Yhtiön Tyrkkytarhassa koulutettiin kunnianhimoisia, maineennälkäisiä ja heikkoluonteisia julkisuusnarkomaaneja saavuttamaan suuret unelmansa, laajentamaan niitä niin nopeasti ja niin pitkälle kuin kykyä, halua, häikäilemättömyyttä tai mahdollisuuksia riitti. Transin elvollisuuksiin kuului avausluennon pitäminen. Se alkoi jotenkin näin:
- Asetetaan kriteerit hieman toisin. Intellektuelleiksi tekeytyvien surkimusten pitäisi suurta,  kunniakasta ja velvoittavaa perinnettä jatkaakseen kyetä keskustelemaan kaduilla ja toreilla, väittelemään ja perustelemaan väitteensä, mutta nämä rääpäleet jäävät aina alakynteen mukamas yllättävän, ennakoimattoman tai pahatapaisen edessä, ne eivät pysty puolustamaan hokemiaan sanavalmista rasistia, fanaattista uskovaista  tai lipevää pedofiiliä vastaan. Intellektuellien toiseus on vain sitä että ne jäävät aina verbaalisesti toiseksi. Ne vihaavat puhetaitoa, akrobatiaa, improvisointia, notkeutta ja ylinopeutta ja keskittyvät vaalimaan jähmeätä änkytystään, arkaa mutinaansa ja omahyväistä moralismiaan hyvien tapojen, kohteliaisuussääntöjen ja yhteisesti arvostamansa pseudosivistyksen nimissä. Ja niiden suhde valtaan, mitä muuta vihannekset voi tehdä kuin rukoilla sadettajaa. Reflektio eli kyvyttömyys toimia reaaliajassa on niille tunnusomainen pahvinmakuinen suoja niiden hyvin perustein pelkäämää hurahtamista vastaan, mutta harvoin sekään auttaa, van Goghin puukengistä kun on niin helppo harpata natsin nahkasaappaaseen. Siksi poliitikot ja päättäjät ovat syystä tyytyväisiä saadessaan suoriin lähetyksiin kerta toisensa jälkeen orja- ja ornamenteikseen lauman intellektuelleja, joilla on yhtä vähän kykyä kuin rohkeutta antaa ääntä alistamista, tukahduttamista ja epäoikeudenmukaisuutta ympäröivälle suurelle hiljaisuudelle. Ähinällä ja puhinalla kun ei isojen sikojen tiilitaloja kaadeta. Tietysti vastuun henkilöiminen on intellektuellille kristillisen lähimmäisenrakkauden hengessä kartettava pahe ja henkistä kuolemaakin kauheampi kohtalo, sillä nämä vajaamittaiset vihaavat katkerasti ajatusta, että vastuu voisi jonain päivänä ulottua myös heihin itseensä. Riita on katsokaas niin kovin rahvaanomaista. Ei, intellektuellit eivät huuda silmä silmästä eivätkä valtakunta hevosesta vaan kieli perseestä. Et tot mut. Äänteet kuulostavat siinä määrin egyptiläisiltä että etsiessään ja asetellessaan sanojensa viittaa hengellisten hetteiköittensä ylle intellektuellit ovat tietämättään lähimpänä kulttuurimme juuria kuin koskaan ennen lopullista maatumistaan pääsevät. Loppuluento kaareutui aina vain useampaan suuntaan, mutta palasi lopulta tarjoilemaan ja kertailemaan julkisuusväylien, urasuunnittelun ja fantasmaplasman peruskuvioita ja lupasi, että raskaan koulutuksen ja lukuisten vaativien harjoitustöiden jälkeen kurssilaisia odottaisi loistava joskin itseään toistava tulevaisuus. Salaa nauhoitetuissa taukokeskusteluissa tyrkyt toistelivat toisilleen:
- On osattava sanoa muutakin kuin et tot mut
- Pitää uskaltaa toimia sokeiden silmien edessä
- Mediatapahtuma on vasta sytytyslanka, se mitä sen jälkeen tapahtuu on pommi
- Labiilien organisaatioiden dekonstruktiojohtaminen
- Uutiskynnyksen ylitetyään kannattaa vetää ovi perässään kiinni
- Anarkomaanit, androkyynikot, digitaalispitaaliset, geistarbeiterit, germaanisdepressiiviset, huorallatanssijamadonnat, kromosomistajat, monikolliset nartut

Täydennys                        Säännöt