Para oli syrjäänvetäytyvin ihminen jonka tunsin, todellinen seinäkukkaislapsi, joka ei pitänyt yhteyttä kuin sisareensa ja tämän alle kouluikäiseen poikaan. Kuinka paljon se niistä todella välitti saattoi olla ihan eri asia. Ilman etätyötä Paraa luultavasti hoidettaisiin jossain tarkoin vartioidussa laitoksessa, josta se silloin tällöin päästettäisiin tokkuraisena ohjatuille retkille ulkomaailmaan. Minun ja Paran ystävyys juontui kouluajoilta, jolloin yritin parhaani mukaan estää kiusaajia vahingoittamasta Paran heiveröistä mielenterveyttä. Para lopetti koulun heti kun voi ja suuntasi kaiken mielenkiintonsa ja mielikuvituksensa tietotekniikkaan. Yksityisen ja julkisen väliin vähitellen kasvavasta digitaalisesta maailmasta tuli pelastus ihmiselle joka oli kertakaikkisen kyvytön luomaan sosiaalisia suhteita ja jonka arki koostui säännöllisesti toistuvista rituaaleista ja rutiineista, joista mieluisin oli siskon kissan hoitaminen silloin kun tämä oli matkoilla, joilta lähetetyt kortit täyttivät Paran yksiön seinät. Paran sisar oli veljensä täysi vastakohta, ennakkoluuloton ja hypersosiaalinen energiapakkaus, joka tuli kaikkien kanssa toimeen. Eräänä kohtalokkaana iltana sisar sitten istui miesystävänsä kanssa lähiökapakassa samassa pöydässä kuin heille puolituttu hiv-positiivinen pikkudiileri, joka maksoi takaisin parin tonnin velkansa. Tietämättään pariskunta joutui tästä hyvästä tekemisiin ammatti- ja taparikollisia tarkkailevan poliisiyksikön loogisten päättelyketjujen kanssa. Seurauksena oli kolme perusteetonta pidätystä, joille yritettiin jälkikäteen saada oikeutusta tekemällä tulokseton etsintä Paran asunnossa. Virkavallan töykeäntörkeä tunkeutuminen Paran yksityiseen maailmaan suisti tämän akuuttiin psykoosiin, josta toivuttuaan Para oli muuttunut mies. Osa sisäisistä vihollisista oli Annan hoitamina korvautunut ulkoisilla. Para teki toki edelleen työtä hänen ammattitaitoaan arvostaville yrityksille, tapasi ehdollisen tuomion saanutta sisartaan ja minuakin joskus, mutta käytti kaiken muun aikansa, luultavasti osan unistaankin, kehitelläkseen ennennäkemätöntä peliä, jonka avaussiirto oli hajottanut hänen siihenastisen kotinsa. Ei voi sanoa että olisin varastanut hänen ideansa, koska hän tarvitsi jonkun toteuttamaan sitä siinä mitä taas kehdattiin kutsua todellisuudeksi. Minulla oli tekemisilleni ja ottamilleni vapauksille Paran niin täysi hyväksyntä, että vähitellen kasvoimme yhteen kuin kolikon vastakkaisiksi puoliksi, joita kutsuttiin samalla nimellä riippumatta siitä, kumpi niistä oli katsomishetkellä paremmin näkyvissä. Peliä pelattiin siis myös meidän välillämme: minä pelasin Paran prototyyppiä sosiaalisilla taidoillani ja ay-ajoiltani peräisin olevalla järjestelykyvylläni ja avasin kertomuksillani Paran silmät mahdollisuuksille ja mutkille ja matkoille, joita hän ei ollut voinut tulla ajatelleeksikaan, mutta jotka hän otti huomioon laatiessaan pelistään seuraavia versioita, joita valmistui noin vuoden välein. Ensimmäisessä omassa siirrossani hankin 10 000 hamppukasville hyvän kodin kannabisyhdistyksen tuella ja ihastelin ikkunalautanäkymiä kapinallisten murkkujen ja vanhojen hippien kansoittamissa kerrostaloissa, joita oli liikaa minkään instituution hävitettäväksi. Snellman&Schweinhund auttoi myös seuraavalla kerralla, jolloin meitä puhtaasti sattumalta osattiin epäillä Yhtiön mielellään rahoittamasta hankkeesta, jolla huumepoliisista tehtiin entistäkin suurempi naurunaihe. Ripeät pikkukätöset jakoivat yhden iltapäivän aikana valittujen palojen ilmaisjakelukuorissa keskustan koteihin 50 000 ekstaasipilleriä, yhden kuhunkin asuntoon. Paran voitonvarmuus hipoi jo itselleni tuttua hybristä.

Täydennys                          Säännöt