Ahtaammassa maailmassa minulla oli hyvää aikaa kirjoittaa kertomuksiani paperille. Tavallaan istuin vain parin väärinymmärretyn faksin takia joten kirjallisuus oli helppo löytää uudelleen vaikka en vielä ollutkaan valinnut puoliani lopullisesti niin kuin sellaista voisi koskaan tehdäkään. Ja jos minua nyt syytettäisiin siitä mitä tein se pitäisi tehdä myöhemmin ja olin jo katsonut valmiiksi paikan joka uhmasi tunkeilunhaluisten mieli kuvitusta ja käsityskykyä. Kahdeksannen uhrin kohdalla poliisin vakioselitys ei enää voinut pitää paikkansa ja kun aikaisemmat tapaukset pengottiin vähemmän hätäisesti uudelleen, kävi ilmi, ettei niissäkään ollut kysymys alamaailman sisäisistä välienselvittelyistä. Media oli vähemmän raivoissaan kuin yleensä, koska kaikki murhatut olivat olleet väkivaltaisia rikoksenuusijoita; silmä silmästä sopi hyvin, kunhan vain ei ohimennen lyötäisi myös nuuskivaa nenää lyttyyn. Tekotavat sen sijaan olivat joka kerta erilaisia mikä antoi aihetta vastasyytöksiin hysterian luomisesta hirviöuutisoinnilla. Kiistelyn jatkuessa uhrien määrä kasvoi noin yhdellä viikossa kunnes viidennentoista tapauksen jälkeen tuli selvä tauko. Tutkimukset eivät edistyneet ennen kuin myös ö-mappiin epäuskottavina heitetyt tunnustukset, ilmiannot ja vastuunottamiset käytiin läpi. Vasta kuudestoista ruumis kertoi että oli löydetty ihan oikea paperi. Paremman puutteessa paikkansapitäviä faktoja alaviitteissään tyrkyttävän viestin sisältöä kutsuttiin tilastollisen terrorismin lähtölaukaukseksi, ilmiön jollaista rikoshistoria ei siihen asti ollut tuntenut.

Täydennys                    Säännöt