian vanha naislääkäri antoi hänelle maapalan vuoren juurelta lähellä kaupunkia. Kun Zoran Tasic vieraili hänen luonaan, Vladimir rakensi paraikaa suojia itselleen ja eläimilleen.

Zoran Tasicin mukaan Vladimir on saanut elämänilonsa takaisin. Silmät säteillen hän kertoi Tasicille, että emokoira oli kasvattanut orvon kissapoikueen ja nämä luulevat olevansa koiria. Eivät nämä, eivätkä muutkaan Vladimirin kissat ole koskaan yrittäneet vahingoittaa kesyjä kyyhkysiä. Vladimir totesi viimeisten vuosien olleen raskaita, ja sanoi että hänen ja eläinten välinen rakkaus oli ainoa mikä piti heidät hengissä.

AUTAMME VLADIMIRIA

Koirapakolaiset ry järjesti 7.8.03 Helsingissä Match Shown. Näyttelyn tuotosta 875 euroa lähetettiin Vladimiria varten Ranskassa avatulle keräystilille.

Elisa Kissa