Poliisi sai ilmoituksen pommista kymmenen minuuttia ennen sen ilmoitettua räjähtämishetkeä. Kun ensimmäiset poliisiautot kaarsivat koulun pihalle, katu oli täynnä lapsia ja nuoria ja heidän opettajiaan pyrkimässä vähemmän hillitysti niin kauas koulurakennuksesta kuin suinkin. Muutamaa ulosryntäyksessä loukkaantunutta kuljetettiin reppuselässä tai kannettiin käsistä ja jaloista suojaan ensimmäisen nurkan taakse. Rehtori tuli vastaan ja ilmoitti että hänen tietojensa mukaan rakennuksessa ei ollut enää ketään. Aikaa oli kolme minuuttia jäljellä, se oli liian vähän pommin etsimiseen isosta kolmikerroksisesta talosta saati sen purkamiseen. Poliisi kehotti kovaäänisten avulla ihmisiä pysymään sisällä ja suojautumaan kylpyhuoneisiinsa jotteivät vammautuisi mahdollisista lasinsiruista, jotka lentäisivät pienten giljotiinien lailla paineaallon voimasta. Uteliaimpia ihmisiä tönittiin kovakouraisesti kauemmas mutta yleensä sana pommi sai heidätkin peräytymään ja etsimään suojaa samalla kun kaivoivat kameraa tavaroistaan. Sekunnit kuluivat eikä mitään tapahtunut. Sitten äkisti kuului valtava räjähdys, mutta jostain kauempaa, kun maan ainoa varsinainen eliittikoulu hajosi kappaleiksi ja hautasi 700 oppilasta ja heidän 70 opettajaansa. Seuraavien tuntien tapahtumia puitaisiin niitäkin vielä pitkään. Poliisi pidätti melkein kaikkien mahdollisten ääriryhmien jäseniä ja tukijoita tai sellaiseksi luulemiaan, hakkasi, kidutti ja ampui järjiltään menneiden päättäjien epävirallisesti antamia käskyjä mielettömyyksiin asti tulkiten. Juuri mitään ei sillä tavalla saatu selville.

Täydennys                Säännöt