Viiteen näytökseen lisättiin epilogi, jossa näyttelijät valmistautuivat esitykseen ja prologi, jossa he saivat vapaasti kommentoida esityksen onnistumisen ja yleisön käyttäytymisen tasoa. Käsiohjelma takasi esinäytöksen tiedot pääosan esittäjän terveydentilasta pääpiirteissään oikeiksi. Hän kertoi sairastavansa syöpää ja selvittelevänsä sen psykosomaattista kehityshistoriaa johon läheisesti liittyy kokemus ammatissa epäonnistumisesta. Hän kertoi myös pyrkivänsä pysäyttämään tai edes hidastamaan taudin etenemisen turvautumalla katarttiseen menetelmään. Toisin sanoen hän halusi kyetä välittämään tai ainakin luulla yleisön reaktioista päätellen kyenneensä välittämään sille hyvin tarkkaan hallitun ja harkitun aggressiokohtauksen, jolloin tämä jaettu kokemus auttaisi hänen solujaan tahtomaan jälleen jakautua oikein, koska sisälle kääntynyt ja patoutunut koskaan välittämätön viha ei enää estäisi sitä. Seuraavan kahden tunnin ajan yleisö ja muut näyttelijät olivat vastuussa tähden elämästä ja kuolemasta. Jälkinäytös kertoi kuinka oli käynyt. Tämä oli vain myöhemmin tehokkaaksi aivan toisissa ympyröissä osoittautuneen idean ensimmäinen ja hyvin alkeellinen ilmenemismuoto.


 Täydennys       Säännöt