Klo 17. Sika ottaa yhteyttä. Keskustelemme hetkisen, tai oikeastaan vain vaihdamme uhkauksia, ja kiihdytämme toisemme raivoon, joka yltyy vielä puhelun loputtuakin. Lataamme elukan silmille ja korville erään hänen lapsuudenkesänsä torjutut tapahtumat ja kysymme kenet hän oikeastaan haluaisi tappaa, äitinsä joka ei tehnyt mitään vai isän ja isoisän jotka tekivät vai kallonkutistaja- ja pinnanvenyttäjäpariskunnan, joka ei ymmärrä mistään mitään. Sika uhkailee lisää, me uhkaamme lisää ja toivomme että aika riittää muille kuuntelijoille puhelun jäljittämiseen. Puhelu katkeaa äkisti, mutta kestää pitkään tointua edes vähän. - "Entä jos se tappaa Tiinan ja itsensä?" - "Me tapetaan
nämä paskat vaikka se kävisi miten vaikeasti." - "En mä sitä tarkoittanut." - "Et niin, mä tiedän."

Klo 18. Jäljitys onnistui ja voimme katsoa televisiosta toistakin piiritystä. Valmistaudumme käymään kauppaa, otamme esille nopan ja annamme vangeillemme numerot yhdestä kuuteen. Heitämme kunnes silmäluku on mieleisemme. Vapautamme hyvän tahdon eleenä psykiatrin vaimon ja panemme hänen miehensä keskustelemaan poliisin panttivankipsykologin kanssa siitä kuinka järkevää se on. Vapautuksen salaisena ja aviomiehen hengen pelastavana ehtona on että vaimo antaa valaehtoisen lausunnon Sian vapautumiseen johtavista tapahtumista töllistelevän yleisön seassa odottavalle Snellman&Schweinhundin edustajalle. Sitten annamme hänelle jäähyväiskielisuudelmat, akalla on sisua, häntä ei tarvitse työntää vaan hän hyppää aivan itse alhaalla odottavaan palokunnan pelastuspurjeeseen. Sitten asiat mutkistuvat. Neuvotteluyhteys Sikaan katkeaa. Hetken kuluttua tv-kamera näyttää otoksen jossa piiritetystä talosta tuodaan ulos huovalla peitetty nainen joka voisi olla Tiina. Haluamme olla ehdottoman varmoja.

Klo 19. Poliisi kertoo, ettei Tiina voi puhua koska on shokissa. Päällisin puolin häntä on möreä-äänisen naiskonstaapelin mukaan vahingoitettu vain vähän. Kerromme vapauttavamme vankimme heti kun kuulemme hänen äänensä ja Sika on lopullisesti nujerrettu. Jostain syystä poliisi ei vielä ole rynnäköinyt Sian piilopaikkaan. Kysymme kokeeksi hyvin tuntemaamme intiimiä yksityiskohtaa Tiinan vartalosta ja saamme väärän vastauksen. Huovan sisällä lavastetussa otoksessa olikin siis vain huolella valittu naiskonstaapeli. Kerromme tappavamme kaikki panttivankimme jos meille valehdellaan vielä kerrankin. Väsymys ja stressi hiertävät jo kaikkia limakalvojamme. Painaudumme tuon tuostakin toisiamme vasten vaikka niin ei sala-ampujien vuoksi olisi viisasta tehdä. Viimein näemme sen minkä olemme halunneetkin nähdä.

Klo 20 Tiina oli siepannut Sialta aseen ja ampunut tämän. Laukauksen kuultuaan erikoiskoulutettu erikoisryhmä oli kiihkoissaan rynnännyt sisään ja haavoittanut Tiinaa ennen kuin tilanne oli niin sanotusti myös heidän hallussaan. Tiina ontuisi ainakin oikeaa jalkaansa loppuikänsä. Meidänkin teki lievästi mieli haavoittaa lievästi. Sen sijaan tyhjensimme helpottuneina rakkomme vankiemme niskaan. Olisimme halunneet saada Tiinan seuraamme juhlaillalliselle mutta osasimme liian hyvin kuvitella kuinka katkera ja arvovaltatappion kärsinyt tarkka-ampuja lahtaisi meidät pöydän ääreen. Tarkastimme että Snellman&Schweinhund oli paikalla ja ilmoitimme sekä medialle että poliisille niin antautumisemme ajan kuin tavankin. Pian kuljimme vuorotellen huovan alla aviopari seuranamme kohti poliisiketjua eikä laukaustakaan ammuttu. Istuimme jo poliisiautossa asianajajiemme seurassa kun psykiatria vasta irrotettiin kaasuliedeltä. Hymyilimme valokuvaajille vielä poliisiasemallakin sillä meidän varallemme oli sekä kustannussopimus virtuaalipelioptioineen että toteuttamiskelpoinen pakosuunnitelma. Emme istuisi vankilassa päivääkään.

 Täydennys                      Säännöt