Poliisi oli iltaan mennessä saanut mielenosoittajat saarrettua yhä ahtaammaksi käyvään umpikujaan eikä suostunut päästämään ketään metallia ja muovia säihkyvien ketjujensa läpi kumpaankaan suuntaan. Kadun asukkaita kehotettiin radion ja kovaäänisten välityksellä pysymään sisällä kunnes operaatio olisi saatu päätökseen. Osa mielenosoittajista rikkoi talojen ulko-ovien ikkunoita päästäkseen yhä tiukemmin kokoonpuristuvan massan seasta turvaan porraskäytäviin ja sisäpihoille vaikka poliisi olikin ilmoittanut tulkitsevansa sellaisen käyttäytymisen kotirauhan rikkomiseksi ja koventavansa sen myötä otteitaan. Piirityksestä vastaava komisario ei halunnut vielä käyttää vesitykkejä eikä kumiluoteja vaan siirsi niiden käytön myöhempään ajankohtaan, sillä nyt olisi aika antaa rähinöitsijöille aivan uudenlainen opetus. Hän määräsi miehensä valmistautumaan ja suojautumaan ja käynnisti sitten äänisignaalin, joka sai mielenosoittajat menettämään tasapainonsa ja kaatumaan sikin sokin toistensa päälle kiemurtemaan. Ääni tehosi tietenkin myös asukkaisiin, remonttimiehet kaatuivat jakkaroiltaan, jonne olivat nousseet tapetoimaan tai vaihtamaan lamppua, vanhukset mursivat luitaan ja löivät päitään, äidit pudottivat lapsia sylistään, ruuanlaittajat polttivat ihonsa kuumilla kastikkeilla ja kiehuvalla vedellä, kokeilevaa seksiä harrastaneet kuristuivat nahkahihnoihinsa, monet sotkivat itsensä muilla tavoin ja katolle vanhempiensa kieltoa uhmaten leikkimään ja katsomaan kiivenneet lapset putoilivat kuin linnut mielenosoittajien niskaan. Kuolleiden, loukkaantuneiden ja loppuiäkseen vammautuneiden asukkaiden määrä hipoi kahtasataa. Poliittinen slapstick tuntui viihdyttävän yleisöä ja niin elokuva päätettiin esittää peräti kolmesti festivaalin kuluessa

Fantasia                Täydennys                            Säännöt