Hei,


Olen pieni bostoninterrierinarttu Ninni (Miniblack's Second To None) nimeltäni. Haluaisin valtavasti esittäytyä teille, bostonimainen utelias ja iloinen kun olen luonteeltani. Synnyin joulukuun lopussa, kuin uuden vuoden lahjaksi äidilleni. Siten minulla on ikää vasta 7 viikkoa. Olen juuri muuttanut koiraäitini helmoista omaan kotiini Helsingissä.

Synnyin Annelin ja Annen luona, ja heiltä sain kasvattajan nimeksi perinteikkään ja upean nimen: Miniblack's . Siihen lisättiin sitten kaunis varsinainen nimeni. Minulla on saman ikäinen sisko, lempinimeltään Lulu. Hänen oikea nimensä on Miniblack's Splendid Unique.

Meillä on siskoni kanssa vanhempiakin sisaruksia eli Hot-pentue, sisko-Sissi sekä veljekset Iikkoo ja Hotsi. Olen kuullut, että he ovat kaikki äärettömän kauniita ja hyväluonteisia. Sitä mieltä olen meistä nuorimmaisistakin Lulu-siskoni kanssa ;-) Koira-äitini on Geri ja koiraisäni Niilo. Kertoivat, että isänikin on kaunis yksilö ja kyllähän minä uskon sen, vaikka häntä en luonnossa ole vielä nähnytkään. Äitini ainakin on aivan mahtava persoona. Hän jaksoi aina meitä siskon kanssa vaikka sitä paljon kiusasimmekin.


Minä 6-viikkoisena, enkö olekin ihana?



Innolla jo odottelen mitä suuri maailma tuo tullessaan, jo ihan pennusta asti olen ollut hyvin kiinnostunut ympäristöstäni ja muista ihanista koirista Annelilla. Paras kaverini siskoni lisäksi oli sukulaispoika Veeti. Lola ei erityisemmin tykännyt minusta, ehkä hän koki minut uhkaksi tai sitten mummo on jo vähän liian vanha leikkimään pikkupentujen kanssa. Tosin mummoni täyttää vasta 9 vuotta mikä on hyvin vähän, jos vertaa esim. Iso-iso-isoäitiini Aniin. Annen Ani täyttää keväällä jo 14 vuotta, joka on jo erittäin kunnioitettava ikä. Anin kanssa leikimme useinkin, hän on todella ihana leikkikaveri.

Minun uusi äitini on Marjukka Kosola ja iskäni on Marjukan Mikke. Marjukalla on ollut ennenkin sukulaisiani. Hänen lapsuuden kodissaan Marjukan ihmisäidillä Hannelella on ollut Milly-tyttö, myös Miniblack's Annelilta haettu. Näyttäisi olevan ihan sukuvika tämä Miniblack's kuume. No ei se mitään, hyvähän se näin on, minäkin sain rakastavan ja ihanan kodin. Kuulemma Millykin oli myös hyvin ihastuttava koira ja Marjukan kotona on ollut Millyn pentujakin kaksin kappalein. Toinen niistä pennuista Iitu elää vielä Hannelen luona. Hän on tosin jo aika vanha. Äitini kokemus bostoneista on siis hyvällä tasolla.

Annelilta äiti sai kyllä vielä erinomaiset 15-sivuiset pennunhoito-ohjeet, 10-sivuiset näyttelyohjeet ja ruoka-ainekokeilutaulukon. Olen pienestä pitäen kokeillut eri ruoka-aineita, niin ei tule sitten mitään yllätyksiä ruokien kanssa. Eihän siitä mitään tulisi jos olisin syönyt vain nappuloita ja lihaa, kyllä pikkukoirankin pitää tottua kaikenlaiseen ruokaan. Minulla on onneksi tosi hyvä maha, eikä allergioita tai yliherkkyyksiä ole ollut.

Tuossa ohessa on minusta pari kuvaa, joita voit katsella ajan kuluksi. Tosiaan koska olen vielä pieni, niin kuvia tulee varmasti vielä lisää, siitä voitte olla varmoja. Viereisessä kuvassa olemme siskon kanssa yhdessä. Tappelimme paljon pienenä, mutta eiköhän sekin kuulune asiaan. Vauvoja kun vielä olemme...

Sain muuten Ninni-nimen ennen kuin Suomeeen valittiin Miss Finland 2006, Ninni Laaksonen. Hyvä nimivalinta sinänsä vaatimattomasti Suomen kauneimalle naiselle. Onhan sukulaisenikin siis mummon mummo Lola. Hänet on nimetty juuri Miss Suomen vuoksi Lolaksi.

Ajattelin kirjoitella aika ajoin, mitä minulle kuuluu ja miten elämä lähtee rullaamaan. Kiva kun kävit lukemassa tekstejäni, palataan taas...

bostonijuttuja kirjoitteli pikku-tirriäinen Ninni


Rokotuksessa ja koti-oloissa leikkimässä!
Eläinlääkärissä rokotuksissa Mamman kanssa rokotuksissa.... meitä molempia jänskättää Näin kerjätään Osaan jo täydellisesti kerjätäkin.
Harjoittelemassa Harjoittelen jo pöydällä oloa Minä ja luu Rakastan leikkimistä varsinkin Iitu-tädin kanssa

Kolmisen viikkoa Marjukan ja Miken luona

Ajattelin taas kirjoitella kuulumisiani.
Olen elänyt nyt noin 3 viikkoa uudessa kodissani Marjukan ja Miken luona. Minusta on tullut erittäin vilkas pikku neiti. Erityisen kivoja ovat ihmisten varpaat, niillä on aivan mahtava leikkiä hampaillani. Marjukan siskon poika (6v.) sanoi, että luulen sormia ja varpaita varmaan nakeiksi. Sekös meitä on täällä naurattanut, minähän vain tykkään leikkiä varpailla.
Mamma on ostanut minulle myös ihka oikean, ihanan ja pehmoisen sängyn. Anneli oli sanonut, että alkuajan voin nukkua vaikka pahvilaatikossa. Viihdyn kuitenkin erittäin hyvin uudessa sängyssäni, vaikka minun ensin pitikin ottaa sängyltä "nirri pois". Eli tarkoittaa tietysti, että ravistella henki pois sängyltä. Äiti kertoo myös, että olen hieman alkanut nirsoilla ruoan kanssa. Siitäkin on selvitty hyvin, kun Marjukka on pidentänyt tarpeeksi pitkäksi ruokaväliäni.
Olen ollut jonkin verran hoidossa "mummolassa" Hannelen ja Karin luona. "Tätini" Iitu asuu heillä, joten olen päässyt tapaamaan myös vanhaa Iitua. Minulle on erityisesti siellä ruoka maistunut erittäin hyvin. Siellä kun on toinen koira kyttäämässä aina ruokalautasta. Enhän tietenkään voi muille edes suupaloja jättää syötäväksi. Kaikki lautasella oleva ruoka on íhan pakko syödä itse. Olen jo oppinut murisemaankin Iitulle, jos Iitu alkaa lähestyä kohti minun ruokaani.
Lempileikkejäni ovat myös juoksu huoneesta toiseen "tuulen nopeudella" ja pesumopille haukkuminen, kun mamma pesee lattioita. Imuri on minulle taasen liian pelottava, joten sille en uskalla haukkua. Marjukka ei ole vielä raaskinut viedä minua pahemmin ulkoilemaan, koska on ollut niin kylmät ilmat. Olen saanut kyllä haistella ulkoilmaa, kun olemme menneet "mummilaan". Mamma sanoo, että tietysti kohta pitää alkaa käydä ulkonakin. Ensin minun on kuitenkin totuttava talutushihnaan. Se onkin jo ihan toinen juttu.

Näin kirjoittelin tällä kertaa,

Ninni siis alias Nipsu, neiti, tilliäinen
(Olen kuullut, että rakkaalla lapsella on monta lempinimeä, näin ainakin mamma-Marjukka väittää)
ps. Äiti ja Mikke on ottanut minusta paljon valokuvia, joten pian päivittelemme jo kuvia sivuille.. Eli ole kuulolla.

Ninni katselee maailmaa...

Alle viikko uudessa kodissani

Olen nyt ollut uudessa kodissani muutaman päivän ja ajattelin raapustella lisää juttuja ja kerron kuulumisiani. Uusi elämäni Marjukan ja Miken kanssa on lähtenyt tosi hyvin käyntiin. Olen nukkunut hyvin ja syönyt myös erinomaisesti. Erilaisia ihmisiä on käynyt katsomassa minua, ilmeisestikään eivät ole bostoneita kovin usein nähneet ;-) eivät ainakaan ihan näin nuorta neitiä.

Olen esitellyt heille ihanaa persoonaani, mutta äiti aina varoittelee ihmisiä minun terävistä hampaistani. Niitä kuulemma isken mielelläni ihmisten varpaisiin. Olen myös oppinut hyvin, miten itkemällä saan joskus tahtoni läpi. Marjukalla on joskus rankkaa pysyä pysyä tiukkana, jotta en oppisi pahoille tavoille. Marjukka sanoo, että se on kovin vaikeaa kun olen hyvin ihastuttava.

Olen myös tavannut ensimmäisen kerran vanhan Iitu-tätini ja tapaaminen oli äitini mielestä aika koominen. Iitu-täti lähinnä näytti pelkäävän minua ja hän pyrki koko ajan vaan karkuun. Minä taas yritin haastaa Iitua leikkiin, kuten olin jo Miniblack's Annelilla tottunut. Ensi tapaaminen sujui kaikesta huolimatta melko hyvin.

Äiti sanoi, yrittävänsä ottaa mahdollisimman paljon kuvia minusta edestä ja takaa. Hän lähettää niitä sitten Annelle minun näille nettisivuille laitettavaksi. Vielä kun en osaa pikkutassusillani näitä nettisivuja värkätä.

Terkkuja Geri-äidille, Lulu-siskolle (sulla on muuten tosi ihana nimi myös) ja muille kaikenkarvaisille eläimille Annelilla ja Annella!

1. Päivä ja yö kotona:

Lauantai-aamuna pääsin omaan uuteen kotiini Marjukan hoiviin. Hän on ollut minulle kiltti ja heti saavuttuamme tutkiskelin kaikki paikat ja söinkin pikkusen. En ole yhtään ikävöinyt koiraäitiäni tai Annelia. Täällä minun on ollut hyvä olla. Minun ensimmäinen yöni meni erittäin hyvin, sanoi mamma. Mitään ongelmia ei ollut kanssani. Herätin äidin aamulla kuitenkin jo 6.30, kun minulle tuli nälkä. Äiti sanoi, että olen ollut niin uskomattoman reipas, ettei voi muuta kuin ihmetellä. Hän muistelee, kun esimerkiksi Milly tuli kotiin, miten peloissaan Milly pentuna oli uudessa ympäristössä. Tosin luulen, että nykypäivänä Marjukallakin on enemmän kokemusta koirista, kuin silloin vuonna -92 kun heille ensimmäinen bostoni Milly saapui.Äiti sanoo kuitenkin, että on tosi kiva, kun minä olen kotiutunut niin hyvin.




Muut jutusssani esiintyneet bostonit ovat:


Minulle voi kirjoittaa Marjukka-äidin kautta osoitteeseen:


Suvustani Miniblack's bostoninterriereistä voitte lukea tästä linkistä:

Linkistä löytyy myös Annelin ja Annen yhteystiedot.




© Copyright 2006 Marjukka Kosola