Slapstickin uudet rajat - sarjan avasi Charles Chaplinin nimetön kotielokuva, jota tosin J. Edgar Hooverin tiedetään usein täynnä pyhää vihaa katselleen. Siinä Charlie seikkailee ilkosen alastomana lasiseinäisessä toimistorakennuksessa ja suojatessaan itseään yhden sihteerin uteliaantunkeilevalta katseelta tulee paljastaneeksi itsensä toiselle ja niin edelleen. Elokuvan epäillään vauhdittaneen pyrkimyksiä Chaplinin maasta karkottamiseksi, koska oli kerrassaan sietämättömän epäamerikkalaista, että maailman rikkain ja suosituin filmitähti oli isomunainen juutalainen ateistikommunisti. Chaplinia seurasi hieman kummallinen lyhytelokuva Charlie in the house of rye, sen jälkeen vuorossa oli taiteellisapokalyptinen farssi Punatähden kauppiaat, jossa Ohukaisen ja Paksukaisen osat olivat ottaneet Leonid Brezhnev ja Mao Zedong, jotka kilvan tekivät ydinaseiskujaan Ussur-joen ylitse. Elokuvan rytmikkäät välitekstit olivat lainauksia Godardilta ja Sartrelta. Ennen illan huipentumista epäonnisiin porno-otoksiin kyrvälle paskantavista lehmistä ja räjähtävistä rinnoista esitettiin vielä Laurel and Hardy go digital, jossa koomikkojen sadat kloonit olivat jakautuneet kahteen suurkaupunkiviidakon yöelämän herruudesta kamppailevaan heimoon. Vielä esityksen aikanakin yleisö sai interaktiivisuuden hengessä lyödä vetoa siitä kumpi puoli lopulta voittaisi, kumi- vai nahkafetisistit. Katsoessani vuoroin valkokangasta ja yleisöä poliitikko minussa heräsi.
Täydennys                                Säännöt