Rajakontu ja Kavaino
-Погранкондуш

◄◄Sivuston alkuun



Rajakonnun asukkaat 1919
Rajakonnun asukkaat 1941-1944
Rajakonnun koulu- ja väestötietoa 1941-1944
Niilo Sahke: Konnun talvivalassi
Rajakonnun talot 2011

Pertti Röppäsen matkakertomus
http://heninen.net/folder_f.htm?F=kollaa&S=rajakontualue
Huoneentalulu

Rajakonnun poika muistelee 1999: Jaakko Levojev  Osa 1    Osa 2
ТРЕВОЖНЫЕ ДНИ ПОГРАНКОНДУШЕЙ: Яков ЛЕВОЕВ
Manala
У ВЛРЛШЕВЛ КАМНЯ

Kavaino



Kauppakuolema Rajakonnussa 2010, varmuuden vuoksi vainaja vielä poltettiin.



Santeri Potaseff Rajakontu 2010
Rajakonnun tsasouna on sijainnut tien vieressä, Suomesta päin tultaessa tien oikealla, siis Laatokan puolella, siinä on radiomasto ja heti sen vieressä matala ja teräskehikko, oikealla puolella konttia pienempi ruostunut rautapeltinen koppi, alempana on puna-armeijalaisten hautamerkki. Tästä takaisin Suomeen päin satakunta metriä on ruotsalaisen Kristina Hammarströmin rakennuttama näkötorni.

Teräskehikko on majakka, eli sen huipussa on merenkulkijoille valo, loisto. Tsasouna on ollut täsmälleen tämän majakan paikalla. Aikoinaan tsaarin aikana tsasouna ja sen vieressä olleet suuret kuuset muodostivat tärkeän merimerkin joka on tietysti ollut myös merikorteissa.
Tsasounan tuhoamisesta huolimatta saatiin säilymään merimerkki tarkasti entisellä paikalla.
Tsasounan ja tien välissä on ollut pieni hautausmaa. Santeri näytti muutaman metrin tarkkuudella äitinsä puolen esi-isiensä hautapaikat tien ja tsasounan välissä.  -lm 10

 

Manssilasta Rajakontuun saavuttaessa tien vasemmalla puolella on Santeri Potaseffin keltainen talo. Talon takana puolen kilometrin päässä on bunkkeri, josta avautuu hyvä ampuma-ala suoraan Virtelään. Kuvaajan selän takaa aukeaa näkymä Laatokalle.  Ajellessasi siellä päin poikkea Santun luona tsaijulla, kerro terveisiä! -lm 03

Santun talo on nyt osittain punainen. Santun vaimo kuoli syksyllä 2009, ehtivät  olla naimisissa 56 vuotta. -lm 2010

Isä-Olavi Rajakonnussa 2002.

Rajakiven kotiseutumatkalla v. 2001 olin majoittuneena Ilmari Missin kanssa Santeri Potaseffin luokse.
Vasemmalla kotisivujen laatija, keskellä majapaikan isäntä ja oikealla hänen vaimonsa Nadja. Santeri on Kuopiossa asuvan Viktor Mikkosen (Jeshoi) ja Tampereella asuvan Klaudia Stenvallin  serkku (Viktor ja Klaudia ovat veli ja sisko). Molempien äidit olivat siskoksia, os. Mihkijev Rajakonnusta. Santeri kävi koulua jatkosodan aikana Manssilassa. Hän tuntee monia virtiläläisiä ja paikkakunnan historiaa. Poliisi Salmisen komeaa hevosta kokoontuivat kaikki kylän pojat ihailemaan.
 Huoneentaulu  -lm 01

 

15.7.1939 Stalin antoi käskyn kenraali Meretskoville hyökkäyssuunnitelman laatimiseksi Suomen valloittamiseksi. Bunkkerien rakentaminen Rajakontuun  alkoi kesällä 1939. Näkösuojaksi pystytettiin kuusia, mutta pian ne kuivuivat ja työmaa näkyi hyvin.
Sotilasasiantuntijoita ihmetyttää se, että bunkkerin ampuma-aukot ovat pystysuunnassa, kuten vanhoissa linnoituksissa, esim. Suomenlinnassa. Toisen maailmansodan aikana bunkkerien ampuma-aukot olivat vaakasuorassa.
 -lm 01

Taustalla Laatokka, ranta on parin kilometrin päässä. Välissä on laajat niityt. Rajakontu on 60 metriä Laatokan pintaa ylempänä kuten Manssila ja Virteläkin.
Laatokan meren toiselle rannalle Metsäpirttiin ja Konevitsaan on matkaa kaksi kertaa enemmän kuin Helsingistä Tallinnaan. -lm 03

Kesällä 2001 Manssilan Nuorisoseura Rajakiven matkalaisia Rajakonnussa, taustalla Alho-nurmet, Mantsinsaari ja Laatokka, vasemmalla Ilmari Missi, Terttu Autio os. Uuttu, Alli Autio ja Pirkko Koponen os. Uuttu. -lm 01

Aikaisempina vuosina Potaseffeillä oli lehmä,  mutta  pitovaikeuksien takia he hävittivät sen ja hankkivat tilalle vuohi-pariskunnan, kuvassa aito Boša-pukki. Vuohista käytettiin nimitystä Stalinin lehmä.   -lm 03

Vuoden 2004 paikkeilla ilmestyi Rajakontuun näkötorni. Eräs Venäjänpuolen asukas arveli keskustelupalstalla että se on Venäjän ensimmäinen laatuaan.

Santeri Potaseff muisti 2010 että näkötornin kustantaja oli Kristina Hammarström. Hän oli antanut rahat ja paikalliset työmiehet rakensivat sen. Netistä löytyy että siinä on ollut taustalla todennäköisesti Ruotsin kansainvälisen kehityksen SIDA-toimisto.

Vuonna 2019 torni on lahonnut, portaat on poistettu, kesti 15 vuotta koska ei oltu tehty kyllästetystä puusta.

 

Rajakonnun talvihiljaisuutta

Rajakontu. Joskus tämä karjalaiskylä oli ollut aivan valtionrajan pinnassa. Ehkä nimikin on siitä lähtöisin. Kylän historia on todellakin vaiherikas.

Rajakonnun kanta-asukas Jakov Levojev on kirjoittanut muistelmansa kotikylänsä ihmisistä ja heidän kohtaloistaan. Teos on toimitusvaiheessa, joka tehtävä on minulle uskottu.

Muutama päivä sitten kävin Rajakonnussa tutustumassa kylän nykyelämään. Raja on tietysti nykyään kaukana kylästä, mutta rajaseudulle ominainen hiljaisuus vallitsee talvihiljaisuudessa. Kesäisin kylässä on vilkas elämä ja toiminta, vaikka sitä tuskin voidaan verrata ennen sotia ja sodan jälkeenkin vallinneeseen elämään. Kylässä oli silloin yli sata omakotitaloa, siellä toimi varakas kolhoosi ja myöhemmin valtiontila. Nyt Rajakonnulla asuu vain kolme työkykyistä ihmistä, jotka työskentelevät Manssilan farmilla. Puolella taloista ikkunat on lyöty kiinni, niissä ei ole talvisin asukkaita. Kylään ovat jääneet vain eläkeläiset tai sellaiset ihmiset, joilla ei ole minne muuttaa.

Muuten kylä on kaunis talvellakin. Laatokka on sen vierellä. Pellot ja laidunmaat ympäröivät kylää, sen halki kulkee vilkasliikenteinen maantie. Paikkaa ei voi mitenkään pitää syrjäseutuna. Siksi on vaikea uskoa etteikö Rajakontuun palaa täysiverinen elämä, jota on niin värikkäästi kuvannut Jakov Levojev muistelmissaan. Nämä ajatukset tulivat mieleeni Rajakonnusta palatessani.

Ivan Kostin