Pian Bruno kutsui minut ja kuusi muuta luottomiestään kriisikokoukseen.
– Miesten tila heikkenee. Jotain on tehtävä. Ehdotuksia?
– Hankitaan lääkäri ja katsotaan mikä on tilanne. Että onko se kuolemaksi vai ei.
– Ja mitä lääkärille sitten tehdään kun sitä aletaan etsiä. Älä ole tyhmä.
– Herra doberfuhrer, eikö nyt jo olisi itsemurhaiskujen aika. Lisätään listalle Soulfoodsin maahantuojat ja muut vehkeilijät ja laitetaan miehet matkaan ennen kuin me kaikki kuolemme tänne.
– Otetaan harkintaan. Muita ehdotuksia? Jos ei, niin päätän kokouksen.
Pisimmälle ehtineiden imusolmukkeet olivat jo pahasti turvonneet eikä heidän hyväkseen voinut enää tehdä mitään.
– Kai operaatio on pakko käynnistää vaikka minusta tuntuukin että nyt ei ole oikea hetki.
– Ei se tästä enää oikeammaksi muutu.
– Oikeassa olet. Sinä tiedät mitä pitää tehdä.
Kutsuin jaloillaan pysyvät yksitellen eteeni ja annoin kullekin heistä suljetun kirjekuoren, jonka sisällä oli kohteen nimi, osoite ja mahdollisimman tarkka ajo-ohje. Katsoin valvontakameran kautta kuinka valitut ryömivät kypärä päässä ja paskat housussa matalaa tunnelia pitkin ulkomaailmaan, missä näin heidän käynnistävän pyöränsä ja katoavan horisonttiin.
– No niin, nyt taistelumoraali on taas oikealla tolalla.
– Sille
- Sille.
Joimme lasit tyhjiksi yhdellä siemauksella ja sitten otimme toiset. Äkkiä Brunokin alkoi valittaa vatsavaivoja ja taipui kaksinkerroin.
– Perkele, polttaa niin saatanasti. Mulla ei ole aikaa tähän. Kutsu miehet tänne, mä olen varma että tässä on jotain muutakin kuin ne säilykkeet. Kutsu miehet koolle.
- Bruno, tämä on ajateltava loppuun asti. Joukot jäävät tuuliajolle ilman sinua ja jos ne jotka jo ovat matkalla saavat tietää sinunkin sairastuneen, historiallinen tilaisuutemme valuu tyhjiin. Niin ei saa käydä.
– Tuossa on järkeä. Sano niille että minä valvon operaation onnistumista eikä minua saa häiritä. Ja kun minä olen kuollut, niin sinä otat komennon.
– Et sinä mihinkään kuole. Ota vielä huikka.
Pilleri tehosi ja Bruno kouristeli lattialla vaahtoa suupielessä kun viimeiset sairastumattomat tulivat pyytämään ohjeita mitä tehdä kuolleille. Teeskentelin huomattavasti lievempiä oireita puremalla veripussin rikki suussani.
– Mitä helvettiä täällä tapahtuu? Joku oli myrkyttänyt Brunon viskin. Te kaksi, ottakaa selvää kuka, mutta älkää kertoko että se sika onnistui. Minä tahdon tietää kuka on tämän takana niin että älkää tappako sitä persläpeä ihan heti. Mutta pullikoitsijat teillä on lupa ampua kyselemättä. Te vastaatte siitä vain minulle ja Brunolle.
Niiden ilmeet kirkastuivat, ne auttoivat minut istumaan työpöydän taakse ja lähtivät toteuttamaan itseään.

Täydennys                          Säännöt