Tommi - henkilökuva

 
     
 

* Pääkaupunkiseudun paras urheilija 1991

* Suomen postimerkkikeskuksen julkaisema virallinen postimerkki 1995

* Suomen Moottoriliiton myöntämät ajajamerkit:
   -- pronssinen ajajamerkki  1986
   -- hopeinen ajajamerkki  1986
   -- mestariajajamerkki  1990
   -- mestariajajamerkki suurmestaritunnuksin  1991

* Italia, Canzon kaupungin kunniajäsen 1992

* Kutsu presidentinlinnaan itsenäisyyspäivän juhliin 1993

 

Juttua Tommin trialurasta

Tommi aloitti trialin harjoittelun kuusivuotiaana silloisen maailmanmestarin Yrjö Vesterisen maahantuomalla pikku-Bultacolla.
Vesterinen ei kuitenkaan ollut Tommille mikään varsinainen esikuva.
Itse asiassa Tommilla ei ollut idolia lainkaan, hän vain ajoi ja harjoitteli kilvan isoveljensä Jommin ja naapurin pojan Juha Poralin kanssa.

Varsinaisen kilpailemisen mopotrialissa ( C-luokka, 50cc ) Tommi aloitti suoraan kansainvälisellä tasolla ja jo pari viikkoa ennen
kuin ikä olisi virallisesti sallinut.
Tuolloin kilpailemisen mopotrialissa sai sääntöjen mukaan aloittaa vasta, kun oli täyttänyt 10 vuotta.
Mutta Jouko-isä sai puhuttua poikansa mukaan Ruotsissa loka-marraskuun vaihteessa järjestettyyn kisaan.
Tuo kilpailu oli perinteinen, kaksipäiväinen Höst-trial, joka ajettiin Tukholman lähistöllä Huddingessa 31.10.-1.11.1981.
Tommi täytti 10 vuotta 13.11.1981. Tommi kilpaili luokassa noviisit ajokkinaan suomalainen Tunturi-trialmopo.
Osanottajia tuossa luokassa oli 28 ja Tommin sijoitus ensimmäisenä päivänä oli 19. ja toisena päivänä 16.

Seuraavana vuonna alkoi sitten määrätietoinen kapuaminen kohti huippua.
Ensimmäisen SM-mitalinsa Tommi sai vuonna 1983 sijoituttuaan pronssille C1-luokassa .
Sen jälkeen mitalien väri vain kirkastui. Vuonna 1984 se oli hopeinen ja luokkana silloin C2.
Vuodesta 1985 lähtien SM-mitalin väri pysyi aina samana eli kultaisena, vaikka mies varttui ja luokat kovenivat.

Keväällä ja kesällä 1987 Tommi kävi hakemassa tuntumaa myös ulkomaisiin kilpailumaastoihin Espanjassa ja Saksassa,
missä hän nappasi useampia voittoja 50-kuutioisella mopollaan kanssakilpailijoiden hämmästellessä nuorukaisen teknistä taituruutta huomattavasti tehokkaammin moottorein varustettujen ajokkiensa satulasta.

Marraskuussa 1987 Tommi täytti 16 vuotta ja sai kuljettaa Suomessa 125- kuutioista kevytmoottoripyörää.
Muualla Euroopassa 16-vuotias saattoi kuitenkin ajaa trial-kilpailuissa myös 250-kuutioisella moottoripyörällä.

Vuonna 1988 Tommi päätti lähteä täysillä mukaan trialin MM-sarjaan.
Niin alkoi alituinen moottorien vaihto. Ulkomailla hän ajoi 250-kuutioisella koneella MM-sarjassa ja miesten PM-kilpailuissa,
mutta Suomessa alle piti vaihtaa pienempi 125-kuutioinen kone.
Miesten SM-kisaan Tommilla ei vielä tuona vuonna ollut lupaa osallistua.
Sen sijaan nuorten Suomen mestaruuskilpailuissa hän oli täysin suvereeni.

Seuraavana vuonna 1988 tuli silloinen liikenneministeri Pekka Vennamo apuun.
Anomuksesta Tommi sai tuolloin erikoisluvan suorittaa moottoripyörän A-ajokortin jo ennen kuin vaaditut 18 ikävuotta olivat tulleet täyteen.
Kortti oli tietysti voimassa vain kilpailuissa.
Niinpä vuonna 1989 tehtiin historiaa, kun miesten Suomen mestaruuden voitti "alaikäinen" 17-vuotias Tommi Ahvala.

Tommin ura trialin MM-areenalla alkoi myös hienosti. Heti ensimmäisenä kisavuotenaan 1988 ja vain 16-vuotiaana hän oli MM-sarjassa 13.
Eipä siis ollut ihme, että monet tehdastallitkin kiinnostuivat nuoresta taiturista ja jo samana vuonna Tommi solmi tehdassopimuksen
italialaisen Aprilian kanssa.
Tämä yhteistyö tuottikin sitten jatkossa maukasta hedelmää myös MM-mitalien muodossa.
Himmeämpien mitalien ohella kirkkaimpina saavutuksina loistavat trialin maailmanmestaruus vuonna 1992 sekä
hallitrialin maailmanmestaruus vuonna 1993.

Vuonna 1994 Tommi vaihtoi ajokkinsa toiseen italialaismerkkiin Fanticiin ja MM-mitalien sarja sai edelleen jatkoa.

Seuraavana vuonna 1995 Tommi teki harvinaislaatuista historiaa voittaessaan ensimmäisenä ulkomaalaisena trialin Italian mestaruuden.
Sitä ovat vuosien varrella monet yrittäneet mutta kukaan muu ulkomaalainen ei ole siinä toistaiseksi onnistunut.

Vuosi 1995 päättyi suotuisissa merkeissä ja hallikilpailut lähtivät Tommilta hyvin käyntiin.
Hän taisteli tiukasti vuoden 1996 hallimestaruudesta espanjalaisen Marc Colomerin kanssa.
Vuodesta 1996 muodostui ehkä kuitenkin eräänlainen vedenjakaja, kun se toi tullessaan useita ennen kokemattomia vastoinkäymisiä.

Ensimmäinen kova isku tuli tammikuun 21 päivä, kun Tommi sai Ranskaan hallikilpailuun tiedon isänsä äkillisestä kuolemasta.
Seuraava kolaus oli olkapään loukkaaminen maaliskuun lopussa Espanjassa ajetussa hallikilpailussa pyörän kytkimen yllättäen pettäessä.
Näin Tommi joutui suosiolla luovuttamaan hallimestaruuden espanjalaiselle, koska ei voinut osallistua viimeiseen ja ratkaisevaan osakilpailuun.

Olkapäävamma pilasi sitten myös koko MM-kauden vuonna 1996, vaikka Tommi sitkeästi ajoikin kisat eikä lopputuloskaan eli 8. sija ollut mitenkään kehno monet vaikeudet huomioon ottaen.

Vuoden 1997 keväällä Tommi kyllästyi silloisen ajopelinsä Fanticin epävarmaan toimintaan ja vaihtoi tallia siirtyen Montesan satulaan.
Tämä muutos lisäsi roppakaupalla kilpailumotivaatiota ja toi jälleen ajoilon takaisin.

Saman vuoden lopulla kuvioihin astuivat myös aivan uudenlaiset, espanjalaisen GasGas-tehtaan tarjoamat haasteet,
jotka lopulta veivät miehen vuonna 1998 koulutus- ja PR-työhön valtameren taakse USA:han ja samalla pois myös MM-areenoilta.
SM-tittelinsä puolustamisesta Tommi oli joutunut luopumaan jo vuoden 1991 jälkeen, kun kansainväliset tehtävät, kilpailut ja harjoittelu ulkomailla eivät enää antaneet siihen mahdollisuutta.

Tuona ensimmäisenä Amerikan vuotenaan Tommi osallistui muun touhun ohella myös kaikkiin USA:n ja samalla Pohjois-Amerikan mestaruuskilpailuihin ollen niissä kaikissa voittaja. Virallisesta mestaruudesta hän ei kuitenkaan voinut kilpailla ennen kuin vasta seuraavana vuonna.
Merkittävän voiton hän kuitenkin saavutti huhtikuussa 1998 ajetussa  El Trial De Espana-kilpailussa, joka on kaikille avoin kansainvälinen kisa ja yksi USA:ssa vuosittain järjestettävistä tärkeimmistä trialtapahtumista.

Vuonna 1999 Tommia sitten juhlittiinkin USA:n ja Pohjois-Amerikan mestarina.

2000-luvulla Tommi on kilpaillut harvemmin ja keskittynyt pääasiassa kouluttamiseen, näytöksiin, myynti- ja PR-työhön.