Home, Homevaurio, Tutkimus, Haittallisuus, Homekorjauksissa suojautumisen ja ympäristön suojaamisen tarve

Mitä homeella tarkoitetaan?

Kansan kieleen on voimakkaasti juurtunut sana "home". Homeista puhuttaessa on oleellista tiedostaa seikka, että eri homelajeja tiedetään olevan kymmeniä tuhansia ja että hometta on kaikkialla. Home luetaan kuuluvaksi sieniin, ja kasvaakseen se tarvitsee yleensä vain kosteutta. Homesieni leviää muodostamalla rihmastoa ja itiöpesäkkeitä. Itiöt leviävät kosketuksen välityksellä ja ilmavirtojen mukana jne.



Elektronimikroskooppikuvia erilaisista homeista ym. mikrobeistä.

Tutkittaessa näytteen tulosten merkitystä tutkittavalle kohteelle on otettava monia muitakin asioita aina huomioon analyysitulosten lisäksi kuten mm. miten ja mistä näyte on otettu, mitä se edustaa esim. rakennustekniikan sekä terveyshaitan kannalta. Koska meillä on kaikkialla mikrobeja on ymmärrettävä milloin sen olemassaoloon on suhtauduttava vakavasti.

Milloin homeesta tulee ongelma?

Ongelmaksi home muodostuu rakenteissa, joissa on mikrobien kasvulle suotuisat kosteusolosuhteet. Näitä syntyy rakenteisiin eri syistä pääsevästä kosteudesta, jonka takia rakenteet eri asteisesti kosteusvaurioituvat. Pitkäaikainen tai toistuva kostuminen muodostaa olosuhteet mikrobikasvuston syntymiselle.

Koska rakennuksessa ja rakenteissa esiintyvissä "home"vaurioissa on yleensä mukana muitakin mikrobeja kuin vain hometta, kuten aktinomykeetit eli sädesienet ja muut bakteerit, hiivat, muut sienet (muihin sieniin kuuluvat mm. lahottajasienet kuten lattiasieni) sekä mikrobien rihmastot, on jatkossa oikeampaa puhua mikrobivaurioista.

Sosiaali- ja terveysministeriön oppaan "Sisäilmaohje" 1997:1 mukaan huoneiston rakenteista tai pinnoilta todettua mikrobikasvustoa voidaan pitää terveydellistä haittaa aiheuttavana. Työmisteriön julkaisun 136 "Kosteusvauriorakennusten korjaus- ja purkutöiden ohjeistamistyöryhmän mietintö" mukaan on kosteusvaurio aina korjattava myös niissä tapauksissa, joissa se ei ole vielä aiheuttanut mikrobikasvustoa, koska hoitamaton kosteusvaurio johtaa yleensä aina myös homevaurioon.

Kosteus- ja mikrobivaurioiden syntymiseen johtavia syitä?


Kuvissa on esitetty yleisimmin esiintyviä kosteusvaurioden aiheuttajia.

Milloin mikrobivauriota pitää epäillä?

Mikrobivauriota tulee epäillä ja samalla on syytä tehdä kuntoarvio/-tutkimus kun;

- tiloissa esiintyy tunkkaista, kellarimaista tai muuta asiaankuulumatonta hajua
- tilojen käyttäjillä (asukas, työntekijä jne.) esiintyy selvää rakennuksessa olemiseen liittyvää oireilua
- tiloissa on esiintynyt tai esiintyy toistuvaa kosteusrasitetta

Miten mikrobivaurio tunnistetaan?

Oleellista mikrobivaurioiden tunnistamisessa on ymmärtää miten mikrobivaurio voi syntyä, nähdä vaurioitumisen mahdollistavat syyt ja ymmärtää vaurioitumismekanismi. Tämä onkin usein havaittu hyvin vaikeaksi pelkän rakennustekniikan tai pelkän mikrobipuolen osaajien keskuudessa. Parhaat tulokset mikrobivaurioiden tunnistamisessa onkin saavutettu yhdistetyllä rakennustekniikan, mikrobipuolen ja muiden terveyshaittaa aiheuttavien asioiden tietämyksellä, jolloin on helpompi ymmärtää eri vaurioitumismekanismeja ja niiden syitä ongelmien ratkaisemiseksi.

Mikrobivauriot tunnustetaan parhaiten kosteus- ja homekartoituksella. Katso tarkemmin kohta Kuntokartoitus.

Yleisesti käytössä olevat homenäytteidenotto ja -analysointimenetelmät

Naytteiden otto

Materiaali- tai pintanäyte

Materiaalinäyte tarkoittaa epäillystä kohteesta otettavaa näytekappaletta (tai kerrosnäytettä) ja pintanäyte edustaa ainoastaan materiaalin näkyvää pintaa. Pintanäyte otetaan yleensä teipillä materiaalin pinnasta tai sivelemällä pintaa.

Teippinäyte havaitsee hyvin pinnalla olevat isokokoiset ja massiiviset mikorbikasvustot, mutta epätasaisille pinnoille se ei sovellu. Lisäksi pienemmät (alle 5 mikrometrin kokoiset) mikrobit uppoavat teippipintaan vaikeuttaen niiden havaitsemista ja tunnistamista. Mikrobien koko bakteerien ja homesienten osalta vaihtelee pääasiassa alueella 0,5 - 15 mikrometriä.

Materiaalinäyte voi edustaa joko pelkästään rakenteen pintaa tai koko rakennetta. Tuloksen luotettavuuden kannalta rakennenäyte on yleensä aina luotettavampi.

Näytepalan oikealla ottokohdalla ja -tavalla on erittäin oleellinen merkitys kohteelle tehdyn tutkimuksen onnistumiselle ja tulosten luotettavuudelle.

Näkyvän vaurion lisäksi myös rakenteissa oleva massiivinen tai terveyshaittaa tuottava mikrobeja sisältävä home- ym. mikrobikasvusto voi aiheuttaa terveyshaitan.

Tätä näytteenottotapaa (materiaalinäyte) suosittelee nykyään myös Sosiaali- ja terveysministeriö.

Ilmanäyte

Ilmanäytteen käyttö rakennuksessa olevan home- ym. mikrobivaurion selvittämiseksi on ollut viime vuosina eräs käytetyimpiä näytteenottotapoja.

Ilmanäyte ajetaan keräyspumpun avulla kulkemaan kasvatusmaljapinnan kautta, näyte viljellään ja tunnistus tehdään (valo)mikroskooppisesti (ns. Andersen-menetelmä). Ilmanäyte voidaan kerätä myös pumpun avulla suodatimelle, josta siihen kertyneet hiukkaset kuten homeet ym. mikrobit tunnistetaan ja lasketaan pitoisuudet elektronimikroskoopilla (SEM-menetelmä). SEM-mentelmällä voidaan tunnistaa yhdenaikaisesti monia muitakin hiukkasia.

Useissa vertailututkimuksissa on kuitenkin kiistatta todettu, että ilmanäyte ei korreloi (ei anna oikeaa kuvaa ongelmasta) huoneistoa/rakennusta käyttävien henkilöiden oireilun eikä myöskään rakenteissa olevan mikrobiongelman kanssa.

Sosiaali- ja terveysministeriön oppaan "Sisäilmaohje" 1997:1 sekä Työmisteriön julkaisun 136 "Kosteusvauriorakennusten korjaus- ja purkutöiden ohjeistamistyöryhmän mietintö" mukaan negatiivinen ilmanäyte ei poissulje mahdollisuutta, etteikö rakenteissa voi silti olla massiivisia mikrobivaurioita.

Nykyisin ilmanäytteitä ei suositellakaan huoneiston/tilan terveydellisyyttä osoittavaksi keräys- ja analysointimenetelmäksi kuin poikkeustapauksissa (STM, Sisäilmaohje 1997).

Näytteen analysointi

Kasvatusmenetelmä

Kasvatusmenetelmässä näytteen (ilma-, pinta- tai materiaalinäyte) mahdollisesti mikrobikasvustoa sisältämää materiaalia sijoitetaan erilliselle kasvatusalustalle (homeille, hiivoille ja bakteereille on kullekin oma erillinen alusta) ja annetaan maljan kasvaa 7 ja/tai 14 vrk. Kasvatuksen jälkeen näytteessä olevat mikrobit tunnistetaan (valo)mikroskoopilla.

Kuva kasvatusalustasta, johon on kasvanut homekasvustoa.


Kasvatusmenetelmä on melko hyvä tapa osoittaa, että näytteessä esiintyy mikrobeja.

Tutkimuksilla on kuitenkin voitu osoittaa, että käytetyllä kasvatusalustalla on vaikutusta lopputulokseen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että näytteessä kaikki mikrobilajit eivät ehdi kasvaa tai lajille epäsuotuisalla alustalla eivät ollenkaan pääse muodostamaan kasvustoa. Tiedetään myös useiden vertailututkimusten perusteella, että kasvatuksessa saadaan esiin vain 0,1 - 25 % todellisesta mikrobimäärästä riippuen näytteessä esiintyvistä mikrobilajeista ja käytetystä kasvatusalustasta.

Näytteessä todellisesti olevien lajien tunnistamisella ja määrällä on paljon merkitystä tuloksen tulkintaan niin rakennuksen (esim. lahottajat) kuin sen käyttäjien (terveyshaittaa tuottavat mikrobit) kannalta.

Suora mikroskopointimenetelmä

Näytteitä (ilma-, pinta- ja materiaalinäytteitä) on mahdollista tutkia myös suoraan mikroskoopilla (valo- tai elektronimikroskooppi).

Tällä menetelmällä on parhaat edellytykset selvittää näytteessä kasvavan mikrobikasvuston todellinen luonne ja määrä. Menetelmällä nähdään yhdenaikaisesti sekä elävät että kuolleet mikrobit, joiden molempien tiedetään voivan olla allergeeneja. Jo 70-luvulta asti on terveyshaittamahdollisuuden määrittämiseksi haettu menetelmää, joka pystyy huomioimaan myös kuolleet mikrobit. Kuollutta mikrobistoa ei esim. viljelymenetelmällä saada lainkaan esiin ja tällöin niiden vaikutus jää kokonaan huomiotta.

Valomikroskoopin käyttöalue on 10 - 500 (1000) -kertainen suurennus (riippuen käytössä olevista objektiiveista) ja elektronimikroskoopilla portaattomasti 9 - 250 000 -kertainen suurennus (riippuen mikroskoopista).

Näytteitä ja näytemateriaaleja on tarkasteltava aina riittävän laaja-alaisesti, jonka esim. kerrosnäyte mahdollistaa. Näytteen ottajan havainnot kohteesta on myös huomioitava. Myös näytteen edustavuus on aina huomioitava.

Valo- ja elektronimikroskoopin erot

Näytteissä olevien home- ym. mikrobien tunnistuksessa käytetään aina mikroskooppia. Mikroskooppina voi olla valo- tai elektronimikroskooppi.

Valomikroskoopin rajallisen suurennuksen vuoksi näytettä yleensä viljellään, jotta kasvatusalustalle saadaan valomikroskoopille paremmin näkyvä kasvusto tunnistamista varten. Kasvustojen määrästä pystytään laskemaan homeiden ja bakteerien pitoisuus. Elektronimikroskoopin paremman suurentamismahdollisuuden takia näytteen todellinen tilanne nähdään jo ilman viljelyäkin. Näin elektronimikroskoopilla sen hyvän erotuskyvyn takia saadaan laskettua suoraan näytteessä esiintyvä home- ym. mikrobipitoisuus ja samalla nähdään kasvavatko mikrobit itse näytteessä. Nähdään myös mikrobin kasvutapa sekä sen pienimmätkin yksityiskohdat esim. itiön pintakuvio kantoineen. Samalla voidaan yhdenaikaisesti tunnistaa mitä mikrobeja näytteessä esiintyy eli yhdenaikaisesti nähdään niin bakteerit, hiivat, homeet kuin sienetkin. Muutoin ei toteutustavoissa ole eroja.

Eri mikrobisukujen ja edelleen lajien tunnistus vaatii erittäin pitkää ja monipuolista kokemusta mikrobien parissa riippumatta käytetystä menetelmästä. Tunnistaminen on tärkeätä esim. terveyshaitan kannalta tai korjaustoimien suojautumisen ja laajuuden määrittämisen takia.

Elektronimikroskoopin hyvyys tulee esille vasta valomikroskoopin suurennusskaalan loputtua. Sukujen tunnistus on helpompaa elektronimikroskoopilla sen portaattoman suurennuksen takia, koska portaattomalla suurennoksella voidaan kohdetta tarkastella "maisema" -tasoisena ja siirtyä tarvittaessa vaikka yhden homeitiön "kukan" lähempään tarkasteluun. Samalla nähdään materiaalin todellinen tilanne mikrobikasvuston, homeiden, sienien, hiivojen ja bakteerien suhteen yhdenaikaisesti.

Suomessa perusongelma on vielä toistaiseksi siinä, ettei elektronimikroskooppimenetelmää hallita riittävän laaja-alaisesti. Sen käyttö tulee lähivuosina lisääntymään sen ylivertaisuuden johdosta (Työterveyslaitos käyttää nykyään myös jo vastaavaa menetelmää). Toisena ongelmana on laitteiston kalleus. Asbestianalysoinnissa tämä siirtymä on tapahtunut jo 80-luvulla. Vertailussa on osoitettu, että valomikroskoopilla asbestia analysoitaessa 20 % näytteistä olisi saanut virheellisesti negatiivisen tuloksen verrattaessa elektronimikroskoopilla saatuihin tuloksiin, osan näytteistä sisältäessä jopa runsaasti asbestia.

Aiheuttaako mikrobivaurio terveyshaittoja?

Mikrobikasvustot tuottavat itiöitä ja niiden osista koostuvia hiukkasia, sekä aerosolimaisia molekyylikoon hiukkasia. Joissakin tapauksissa mikrobikasvustoissa syntyy myös ns. homemyrkkyjä, mykotoksiineja ja kaasumaisia yhdisteitä. Kaikki edellämainitut tekijät voivat aiheuttaa eriasteista ärsytystä, joihin sekä ihmiset että (koti)eläimet reagoivat hyvin yksilöllisesti ja eri tavoin. Mikrobikasvuston sijainnilla, määrällä, laadulla ja kasvustoissa esiintyvillä mikrobilajistoilla on merkittävä vaikutus terveyshaittariskin muodostumiseen ja sen laatuun. Myös kuolleet eli elvytyskyvyttömät mikrobit voivat olla allergeenejä.

Mikäli oireet ovat toistuvia ja niiden esiintyminen liittyy aina samaan rakennukseen tai sen tilaan, voidaan oireiden epäillä johtuvan rakennuksessa olevasta ongelmasta. Liiallisen kosteuden tuottamia mikrobivaurioita voi rakennusten lisäksi olla myös mm. kulkuneuvoissa ja vaatteissa.

Mikrobiperäiset hajut tarttuvat hyvin herkästi materiaalista riippuen, tekstiilit ovat tästä hyvä esimerkki. Jo pelkkä vaatteisiin tarttunut haju voi aiheuttaa oireita herkistyneelle ihmiselle. Tästä johtuen myös esim. jotkut homekohteesta uuteen paikkaan tuodut tavarat voivat aiheuttaa oireita.

Mikrobien aiheuttamia tyypillisiä oireita tai sairauksia ovat:

- silmäoireilu (punoitus, tulehdukset)
- ylähengitysteiden limakalvoärsytys
- poskiontelontulehdukset
- hengenahdistusoireet
- nenän tukkoisuus
- jatkuva nuha
- jatkuva yskä
- äänen käheys
- päänsärky
- väsymys
- ihon kutina ja punoitus
- selittämätön kuumeilu
- selittämätön niveltulehdus
- astma

Miten mikrobivaurio korjataan?

Tavoitteena korjaamisessa tulee olla pitkäikäinen ja terve rakennus.

Oleellista on selvittää perusteellisesti kaikki vaurion syntymiseen johtaneet syyt ja vaurion laajuus sen poistamiseksi sekä poistaa ja uusia vaurioituneet materiaalit mahdollisimman kattavasti. Tämän hetkisen tiedon mukaan paras tapa on mikrobivaurioituneen materiaalin vaihto uuteen. Kuitenkin mikrobivaurioiden ollessa vain pinnassa voidaan korjaus tehdä poistamalla vaurioitunut pintakerros. Periaatteena voidaan pitää, että mikrobivaurioituneet ja niiden kanssa välittömästi tekemisissä olleet materiaalit tulee korjata siten, ettei niissä enää esiinny mikrobeja eikä niiden kasvustoa. Korjaamisessa tulee myös huomioida erityisesti rakenteiden oikeaoppinen kosteustekninen toiminta ja riittävä tuuletus.



Kuva myrkytetystä näytteestä.

Myrkyillä ei homeita saada tapettua (tämä on osoitettu useilla testeillä). Sairaalan korjaustyön yhteydessä oli kuvan seinärakennetta myrkytetty jo kaksi kertaa (4 ja 8 % kemikaalilla) ja kuitenkin mikrobit ovat edelleen vetreässä kunnossa.

Oleellista on myös korjauksen riittävyyden arviointi, jonka vain kosteus- ja mikrobivaurioden asiantuntija voi riittävän luotettavasti määritellä mm. materiaalinäyttein (ilmanäyte ei korreloi tässäkään tapauksessa riittävästi rakenteisiin mahdollisesti jääneeseen mikrobistoon).

Suojautuminen ja suojaaminen

Silloin kun mikrobivaurio on laaja tai terveyshaittaa tuottavia mikrobeja sisältävä on suositeltavaa korjaustyössä huolehtia työntekijän riittävästä suojautumisesta henkilökohtaisilla suojaimilla ja asiallisella vaatetuksella, suojata ympäristö suojaseinillä ja varustaa tila alipainaistajalla varmentamaan pölyn leviäminen. Alipaineistajan ulostulo on suositeltavaa ohjata suoraan ulos.

Homepurku vastaa vain käytettävän laitteiston osalta asbestipurkua. Tätä varustusta on syytä täydentää lisävarustuksilla erikoisesti silloin kun mikrobikasvusto mahdollistaa terveyshaittaa erikoisesti mikrobien lajien suhteen.

Purkutyössä on tärkeä ymmärtää mitä on riittävä korjausaste kussakin tilanteessa rakenteiden ja terveyshaitan kannalta. Osaava kosteus- ja mikrobivaurioiden asiantuntija pystyy määrittämään purkuasteen riittävyyden sekä riittävän suojautumis- ja suojaamistarpeen.