Sisällys luettelo Ratsukon valmennus

ESTEHARJOITUKSIA

Puomiharjoituksia

Kaikkein ensimmäinen puomiharjoitus laukassa, voidaan tehdä ympyrällä. Laukataan pyöreällä ympyrällä, jonne on asetettu maapuomi. Aina puolta kierrosta ennen, ratsastaja kääntää katseen kohti puomia, saadakseen hahmotettua tilanteen siten, että hän saa tuoduksi hevosen puomille, niin että puomi jää laukka-askeleen keskelle. Tämä toteutetaan kevyellä vastaan pitämisellä, laukka-askeleen pidemmäksi päästämisellä tai vain odottamalla. Mikäli laukka-askelta pidennetään täytyy varoa, että hevonen ei samalla pitene, jolloinka sen jäntevyys katoaa.
Voidaan ratsastaa myös lyhyitä puomin välejä käyttäen, jolloinka hevosen takaosaa saadaan paremmin alle ja laukasta pyöreämpää, jäntevämpää.
Harjoitus jolla voidaan rauhoittaa hevosta, joka ryntää esteelle tai esteen jälkeen. Asetetaan maahan puomi, ratsastetaan sitä kohti hieman pidemmässä laukassa ja kahta - kolmea laukka-askelta ennen aletaan tasaisesti pidättämään ja puomin jälkeen siirrytään käyntiin.
Puomeja apuna käyttäen voidaan säästää hevosta, sillä runsas hyppääminen on hevosen jaloille melko raskasta, mutta puomeja apuna käyttäen voit harjoitella lähestymistä, sekä kontrollia esteille joka päivä kun ratsastat kentällä. Ainoana vivahde erona voidaan mainita tarpeellisuus energisemmästä laukasta kun hypätään.


Jumppasarjat

Jumppasarjoja hypättäessä tarkoituksena on saada hevonen ponnistamaan enemmin ylös, koukistamaan enemmin etujalkojaan, hyppäämään rauhallisesti ja yleensäkin kehittämään parempi hyppytekniikka. Kuvan tapauksessa laukan tulee olla säädetty ensimmäiseen sarjaväliin ja ensimmäiseen hyppyyn, niin että hevonen vain pystyy jatkamaa ilman rytmin muutosta. Kun jumppasarja on rakennettu oikein hevonen voi jatkaa tästä ilman ratsastajan suurempaa vaikutusta.






Estetyypit

1. Pystyeste, hevosen tulee ponnistaa yhtä kaukaa kuin esteen etureuna on kor-kea.
2. Okseri, Kuten pystyeste. Suuremmilla esteillä nousukulma hieman jyrkempi.
3. Muuri, hypätään kuten pysty.
4. Trippeli, hypätään esteen etureunan korkeuden etäisyydeltä. Varottava laukan hidastumista sekä jäämistä aikaiseen ponnistukseen.
5. Sarjat, normaali lähestyminen, tempo suhteutettuna sarjavälin pituuteen. On tärkeää, että rytmi on koko ajan tasainen. Varottava ajamista tai takaisin ratsastusta, jotta ongelmia ei tule toi-sella tai kolmannella osalla. Esteiden etäisyys pienempi kuin 12 metriä, välit ratsastetaan yhdellä tai kahdella laukka-askeleella.
6. Erikoisesteet, eivät vaadi hevoselta suurta kapasiteettia. Sen sijaan ne vaativat rohkeutta ja tarvittaessa ratsas-tajalta päättäväisyyttä, sekä apujen käytön oikeaa ajoitusta.

Erikois esteitä ovat: vesihauta, kuivahauta, maavalli, banketti, sekä joukko erinäisiä radansuunnittelijan päähän juolahtaneita luonnonesteitä.



Suhteutetut välit

Usein ongelmana on miten ratkaista toisiinsa nähden alle seitsemän laukka-askeleen etäisyydellä sijaitsevat esteet. Koska näiden välissä ei pysty kokoamaan hevosta uudelleen, vaan on kyettävä säilyttämään viritystila, sekä usein vielä muuttamaan laukka-askeleen pituutta. Mikäli rataa kävellessäsi mittaat kahden esteen etäisyydeksi esim. 20 metriä ja tiedät hevosesi laukka- askeleen olevan 3,5 metriä (johon yleensä rata tempossa pyritään), sekä lasketaan, sekä ylös, että alas hyppyyn yhteensä yksi laukka-askel, niin on järkevää suunnitella ratsastavansa em. väli viidellä laukka-askeleella. Mutta huomataan, että väli on 1,5 metriä liian lyhyt. Tällöin odotetaan, että hevonen laskeutuu ensimmäisen osan päältä, pidetään tasaisesti vastaan, jotta laukka-askel lyhenee ja jää enemmän tilaa. Ratsastajan on koko ajan pidettävä kevyt pohjetuntuma, jotta hevosen laukka säilyy jäntevänä. Viimeisellä askeleella käsi rentoutuu, jotta hevonen ei jännitä hypyssä.
Vastaavasti, mikäli esteiden etäisyys on hieman pitkä ratsastetaan kevyellä ohja ja pohje tntumalla hevosta eteen, (varottava painamasta lopussa) jotta päästään oikeaan ponnistus kohtaan.




Rataosuudet

Kun ratsastetaan ratoja ei ratsastaja voi keskittyä hevosensa muotoon, laukkaan, jne. täysipainoisesti, vaan hevonen perustyöskentelyssä tulee ratsastaa siten, että se hetkeksi voidaan unohtaa. Oikein treenatulle hevoselle oikea kulkutapa on luonnollinen asia. Mutta koska radalla hevonenkin saattaa olla jännittynyt, kuumentunut tms. niin pidemmillä este väleillä ratsastajan tulee mahdollisesti koota tai aktivoida hevosta.
Yleisesti ottaen, kun aloitetaan hyppäämään rataa, pitää hevosen olla jo ennen ensimmäistä estettä tempossa, jossa ratsastaja sen haluaa etenevän koko radan ajan. Sillä jo aikoja sitten on tajuttu, että mitä tasaisempi rytmi, niin sitä helpompaa suoritus on. Kaikki rytmi muutokset hankaloittavat suoritusta ja näin ollen ne tulisi jättää mahdollisimman vähäisiksi. Voimakkaat eteen ratsastukset, sekä pidätteet on kuin korkeus hyppääjää tönittäisiin vähän ennen ponnistusta.
Kun äsken puhuttiin tasaisesta temposta, niin se eniten tulee ilmi kaarteiden läpi ratsastuksessa, joissa hevosen laukka rytmi helposti katoaa. Tällöin sinun tulee aktivoida hevosesi laukkaa. Mikäli hevonen taas pidemmillä rataosuuksilla käy kuumana on ratsastajan varottava jäämästä vain vetämään ohjasta, vaan hevosta täytyy tällöin hillitä tasaisella kädellä, varoen rytmin muutoksia.



Aikaratsastus

Mikäli haluat voittaa luokan, tulee sinun ainakin vähän osata ratsastaa aikaa. tai mikäli haluat menestyä suurissa kisoissa , tulee sinun osata ratsastaa aikaa. Tässä eräs esimerkki aikaratsastus harjoituksesta. Hypätään ensin este nro 1.. Ratsastaja on kohdassa jossa hevonen on esteen päällä - johdetaan vasemmalle, katsotaan vasemmalle. Alastulo vaiheessa, vasenpohje suljettuna, puris-tetaan oikealla pohkeella. Johdetaan edelleen vasemmalle ja otetaan linja kohti estettä nro. 2.. Tai hypätään ensin este nro 2.. Kun ratsukko on tullut X pisteeseen, niin katseella tulee jo nähdä minkä kokoinen kaarre tulee rat-sastaa, jotta ei tarvitse muuttaa laukka-askelta. Tällöin ratsastajan tulee tähdätä esteen sisäreunaan, jotta tarvittaessa saadaan lisätilaa ulospäin siirtymällä. Tai oikaisemalla päästään lähemmäksi estettä.
Kun hypätään nopeasta temposta erona tavalliseen lähestymiseen on nopeampi esteiden "vastaantulo". Ponnistus kohta on kutakuinkin normaali, tässä vain täytyy kompensoida laukan pituuden ja jäntevyyden kanssa. Hevonen ei saa päästä liian pitkäksi, matalaksi, kovassakaan tempossa. Ihanteellista olisi laukata rennosti sujuen kaarteen läpi ja ottaa hevonen tuntumalle viimeisillä askeleilla.



Sisällys luettelo Ratsukon valmennus