Snellman&Schweinhund halusi oikeuden tapahtuvan myös ns. prionijupakassa. Syyllisyydentuntojen riivaama nelikymppinen hiihtovalmentaja tunnusti myyneensä hullun lehmän tautia aiheuttavilla prioneilla tahallaan saastuttamaansa hormonivalmistetta vähintään vuosikymmenen ajan lukuisille entisille ja nykyisille koko kansan urheilusankareille, joista taudin pitkän itämisajan vuoksi toistaiseksi vain yhdellä oli todettu aivojen ja keskushermoston tuhoutumiseen ja sitä kautta tuskalliseen kuolemaan johtava parantumaton sairaus.  Poliisikuulusteluissa valmentaja laati pyynnöstä yli sata nimeä käsittävän listan ihmisistä, joille oli laitonta valmistettaan myynyt. Siinä oli nähtävillä myös myyntipaikat ja -ajat kuukauden tarkkuudella. Kohua lisäsi pian toinen lista, jossa lueteltiin kehonrakentajia ja saleja, joihin samaa tautia oli levitetty. Epävarmuus sairastuneiden määrästä pahensi tilannetta, koska tautia ei voinut ennen sen puhkeamista millään testillä havaita. Urheilijat menettivät sponsoreitaan, mistä huolestuneet itseään räväköiksi luulevat penkkiurheilijafilosofit ja nojatuolikolumnistit uudistivat vaatimuksensa kaikenlaisen dopingin sallimisesta. Kun tiedettiin, ettei instrumenttien normaali sterilointi riitä tuhoamaan prioneja epidemiavaara ja kollektiivinen kuolemanpelko astui askeleen lähemmäs niitä, jotka viimeisten kymmenen vuoden kuluessa olivat tarvinneet sairaalahoitoa. Suurin osa valmentajan nimeämistä urheilijoista kiisti koskaan käyttäneensä prionivalmistetta mikä ei kuitenkaan riittänyt poistamaan epäilyjä valehtelusta ei vain oman vaan nyt jo yleisen edun nimissä, paniikkia kun ei saanut syntyä missään tilanteessa. Snellman& Schweinhund tarttui epäselviin vastuukysymyksiin valmentajaa vastaan pitkän harkinnan jälkeen nostetussa oikeudenkäynnissä.  He myönsivät valmentajan olevan vastuuton maksua vastaan inhoamiaan ihmistyyppejä myrkyttävä massamurhaaja, mutta myös syyllinen sellaisen kausaalisuhteen luomisen kautta, joka samantapaisissa oikeudenkäynneissä esimerkiksi asbestialan yrityksiä tai kemian teollisuutta tai ydinvoimaloita vastaan on päätynyt kanteen hylkäämiseen sitovan näytön mahdottomuudesta johtuen. Tämä oli vasta alkua.
 
Täydennys                          Säännöt