- Ei se tuntunut kummalliselta. Mä olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa sen verran usein että mulla oli selvä käsitys siitä miltä siitä tuntui
- Entä puheet tappamisesta ja silpomisesta?
– Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kuvainnollisesti tietenkin. En mä ollut hetkeäkään huolissani koska mä olin nähnyt tarpeeksi usein miten hyvin se hallitsee aggressionsa. Mun mielestä hallinta oli jopa pelottavampaa kuin aggressio, jollaista mä en koskaan siihen mennessä ollut nähnyt. Ja vaikka olisinkin niin mitä haittaa mulle on jonkun paskapään kuolemasta. Mehän istutaan tässä ihan kaikessa rauhassa rupattelemassa.
– Te näytätte kuitenkin olleen väärässä ystävänne suhteen. Eikö muka edes jälkikäteen tunnu siltä että tapausten kulkuun olisi pitänyt puuttua ainakin ennen kuin ne hänen osaltaan riistäytyivät käsistä, eikö omaatuntoanne yhtään kolkuta vaikka teillä olisikin ollut kaikki syyt hyväuskoisuuteenne?
– Ei, sinä ja minä, me eletään ihan eri maailmassa tai eri yhteisöissä tai ainakin eri säännöillä. Tehän sitä etsitte, teidän säännöillä ja teidän sääntöjen rikkomisesta
- Se, mitä kohta tapahtuu, on niin sanoakseni lopullista, sillä eihän siitäkään mitään tule, että päätöksentekijä vaikkakin tässä tapauksessa ehkä väärän päätöksen tekijä saa maksaa hengellään oman käden oikeudessa. Meiltä loppuisivat virkamiehet kesken.
– Tai sitten ne skarppais enemmän. Tässä on kysymys henkilökohtaisesta vastuusta, sun on ehkä pakko olla mulkku, mutta sä voit itse valita oletko tasapuolinen vai epätasapuolinen mulkku.
– Jos nyt kuitenkin jatketaan siitä jota etsitään.
– Mä en etsi ketään.
– Sillä miehellä oli lapsia.
- Isättömistä lapsista kasvaa muita vahvempia jos ne eivät sorru korvikkeisiin, rautahannuilemaan ja nautakreettailemaan. Niitä ei vaivaa Hamlet-syndrooma.
– Pakko esittää tyhmiä kysymyksiä vai?
– On vai off siinä vasta vipu. Ei vaan niitä riivaa vitutus siitä että juuri niiden osalle on tullut pakko nykäistä ikuisesti sijoiltaan oleva aika takaisin paikoilleen. Siitä tulikin mieleen, ei sulla olis heittää yhtä röökiä?
– Onpa hyvinkin. Meillä on siis ainakin yksi yhteinen paha tapa, ettei me nyt ihan täysin eri maailmoissa eletä.
– Tulee mieleen pilakuva jossa teloituskomppanian päällikkö kävelee korskeasti seinää vasten asetetun kuolemantuomitun eteen kysyäkseen tämän viimeisiä sanoja.
– Tulta.
– Älä vaan sano että meillä on samanlainen huumorintaju
- Pelottaako.

   
    Täydennys                          Säännöt