Provokaatioksi riitti digitaalikuva, jossa suurpankin pääjohtaja ejakuloi eteensä pakotetun alastoman tumman lapsen suuhun. Se samoin kuin muutkin kalenterin kuvat oli koostettu vähintään kahdesta eri lähteestä, jotka liitettiin yhteen kolmannen, yleensä pornovideosta siepatun yksityiskohdan avulla. Taiteilija sai niskaansa nipun kanteita ensin niiltä narsisteilta, jotka väittivät tunnistaneensa kuvasta oman sukupuolielimensä ja myöhemmin ex-poliitikolta, joka väitti kunniaansa loukatun. Vastineessaan taiteilijan asianajaja totesi riidanhaluisen arrogantisti, ettei pixeleillä ole totuusarvoa, joten niille rakentuvat kuvat voivat esittää vain kuvitteellisia suhteita, joita katsojat, joille on asianmukaisesti selvitetty kuvien valmistusmenetelmä, eivät mitenkään voi sotkea ns. tosiasioihin, joten kunnianloukkaus on tässä yhteydessä käsitteellinen mahdottomuus, toisin kuin perinteisten kuvien kohdalla, joiden suhteen poliitikoillakin on toki oikeus perätä kunniaansa siitä huolimatta, ettei taiteilijan henkilökohtaisen eettisen vakaumuksen kannalta sellaista ole olemassakaan. Asianajaja ottaa lisäesimerkikseen toisen kiistaa aiheuttaneen kuvan samaisesta kalenterista. Siinä toteeminaamiota lukuun ottamatta alaston anorektinen teinityttö nai lihavaa keski-ikäistä turkin päälle kontilleen pakotettua miestä irtileikatulla sonnin sukupuolielimellä verta vuotavaan peräaukkoon häkissä, joka on spraymaalattu täyteen radikaalien eläinsuojelujärjestöjen tunnuksia. Asianajaja kiinnittää huomiota bordellimaisiin värisävyihin, joiden perusteella kiistää molempien kuvaan identifioituneiden osapuolten korvausvaateet, joiden perusteiden katsoo olevan sekä sisäisesti että keskenään ristiriitaisia. Kirjoituksensa toiseksi viimeisessä kappaleessa asianajaja myöntää, ettei valokuvien valmistusmenetelmää voi kiistattomasti todistaa. Näin ollen mikäli tuomioistuin katsoisi, ettei väite valmistusmenetelmästä riitä luomaan katsojalle kunnianloukkauksen mahdollisuudenkin pois sulkevaa kontekstia ja käyttöyhteyttä, hän ehdottaa, että tuomioistuin uskaltautuisi tällöin tutkituttamaan poliisin saaman vihjeen, jonka mukaan kuva esittääkin todellista tilannetta ja on sen vuoksi kiertänyt internetiin pesiytyneessä pedofiilipiirissä, joiden jäsen pankinjohtaja silloin luonnollisesti olisi. Tässä tapauksessa selvitettäväksi jäisi loukatun ja loatun lapsen kunnia, jonka selvittämisen vasta kyseisen kuvan julkaiseminen on tehnyt mahdolliseksi.

Taiteilija ja hänen asianajajansa käyttivät tehokkaasti hyödykseen sekä oikeudenkäyntiä edeltävän että istuntojen välisen ajan. He ehtivät julkaista kymmeniä ellei satoja luonteeltaan yhtä loukkaavia kuvia kuin ne joiden statusta puitiin oikeudessa. Taiteilijan tukiryhmä syötti tämän tekemiä signeeraamattomia töitä tietoverkkoihin, josta taiteilija kopioi ne ja levitti eteenpäin mutta nyt signeerattuina. Yhtenä tarkoituksena oli langettavan tuomion sattuessa väittää tuomioistuimen reagoineen myös myöhempiin kuviin ja niistä erityisesti kaikkein tuoreimpiin, jotka oli suunniteltu loukkaamaan maapallon väestön valtaenemmistön tunteita, uskomuksia ja vakaumuksia missä tarkoituksessa niitä myös globaalisti levitettiin - näin tuomioistuin joutuisi tekemään vain ulkopolitiikalla perusteltavia selkeitä sensurointipäätöksiä, joita oltaisiin kuitenkin naurettavan kyvyttömiä panemaan täytäntöön.

Taiteilija tuomittiin lopulta varsin suuriin korvauksiin ja hieman myöhemmin sensaatiolehdet toivat päivänvaloon osan järjestelyistä, joiden avulla hän saattoi jatkaa mukavaa elämäänsä virallisesti varattomana. Säätiö maksoi melko monimutkaisilla luottokorttijärjestelyillä hänen juoksevat menonsa ja toimintakulunsa, mutta reagoi tilinylityksiin vain jälkikäteen yrittämällä periä saamisiaan yhtä huonolla menestyksellä kuin oikeuden päätöksellä korvauksiin oikeutetut. Taiteilija asui ex-vaimonsa vanhempien omistamassa viiden huoneen ja keittiön asunnossa, jonka vuokran ex maksoi avioerosopimuksen mukaisesti. Yöelämää kiiluvin silmin tarkkailevat lehtihyeenat huomasivat piankin taiteilijan ja ex-vaimon viettävän öitään ja viikonloppujaan yhdessä ja väittivät avioeron olleen pelkkää laskelmointia ja silmänlumetta. Yksityisesti kumpikin saattoi vastata toimittajan tivaamisiin että silloinhan meidän eromme on samanlainen kuin sinun liittosi, mutta julkisesti he jyrkästi paheksuivat yksityiselämäänsä kohdistettua päättymättömän tuntuista ajojahtia. Taiteilijaa vastaan nostettiin uusia syytteitä nyt jo lähes viikoittain ja rakastavaiset alkoivat syystäkin pelätä, että seuraavilla kerroilla vahingonkorvausten lisäksi tai sijasta tuomittaisiin ehdotonta vankeutta. Niinpä eräänä helmikuisena sunnuntaina taiteilijan luottokorttien tarjoamat jäljet katosivat Vallettaan, mistä edes Europolin ns. V-ryhmä ei löytänyt jatkoyhteyksiä.


Kuvia virtasi verkkoon entiseen tahtiin mikä ei todistanut yhtään mitään koska niiden tekijänoikeudet omistava säätiö väitti niiden olevan peräisin ensimmäistä oikeudenkäyntiä edeltävältä ajalta. Ex-vaimon vanhemmat uskoivat pariskunnan olevan elossa, mutta kieltäytyivät tarkemmin perustelemasta vakaata uskoa jälkeläisensä kykyyn selviytyä tilanteesta kuin tilanteesta. Joka tapauksessa he eivät vaikuttaneet murheen murtamilta. Säätiö ilmoitti lisäksi sahanneensa taiteilijan luottokortin juhlallisesti ja lopullisesti kahtia heti havaittuaan yli neljän miljoonan tilinylityksen, jonka kattamiseksi se ilmoitti joutuvansa rationalisoimaan toimintojaan ja myymään omaisuuttaan. Kansainvälinen etsintäkuulutus ei tuottanut tulosta mikä sai uupumattomimmat urkkijat uskomaan mediasankareiden piileskelevän kotimaassa. Lehdet täyttyivät aika ajoin toistuvilla spekulaatioilla sukupuolenvaihdosleikkauksista ja plastiikkakirurgiasta, mitä säestivät yhä mehukkaammat tarinat pariskunnan keskivertomakuun rajuhkosta seksielämästä.

Täydennys                              Säännöt