Virtuaalikohtaamisissa otin aluksi yleensä nuoren hyvävartaloisen naisen muodon ja kun toinen nainen polvistui eteeni nuolemaan vittuani, tuntoaistimukset välittyivät pienen lisäohjelman avulla kurttuiseen kyrpääni ja vähän piristivät sitä. Kaiken muun hyvän lisäksi olen ostanut lapsuuttani takaisin ja oppinut palaamaan niihin aikoihin jolloin kykenin luomaan ensimmäiset omat mielikuvitushahmoni ja hieman toisin kuin silloin anatomia ei ole kohtalo eikä este vaan voin antaa haluilleni hahmon jonka ne kulloinkin haluavat ottaa. Tästä huolimatta kaukorakkauteni ensimmäiseen ainoaan ja oikeaan terapeuttiini tuskin koskaan katoaa, hänhän minut tähän hoidon lopettaessaan tietoisesti sysäsi, eikä vieläkään ole monia asioita, joita en hänen vuokseen tekisi.   Suosikkipelini on kuitenkin skandinaavisen terapiaryhmän lanseerama peli, jossa sukupuolensa voi rakentaa kuin legopalikoista. Kun sitä on aikansa pelannut ymmärtää paremmin niiden ajatusta, että suurin henkinen rintamalinja kulkee niiden välillä joille on olemassa vain kaksi sukupuolta ja niiden joille niitä on monta ja joka kohtaamisessa. Niitä kutsutaan bailaajiksi ja lynkkaajiksi. Vaihtoehtoja on tuhansiksi tunneiksi kun saa valita ensin kromosominsa ja sitten anatomiansa johon sisältyy myös mahdollisuus leikkiä hermafrodiittia, hormonihoidettua tai alkuperäisestä muutettua, seuraavaksi voi valita miten hyväksyvästi tai torjuvasti anatomiaansa suhtautuu ja miksi, sen jälkeen on identifikaatiovalikko josta mä yleensä valitsen androgyynin tai jäsentymättömän, sitten saa valita identiteettinsä sosiaalisen hyväksyttävyyden ja suhtautumisensa siihen ja tietenkin oman seksuaalisuutensa saa valita, mä olen yleensä multiseksuaali tai autoeroottinen, partnerinsa saa rakentaa aivan yhtä huolella kuin itsensäkin ja melkein viimeiseksi voi päättää miten suhtautuu toisenlaisiin identiteetteihin kuin mitä on sillä kertaa itselleen valinnut ja lopuksi saa liukuvasti säätää antioidipaalisuutensa määrän. Aika ei tule mun kokemuksen mukaan ollenkaan niin pitkäksi kuin ennen kapakoissa. Pidän siitä, että nykyisen elämäni intensiteetti perustuu enemmän fuusioon kuin kitkaan. En enää vihaa ihmispsyykeä niin paljon kuin aikaisemmin.

Täydennys                 Säännöt