Presidentti alkoi hikoilla ja näyttää liian huolestuneelta.
– Tarkoitus on hillitä paniikkia, ei lietsoa sitä.
– Täällä on yksinkertaisesti liian kuuma.
– Hyvä on. Pidetään keskipitkä tauko.
– Eikö tätä voi tehdä minun virkahuoneessani. Muokkaatte sitten missä muokkaatte.
– Ajattelimme että realistinen kalliosuojaympäristö auttaisi Teitä paremmin eläytymään kriisitilanteeseen.
– Vai niin te ajattelitte. Ajatelkaa uudestaan.
Presidentti ei sanonut enää sanaakaan vaan keskittyi murjottamaan pehmustetussa tuolissaan. Alkoi näyttää siltä ettei hanke toteutuisi ainakaan siinä muodossa kuin esimieheni halusivat. En puuttunut heidän keskusteluunsa koska olin pelkkä tekninen asiantuntija. Idea oli hyvä vaikka itse sanonkin. Oman taustaryhmäni jäsenet olivat kirjoittaneet oikeisiin paikkoihin sopivan määrän artikkeleita, joita luettaessa se oli suorastaan pakko keksiä. Kun pääesikunnan lisäksi jo maanpuolustuskursseillakin esitelmöitiin digitaalisesta tietoliikenteestä postmodernin sodankäynnin välineenä, oli kieltämättä korkea aika, että asia ajatellaan loppuun asti myös presidentin osalta. Olisimme askeleen edellä vihollisiamme jos meillä olisi valmiina presidentin puheita, lausuntoja, ylimääräisiä uutislähetyksiä ja päiväkäskyjä kaikkien kuviteltavissa olevien kriisitilanteiden varalle. Mikään ei enää nujertaisi presidenttiä tai saisi häntä luopumaan toivosta tai pakenemaan maasta, ei ydinvoimaonnettomuus, terroriteko, rajaselkkaus, hallitsematon pakolaisvirta, vallankaappausyritys, ei sotatila eikä maan miehitys. Kaikki olisi loppuun asti hyvin ja hallinnassa. Presidentistä tulisi eräällä tavalla kuolematon ja voittamaton.
– Kuka vittu sille väitti että kuvat elävät kauemmin kuin se itse. Nyt se oikkupussi peruu pian koko hankkeen. You only live twice. Ei sellaista sanota James Bond -fanille.
– Hyvä se vaan on jos sillä on epäilyksiä. Mehän osataan hälventää niitä.
Jossain vaiheessa minultakin kysyttiin mielipidettä. En olisi halunnut sanoa sitä.
– Teknisessä mielessä yksi videoitu itsenäisyyspäiväpuhe riittää. Tietysti sen kanssa joutuisi tekemään enemmän työtä.
– Tuota sinä et sitten sano enää koskaan ääneen. Et täällä etkä missään muuallakaan.
– En tietenkään. Sinähän halusit asiantuntijan sanan.
Kysymys projektin tulevaisuudesta oli kannaltani yhdentekevä, koska olin jo siirtänyt tarpeeksi suuren määrän jo kuvattua materiaalia viranomaisten ulottumattomiin. Odotin vain kuinka kauas presidenttiä pitäisi tyrkkiä ja taluttaa, jotta hän ymmärtäisi pistää homman jäihin ja antaa määräyksen kaiken kertyneen aineiston hävittämisestä. Sain odottaa turhaan.

Täydennys                                                              Säännöt