Kävimme läpi tyrkkyryhmän harjoitustöitä. Osa päätyi suoraan roskikseen, osa trash- festivaalien Tähteiden tähteet - esityssarjaan, mutta parhaimman ja vähäisimmän osan pidimme toistaiseksi vain omana tietonamme ja kokemuksenamme. Ja tietysti oli vielä niitäkin, jotka olivat niin toivottomia tapauksia, että annoimme niiden tekijöille kenkää kurssilta varsinkin kun melko hyvin osasimme arvioida mihin toimenpiteemme heidät johtaisivat. Pois opetuksen piiristä potkittiin ainakin näennäisesti myös ne, jotka menivät suin päin kohti karkeinta tuntemaansa äärimmäisyyttä ja jäivät loukkuun, josta heidän suureksi yllätyksekseen kukaan ei heitä pelastanutkaan. Meille loukut sopivat hyvin jäljelle jääneiden motivointiin. Itse nautimme erityisesti yhden managerikokelaamme toilailuista. Hän oli luonut neopunkryhmän, jonka jäsenet vaihtuivat tiuhaan tahtiin epäsäännöllisten ja ehkä vähän epäterveidenkin elämäntapojensa vuoksi, mistä ei kuitenkaan koitunut suurta haittaa, koska bändin ohjelmisto koostui pääosin coverbiiseistä. Soittajat olivat lyhytpinnaisia väkivaltarikollisia, jotka oikeasti suuttuivat kun heidän päälleen syljettiin ja heitettiin kaljatölkkejä. Tyypit päätyivät nopeasti takaisin kiven sisään, missä tulivat toimeen siinä kuin muuallakin, mutta tällä kertaa he veivät todistajanlausunnoillaan mukanaan myös managerinsa, joka seurasi suojattejaan todellisen taiteenharrastajan nyrpeydellä, josta ei hänelle juuri apua ollut. Sen sijaan radikaalilesbot, jotka tunkeutuivat kristillisen lääkärikansanedustajan kotiin, pakottivat hänet samoin kuin hänen kaksi murrosikäistä tytärtään riisuutumaan alasti ja tiedustelivat sitten kaikella tuntemallaan lähimmäisenrakkaudella kumman äiti mieluummin valitsee, homoseksuaalisuuden vai pedofilian, me autoimme pois maasta saatuamme yksinoikeuden heidän tapahtumapaikalla kuvaamaansa videoon ja siihen sopivaan Äitiä ja tytärtä -demonauhaan.

Täydennys                    Säännöt