Etusivulle

Ipsitilla

Rafaelon kiusaus Ruokinnan sietämätön keveys Kiireisen emännän keitos

OIKEALLA RAVITSEMUKSELLA HYVÄÄN TERVEYTEEN

Vanha väite "Olet mitä syöt" ei jouda vieläkään romukoppaan. Valmisruokien, luomuruokien, pikaruokien, roskaruokien, elävän ravinnon keskellä ravitsemuksen asiantuntijat etsivät kiihkeästi kullekin lajille oikeaa ruokavaliota. Myös kissojen ruokinnasta on monenlaista mielipidettä ja etsitään sekä tietoa että totuutta.

Kissojen ruokinnan tuulia

Kaupan ja eläinlääkäriaseman hyllyt notkuvat teollisia valmisruokia. Niitä mainostetaan joka lähtöön sopiviksi kissan eri elämänvaiheissa. Ne ovat tärkeä osa teollista elintarviketuotantoa.

Eikö sitten ole hyvä, että kaikkea on tarjolla valmiina? Eläinlääketieteen tohtori Wendell O. Belfield on nähnyt markkinatalouden raadollisuuden työskenneltyään sen parissa. Hän korostaa, että lemmikit saavat 4-D-ruokaa (Wendell-Zucker, The very healthy cat book). Eläinruokien raaka-aineita ovat itsestään kuolleet (dead), kuolemaisillaan olevat (dying), sairaat (diseased) ja ihmisravinnoksi kelpaamattomat niin kaikkinainen eläinmateriaali kuin myös rasvat ja hiilihydraatit (disabled). Näistä prosessoidut eläinten kaupalliset ruoat sisältävät lisäksi lukemattomia lisä-, väri- ja säilytysaineita sekä luonnollisesti hormoneja ja lääkejäämiä.

Teollisen ruoan raaka-aineet Belfieldin mukaan

dead

kuolleet

D

D sairaat diseased

dying

kuolemaisillaan olevat

D

D ihmisravinnoksi kelpaamattomat disabled

Vastapainoksi on syntynyt kissojen raakaravintoaatekin. Ruokintaohjelmaa täydennetään mineraaleilla ja vitamiineilla. Täydelliseen luonnonmukaisuuteen on jokseenkin mahdotonta päästä, sillä ovathan kissan luonnonmukaista ravintoa hiiret, rotat, sisiliskot, kärpäset, hyttyset, joskus linnunpoikaset... Varsin etäällä tästä valikoimasta ovat sika, nauta, hirvi ja vaikkapa kana.

Kriittisin äänensävyin joku ihmettelee, olivatko luonnossa elävät kissat terveitä ja elivätkö ne vanhoiksi. Kukaan ei ole tullut kertomaan siitä eikä kissojen vaivoista.

Ei merta edemmäksi kalaan

Tapani Parviainen vakuuttaa liian vähälle huomiolle jääneessä kirjassaan "Lemmikkien kotihoidon opas" näin: "Kaikille lemmikeille voidaan kuitenkin kotona valmistaa hyvää ja monipuolista ruokaa, kunhan vain jokaisen eläinlajin erityistarpeet otetaan huomioon."

Parviainen kirjoittaa edelleen: "Kissa voidaan hyvin ruokkia kotona tehdyllä ruoalla, kun vain pidetään huoli siitä, että kissa saa riittävästi eläinperäistä valkuaista ja rasvaa. A- ja B-vitamiinitarpeen tyydyttämiseksi kissalle on lisäksi hyvä antaa näitä sisältäviä valmisteita. Kissan kalsiumtarve saadaan tyydytettyä antamalla sille maitotuotteita sekä kalaa. Kissalle kannattaa antaa vuorotellen lihaa, kanaa ja kalaa; näin saadaan estettyä liian yksipuolisen ruoan aiheuttamat puutokset."

Omia ruokintakokemuksia ja -näkemyksiä

Oma kissojen ruokintafilosofiani on Parviaisen linjoilla. Kissojemme ruokapöytään kuuluvat Rafaelon kiusaus -mureke, keitetty kala, keitetty broileri, kalkkunanpaistileike, juustonmuruset ja voinokareet sekä raaka nautajauheliha (rasvaa 10-12 %) ja katkaravut. Aiemmin on tullut tarjotuksi raakaa kananmunankeltuaista, silakkaa ja sydäntä. Raksuja kissamme saavat vain lisukkeina kuten myös hyvin vähän kosteaa valmisruokaa. Nämä ruoat käyvät pennusta kissavanhukseen saakka. Kun ostaa ihmisille tarkoitettuja elintarvikkeita, niin ainakin tietää, mitä kissa syö.

Kotiruoka myös estää kissan tarpeetonta lihomista, kun vain oppii säätelemään ruoan määrän oikein. Lisäksi kissavanhusten vatsa pysyy kunnossa, jos etenkin ripauttaa leseitä tarvittaessa ruokaan. Belfieldin mukaan kaura pitää vatsan kunnossa, kun sitä sujauttaa tavalla tai toisella ruoan joukkoon.

Pennut voi ruokkia kotoisin konstein: broileri-silakka/sei-riisi-voi-Pirskatti-mössö, Rafaelon kiusaus -mureke, nautajauhelihan nokareet (pakastimen kautta) ja kevytkerma (hyla) pitävät tiellä pitkään. Katkarapujakin pikkuhiljaa aletaan maistella. Tosin on hyvä kuitenkin totuttaa pennut syömään paria hyvää valmisruokaa, ettei uusi omistaja joudu sokkiin kaikkien hoitovaatimusten edessä.

Yhden hyväksi todetun penturuoan ainekset: keitettyä broileria, keitetty silakkafile, vähän keitettyä riisiä, nokare voita, Pirskatti

Mössätty ruoka odottamassa kolmea innostuneen nälkäistä pentua

Myös sairaalle kissalle käy kotiruoka, kun käyttää tervettä järkeä. Monilta eläinlääkäreiltä saa neuvoja myös itse tehtyihin ruokiin, kun vain kysyy niitä.

Erikoisen kiitoksen ansaitsee suomalainen kissojen monivitamiinivalmiste Pirskatti. Sen avulla saa oivallisesti estetyksi ruokintavinoumat, emon vahvistetuksi odotus- ja imetysajaksi sekä pennut kasvamaan vahvoiksi aikuisiksi. Mitenkään ei voi mennä vitamiinien yliannostukseen, kun seuraa pakkauksessa olevia ohjeita.

Muista vitamiineista on syytä mainita C. Emo tarvitsee sitä odotus- ja imetysaikana; myös toipilaille ja vanhuksille se on tarpeen kuureittain. Kissa itse pystyy tuottamaan C-vitamiinia sangen vähän vastoin yleistä luuloa. Etenkin vanhalle kissalle E-vitamiini on tarpeen. Se vahvistaa sydäntä, verisuonia, parantaa immuunisysteemiä, hidastaa vanhenemista sekä tehostaa toisten mineraalien ja vitamiinien toimintaa. E-vitamiini lisää myös hedelmällisyyttä. E-vitamiinia sisältävät helokki-kalaöljykuorilot auttavat samalla vatsaakin toimimaan hyvin.

Belfield ja Zucker esittävät kirjassaan selkeän vitamiini- ja hivenainesysteemin, sen mahdollisuudet ja voiman. Kissojen ystävän kannattaisi tutustua kirjaan.

Erikoisesti huomattavaa kissojen ruokinnassa

Tuon tuostakin kuulee puhuttavan tai näkee kirjoitetun, että kala on kissoille vaarallista eikä sitä saisi antaa ainakaan yhtä kertaa enempää viikossa. Keitetty kala on päinvastoin arvokasta proteiinia, ja sitä voi antaa vaikkapa joka päivä muun ruoan ohessa. Muutamat voinokareet ovat kaivattua eläinperäistä rasvaa, joka maistuu monen kissan suussa. Luonnollisesti yksipuolinen kalalla ruokkiminen vie puutostiloihin.

Raaka kala sitä vastoin usein annettuna uhkaa kissan terveyttä. Siinä on tiaminaasia, joka hävittää B1-vitamiinia. B1-vitamiinin puute johtaa turkki- ja hermo-oireisiin. Keittäminen tuhoaa vaarallisen tiaminaasin. Raa’assa järvikalassa saattaa sitä paitsi olla loisia.

Toinen kalan vieroksuntaan vienyt seikka on rasvaisten kalojen vaarallisuus kissoille. Usein annettuna rasvainen kala (esim. ihmisten tonnikalavalmisteet) johtaa keltarasvatautiin. Tähän sairastunutta kuumeilevaa ja kömpelöä kissaa hoidetaan E-vitamiinilla ja levolla, mutta kissa menehtyy, jos rasvakudosvauriot ovat pahoja.

Munankeltuainen on arvokasta ruokaa: luonnon täydellisin entsyymipakkaus. Valkuainen sitä vastoin sopii vasta keitettynä kissalle suuhun pantavaksi. Raa’an valkuaisen sisältämä avidiini tuhoaa biotiinia (H-vitamiini), jonka puute johtaa iho-oireisiin, karvanlähtöön ja ripuliin.

Kissaa uhkaa todellinen vaara, jos se saa popsia liian usein koiran ruokakupista. Koiranmuonassa on liian vähän valkuaista sekä A- ja B-vitamiineja. Myös kivennäistasapaino on kissalle sopimaton. Koiranmuonan väärä koostumus aiheuttaa kissalle verkkokalvon rappeutumista, sokeutta, ruokahaluttomuutta, huonoturkkisuutta, lisääntymisongelmia ja vastustuskyvyn heikkenemistä.

Amy Marder, eläinlääkäri ja eläinten käyttäytymisen asiantuntija Tuftsin yliopistosta, varoittaa antamasta sipulia sen kummemmin kissoille kuin koirillekaan. Artikkelissaan Marder sanoo eläinlääkäreiden tienneen sipulin myrkyllisyyden jo yli 50 vuotta (Elämänhalu-lehti 5/1999). Sipuliöljy on oksidantti, joka vaikuttaa hemoglobiiniin eli verenpunaan, punaisten verisolujen hapensiirtoaineeseen. Epänormaalit hemoglobiinimolekyylit kasautuvat möykyiksi, kiinnittyvät punaisten verisolujen seinämiin ja muodostavat Heinzin hiukkasia. Perna tuhoaa nämä vaurioituneet solut, mistä aiheutuu anemiaa. Vaiva paranee itsestään, kun ei syötetä lisää sipulia.

Niinpä on tarkkaan katsottava, ettei muuten arvokkaiden ruoantähteiden mukana mene sipulia kissoille ja koirille. Erään tutkimuksen mukaan jopa sipulijauheella maustettu lastenruoka aiheuttaa Heinzin hiukkasia ja anemiaa kissoille.

Kofeiinipitoiset aineet ja suklaan teobromiini ovat vaarallisia. Onneksi kissa harvoin pääsee niihin käsiksi. Kuitenkin kannattaa olla tarjoilematta näitä aineita sisältäviä leivonnaisia ja jäätelöä. Koirat ovat saaneet sydämen rytmihäiriöitä, pahoinvointi- ja sairauskohtauksia. Keskikokoisen koiran voi tappaa 20-50 gramman annos taloussuklaata. Kofeiini ei ole tiettävästi johtanut kuolemaan. Kissoista ei ole tarkkaa tietoa, koska ne yleensä eivät pidä näistä aineista.

Rasvainen liha aiheuttaa Amy Marderin mukaan haimatulehduksen niin koirille kuin kissoille, mutta etenkin koirille. Esimerkiksi Marder ottaa rasvaiset broilerinnahat.

Koirille ei pitäisi antaa sianlihaa, ei raakaa eikä kypsää. Mutta miksi sitten ruokitaan kissoja sianlihalla? Olen huomannut, että kissa-asiakkaillani on yleensä aina ruokalistalla niin sika-nautaa kuin porsaan suikalepaistia. Sairauskierteessä olevilla kissoilla, perusteellisesti eläinlääkärin tutkimilla ja moninaisia lääkkeitä syöneillä, on iho-ongelmia, ientulehduksia, rasvahäntiä, ruoansulatusongelmia... Kissa kuitenkin tarvitsee ja sietää enemmän rasvaa kuin koira, mutta sianlihan koostumus on sangen kaukana hiiriateriasta. Siinäkö syy?

Terveys ravitsemuksen mittari

Kissan ravitsemus on kunnossa, kun se elää pitkän ja terveen elämän: terveys on ravitsemuksen mittari. Kissojen omistajista tulee niiden tarkkasilmäisiä asiantuntijoita, kun he vuosikymmeniä seuraavat yhä uudelleen pentujen varttumisen aikuisiksi ja siitä edelleen arvokkaaseen vanhuuteen.

Keinotekoinen ravitsemus tuo mukanaan terveysongelmia. Kuivamuonan korkea hiilihydraattipitoisuus saattaa olla yksi kompastuskivi. Hiiressä on hiilihydraatteja 1-2 % (vilja ja kasvitkin ovat hiilihydraatteja). Hyväuskoinen kissan omistaja pistää kissansa light-kuivamuonalle saadakseen sen laihtumaan. Tuloksena onkin täydellinen ruoansulatuselimistön järkkyminen, ja ainoa keino on palata luonnonmukaiseen tuoreruokaan. Tuttua vai kuinka?

Terve eläinvalkuainen (proteiini) on luotettavimmillaan kotikeittiössä valmistettuna tai raakana. Kissalle sopivaa, kevyttä eläinrasvaa (voita unohtamatta) on oltava ravinnossa vähintään 10 %. Kun vielä muistaa vitamiinit ja mineraalit, siinä on koko sopiva kimara valmiina.

Ihmispuolella erikoisesti tätä nykyä kiinnitetään huomiota ravitsemukseen ja elämäntapoihin. Jos vaikka silmiä uhkaa rappeutuminen, luotettavin apu tulee ravitsemuksesta ja elämäntavoista. Yhä useampi lääkäri haluaa hoitaa terveyttä, antaa ohjeita, millä keinoin voimme itse kukin välttyä sairastumasta. Miksi ei näin voisi olla myös kissoilla? Kannattaisi kuunnella niitä, jotka saavat kissansa pysymään terveinä. Pitkät kortisoni- ja antibioottikuurit olisivat tarpeettomia eikä kissa joutuisi suotta kärsimään. Kissojen hoito olisi terveyden vaalimista - elämän vaalimista.