Koti

Ansometsän kennel tarkoittaa punaista tupaa, perunamaata ja lemmikkikoiria. Russelit ovat rakkaita perheenjäseniä ja harrastuskavereita. Niiden terveys ja hyvinvointi ovat etusijalla. Harrastamme agilityä ja tottelevaisuutta Ylöjärven koirakerhon koulutuksissa ja tapahtumissa. Talviaikaan treenaamme ProCaniksen lämpimässä hallissa Mouhijärvellä.

 

ARTIKKELI
KASVATTAJAESITTELYSSÄ ANSOMETSÄN KENNEL (RUSSELI 3/05)

Mistä kaikki alkoi?

Kaikki alkoi 80-luvulla Kaupin ratsastuskoulun (Tampereella) ratsastuksenopettaja Tepan Salli-russelista, joka teki lähtemättömän vaikutuksen pikkuruisessa toimistokopissa päivystämällä. Kului pari vuotta Sallin jälkeläisiä odotellessa, turhaan, ja lopulta Tepa neuvoi minua kyselemään pentua toiselta ratsastuskoululta, mitä kautta sitten päädyin odottelemaan pentua Anneli Hakatieltä Hyvinkäältä. Niinpä vihdoin viimein tulin Heppu-russelin omistajaksi pitkän odottelun jälkeen. Heppu kasvoi ensimmäiset vuodet Nana-saksanpaimenkoiran kanssa. Heppu-pappa nukkui pois lähes 16 vuoden iässä 6.6.2005 ja tulee aina säilymään muistoissamme.


Ja mukaan tuli kennelnimi...

Kennelnimi Ansometsän tulee täältä synnyin- ja kotipitäjästäni Viljakkalasta. Ansometsä on lehtometsää, jossa kasvaa mm. Suomen pohjoisimmat pähkinäpensaat ja monet muut harvinaiset kasvit kuten keltavuokot. Ansometsässä on myös rantamökki, jonne vievä tie nimettiin Hepun suoraksi Hepun pingottua uudenuutukaista tietä kuin siivillä. Metsän siimeksessä rakkaat lemmikkini ovat saaneet viimeisen leposijansa. Ansomäen urheilukeskuksessa olemme kokoontuneet pentutapaamiseen jo muutaman kerran ja jälleen kesällä 2006 (huom. ansometsäläiset!)

Tämän hetkinen russelivahvuus?

Tällä hetkellä perheeseemme kuuluu Irlannista tuodut sisarukset Täplä ja Rose, kohta kahdeksanvuotiaat nartut sekä Australiantuonti Luka, vuoden ikäinen uros. Sijoituksessa on Ansometsän Lilliputti, Sagan ja Banjon tytär, joka on vasta 5 kk. Vireillä on myös osaomistusnarttupennun tuonti Australiasta tänä syksynä.
Rosen ja Lukan kanssa harrastamme agilityä Ylöjärven koirakerhossa. Täplä ei lajille täysin syttynyt ja viettää nyt vapaaherrattaren päiviä. Rose kisaa kolmosluokassa ja Luka on juuri lupaavasti suorittanut alkeiskurssin, tarkoitus on jatkaa molempien kanssa. Lukan kanssa myös tokoilemme ja luolailemme sekä patsastelemme harvakseltaan näyttelyssä. Uusi laji on mejä (kiitos Eevan ja Körmyn ), tätäkin kirjoittaessani lokakuisena lauantaina on verijäliet ”kypsymässä” innokkaalle koiranelikolle.


Ansometsän kasvatit

Täplällä ollut neljä Ansometsän pentuetta. Täplän tyttärellä Ansometsän Sagalla on ollut yksi pentue. Kasvatit ovat hajaantuneet Oulusta Helsinkiin, Vaasasta Joensuuhun. Kaikki ovat löytäneet paikkansa rakastavista ja aktiivisista perheistä. Näyttelyt, luola ja agility ovat useiden kasvattieni harrastuksia. Lähestulkoon kaikkien kanssa olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä ja on ollut ilo seurata uusien russeliperheiden elämää.


Jalostusmietteitä...

Vuosien varrella käsitykseni jalostuksesta ovat muuttuneet ja täsmentyneet. Luonne, terveys ja ulkonäkö ovat tärkeitä. Hepun kaihin myötä (9 vuotiaana todettiin HC) ymmärsin, miten tärkeätä on rotukohtainen terveysseuranta. On varmaan onnellinen sattuma, että Täplä ja sen jälkeläiset ovat olleet vielä terveitä. Toivoa sopii, että mahdollisimman moni russelinomistaja veisi koiransa tarkastuksiin vaikka ei niitä jalostukseen käyttäisikään. Täplän jälkeläiset ovat olleet luonteeltaan hieman pidättyviä, mutta eivät aggressiivisia. Toivoisin jatkossa lisää avoimuutta niiden luonteeseen, johon tietysti kasvuympäristökin ja pentuajan kokemukset vaikuttavat. Olen alkanut laittaa painoa myös siihen, että russeliperheet sitoutuvat aktiviteetteihin pentujensa kanssa, koska russeli tuskin sopii pelkästään seurakoiraksi. Kannustan kasvattieni omistajia myös alusta alkaen harjoittelemaan näyttelyesiintymistä, koska näyttelyihin ei voi mennä kylmiltään kuleksimaan. Lukan myötä olen päässyt kokemaan näyttelymaailmaa, kiitos Maijan ja Sussun, jotka ovat opastaneet sillä saralla.

Ansometsän tähtihetkiä

Tähtihetkiä koen päivittäin koirieni kanssa, metsälenkeillä. harrastuksissa tai peiton alle käpertyessä. Ihania, rakkaita koiria! Tähtihetkiä olen kokenut agilityradoilla, palkintopalleilla, ja näyttelykehässäkin. Olen tutustunut mukaviin koiraihmisiin ja saanut monia hyviä ystäviä koirien välityksellä. Russelimuistoja voi sitten joskus palautella mieleen keinustuolissa istuen…


Tulevaisuuden suunnitelmia?

Russelit ovat perheenjäseniä, joiden kanssa harrastetaan ja liikutaan. Toiveena on käyttää Lukaa jalostukseen sopiville nartuille. Ansometsäläisistä Lumiriina on tarkoitus astuttaa Lukalla ensi talvena. Aika näyttää miten Ansometsän Lilliputti kehittyy. Toivottavasti tuontinartun myötä saadaan ”uutta verta kehiin”.


Terveisiä russelin ystäville ja muille kasvattajille

Russelista on tullut viime vuosina suosikkirotu, joka vilahtelee alinomaa tv.ssä ja lehdissä. Se ei kuitenkaan ole laiskan tai mukavuudenhaluisen ihmisen lemmikki. Russeli, luolakoira, vaatii johdonmukaisen kasvatuksen, jonka toteuttamiseen on perehdyttävä kirjallisuuden ja kokeneiden koiraihmisten opastamana. Jokaisen russelinomistajan on kuitenkin löydettävä oma kultainen keskitie tietotulvan keskellä huomioiden koiransa yksilölliset ominaisuudet.


Takaisin ylös