Sisältö:     31. Taikuri puutarhurina (viikko 20)

               30. Keväthaltijan taikasukat (viikko 19)

               29. Hiiriperheen vappu (viikko 18)

               28. Pupujen kevätretki (viikko 17)

               27. Metsänpiika (viikko 16)

                 26. Kalojen valtakunnassa (viikko 15)

                  25. Aarrekartta (viikko 14)

                  24. Kirjeitä  luokkatovereille käteen ja yksi postin kautta.

                 23. Pääsiäisnoitien lentokilpailu (viikko 11)

                22. Pääsiäisyllätys (viikko 10) 

                21. Iisi -kissa lentäjänä (viikko 9)

                20. Kekseliäs jättiläinen (viikko 7)

              19. Peikonpoikien hiihtoretki (viikko 6)

                18. Karhun talviuni (viikko 5)

                17. Pilvilinnan avain (viikko 4)

                16. Lumiukko (viikko 3

                15. Joululoma (viikko 2)

                14. Kirjoita tarina kolmen kuvan perusteella Tarinateatteri. (viikko 50)

                13. Kirjoita tarina kolmen kuvan perusteella pojasta, joka taikoi. (viikko 49)               

                12. Kirjoita runo annetuista riimipareista. Voit vaihtaa riimien järjestystä ja taivuttaa niitä eri   muodoissa.

                     Annetut riimit: varhain - parhain, puuro - kuuro, heppu - reppu, joulu - koulu, hoppu - loppu (viikko 48)

                11. Mitä teet vapaa-aikanasi? (viikko 47)   

                10. Touhulit järjestävät juhlat (viikko 46)

                 9. Tarina kuvasarjasta, jossa poika menee syntymäpäiville. (viikko 45)

                 8. Tarina kuvasta, jossa on kaksi naamioitunutta tyttöä ja poikaa.(viikko 44)

                 7. Euron tarina

                 6. Minä erergiansäästöagenttina

                 5. Kirjoita kuvasta tarina "Touhulit liikuntatunnilla".

                 4. Kirjoita tarina, jossa on yhtenä kohtana Lalla avaamassa täyden kaapin ovea.

                 3. Kirjoita tarina kuudesta kuvasta.

                 2. Jatka annettua tarinaa ja kirjoita, miten järveen pudonnut leppäkerttu pelastuu.

                 1. Kirjoita tarina kuvasarjasta (1: poika pakkaa, 2: poika sulkee oven ja 3: poika nukkuu teltassa)

Alkuun

 Taikuri puutarhurina

Taikuri Putti oli jo monta viikkoa hoitanut taimenta. Mutta kasvi vain vihoitteli Putille. Ensin hän kokeili ruokkimatta kasvia mutta se ei toiminut. Sitten Putti tuumasi: Taidanpas mennä nukkumaan. Huomenna paneudun kasviin. Niin hän meni nukkumaan. Aamulla taikuri teki listan kaikista kasveista ja niiden hoitamisesta. Taikuri oli selvittänyt ettei se ole puratumus. Sitten hän yritti muuttaa kasvia isommaksi. Ei toiminut. Miksi se ei kasva? taikuri kysyi itseltään. Kohta taikuri keksi, hänhän voi kokeilla siihen taika keitosta. Hän haki tintitusta ja alkoi keittää. Vuorokauden kuluttua kasvukeitos oli valmis. Taikuri kaatoi sitä jännittyneenä taimenen päälle. Vähään aikaan ei tapahtunut mitään. Sitten se yhtäkkiä kasvoi kahden kilometrin pituiseksi ja kutistui taas kahden sentin kokoiseksi. Ei toiminut. Taikuri meni sisälle miettimään. Taikuri otti kirjan kirjahyllystä. Siinä luki Kasvien kasvatus opas. Yhden kohdalla luki pinttu. Kasvi oli kahden sentin kokoinen taimenena. Sen kasvamiseen tarvitaan kahdeksan tuntia tuumassa. Anna viilentyä kaksi päivää. Sitten istuta maahan. Yhden päivän kuluttua se on kasvanut. Sitten kun taikuri oli tehnyt kaiken, hän meni nukkumaan. Yön päästä kasvi oli kasvanut kahdenkymmenen metrin korkeaksi ja metrin levyiseksi. Hip hei! taikuri huudahti. Kukka oli punainen ja siinä oli kymmenen terälehteä. Taikuri alkoi tutkia kukkaa. Siinä meni koko loppu päivä. Siitä tuli koko puutarhan hienoin kukka.

Hänen muut kasvit rehottivat ja oli yksi kasvi ei tahtonut kasvaa. Hän kasteli tainta ja se kasvoi vähän. Taikuri antoi kasville lannoitteita ja se kasvoi taas vähän. Hän osti teko auringon ja kasvoi kasvoi taas kerran. Mutta nyt se kasvoi isoksi. Nyt se oli valmis keitokseen. Taikuri otti yhden kukan kasvista ja laittoi sen pataan. Kun keitos oli valmis taikuri joi sitä ja hänestä tuli voimamies. Nyt liemi oli valmista. Hän tarjoili sitä heikoille ihmisille.

Taikurin nimi oli Tohelo. Hän asui vanhassa majassa vaikka hänellä oli kaunis puutarha. Eräänä aamuna hän huomasi että yksi kasveistaan oli yksi taimen joka ei noussut. Niinpä hän sanoi: Pipeli papeli pöö. Kun viikko oli kulunut niin hänen taimensa kasvoi. Viikko kului, Tohelo riensi ulos ja kuinka ollakaan taimi ei ollut kasvanut. Tohelo tajusi että kasvit tarvitsevat vettä ja haki sitä. Yhtäkkiä kasvit kasvoivat kasvoivat ja kasvoivat. Tohelosta se oli paras päivä.

Taikuri meni kauppaan. Hän osti parhainta kasvatus ainetta. Nyt saat kasvaa niin paljon kuin vain haluat, taikuri sanoi. Hän antoi pikakasvu uutetta. Sen jälkeen hän haukotteli ja meni nukkumaan. Yöllä kasvi alkoi kasvamaan. Se kasvoi ja kasvoi. Taikuri heräsi ja näki kasvin joka oli niin pitkä ettei sen päätä näkynyt. Portilta kuului ääni: Taikuri Kasviselle kirje, ääni sanoi. Mutta Kasvinen oli jo lähtenyt kiipeämään vartta pitkin kasvin päätä. Hän huomasi olevansa Ruotsissa. Hän laittoi merkin ja lähti kahville. Hän meni kasvin luo ja alkoi kiivetä. Hän oli taas Suomessa. Taikuri sanoi: Miten olen taas Suomessa? Sen jälkeen hän heräsi ja huomasi että se oli kasanut muiden kasvien pituiseksi.

Taimi oli tosi värikäs taimi. Taikuri katsoi hölmistyneen näköisenä tainta. Taikuri oli ihmeessään. Oliko kasvi sairas vai väsynyt tai kasvi omituinen? Hänen ystävänsä Nokinen joka oli noita. Taikuri Tomi kutsui Nokisen kylään. Tomi näytti Nokiselle taimen. Nokinen ei ollut koskaan nähnyt tuollaista tainta. Oletko katsonut kasvikirjasta? kysyi Nokinen. En, sanoi Toimi. Nokinen ja Toimi selasivat kaikki kasvikirjat mitä he löysivät. Toivotonta, sanoi Tomi. Samaa mieltä oli myös Nokinen. Tomi eikä Nokinen keksinyt mitään. Sitten Nokisella välähti. Kokeillaan minun kasvi konstini. Tomi ja Nokinen kokeilivat laittaa sen valoisaan paikkaan ja kastella. Kukasta tuli todella kaunis ja värikäs. Kukka ei ikinä kuollut. Ei talvellakaan. Sen jälkeen Tomi oli aina onnellinen.

Olipa kerran taitava taikuri jonka nimi oli Simo. Simolla oli taimi joka ei tahtonut kasvaa. Mitä minä teen? Maksoin maltaita tästä pikkutaimesta, Simo mietti. Mitä jos annan sen vain kasvaa, Simo päätteli. Viikko kuluu. Simo on päättänyt antaa vettä. Mutta ei onnistunut. Hän siirsi sen valoisampaan paikkaan. Mutta ei onnistunut taaskaan. En keksi enää mitään. Laitankin niitä kaikkia yhtä aikaa. Mutta ei. No sitten annan sinulle nimeksi Maissimuhennos, Simo ärjyi. Sanon sinulle joka päivä: Huomenta Maissimuhennos. Nyt keksin minä taion sinusta suuren. Simsalabim muutu isoksi Maissimuhennos! Ohhoh oletpa iso, Simo hämmästeli. Maissimuhennos oli todella kaunis. Se oli vihreä. Pitkäkin se oli. En enää ikinä hauku sinua, Simo lupasi. Taikuusta on aina hyötyä. Se oli 79 cm pitkä ja 5 cm leveä. Lehdet olivat siniset ja sydämenmuotoiset. Kukat olivat Mäkisen pään muotoisia. Ne tuoksuivat persikalta. Simolla oli kasvikilpailu. Hän voitti kilpailun. Nyt olet paras ystäväni Maissimuhennos.

Olipa kerran pieni taimi. Taikuri nimeltä Tom katsoi tainta ja ihmetteli miksi taimi ei kasva. Tom haki lisää siemeniä. Mutta kasviin tuli toinen kasvi. Hän katkaisi sen. Seuraavana päivänä Tom yritti laittaa siihen lisää vettä ja lannoitetta. Mutta mikään ei auttanut. Taikuri taikoi melkein kukan kun hän tajusi että se olisi väärin. Taikuri mietti että mitä hän voisi tehdä. Taikuri haki toisen laista lannoitetta. Mutta sekään ei auttanut. Tom meni sisään kotiinsa. Hän laittoi kasviin taikalannoitetta ja ei koskenut siihen kolmeen kokonaiseen kolmeen vuoteen. Kolmen vuoden jälkeen Tom katsoi kukkaa ja kukka oli 500 metriä pitkä. Tom ihmetteli tosi paljon ja halasi puuta. Tom kiipesi taivaaseen. Taivaassa hän moikkasi kuollutta mummoa.

Taikurin nimi oli Taiku. Oli aurinkoinen päivä. Taiku kasteli ja lannoitti itua mutta se kasvanut. Taiku tiesi yhden vielä paremman puutarhurin kun hän. Hän oli tokaksi paras puutarhuri. Taiku lähti hänen luokse. Hän oli perillä. Hän pimpotti ovikelloa. Pimpom. Hei Taiku! Moi Piimä! Niillä on ongelma. No mikä? Taiku alkoi selittää kaiken. Piimä tiesi sun siin miksi ei kasva. Sinun pitää tehdä yksi taika liemi. Siihen tarvitaan yksi rentukka ja orvokki. Taikun puutarhassa ei kasvanut rentukkaa ja orvokkia. Kenenkään puutarhassa ei kasvanut rentukkaa tai orvokkia. Taiku ihmetteli mistä hän saa sitten niitä. Niitä saa vuorelta. Taiku lähti. Hän kiipesi ja kiipesi. Hän oli vuorella. Nyt etsin orvokin ja rentukan. Taiku löysi orvokin ja rentukan. Hän lähti kotiin. Sitten hän keitti padan. Se oli valmis. Hän kaatoi liemen kukan päälle. Se kasvoi.

Olipa kerran pikku ihmekasvi mutta se ei kasva. Taikuri ihmetteli: Miksi kasvi ei halua itää? Taikuri sanoi: Teen jonkin taikajuoman. Niinpä taikuri teki taika juoman. Lips! Lips! Taikurin taika juoman tipat kasviin auttoi. Oho! Taikurin taikajuoman kehitys oli liian tehokas. Se kasvoi ja kasvoi. Sen pituus oli neljäsataakaksikymmentäkaksi metriä. Nyt minun pitää tehdä uusi taikajuoma. Siinä sitten kestää. Niinpä taikuri alkoi tehdä juomaansa. Siinä oli mennyt seitsemän vuorokautta. Miten minä voisin saada hyvän juoman? Ahaa! Nyt minä keksin minä teen pienen juoman. Se kyllä onnistuu sanoi taikuri. Roks! Roks! Noin nyt minä onnistuin. Kokellaan. Pam! Mitä tapahtu? En minä tiedä. Mikä se oli? Se olen minä. Kuka minä? Täällä keitossa. Nyt minä lirautan keittoa. Nyt se onnistuu. Nyt se on liian pieni. Nyt minä onnistun. Noin nyt se kohta alkaa kasvaa toitavasti. Noin nyt se onnistuu! Naps! Naps! Hei se onnistui! Jippii!

Taikuri oli kauhuissaan koska yksi taimi ei itänyt. Taikurin piti käyttää taikakeittoaan. Taikakeiton lisäksi taikuri kasteli sen joka päivä kasviaan. Taikuri ei tiennyt mikä kasvi se oli. Taikurin nimi oli Olli. Olli joutui pyytämään hänen ystäviään auttamaan että kasvi kasvaisi. Kasvi oli tosi ärsyttävä. Se ei millään tahtonut kasvaa. Taikuri kuitenkin halusi sen kasvavan. Joka päivä kasvamaan. Joka päivä hän kasteli kasvia. Yhtenä päivänä kasvi oli hurjan iso. Taikuri oli tosi iloinen ja järjesti juhlat.

Taikuri päätti kastella taimen. Taikurin nimi oli Pekka. Pekka odotti ja odotti että kasvi itäisi. Mutta mitään ei tapahtunut. Taikuri päätti tehdä taika vettä. Se vesi kasvattaisi taimen isoksi hienoksi taikakasviksi. Taikuri tarvitsi paljon aineita. Sen aineet olivat hyvin vaarallisia. Taikuri etsi ja etsi. Taikuri kokeili lientä pieneen nalle pehmoleluun. Poks! Nalle räjähti taivaan tuuliin. Taikuri oli hyvin pettynyt otseensä. Hän teki uuden juoman. Taikuri kokeili juomaa toiseen nalleen. Poks! Nalle kasvoi hirveän isoksi ja yhä isommaksi. Taikuri päätti antaa loput taimelle. Taikuri lähti taimenen luo. Kun taikuri oli taimen luona hän kaatoi liemen taimen päälle. Viuvh! Taimi kasvoi ja kasvoi. Siitä tuli parantaja kasvi. Taikuri hämmästyi koska parantaja kasvi oli hyvin harvinainen. Taikurista tuli kuuluisa.

Taikuri oli tosi surullinen. Niinpä hän teki sanan ja taikoi. Poks! Taikuri hämmästyi se oli iso! Mutta yksi oli muuttunut. Voi ei nyt se on pieni! Voi lentävä lehmä! taikuri karjui. Kastelen sinua. Okei vaihdan mullan ja kasvu paikan. No niin onko hyvä? Joo. Ääk se puhuu. Täytyy soittaa canal +:aan! Siis poliisille 112. Hätänumero miten voin auttaa? Oletteko Eniro? ei poliisi! Okei tuu tänne moikka! Tunnin kuluttua. Missä se viipyy? Se ei tule voi voi. No mitä pitää tehä että sä olisit iso? Kastella enemmän! Zuc noin vettä. Olet aika outo! Oho sinä olet kurkku Mäkinen sanoi. No niin taijon sinut tavalliseksi. Jee olet iso ja tavallinen. Et ole kurkku!

Taikuri oli ihmeissään. Hänen kissansa Miisu ihmetteli kanssa. Taikuri tiesi pari loitsua jotka voisivat auttaa. Mutta ei, ei sityenkään. Ensin pitää hakea kasvikirja ja antaa vettä. Hmm. Ulkomaalaiskasvit, Suomalaisia kasveja, Outoja kasveja, haa tässä kasvit jotka eivät kasva! Mmmm. Jihuu! Nyt tiedän sen mullat pitää vaihtaa. Mutta olen silti huolissani kasvista, sanoi taikuri. Jos se ei kasva tai jos tarvitsen sitä johonkin. Nyt annan sille vettä, sanoi taikuri. Yhtäkkiä kasvi kasvoi se kasvoi kasvamistaan. Sitten se oli niin iso että se halkaisi katon. Se oli paksu, sen lehdet olivat hopeita, myöskin kultaisia. Minun pitää tehsä pienennysjauhe. Noin ja näin meni pari tuntia ja se oli valmis. Nyt kaadan sen kasvin päälle tämän liemen, sanoi taikuri. Viuuuh ja kasvi oli taas pieni. Kyllä se pienenäkin kelpaa, tuumi taikuri.

Olipa kerran taikuri joka oli innokas puutarhuri. Eräänä päivänä taikuri huomasi ettei hänen yksi kasvi idä niin kuin muut. Hän mietti mitä ihmettä oli tapahtunut. Hän yritti kastella sitä mutta se ei auttanut. Aamulla kun taikuri heräsi hän keksi että hän voisi tehdä taikajuoman. Siihen piti löytää siperian lehti ankan pojan kakkaa. Hän mietti mistä hän ankan pojan kakkaa saa tai siperian kukan. Hän keksi. Seuraavana päivänä hän sai kukan kasvamaan. Se oli hänen mielestä mukavaa.

Taikurin nimi oli Tommi. Tommi meni labraansa ja otti hukkelis hakkelis lientä. Hän meni takaisin puutarhaansa ja kaatoi taimelle lientä. Seuraavana aamuna Tommi meni taimen luo. Se oli kasvanut hieman. Tommi laittoi taimelle uutta multaa ja meni taloonsa. Illalla taimi kasvoi vähän. Tommi oli siitä iloinen. Hän mittasi kasvin. Se oli 20 senttiä pitkä. Tommi kasteli tainta ja meni nukkumaan. Aamulla Tommi kitki rikkaruohot ja kasteli kukat. Hän myös huomasi että taimi oli metrin pitkä. Tommi riemuitsi kasvin puolesta. Illalla Tommi poimi kasvin ja teki siitä taikajuomaa.

Eräänä aurinkoisena kesäpäivänä taikuri kylvi siemeniä. Hän ajatteli: Mitä muuta voisin tehdä työkseni kun taikoa? Ahaa! Nyt minä tiedän. Minä aloitan puutarhurityön, hän innoitsi. Koska hän oli taikuri joka asui taivaassa hän otti sateenvarjon ja laskeutui alas. Yhtäkkiiä hän muisti että miten hän ylös pääsee. Hän kasvatti monta kasvia. Yhtäkkiä hän huomasi ettei viimeinen kasvi kasvanut. Taikuri otti kasvin pois mullasta ja huomasi että kasvissa oli myrkky tabletti. Hän otti kumihanskat ja otti sen pois. Hän pisti taimen takaisin. Yhtäkkiä hän huomasi kun kasvi nousi pitkäksi hänen kotiinsa saakka. Hän kiipesi pitkää kasvia pitkin kotiin. Kotona hän kertoi kaiken ystävilleen: Minä kasvatin kasvin ja kiipesin sitä pitkin kotiin. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Taikuri mietti miten saisi pikkutaimen itämään. Hänellä oli paljon hoidokkeja jotka olivat kasvaneet hyvin. Taikuri yritti siirtää sen mutta se oli turhaa hoidokki pysyi yhtä elottomana. Hän yritti kastella sitä mutta se auttanut. Taikuri alkoi miettiä. Sitten hän keksi. Hän voisi keittää taikajuomaa. Niin hän alkoi keittää taikajuomaa. Hän tarvitsi yhden loitsun vähän rohtoja ja vettä. Sitten hän haki kattilan ja tulitikut. Ensin hän teki tulen sitten hän pani kattilaan vettä. Seuraavaksi hän pani kattilaan rohdot. Sitten hän pani kattilan tulen päälle ja lausui loitsun. Nyt taikajuoma alkoi näyttää taikajuomalta. Sitten hän meni ulos kaatoi taikajuoman pikkutaimen päälle ja toivoi ttä pikkutaimi itäisi. Itämisen merkkiä ei kummiskaan näy. Taikuri yrittää saada pikkutaimen itämään. Taimi ei idä

Alkuun

  Keväthaltijan taikasukat

Metsämuori lahjoitti sukat keväthaltialle että hän ei vilustuisi. Haltia oli oikein iloinen ja pisti heti ne jalkaansa ja riensi ulos. Jos olisi kaunis sää mutta ei ulkona satoi kaatamalla. Hän huokaisi: Huu, toivottavasti tämä sade loppuu pian". Ja siinä samassa sade lakkasi. Hän ihmetteli mitem se noin äkkiä lakkasi. Haltia lähti kävelemään metsään kunnes häntä vastaan löntysteli karhu. Haltia mutisi: Voi mene pois. Ja karhu löntysteli pois. Haltia ihmetteli miten se on mahdollista että kun hän ajattelee tai puhuu niin kaikki toteutuu. Hän sipsutti kotiin ja luki mitä siinä hänen saamassaan kirjeessä luki. Siinä luki näin: Kaksi toivetta ne toteutuu. Haltia oli käyttänyt ne toiveet jo. Hän ei ollut surullinen sillä sukat olivat nyt tavalliset. Hän oli myös sukkien avulla pelastanut itsensä.

Keväthaltija oli jännittynyt kun sai oikeat taikasukat. Niillä voisi taikoa vaikka mitä. Keväthaltija riemuitsi saadessaan taikasukat. Ilta alkoi jo hämärtää. Keväthaltijaa alkoi jo väsyttämään. Sitten hän meni nukkumaan. Mutta keskellä yötä hänen sänkynsä alkoi leijailla ilmassa. Mutta Kevathaltija ei huomannut mitään koska hän nukkui niin sikeästi että ei kuullut edes hyttystä. Eikä kärpästä. Hän ei kuullut itikkaakaan. Kun aamu valjeni ja Keväthaltija heräsi hän huomasi leijuvan ilmassa ja tajusi että sänky oli keskiyöllä noussut ilmaan. Mutta ei tiennyt miksi. Mutta äkkiä sänky laski takaisin. Sitten hän rupesi pohtimaan. Sitten hän keksi taikasukat olivat nostaneet sängyn ilmaan.

Olipa kerran haltija. Hänen nimi oli Tip. Tip sai yhtenä kauniina päivänä sukat. Hän laittoi ne jalkaan. Tip meni syömään ja samaan aikaan hän toivoi että olisi Thaimaassa. Ihme kyllä hänen toive toteutui. Tip meni rannalle ja ui. Sitten hän toivoi että hänellä olisi hyvä hotelli huone. Hänen eteen ilmestyi hotellihuone. Tip ajatteli: Onkohan näissä sukissa jotain ihmeellistä? Tip meni huoneeseensa. Kuusi päivää myöhemmin Tip pyysi, että haluan kotiin. Niin sekunnissa hän oli kotona. Tip meni suihkuun ja pesemään hampaansa. Tip jatkoi ihan tavallisesti ja söi keiton loppuun. Tip meni nukkumaan. Niin koitti aamu. Tip söi aamupalan ja laitti sukat jalkaan ja toivoi ruuaksi hampurilaisen.

Keväthaltija veti sukat jalkoihinsa ja meni niitylle. Siellä hän keräsi kukkia. Yhtäkkiä hänen edessään oli muuri. Se oli valtava. Haltija toivoi että olisi muurin toisella puolella. Ja heti sen toive toteutui. Muurin takana oli lampi. Haltija tiesi että lampi oli syvä. Lammen vesi oli puti puhdasta. Haltija toivoi että pystyisi uimaan lammen päästä päähän . Ja taas haltijan toive toteutui. Vähän ajan päästä haltija väsyi. Hän toivoi että lentäisi kotiin. Ja jo sillä hetkellä hän oli jo kotona. Yöllä kun haltija nukkui hänen kotiinsa tuli rosvoja. Onneksi sukat huomasivat rosvot ja herättivät haltijan. Haltija pelästyi mutta muisti että hänellä on taikasukat. Häätäkää rosvot! haltija huusi sukille. Ja niin sukat häätivät rosvot pois ja haltija rupesi elämään huoletonta elämää.

Haltia oli hirveän iloinen. Sukat olivat turkoosit ja haltian lempiväri. Hän olisi halunnut olla rikas. Yhtäkkiä hänen eteensä tuli 9999 euroa. Hän oli sairaan iloinen. Hän lähti heti shoppailemaan vaatteita. Sitten hän toivoi linnan sekin toteutui. Nyt hän asuu isossa linnassa. Sitten hän toivoi palvelijan. Ja yhtäkkiä hänellä oli palvelija. Ensin hän pyysi palvelijalta aamiaista. Mutta mistä saa ruokaa? Haltia toivoi kokkeja ja vartioita. Haltialla oli mukavat oltavat. Mutta haltia kyllästyi seuraavana päivänä sukkiin.

Olipa kerran keväthaltia, jonka nimi oli Kirsi. Hän oli saanut metsämuorilta lämpimät sukat. Hän pani sukat heti jalkaan. Kirsi sanoi: Kunpa olisin hirven selässä. Mageeta! Menen heti kiittämään metsämuoria, Kirsi sanoi iloisena. Olisinpa metsämuorin mökillä, Kirsi lausui. Kop kop! Kuka siellä?muori kysyi. Kirsi täällä. Kiitos, kiitos ja kiitos, Kirsi sanoi. Olepa hyvä vaan, muori sanoi hyvillä mielin. Yksi toive vielä, Kirsi sanoi. Öö. Olisinpa karkkimeressä. Samassa Kirsi oli uimapuku päällä karkkimeressä. Apua, hai! Kirsi huusi. Kirsi lähti uimaan haita pakoon. En jaksa uida, Kirsi ajatteli. Pakko lopettaa. Hai nielaisi Kirsin. Kirsi oli surullinen. Nyt välähti. Toivon itseni kotiin, Kirsi sanoi. Kotona taas! Ainakin lämpimät sukat jalassa, Kirsi sanoi onnellisena. Tekisinkö vielä matkoja? No, mietitään.

Metsän haltia Hal. Hänen ystävänsä Metsämuori. Metsämuorin nimi oli Mulle. Mulle oli lahjoittanut sukat. Mulle ei ollut kertonut Haltille että sukat olivat taika sukat. Aina kun toivoo toive toteutuu. Halt kokeili sukkia. Halt sanoi: Onpa mukavan tuntuiset sukat. Taidan pitää sukkia koko ajan. Halt toivoi että hän olisi kaunis. Pam! Ja se tapahtui. Halt olikin kuin olikin muuttunut kauniiksi. Halt ei ymmärtänyt mitä oli tapahtunut. Halt oli ihan meinaamassa pökertyä kun hän katsoi itseään peilistä kuinka kaunis hän oli. Seuraavana päivänä tuli kirje. Mulle oli lähettänyt Haltille. Kirjeessä oli: Sukat ovat taikasukat. Aina kun toivot jotain se toteutuu. Terveisin Mulle. Aina kun Halt toivoi jotain niin hän toivoi sukilta.

Voi miten lämpöiset sukat nämä on keväthaltia huokaili kun hän sai metsämuorilta sukat. Keväthaltija katsoi sukkaan tehtyjä kuvioita ja nukahti. Hän heräsi hetken päästä ja huomasi että pimeys oli poissa ja koko maa oli valoisa ja taivaallinen laulu kantautui keväthaltian korviin. Keväthaltia liiteli pitkin paikkoja ja näki miten jokainen ihminen oli iloinen. Keväthaltija laskeutui ja ajatteli: Voisin syödä hiukan karkkia. Yhtäkkiä piparkakkutalo ilmestyi haltian eteen. Hän mussutti karkkia. Haltia alkoi toivoa monta asiaa. Hän toivoi: koulunopettajaksi, trampoliinia, uimapatjaa, kissaa, hevosta, kirjaa, vihkoa, hyppynarua, ponia, askartelupakkausta ja vaikka mitä. Ja kaikki toteutui. Sitten hän toivoi: Kunpa pääsisin uimaan. Yhtäkkiä hän oli uimarannan edessä. Hän otti sukat pois ja hän oli tavallisessa maassa.

Keväthaltia oli mielissään lahjasta koska siinä oli kukkia, eläimiä ja aurinko. Hän oli huomannut että sukat tottelivat pyyntöjä. Keväthaltijan nimi oli Sini. Kerran Sini pyysi metsän muorin kylään ja alkoi kiitellä sukista. Muori sanoi: Muista käyttää hyvin, ja lähti. Käyttää hyvin, Sini toisti itsekseen. Parin viikon kuluttua Sini osasi käyttää sukkia todella hyvin. Hän matkusti sukilla auttamaan eläimiä ja karkottamaan metsästäjiä, jotka aikoivat pyydystää Sinin ystäviä. En jaksa enää, Sini sanoi kun hän oli tehnyt työtä melkein kuukauden. Kun kesä oli jo melkein loppu, Sini ei kestänyt enää hetkeäkään vaan lähti metsä muorin puheille. Et voi lopettaa nyt sillä metsästys kausi alkaa kohta, muori sanoi. Olkoon, Sini sanoi, Niin alkoi metsästys kausi. Sinille tuli todella kiire lennellä paikasta toiseen. Sini piilotti kaikki ystävänsä suureen onttoon tammeen. Pysytte siellä, Sini komensi. Joo joo, eläimet vastasivat nopeasti. Päivän mittaan Sini toi tammeen lisää eläimiä. Ei mahdu enää, yksi eläin piipitti. Kun metsästys kausi loppui niin Sini pyysi että metsänmuori tekisi jokaiselle eläimelle omat sukat hänen vanhoista sukistaan. Metsän muori myöntyi. Sitten alkoi treenaus. Sini opetti käyttämään sukkia. Kun metsästyskausi alkoi kaikki eläimet pelastuivat.

Kevät haltian nimi oli Kukka. Kukka meni kiittään. Kiitos metsämuori! Ole hyvä Kukka! Kun tuuli niin oli jo kylmä. Kukka toivoi että hänellä olisi lämmin peitto ja nuotio. Ja niin hänelle tuli ne. Kukka meni nukkumaan. Aamulla kun linnut lauloivat niin Kukka heräsi. Hän toivoi että sukat toisivat aamupalan. Hänen eteen tuli aamupala. Hän oli syönyt. Illalla kun Kukka toivoo iltapalaa niin se ei tullutkaan. Hän meni kysymään muorilta miksei toimi. Muori sanoi: Sinä olet toivonut liikaa. Sinun pitää odottaa kaksi päivää. Hän odotti kaksi päivää. Kahden päivän päästä Kukka kokeili sukkia. Ne toimi. Nyt minä toivon iltapalan. Hän sai iltapalan.

Eräänä syyspäivänä keväthaltija sai muorilta hienot sukat joissa oli hienoja kuvioita. Keväthaltija kokeili sukkia heti. Ne olivat ihanan lämpimät ja paksut. Lähden kotiin täällä alkaa olla jo kylmä, keväthaltija sanoi itsekseen. Voi kunpa pääsisin kotiin ennen kun alkaa sataa, keväthaltija sanoi. Niinpä hän olikin jo kotona. Oho miten minä olen jo kotona keväthaltija ihmetteli. Nämähän ovat taikasukat. Minä haluan kiertää maapallon ympäri. Mitään ei tapahtunut. Miksi ei tapahdu mitään?, keväthaltija ihmetteli. Ai niin tarvitsen sukat muuten siitä ei tule mitään. Keväthaltija laittoi sukat jalkaan. Näin ei olisi pitänyt toimia. Miten minä jaksan kävellä tämän pallon ympäri? Minä haluan kotiin. Ukonilma alkoi tyyntyä. Keväthaltija ei pitänyt sukkia enää ikinä.

Keväthaltija halusi kiittää muoria. Hän halusi poimia kukkia mutta kukkapelto oli metsän toisessa laidassa. Keväthaltija oli väsynyt eikä voinut lähteä hakemaan kukkia samana päivänä. Hän huomasi että oli pellolla ja alkoi poimia kukkia. Hän antoi kukat muorille ja hän tuli iloiseksi. Hän aikoi pitää juhlat ja kutsua keväthaltian mukaan. Ja siellä oli vilskettä ja pari riitaakin taisi tulla. Mutta oli siellä hauskaakin. Kevät haltija jäi juhlimaan pisimpään ja lähti vasta kolmelta yöllä.

Olipa kerran keskellä metsää pieni mökki. Siinä asui äiti, isä, poika, tyttö, vaari ja mummo. Eräänä hämäränä iltapäivänä vaari kertoi tarinaa keväthaltiasta jonka nimi oli Pihla. Pihlalle oli annettu taikasukat. Ne toteuttivat kaikki toiveet jota toivottiin. Pihla kävi koulua Susimetsässä joen varrella. Hänen sukunsa asui isossa luolassa. Pihlan paras ystävä oli Kielo. Kielolla ja Pihlalla oli riita. He eivät puhuneet toisilleen mitään. Pihla laittaa taikasukat jalkaansa. Pihla menee nukkumaan. Yöllä Pihla näkee outoa unta. Johtuuko se taikasukista? Unessa metsämuori sanoo että sinun pitää osata käyttää niitä oikein. Se kaikuu aamuun saakka Pihlan korvissa. Pihlan ei tee mieli syödä aamupalaa eikä lähteä kouluun. Äiti sanoo että pitää lähteä kouluun. Pihlan ei tulisi mieleenkään toivoa että koulu loppuisi. Sillä Pihlan mielestä koulu on ihan kivaa. Mutta nyt hän päättää lähteä kouluun. Ensin Pihla pakkaa laukun ja sitten eväät. Nyt Pihla lähti kouluun. Taikasukilla on vaikea kävellä. Toivoisin että olisin jo koulussa, mietti Pihla. Niin hän oli koulussa. Seuraavana päivänä Pihlalla oli vapaa päivä. Silloin hän mietti että mitä kommelluksia. Ainaskin ne alkoi pomppia ja huutaa. Huomenna aion viedä taikasukat metsämuorille. Ja niin loppui tarina taikasukista. Nyt nukkumaan, vaari sanoi hiljaa.

Olipa kerran Metsämuori. Keväthaltija sai taika sukat vautsi! Mistälöysine? Vanhastakaapista. Mitäne tekee? Enminä tiedä. Kokeile sukkia. Okei. Apua! Minä lennän, vau! Minätahdon karkkia.Minä otan sinut kiinni en saanutkaan. Nami! Suklaakarkkeja nami! Toffeeta minun herkkuani. Hei! Täällähän on lakritsaa, mansikkaa, vaahtokarkkeja ja cocacola nameja. Nyt minä tahdon kotiin! Naps! Hienoa olet lihonnut! Joo no söin kaikki namit melkein jäi yksija puoli. He he nähdään.

Olipa kerran kevät haltia joka oli usein kasteisilla niityillä ja hämärissä metsissä. Hänen kaverinsa olivat Jiri, Jere, Atte, Lauri, Oskari ja Rasmus. Hänen paras kaverinsa oli Jiri. Jiriltä hän sai taikavillasukat ettei hänen jalkojansa palelisi. Hän lähti ulos talostaan ja laittoi sukat jalkaan. Kun hän toivoi jotain niin se tapahtui aina. Sitten hän meni hakemaan Jirin. Hän kertoi heti Jirille. Jiri sanoi hämmästyneenä: Miten se voi olla mahdollista? Seuraavana päivänä hän toivoi  että hän saisi uuden television. Sitten hän sai sen. Hän oli tosi iloinen kun hänellä oli ne sukat. Sitten hän toivoi että saisi uuden auton vanhan romun tilalle. Sen jälkeen kun heillä oli jo kaikki rupesi ilomielin nukkumaan. Huomenna aamulla kun hän heräsi niin sukat olivat tehneet aamupalan.

Alkuun

  Hiiriperheen vappu

Oli vappu päivä. Hiirilapset olivat heränneet aikaisin. Lapsien nimet olivat Milja, Tilja, Silja, Joona ja Daniel. Äidin nimi oli Miia ja isän Miikael. Oli ihana aamu. Kukat tuoksuivat ihanasti ja aurinko paistoi lämpimästi ja oli hyvä ulkoilu ilma. Kaikki olivat ulkona. Hiiri perhe lähti kävelylle. Yhtäkkiä kuului pelottava ääni. Mikä se oli? Daniel kysyi. Hän huomasi että Milja oli vain karjunut. Kun he tulivat kotiin lapset nukahtivat heti.

Nuorimman hiiren nimi oli Topi ja sitten on Tepi, Tipi, Tapi ja Tupi. He lähtivät vapputorille. Siellä oli vipinää ja vilskettä. Kaikkialla kuului meteliä ja huutoa. Topi halusi heti ilmapallon mutta äiti sanoi että ensin pitää mennä syömään ruokaa. Sitten ostetaan hattarat, pelataan, poksautellaan ja ostetaan leluja. Mutta se olikin vain vitsi. Hiiret ostivat pallot ensin koska äidin puhe oli vain vitsi. He pelasivat kala peliä, pallon heittoa ja ostivat kaikkea krääsää. Hiiret olivat iloisia torilta tultuaan. He odottivat vieläkin innoissaan seuraavaa kertaa!

Olipa kerran viisi hiirtä ja heidän vanhemmat. He olivat hyvin iloisia. Lasten nimet olivat Leevi, Veeti, Reti ja Meeti. He asuivat pienessä talossa. Eräänä päivänä he olivat päättäneet lähteä vappukävelylle. Ulkona paistoi aurinko. Ja pilviä ei näkynyt missään. Eikä missään ollut meluisaa. Kaikkialla oli voikukkia ja rentukoita. He poimivat paljon kukkia ja ottivat kuvia niistä. Heillä oli oikein kivaa. Kun he tulivat kotiin niin he leikkivät pikkuautoilla. Pienin hiiri halusi vielä ulos leikkimään. Mutta sitten he näkivät kissan. Kissa lähti jahtaamaan heitä. Onneksi he näkivät kiven ja he menivät sinne piiloon. Kissa ei enää löytänyt heitä enää mistään. Sitten he menivät nukkumaan kotiin.

Oli rauhallinen päivä ja hiiriperhe päätti lähteä vappukävelylle. Aurinko paistoi ja kävelyllä he näkivät herra Hilavimpulin ja se nosti hattua ja sanoi: Päivää, ja käveli ohi. Yhtäkkiä hiiret huomasivat että yksi lapsista oli kadonnut ja he alkoivat etsiä sitä. Lopulta se löydettiin. Oli jo aika mennä kotiin ja lasten oli jo aika mennä nukkumaan. Lapset eivät meinanneet nukahtaa. Kun lapset nukkuivat niin aikuiset menivät parvekkeelle juomaan simaa ja syömään munkkeja. Kun aikuisetkin nukahtivat niin talossa oli hiiren hiljaista.

Hiiret leikkivät ulkona. Aurinko paistoi. Äiti huusi: Pähkinä, Terho, Minttu ja Tiku syömään! Hiirillä oli vielä vauva jonka nimi oli Kukka. Kun ne olivat syöneet he lähtivät vappukävelylle. Äiti otti vaunut ja laittoi Kukan vaunuihin. He lähtivät kävelylle. Minttu näki lelukaupan ja jäi ikkunalle. Kukaan ei huomannut vaan lähtivät pois. Minttu ihmetteli: Missä muut oli? Oliko Minttu eksynyt? Minttu etsi läheisen poliisiaseman. Hän meni sisään poliisiasemaan. Poliisit kyselivät että muistaako hän isän tai äidin puhelinnumeroa. Ja kyllä muistan äitin. Hän soitti Mintun äitille. Sitten he tulivat hakemaan Mintun poliisiasemalta. Kun oli kotona niin kello oli niin paljon että lasten piti mennä nukkumaan.

Tänään on vappu! Pilli huuteli kävellessään ymnpäri pientä kotikoloa. Hiiret valmistelivat kaikenlaisia eri koristeita. Pillin kaksoisveljen nimi oli Pulla. Pulla ripusteli serpentiiniä kolon seinille. Miksi nämä eivät pysy seinillä? Pulla ihmetteli. Tarvitaan liimaa! Pilli luuli mutta serpentiini valui hitaasti alas. Mennään vappuretkelle! äiti huusi. Lapset juoksivat hirveää vauhtia rappusia alas ja pukivat kengät jalkaan ja takit päälle. Hiiret sipsuttivat pientä polkua pitkin. He saapuivat metsään. Hiiret köpöttelivät metsään. Metsässä kuului jännittäviä ääniä. Raps! Iik! Mi-mikä se oli? Tilli kysyi. Ei ikään. Se oli vain isän narskuvat kengät. Hiiret tulivat vihdoin ja viimein mummuhiiren luo. Hiirien mielestä se oli maailman paras vappu.

Olipa kerran seitsemän hiirtä. Yksi niistä viidestä lapsista oli vauva. Vauvan nimi oli Kärppä. Kärppä oli melkein koko ajan vaunuissa. Rupi kysyi: Onkohan Kärppä tylsistynyt kun se joutuu olemaan melkein koko ajan vaunuissa? No tuskin on tylsistynyt. Mitä syötäisiin tänään? Syödään pizzaa. No ei tänään oikein syödä pizzaa. Miksi? Koska tänään syödään superjuustoa. Joo! Lähdetään kävelylle. Joo! Nyt kimpsut ja kamput mukaan . No nyt lähdetään. Juu, juu, älä hosu. Ihana ilma. Niin on. Rupi kävelepäs tiellä. Joo. Minä kävelen reippaasti, sanoi Rupi. Käännytään takaisin päin. Juuri sinä sanoit että kävelet reippaasti. Niin sanoin mutta minulle iski nälkä. Minulla on vain Kärpän ruokaa. Yök! No sitten minulla ei ole nälkä. On minulla kyllä karkki. Saanko minä? Et kun et suostunut syömään Pilttiä. Okei, syön Pilttiä, nam! Hyvää. Niin mitä minä sanoin. Saanko nyt karkkia. Saat kun kerta pyysit noin nätisti. Kiitos äiti olet paras!

Pikkuisin hiiri Pääpi oli hyvin iloinen. Heillä oli triljoona ilmapalloa. Kolme niistä oli vappupalloja. Kyllä kelpaa nyt laittaa ilmapalloja joka puolelle taloa. Onpa kiva poksauttaa pari serpentiiniä. Yksi sanoi: Spreijataan tukkaa! Ihanaa että on vappu, äitihiiri saneli. Hei katso! yksi karjui, Eemu ja nalle Huh! Piiloon heti. Okei he meni. Nyt kauppaan. Ostoslista: lisää ilmapalloja ja serpentiiniä. Okei. Odotetaan että isä tulee. Kähta isä saapuu. Katso isä on tuolla ja me täällä. No niin nyt hän on ovella. Yllötys! Hyvää pääsiäistä ei vaan vappua ja isänpäivää ja onnea!!!

Olipa kerran onnellinen hiiriperhe. Heidän perheeseen kuuluu: äiti Heli, isä Hannu, Vikke, Sikke, Daniel, Doris ja Boris. He olivat lähdössä kävelylle. Apua! heli huusi. Boris lentää ilmassa! Äkkiä lentokoneeseen, Hannu huusi. Hei, se olikin Boriksen näköinen vappupallo, Sikke sanoi helpottuneena. Mutta missä oikea Boris on? Vikke sanoi hätääntyneenä. Boris! Booris! Mi-missä Boris on? Heli itkeä pillitti. Tuli ilta. Borista ei löytynyt. Mennään kotiin, jatketaan etsintöjä aamulla, Daniel sanoo väsyneenä. Huomenta! Lähdetään etsimään Borista, Vikke sanoi. Boris siinähän sinä olet, Heli sanoi helpottuneena. Nyt lähdetään kotiin, kaikki sanoivat yhteen ääneen. Onneksi löysin sinut sohvan alta.

Hillusten perhe vietti vappua. Hillusten perheeseen kuului isä, äiti, kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Aina vappulenkille puistoon joka oli lähellä Hillusten omakotitalon lähellä. Lapsien nimet oli Hii, Lii, Tii, Tip ja Top. Aamiaisena oli aina vappuna puuroa. Koko perhe tykkää puurosta ja simasta. Hii on viisi vuotta, Lii on yhdeksän, Tii on kuusi vuotta, Tip on neljä ja Top kolme. Hilluset lähtivät puistoon. Puistossa oli vilskettä ja vipinää ja vilskettä. Siellä he olivat kaksi tuntia ja menivät sen jälkeen syömään. Ruokana oli makkarakeittoa. Kaikilla oli ihan kauhea nälkä. Ruuan jälkeen lapset leikki sisällä piilosta. Lapset meni kotipihalle leikkimään. Sen jälkeen he tulivat sisälle syömään välipalaa. Koko perhe oli väsynyt. Kaikki kävi päiväunille. Päiväunet kesti kaksi tuntia. Sen jälkeen kaikki meni kotipihalle ja leikkivät. Vähän ajan päästä he tulivat kotiin ja katsoivat tisni tsäneliä. Sen jälkeen he söivät iltapalan ja vähän makeaa. Sitten he pesivät hampaat ja kävivät nukkumaan.

Hiiriperhe oli vappukävelyllä. Oli aurinkoinen päivä. Hiiriäiti siis Tuuli oli tehnyt eväät. Muitten nimet olivat : Aleksi isä, Otto, Kasper, Oona, Åsa ja Juljus. Juljus oli vanhin lapsi. Åsa oli nuorin. He kävelivät vappujuhliin. Vappujuhlissa oli tippaleipää ja munkkia. Yhtäkkiä yksi lapsi katoaa. Mihin lapsi on voinut mennä? isä kysyi. Meidän täytyy lähteä etsimään, äiti sanoi. He etsivät koko juhla-alueen. Mutta ei Åsaa löydetty. He joutuivat lähteä juhlista pois. Kun he olivat portista ulkona he löysivät portin vierestä Åsan.

Hiiriperheessä oli viisi lasta ja äiti sekä isä. Lähdetään kävelylle, sanoi hiiriperheen äiti. Joo, lapset huudahtivat. Tuolla on vappukauppa ostetaan ilmapalloja! isoin hiirilapsi ehdotti. Joo, äitihiiri vastasi. No niin nyt jokaisella on ilmapallo. Nyt kun olemme kotona minun täytyy ilmoittaa yksi tärkeä asia, sanoi äiti rauhallisesti. Huomenna on pienimmän hiirilapsen ristiäiset mutta en tiedä mikä hänen nimensä tulisi olemaan. Ei me ehditä auttaan, lapset sanoivat ja lähtivät omille teilleen. Lapset tulkaa jo kotiin alkaa olla myöhä! Nyt kun olemme syöneet vappuaterian niin menemme aikaisin nukkumaan. Herätys! Pukekaa ristiäisvaatteet. Tulkaa nyt nopeasti. Nyt saat kertoa mikä tämän tyttöhiirilapsen nimeksi tulee, pappi tokaisi. Hiiriäiti mietti ja mietti. Kunnes lopetti miettimisen ja alkoi ajattelemaan vappua. Äiti sanoi: Vappu se on hyvä nimi. Äitihiiri ja lapset lähtivät kotiin iloisina. Kun he olivat kotona yksi lapsihiiristä sanoi: Nyt vappu ei lopu koskaan kun pienimmän hiiren nimi on Vappu!

Hiiret odottivat vappua innolla. Kun oli  vappuaatto hiiriperheessä tehtiin herkkuja. Oli simaa ja muita herkkuja. Ja oli mys ilmapalloja ja serpentiiniä. Sitten Tip keksi että he voisivat mennä huvipuistoon. Siitä vasta kaikki riemastuivat. Niin he menivät Linnanmäelle pitämään hauskaa. Ja hauskaa hiiret pitivät myös Särkänniemessä, Heurekassa ja muissa huvipuistoissa. Hiirillä oli tosi hauska vappu. Sitten hiiret palasivat kotiin. Sitten Tap keksi että hiiret menisivät uimarannalle. Eikä se ollut hassumpi ajatus. Tep, Töp ja Täp siemastuivat valtavasti. Niin he menivät uimarannalle. Aurinko paistoi. Hiiret lekottelivat auringossa. Tep, Töp ja Täp uivat mielellään. Vesi oli niin lämmintä kun aurinko paistoi. Töp halusi maailmanympärysmatkalle.

 

Alkuun

 Pupujen kevätretki

Eräänä kevätpäivänä kaksi pupua pomppivat metsään. He halusivat nähdä mitä eroa on keväässä ja syksyssä. Pupujen nimet olivat: Toffe ja Muffe. He olivat sisaruksia keskenään. Katso tuolla on siili, Muffe karjui Toffelle. Missä? No sinun jalkojesi juuressa tietenkin. Aa tuolla. Pam! Mikä se oli? En minä sitä vain tiedä. Aurinko poltti heidän turkkiaan lämpimästi. He kiipesivät puuhun ja tähyilivät lintuja. He näkivät Linnanmäen. Muffe katso tuolla on Linnanmäki! Muttaeihän se ole kevään merkki, Muffe raivosi. Ei olekaan. Kuitenkin minä haluan sinne tänään. Meidän piti etsiä kevään merkkejä eikä huvipuistoja. Sorsa on tuolla, Muffe sani. Niinpäs onkin. He kipusivat maankamaralle. Mennään etsimään sammakonkutua ojasta Tuffe sanoi. Joo käy minulle. Matkalla he näkivät leskenlehden ja omenapuun jossa oli omenoita. Tuolla on sammakonkutua, Muffe sanoi. Niin onkin. Mennään katsomaan lähemmäksi, Tpffe sanoi. Joo. Pläts! Toffe muskahti ojaan. Sisarukset eivät jääneet kauemmaksi aikaa vaan lähtivät heti kotiin siis Toffe märkänä. Minä haluan lämpimää kaakaota, Toffe sanoi.

Tyttöpuun nimi on Kerttu ja poikapupun nimi on Hannu. Niilä on mukana eväät, kamers, kiikarit, teltta ja makuupussit. Hannu ja Kerttu menevät katsomaan sammakonkutua. He menivät katsomaan lintuja. He näkivät kiurun, pääskysen ja västäräkin ja peipon. He pystyttivät teltan ja menivät nukkumaan. Kun he heräsivät sitten he söivät porkkanoita, leipiä ja tomaatteja. He lähtivät lapsuttelemaan kotia kohti. Kotona he näyttivät  mitä he olivat löytäneet. Hannu oli ottanut kolme simpukkaa ja Kerttu oli ottanut roskia luonnosta ja laittanut ne energiajätteisiin. Hannu ja Kerttu aikoivat mennä joka vuosi retkelle metsään.

Oli kaksi pupuveljestä jotka päättivät lähteä retkelle. Kun aika koitti he näkivät karhun ja pääskysen. Ne aikoivat syödä eväät mutta lokki tuli paikalle ja pyysi evästä. Se lähti matkoihinsa. Toinen pikkuisista sanoi: Nyt on jo myöhä ja väsyttää. He alkoivat nukkua. Ja aamulla ne jatkoivat matkaa ja näkivät toisen karhun. Oli jo aika lähteä kotiin. Kun ne olivat kotona ja kertoivat mitä he näkivät ja tekivät. Ne kertoivat koulussa ja kaikkialla oli iloista ja mukavaa. Ja tuli vähän kotiläksyjä ja tuli kesäloma.

Olipa kerran neljä pupua. Ensimmäisen nimi olo Koko, toisen nimi oli Noko, kolmannen nimi oli Poko ja neljännen nimi oli Loko. He päättivät lähteä retkelle. Retkellä oli orvokkeja ja paljon muita kukkia. Puput jatkoivat matkaa. Äkkiä Loko näki että puihin oli tullut lehtiä. Samalla aikaa kun he seurasivat luontoa he eksyivät. Koko hätääntyi ja sanoi: Miten me nyt päästään kotiin? Loko sanoi: Minä tiputtelin tielle leivänmurusia. Me seurataan murusia kunnes tulemme kotiin. Mutta muruset olivat poissa. Noko sanoi: Mitä me nyt teemme? Nyt Nokollakaan ei ollut ideoita. Poko sanoi: Katsellaan vain luontoa. Ehkä me päästään niin kotiin. Kun sillä tavalla me eksyttiinkin. Niin he katselivat luontoa ja niin he olivatkin turvassa kotona.

Poikapupun nimi oli Tommi. Tyttöpupun nimi oli Tammi. He olivat päättäneet mennä kevätretkelle. Tommi pakkasi eväitä. Tommi pakkasi porkkanoita, leipää, vähäsen sipsiä ja vähäsen vaahtokarkkeja. Ja Tammi oli muistanut sanoa Tommille että ota kaksi trippiä mukaan. Tommi vastasi: Joo hyvä kun sanoit. Tommi oli  jo menossa retkelle mutta Tammi sanoi: Muista ottaa kiikarit. Tommi sanoi: Ai niin kiikarit. Voidaanko mennä jo? Tommi hosui. Joo mennään vain sanoi Tammi. Ihan aluksi kun Tommi avasi oven niin heidän kukkapenkillä oli voikukka. Tommi hihkaisi kovaan ääneen: Minä löysin voikukan!. Hyss, sanoi Tammi. Ei saa huutaa linnut pelästyy, sanoi Tammi. Anteeksi, sanoi Tommi. Katso Tommi laulujoutsenia. Ne ovat hienoja, sanoi Tommi. Niillä näyttää olevan hauskaa. Katso Tommi sinivuokkoja  ja valkovuokkoja. Katso Tommi kissankelloja. Mennään syömään minulla on nälkä. Joo mennään vain. Minä otan porkkanaa. Niin minäkin. Kun olet Tommi syönyt porkkanasi niin voit ottaa sinin leipäsi. Minä otan leipäni jo nami. Teit aika mureat leivät minun ainaskin. No toivottavasti maistuu. Joo kyllä tämä maistuu minulle. Kiitos Tommi olen jo ihan täynnä. Syön myöhemmin karkkini. No minä jaksan syödä kaikki. No hyvä että jaksat syödä kaikki. No enpä jaksakaan. No ei se mitään. En minäkään jaksanut syödä kaikkea. Syödään vaikka kotona. Okei. No hyvä että en ole laittanut turhaan mitään. No pakataan tavarat noin. Mennään etsimään lintuja ja kasveja, Katso västäräkkejä ja variksia ja lokkeja. No mennään jo kotiin päin ja etsitään kevään merkkejä. Juu mennään vaan, Tommi huokaa. Katso tuolla on sorsia. Siellä on isäsorsa ja äitisorsa. Isäsorsalla on hieno pää. No onhan äitisorsallakin hieno pää. Ihana sää, Tommi ja Tammi sanoivat yhtäaikaa. Oho me ollaan kotipihalla. Katso meidän ovella on linnunpesä.

Puput näkivät ensimmäisenä siilin. Siili kurkisti kivenkolosta. Ensin se pelästyi mutta sitten se kurkisti. Katso siili, sanoi Tom. Missä? Lil sanoi. Tuolla kivissä. Missä kivissä? Noissa kolmessa kivessä. Otan kuvan. Ai tuolla no tietty. Lil taputti ja niin he jatkoivat matkaa kohti puita. Oho karhu juostaan! Minne matka kaveri? Tuolla on kuilu. Okei! Nyt mennään ja nopeasti. Minä laitan turbon. Ho hoijjaa se on varmaan jo kadonnut . Niin on. No mennään. Moikka kamu. Moikka. Minä ajattelin mennä Super Pupuun huomenna. Tule jos haluat. Okei.

Tiu, Tau, Tou ja Tup oli menossa kevätretkelle. Heidän äiti laittoi heidän eväskoriin neljä voileipää, neljä keksiä, neljä juomapullo, neljä vihkoa ja neljä kynää. Pupujen piti kirjoittaa kevään merkkejä. Äiti laittoi mukaan teltan. Tiuta jännitti tosipaljon. Puput lähtivät kohta matkalle. Pupuja jännitti kauheasti. Heidän äiti laittoi Taun reppuun puhelimen. Jos tulee hätä soittakaa minulle, äiti sanoi. Puput vastasivat yhteen ääneen: Joo äiti. Puput lähtivät matkaan reissuun metsään. Puput lähtivät metsään. Pupuja jännittu. Tup löysi leskenlehden, Tou sinivuokon, Tau valkovuokon ja Tiu näsiän. Tiuta rupesi väsyttää. Puput pystyttivät teltan. Kaikki kävi nukku-maan. Metsä hiljeni. Tou ei saanut millään unta. Tou kuuli omituista ääntä. Tou katsoi ulos. Ulkona oli pimeää. Tou meni Tuoin viereen makuupussiin. Tousta tuntui tosi mukavalta. Aamulla aikaisin puput heräsivät ja rupesivat lähteä kotiin. Puput lähtivät kotimatkalle. Kun he olivat kotona he näyttivät äidille mitä kevään merkkejä he olivat nähnyt.

Puput lähtivät matkaan. He kävelivät pientä polkua pitkin. Linnut visersivät ja aurinko paistoi. Puput Pim ja Pam näkivät jo hiirenkorvia. He kävelivät reippaasti hyvää levähdyspaikkaa etsien. Ja kyllähän sellainen löytyi. Pim otti eväät esille. Molemmat söivät ja rupesivat lepäämään. Jonkin ajan päästä Pam rupesi tutkimaan lintuja. Pam näki telkän, kiurun ja pääskyn. Pim ja Pam jatkoivat matkaa. Heitä vastaan tuli siili. Se tuhisi eteenpäin. Onkohan lepakot jo heränneet ? Pim kysyi. Mennään katsomaan, Pam vastasi. Ja kyllähän ne olivat heränneet. Jonkin ajan kuluttua Pam väsyi. Hän istahti suuren männyn juurelle mutta sen juurella oli iso muurahaiskeko. Pam rupesi hyppimään ja pomppimaan kuin hullu hirvi. Lopulta Pam sai muurahaiset pois housuistaan. Iltapäivällä puput lähtivät kotiin lepäämään.

Puput lähtivät pienestä kesämökistä kevätretkelle. Pupujen nimet olivat: Lippe ja Lappe. Lippe oli väriltään vaaleanruskea ja Lappe ruskea. Lipellä oli mukana eväskori ja kiikarit. Lapella on mukana reppu, jonka sisällä on paljon tavaraa. Lipen eväskorissa on omenaa, kurkkua ja salaattia. Puput näkivät siilin joka oli herännyt talvihorroksesta. Ne näkivät myös muuttolintujen tulevan takaisin. Puput löysivät lammikon jossa oli sammakonkutua. Ne näkivät myös sammakon. Puput jatkoivat matkaa ison puun juurelle. Puussa istui orava hampaita heilutellen. Lappe meni lähemmäs puuta. Puussa oli myös kolo josta kurkisti kaksi oravaa. Lippe katsoi toista puuta siinä oli linnunpönttö. Linnunpöntöstä kuului pientä piipitystä. Siellä on poikasia! Lippe sanoi Lapelle joka kaatui koska Lippe tönäisi. Puput lähtivät kotiin. Kotona Lippe ja Lappe söivät eväät. Pupujen mielestä retki oli oikein hauska.

Pupuja oli kaksi. Niiden nimet olivat Porkkana ja Retiisi. Ne olivat menossa kevätretkelle. Retiisi pakkasi eväät ja Porkkana kantoi ne. Porkkana otti kiikarit ja Retiisi kameran. Niin Porkkana ja Retiisi lähtivät. Ne kulkivat ohi lammen ja kiipesivät yli kukkuloiden ja hyppivät yli ojien. Ne keräsivät sinivuokkoja, valkovuokkoja ja leskenlehtiä. Ne olivat kauniita ja värikkäitä. Matkalla he tapasivat Pörrin, siiliemon, Tipin ja kärpäsen. Kärpänen tahtoi mukaan. Retiisi sanoi: Kyllä saat tulla jos olet kiltisti. Pian he olivat perillä Sammalmetsässä. Tuossa on sopiva paikka, kärpänen sanoo. Porkkana oli samaa mieltä. Syödään eväät. Minulla on nälkä. Kärpänen lähti tutkimaan metsää. Oli mennyt pari tuntia mutta kärpänen ei ollut tullut. Lähdetään etsimään kärpästä, sanoi Retiisi. Hyvä ajatus. Porkkana ja Retiisi lähtivät. Huhuu kärpänen! Huhuu! Missäköhän me ollaan? Retiisi kysyi. En tiedä, sanoi Porkkana. Apua! Se kuului tuolta, sanoi Retiisi. Juostaan! Niin Porkkana ja Retiisi juoksivat. He saapuivat lammen luo. Sitten he huomasivat kärpäsen puoliksi lammessa. Apua, auttakaa! huusi kärpänen. Me vedämme sinut pois. Huh lähdetään kotiin.

Puput lähtivät kevätretkille. Öiti sanoi: Juoskaa kilpaa. Lotta ja Leevi juoksivat kilpaa. Äiti minne mennään? Menemme joen rantaan. Jipii siellä on hauskaa. He olivat perillä. Kurnut. Hei sammakko! Lotta huusi. He menivät katsomaan sammakkoa ja huomasivat että sillä oli poikasia. Lotta ja Leevi odottivat milloin syötäisiin. Perhosia lenteli taivaalla. Oli ihana kevätpäivä. Saako mennä uimaan? Leevi kysyi. No ei tänään, isä sanoi. Minä otin veden lämpömittarin mukaan. Otetaan kuva tuosta sammakosta. He ottivat kuvan sammakosta. Milloin syödään?Ei vielä. Katsokaa tuolla on valkovuokkoja minä kerään niitä, Lotta sanoi. Äiti levitti viltin. Nyt syömään. Tullaan syömään. He söivät leipää, omenaa, porkkanaa ja joivat mehua. Hei minä saan vesipisaran käteen. Ei kai ala sataan? Lotta huusi. Alkoi sataan. Isä pupulla oli onneksi teltta mukana. He nukkuivat teltassa. Seuraavana päivänä he lähtivät kotiin.

Eräänä kevätpäivänä Salaatti Pupunen ja Porkkana Tupunen aikoivat lähteä kevätretkelle. Niinpä he ottivat reppunsa ja lähtivät. Ulkona paistoi aurinko. Pian he olivat nähneet jo västäräkin, siilin, peipon hautomassa munia ja kaikenlaisia muita eläimiä. Pian Salaatti sanoi: Syödään jo eväät. Okei. Kohta he söivät eväitä pienen puron rannalla. Kun kerran oli kevät puro ryöppysi vettä. Apua! Minä hukun, Salaatti huusi. Porkkana kääntyi katsomaan hätääntyneenä. Mutta eihän Salaatti ollut tippunut hän vain pelleili. Siellä hän istui rannalla. Mennään poimimaan valkovuokkoja. Okei. Kun he olivat poimineet kukat he makasivat ja katsoivat un sisilisko otti aurinkoa. Katso leskenlehtiä, Salaatti sanoo. Missä sen lehdet ovat? Porkkana kysyy hämmästyneenä. Lähdetään kotiin alkaa olla ilta, Porkkana sanoo  väsyneenä. Okei. Niin he lähtivät kotiin. Mennään kotiin puroa pitkin. Okei. He hakivat tukin ja lähtivät. Piankin he olivat kotipolulla. Ohoh siili on tehnyt pihallemme kodin, Salaatti sanoi. He menivät sisään. Porkkana alkoi purkaa reppuja. Salaatti meni nukkumaan.

Olipa kerran pupuveljekset Ville ja Valle. He päättivät lähteä kevätretkelle. He ottivat mukaan:kameran, kiikarit, evästä, korin ja kepit. Kumosaappat jalkaan ja menoks, Ville sanoi. Huh huh, vihdoin perillä, Valle sanoi. Katso Valle, kuinka ihania kukkia. Kullero, valkovuokko, leskenlehti, voikukka ja muita minä en tunnistakaan. Oli peippoa, kiurua ja vaikka mitä muuta. Katso Ville futiskenttä, mennään pelaamaan. Eikä mennä, me tultiin katsomaan kevään merkkejä. Katso sammakonkutua, menen poimimaan sen, Valle sanoi innoissaan. Et saa! Ville huusi. Älä komentele! Valle huusi raivoistuneena. Nyt minä menen! Plumps! Apua, apua! Auttakaa nyt joku! Valle huusi. Selvä selvä, minä autan, Ville sanoo. K-kiitos! Mennään nyt pelaamaan futista? EI, ja vielä kerran:EI! Ville huusi. Minä menen nyt, hei hei! Sinä kaipaat kyllä äitiä ja isiä vielä. Enkä varmasti kaipaa. Ja niin Valle lähti pelaamaan. Ville lähti poimimaan sieniä. Hän löysi tatteja, kantarelleja ja vaikka mitä muuta. Kello oli 19:00. Ville päätti lähteä kotiin. Vallea pelotti futiskentällä. Kaipaan äitiä ja isiä, Valle uikutti. Siispä hän lähti kotia kohti. Alkoi sataa. Milloin olen kotona? Valle sanoi surullisena. Vihdoin ja viimeinhän pääsi kotiin. Mitä minä sanoin? Aloit kaipaan äitiä ja isiä.

Olipa kerran pienessä mökissä asustava pupuperhe. Kerran pupuperheen äiti jonka nimi oli Tiina ehdotti: Mitäs jos lähtisitte kevätretkelle ja toisitte minulle kevään merkkejä. Joo! sanoi pupukaksoset Telle ja Telkku. Niinpä he läksivät matkaan. Hei tuossa on leskenlehti! huudahti Telkku. Napataan se sitten, Telle sanoi innoissaan. Ei missään nimessä annetaan sen kasvaa, Telkku huomautti. Otetaan siitä vaikka valokuva, hän jatkoi. Hyvä idea! Telkku pisti valokuvan reppuunsa. Hei sammakonkutua, Telkku innoitsi. Minä käyn katsomassa ettei kukaan sammakonkudussa oleva nuijapää ole sairastunut. Joo mene vaan mutta ole varovainen ja älä koske niihin. Otan kepin että voin hieman käännellä niitä, Telle sanoi hurjasti. Mutta ei niihin saa koskea, Telkku kimitti. Saahan, Telle sanoi. Hei mitä ihmeen kummaa? Kääk minä vajoan mutaan! Ota kiinni tassustani! Huh olipa löhellä! Tule juostaan nopeasti ennen  kuin tuo muta imee meidät! Telkku sanoi. Kotona ollaan,Telle myönsi. Tässä sinulle äiti valokuvia kevään merkeistä. Tässähän on muuttolintuja, sammakonkutua ja leskenlehti. Mutta miten sinä Telle olet niin likainen? Ei mitään ole tapahtunut, Telle sanoi epäröiden. No olen silti teistä todella ylpeä. Hih! Telkku ja Telle sanoi.

Pupu Tip ja Pupu Tap olivat matkalla metsään. Heitä jännitti paljon. Mi...mitä jo...jos sie... siellä on kä...käärme? Pupu Tap sanoi. Eihän rauhallisessa metsässä ole käärmeitä, Tip sanoi. Katso ruohoa se on kevään merkki. Ka...karhu on tuolla. Sekin on merkki. Mutta nyt mene maahan ja esitä kuollutta! sanoi Tip hätääntyneenä. Karhu vain käveli eikä välittänyt heistä mitään ja läntysteli pois. Tippe sanoi: Kyllä minä tiedän mitä pitää tehdä jos vaikka kuinka monia susia tai vaikka karhuja tulee luoksemme. Niin sinulla ei ole mitään hätää. Pääskyset lentelivät taivaalla. Maassa oli valkovuokkoja. Siinä oli niin hieno vuokko että Tip ja Tap poimivat sen ja antoivat sen heidän äidilleen ja lähtivät kotiin.

Pupujen nimet olivat Pekka ja Töpö. Oli kaunis kevätpäivä. Pupuilla oli mukana eväät, kepit ja kamera. Niinpä he lähtivät matkaan. Matkalla he näkivät sinivuokkoja, valkovuokkoja ja leskenlehtiä ja peippoja ja västäräkkejä. He ottivat paljon kuvia sinivuokoista mutta enemmän kuvia leskenlehdistä. Keskellä luontoa he alkoivat ahmia eväitä. Miten ihanaa voi olla pelkässä luonnossa, Pekka sanoi. Niin on! Töpö kirkui. Sitten he alkoivat leikkiä keppisotaa. Heillä oli niin kivaa että he olisivat halunneet asua luonnossa. Niin he lähtivät kotia kohti. Mutta he jäivät pyoleen väliin katselemaan kukkia  ja jatkoivat kotia kohti.

Puput Tip ja Tap lähtivät kevätretkelle. Tip oli tyytö ja Tap poika. Heillä oli mukana ruokaa, kamera, vaatteita ja kiikarit. Tip huudahti: Tuolla on lintuja! Ja tuolla siili! Tap huomasi. Aurinko paistoi lämpimästi ja puiden lehdet olivat hiirenkorvalla. He tarvitsivat kouluaineeseen kevään merkkejä. Tip maistoi kerkkää. Onpa hyvää, Tip totesi yllättyneenä. Yhtäkkiä alkoi satamaan. Tip ja Tap pystyttivät teltan ja alkoivat nukkumaan. Aamulla he lähtivät kotiin. Heidän aineet olivat hienot!

Puput näkivät kukkia. Oli sinivuokkoja, valkovuokkoja, narsisseja, orkideoita, auringonkukkia, voikukkia, leskenlehtiä, kulleroja, ruusuja, juhannusruusuja ja päivänkakkaroita. Puput näkivät puitakin. Oli koivuja, mäntyjä, pihlajia ja kuusia. He näkivät ruohoa. Yhtäkkiä puhkesi myrsky. Puput eivät löytäneet piilopaikkoja. Salamoi kauheasti. Satoi rankasti. Äkkiä he löysivät pensaan ja menivät sinne sateensuojaan. Kun sade laantui niin puput jatkoivat matkaa. Ja sitten he jatkoivat veneellä matkaa.

Olipa kerran kaksi iloista pupua jotka aikoivat tehdä kevätretken. He pakkasivat eväät reppuun ja ottivat kengät ja kiikarit. Ja lähtivät. Mutta kun he olivat vähän matkan päässä he kohtasivat haukan. Se lähti heidän perään mutta he menivät piiloon puuhun. He pysähtyivät syömään. Heillä oli mukana kaksi porkkanaa ja voileivät. Yhtäkkiä he kuulivat västäräkin ja näkivät siilin ja voikukkia. Kun toinen pupuista katsoi sammakonkutua hän putosi veteen. Hän oli ihan märkänä. Mutta onneksi heillä oli varavaatteita mukana. He kävivät kotona hakemassa vasaran, puuta ja nauloja. Ja he rakensivat lintulaudan. Ja siihen he laittoivat siemeniä. Heti siihen tuli lintuja. Sen jälkeen he katselivat kiikareilla lintuja. Ja ottivat valokuvia linnuista. Sitten he lähtivät kotiin. Kotimatkalla he näkivät voikukkia.

Alkuun

 Metsänpiika

Talon entinen isäntä meni eräänä iltayönä metsään. Koska oli jo hämärä, teki hän metsään valkean, jonka ääressä rupesi syömään ja odottamaan aamun sarastusta. Mutta silloin ilmestyi nuotion toiselle puolelle kaunis nuori neitonen ohuessa harsovaatteessa, lämmittelemään ja katsoi nälkäisen näköisenä miehen suuntaan. Neito sanoi: Saisinko muonaa? Isäntä näytti raivostuneelta! Et saa! isäntä huusi. Miksi olet noin hermostunut? neito kysyi. Koska minulla on niin vähän muonaa! isäntä huusi. Neito sanoi: Huomenna sinulle käy huonosti. Mutta isäntä ei kuunnellut. Seuraavana päivänä sonni ajoi koko ajan isäntää takaa. Kun sonni oli lähtenyt pois niin isäntä kaatui maahan. Niin isäntä sai opetuksen.

Talon entinen isäntä meni eräänä iltayönä metsään. Koska oli jo hämärä, hän teki nuotion, jonka ääressä hän alkoi syömään ja odottelemaan aamua . Mutta yhtäkkiä hänen luokseen lennähti kaunis neitoohuessa harsovaatteessa.  Neito katseli nälkäisenä miestä  mutta mies sanoi äkäisenä: Kuka olet ja mitä sinä siinä töllötät? En mitään. Olisin vaan mielelläni maistanut tuota sinun leipää, keiju sanoi peloissaan. Et missään nimessä ota leipääni senkin kärpänen. Hus pois nyt siitä! Selvä, keiju sanoi kauhuissaan. Metsänpiika ajatteli: Miten törkeä tuo mies oli! Minäpä kostan hänelle. Isäntä lähti metsästämään. Yhtäkkiä häntä vastaan tuli hirvi. Isäntä sanoi: Miten tämä nyt niin helppoa on? Juuri kun hän oli ampumassa metsänpiika taikoi hirven pois. Tämä jatkui kauan. Kun tunti oli mennyt niin isäntä oli hyvin nälissään ja ajatteli: Se ihmeen keiju olisi nyt avuksi. Metsänpiika lähti isännän luo ja antoi hänelle yhden hirven. Isäntä riemuitsi ja antoi metsänpiialle eväitään. Niin heistä tuli parhaat kaverit. Ja isännästä tuli rikas ja hän hoiti metsänpiikaa. Isäntä ei enää hylännyt ketään joka pyysi ruokaa, turvaa tai lämpöä. Isännästä tuli kiltti ja anteliainen. Hänestä tuli myös kuningas ja metsänpiika pääsi kuninkaalliseksi.

Mies näki metsänpiian joka lämmitteli nuotion loimussa ja katsoi miehen leipää nälkäisenä. Mies sanoi: Mene pois en minä sinua tarvitse! Neito lähti. Seuraavana aamuna mies huomasi, että hänen pyssy oli poissa. Hän kyllä tiesi kuka pyssyn oli vienyt ja lähti etsimään metsänpiikaa. Hän löysi etsimänsä pian. Metsänpiika istui kannolla ja mietti. Mies kysyi: Missä minun pyssyni on? Neito vastasi: Tuossahan se on. Mies näki pyssynsä joka oli maassa ja rikki. Hirven jäljet olivat vieressä. Mies pyysi anteeksi ja neito antoi hänelle uuden pyssyn. Heistä tuli parhaat ystävät. Neito kysyi: Sano suurin toiveesi. Minä toteutan sen. Mies vastasi: Toivon että sinusta tulee oikea ihminen. Ja niin tapahtui.

Erään talon vanhaisäntä meni yhtenä iltayönä metsään. Koska oli jo hämärä, teki hän metsään nuotion, jonka ääressä rupesi syömään ja odottelemaan auringon nousua. Mutta silloin nuotion toiselle puolelle putkahti kaunis, nuori neito ohuessa harsovaatteessaan lämmittelemään. Saanko vähän syötävää kun minulla ei ole mitään, neito pyysi. Et todellakaan saa! isäntä karjui ärhäkästi. Odotapa vain, sinullekin käy vielä köpelösti, neito sanoi. Aamu koitti. Yhtäkkiä vihainen SONNI juoksee isäntää kohti! Ei ihme, isännän selkään oltiin liimattu punainen lappu. Häh häh hää! kuului neidon suusta. Ota sonnisi pois kimpustani. Annatko minulle sitten ruokaa? neito kysyi. Annan, annan, ota nyt sonnisi pois kimpustani. Ja niin neito ja isäntä menivät onnellisina naimisiin, ja sonnista tuli heidän lemmikki.

Talon entinen isäntä meni yönä metsään. Han teki valkean metsään. Isännän eteen tuli metsäpiika. Hän katsoi nälkäisenä isäntää joka oli juuri haukkaamaisillaan leipää. Silloin isäntä karjui: Häivy siitä nuoleskelemasta huuliasi! Metsäpiika sanoi että täysikuun aikaan hän saa opetuksen siitä että oli niin julma. Samassa metsäpiika katosi ja isäntä söi leipänsä loppuun. Seuraavana päivänä isäntä muisti että tänään olisi täysikuun aika ja yöllä hän saisi opetuksen. Mies oli hyvin huolissaan siitä mitä tulisi tapahtumaan. Isäntä lähti heti etsimään metsäpiikaa. Hän huomasi piian ison männyn juurella. Metsäpiika näytti kovin surulliselta. Isäntä antoi metsäpiialle palan leivästä ja kysyi: Onko sinulla kylmä? Haluaisitko tulla telttaani lämmittelemään? Ky-kyllä! metsäpiika vastasi. Metsäpiiasta ja isännästä tuli hyvät ystävät. Parin päivän päästä metsäpiika lähti isännän luota.

Talon entinen isäntä oli mennyt metsään metsästämään. Hän pystytti teltan. Metsänhaltija nimeltä Halt oli haltija. Halt meni nuotiolle miestä vastapäätä. Mies kysyi äkäisellä äänellä: Kuka olet? Halt vastasi lempeällä äänellä: Minun nimeni on Halt. Mies vastasi todella äkäisellä äänellä: Mene pois! Mitä sinä minusta haluat? Halt sanoi: Minä haluaisin ruokaa. Mies vastasi: Jos antaisin sinulle ruokaa miulle ei jäisi yhtään. Halt sanoi: Jakaminen on tärkeä asia. Mies sanoi: Eihän tästä tule mitään. Halt sanoi: Jos antaisit ruokaa laittaisin luoksesi metsän isoimman hirven. Mies sanoi: Kyllä minäkin osaan saalistaa ihan itsekin Halt. Mies ja Halt riitelivät. Halt lähti pois. Miestä alkoi jälkikäteen harmittamaan. Mies huusi täyttä kurkkua: Halt. Miehen eteen tupsahti pilvi siihen tuli Haltin kuva. Halt sanoi: Mitä asiaa sinulla on minulle? Halt kysyi vihaisella äänellä. Mies pyysi Haltilta anteeksi ja pyysi Haltin syömään hänen luokse. Halt tuli miehen luo ja mies antoi Haltille pienen leivänpalan. Halt suuttui miehelle. No saanko sen metsän suurimman hirven? pyysi mies. Mies sanoi: No annatko sen hirven Halt? Halt sanoi: Miten voit tehdä näin. Ensin sanelit minut luoksesi ja siitä hyvästä annat pienen pienen pienen leivänmurun. Oletpa epäkohtelias muita kohtaan. Miltä sinusta tuntuu jos olisit minä, Halt sanoi. No ei miltään, mies vastasi. Halt häipyi eikä  ikinä tullut takaisin miehen luo. Ei ikinä ei milloinkaan.

Talon entinen isäntä meni eräänä iltayönä metsään. Koska oli jo hämärä, teki hän metsään valkean, jonka ääressä rupesi syömään ja odottamaan aamun sarastusta. Mutta silloin nuotion toiselle puolelle  ilmestyi kaunis neito joka pyysi purtavaa. Isntä sanoi raivoissaan: Ei, hanki oma ruokasi! Neito hämmästyi ja huudahti: Minulle ei noin puhuta! Ja häntä ympäröi punaiset liekit. Minä teen sinulle kauhean taian, pistän sinut krokotiilin syötiksi kun olet satavuotias. Mies juoksi äkkiä karkuun. Hän jätti varmuuden vuoksi ruuan maahan. Koitti päivä jolloin mies oli satavuotias. Mies kutsui vain neidon luokseen. Neito oli vihainen mutta mies oli tehnyt säkin jossa oli leipää, puuroa, vettä, kiisseliä ja maitoa. Neito kysyi: Onko nuo minun? Mies nyökkäsi ja niin he olivat taas ystäviä. Ajan mittaan he menivät naimisiin ja kaikki olivat iloisia.

Kerran mies lähti metsästämään iltayönä metsän. Koska oli hämärää ja pimeys laski metsään teki hän nuotion. Pian sen jälkeen hän rupesi syömään ja odottamaan aamua. Mutta silloin paikalle aivan kuin leijuen tuli nuori neito ohuessa vaatteessa ja katsoi nälkäisenä miestä. Metsäpiika kysyi: Voitko antaa lämmintä ja ruokaa? Ei en voi todellakaan. Näitten pitäisi riittää yön yli, mies tokaisi tylysti. Tämä saattaa olla elämäsi karnein yö, neito sanoi rauhalliseen sävyyn ja sitten häipyi. Mies yritti nukahtaa mutta ei pystynyt sillä peikkokuro lauloi vieressä. Viimein hän sai nukutuksi. Mies kuvitteli että piinaus loppuisi mutta ei. Aamulla mies heräsi siihen että kanit hyppi hänen päällä. Seuraavaksi metsä alkoi pyöriä ja kohta se pysähtyi. Mies ei enää tiennyt missäpäin koti oli. Auta metsäpiika tule tänne, mies pyysi. Pian paikalle tuli metsänpiika. Annan sinun mennä jos tuot viikon jokaisena päivänä metsälle uuden hienon lahjan. Olkoon, mies vastasi. Sitten mies sai lähteä. Maanantaina mies vei katkenneen kiväärin. Tiistaina hän vei arvokkaita tauluja. Keskiviikkona hän vei itsensä hoitamaan eläimiä. Ensin pestään eläimet määrättiin ja niin hän pesi eläimiä koko loppupäivän. Loppuviikon hän hän hoiti milloin mitäkin eläintä. Sunnuntaina metsänpiika tuli kysymään: No saitko sinä opetuksen? Kyllä, mies vastasi. Mikä? No se että ei metsää kannata suututtaa. Hyvä mene sitten. Sitten mies meni eikä metsästänyt enää ikinä.

Talon entinen isäntä lähti illalla metsään. Hän sytytti nuotion. Silloin paikalle tuli metsän keiju. Hän näytti nälkäiseltä. Talonmies mietti antaisiko hän keijulle ruokaa. En minä anna sinulle ruokaa. Keiju sanoi: Minun nimeni on Olivia. Saanko vähän ruokaa? Et! talonmies murahti. Saanko edes lämmitellä nuotiossa? Et!mies karjahti toisen kerran. Miehen nimi oli Tom. Minä antaisin sinulle parhaan hirveni, Olivia sanoi. Miehelle ei käynyt. Sitten keiju lähti kotiin. Isäntä nukahti. Olivia mietti minkä rangaistuksen antaisi Tomille. Aamulla mies heräsi. Olivia tuli paikalle. Sinä et saa enää tulla tänne metsään, Olivia sanoi. Et sinä voi sitä estää. Kyllä voin. Keiju sanoi taikasanat. Ja mies oli poissa. Tom yritti tulla metsään, mutta hän ei päässyt sinne. Tom ihmetteli kun ei päässyt metsään. Kun kaksi viikkoa oli mennyt niin keiju päästi Tomin metsään. Tom kiitti Oliviaa ja meni sytyttämään nuotion. Pääsenkö nyt lämmittelemään? Joo. Mies oppi että kannattaa päästää kaikki lämmittelemään. Tom päästi kaikki lämmittelemään nuotiolle ja sai palkkioksi ison hirven.

Talon entinen isäntä meni eräänä iltayönä metsään. Koska oli jo hämärä, teki hän metsään valkean, jonka ääressä rupesi syömään ja odottamaan aamun sarastusta. Mutta silloin ilmestyi nuotion toiselle puolelle kaunis nuori neitonen ohuessa harsovaatteessa, lämmittelemään ja katsoi nälkäisen näköisenä miehen suuntaan. Neito sanoi olevansa metsänpiika. Sen nimi oli Anna. Anna pyysi ruokaa mieheltä. Mies sanoi: Ei se käy päinsä minun pitää säästää ruokaa. Isäntä ei kertonut että oli tullut metsästämään koska muuten metsänpiika olisi vienyt kaikki eläimet pois. Mutta Anna tiesi että mies oli tullut metsästämään. Sinä kadut vielä pitkään! Anna huusi. Pah vai niin. Vien eläimet pois enkä anna miehelle yhtään eläintä. Oli tullut yö. Niin kuin Anna oli sanonut vei hän kaikki pois. Aamulla kun mies oli aloittanut jo, ei hän ollut saanut yhtään mitään. Anna tuli miehen luo ja sanoi: No annatko nyt ruokaa minulle? Ei en vielä, mies vastasi. Anna suuttui. Hän haki kaikki puron vedet ja heitti ne isännän teltan päälle. Isäntä jatkoi metsästämistä. Mutta ei hän taaskaan saanut mitään ja näin kului monta päivää. Metsästys alkoi uuvuttaa. Isäntä sanoi: Nyt annan sinulle ruokaa. Kiitos oikein paljon. Palkkioksi tuon sinulle hirven jonka saat ampua.

Olipa kerran mies joka lähti metsästämään. Mutta oli niin pimeä että hän teki nuotion. Hän nukkui mutta sitten sinne tuli keiju. Hän kysyi että voiko hän saada ruokaa ja lämmitellä. Mutta hän hääti hänet pois. Mutta keiju sanoi että hän saa opetuksen vielä joskus. Mies alkoi nukkua. Aamulla mies katsoi oliko keiju vielä siellä mutta ei ollut. Mutta kun mies alkoi metsästää niin kun oli ampumassa hänen selän takaa oli tulossa iso hirvi. Sitten se törmäsi siihen. Sitten hän jatkoi vaikka hänen selkä oli murtunut. Sitten keiju ilmestyi hänen luokse ja sanoi että minä annoin sinulle opetuksen. Hän jatkoi metsästämistä. Kun hän oli ampumassa niin hän tuumi että hänen ei ehkä kannata ampua eläimiä. Hän meni pyytämään keijulta anteeksi. Heistä tuli hyviä ystäviä. He leikkivät yhdessä tosi paljon. Kesäisin he kävivät pelaamassa tennistä.

Mene pois en halua sinua nuotiolle. Enpäs mene sanoi metsänpiika. Menepäs sanoi isäntä. Häivy niin kuin olisit jo! Tai ammun sinut. Isäntä räyhäsi mutta metsäpiika ei häipynyt. Mutta metsäpiika halusi ruokaa mitä isännällä kyllä riitti ja nuotion lämpöä. Mutta isäntä halusi olla yksin. Isäntä antoi metsäpiian olla yhden yön. Mutta yön aikana isäntä lähti ja jätti metsäpiian yksin. Isäntä sammutti nuotion vedellä ja kaatoi hiekkaa päälle. Metsä oli tosi pimeä mutta isäntä ei pelännyt pimeää. Silloin hän keksi että voisi tehdä ristin hakata vasaralla ja nauloilla.

Olipa kerran isäntä. Hän oli tosi nuuka. Eräänä päivänä hän lähti metsästämään. Isäntä aikoi saada hyvin ison hirven. Niinpä hän pakkasi ja kipitteli metsään. Oli hyvin pimeää. Isäntä laittoi valkean. Nyt hän aikoi nukkua sikeästi. Kohta hänen eteensä tuli metsänpiika. Isäntä heräsi. Metsänpiika katsoi isäntää nälkäisen näköisenä. Isäntä antoi hänelle vähän ruokaa. Isäntä nukahti uudelleen. Isäntä ei antanut piian lämmitellä. Metsänpiika tiesi että isäntä ei antaisi hänen lämmitellä. Piika ajatteli tuoda tosi ison härän. Vaikka isäntä ei antanutkaan hänen lämmitellä niin metsänpiika haki komean hirven. Kun isäntä heräsi oli metsänpiika kadonnut. Isäntä käänsi selkänsä niin hän näki takanaan hirven. Hän ampui sen. Isäntä meni kotiin ja paistoi sen. Olipas hyvää. Seuraavana vuonna isäntä meni taas metsästämään niin hän näki metsänpiian siellä. He menivät naimisiin.

Talon entinen isäntä meni metsään iltayöllä. Oli hämärää, hän teki valkean. Hän alkoi syödä ja odottamaan aamua. Silloin valkean toiselle puolelle istahtaa metsänpiika ja katsoi nälkäisenä miestä ja pyysi leipää ja vettä. Painu tiehesi tai poltan sinut! Metsänpiika lähti tiehensä ja rikkoi miehen talon, sammutti nuotion ja lähti kotiin. Seuraavana päivänä mies teki taas valkean. Metsänpiika tuli taas ja leipää ja vettä. Mies antoi leipää ja vettä. Piika söi todella makeasti leipänsä ja sanoi: Saat metsän komeimman hirven. Ja ampui sen kultaiseksi.

Mies näki haltijan joka oli hyvin nälkäinen. Haltija pyysi nukkua ja syödä isännän kanssa. Mutta hänet ajettiin takaisin synkkään metsään. Aamulla isäntä näki karhun. Hän ampui sen. Hän sai myös ketun ja varpusen. Illalla isäntä pystytti teltan samaan paikkaan kuin  edellisenä iltana. Isäntä keitti puuroa kunnes haltija tuli ja pyysi: Saanko nukkua ja syödä kanssasi? Ja taas haltija ajettiin metsään. Siitäkös haltija suuttui. Haltija paineli takaisin metsään ja isäntä meni nukkumaan. Mutta jo seuraavana aamuna isäntä huomasi että hänen saaliinsa oli kadonnut ja tilalla seisoi haltija. Joko nyt päästät minut lämmittelemään, hän virkkoi. Tottahan toki sinä pääset lämmittelemään, mutta ensin minä ammun sinut. Isäntä otti pyssyn ja tähtäsi mutta samassa häntä puski hirvi. Isäntä lensi suureen kuuseen. Haltija lupasi päästää isännän alas jos olisi kiltimpi muita kohtaan. Isäntä lupasi sen mitä häneltä pyydettiin ja pääsi alas.

Olipa kerran mies. Hän meni metsään . Äkkiä hänen eteen ilmestyi keiju. Keiju sanoi: Anna minulle vähän ruokaa. Isäntä sanoi: Miksi? Siihen keiju sanoi: Koska minulla on nälkä. Mies ei antanut ruokaa vaikka keiju niin paljon aneli. Niin tuli yö. Keiju oli lähtenyt jo metsän toiselle puolelle. Kun mies nukkui keiju lähetti suurimman ja katalimman hirven hänen luokseen. Niin tuli aamu. Hirvi lähti etsimään häntä. Samaan aikaan mies kävi aamupesulla. Hirvi katsoi kivenolosta, pensaan vierestä, puun takaa ja metsästä. Siellä mies olikin pesulla. Hirvi otti kovan vauhdin ja meni suoraan häntä kohti. Mies havahtui vasta silloin kun hirvi tuli kohti. Mies laittoi äkkiän takin päälle ja lähti pakoon. Kun viimein hirvi sai miehen kiinni hän toi miehen keijun luo. Keiju kidutti miestä kaksi viikkoa. Sen jälkeen keiju päästi hänet vapaaksi. Mutta keiju söi kaikki miehen herkut.

Talon entinen isäntä meni eräänä iltayönä metsään. Koska oli jo hämärä, teki hän metsään valkean, jonka ääressä rupesi syömään ja odottamaan aamun sarastusta. Mutta silloin ilmestyi nuotion toiselle puolelle kaunis nuori neitonen ohuessa puvussa lämmitteli nuotion ääressä ja katsoi nälkäisen näköistä miestä. Mies hytisi kylmänä. Onneksi mies keksi että miten saadaan tuli kivillä. Tietenkin, mies höpisi itsekseen jotain. Vesi oli tosi tyyntä. Kuului vaan kuuluin vaan kun että kalat hyppivät vedessä. Ja kuului kun tuuli heiluttaisi puita. No mutta, isäntä sanoi, nyt minä teen tulen, sanoi vanha isäntä. Alkoi tehdä tulta. Kun tuli syttyi mutta juuri kun tuli syttyi niin alkoi sataa kaatamalla. Voi ei! sanoi isäntä ja raivosi. Mutta kyllä isäntä antoi metsänpiialle syömistä. Mutta isäntä antoi hänelle opetukse kun metsänpiika oli pyytänyt aika röyhkeästi pyytänyt ruokaa. Hän pyyteli anteeksi. Piika oli lähtemässä pois. Mutta isäntä anteeksi. Onneksi se oli vain pikkuinen ärähdys. Mutta onneksi se pyyti anteeksi. No ei se mitään, sanoi piika. Mutta tämä tarina muuttui onnelliseksi uneksi.

 

Alkuun 

Kalojen valtakunnassa

Kalojen valtakunnassa asui kaikenlaisia olioita kuten Simpukka Simi, Mustekala Muste, Meritähti Meri ja Piraija Piri. He olivat hyvät ystävykset keskenään. Kalojen valtakunnassa oli koristeltu kaikki viimeistä varten. Ylihuomenna olisi uintikilpailut. Mutta lähistöllä asusteli paha hai joka aina pilaa kaiken. Hänellä oli aina niin kova nälkä. Tällä kertaa kilpailupaikalle oltiin tehty aidat jotta paha hai ei pääsisi kiusaamaan muita. Kilpailuun osallistui kaikki valtakunnassa asuvat. Paikoillanne valmiit pam! Kaikki lähtivät kauheaa vauhtia polskuttelemaan oikealle. Odottakaa minua! huusi Simpukka Simi.

Haen nimi oli Hauki Henppa. Hän oli suuri. Mahtimyrsky pauhasi ja aarre jonka Henppa oli saanut mustekalalta palkkioksi kun hän oli pelastanut sen oli kadonnut. Oli ilta kaikki olivat nukkumassa mutta silti ulkoa kuului ääntä. Hauki luuli että hän nukkui ja jatkoi nukkumista. Verhot leijailivat ilmassa ja ikkunat menivät kiinni ja auki. Oli aamu. Aurinko paistoi kirkkaana taivaalla mutta kaikki oli mullin ja rikki. Nyt oli vedessä vilskettä ja melua. Pian tuli suuri varjo kalojen ylle. Se oli mustekala. Se siinä töllötti paha nauruilme päällään. Kaikki olivat peloissaan. Hauki sanoi: Sinä varastit sen minulle kuuluvan aarteen. Mustekala nauroi ja sanoi: Hah, hah! Juu saatte aarteen vaan jos te haette minulle lapseni. Kaat muistivat missä se oli ja hakivat sen suurelta vuorelta ja saivat kullan. Ja mustekala sai lapsensa. Kaikki olivat iloisia.

Meressä asuu muutama kala. Yhden pikkuisen kalan nimi on Titti. Hän oli tosi värikäs. Hei Laala! Mitä sinä teet? Haluatko uida kilpaa? Laala kysyi. Joo! ne uivat rinnakkain. Laala alkoi kiihdyttää. Hei etkö tiedä että ylitin jo maaliviivan? Ai en huomannut. Tuletko katsomaan uponnutta laivaa? Kun he olivat perillä he näkivät ison mustekalan. Mitä te teette? Me rakennamme linnaa? Mistä? Hylystä. Ei sitä saa. Kuningas halusi että siitä rakennetaan linna. Titti ja Laala katsoivat ihmeissään . Äiti huusi: Titti ja Laala kotiin! Eihän Titti ja Laala kuulleet mitään kun he rakensivat. Äiti huolestui ja lähti etsimään. Ne ovat varmaan hylyn luona. Äiti meni heidän luo.

Kala Jea oli kiekollinen pelaajakala Tom sanoi. Mutta olen hyvä tyyppi ja aion olla paras! Tunnen yhden mustekalan nimeltä Män joka on kaverini. Hän möllöttää aina samassa paikassa. Miksi kaikki tuijottaa minua? Kerron vain lapselleni tarinaa. Jatketaan huomenna. No nyt taas on ihanaa. Voin mennä mustekalan luo. No kyllä hauskaa ja rauhallista. Kylläpä täällä on riemukasta. Jee! No mustekala onko lkaikki hyvin? Onko tänään mitään erikoista? On menen täältä tänään pois. Okei no mä meen kotiin ja meen tekemään jotain kivaa tai tyhmää! No ho hoijjaa. Hai iik hai haai täällä on hai! Minä menen kotiin.

Kalojen valtakunta oli suuri. Siihen kuului paljon kaloja: oli pirajia, haukia, särkiä, ahvenia, valaita ynnä muita kaloja. Kalat olivat saaneet kuulla että jossain oli aarre. Ja heti kun uutinen oli levinnyt kaikki ryntäsivät aarretta etsimään. Aarrearkussa oli timantteja, kultaa, hopeaa, pronssia ja kultarahoja.

Mustekala oli meren kuningas. Hänen palvelija oli piraaja. Kerran mustekalaa painoi päätä. Piraaja rauhoitteli häntä. Mustekala halusi löytää hylyn mutta ei tietänyt missä hylky on. Mutta piraaja asui hylyssä. Nyt lähdetään hylylle, sanoi mustekala kiihtyen. Niin he lähtivät. Kun he olivat perillä mustekala sanoi: Jippii! Nyt minä aion löytää aarteen, mustekala sanoi. Mustekala penkoi kaikki paikat mutta ei tässä hylyssä ole mitään aarretta. Kylläpäs on! piraaja sanoi ja näytti aarteen. Mustekala oli niin iloinen että antoi kruunun piraajalle.

Olipa kerran Mustekala kuningas. Hänen nimi oli Lasse. Kerran kauniina päivänä Lasse määräsi kaksi piraajaa katsomaan onko mitään vaaraa tulossa kohti. Äkkiä piraajat näkivät hain. Hai oli etsimässä syötävää. Hai näki piraajat. Hai lähti piraajien perään. Se ei saanut piraajia kiinni. Mutta kun hai lopetti jahtaamisen piraajat eivät tienneet missä he olivat. Lasse alkoi jo ihmetellä missä piraajat olivat. Piraajat etsivät kotia puunrungon takaa, hylystä ja viemäristä. Yhtäkkiä he näki valoisan paikan. He uivat sitä kohti ja siellä oli koti. Piraajat elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Meren valtakunta oli todella suuri paikka. Mustekala oli kuningas, rapu oli hänen palvelija ja piraja oli vartija. Siellä oli kalojen muotikilpailu. Siellä oli myös kalojen uintikilpailu ja jalkapallo-ottelu. Kuningas katsoi jalkapalloa. Sinä iltana oli juhla-ateria ja siellä oli merilevää, kaloja ja oli juomista jos tuli jano. Juhlat meni hyvin. Oli jo aamu ja päivä meni ihan samankaltaisesti. Kaikki eli elämänsä onnellisena loppuun asti.

Kalat olivat jokainen tehnyt jonkinlaisen tapahtuman. Mutta hauki ei ollut tehnyt mitään tapahtumaa. Hauki päätti tehdä huippukivan tapahtuman. Hauki meni ostoksille. Hän osti suuren kakun mikä oli kalan muotoinen ja kermainen. Kakun päälle oli ripoteltu kalan herkkujan. Sitten hauki meni ostamaan serpentiiniä ja muovilautasia sekä muovimukeja. Viimeiseksi hauki osti ilmapalloja. Hauki järjesteli tavarat paikoilleen ja huusi ohi uiville: Tervetuloa juhliini! Kalat ihmettelivät mutta menivät silti juhliin. Juhlissa syötiin, juotiin ja leikittiin. Ensiksi leikittiin uintikilpailuja. Sitten leikittiin merirosvoa. Yhtäkkiä he löysivät aarteen. Aarre oli hienoja kultakoruja, Jokainen oli iloinen.

Eräänä päivänä Puppi niminen kultakala oli päiväkävelyllä. Hän kulki vapaasti. Yhtäkkiä hänen eteen tuli piraija. Puppi piiloutui levän sekaan. Piraija näki kuitenkin minne Puppi meni. Onneksi merenkuningas mustekala huomasi tilanteen. Se otti piraijaa pyrstöstä kiinni ja heitti viiden kilometrin päähän. Puppi kiitteli ja kiitteli. Samassa heidän ylleen lankesi varjo. He katsoivat ylös ja näkivät ison laivan. Se vajosi alaspäin. Onneksi he kerkesivät pois alta. Seuraavana aamuna Puppi ja mustekala Mustonen lähtivät katsomaan hylkyä. He menivät hylyn sisään. Siellä oli tynnyreitä, purnukoita ja arkku. Mustonen avasi arkun. Se oli täynnä jalokiviä. Puppi kiljui suoraa kurkkua. Juuri kun he olivat lähtemässä heidän kimppuun hyökkäsi hai. Puppi ja Mustonen karkasivat ulos ja piiloutuivat levään. Jonkin ajan päästä kaverukset jakoivat kivet ja lähtivät omaan kotiin.

Olipa kerran mustekala. Hänen nimi oli Matti. Hän oli kalojen kuningas. Matti halusi lapsen, mutta ei ollut ketään kenen kanssa synnyttää. Se piti yhdestä tytöstä, hänen nimi oli Sanna. Sanna suostui vain Matin kanssa naimisiin jos hän käy käytöskoulun. He saivat tyttölapsen, jonka nimeksi tuli Iines. Kymmenen vuotta myöhemmin Iines oli kasvanut neljäsluokkalaiseksi. Hän kävi hienoa kalakoulua. Sillä oli ystävinä: Emma, Lasse, Yasmin ja Kalle. Ystävykset päättivät laskea maailman jyrkintä mäkeä alas, nimittäin Pippurimäkeä. He olivat vierekkäin laskemassa mäkeä alas. Kuului: Iik! He laskivat vahingossa hyppyristä oman äidin syliin turvaan. Oma äiti kullan kallis! Ystävykset pääsivät jokainen omassa kodissa kylpyyn. Ja sitten skeittailemaan.

Hauki nimeltä Harri tahtoi olla kuningas. Meren asukkaat pitivät vaalit. Harri tuumi ett miten hänet valitaan kuninkaaksi. Harrin vastustaja nimeltä Lola oli mustekala. Harri oli varma että hän keksii ratkaisun. Harri mietti päänsä puhki mutta ajatusta ei tullut. Yhtäkkiä tuli Lalla pupu sinimustassa asussaan mustassa viitassa Harrin luo ja sanoi Harrille että ei tärkeintä ole että sinusta tulee kuningas vaan ystävät. Ystävät ovat auttamista varten. Jos sinulle sattuu niin ystävät auttaa ja ystävät tukee. Harri kiitti Lallaa. Oli vaalien aika ja Lola voitti  vaalit. Harri oli tosi iloinen että hänellä oli ystäviä. Harri oli tosi kiitollinen Lallalle. Lalla opetti Harria miten tärkeitä ystävät ovat. Aina kun Harrilla oli ongelma niin Lalla pupu auttoi Harria.

Olipa kerran meri jossa asui paljon kaloja. Valtakunnan kuningas oli mustekala. Eräänä päivänä katosi kuninkaan kruunu. Se oli kauheaa! Kaikki etsivät kruunua. Vain Pete Piraaja ei etsinyt. Se vain katsoi hölmistyneenä kun muut etsivät. Viimein Peten kotia. Ja kaikki hämmästyivät kun siitä vanhasta hylystä missä Pete asui löytyi kuninkaan kruunu! Ja kaikki katsoi sinne missä Pete äsken oli ollut. Kaikki lähtivät taas etsimään tällä kertaa Peteä. Ja Pete löytyi ja pyysi anteeksi.

Kalojen valtakunnassa oli melskettä. Kalat uiskentelivat sinne tänne. Piraija Pii tahtoi Lonkerolta vallan. Seuraavana aamuna Pii tuli hakemaan kruunua. Lonkero huomasi Piin. Se tiesi että Pii haluaa vallan. Lonkero polskutteli äkkiä piiloon. Se meni vanhan kallion sisään piiloon. Piraija Pii ui Lonkeron ohi. Se meni vartijoiden luo kysymään missä Lonkero on. Vartijat sanoivat että Lonkero on kallion sisällä. Lonkero kuuli kun Pii ui luolaa kohti. Lonkero meni äkkiä pois luolasta. Vartijat uivat äkkiä Piraija Piin luokse. Piraija ui äkkiä pakoon vartijoita. Valtakunnassa pidettiin juhlat Piin häipymisen vuoksi ja Lonkeron satavuotispäivän kunniaksi. Juhlissa tarjoiltiin kakkua ja limsaa. Valtakunta oli hyvin onnellinen että Piraija Pii häipyi valtakunnasta.

Mustekala oli meren kuningas. Piraija tuli paikalle mutta se ei uskaltanut tulla isottelemaan kuninkaalle  koska kuningas vallitsi merta. Jos piraija olisi mennyt isottelemaan kuninkaalle niin piraijalle olisi voinut käydä köpelösti. Levät heiluivat rauhassa samaan tahtiin. Onneksi piraija ei popsinut pikkukaloja koska se oli niiden ystävä. Meren hiekka oli ihan niin kuin sileää ja pehmeää jauhoa. Meri on liian kirkasta ja suolaista mutta kyllä kalat ja mustekalat pystyivät uimaan vedessä. Mustekala sanoi: Pidetäänkö discot? Mustekala huusi koko kalavaltakunnalle.

Alkuun 

Aarrekartta

Eräänä päivänä sata vuotta sitten yksi mies löysi arkullisen täynnä kultaa. Mutta sitten mies lähti poimimaan sieniä. Kun hän tuli takaisin hänen teki mieli lähteä purjehtimaan. Kun hän oli purjehtimassa niin hänen aarteet putosi mereen. Sitten eräänä päivänä minä löysin tämän kartan. Siinä näytettiin että se aarre olisi ajautunut jollekin saarelle. Ja minä aion etsiä sen aarteen. Niinpä lähdin etsimään aarretta. Otin paljon eväitä mukaan. Kun olin kulkenut päivän niin minulle tuli nälkä. Niin söin eväät ja jatkoin matkaa. Kun olin melkein perillä niin minua rupesi väsyttämään. Sitten laitoin teltan ja nukuin myöhään. Aamulla kun heräsin niin lähdin jatkamaan matkaa. Ylitin meren ja olin saarella. Mutta sitten oli jo ilta ja minua väsytti. Nukahdin heti kun menin nukkumaan. Ryhdyin heti aamulla etsimään aarretta. Sitten löysin sen. Se oli tismalleen siinä missä piti.

Oli aprillipäivä. Hermanni oli löytänyt aarrekartan. Kartan mukaan aarre oli Aasiassa. Hermanni oli innoissaan. Hän päätti lähteä heti aarretta etsimään. Hän hyppäsi lentokoneeseen. Hermanni pääsee perille. Pitää edetä 100 askelta itään. Hermannin matka päättyy lammen reunaan. Kartassa lukee: Vieressäsi on kumivene, ota se ja souda saarelle. Hermanni souti saarelle työtä käskettyä. Hän kiersi koko saaren mutta ruksia ei löytynyt. Saarella oli vain kaksi pensasta. Kartassa luki: Toisessa pensaassa on aarre. Toisessa pensaassa on, en kerro mitä. Hermanni arveli että toisessa pensaassa on lohikäärme. Hermanni meni toisen pensaan luokse. Hän kurkisti ja Böö! Hermannin isosisko sen huusi. Aprillia syö silliä juo kuravettä päälle.

Merirosvo Mustaparta oli musta. Se oli varastanut lapion. Se oli piilottanut aarteen 1000  vuotta sitten 15 merirosvoapurin kanssa. Yksi tyttö nimeltä Jonna löysi kartan vintiltä. Jonna oli yhdeksän ja hänen isoveli Aki oli kymmenen vuotta. Jonna sanoi Akille että menee etsimään aarretta. Jonna lähti ja Aki seurasi Jonnaa. Jonna oli tullut saarelle Aki myös. Jonna ei tiennyt että Aki seurasi. Jonna kuuli kummaa rapinaa. Akikin kuuli outoa rapinaa. Aki nousi ylös ja katsoi viereiseen pusikkoon. Aki riuhtasi Jonnaa paidasta pusikkoon. Silloin hyppäsi pusikosta gepardi. Vanhasta talosta tuli vanha mies. Hän rauhoitteli gepardia. Jonna ja Aki meni talon taakse. Silloin Aki ja Jonna löysi aarteen. Kun mies ja gepardi meni sisälle Aki ja Jonna sousi kotiin. He saivat kultakorun. Kun he olivat kotona heidän äiti ei huomannut mitään.

Olipa kerran mies. Hänen nimi oli Pekka. Pekka meni matkalle Thaimaaseen. Pekka meni hotelliinsa. Hän luki julisteesta että illalla olisi juhlat. Niin tuli ilta. Pekka meni juhliin. Juhlat oli hotellin ullakolla. Äkkiä Pekka näki kartan. Se oli aarrekartta. Pekka lähti heti etsimään aarretta. Vihdoin hän löysi aarresaaren, mutta niitä oli monta vierekkäin ja vain yhdellä saarella oli aarre. Kartan mukaan keskimmäisellä. Pekka etsi keskimmäisen saaren. Hän alkoi etsiä ja hän löysi aarteen. Mutta laatikon sisällä oli toinen laatikko ja sen sisällä laatikko. Vihdoin kun viimeinen laatikko avautui sisällä oli vain yksi kolikko.

Minä näytin mummolle kartan. Mummo sanoi että se on meidän mökin lähellä voisin kesällä etsiä sen. Kesä lähestyi. Minä en kertonut kartasta kellekään edes Miialle joka on siskoni. Hän sanoo minulle näin: Sinä olet hassu Emma. Vihdoin tuli kesä. Minä halusin tietää miten aarre oli joutunut saarelle ennen kuin lähden etsimään aarretta. Katselin karttaa. Käänsin sen. Siellä oli tarina miten aarre oli joutunut saarelle. Siinä kerrottiin että se oli pudonnut merirosvoilta. Nyt minä tiesin miten aarre oli sinne joutunut. Niin lähdin etsimään aarretta. Otin eväitä mukaan. Lähdin aamulla soutamaan saareen. Onneksi muistin pelastusliivin. Otin myös pelastusrenkaan. Olin saarella. Katsoin karttaa ja huomasin että aarre oli aivan keskellä  saarta. Menin saaren keskelle ja kaivoin. Löysin ison aarrearkun jossa oli teltta. Huomasin että myrsky alkoi. Pystytin teltan ja nukuin ruokaliinan alla. Kun aamulla heräsin niin lähdin takaisin mökille. Kaikki odottivat minua.

Satoja tuhansia vuosia sitten merirosvo nimeltä Kauhu Risti oli piilottanut vanhaan kartanoon aarrekartan. Eräänä päivänä minä löysin sen. Halusin heti lähteä etsimään sitä aarretta. Äh en ikinä pääse perille pitää kävellä 14 kilometriä. Tarvitsen eväät. Otan juustovoileivän, keksejä ja mehua. Otan pyörän niin pääsen ehkä tänään perille. Miksi pitää olla ylämäkiä niin paljon? minä mietin. Saari näkyvissä! Jiihaa vihdoinkin. Mutta missä se aarre on minä ihmettelin. Tuolla puussa tietenkin. Minun täytyy kiivetä sinne . Kultamitali jossa on kirjaimet K. R. Minä pelästyin. Sehän voi olla Kauhu Risti. Hän on varmaan varastanut ne. Nyt lähdetään kotiin. En jaksa viedä tätä kotiin. Jätetään se tänne. Unohdin syödä eväät. No syön ne kotimatkalla. Vihdoinkin kotona. Kellohan on tasan kolme yöllä. Nyt voin mennä hyvillä mielillä nukkumaan.

Minä ainakin haluan löytää aarteen. Siellä on kultaa varmaan tai hopeaa. Nyt minä lähden minun ja isin rakentamalla lautalla. Purjehdin viikon mutta menin ensin hakemaan ruokaa. Kun olin syönyt lähdin etsimään. Etsin tuntikausia. Vihdosta viimein löysin aarteen. Mutta aarrearkku oli lukossa. Missä ihmeessä avain oli? Onneksi avain oli korkeammassa palmussa. Kun avasin aarrearkun näin siellä kultaa ja hopeaa. Niin lähdin paljon muonaa mukanani. Mutta en lähtenyt Suomeen koska olin englantilainen. Ostin tveen ja lähdin hyvillä mielin kotiin.

Monta vuotta sitten eli merirosvovaari. Sodassa laiva upposi ja hän vei. Olin elänyt monta vuotta sillä saarella missä aarre on mutta en ole löytänyt sitä. Yhtäkkiä palmusta kuului: Oletko sinä aarretta etsimässä? Minä vastasin: Kyllä. Puussa oli papukaija. Papukaija kertoi minulle missä aarre oli. Se oli jossakin puussa. Mutta kartassa ei ole rastia puussa vaan luolassa. Mutta papukaija sanoi olevansa saarella kun aarre oli piilotettu. Minä uskoin ja etsin aarretta puista ja löysin sen. Mutta minä en päässyt pois vuoden kuluttua. Minä ryhdyin rakentamaan laivaa papukaijan avustuksella ja purjehdin kotiin papukaijan kanssa.

Eräänä iltana aarrearkku lillui veden alla. Yhtäkkiä valas tempaisi arkun pinnalle ja arkku lensi suoraan saarelle. Saarella oli synkkää ja pimeää. Apina köpötteli arkun ohi. Tämä kartta oli joutunut ullakolle linnun mukana. Löysin linnun nurkan takana. Se oli pahasti loukkaantunut myrskyssä. Aarrearkkua tutki pieni apina. Se oli pörröinen ja pullea. Pieni apina oli kiinnostunut kaikkeen kimmeltävään. Lähdin seuraavana aamuna etsimään aarretta joka oli saarella. Menin sinne veneellä. Kun olin aarteen luona apina säikähti ja lähti pois. Otin aarteen mukaan ja palasin kotiin. Päätin säästää rahat. Seuraavana aamuna menin katsomaan arkkua. Se oli elämäni paras päivä.

Minä olen Jaana ja olin löytänyt kartan. Minä aioin löytää sen. Minun isovelini ei saa tietää mitään. Minä saan pitää salaisuuden. Äiti minä lähden mummulaan viikoksi. Mummu ei kyllä ole mitään kertonut. Mummu soitti minulle. Minä soitan mummulle. Ja niin äiti soitti. Jaana Jaana oli laittanut omaan numeroon mummun nimen. Hei täällä mummu. Moi äiti. Niin siitä että Jaana tulisi viikoksi sinne. Joo se sopii. No hei. Jaana pääset mummulle. Pakkaan tavarat mukaan Hänen reppunsa oli ihan täynnä. Jaana lähti. Hei hei. En minä mene mummulle vaan lähden etsimään aarretta Jaana mutisi. Eihän äiti olisi antanut minun lähteä. Jaana otti soutuveneen ja lähti soutaan. Hän yöpyi veneessä siellä oli pikku hytti. Aamun sarastaessa Jaana heräsi. Linnut lauloivat. Nyt minä syön. Hän söi leipää ja muroja. Hän lähti etsimään aarretta. Hän seurasi karttaa. Otan mukaan kumiveneen. Missä airot? Nyt käyn kysymässä tuolta tytöltä. Hän meni tytön luo. Hei kuka olet? Minä olen Lotta. Minä olen Jaana. Tiedätkö aarteesta mitään? Tiedän melkein kaiken. Lotta kertoi kaiken minkä tiesi. He katsoivat karttoja. Onko ne samat? Ne olivat samanlaiset. He lähtivät etsimään aarretta. He alkoivat kaivaa. Täällä on jotain kovaa, Jaana huusi. Se oli aarre. Jaana lähti kotiin ja kertoi kaiken äidille.

Aarrekartta oli jo sata vuotta vanha. Siinä luki Mutser. Oho, Tippe peikko, Aana ja Eemu käveli ohi, Lutser kuiskasi. Sitten menen. Oho täällä on pimeää. No kyllä minä selviän. Ho ho olen tuossa. Minneköhän lähden? No tuosta tuohon. Aijai kallo ei voi olla pääkallo. Nyt lähden lipettiin, mutta minne, ei! Jess tuolla on valoa. Huh tuo oli lähellä. En mene enää sinne. No olen ainakin oikeassa paikassa. Mutta miten pääsen lammen yli? No tuossa on vene tuossa on laiva. Kumman ottaisin? Otan laivan ei kun veneen. Mistä tiedän missä on kiviä? Pitää yrittää. Voi ei toinen vene . Kunpa se on kiltti. Katsotaan. Kuka olet? Olen Tarja Halonen. Voin opastaa sinut aarteen luo. Kiitos avusta. Menen luokaan. Oho synkkää. Onneksi koti on lähellä! Aarre on joutunut hylyn takia kartassa luki- No onneksi olen lähellä. Hui täältä löytyy kultaa. Äiti katso.

Olipa kerran tyttö joka halusi merirosvoksi. Tytön nimi oli Leena. Leena aikoi mennä etsimään aarretta. Kyllä täällä jossain aarre on Leena sanoi päättäväisesti. Leena haki pihalta pitkän kepin ja sitoi kepin päähän pussiin eväät. Nyt olen valmis lähtemään seikkailemaan Leena huudahti iloisena. En kai ole unohtanut mitään? hän epäröi. Ai niin merirosvoilla on vene Leena kiljui. Leena haki kylpyammeen ja teki siihen lipun. Ensin suunnataan ullakolle Leena huusi. Kääk Leena vinkui. Mihin minä liukastuin? Sehän on joku paperi. Se on kartta Leena Hihkui. Leena tule me menemme saarelle uimaan, Leenan äiti huusi. Äiti nyt kun olemme autossa niin voisitko kertoa tästä paikasta? Leena kysyi. Tämä oli vanha kylä jossa asui merirosvoja. Ahaa. Perillä ollaan, Leenan äiti sanoi. Minä menen hieman kiertelemään, Leena sanoi iloisena. Ai! Leena ulvoi. Mitä nyt? Leenan äiti sanoi ihmeissään. Ei mitään Leena sanoi. Mihin minä astuin? Se on jonkun laatikon reuna. Katsotaanpas kartan mukaan aarre on juuri tässä! Leena kaivoi nopeasti ja uteliaana. Sainpas laatikon irti hiekasta. Mikä aarre voi olla? Se on pieni kissanpentu! Olen aina toivonut kissaa. Äiti saanko tämän kissan? Saat mutta etkö haluakaan merirosvoksi? No en, Leena myönsi. Kissa on paljon kivempi kuin merirosvo, Leena haikaili.

Olipa kerran monta vuotta sitten vanha kartta. Kartta oli pölyinen ja pikkuisen revennyt mutta kyllä karttaa voi vielä käyttää jotenkin päin. Toivottavasti aarretta kukaan ei ole löytänyt. Minä menen etsimään aarretta. Niin poika meni etsimään aarretta. Poika seurasi kartan tietä. Poika oli lähtenyt kotoaan etsimään aarretta. Poika marssi iloisin mielin kartan kanssa pyydystämään aarretta. Poika oli saarella mutta hänellä oli ongelma. Hän ei tiennyt mistä hän alkaisi kaivaa aarretta. Poika sanoi: Kartassa sanotaan että aarre on tässä. Poika alkoi kaivamaan. Au! Mikä tuo kova oli? Se on aarre. Poika nosti aarrearkun. Se oli vain unta.

Eräänä päivänä Pate oli ullakolla siivoamassa. Hän löysi aarrekartan. Pate päätti lähteä etsimään aarretta. Hän pakkasi mukaan teltan, eväät ja puukon. Pate silmäili karttaa. Hän asui järven rannalla mutta hänen olisi helppo soutaa saarelle. Sitten Pate lähti veneelle. Hän alkoi soutaa. Kun Pate pääsi perille ilta oli jo pitkällä. Hän kokosi teltan ja meni pehkuihin. Aamulla kun Pate murkinoi hän näki ketun. Pate kysyi tietääkö kettu miten aarre on joutunut saarelle. Kettu vastasi: Eräänä yönä oli raivoisa myrsky. Silloin saaren edustalle haaksirikkoutui laiva. Sen miehistö päätti piilottaa aarteen ja häipyi. Pate kiitti ja purki teltan. Sitten hän lähti etsimään. Jonkin ajan päästä Pate oli aarteen kohdalla. Hän alkoi kaivaa. Jonkin ajan päästä Pate löysi arkun joka oli täynnä kultarahoja. Pate ihastui saareen niin että aikoi käydä ketun luona joka kuukausi. Palkkioksi kettu sai puolet rahoista koska oli kertonut tarinan aarteesta. Ja niin Pate lähti kotiin. 

Antti sanoi innoissaan Viiville. Mutta Viivi vähän voivotteli että saakohan lapset lähteä ilman lupaa. Antti huokaisi: Ei tietenkään kysytä. Äiti kieltää aina joka asian. Viivi sanoi: No sinä voit mennä mutta minä en tule. No voithan hakea minulle eväät. No hyvä on mutta en auta muuten. Äiti saanko vähän matkaleipää? Juu mutta minä olin säästänyt teille sellaisen kartan tai aarrekartan ja se on hukkunut. Viiviä harmitti ja hän kertoi mitä oli tapahtunut. Äiti oli kuitenkin hyvällä päällä ja hän antoi lasten mennä etsimään sitä. Viivi uskalsi tulla mukaan mutta häntä kyllä vähän pelotti se että mitäköhän tapahtuu. Lapset olivat perillä. Matka sujui muuten hyvin paitsi että Viivi meinasi hukkua! Lapset olivat perillä. He katsoivat karttaa ja kulkivat eteenpäin. He ihmettelivät kun aarretta ei löytynyt. He tajusivat että kartta oli väärin päin. Matka jatkui. Heidän edessä oli pian suuri kallio. He menivät sinne. Siellä oli aarrearkku. He soittivat äidille että arkun saisi mukaan. He veivät arkun museoon ja sai paljon rahaa. He olivat iloisia koska he olivat köyhiä.

Siiri oli löytänyt vanhan kartan. Hän aikoi lähteä karttaan merkityn rastin luokse. Mutta kun hänen piti lähteä karttaa ei löytynyt. Missä minun kartta on? Siiri kysyi. Häntä harmitti. Hän oli löytänyt sen viikko sitten ollessaan mummolassa. Hän oli mennyt ullakolle ja löytänyt peilin. Peili oli sanonut hänelle: Sano mitä tahdot. Minä tahdon rahaa, Siiri sanoi. Sitten peili oli kääntynyt ja sen takana oli kartta. Ja siitä lähtien joka kerta kun Siiri aikoo lähteä etsimään kartta katoaa. Nyt Siiri keksii. Hän pakkaa eväät ja kaiken mitä löytöretkellä tarvitaan. Sitten haetaan äidiltä kartta Siiri ajatteli. Vihdoinkin päästään etsimään aarretta. Niin hän lähti. Pian hän oli jo lammen luona. Siellä hänellä oli jo vene valmiina. Niin hän souti saareen. Siellä Siiri katsoi karttaa. Siinä luki: Aarre keskellä saarta. Niin Siiri kulki ihan keskelle saarta. Siellä oli taulukko jossa luki: Taistelu suulla, kysymys ja kädenvääntö. Siiri valitsi suulla taistelun. Kohta paikalle tuli kolmisuinen Olio. No aloitetaan, olio sanoi. Siis pitää saada toinen nauramaan. Okei. Siiri alkoi puhua Oliosta. Hän sanoi että olio ei voita ikinä suusodassa. Yhtäkkiä Olio alkoi nauraa ja katosi. Siiri voitti. Sitten Siiri valitsi kysymyksen. Mikä on maailman vaikein kysymys? Siiri mietti hetken ja sanoi: Se minkä juuri kysyit minulta. Hyväksytään. Kohta Siiri oli taas nappuloiden luona. Kohta suusodan nappula alkoi vilkkua. Siinä luki: Ensimmäisessä tehtävässä Olio alkoi nauraa koska hiiri kutitti häntä, mutta suoritus hyväksytään. Sitten jostain kuului ääni: Hän on voittanut kaksi peliä. Anna aarre. Kohta maa alkoi täristä. Sieltä nousi lipas. Siiri avasi sen mutta sisällä oli vain 50 markkaa. Siiriä raivostutti. Hän meni niin nopeasti kuin pystyi. Sitten hän meni peilin luokse. Peili sanoi: Unohdin sanoa että aarre piilotettiin ennen kuin markat vaihdettiin euroiksi. Siiri meni harmistuneena takaisin kotiin eikä puhunut loppupäivänä kenellekään. Mutta viikon päästä hän oli jo unohtanut asian.

Tyttö nimeltä Emilia löysi kartan ullakon kaapin takaa. Se oli todella vanha. Illalla ennen nukkumaanmenoa Emilia tutki karttaa. Emilia ei halunnut että äiti, isä ja Eetu tietäisivät sillä Eetu menisi kertomaan kaiken Ristolle ja Ollille. Olli, Risto ja Eetu ovat parhaat kaverukset. Ollin ja Riston pikkusiskot ovat minun kavereita. Niiden nimet ovat Oona ja Rosina. Nyt pitää vain saada äiti suostumaan että voin mennä mummolle. Kutsun Oonan ja Rosinan mukaan. Siellä voimme olla rauhassa kun sanomme että menemme ulos. Helppo homma. Nyt odotellaan että äiti tulee kotiin. Mummo asui lähellä sitä saarta jossa aarre on. Oho äiti tuli kotiin nyt kysymään. Äiti voinko mennä hiihtolomalla mummolle? Juu sanoi öiti. Minä pääsen mummolle! Huomenna on hiihtoloma. Nyt pakkaamaan. Yöunille vihdoin ja viimein. Emilia ei saanut sinä yönä yhtään unta. Varhain aamulla Emilia lähti. Äiti haki Oonan ja Rosinan. Sitten lähdettiin. Junalla on hauska matkustaa. Nyt ollaan perillä. Matka meni hienosti. Mummo me mennään ulos! Juu menkää vain. Nyt saareen. Emilia, Oona ja Rosina lähtivät. Nyt ne olivat perillä. Hienoa kartan mukaan aarre on suunnilleen tässä, Oona hihkaisee. Nyt tytöt löytävät jotain kovaa. Jipii! Aarrearkku! Mitäköhän siellä on? Varmaan paljon rahaa. Nyt vain koitetaan avata se. Tuossa on keppi! Koitetaan avata sillä sitä. Ei onnistu voi ei. Otetaan kalanruoto. Joo otetaan! Noin. Ooh paljon kultaa. Mutta mikä tuo on? Se on herkkukori! Tuoksuu tuoreelta. Nam syödään heti, Oona. Ei, ensin otetaan selvää mistä se on peräisin. Tässähän lukee se. Se on mummolta. Nam joko syödään? Juu nyt voidaan syödä. Onpa hyvää nam. Nyt mummolle takaisin. Mitä me sillä tehdään? kysyy Emilia. Lähdetään matkalle. Mennään Italiaan. Hyvä idea. Nyt nopeasti.

Aarrekartta oli haudattu saarelle. Mutta saari oli vaarallinen. Merirosvot olivat haudanneet aarteen kauan kauan sitten.

Lauri oli löytänyt aarrekartan. Hän lähti etsimään aarretta. Se oli kaukaisella saarella. Kun Lauri oli saarella hän alkoi syödä eväitä. Sitten hän alkoi etsiä aarretta. Alkuun piti mennä ison talon eteen. Sitten mene taloon sisälle ja siellä on aarre. Lauri otti aarteen ja lähti kotiin. Kun hän oli kotona hän näytti aarteen vanhemmilleen. Aarre oli 500 kultarahaa. Äiti ja isä olivat ylpeitä pojastaan. Illalla oli isot juhlat jonne oli kutsuttu serkut, mummi, pappa ja eno. He elivät onnellisina elämänsä loppuun.

Alkuun

Pääsiäisnoitien lentokilpailu

Kyöpelinvuorilla oli kova melu ja melske. Siellä oli noitien lentokilpailu. Siellä oli 50 osallistujaa. Heidän lentohärveleinä toimi imureita, kahvipannuja ja mattoja. He lähtivät samaan aikaan ja heidän piti kiertää Noitavuori ja tulla takaisin Kyöpelinvuorelle. He lähtivät. Imurityyppi imuroi kahvipannuäijän. Noita Nokinenä voitti, imurityyppi oli toinen ja kissa oli kolmas. Noita Nokinenä sai palkinnoksi uuden kissan ja kaikki lähtivät koteihinsa kun alkoi sataa.

Kilpailussa oli ruokaa, tavaroita ja paljon muuta. Noitien nimet olivat: Siru, Mamuti, Sitami, Laketo, Veppu ja Elle. Elle harjoitteli luudan kanssa lentoon lähtemistä. Sitami meni oitis hakemaan ruokaa. Laketo vain nukkui. Siru oli suutuksissaan ja rikkoi härvelinsä ennen kilpasilua ja lähti kotiin. Veppua jännitti niin että lähti myös kotiin. Kun kisa alkoi ruokaa ei ollut yhtään jäljellä koska Sitami oli syönyt kaiken. Pam! Lähtöön! joku huusi. Sitami ei pystynyt lähtemään koska hän painoi liikaa. Elle kiiti niin lujaa että oli maalissa ennen kuin Laketo edes heräsi. Elle oli voittaja! joku huusi. Elle hyppeli ilosta ja tanssi. Sitten Elle otti vahingossa naapurin sedästä ja pyöritti setää. Kilpailu oli Ellen paras päivä.

Olipa kerran kahdeksankymmentä noitaa jotka kaikki halusivat voittaa kilpailun. Heillä kaikilla oli mustat ja pitkät hiukset. Yksi noidista oli taas keksinyt uuden vempaimen jonka nimi oli Helisintti. Muilla noidilla oli ihan tavalliset vempaimet. Kilpailu alkoi puolen tunnin päästä. Kilpailussa oli säännöt: ei saanut töniä toisia, eikä saanut oikaista ja piti olla koko ajan ilmassa. Kaikki kahdeksankymmentä noitaa odottivat pamausta. Pam! Kilpailu alkoi. Sääntöjä ei noudatettu: oikaistiin, tönittiin ja ei oltu ilmassa koko ajan. Kilpailuissa loukkaantui kuusitoista noitaa. Se johtui siitä että sääntöjä ei noudatettu. Helisintti oli paras vempain koko kilpailussa joten sen omistaja voitti sen. Hän sai kultamitalin.

Taikuri Hullula on varmaan vireessä. Mutta minä olen kovemmassa, Isomaha sanoi. Minä lennän kirjalla. Oho minun pitää ostaa taikakirja jolla voi lentää. Nyt menen pelle Poun taikakauppaan. Hei iskämoho, hei Isomaha, tervehtii Pouta. Yksi kirja kiitos. Ole hyvä. No kiitos Isomaha sanoo. Oho lentokisat alkaa vartin päästä. Täytyy kiirehtiä. Viisi, neljä, kolme, lähtö! No ei enää vrum kirja lennä! Voi ei Hullula on takana ja hän heittää ryppyjä! No ei haittaa. Nyt minä väistän vram vrom puk. Jes olen jo melkein maalissa olen jo marmelaadissa. Minuutti enää niin minä olen maalissa. Ei paineita, ei paineita, en häviä vaan tulen ensimmäisenä maaliin. Vrum oho Pom meni ohi. No ei haittaa. Jes olen toka ja Pom eka. Kolmas oli Hullula.

Kyöpelinvuorella oli hälinää ja huutoa. Paitsi yksi ainoa noita oli hiljaa. Sen nimi oli Veera Vekkuli. Veera asui vuorikylässä kauempana muista. Kilpailussa oli kymmenen osanottajaa. Yksi niistä oli Inni Isonenä, joka oli kamalan kiero ja häijy. Veeralla oli Superhyperkone jolla Veera lensi kilpailuissa. Nyt oltiin Kyöpelinvuorella jakamassa joukkueita. Niitä tuli olemaan kaksi. Kilpailu oli lentoviestiä. Inni oli Veeran onneksi eri joukkueessa kuin Veera. No niin ensimmäiset lähtevät nyt! Veera ja Inni olivat viimeisinä. Nyt lähtivät Inni ja Veera. Inni lensi imurilla ja samalla tökki Veeraa kylkeen. Veera ei välittänyt Innistä ollenkaan vaan jatkoi lentämistä. Reitti kiersi Veeran kotikylän, meni yli synkän metsän ja lennettiin Kyöpelinvuorelta alhaalta ylös asti. Mutta Veera ja Inni olivat vasta ylittäneet metsän ja olivat nyt vasta alhaalla Kyöpelinvuorella. Vielä ylös. Mutta mitä tuomari Siiri Suhi näkikään? Inni työntää Veeran pois Superhyperkoneesta. Siiri huutaa että Innin joukkue hylätään. Veeran joukkue voitti! Jipii! huutavat kaikki muut paitsi Inni. Pyh, sanoo Inni, kyllä minä vielä kostan.

Noita nimeltä Nirso oli noidista nirsoin. Nirso oli ilmoittautunut lentokilpailuun. Kilpailuun osallistui Nakkki, Köykerö, Suippo, Luikero, Muikku ja tietenkin Nirso. Kaikki olivat tyttöjä. Tuli aika jolloin kilpailu alkoi. Kilpailun johtaja oli Nyppylä. Noitien piti mennä Suomen rajoja pitkin. Nyppylä lensi luudallaan yläilmoihin. Kaikilla noidilla oli imurikilpailu. Kilpailun alussa Nakki teki ansan. Nakki laittoi verkon eteen. Heti kun muut saapuivat he jäivät verkkoon kiinni. Kun noidat pääsivät irti he ottivat Nakin kiinni ja ohittivat hänet. He olivat melkein maalissa. Ensin tuli Nirso, sitten Köykerö, Luikero, Suippo, Muikku ja Nakki. Kaikki lähtivät kotiin iloisina paitsi Nakki.

Noitien lentokilpailuun osallistui 10 noitaa. Noitien nimet olivat: Nokinenä, Moksispoksis, Melulle, Eskimo, Pigviiiiiiiiiiiiiiiinnni, Ginne, QQQQQQ, Annkka A, Ellen ja Noitanokka. Heillä oli yhteislähtö. Nokinenän lentohärveli oli imuri. Muut noidat lensivät luudilla. Lentokilpailu alkoi. Kaikki tönivät toisiaan. Mutta pigviiiiiiiiiiiiiiinnnnii töni niin kovaa että muut melkein lensivät luudiltaan. Kahdeksan lentokilpailijaa olivat tippuneet kyydistä. Ainoastaan Pigviiiiiiiiiiiiiiinnnnii ja Nokinenä olivat mukana. Nokinenä johti kilpailua. Nokinenä voitti kilpailun. Nokinenä antoi kunnolla turpiin Pigviiiiiiiiiiiiiiiinnnniille kun hän oli pudottanut muut kyydistä.

Lentokilpailu pidettiin Kyöpelinvuorella. Osallistujia oli erilaisia. Oli Noita Nokinenä, joka oli aina nokinen vaikka kävisi suihkussa. Oli myös hyvin ryppyinen Vilma Väkäleuka. Oli myös todella tuhma noitta jolla oli tummat vaatteet, pitkä koukkunenä ja koukkuinen selkä. Hänen vaatteensa olivat: pitkä hame, paita ja musta kaapu. Kyöpelinvuori oli jyrkkä ja mutkikas. Kylttejä oli monissa paikoissa. Kylteissä oli nuoli minne suuntaan piti mennä. Lopulta kisa alkoi. Noita Nokinenä meni tavallisella luudalla. Vilma Väkäleuka meni luudalla, mutta luuta oli musta ja uudenaikainen. Halloween -noita joka oli tuhma lensi tuolilla joka oli taiottu lentämään. Yhtäkkiä tuhma noita nimeltä Noki käänsi kyltin toisin päin. Mutta jekku ei tehonnut muihin noitiin sillä Vilma Väkäleuka ja Noita Nokinenä tiesivät että Noki oli paha noita. Mennään ennen kuin Noki voittaa, noidat sanoivat yhdestä suusta. Voittaja oli Vilma Väkäleuka, toisena tuli Noita Nokinenä ja viimeisenä tuli Noki. Vilma Väkäleuka sai uuden luudan ja mitalin. Noita Nokinenä sai mitalin. Myös Noki sai mitalin. Noki joutui olemaan pois seuraavana vuonna kilpailuista.

Essinoki mietti: Tuleeko lentokilpailuun Vilma? Hän huijasi joka kilpailussa. Mutta nyt minun pitää miettiä minkä lentohärvelin minä teen. Taidan mennä ulos. Ulkona hän näki Vilman. Hei! Aiotko osallistua lentokilpailuun? Kyllä. Heihei! No hei! No nyt kyllä tiedän että minun pitää varautua. Vilma Väkäleuka tuli paikalle. Moi! Hyvää päivää! Missä kilpailu pidetään? Kyöpelinvuorella. Hyvä tietää. Niin. Essinoki lähti kotiin ja Vilma Väkäleukakin. Vilma tiesi millä hän lentää. Hän aikoo lentää pölynimurilla. Nyt minun kyllä pitää lähteä. Essi lähti kilpailuun. Siellä hän tapasi kaikki noidat. Oletteko valmiina? Joo! Paikoillenne nyt. Kuului pam. Noidat lähtivät. Kaikki lensivät kovaa. Vilma heitteli hernepusseja. Essi huomasi miten Vilma heitti hernepusseja. Hei ei saa heittää hernepusseja! Ai eikö? Ei! Mutta Vilma jatkoi heittämistä. Sitten kuulu pam kun pölypussi pamahti. Apua minä en näe mitään! Ja voittaja on Vilma Väkäleuka. Vilma saa kultaa. Ja vikana tuli Vilma nokisena ja vihaisena. Äh kuka voitti? Vilma. Ja kaikki lähtivät kotiin.

Eräänä päivänä oli Kyöpelinvuorella vilskettä. Noidat valmistautuivat suureen kilpailuun. Myös Niina Näppylänaama oli mukana ja tietysti Huijari Hanna. Hanna aikoi lentää uudella luudalla. Niina taas vanhalla luudalla. Oli siellä muitakin jopa 100 noitaa. Linnan portilla oli maali. Paikoillanne valmiit hep! Hanna oli jo pitkällä kun tuomari huusi: Seis! Kaikki ihmettelivät miksi piti pysähtyä. Niina tiesi että hän oli unohtanut kertoa säännöt. Tuomareitten tavaroita ei saa ottaa ja ne jotka rikkoo sääntöjä niiden suoritus hylätään. Nyt saa lähteä. Hannan luuta ei lähtenyt ilmaan. Hän otti tuomarin luudan. Hanna tuli ensimmäisenä maaliin mutta hän ei voittanut koska hänet hylättiin. Niina voitti.

Olipa kerran Mappi niminen noita. Hänellä oli kisa perjantaina. Hän valmistautui kisaan. Mappi venytteli paljon. Mutta hän unohti lentovälineet. Hän alkoi rakentaa välineitä. Ensin hän rakensi suojat, sitten hän rakensi moottorin, siivet ja nokan. Hän nimesi sen Beibedinomoksi. He menivät kilpailuun. Matkalla luudasta loppui bensiini. Mappi meni tankkaamaan ja kohta he olivat paikan päällä. Siellä oli muitakin noitia: Bim, Bam, Bom ja Dom. Kisa alkoi, ensin johti Bim sitten Bom sitten Dam ha sitten Bam. He olivat ensimmäisessä mutkassa. He käänsivät oikealle, vasemmalle ja taas oikealle. He olivat suoralla ja ensimmäinen oli Mappi, toinen oli Dam, kolmas oli Bom, neljäs oli Bim ja viides Bam. Palkintona oli mitali ja karkkeja.

Olipa kerran noita nimeltään Nokinenä. Hän oli 31 vuotias. Hänellä oli ryppyjä, iso nenä, näppyjä ja koukkuselkä. Hänen mökkinsä oli Kyöpelinvuoren huipulla. Noita Nokinenällä oli lentokilpailu Vilma Väkäleukaa, Jatta Näppylänaamaa ja Kaisa Koukkuselkää vastaan. Apua, apua! joku huusi. Se oli Jatta Näppylänaama. Pitää mennä auttamaan, Nokinenä sanoi hätääntyneenä. Jatta Näppylänaama melkein hukkui jos Nokinenä ei olisi tullut paikalle. Nyt alkaa lentokisa. Vilma Väkäleuka viilettää matolla. Jatta Näppylänaama taas viiletti puun lehden päällä. Kaisa Koukkuselkä viiletti kellon päällä. Valmiit paikoillanne, PAM! Noidat lähtevät hurjalla vauhdilla. Tuhma Jatta! Jatta tönäisi Nokinenän pois radalta. Nokinenä lensi kuralammikkoon. Phyi phyi! Tuo ei ollut kivasti tehty. Kaisa sanoi: Nyt Kaisa saa turpiin. Kaisa lähti jahtaamaan Jattaa. Kaisa tönäisi Jatan kuralammikkoon. Nyt Vilma suuttui ja lähti jahtaamaan Kaisaa. Siitä vasta soppa syntyi. Lopulta kaikki noidat istuivat kuralammikossa vierekkäin. Vihdoin Jatta pääsi ylös kurasta. Hän lensi maaliin ensimmäisenä. Puolen tunnin päästä kaikki noidat pääsivät maaliin. Jatta oli niin iloinen että Nokinenä pelasti hänet. Jatta antoi pokaalin Nokinenälle. Mitä opimme tästä? Mene aina auttamaan jos joku on pulassa.

Kilpailu alkoi Kyöpelinkylästä ja päätyi Kyöpelinvuorelle. Lähtöviivalla olivat Noita Nokinenä, Koukkuselkä Kalle, Sirpa Sirisilmä jä Mäkkärä Käkättäjä. Yksi kaksi kolme ja Pam! Noidat lähtivät liikkeelle. Sirpa lensi matolla, Nokinenä luudalla, Kalle kalakoukulla ja Mäkkärä pölynimurilla. Yhtäkkiä Sirpa tarrasi Mäkkärän pölynimuriin niin että sen pölypussi räjähti. Mutta Mäkkärä otti kiinni Sirpan matosta. Onneksi Sirpa ei huomannut, se ajatteli. Sillä aikaa Noita Nokinenä ja Koukkuselkä Kalle kävivät kiivasta kamppailua keskenään. Yllättäen Koukku Kallen koukkulennokista katkesi koukku. Onneksi Kallella oli varakoukku. Katsojien mielestä kisa kiemurteli liian hitaasti. Illan tultua loppusuoralle ilmestyi Noita Nokinenä perässään Koukkuselkä Kalle. Sitten tuli Sirpa Sirisilmä. Mutta kun hän oli maaliviivalla Mäkkärä hyppäsi Sirpan yli. Siitäkös tappelu syntyi. Tuomari kiskoi heidät irti ja julisti lopputulokset. Noita Nokinenä voitti, Koukkuselkä Kalle oli toinen, Mäkkärä kolmas ja Sirpa oli neljäs. Palkinnoksi Noita Nokinenä sai nokipuuteria.

Yksi noidista nimeltä Näppylänenä aikoi osallistua pääsiäisnoitien lentokilpailuun. Hän oli paha, paha noita joka rupesi jo heti valmistelemaan kepposia että hän voittaisi koko kisan. Hän meni Kyöpelivuorelle. Kisaan piti maksaa ja hänellä ei ollut rahaa mukana. Niinpä hän livahti salaa sisään. Noita nimeltä Veera Varanoita hänkin osallistuu kisaan. Hän maksoi ja meni radalle. Hän oli kiltti ja arka noita jostain kumman syystä. Pam! Kisa alkoi. Yhdeltä noidalta putosi kissa ja toiselta kahvipannu. Yhdelle tuli jano niin ei siinä muu auttanut kuin jäädä juomaan sitä kahvia. Mutta kuinka ollakaan hänelle tuli vessahätä. Noita Näppylänenä oli jo johdossa. Hän nimittäin oli tehnyt pahan jekun kaikille osallistujille. Hän oli jo todella lähellä maalia mutta juuri kun hän olisi päässyt maaliin hänen takaa tuli suuri kivi. Kun hän oli vierittänyt suuren kiven Noita Veeran päälle niin sitä ennen Veera oli tehnyt sellaisen taian että hänelle ei satu mitään pahaa. Veeralla oli luutamobiili. Se luuta oli tosi nopea. Veera voitti ja mitä parasta paha sai palkkansa. Veera sai palkinnoksi kultaluudan. Palkintojen jälkeen Noita Näppylänenä vietiin puhutteluun siitä ettei noitia jotka ovat samalla puolella kuin sinä.

Noita Nokinen lensi imurilla, Kahvipannu  Kake lensi kirjaimella ja Happinaama Hakelus lensi happipullolla. Kersake ei lentänyt vaan juoksi. Sitten kisa alkoi. Kake oli johdossa. Yhtäkkiä Noita Nokinen imaisi Kaken imuriinsa. Kisa oli puolessa välissä. Noita Nokinen tippui, Happinaama heitteli kananmunia Noita Nokista päin. Kersake oli melkein maaliviivalla kun muut noidat olivat unohtaneet hänet. Noita Nokinen pyysi kissaltaan apua. Se kantoi hänet maaliin vielä kun muut kisasivat. Kisa loppui ja voittaja oli Kersake. Palkintona oli uusi lentoväline joka oli matto.

Kilpailu pidettiin Kyöpelinvuorella. Kohta kilpailu alkaisi. Kilpailuun piti osallistua kymmenen noitaa mutta osallistuikin vain viisi. Kilpailuun osallistui noita Tik, Tak, Rik, Tok ja Rek. Niiden lentovälineinä oli auto, vene ja rekka. Kaksi noitaa olivat unohtaneet lentovälineensä koteihinsa. Nyt kilpailu alkaa. Noidat lähtevät. Tik tiputtaa toisen noidan ja joutuu jäämään jäähylle. Sitten Tak tiputtaa Tokin ja joutuu jäähylle. Tok tönäisee tuomaria ja hänkin joutuu jäähylle. Kun noidat ovat olleet tarpeeksi kauan jäähyllä tuomari viheltää taas pilliin. Nyt noidat lähtevät.

On enään tunti aikaa suureen lentokilpailuun. Kaikki miettivät että millä luudalla lähtisivät. Kohta kaikki olivat jo vuorella josta he lähtisivät. Kilpailuun osallistuvat Nokki, Takkeli ja Kenkku. Siis teidän pitää kirtää maapallo ja pysähtyä juuri samaan paikkaan josta lähditte. Nyt lähti. Kenkku pudotti Nokin heti kun pääsi ilmaan. Kenkun piti laskeutua Pääsiäissaarille. Hän lähti kävelemään kohti pikku jokea. Kun Kenkku palasi luuta oli varastettu. Kenkku lähti etsimään. Pian hän löysi sen sillalta jonne varas oli sen laittanut. Taas matkaan. Taas Kenkku pysähtyi. Tällä kertaa Pohjoisnavalle. Siellä hän ensin leikki jääkarhujen kanssa. Sitten Kenkku lähti eteenpäin. Kohta hän lensi ohi Takkelin joka ei ollut vielä pysähtynyt. Maali näkyy! Kenkku huusi. Tasapeli Kenkulle ja Takkelille! kuuluttaja huusi. Kenkku sai palkinnoksi uuden luudan niin kuin Takkeli. Sitten lähdettiin kotiin.

Alkuun

Pääsiäisyllätys

Oli kauheaa melskettä kun kaikki Tipukylän asukkaat puhuivat pääsiäisestä. Mutta kyläläiset siivosivat Tipukylää ahkerasti pääsiäistä varten. Pääsiäiseen oli enää kolme yötä. Tipukylä oli koristeltu silkkinauhoilla, pääsiäismunilla, koristeilla ja rairuohoilla. Tipukyläläisillä oli perinne. Kanaemo antoi joka vuosi pääsiäismunan jokaiselle Tipukylän pikkutipuille. Tipukylän asukkaat jännittivät kauheasti pääsiäisyllätystä. Yks kaks tuli hiljaista kun kaikki Tipukylän asukkaat olivat käyneet nukkumaan kun yleensä oli kylläkin melskettä pääsiäisestä. Kuk kuk herätyskello soi. Lapset ylös aamu on koittanut on pääsiäinen. Kanaemon lapset huutavat yhtä aikaa. Kun olette syöneet aamupalan saatte pääsiäisyllätyksen. Jupi tule hakemaan yllätyspussi. Joo. Kun Jupi on hakenut pussin niin Juri meni hakemaan pussin. Tupi meni hakemaan pussin. Kanaemo sanoi: Pistäkää silmät kiinni. Avatkaa silmät. Pussissa oli kolme suklaista kanaemokarkkia.

Eräänä päivän tipuemo päättää aloittaa pääsiäisen valmistelun. Kanaemo kertoo poikasilleen että he saavat yllätyksen kanaemolta. Pikkutipujen nimet ovat Leevi, Ville ja Peetu. He kaikki arvasivat kerran. Leevi arvasi että se oli karkkia. Ville arvasi että se oli lelu. Peetu arvasi että se oli herkkuja. Seuraavana päivänä oli pääsiäinen. He eivät keksineet mitään tekemistä. Sitten he menivät ulos leikkimään. Ulkona he pelasivat jalkapalloa. Sen jälkeen ne pelasivat lautapeliä. Leevi voitti. Sitten he menivät nukkumaan. Mutta he eivät saaneet unta. Heitä jännitti huominen koska he eivät tienneet mikä se yllätys on. Tipuemo keräsi ulkona tulppaaneja ja pajunkissoja. Mutta sitten häntä vastaan tuli iso haukka. Se aikoo syödä sen mutta tipupoikaset pelastavat sen. Sitten on jo aamu. He menevät etsimään pääsiäismunat. Sitten he on jo unohtanut sen yllätyksen. Sitten heidän äiti kysyi heiltä haluaako he kuulla sen yllätyksen. He sanoivat että joo. Se yllätys on kaikille omat huoneet. He ilahtuivat tosi paljon. Sitten he nukkuivat uusissa huoneissa tosi hyvin.

Pikkutiput riemastuivat ja miettivät mikä yllätys voisi olla. Tipu Tipi ehdotti uutta lelua. Tipu Paa taas uutta kiipeilypuuta. Tipu Pii ei ehdottanut mitään. Pii meni ystävineen valmistamaan virpomisvitsoja. Hän haki sulkia ja korttipohjia. Lasten äiti pyysi heitä leipomaan. Iltapäivällä tiput lähtivät virpomaan. He kävivät koko kylässä. Kotimatkalla he kävivät omassa puutarhassaan katsomassa miten isoiksi heidän rairuohomaa oli kasvanut. Illalla koko kylä söi vatsansa täyteen. Sitten kaikkien kylässä asuvien tipujen silmät sidottiin liinalla. Sitten heidät vietiin ison kukkulan taakse. Nyt saa avata, kaikki kanat sanoivat kuorossa. Tipujen edessä oli jättiläismuna. Mutta tiput olivat niin täynnä ett' päättivät syödä munan vasta seuraavana päivänä. Sitten kaikki menivät kukin omaan taloonsa nukkumaan. Seuraavana päivänä Tipillä, Paalla ja Piillä oli vapaata koulusta. He menivät kanakylän superkanalaan hakemaan munia. Kun he menivät sisään heitä odotti kanahaukka joka oli syönyt kaikki kanat. Lapset lähtivät karkuun. He ryntäsivät ovesta ulos. Paa vihelsi. Silloin heidän eteen tuli kissa jonka he olivat kesyttäneet. Kissa vei heidät kotiin ja sai ison kupillisen kissanruokaa. Sitten Tipi, Pii ja Paa ja monet muut tiput menivät syömään jättisuklaamunaa.

Pääsiäinen oli kahden päivän päästä. Kanaemolla oli kolme tipua ja ne olivat Tapsu, Tipsu ja Tupsu. He valmisteli pääsiäistä varten. He kävivät kaupasssa ostamassa lammasta, kananmunia, mämmiä, rahkapiirakkaa, suklaamunia ja pashaa. He menivät kotiin, joka oli punainen munanmuotoinen talo. He alkoivat tehdä virpomisvitsoja ja Tipsu maalaili kananmunia. He lähettivät kortteja kaikille sukulaisille. Tiput alkoivat arvailla mikä se yllätys on. Tiput kysyivät yhdestä suusta: Onko se suklaata? Kanaäiti sanoi: En kerro. Tiput kysyivät: Koska me saamme yllätyksen? Illalla, kanaemo vastasi. Nyt on ilta, kanaemo sanoi. Saatte yllätyksen ja se on suklaata.

Oli pääsiäisaamu. Tiput olivat innokkaita. Puput olivat kadonneet. Tipuja harmitti että he eivät saaneetkaan yllätystä ja lähtivät metsään. Metsässä he tapasivat Kurren. Hän sanoi: Puput menivät kauppaan. Kauppias oli nähnyt ne ulkona. He olivat menneet kylään jossa odotti juhlat. Siellä olivat kaikki ystävät odottamassa. Tiput kysyivät pupuilta miksi he lähtivät karkuun. Puput olivat yrittänyt etsiä tipuja. Heillä oli hauskaa.

Tipujen nimet olivat Tiiperö, Taapero, Vaavero, Paapero, Jaapero, Saapero ja Koopero. Ne miettivät mikä yllätys kanaemolla on. Ne päättivät vakoilla kanaemoa. Ne menivät kanaemon mökkiin. Sen ovi oli iso, punainen ja nariseva. Ne avasivat sen todella hiljaa. Sitten ne jakautuivat Tiiperö, Taapero ja Vaavero olivat yksi ryhmä. Toinen ryhmä oli Paapero, Jaapero, Saapero ja Koopero. Toiset menivät yläkertaan ja toiset tutkivat alakertaa. Sitten koitti vihdoin pääsiäinen. Kanaemolla oleva yllätys ei enää kiinnostanut tipuja. Kanaemo tuli tipujen luokse ja sanoi; Haluatteko nähdä yllätyksen?  Tiput vastasivat: Kyllä. Ne menivät katsomaan yllätystä joka oli uusi tipu.

Kanaemo oli luvannut että tiput saisivat pääsiäisyllätyksen. Tiput rupesivat pohtimaan että mikäköhän se yllätys olisi. Yksi tipu nimeltä Tipu Nirso luuli että se yllätys olisi matka Espanjaan. Toinen tipu nimeltä Narso luuli että se yllätys olisi semmoinen että Narso pääsisi laulamaan. Hän oli nimittäin aina haaveillut siitä että pääsisi laulamaan. Tiput leikkivät heidän pulleassa kananmunatalossaan jossa oli neljä ikkunaa, kolme kerrosta ja sen piipusta tuprusi savua kun kanaemo valmisti tipuilleen ruokaa. Yhtäkkiä paikalle tuli Tipuhaukka joka meinasi syödä tiput. Mutta tipu Narso rupesi laulamaan niin hienosti että Tipuhaukka pyörtyi. Kun se heräsi hän lähti salamannopeasti pois kuin siivillään pääsi. Kanaemo oli hyvin hyvin iloinen kun Narso oli suojellut Nirsoa ja myös itseään. Siitä hyvästä kanaemo teki myös jälkiruuaksi suklaamunia ja menivät Supertipujen tavarakauppaan. Supertipujen tavarakaupassa he koittivat vaatteita, hameita, housuja, lakkeja, kenkiä ja patoja. Tiput ostivat myös mämmiä, lammasta ja kaikenlaisia muita pääsiäisherkkuja. Tiput ja kanaemo tulivat kotiin järjestelemään pääsiäistä. Koitti pääsiäinen. Vihdoinkin Tipu Nirso  ja Tipu Narso saisivat sen yllätyksen. Kanaemo tuli tipujen luo ja hänellä oli vain yksi kirjekuori ja se meni Narsolle. Siellä oli laululippu että Narso pääsee laulantaan. Kanaemo sanoi Nirsolle että hän pääsee juhlien jälkeen Narson ja papan kanssa matkalle Espanjaan 12 yöksi. Tipu Nirso ja Tipu Narso lähtivät pappansa kanssa Espanjaan ja se oli heidän mielestä hauskaa.

Tipukylässä oli vilske ja hulina. Pääsiäinen oli huomenna. Kanaemolla oli kuusi tipua. Niiden nimet olivat: Tii, Too, Tee, Taa, Tuu ja Töö. Tipuja jännitti pääsiäinen. Pääsiäistä valmisteltiin maalaamalla kananmunia, tekemällä mämmiä, lähettämällä kortteja muille tipuille ja käymällä Pommimarketissa. He asuivat perimmäisessä talossa jossa oli neljä ikkunaa ja tiilisavupiippu. Tiput miettivät: Mitä huomenna tapahtuisi? Kaikki tiput valvoivat koko yön. Kukko kiekuu!!! Kanaemo tuli herättämään tipuja. On aamu. Ei me jakseta nousta ylös. No nyt on pääsiäinen. Minä kerron teille yllätyksen, kanaemo sanoi. Me lähdemme Turkkiin. Jee! Kaikki huusivat yhdestä kurkusta. Se oli heidän mielestään hauskaa koska he olivat aina halunneet Turkkiin.

Tiput nimeltä Tip, Tap ja Top miettivät mikä pääsiäisyllätys on. Emmehän me edes tiedä mikä on pääsiäinen. Tip miettii: Onkohan yllätys joku lelu tai suklaasta tehty lelu? Pyh ei sellainen mikään yllätys ole! Minun mielestäni se yllätys voisi olla vaikka matka Kanariansaarelle. Ei me voisimme saada yllätykseksi vaikka hienon diskon pidän niin paljon tanssista ja steppailusta. Ei me taideta keksiä hyvää pääsiäisyllätystä, Tip sanoi. Sehän on hyvä. Pääsiäisyllätyksestä tulee kaikkien aikojen paras pääsiäisyllätys. Ei meidän sitä tarvitse tietää että olisimme muka hienoja tai mahtavia. Totta se on mukava kun emme tiedä siitä mitään. Tip, Tap ja Top tulkaa syömään! Okei! Äiti mitä pääsiäinen tarkoittaa? En voi kertoa sitä valitettavasti. Milloin saamme tietää yllätyksen? Huomenna. Voitte auttaa minua siivoamaan ja pistelemään koristeita. Voitte pistää koristeita alemmas minä pistän ylemmäs. Nyt kun olemme valmiita ja koristeet ovat pistetty nyt voimme tehdä kakun. Tarvitsemme: kananmunia, maitoa ja paljon muuta. Noin valmista on! Menkäähän nyt nukkumaan. Herätys! Huomenta Tip ja Tap! Huomenta Top!. Miksi pihalla on niin paljon väkeä? En minä tiedä. Yllätys nyt on pääsiäinen! Onko mutta mikä pääsiäinen on? Se on juhla. No ei kun juhlimaan. Jokainen saa oman suklaamunan!

Tipujen nimet ovat Tii, Too ja Tipu. Kanaemo on luvannut hauskan yllätyksen jota kaikki odottavat innolla. Te saatte lähteä huomenna etsimään yllätystä, kanaemo lupaa. Okei äiti, Tii sanoo. Kohta on ilta. Mennään nukkumaan. Se yllätys on tietysti jotain syötävää, Tipi ehdottaa. Kohta on yö Too näkee painajaista jossa yllätys on kissa. Aamulla tipujen tehtävä on maalata heidän talo keltaiseksi. Valmista! Too huusi. Nyt lähdetään ylätysjahtiin. Ensin he pakkasivat eväät ja lähtivät. Tipi piti tipukarttaa. He kulkivat kahden metsän ja järven ohi. Seuraavaksi he soutivat järven yli. Minua väsyttää, Too sanoi. Pian he olivat perillä. Siellä oli hyvin iso paketti. Paketissa luki: Avatkaa vasta kotona! Niinpä he lähtivät kotiin. Puolen tunnin päästä talo näkyi. Kotona he näkivät että kanaemo oli laittanut kaiken pääsiäiseen liittyvän valmiiksi kahdessa tunnissa. Avataan se yllätys. Ensimmäisessä paketissa oli toinen ja toisessa kolmas ja kolmannessa neljäs ja neljännessä viides. Ja viidennessä oli oikea kultamuna jossa oli timantteja. Se on kamalan hieno, Tii henkäisi. Nyt juhlitaan! kanaemo huusi. Niin he menivät juhlimaan. Vihdoinkin he olivat menossa nukkumaan. Hyvää yötä, kanaemo sanoi.

Tipun nimi oli Pii. Pii kysyi kanaemolta: Mikä yllätys oli? En minäkään tiedä, sanoi kanaemo. Mutta nyt minun pitää mennä, sanoi kanaemo. Voinko minä tulla mukaan? sanoi Pii. Et voi. Mene Sipin, Nipun, Piupun, Psupun ja Pilun kanssa. Joo joo, sanoi Pii. Tulkaa! huutaa Pii. Nyt tehdään töitä, sanoi Pii. Nyt mietitään mitä se voisi olla, piipitti Piupu. En minä sitä tarkoittanut, sanoi Pii. Vaan sitä että mitä me voisimme tehdä? No aloitetaan siitä että mitä ollaan jo tekemässä, sanoi Sipi. Ainaskin leivotaan, askarrellaan koristeita, kasvatetaan rairuohoa ja haetaan isoa pölkkyä. Niin, sanoi Pilu. Me voisimme rakentaa ison pääsiäismunan joka liikkuu, sanoi innoissaan Nipu. Ei liian vaativaa, supatti Pii. Niin! sanoivat Piupu ja Paupu yhteen ääneen. Mutta kyllä me saamme sen liikkumaan sillä lailla että laitamme sen alle pyörät, sanoi Nipu. Mutta mistä me saamme pyörät? kysyi Pii. No tietenkin Rose voodista! huusi Pilu. Hyvä ajatus! sanoi Sipi. Niin on! huusivat muut. Lähdetään heti! Tipsun tapsun kuului pikkujaloista kun tiput marssivat  kohti Rose voodia. Nyt ollaan perillä! kiljui Sipi. Niin ollaan, sanoi Pii. Sitten vain ostamaan. Otetaan tuollaiset. Nyt maksamaan, sanoi Pilu. Valmista. Hei hei! Kotona ollaan. Oohh, sanoivat tiput yhteen ääneen. Sinä olet tehnyt sen! Kiitos kiitos, sanoi Sipi. Tämä oli se yllätys, sanoi kanaemo. Mutta miksi sinä sanoit että et tiennyt? sanoi Pii. En halunnut paljastaa, sanoi kanaemo. Nyt syömään ja sitten nukkumaan! Äiti mistä sinä tiesit sen? Se on salaisuus.

Olipa kerran paikka nimeltä Tipukylä. Kanaemo oli luvannut pitää juhlat poikasilleen ja heidän ystäville. Juhlat pidettiin Tipukylän Riemusalissa. Sinne oli piilotettu pääsiäisyllätys. Kanaemolla oli seitsemän poikasta. Heidän nimet olivat: Rasmus, Senni, Jere, Sara-Sofia, Atte, Anni ja Annika. Mikäköhän se yllätys on? Annika mietti. Oliskohan nukkepupu? Sara-Sofia arvaili. Tiput miettivät ja miettivät. Erilaisia arvailuja tuli esimerkiksi: suklaamuna, pehmoeläin, nukke ja kaikkea muuta. Vielä neljä vuorokautta juhliin. Tipuja jännitti. He aikoivat kutsua juhliin Ennin, Nonan, Isabellan, Jirin ja Laurin. Juhlapäivä koitti. Kaikki saapuivat Riemusaliin. Nyt aloitetaan etsimään pääsiäisyllätystä! kanaemo kuulutti. Vieraille on eri yllätys kuin Rasmukselle, Jerelle, Atelle, Sennille, Sara-Sofialle, Annille ja Annikalle. Vieraat saivat etsiä ensin. He saivat jokainen kahdeksan suklaamunaa. Kanaemon poikaset saivat PIKKUVELJEN! Kiitos äiti! Olemme aina halunneet pikkuveljen.

Pikkutiput syömään! kanaemo huusi. Lasken että teitä on neljä. Neeli, Nella. Lassi. Hyvä tavaton Tim on kadonnut! kanaemo säikähti. Oletteko nähneet Timiä? Emme. Nyt etsimään! He lähtivät. Lassi huusi : Eihän häntä ole syöty? No ei. Me emme ole vielä katsoneet kaikista taloista, Nelli huomautti. He lähtivät taloihin. Ensimmäisessä talossa oli yksi sänky. Vessassa oli kylpyamme, peili, vessanpönttö ja lavuaari. He siirtyivät olohuoneeseen. Siellä oli sohva, televisio ja pöytä. Tim ei ollut siellä. Emo huolestui. Lassi mietti missä hän voisi olla. Siirrytään meidän taloon. He siirtyivät tipujen taloon. Siellä oli neljä sänkyä. Ja Tim nukkui siellä. Tim heräsi. Nyt valmistelemaan pääsiäistä. Kerrotko nyt sen yllätyksen? En vielä. Teidän pitää mennä keräämään pajunkissoja. Joo. He lähtivät. Lassi huusi: Täällä on pajunkissoja. Niin onkin. He keräsivät kädet täyteen. Joku tuli kuka tuo on? En tiedä. Katsokaa tuolla on kettu. Niin onkin. Nyt lähdetään kotiin. Seuraavana päivänä oli pääsiäinen. Jihuu jihuu tänään on pääsiäinen! Niin onkin. Emo tuli taloon. Tulkaa pihalle, emo sanoi. He lähtivät pihalle. Siellä yllätys odotti. Se oli iso pääsiäismuna.

Kanaemot koristelevat munanmuotoisia talojaan. Pikkutiput leikkivät hippaa ulkona. Kukot piilottavat munia. Pikkutiput asuvat kauimmaisessa talossa. Kanaemolla on neljä tipua. Tipujen nimet ovat: Tipi, Tepe, Tapa ja Topo. Tipukylä säihkyy kauneuttaan. Seuraavana päivänä tiput menivät metsään miettimään mikä yllätys oli. Se yllätys on varmasti piirakka! huusi Topo joka ajatteli vain ruokaa. Eipäs vaan robotti! huusi Tepe. Tepe ja Topo alkoivat tapella. Tipi meni väliin ja sanoi että tappelu on tyhmää. Kun tiput palasivat kotiin heidän sängyillä oli lahja. Tipi sai nuken, Tepe sai robotin, Tapa sai kirjan ja Topo sai piirakan. Tiput kiittelivät kanaemoa innoissaan. Ne menivät ihailemaan saamiaan lahjoja. Tipujen mielestä pääsiäinen on paras päivä.

Minä luulen yllätykseksi uutta konetta, Anni miettii. Me mennään kylään, Ella höröttää. Ei voida se on yllätys, Santeri sanoo. Niin me mennään usein kylään, Jere nauraa. Se yllätys on pääsiäinen, Enni tuiskaa. Pääsiäisretki, Jiri sanoo. Äiti tulee nukutaan, Jere kuiskaa. Miten me voidaan? Eihän me noin vain nukahdeta, Anni sanoo. Esitetään, Jiri keksii. Lapset herätkää! Selvä! Jere karjuu. Mennään! Ella huutaa kurkku suorana. Olettepa pirteitä, Marja -äiti sanoo. Missä Rasmus on? Enni ihmettelee. Mummulla, Marja muistaa. Mennään hakemaan se, Santeri tokaisee. Selvä, Marja huokaa. Pim pom. Rasse tule meillä on yllätys, Jere puuskuttaa. Me ollaan perillä. Jee! Ella karjuu. Huima paikka missä me ollaan? Rasmus sanoo. Naapurissa, Enni arvaa. Selvä mennään syömään, Rasmus läähättää. Yllätykset. Ruuan jälkeen. Nam hyvää ruokaa. Lahjat oli hyvä uusi kone. Mennään kotiin, Jere haukottelee. Selvä, lapset sanoivat yhteen ääneen.

Tipukylässä on hirveän hieno pääsiäinen. Kanaemo on tekemässä kun pikkutiput arvuuttelivat pääsiäisyllätystä. Tipujen nimet olivat: Natte, Nasse, Mili, Jele, Nanteli, Noskari, Naaa ja Maaaaaaa. Natte arvuutteli että yllätys on matka Kanariansaarille. Nasse arvuutteli että se olisi 50 suklaamunaa. Mili arveli että se olisi 20 annosta pinaattikeittoa. Jele arvuutteli että se olisi 100 annosta borskeittoa. Nanteli arvuutteli että se olisi retki metsään. Sitten he lähtivät töihin. Kanaemo oli saanut yllätyksen valmiiksi. Seuraavana päivänä oli palmusunnuntai. Tänään tiput saavat yllätyksen. Tiput odottivat sängyssä. Kanaemo toi yllätyksen. Se oli 50 annosta pinaattikeittoa. Tiput olivat tosi iloisia ja ne menivät heti aamiaiselle syömään pinaattikeittoa.

Kanaemolla oli kolme tipua. Niiden nimet olivat Vit, Vat ja Vot. Kanaemo asui tipujensa kanssa munanmuotoisessa talossa. Talossa oli neljä ikkunaa, savupiippu ja ovi. Yhtenä yönä tiput lähtivät karkuteille salaa kun emo nukkui koska ne lähtivät etsimään virpomaoksia. Kun he olivat metsässä he kuulivat pelottavia ääniä. Yhtäkkiä puun takaa putkahti kettu. Tiput pelästyivät. Kettu rupesi ajamaan heitä takaa. Tiput eivät olleet kauhean nopeita mutta tiput olivat pieniä. Sitten he piiloutuivat pensaaseen. Kettu etsi heitä mutta ei löytänyt. Nyt on aamu. Kanaemo ihmettelee missä tiput ovat. Emo lähtee etsimään ja löytää heidät.

Tiput odottavat pääsiäistä kovasti. He eivät meinanneet pysyä housuissaan. Mutta valmistelu on kovaa työtä. Tipsusten perheessä oli kolme lasta ja äiti ja isä joka oli töissä vahtimassa muita. Tipsusten lasten nimet oli: Lipi, Sipi ja Tipi. Heidän valmistelut oli hyvin. Koitti pääsiäinen. Lipi, Sipi ja Tipi heräsivät. Heidän jaloissaan oli yksi iso paketti. He avasivat lahjan. Siellä oli kolmen hengen tandempyörä. Tipulapsilla meni koko päivä ajellessa pyörällä.

Olipa kerran tipuemo ja viisi pientä poikasta. Heidän nimet olivat: Tii, Too, Taa, Tee ja Tuu. He valmistelivat pääsiäistä. Mutta heille tuli ongelma. Heillä ei ollut yhtään pääsiäismunia. Emo meni kauppaan mutta pääsiäismunat olivat loppu. Emo meni toiseen kauppaan . Siellä oli pääsiäismunia. Emo tuli kotiin. He aloittivat valmistelun. Tii kattoi päydän, Too koristeli portaat, Taa siivosi ja Tee ja Tuu katsoivat vierestä. Sitten tuli pääsiäinen. Emo kutsui kaikki kyläläiset. Sitten hän kertoi yllätyksen. Se oli viisi kiloa suklaata. Heidän mielestä se oli paras pääsiäinen koskaan. Emo sanoi että seuraavalla kerralla tulee vielä parempi.

Alkuun

Iisi-kissa lentäjänä

Iisi oli aina haaveillut lentämisestä koneella. Iisi oli saanut ruskean nahkaisen lentäjänhatun ja lentäjänlasit. Iisillä ei ollut kaikki tarvittava. Iisiltä puuttui kone. Iisi ei tiennyt mistä saisi koneen millä lentää. Iisi mietti ja mietti. Iisi ei keksinyt mitään. Iisi muisti että hänen syntymäpäivät olivat neljän päivän päästä. Iisi oli innoissaan. Iisi oli malttamaton. Neljä päivää kului nopeasti. Iisi oli kutsunut Sulon, Papan ja Lallan. Kun vieraat olivat paikalla he olivat tuoneet yhteisen lahjan. Iisi avasi lahjan. Siellä oli kolme erilaista lentokonetta. Iisi kysyi: Mistä tiesitte että olen tahtonut konetta? Vieraat vastasivat: Papa oli vakoillut.

Olipa kerran kissa jonka nimi oli Iisi. Iisi tahtoi rakentaa lentokoneen. Iisi rakenteli konetta mutta Iisi ei osannut mennä kauppaan ostamaan tarvikkeita. Hän kysyi Eemulta että voisiko viedä hänet kauppaan. Eemu sanoi: Okei. Iisi oli kaupassa. Hän osti puuta, metallia ja vasaran. Hän lähti kotiin. Iisi alkoi rakentaa. Hän rakensi ensin olohuoneen, sitten hän rakensi keittiön. Mutta sitten tuli ongelma. Iisi oli tehnyt siitä liian pienen. Iisi kutsui taikuri Kakun paikalle. Taikuri taikoi siitä isomman. Iisi alkoi rakentaa keittiötä. Nyt keittiö oli valmis. Hän rakensi takan, vessan ja kaikki huoneet. Lentokone oli valmis. Iisi lähti matkalle. Matkalla hän näki Australian, Thaimaan ja Suomen. Iisi laskeutui turvallisesti maahan.

Kissa nimellä Iisi piirsi ja samalla haaveili. Iisi ajatteli isoa lentolaitetta jossa olisi keittiö, liikuntasali, sauna ja ovi kannelle. Silloin Iisi sai ajatuksen jos koneessa olisi ovi josta pääsisi Karkkimaahan tai jonnekin mahtavaan paikkaan. Silloin Iisi tulee järkiinsä. Enhän minä niin erikoista laitetta osaisi tehdä, Iisi ajattelee. Hän rytistää paperin ja heittää sen roskiin. Iisi miettii. Iisi ponnahtaa tuolilta: Nyt tiedän siitä tulee kissan näköinen. Yhdessä kissan korvassa on nukkumahuone, toisessa kissan korvassa on wc, kissan vatsan kohdalla on keittiö, ulko-ovi, tanssilattia, kissan hännässä on putkiliukumäki. Neljässä tassussa on ensimmäisessä tassussa on vaatekaappi, kahdessa ensimmäisessä tassussa on roskakuilu toisessa paperiroskis ja biojäte. Viimeisessä tassussa on ovi josta pääsee pois lentolaitteesta jos tapahtuu jotain vaarallista. Lentolaitteessa on katossa iso lamppu joka hehkuu. Lopulta Iisi voi alkaa rakentaa. Se tarvitsee nauloja, vasaran, sahan, mustaa ja valkoista maalia ja vaikka mitä muuta. Tunnin kuluttua kone on valmis. Iisi lähtee matkaan ja ottaa eväät mukaan. Kun Iisi astuu sisään hän heti menee etsimään ohjaamispaikkaa. Yhtäkkiä kone lähtee liikkeelle itsestään. Iisi tajuaa että koneessa ei ole ohjelmia vaan kone lähtee itse. Iisi haluaisi asua koneessa mutta tajuaa ettei kannata, kotona on paljon parempi olla! Iisi päättää jäädä yöksi koneeseen. Iisi menee nukkumaan. Ennen kun hän menee nukkumaan hän ihailee pikkuista huonetta ja samassa hän nukahtaa. Aamulla hän syö aamupalan. Kun hän katsoo ulos hän ihmettelee missä hän on. Yhtäkkiä oveen koputetaan. Hän menee avaamaan. Siellä on hänen ystävänsä. Hän on Ruotsissa. Hän menee leikkimään. Seuraavana päivänä hän aikoo mennä Kanarian saarille.

Iisi oli hiljaa ja mietti hetken miten hän voisi rakentaa sen laitteen. Iisi halusi lentää sen takia että pääsisi ennätysten vihkoon. Iisi pohti ja mietti, hän mietti ja pohti, mutta ei kerta kaikkiaan keksinyt mitään. Sitten hänellä välähti. Hänpä tekee osat. Niin hänpä pyytä Tanelta apua. Hei Tane voitko auttaa minua tekemään minulle laitteen jolla minä pääsen kuuhun saakka? Selvä minä voin kunhan sinä autat minua. Kyllä vaan, Iisi sanoi ja ei kun tuumasta toimeen niin tehdään minulle oikein hieno ja kaunis niin kyllä hieno tulee. Ojennatko minulle vasaran, ruuveja, naulan, poran ja sahan? Pian oli valmis Iisi -kissan kuukone joka hohti hienoudestaan. VAU, hihkaisi Iisi. Sehän osaa puhua, juosta, hyppiä, lentää, syödä ja uida, Iisi sanoi. Sehän on kuin Satupursi. Niin sillä voi turvallisesti matkustaa maailman ympäri eikä sinulla ole mitään pelättävää koko matkana. Iisi meni laitteeseen. Satupurren väki tuli jo katsomaan kuinka Iisi -kissa lähti. Mutta Iisille tuli paha mieli että hän joutui lähtemään pois. Niin Iisi päätti että hän antaa sen koko Satupurren väelle. Ja niin kaikki juhli sitä että Iisi ei lähtenytkään pois. Mutta yhtenä päivänä Iisi koitti laitetta ja se oli ehjä.

Iisi oli kyllästynyt ennätyshössötyksestä. Se halusi lentää ulkomaille. Mutta se ei keksinyt miten. Lopulta Iisi keksi hänpä tekee lentohärvelin. Mutta mistä? Iisi alkoi laatia suunnitelmaa. Hän mietti mitä hän tarvitsisi. Ainakin lautoja, nauloja, vasara ja vanha kaappi olisi hyvä olla. Kaapissa voisi istua ja säilyttää tavaroita. Iisi alkaa rakentaa. Ensin se tekee rungon ja sitten ohjaamon. Lopulta lentohärveli on valmis, mutta sille pitäisi keksiä vielä nimi. Se alkaa miettiä ja kokeilee eri nimiä. Mutta mikään niistä ei sovi. Lopulta Iisi keksii. Siitä tulee Mukkelis Makkelis koje! Iisi pyytää kaikki Satupurren asukkaat koelennolle. Illalla Iisi kiipesi lennokkiin. Se käynnisti moottorin. Lennokki lähti heti liikkeelle. Iisi tekee kaksi silmukkaa. Sitten se laskeutuu maahan. Se oli kivaa! Iisi hihkaisi. Aana ja Eemukin haluaisivat kokeilla mutta Iisi ei antanut. Aamulla Iisi lähti mutta ennen sitä se pyysi Papan mukaan. Kun he olivat ilmassa Papa huomasi että läheisest metsästä nousi savua. Äkkiä alas sammuttamaan! Papa kiljaisi. Ystävykset laskeutuivat maahan. He näkivät karhun jonka häntä oli tulessa. Iisi ryntäsi hakemaan vesiletkun ja se ruiskutti vettä niin kauan että tuli oli sammunut. Karhu kiitteli ja kertoi Iisin ja Papan uroteosta koko metsälle. Lopulta Iisin ja Papan ihailijoita oli niin paljon ettei siitä tullut mitään. Mutta Iisi ja Papa haluavat olla rauhassa ja niinpä he palasivat Satupurrelle.

Iisi haaveili lentämisestä. Hänellä oli kolme apulaista Lalla, Sulo ja Papa. Iisi lähti ruumaan. Iisi tulee ruumasta rojun kanssa. Iisi alkaa rakentaa lentohärveliä. Iisiltä puuttuu enää siivet. Mutta mistä Iisi saa siivet? Nyt hän keksi, hän haki ruumasta kaksi kappaletta tynnyreitä ja sitten Iisi kiinnittää tynnyrit lentohärveliin. Lentohärvelin ominaisuudet on jos tulee jano niin tynnyrissä on mehua ja siellä on wc. Iisi lähtee lentämään. Iisiltä loppuu bensa. Hän laskeutuu Egyptiin. Hän ottaa takaluukusta bensakanisterin ja kantaa bensaa bensatankkiin. Tankki on täynnä. Nyt Iisi voi jatkaa matkaa takaisin Satupurrelle.

Iisi on monta kertaa nähnyt lentokoneen ja haluaisi itsekin lentää. Mutta mitä tarvikkeita hän tarvitsee? Iisi miettii pitkään ja lähti kauppaan. Kun hänellä on iso puulaatikko, nauloja, ruuveja ja ratti. Muut tavarat ovat kotona. Iisi ahersi koko yön. Koneesta tuli hieno. Se oli punainen jossa oli vihreä ratti. Iisi päätti lähteä heti maailmalle. Iisi otti ystävänsä Lallan mukaan. Lalla ehdotti että he lentäisivät Majakkasaarelle. Kone lähti lentoon. He saapuivat Majakkasaarelle jossa muut eläimet odottivat.

Iisi oli aina haaveillut lentomatkasta. Se mietti, se sanoi itsekseen: Juu vai ei?. Mutta Iisi tuli siihen tulokseen että hän rakentaisi lentokoneen. Hän alkoi suunnitella lentokonetta. Hän piirsi lentokoneen paperille. Siipi voisi olla tällainen, ei! Iisi kumitti ja kumitti kun koko ajan siipi meni vinoon. Iisi hermostui ja rypisti paperin. Minä kokeilen ilman piirustusmallia. Iisi alkoi rakentaa. Vihdoinkin se onnistui. Lentokoneessa oli värejä punaista ja valkoista. No niin valmista tuli. Sulo tuli paikalle auttamaan Iisiä lentokoneen rakentamisessa. Ai niin se bensa. Sulo haluaisitko laittaa bensan? Joo, Sulo sanoi mielissään. Ootahan kun Satupurren väki näkee tämän. Sulo menetkö hakemaan Tanen? Joo kyllä vain kiitois! Sulo kiitos olet paras ystävä minulle. Minä käyn hakemassa muun Satupurren väen. Sitten lähdetään lentämään. Sulo tuli Tanen kanssa. Iisi tuli Kipan, Aanan, Eemun ja touhuleiden kanssa. Nyt lähdetään lentämään. Joo, kaikki huusivat. Astukaahan koneeseen, Iisi sanoi matkustajille. Turvavyöt kiinni. Ja nyt mentiin. Katsokaa tuonne alhaalle siellä ihmiset näyttävät ihan muurahaisilta. Tane sanoi: Nyt laskeudumme. Nyt kaikille tuli hyvä mieli.

Iisi mietti mitä puuttuu sitten se keksi: vasara, naulat, koneen osat, ruuvimeisseli, ruuvit ja saha. Iisi katsoi ohjeita. Se naulasi, ruuvasi, sahasi ja teki kaiken mihin ikinä pystyi. Puuh, ei pystytä enää, huh. Jess, se on valmis! Nyt lähdetään lentoon tai uimaan. Kun Iisi lähti lentämään ja uimaan moottori hajosi. Pum, pam puuhk!!! voi ei, moottori pitää korjata. Kiitos Nono kun annoit ruuvit. Mitä?! Nono älä häiritse!!! Mene senkin vuohi sinähän olet vuohi. No kuitenkin häivy. Minä teen konetta. Mitä konetta? Lentokonetta joka osaa uida. Pääseekö jos olen hiljaa? Selvä minä kerron kavereille. Eei! No olkoon. Kannattaa tulla. Minä lähden. Me tullaan. Onpa hieno. Mikä parasta se osaa uida. Jee mennään. Ei vielä minä katson yhden jutun. Selvä. Teroitin on, kynä on. Voi lähteä. Mihin sinä noita tarvitset? Se on moottori. AA, selvä. Koneen lähtöön yksi sekunti. Pam vrum eikun uimaan, vrum! Iiik hai pinnalle!  Huh läheltä meni. Jättilintu. Mennään talliin. Joo, huh nukkumaan.

Iisi halusi kiertää maapallon ihan kokonaan. Se mietti miten se rakentaisi. Sitten Iisi muisti Tanen työkalupakin. Iisi haki työkalupakin Tanen hytistä. Iisi alkoi rakentaa mutta mitä se pelkillä työkaluilla tekisi. Iisi tarvitsi rautaa ja lautaa. Mistä Iisi saisi niitä? Iisi mietti ja mietti, mutta ei mitään , ei yhtään ajatusta tullut mieleen. Sitten Iisi nukahti. Se näki unta että oli löytänyt ne mitä tarvitsi. Iisi tippui korista ja säpsähti hereille. Oho sanoi Iisi taisin nukahtaa. Äkkiä Iisi huomaa että korin vieressä on rautaa ja lautaa. Nyt hommiin. Ensin piirretään noin ja näin. Mutta mistä laudat ja naulat tulivat tuohon? mietti Iisi. Sitten Iisi kuuli hihitystä nurkan takaa. Iisi meni katsomaan. Siellä oli Lalla. Se oli tuonut ne sillä välin kun Iisi oli nukkunut. Muuten tuletko auttamaan? kysyi Iisi. Voin tullakin sanoi Lalla. Meni viisi tuntia ja se oli loppuvaiheillaan. Vielä yksi naula ja valmis. Oho lattia puuttuu, Iisi sanoo. Meni kolme tuntia ja lattia oli valmis. Minä tulen myös! huusi Lalla. Mutta pitää maalata sisus, sanoi Lalla. Niin haetaan maalit. Meni tunti ja se oli valmis. Nyt lähdetään, sanoi Iisi. Juu niin lähdetään, sanoi Lalla. Ensin painetaan tuosta ja sitten tuosta neuvoi Iisi. Sur sur kuului laitteesta.  Ja niin he lähtivät. Ensin mennään Italiaan, sanoi Iisi. Yhtäkkiä he olivat perillä. Täälläpä on hienoa, sanoi Iisi. Niin on, sanoo Lalla. Mennään vuorille. Joo mennään. Katso tuolla on joku ukko, sanoo Lalla. Mihin sinä olet menossa? sanoivat Lalla ja Iisi yhteen ääneen. Minä menen hakemaan joukkoja, sanoo ukko. Miksi? sanoo Lalla. No lohikäärme asuu vuorella, sanoo ukko. Ääk, sanoivat Lalla ja Iisi. Sitten ukko häipyi. Nyt lähdetään. Niin lähdetään. Iisi ja Lalla kapusivat koneeseen ja lähtivät kotiin.

Iisi on aina uneksinut päästä lentokoneeseen lentämään. Hän aikoi rakentaa pienen lentokoneen. Sen takia Iisi haluaisi päästä lentokoneeseen koska hän ei ikinä ole päässyt lentokoneeseen ja sieltä on luultavasti hienot maisemat. Niinpä Iisi alkoi rakentaa lentokonetta. Hän aloitti heti sen eikä piirtänyt mitään. Iisi ei halunnut kenenkään apua. Iisi löysi maasta aivan tarpeeksi. Ikkunat hän teki lasinsirpaleista ja pyörät puupötköistä. Nyt se oli valmis. Hänellä kesti kaksi päivää. Hän lähti lentämään ilmojen halki. Voi ei Iisi unohtaa miten lentokonetta ohjataan. Lentokone kenkkuilee Iisille. Iisi on jo melkein kuussa. Kuussa ollaan, sanoi Iisi. Äh täällä on ihan tylsää, sanoi Iisi. Niinpä hän lähti pois. Voi pizza polttoaine loppui. Eihän se mitään haittaa mutta tämä menee aika hitaasti. Onpa nuo tähdet isoja, Iisi sanoi. Maata näkyvissä. Maassa ollaan. Se oli elämäni jännittävin matka, Iisi sanoi.

Iisi halusi lentäjäksi koska sen kaveri oli lentäjä. Hänen kaveri oli lentänyt kuuhun ja takaisin. Tarvikkeet olivat saha ja puukko. Iisi osasi rakentaa työkalut. Se ei oikein ollut suunnitellut lentohärveliä. Hän yritti saada apulaisia, mutta kukaan ei halunnut auttaa. Aluksessa oli hirveästi yksityiskohtia. iisi kuitenkin sai Lallan, Nonon, Sulon ja Papan apulaisiksi. He rakensivat lentohärveliä joka päivä 24 tuntia. Viiden päivän päästä lentohärveli oli valmis. Kaikki olivat ihan uupuneita. Iisi halusi välittömästi mennä alukseen. Kun Iisi astui lentohärveliin hän huomasi että moottori oli unohtunut. Moottoria tehtiin kahdeksan tuntia. Iisi nousi taas lentohärveliin. Se toimii! Iisi huudahtaa. Sitten Iisi lensi maailman ympäri.

Iisi päätti etsiä rakennustarvikkeet. Se rakensi ja ja rakensi kunnes se oli vihdoin valmis. Laitteessa oli: televisio, radio ja paljon muuta. Iisi meni härveliin sisään. Sisällä Iisi mietti minne matkustaisi. Kun Iisi vihdoin keksi minne menisi oli aika mennä nukkumaan. Iisi aikoi ajatella menevänsä Kiinaan. Yhtäkkiä Iisi kuitenkin nukahtaa ja alkaa näkeä unta. Unessa Iisi lensi Kiinaan härvelillä. Kun Iisi heräsi se meni äkkiä härvelille. Nyt matkaan! Iisi huusi. Kun se oli härvelissä Iisi huomasi että jotain puuttuu. Onneksi se huomasi että siivet puuttuivat. Iisi rupesi heti rakentamaan siipiä. Iisi meni jälleen härveliin. Nyt Iisi kuitenkin pääsi ilmaan. Yhtäkkiä se kuitenkin nukahti suoraan laskeutumisnapin päälle. Kun Iisi heräsi se huomasi olevansa Kiinassa. Kiinassa Iisi huomasi torin ja juoksi heti etsimään jotain kivaa. Kun Iisi huomasi kalakauppiaan sille herahti heti vesi kielelle. Se meni kalakauppiaan eteen ja sanoi: Haluan kalaa. Kalakauppias ei antanut Iisille yhtään kalaa koska Iisillä ei ollut rahaa. Iisi meni härveliin ja lensi takaisin kotiin.

Iisi halusi lentäjäksi, mutta hänellä ei ollut mitään millä lentää. Hei! Minäpä keksin itse koneen. Iisi osti: lautoja, nauloja, vasaran, keittiön ja olohuoneen. Kaikki loput osat Iisillä oli jo. Ei kun rakentamaan! Iisi hihkaisi. Ensiksi lautoja noin. Keittiö tuohon ja olohuone tonne. Huh, huh, tulipa hiki, Iisi huohotti. Iisin kone oli pelkkä laatikko. Mutta kun painaa nappia siitä syntyi valtava kone. Siinä oli: vessa, keittiö, olohuone, pelisali ja ohjaushuone. Eiku kokeilemaan! Kone nousi ilmaan. Iisi aikoi lentää Amerikkaan. Iisi pääsi vihdoin Amerikkaan. Mitäköhän tekisi ekana? Iisi mietti. Minä menen uimaan. Mutta kun Iisi hyppäsi uima-altaaseen niin hän putosikin kissapuusta alas. Se olikin vain unta. Iisiiii, Lalla, Sulo, Nono ja Papa huusivat yhteen ääneen. Tuletko rakentamaan lentokonetta kanssamme? Okei, Iisi vastasi. Mutta heidän kone oli samanlainen kuin Iisin kone unessa. Lähdetään Amerikkaan. Okei!

Iisi oli halunnut monta vuotta lentää. Ja viimein se toteutuisi. Hän rakentaisi Minifikiraki makipotkurilentokoneen. Iisillä oli kaikki tarpeellinen jo valmiina. Hän piirsi kaavan ja alkoi rakentaa. Kohta Iisi oli saanut siivet valmiiksi. Pian hän oli laittamassa jo moottoria. Se oli valmis. Iisi otti monta kuvaa. Sitten hän lähti matkaan. Iisistä oli ihanaa lentää ilmassa. Nyt Iisi alkoi laskeutua. Voi ei polttoaine loppui! Iisi huusi. Mutta sitten hän muisti että lentokone pystyi laskeutumaan minne tahansa. Lentokone laskeutui pieneen saareen. Saaressa oli tulivuori. Iisi lähti viidakkoon. Iisistä alkoi tuntua että joku seurasi häntä. Häntä seurasi sapelihammastiikeri. Juokse! huusi joku. Iisille oli huutanut Papan serkku. Moi, Iisi sanoi. Mikset lähde kotiin? Popu sanoi.Polttoaine loppui, Iisi vastasi pettyneenä. Pian Iisi ja Popu olivat lähteneet matkaan. Pian Iisi hämmästyi paljon. He menivät tulivuoreen ovesta. Asutko sinä täällä? Iisi kysyy. Kyllä, vastasi Popu. Iisi sai erilaisia hedelmiä: käärynää, pomenaa, kananasta ja tiiviä.Pian Iisi pääsi lähtemään. Hän lainasi polttoainetta Populta. Hei hei, Iisi sanoi. Viimein Iisi oli kotona. Ensi kerralla lähden pienemmälle retkelle, Iisi sanoi.

Alkuun

Kekseliäs jättiläinen

Jättiläinen etsi virkkuukoukkua mutta se löysi haarukan. Se alkoi virkata. Se etsi vielä virkkuukoukkua. Nyt se löysi veitsen. Kummallakaan ei voinut virkata. Jättiläinen oli vahva. Jättiläinen yritti virkata varpaalla. Jättiläisen nimi oli Tim. Tim yritti virkata nenällä. Tim yritti virkata jääkiekkomailalla mutta ei onnistunut. Mutta Tim muisti että hänellä oli varavirkkuukoukku. Koko etsiminen oli sittenkin turhaa.

Jättiläinen kauhistui. Minun on tehtävä jotain virkkuukisa on voitettava. Hän etsi joka paikasta virkkuukoukkua. Kisa alkoi kohta. Mitä minä nyt teen? Hänelle tuli tippa linssiin. Sitten hän sai idean. Hän soittaa vaikka hänen kaverille Opsille. Hei Opsi sanoi Topsi. Minulla olisi kysyttävää. Semmoista että kun minä olen osallistunut virkkuukisaan, niin kun minä  kadotin minun virkkuukoukkuni enkä löydä sitä mistään, niin voitko lainata sitä minulle? No minä olen kanssa siinä kisassa mukana. Ai no onko sinulla lainakoukkua? Ei mutta voit sinä virkata sormilla. En minä osaa ja sormeni obat paksut kuin omenat. No kisa alkaa pian. Voin tulla edes yrittämään opettaa sinua sormivirkkuuta. Jee olet ihana sanoi Topsi. Opsi rupesi nauramaan. Ja niin hän opetti, opetti ja opetti ja kohta Topsi osasi. Mutta nyt tuli kiire Opsille ja Topsille, mutta juuri ja juuri he ehtivät kisaan. Opsi teki 200 cm ja Topsi teki 200 cm kanssa. Molemmat jätit voitti. Se oli hauskaa!.

Jättiläinen oli pienempi kuin muut. Jättiläisen nimi oli Janttu. Hän oli hukannut virkkuukoukun. Mutta Janttu muistaa että hän on laittanut sen piirongin laatikkoon. Voi ei se ollut siellä! Sitten sen täytyy olla kaapissa. Siellähän se oli. Nyt täytyy lähteä tai myöhästyn. Janttu meni autolla. Kilpailuun osallistuivat: Laku, Satu, Latu, Tati ja tietysti Janttu. Janttu virkkasi kolmesataa metriä. Hän voitti kilpailun. Janttu sai palkinnoksi kultamitalin, yhden suklaakonvehdin ja jalkapallon. Muut olivat kateellisia Jantulle.

Jättiläinen kokeili jääkiekkomailaa, piippurassia ja oksaa. Sitten jättiläinen katsoi kelloon. Jättiläisellä oli enää puoli tuntia aikaa etsiä virkkuukoukkua. Sitten hän muistaa että olohuoneen laatikossa on varavirkkuukoukku. Jättiläinen lähtee kilpailuihin hyvin mielin. Kun kilpailu alkaa Pikkujätkä tekee löysiä silmukoita. Jättiläinenkin tekee löysiä silmukoita. Kaikilla oli viisi sekuntia. Jättiläinen voitti. Hän teki viisikymmentä metriä. Jättiläinen voitti 100 €. Hän lähti hyvin mielin kotiin.

Jaska jättiläinen oli iso ja roteva. Hänellä oli virkkuukisa, mutta virkkuukoukku oli kadonnut. Mitä minä teen? jättiläinen sanoi hädissään. Ja kun huomenna on kisa ja ystävänpäivä. Kun sormilla virkkaaminen ei onnistunut, niin kokeilen varpailla, Jaska tuumasi. Ei onnistunut millään. Kokeilen sitten nenällä. Ei onnistunut. No täytyy kokeilla huomenna. Nyt menen pehkuihin. Hoh hoijaa! Täytyy käydä katsomassa ystävänpäiväkortit. Pekalta, Ainolta ja Kallelta on tullut kortti. Tässähän on paketti. Sehän on minulle. Virkkuukoukku! Nyt lähden kisaan. Onneksi olkoon voititte virkkuukisan. Jee! Myt lähden jäätelölle, Jaska sanoi onnellisena.

Jättiläisen nimi on Tin. Se koitti jopa karttakeppiä, mutta se oli liian pitkä. Nyt alkoivat kisat. Tin virkkasi huimaa vauhtia. Jättiläinen virkkasi huimaa vauhtia. Kisa lähestyi loppuaan. Sitten jättiläisen vieressä oleva jättiläinen otti Tinin langan. Kisa loppui. Sitten katsottiin kamerasta, mutta selvisi että toinen jättiläinen oli ottanut Tinin langan ja Tin voitti kilpailun. Toinen jättiläinen antoi Tinille ja Tin lähti iloisin mielin kotiin. Hän aikoi mennä voittamaan seuraavanakin vuonna kisat.

Olipa kerran kekseliäs jättiläinen. Sillä oli tunnin kuluttua virkkuukisat. Mutta hänen virkkuukoukku oli kadonnut. Hän etsi ja etsi, mutta hän ei löytänyt mitään. Sitten hän kokeili hammastikulla mutta se ei onnistunut. Hän raapi päätään. Sitten hän keksi, hän katkaisee onkivavan ja yrittää, mutta se ei toimi. Sitten hän kysyy äidiltään. Hänen äitinsä sanoo että hänen pitää kokeilla kynää, mutta ei sekään toimi. Hän lähtee pihalle etsimään. Hän menee hakemaan hänen ystävää. He etsivät yhdessä. Sitten he keksivät. He menevät Peikon kotiin ja ottavat hänen äitinsä varavirkkuukoukun ja lähtevät kisaan. Kisassa on krokotiili nimeltä Lauri. Sitten kisat alkoivat. Ensin Lauri oli edellä, mutta sitten Peikko tuli etusijalle. Peikko virkkasi ja virkkasi ja sitten kisat loppuivat. Peikko oli voittaja. Hän sai palkinnon. Hän tuumi että seuraavassa kisassa hän ei kadota virkkuukoukkua. Sitten hän meni iloisena kotiin. Kotona hän söi ja meni katsomaan teeveetä. Sen jälkeen hän meni virkkaamaan pipoa.

Jättiläinen meni hevosenkengittäjän luokse. Kengittäjä kysyi: Mikä sinun nimesi on? Jättiläinen vastasi: Minä olen Puntti. Minä tulin kysymään onko sinulla minulle sopivaa virkkuukoukkua. Mutta hevosenkengittäjällä ei ollut Puntille sopivaa virkkuukoukkua. Joten Puntti lähti kulkemaan allapäin. Sitten hän muisti, että hän voisi mennä kysymään hänen hyvältä ystävältään Pantti Poukapäältä. Puntti lähti tallustelemaa Pantin kotia kohti. Kun Puntti ja Pantti oli Puntin kotona niin Puntti kysyi: Onko sinulla toista virkkuukoukkua. Pantti vastasi: Minulla ei ole edes omaa koska minun kissani puro sen poikki. Silloin Puntti keksi, hän kysyi Pantilta: Onko sinulla puukkoa? Kyllä minulla on puukko aina taskussa. Mutta mihin sinä sitä tarvitset? Sen sinä näät kohta, Puntti vastasi. Puntti alkoi viedä Panttia metsään. Puntti pysähtyi kahden käkkärän männyn kohdalle. Hän kaatoi ne ja alkoi veistää. Hän nosti kaksi puusta veistettyä virkkuukoukkua. Nyt me voimme mennä kilpailuun. Mutta on yksi ongelma nimittäin kilpailuun on osallistunut Huippo Huijari. No lähdetään matkaan. Kun he olivat kävelleet jonkin matkaa niin he tulivat ison vuoren juurelle missä kilpailu piti järjestää. He huomasivat että olivat ensimmäisenä. No meidän pitää kai jäädä odottamaan. Puntti sanoi: Istutaan tuon kiven päälle. Kun he olivat odottaneet jonkin aikaa, niin he näkivät, että heidän hyvä ystävä Pupu Pitkäkorva saapui paikalle. Seuraavaksi tuli Heippo Huijari. Hän hymyili epämiellyttävästi. Kun kaikki olivat tulleet, niin kisa voitiin aloittaa. Yks, kaks kol! tuomari huusi. Pupu Pirkäkorvalla sujui mainiosti, sillä hän oli virkannut jo viisi metriä. Huippo Huijari oli jo ehtinyt katkaista oravalapsen koukun, mutta tuomari ei huomannut koska oli sokea. Seuraavaksi Huippo tyrkkäsi Pupu Pitkäkorvaa niin että sen koukku vieri alas rinnettä. Kun kilpailua oli jäljellä enää minuutti, niin Huippo Huijarin koukku katkesi. Mutta koska Puntti oli niin kiltti, hän antoi oman koukkunsa Huijarille. Huijari ilahtui niin kovasti, että päätti lopettaa huijaamisen. Ja kun kilpailu oli loppunut, hän jakoi palkinnoksi saamansa karkit.

Jättiläinen mietti millä hän virkkaa oikein. Jättiläisen nimi oli Jäntti. Miten minä nyt virkkaan? se kysyi äidiltä. Lainaisit Similtä. Mutta Simikin osallistuu, Jäntti mietti itsekseen. Jäntti lähti ulos etsimään jotakin virkkuukoukkua. Hän näki vain kiviä. Kilpailu alkaa ihan kohta eikä minulla ole virkkuukoukkua. Mistä minä sen saan? Jäntti mutisi itsekseen. Simi kulki iloisena. Miksi sinä niin surullisen näköinen olet? Virkkuukoukkuni on hukkunut ja kilpailu alkaa kohta. Voit sinä varmaan sieltä lainata, Simi lohdutti.  Niin kai, Jäntti sanoi surullisena. Mitä jos minä en enää osaa? Kyllä sinä ihan varmana osaat. Kilpailu alkaa jo pitää lähteä. He lähtivät. Kilpailun paikka oli Virkkuulaakso. Tuomarina oli Harakka Harkku. Kysyn Harkulta. Harkku onko sinulla lainattavaksi virkkuukoukkua? Onhan minulla paljon virkkuukoukkuja. Käy valitsemassa virkkuukoukku sieltä. Kiitos paljon. Siellä oli sen oma virkkuukoukku. Jihuu. Jihuu. Mitä nyt? Täällä on ,imum oma virkkuukoukkuni. Ja nyt kisa alkaa. Simi virkkasi löysiä silmukoita, Jäntti taas kireitä ja Mini virkkasi sopivia. Kilpailu loppui. Kilpailun voittaja on Mini. Kaikki hurrasivat Minille. Toiseksi tuli Jäntti ja kolmanneksi Simi. Mini saa palkinnoksi kultaa, Jäntti saa hopeaa ja pronssia sai Simi.

Jättiläinen melkein pyörtyi kun näki että virkkuukoukku oli hukassa eikä kauhanvarsikaan toiminut. Hän yritti ja yritti mutta mikään ei toiminut. Hän jatkoi etsimistä. Hän katsoi koiran suusta, kissan pyllystä ja ohi menevän pupun suusta mutta se ei ollut missään. Hän meni sängylle lepäämään. Sitten hän näki jonkunlaisen koukun yöpöydällä. Se oli virkkuukoukku. Hän hurrasi tosi paljon. Hän jatkoi virkkaamista. Nyt oli jo kaksisataa metriä. Nyt alkoi kilpailu. Siellä oli pupu Pom, norsu Rom ja gepardi Gom ja itse jättiläinen. He virkkasivat kymmenen metriä sekunnissa. Pom oli johdossa, sitten Gam oli joihdossa ja sitten Rom oli johdossa. Sitten jättiläinen tempaisi hirveään vauhtiin ja nyt kilpailu loppui. Langat mitattiin ja radiossa kuulutettiin: Voittaja on jättiläinen. Hän virkkasi kolmekymmentä metriä sekunnissa ja palkintona oli jättiläisvirkkuukoukku.

Jättiläinen oli pulassa! Hänen sormet oli liian pitkät virkkaukseen. Hän painoi 205 kiloa. Hänen nimi oli Pentti. Hän oli pitkä 399 cm. Hänen silmät oli liilat. Hänen hiukset olivat keltaiset. Sitten hän joutui lähtemään. Kun hän oli eteisessä hän katsoi kenkäänsä ja huomasi että virkkuukoukku oli kengässä. Sitten hän lähti virkkuukilpailuihin. Virkkuukilpailut ovat Kittilässä. Jättiläinen oli jo paikalla. Kilpailuihin oli tulossa Pelle, Olli ja Pentti. Kilpailu alkoi. Pentti johti kilpailua 200 metrillä. Aikaa oli enää viisi sekuntia. Kun aika loppuinPentillä oli pisin ketjusilmukkarivi.

Jättiläisellä oli ongelma. Tunnin kuluttua oli virkkauskilpailu ja virkkuukoukku oli kadonnut. Jättiläinen raapi ruskeita hiuksiaan. Jättiläisellä ei ollut aikaa hirveästi. Jättiläisellä oli keinot hakusessa. Jättiläinen hieroi pulleaa vatsaansa. Se lähti ulos kävelemään. Se löysi rautalankaa pitkän palan. Jättiläinen meni kotiin. Se taivutti rautalangan virkkuukoukun muotoiseksi. Se lähti kilpailuun. Se pidetään metsäaukealla. Se tuli aukealle. Siellä oli kymmenen muuta kilpailijaa. Ne aloittivat kilpailun. Kun oli palkintojen jaon aika. Ykkösenä tuli Jättiläinen, kakkosena tuli Jättipeikko ja kolmosena tuli Peikkopilli. Jättiläinen meni iloisin mielin kotiin. Jättiläinen ihmetteli mihin koukku oli kadonnut. Jättiläinen etsi koukkua. Mihin koukku oli kadonnut? Jättiläinen kaivoi taskua. Se nosti käden. Siellä se koukku oli taskussa. Se virkkasi paljon.

Jättiläinen alkoi etsiä. Jättiläinen löysi virkkuukoukun. Mutta mihin lankakerä oli hävinnyt? hän mietti, kunnes muisti: se on keittiön pöydällä. Ja siellä se olikin. Mutta nyt virkkuukoukku on taas hävinnyt. Olen hukassa! Nyt pitää miettiä, Tohveli huokaa. Kaksikymmentä minsaa aikaa. Ei, ei, ei ei tule kuuloonkaan! Olen katsonut kaikki kaapit. Jess, nyt keksin. Otan vanhan kynäni! Lankakerä on, kynä on. Sitten minä vain menen. Olen ajoissa nyt on vuoroni! Tämä on jännittävää. Hänellä on sata metriä pitkä nauha! Tässä taitaa olla voittaja! Miten tässä käy? Hänellä on minuutti aikaa virkata. Hän on voittaja! Tämän metsän virkkuukilpailun voittaja! Ja kun Tohveli pääsi kotiin hän oli iloinen. Hän voitti virkkuukilpailun ja oli löytänyt virkkuukoukun.

Jättiläinen oli kauhuissaan kun sen virkkuukoukku oli kadonnut. Hän etsi keittiöstä, olohuoneesta ja yläkerrasta. Jättiläisen vaimo huusi: Petteri mitä sinä teet? Minä etsin vain virkkuukoukkua. Minä juuri annoin sinulle uuden virkkuukoukun, vaimo sanoi ja jatkoi siivoomista. Petteriä jännitti tosi paljon että hän tärisi. Petteri muisti että kohta alkaa kisa. Petteri alkoi laittaa kisapukua päälle. Hän muisti että se virkkuukoukku pitäisi löytää, mutta Petterin piti lähteä kilpailuun.Hän joutui lähteä kilpailuun. Petterillä oli kiire. Petteri juoksi niin kovaa kuin pääsi. Petteri otti maasta kepin. Noin, Petteri sanoi. Hän ehti juuri kilpailupaikalle. Tuomari sanoi: Paikoillanne, valmiit, piir! Petteri virkkasi niin kovaa kun lähti. Petterillä oli jo kolmesataa metriä. Piir! Ja voittaja on Petteri Salo. Jee, kaikki hurrasivat. Petteri sai mitaliksi virkkuukoukun. Petteri oppi että pitää huolta virkkuukoukusta.

Jättiläinen oli hätääntynyt. Yhtäkkiä hän muisti oman varakoukkunsa. Ai niin lainasin sen ystävälleni. En minä enää muuta ehdikkään kun pukea päälle. Jättiläinen tallusteli kadulla. Hän näki jokaisella kilpailuun tulevalla virkkuukoukun. Jättiläinen hengitti syvään. Yhtäkkiä kuuluu kuulutus: Huomio! Ennen virkkuukisaa saatte pikkulahjat. Jättiläinen avaa lahjaa sitten hän huomaa virkkuukoukun. Lahja oli virkkuukoukku. Kisat alkavat ja jättiläinen virkkaa täyttä vauhtia. Kerrankin kello soi ja kuulutus sanoo: Aika päättyi, tuokaa ketjunne. Voittaja on jättiläisen vieressä oleva virkkaaja. Nyt saatte lahjat. Jättiläinen avasi lahjan. Ennen kun hän katsoi omaa lahjaa hän näki miten ison lahjan toinen jättiläinen sai. Toinen jättiläinen avasi lahjaa. Hän näki että lahjassa oli paljon paperia. Lopulta paperien joukosta löytyi pieni purkka. Jättiläinen alkoi avata. Hän huomasi että paketti oli pieni. Lahjassa oli kaulakoru. Jättiläinen nimesi korun Onnenkoruksi. Hän lähti kilpailuista ja mietti mitä kaikkea kilpailuissa oli tapahtunut. Yhtäkkiä alkoi sataa. Jättiläinen toivoi: Kunpa ei sataisi. Sitten sade lakkasi. Niin jättiläinen meni kotiin.

Hän lähti kauppaan. Se oli kiinni. Jättiläinen jonka nimi oli Veeti alkoi miettiä. Hän meni ystävänsä Lennun luo ja kysyi häneltä mistä hän sai virkkuukoukun. Lennulla oli sama ongelma, mutta kilpailut alkoivat pian. He lähti kilpailuihin. Kun he tulivat kilpailuihin he huomasivat että kilpailuissa jaettiin omat koukut. Kilpailuihin osallistui Veeti, Lennu, Eeva, Emma ja Oona. Veeti voitti. Palkinto oli virkkuukoukku. Veeti oli iloinen kun hän sai uuden virkkuukoukun.

Jättiläisen nimi oli Jätti. Jätti oli 10 kilometriä pitkä ja painoi 10 000 kiloa. Juuri jätti oli hukannut oman virkkuukoukkunsa. Se oli lahja ystävältään Jetalta. Jätti etsi ja etsi. Mutta Jätti ei löytänyt sitä. Jätti katsoi kelloa. Se oli jo paljon. Jätti soitti Jetalle että hän tulisi apuun. Jetta kurvasi pihaan uudella autolla. Hän astui sisään ja sanoi: Terve Jätti. Hei, sanoi Jätti. No aloitetaan etsinnät. He etsivät ja etsivät. Mutta mitään ei näkynyt. Meidän pitää kutsua Sipuli Sopuli. Se oli vikkelä, pieni ja sipuleita syövä sopuli. Kolmikko etsi yhä enemmän. Onni ei poikennut tänään, sanoi Sipuli sopuli. Mutta nyt oli lähdettävä. Jetta ja Sipuli Sopuli tulivat mukaan. Jätti oli perillä. Hän huomasi siellä: Repolaisen, Toopen ja Töpön. Jättiä jännitti nyt se alkoi. Jätti koitti virkata sormillaan. Mutta se ei onnistunut. Voi ei. Jätti hävisi kilpailun. Nyt Jättiä harmittaa kovasti. Kaikki saavat palkinnon. Jätti sai virkkuukoukun! Nyt Jätti on iloinen.

Jättiläinen oli kauhuissaan. Hän alkoi penkoa kaappeja mutta turhaan. Hän etsi sohvasta, tuoleista, pöydältä ja sängystä. Pöttö otti rautalankaa ja muovaili siitä virkkuukoukun. Mutta ei silläkään pystynyt virkkaamaan. Apua! Pöttö huusi. Hän kutsui salapoliisi Hillerihein. Mutta ei hänkään ratkaissut virkkuuongelmaa. Minä revin kohta joka ainoan ruskean hiuksen päästäni! Pöttö sanoi. Pöttö halusi löytää virkkuukoukun. Mutta sitten vasta Pöttö muisti että hän oli pannut virkkuukoukun irtonaisen lattialaudan alle. Pöttö haki virkkuukoukun ja kähti Kalliovaaran kalliolle. Osallistujia oli viisi: Patti, Pöttö, Pam, Tom ja Kom. Paikoillanne, valmiinanne ja hepnenne. Jättiläiset virkkasivat kovaa vauhtia. Viimein aika loppui. Ja voittaja on Pöttö Pönttönen megafoniin kuulutettiin. Pöttö sai pokaalin. Nyt mennään finaaliin. Mutta Pötön virkkuukoukku oli taas kadonnut. Pöttö lähti etsimään sitä. Mutta...kuuluttaja sanoi, mutta ei ehtinyt pitemmälle kun Pönttö oli jo ehtinyt etsimään virkkuukoukkua vuoristosta jossa oli hyvin vaarallista. Pian jättiläinen oli kadonnut näkyvistä. Hän etsi kaikkialta myös linnunpesistä. Hän kiipesi alas ja tuli ylös. Viimein Pöttö saapui ylös. Hän oli hyvin surullinen. Mutta sitten tuomari tuli Pötön luokse. Tuomari sanoi: Se joka voitti karsinnat saa uuden kultaisen virkkuukoukun. Kiitos! Pöttö sanoi. Pötön virkkuu voitti se oli 500 metriä pitkä. Sitten Pöttö meni kotiin kiillottamaan virkkuukoukkua.

Jättiläinen arveli että joku on varastanut virkkuukoukun. Jättiläinen meni kadulle ja odotti että joku kävelisi ohi. 15 minuutin päästä hän lähti kotiin etsimään virkkuukoukkua. Jättiläinen etsi kaapista, tuolien alta, hyllystä, keittiöstä, ullakolta, ulkoa, makuuhuoneesta, kirjojen väleistä ja joka paikasta uudestaan. Kun kisoihin oli enää puoli tuntia se ajatteli ettei kerkiä kisoihin ja ei voita kisoja. Kun jättiläinen istahti tuoliin joku kova nipistys satutti jättiläistä. Se pomppasi viiden metrin korkeuteen ja huusi: Auuu sattuuu!! Mikä minua satutti? mietiskeli jättiläinen ja katsoi tuolin tyynyn alle. Täällähän se on nyt. Pääsen virkkaamaan! kiljui jättiläinen ja aloitti virkata. Hetken päästä jättiläinen lähti kisaan. Kisassa jättiläinen voitti virkkauksen. Ja lähti kotiin.

Alkuun

19 Peikonpoikien hiihtoretki

Asui kerran metsän siimeksessä neljä peikkolasta. Niiden nimet olivat Pöpö, Popo, Pipi ja Pöö. Pöö oli pienin, Pöpö oli isoin. Popo sekä Pipi olivat kaksosia. Kerran he karkasivat. Mutta Pöö ei halunnut lähteä. Pöpö huusi: Tule! Niin Pöpö meni. He päättivät lähteä hiihtoretkelle. Kaikki hakivat omat suksensa. Niin he lähtivät. Ne menivät Tuulivuorelle. Siellä oli nimensä mukaan aina kova tuuli. Peikonpojat ovat jo matkassa. Pöö köpöttää perässä. Nyt he ovat perillä. Siellä on myrskytuuli. Pöpö, Pipi ja Popo laskevat hurjina. Pöö laskee hiljalleen. Hiljaa niin hyvä tulee, miettii Pöö. Muut huutavat Pöölle: Tule mukaan! Tämä on hauskaa. Mutta Pöö ei halunnut. Äkkiä peikkoveljekset eivät nähneet mitään. Pöpö, Popo ja Pipi juoksivat ympäri kuusia. Yhtäkkiä ne olivat kadonneet jonnekin. Pöö pysyi rauhallisena. Pöö lähti kulkemaan eteenpäin. Se huomasi valoa. Pöö juoksi minkä kerkesi. Pöö näki äidin. Äiti oli tullut etsimään peikkoveljeksiä. Nyt se oli löytänyt Pöön. Vielä oli löydettävä muut. Ne etsivät ja etsivät mutta mitään ei löytynyt. Äiti ja Pöö lähtivät kotiin. Kun ne olivat kotona Pöö huomasi Pöpön, Popon ja Pipin. Nyt kaikki olivat turvassa.

Peikkojen nimet oli Tim, Tom ja Tam. He lähtivät hiihtämään. Heillä oli mukavaa kunnes alkoi pyryttämään lunta. Peikot eksyivät eikä peikot voi mennä samaa latua takaisin. Peikkoja vastaan tuli karhu. Peikot pinkoivat pakoon ja sitten peikot jo olivatkin kotona. Peikoilta jäi eväät. Heillä oli eväinä kolme voileipää ja kolme pillimehua. Peikot lähtivät heti seuraavana päivänä hiihtämään, mutta silloin ei sada lunta. Peikoilla oli nälkä. Peikoilla oli eväät. He söivät eväät ja lähtivät kotiin. Kun peikot olivat kotona he menivät nukkumaan. Peikot nukkuivat yön yli. Peikot menivät syömään aamupalaa.

Olipa kerran pieni mökki jossa asui peikkoäiti, Möö, Pöö ja Töö. Möö, Pöö ja Töö oli kolmoset. Kolmoset aikoivat läjhteä retkelle. He otti paljon ruokaa ja vaatteita. He otti myös kyyhkysen kaiken varalta. Kun he olivat pitkällä metsässä alkoi lumipyry. He päättivät yöpyä luolassa. Kun he olivat luolassa Pöö lähetti kirjeen äidille ja antoi sen kyyhkyselle. Sen jälkeen he söivät iltapalaa ja menivät nukkumaan. Aamulla he lähtivät kotiin. Kun he olivat kotona, äiti sanoi: Hyvä että ymmärsitte lähettää kirjeen. Ja niinhän se oli.

Eräänä päivänä peikkoveljekset lähtivät hiihtämään. Matkalla he eksyivät lumituiskuun. Peikkoveljekset eivät tiedä missä he ovat. Latu on kadonnut. Joku on tulossa auttamaan heitä. Se on mies. Miehen nimi on Mikko. Hän opastaa peikkoveljekset kotiin. Matkalla he tekevät uuden ladun.

Olipa kerran peikkoveljekset Tiiu, Taau, Teeu ja Taapo. Taapo oli vanhin ja siks hänellä oli erilainen nimi kuin muilla. Veljekset olivat vihaisia Taapolle ja päättivät lähteä salaa metsään johon äiti oli kieltänyt menemästä, mutta he eivät meinanneet uskoa. He olivat niin vihaisia että löivät Taapoa. Koitti päivä jolloin peikot aikoi lähteä. Peikot oli Taapolle sen takia vihaisia että Taapo oli rikkonut poikien parhaan autolelun vaikka se oli oikeasti vahinko. Peikot lähti. Se piti tehdä salaa ettei kukaan huomaa. Peikot otti eväät ja lähti. Vihdoinkin vapaus, sanoi Tiiu. Peikot huomasi että ulkona on kova myrsky mutta he eivät aikoneet luopua matkasta. Mennään, peikot sanoi. He pääsi jo pitkälle kunnes tuli voimakkaampi myrsky ja kukaan ei ollut lähellä. Ja kaiken kukkuraksi peikko Teeu oli kadonnut. Mutta he tekivät majan, mutta se ei onnistunut koska tuuli yltyi. Pian paikalle saapui auto, mutta se ei pysähtynyt. Vaan tuli toinen auto ja se pysähtyi. Autossa oli Teeu. Se vei peikot kotiin ja peikot sopivat riitansa ja selitti kaiken.

Olipa kerran kolme peikonpoikaa. Niiden nimet olivat: Pilli, Pulli ja Palli. Heidän äiti antoi luvan lähteä hiihtoretkelle. He hiihtivät ja hiihtivät eteenpäin. Heitä vastaan tuli karhu. Apua! huusivat peikonpojat. Palli lähti pakoon karhua. Sen jälkeen Pilli ja Pulli lähtivät pakoon karhua. He eksyivät metsään. Pilli näki valoa jostain hyvin hyvin kaukaa. Peikonpojat hiihtivät valoa kohti. He eivät nähneet yhtään eteenpäin. Vihdoinkin he näkivät mistä valo tuli. Valo tuli heidän omasta koti-ikkunastaan. Siitä lähtien he ovat pysyneet omassa kodissaan.

Olipa kerran kolme peikkoveljestä. He päättivät lähteä hiihtoretkelle. He pakkaavat tavarat ja eväät. Sitten he lähtevät matkaan. Heillä on todella mukavaa mutta sitten tulee hirveä lumimyrsky. He yrittävät lähteä kotiin mutta oli niin kova myrsky ettei he päässyt lähtemään mihinkään. He rakensivat majan puun alle. He nukkuivat yön yli. Aamulla oli taas hirveä myräkkä. Yhdellä peikkoveljeksellä oli sattunut mukaan eväät. Sitten he söivät. Syönnin jälkeen he lähtivät kotiin. Kotona heitä odotti äiti ja isä. Sitten he söivät kalakeittoa. Sitten he menivät leikkimään heidän kavereitten kanssa. Sen jälkeen he tulevat kotiin. He pesevät hampaat ja menevät nukkumaan.

Peikonpoikaset halusivat hiihtoretkelle. Peikonpoikasen nimi oli Pum, toisen nimi oli Pom ja viimeisen nimi oli Pum. He kysyivät nätisti peikkoäidiltä: Voimmeko mennä hiihtoretkelle? Kyllä vain, äiti sanoi ja alkoi laittamaan pojille eväitä. Äitipeikko laittoi lämmintä kaakaota, voileipää ja pikkuisen herkkua joka oli piparia. No niin, tuletko antamaan sukset? Pim, Pom ja Pum sanoivat yhdestä suusta. Kyllä vain. Kiitos äiti! kaikki peikot sanoivat yhtä aikaa. Nyt hiihtämään. Olkaahan kiltisti. Joo joo. Peikkoveljekset lähtivät ilomielin hiihtämään. Heihoi, hoihei me hiihdellään, peikot laulelivat reippaina hiihtäjinä. Yhtäkkiä tuli lumimyräkkä. Pim eksyi metsään. Huhuu Poom ja Puum! Pim oli peloissaan. Pöllöt huhuilivat metsässä. Peikonpoikien suksienjäljet olivat peittyneet. Pom eksyi metsään. Pum ei tiennyt että Pom oli eksynyt. Pom huusi: Piim ja Puum. Yhtäkkiä mesikämmen tuli vastaan Pumia. Apua! Pum lähti juoksemaan mesikämmentä pakoon. Hei odota! mesikämmen sanoi. Älä pelkää olen kiltti. Pum ei kuullut mitään. Mesikämmen otti Pumin kiinni mutta se ei tehnyt tietenkään mitään Pumille. Pum pysähtyi yhtäkkiä. Oltiin risteyksessä. Pum, Pim ja Pom halasivat toisiaan. He lähti köpötellen kotiin iloisin mielin.

Peikkopoikien nimet oli Pim, Pam ja Pom. He näkivät lumivyöryn. He joutuivat jättiläisen luolaan. He luulivat että jättiläinen oli ilkeä mutta se ei ollut ilkeä. Se oli ihan kiltti jättiläinen. Se tuli heidän luokse. Peikkoveljekset lähtivät karkuun mutta jättiläinen otti heidät käteensä ja sanoi: Voitteko jäädä luokseni? Pim, Pam ja Pom sanoivat yhteen ääneen: Joo. Sitten he jäivät jättiläisen luokse. Heillä oli tavattoman hauskaa. He lähtivät jättiläisen luota mutta tuli taas lumimyrsky. Kun myrsky oli laantunut he näkivät kodin ja alkoi suksia kotiinpäin mutta jättiläinen oli seurannut heitä.

Peikkoveljet harppoivat isoja askeleita eteenpäin lumihangessa ja yrittivät päästä edes jonkin sortin matkan eteenpäin. Hei katsokaa tuolla on luola! yksi veljistä huusi. Mennään sinne. Niinpä he menivät lepäämään luolaan. Hei eikö täällä sihise hieman? Minä soitan vain marakassia. Selvä voisitko lopettaa soittamisen? Lopetin jo. Apua käärme, juoskaa henkenne edestä! Huh olipa lähellä. Sytytetään nuotio. Minulla on paljon eväitä yhdeksän leipää, makkaraa, vaahtokarkkipusseja ja todella paljon muutakin. Minulla on makuupussit ja myös varamakuupussit meille jokaiselle. Aha minulla on paljon vaihtovaatteita ja lumimopokin johon mahdumme kaikki kolme. On jo ilta olemme möyrineet lumihangessa niin paljon että väsyttää. Mennään vaan nukkumaan. Hohhoijaa. Aamu herätkää! Näin unta että pääsimme äidin luo. Kuulostaa mukavalta. Hei mikä tuo ääni oli? Voin kertoa mistä kolistelu kuuluu. Selvä no mistä? Se kuuluu todella pahan rosvon metkuista siksi me lähdemmekin täältä, tulkaa. Ollaan hiljaa. Hei hän on tuossa. Huh sehän oli lähellä. Katsokaa äiti on kävelyllä. Mennään perään nouskaa lumimopoon. Hei se rosvo jahtaa meitä. Äiti hyppää kyytiin. Hei mitäs te täällä teette? Eksyimme. Kotona ollaan. Me nähtiin rosvo se jahtasi meitä. Me nähtiin myös käärme ja samalla sain aarteen minkä rosvo oli varastamassa. Aarre on pallo jolla tiedät missä me olemme. Mutta seuraavan kerran minä tulen mukaan ja autan nuotion sytyttämisessä. Selvä. Nyt saatte kaikki jäätelöt. Nam onpa hyvää. Olen ylpeä teistä. Pidämme juhlat. Saatte lahjaksi kompassin. Kop, kop. Hei rosvo on ovella. Mitä me nyt tehdään? Paetaan ikkunasta. Ei me voida rosvo voi kuulla. Keksin, menkää hakemaan joku jolla voi lyödä. Tässä paistinpannu. Avataan ovi. Pam. Siitäs sait. Hän pyörtyi. Hyvä mennään nukkumaan. Hyvää yötä.

Peikkoja oli kaksi vanhin ja pienin. Niiden nimet oli Pöö ja Nöö. He kysyivät äidiltä mutta äiti ei antanut. Lähdetään! Pöö huudahti. Emme saanut lupaa, Nöö mutisi. Mutta me karataan. Lähdetään ovesta ja sanotaan äidille että menemme pihalle, Pöö selitti. Ja sitten ne lähtivät Nöön perässä. He laittoivat sukset jalkaan ja lähtivät. Mennään. Mennään tuonne mäen nypylle. Sinne on hirveän pitkä matka. Sitten alkoi vähän sataa mutta sitten se muuttui lumituiskuksi. Mitä nyt tehdään? Mennään tuon kuusen alle, Nöö ehdotti. Hyvä idea, Pöö hihkaisi. Kuusen alla minäpä tiedän paremman paikan, Pöö huikkasi. No mikä? No lumi tietysti. Mitä sinä oikein tarkoitat? Piiloudumme hankeen, Pöö selittää. Sitten he kaivautuivat lumeen. Syödään eväät. Mitkä ihmeen eväät? No tietysti ne mitkä minä hain. Ne alkoivat syödä. Pöö kurkisti ulos. Lumimyrsky oli loppu. He lähtivät kotiin. Missä te olette olleet? Hiihtämässä. Minähän sanoin ette saa mennä hiihtämään. anteeksi äiti. Seuraavalla kerralla tottelette.

Peikot nimeltä Hupsis, Kupsis ja Nupsis olivat veljekset. Peikot lähtivät hiihtoretkelle kotivuoren rinteelle. Yhtäkkiä alkoi lumimyrsky. Peikonpojat eivät olleet moksiskaan. Alkoi hämärtää ja lunta tuprutti niin että peikot ei nähneet mitään. Kun lumimyrsky oli loppunut niin peikonpojat huomasivat eksyneensä. He löysivät luolan ja kävivät nukkumaan. Aamulla peikonpojat päättivät että siitä tulee heidän salamaja. Pojat näkivät rinteen. He meni vuoren päälle. He näkivät talon mistä he oli lähtenytkin. Pojat meni sisään. Äiti oli ollut huolissaan.

Kymmenen peikkoa oli vat eksyneet metsään. Peikkojen nimet oli Pöö, Pee, Löö, Pyy, Nasse, Mele, Nalle, Mili, Mauli ja Hatias. Oli hirveä lumimyrsky. Minne me joudumme? Nasse sanoo. Varmaan kotiin, Mauli sanoo. Mitä jos me kierrämmekin ympyrää? Natte sanoo. Peikkoveljekset menivät kauemmaksi. Mutta peikkoveljekset kääntävät suuntaa. Joukkoa johtaa Mili. He joutuivat menemään vastatuuleen. He lähestyivät koko ajan kotia. Ollaankohan me lähellä kotia? Nasse sanoi. Varmaan, Mili sanoi. Yhtäkkiä he olivatkin omalla pihalla.

Eräänä päivänä peikonpojat menivät hiihtoretkelle. Peikonpoikien yksi peikko nimeltä Sius oli kadonnut. Äääks! huusi Miitu. Mitä äääks? ihmetteli Muus. Sius on kadonnut! vastasi Miitu. Ehkä se meni väärään suuntaan, sanoi Mast väpättävällä äänellä. Seurataan latua! puhkui Nööti. Mutta lumipyry on peittänyt ladun hölmö! sanoi Tyyt ja lähti etsimään Siusta. Odota me tulemme mukaan! huusivat muut yhteen ääneen. Mutta ei Tyyt kuullut. Tyyt oli lähtenyt etsimään metsästä. Metsässä kuhisi ääniä. Apua! mietiskeli Tyyt. Toiset peikkolapset lähtivät Tyytin perään ja saivat hänet kiinni. He huomasivat naapurin sedän ja lähtivät kotia kohti sedän kanssa. Kotona he huomasivat että Sius on kunnossa. Sius oli nimittäin äidin kanssa kotona.

Oli kaunis talvipäivä. Linnut lauloi ja taivas oli pilvetön. Peikkoveljekset Tim, Tom ja Pom. Heillä kaikilla oli kaksi sauvaa, mutta yhdet sukset. Yhtäkkiä lumta alkoi tuiskuttaa. Viimein Tom sanoi: Me olemme eksyneet. Tim kiljui ja Pom karjui. Kohta lumipyry loppui. He huomasivat että olivat ihan oudossa paikassa. He ottivat sukset pois ja pilkkoivat kuuteen osaan. Sitten he rakensivat jokaiseen kiinnikkeet. Mutta vasta nyt Tim huomasi että Pom oli kadonnut. Ilta oli tullut eikä Pomista ollut näkynyt jälkeäkään. Nukutaan yön yli ennen kuin aletaan etsiä Pomia. Yöllä joku varasti heidän eväänsä ja repun. Aamulla. Hei missä eväät on ?Tom kauhistui. Lähdetään etsimään Pomia. Niin he lähtivät etsimään. Kohta he olivat tulivuoren luona. Onko pakko mennä tuonne? Tom sanoi ääni väristen. On, Tim sanoi päättäväisenä. Kohta he löysivät Pomin kiipeilemässä vuoren sisältä. Tule pois sieltä! Tom huusi ääni käheänä. Joo joo, Pom sanoi. Selvittiinpäs. Nyt mennään kotiin, Pom sanoi. Se voi olla vähän vaikeaa, Tim sanoi. Heitä ympäröi sudet. No just, Tom sanoi. He kävelivät taakse päin ja alkoivat tippua tulivuoreen. Apuaa! Tim huusi. Viimein Tom sai kaikki pikkuiselle tasanteelle. Nyt vaan kiivetään ylös, Tim huusi. Kohta he olivat ylhäällä. Nyt lähdetään kotiin. Tähystetään täältä. Tuolla, Pom hihkaisee. Peikonpojat ryntäävät alas kotiin. Olipa pitkä retki, Tom hihittää.

Eräänä päivänä oli kauhea lumituisku. Peikonpoikien suunnitelmiin kuului hiihtoretki kotivuoren rinteelle. No niin sisaret ei kun menoks. Onpa tämä raskasta, yksi sisaruksista valitti. Ääk, nyt tuli kauhea lumituisku, siskokset huusivat yhteen ääneen. Hei, tuossa on aukko hypätään yksi kerrallaan. Peikkolapset olivat päässeet luolaan, mutta mitä nyt? Mitä te teette minun luolassani? joku ärähti ilkeästi. A-anteeksi emme tienneet että asut täällä. Ei selityksiä! Mörkö ärähti. Te jäätte tänne vangeiksi! EI! peikkolapset huusivat. Mitä tahansa muuta mutta ei vangeiksi, peikkolapset sanoivat. Ei käy. Muuten kerrotte missä minä asun. Eikä muuten varmasti kerrota. Ettekö? Ei! Monta teitä muuten on? Seitsemän. Hyvä minulla on kahdeksan mehumukia. Todella hyvää! No hyvä kuin maistui! Mitkä ovat nimenne? Anni, Anna, Annika, Mika, Miki, Mikael ja Miika. Hei, ettekös te ole Mintun ja Antin lapsia? Joo! Minä voin viedä teidät kotiin. Selvä. Koska olen serkkunne. Oletko? Kyllä. Mikä nimesi on? Marko. Äiti isä ihana nähdä.

Olipa kerran peikon poikia. Heillä oli tarkoitus lähteä hiihtämään. Mutta ulkona oli hirveä lumipyry. Pojat halusivat kuitenkin ulos. Sitten tuli yö. Yksi pojista heräsi ja sanoi: Nyt me voitaisiin lähteä. He lähtivät. He hiihtelevät ja hiihtelivät. Mutta sitten tuli uusi lumipyry. Nyt pojat olivat inteessä. He hiihtivät vastasuuntaan. Sitten kuului räjähdys. He ihmettelivät mikä se oli. Sitten he näkivät pelottavan varjon. He pinkoivat pakoon niin nopeasti kuin pääsivät mutta heitä vain saavutettiin. He eivät päässeet vieläkään pakoon. Sitten he näkivät että se oli heidän serkku. Serkku kertoi että hän pamautti ilmapallon. Ja he menivät kotiin.

Eräänä päivänä peikkoveljekset halusivat lähteä hiihtoretkelle. Peikko nimeltä Pam kysyi lupaa peikkoäidiltä mutta he eivät saaneet lupaa. Pam meni kertomaan yläkertaan Peikko Pomille. Illalla Pam sai päähänpiston. Hän sanoi Pomille että hän ei ainakaan jäisi kotiin vaan lähtisi hiihtämään. Aamulla kun veljekset heräsivät niin ulkona pyrytti lunta. Tämäpä hieno hiihtokeli! Pam hihkaisi. Minä en ainakaan lähde tuohon myrskyyn. Mutta Pam sai Pomin suostumaan. He lähtivät hiihtämään vuoria kohti. Kun he olivat hiihtäneet jonkin matkaa Pam kirkaisi. Pom kysyi: Mikä hätänä? Pam osoitti tummaa hahmoa. Silloin he ymmärsivät että olivat lumimiehen mailla. Pom sanoi: Lähdetään kotiin. Mutta he eivät osanneet kotiin. Pam ehdotti että he menisivät läheiseen luolaan. Luolassa he söivät eväät ja kävivät nukkumaan. Kun peikot heräsivät niin he näkivät jonkun kävelevän luolan edessä. Se oli äiti.

Alkuun

Pullea mies

Juuso rakasti herkkuja. Hän söi vinon pinon donitseja. Välipalalla hänen vatsaansa katosi lettuja kermavaahdolla ja pullollinen Maxi Pepsiä. Joskus hän röyhtäisi aina kunnolla. Mitä enemmän hän söi sitä näläisemmäksi hän tuli. Hän ei koskaan kyllästynyt herkkuihin. Iltapalaksi hän söi paketin pizzaa. Öisin hän näki unta herkuista. Öisin hän käveli jääkaapille ja tyhjensi sen. Aamulla hän ihmetteli kuka oli käynyt hänen jääkaapilla. Eräänä aamuna hän katsoi ikkunasta ulos ja pienen mustan koiran. Juuso katsoi pientä koiraa silmiin. Hän käveli ulos ja otti koiran. Juusosta tuli laiha kun hän kävelytti koiraa.

Alkuun

18 Karhun talviuni

Karhu näki sellaista unta että se oli syömässä hunajaa mehiläispesästä. Mutta toinen karhu tuli ja ne alkoivat tappelemaan hunajasta. He päättivät jakaa hunajan. Sitten tuli isokarhu. Ne antoivat sillekin. Sitten tuli kookospähkinä ja lopulta koko metsänväki ampiaista lukuun ottamatta. Ampiaiset hääsivät kaikki pois. Sitten karhu heräsi. Se näki kiltin ampiaisen ja kysyi: voiko ottaa hunajaa? Kyllä. Karhu meni ottamaan hunajaa ja oli hyvällä mielellä kotiin syömään.

Olipa kerran karhu joka asui metsän helmassa jossa aurinko paistoi ja oli hyvin kaunista. Kukat kukkivat ja puro virtasi. Karhulla oli joka päivä mukavaa. Illalla karhu nimeltä Töpö meni nukkumaan. Töpö otti hunajaa ja alkoi nukkua pitkää talviunta. Yhtäkkiä hän kuuli koputuksen ja huomasi olevansa sängyllä ja riensi avaamaan ovea. Hei hyvää syntymäpäivää! sanoi kani nimeltä Papu, kaksi lintua joiden nimet olivat Tuu ja Tee. Joukossa oli myös Musta kissa. Karhu ihmetteli ja sanoi: Onko minulla syntymäpäivät? Kyllä mutta etkö ole valmistellut yhtään? Unohdin tarvikkeet. Ai unohditko ne? Kyllä unohdin ne mutta pärjäämme silti. Selvä aloitetaan juhla. Ensiksi syödään. Minulla ei ole kuin pullaa. Kyllä sekin kelpaa. Nyt avataan lahjat. Kiitos pidän hunajasta. Nyt joudumme lähteä. Selvä hei hei. Sitten karhu heräsi ihmeissään ja näki kummalliset ilmeet naamansa edessä. Mitä te täällä teette? Sinulla on syntymäpäivä. Ei voi olla totta näin juuri syntymäpäivistä unta. No aloitetaan sitten juhlat. Hyvää kakkua. Kiitos että tulitte ja annoitte lahjaksi hunajaa. Pidän siitä se on maukasta. Leikittäisiin vielä vähän. Joo leikitään piilosta. Leikitään vielä hippaa. Nyt joudumme lähteä hei hei. kiitos käynnistä.

Oli talven ensimmäinen päivä. Karhun pesä oli hienosti koristeltu kokonaan. Karhu alkoi nukkumaan talviunta. Se oli tällainen. Karhu oli lentokoneessa. Kone pysähtyi. Karhu pelästyi. Kone laskeutui pienelle saarelle joka oli meren keskellä. Karhu meni pienen mökin luo. Oven avasi sen paras ystävä Kettu. Kettu päästi Karhun sisään. Karhu kysyi: Kuka naapurissa asuu? Minä, sanoi joku ovelta. Siellä oli Karhu neiti. Karhu kysyi: Tuletko neiti minun kanssa huviretkelle? Neiti sanoi: Kyllä. He lähtivät huviretkelle. Kun he lähtivät kaatui Karhu ja heräsi sekä huomasi olevansa Karhu neidin vieressä.

Oli kaunis talvipäivä. Metsän reunassa juoksenteli ketunpoikasia. Kalle niminen poika oli menossa omalle salamajalle. Yhtäkkiä hän kuuli hirvittävää kuorsausta. Hän mietti mistä kuorsaus voisi tulla mutta hän ei keksinyt mitään joten hän jatkoi matkaa. Metsän kuningas karhu näki unta että oli syömässä hunajaa. Kun se oli tullut kotiin niin sen hunajavarasto oli täynnä. Mutta kun karhu heräsi niin se huomasi että sen varasto oli tyhjä. Sen ei auttanut muu kuin lähteä etsimään hunajaa.

Kun karhu meni nukkumaan se oli pullea. Karhu oli sisustanut pesän. Karhun sängyn vieressä oli hunajakori. Se näki unta. Karhu ajatteli miksei karhut ole lemmikkieläimiä ja miksi koirat ovat lemmikkieläimiä. Karhu herää koska hänellä on nälkä. Karhu otti hunajaa. Karhu kömpii takaisin sänkyyn. Karhu nukahti heti. Karhu näki unta. Karhu unelmoi että hän on maailman kuulu kiekkolegenda. Tai vaikka maailman paras biljardissa. Karhun kuonolle tippuu vettä. Se on merkki siitä että on kevät. Karhu tallustelee pihalle.

Olipa kerran karhu. Sen nimi oli Töpö. Töpö oli pörröinen. Se kulki aina metsän halki omaan pesäänsä. Ennen kaikki olivat karhun ystäviä. Mutta nyt kaikki oli toisin. Nyt kukaan ei ollut karhun ystävä. Töpö oli surullinen. Eräänä kauniina syksyiltana karhu päätti syödä seuraavana päivänä paljon. Sillä se aikoi mennä talviunille. Oli aamu ja Töpö söi oikein ison aamiaisen. Töpö oli kylläinen. Röyh sanoi kylläinen karhu. Hups Töpö kuiskasi. Nyt päiväunille. Krooh pyyh, kuorsasi karhu. Töpö heräsi meluun. Metsänväki laski mäkeä hurjana. Voisinko mennä mukaan? Voisin vain kokeilla tuumi Töpö. Niin Töpö meni kokeilemaan. Muut eivät huomanneet karhua. Hyvä niin. Töpö laski hetken ja meni sitten omaan pesään. Nyt karhu meni nukkumaan. Töpö näki hyvää unta koko talven.

Karhun ensimmäinen uni oli tällainen: Karhu oli kauniilla niityllä jossa oli paljon kauniita kukkia. Mutta siinä lähellä oli synkkä metsä jossa asui outo otus. Karhu halusi tehdä tuttavuutta otuksen kanssa. Se meni metsään etsimään sitä otusta. Huhuu onko täällä ketään Otus nimistä? karhu huhuili. On! metsästä kuului. Missä? karhu kysyi. Seuraa ääntäni sama ääni vastasi. Kun karhu oli perillä hänen piti mennä kattilaan. Kun karhu meni kattilaan hän heräsi koska oli hirmuinen nälkä. Se avasi oven ja lähti etsimään ruokaa. Se meni hakemaan marjoja. Mutta eihän talvella marjoja ole, karhu puheli itsekseen. Mutta minun sängyn vieressä on hunajaa, karhu muistaa ja meni syömään ja nukkumaan.

Kahun kanssa oli hän isosisko ja kaksi pikkusiskoa. Heidän pesässä oli pehmeää heinää ja vieressä hunajaa. Karhu näki unta että hän oli linnassa. Linnassa asui Silja niminen tyttö ja kyllä siellä muitakin asui. Sitten Silja huusi: Äiti täällä on karhu! Karhu havahtui. Missä minä olen? karhu kysyi ja herätti isosiskon. Kotonahan sinä olet isosisko vastasi. Niinpä taidankin karhu sanoo itsekseen. Nyt minä nukahdan, karhu mutisi. Sitten se näki että hän seisoi tikapuun edessä. Tikapuun edessä seisoi myös pupu jonka nimi oli Terhakka. Hei minä olen Terhakka. Minä taas olen Hunaja. Kiva nimi, Terhakka sanoi. Minun nimeni tulee siitä että minä tykkään hirveästi hunajasta. Niin minäkin se on niin rapeaa. Sitten tuli kevät. Hunaja ja hänen isosisko ja kaksi pikkusiskoa lähtivät ulos.

Karhu nimeltä Lelle oli menossa talviunille. Lelle oli harmaakarhu. Lelle oli yrittänyt tunnin unta. Lellen maha murisi. Lellellä oli nälkä. Lelle söi hunajaa. Nyt Lellellä oli maha täynnä. Lellestä tuntui että jotain puuttui mutta Lelle ei tiennyt mitä. Lelle katsoi ympärilleen. Nyt Lelle muisti! Nurkassa oli tyyny. Lelle otti tyynyn. Nyt Lelle sai unta. Lelle näki unta kesästä. Hän näki sellaista unta että hän oli metsässä. Metsä oli täynnä mustikoita. Hän söi vatsansa täyteen. Hän meni kallion luo. Siellä oli onkalo. Lelle meni sinne. Aurinko paistoi puiden lomasta. Lelle meni viileään onkaloon. Hän lähti kävelylle. Hän löysi ison mansikan. Lelle ei uskonut silmiään. Lelle maistoi mansikkaa. Se oli makeaa. Yhtäkkiä Lelle heräsi. Hänellä oli kauhea nälkä. Hän söi hunajaa. Hunaja oli hyvää.

Oli myöhä talvi-ilta. Karhun nimi oli Puh. Karhulla oli tosi iso homma tehdä pesää. Orava kiipeilypuussa: Tarvisetko apua? Kurre sanoi. Joo kyllä vain jos haluat auttaa, Puh sanoi takaisin. Voin minä auttaa. No putos paljon noin. Kurre sanoi: No niin tulipas valmista. Kiitos! Olepa hyvä. Puh meni mönkien lämpimään pesään. Puh meni pehkuihin. Puh näki monenlaisia unia. Esimerkiksi että se oli syömässä maailman hunajat. Se näki vielä unia että se oli Kurren kanssa kalassa. Vielä se näki unia. Se oli saamassa karhunpoikasia. Vielä viimeinen uni että olisi kevät. Puh huitoi tassullaan. Puh ei tiennyt että on oikeasti kevät. Puh heräsi auringonpaisteessa.

Olipa kerran talvi kaunis talvi. Untuvaiset pilvet lepatti taivaalla. Karhu oli mennyt unten maille. Sen unista minäpä nyt kerron. Eräänä päivänä karhu näki sellaista unta että hän oli puistossa. Kaikki piti siitä. Karhu meni Hunajakipparille. Siellä oli karhun mielestä kaunis karhutyttö. Karhu meni tytön luo ja sanoi että minusta sinä olet kaunis kuin punertava ruusu. Karhutyttö sanoi: Oi kiitos tuo oli kohteliaasti sanottu sanoi karhutyttö. Karhu sanoi: Mikä sinun nimesi on? Karhutyttö sanoi minun nimeni on Viivi. Harrastan akropatiaa. Vau sanoi karhu. Voitko opettaa minua kanssa akropatiaa vai mikä se oli. Ai akropatiaa voinpa hyvinkin. Jihuu eiköhän mennä heti harjoittelemaan. Mutta juuri silloin karhun sokerimuru herätti karhun. Untuvapilvet olivat vielä punaisella taivaalla.

Karhu uneksi että hän pelaisi tennistä ja pelaisi golfia. Hän unelmoi linnasta. Hänen pesänsä oli keskellä metsää. Sen metsän omistaja hän oli itse. Hän asui yksin. Hänen pesänsä oli tosi pieni mutta karhu mahtui pesään. Seuraava uni oli sellainen että se oli uimarannalla ottamassa aurinkoa ja uimassa. Ja siellä se näkee parhaan ystävänsä. Seuraava uni oli semmoinen että se oli matkalla ajatuskeskukseen. Siellä syntyy ajatuksia ja buf sitten oli ajatuskarhu.

Olipa kerran karhu. Hän asui metsän reunalla pienessä kolossa. Karhulla oli koko ajan mielessä talviuni. Mutta nyt on kesä eikä hänellä ole mitään tekemistä. Hän odotti ja odotti. Hän tahtoi leikkiä mutta hänellä ei ollut kavereita. Häntä pilkattiin koko ajan koska hänellä ei ollut nimeä. Nyt oli talviunen aika. Hän hurrasi niin paljon sinä iltana. Hän kutsui äidin, isän, veljen ja jopa tyttöystävän ja olisi tahtonut kavereitakin mutta silloin hän muisti ettei hänellä ollut kavereita. Hän meni nukkumaan. Hän näki unta siitä että hänellä oli kavereita ja siitä että hänellä olisi nimi eikä häntä enää pilkattaisi. Hän heräsi keskellä unta. Hän meni takaisin nukkumaan. Seuraavassa unessa hän näki että hän oli matkoilla. Unessa tapahtui sellaista että hän oli menossa Kiinaan. Häneltä kysyttiin Kiinassa minne olet menossa kiinaksi. Karhu ei ymmärtänyt sen takia koska kysyttiin kiinaksi. Seuraavassa unessa hän leikki. Sitten hän heräsi ja kaikki tuli laulamaan hyvää syntymäpäivää.

Olipa kerran karhu nimeltään Kaisa. Se asui syvällä metsän uumenissa. Hoh hoijaa, Kaisa haukotteli. Täytyykin kai käydä talviunille, Kaisa sanoi. Eikä kauaakaan kuin Kaisa nukahti. Huomenta Kaisa! No huomenta Kaisa. Onpa ihana ilma, Kaisa ihasteli. Menen heti ulos, Kaisa sanoi. Minä voisinkin poimia kukkia. Kukkaniityllä oli ruusuja ja orvokkeja. Ihana tuoksu, Kaisa ihasteli. Hei! sanoi joku. Minun nimeni on Minttu. Ai. Minun nimeni on Kaisa. Hauska tutustua. Samoin. Mennäänkö meille juomaan mehua ja syömään keksiä? Mennään vaan, Minttu vastasi. Olipas hyvää. Niin oli, Kaisa vastasi. Ihanan tuioksuisia kukkia, Minttu haisteli. Huoh taisin herätä, Kaisa sanoi. Hei! Minttu! Minäpä juuri. Ollaanko ystäviä? Kaisa kysyi. Ollaan.

Oli talven ensimmäinen päivä. Karhu alkoi mennä talviunille. Onneksi täältä syrjämetsästä minua ei löydetä, karhu sanoi ja haukotteli syvään. Pikkukarhu mene nukkumaan, äitikarhu sanoi. Okei äiti pikkukarhu sanoi. Ensin se pesi hampaat sen jälkeen se meni nukkumaan. Heti se alkoi uneksia. Talven jälkeen se kertoi unensa itse näin. Ensin minä olin puussa ja kohta paikalle tuli mörkö. Se pelotteli minut karkkikaupan nurkkaan. Mutta yhtäkkiä hän muuttui jänikseksi. Terve, minä sanoin. Miksi sinä pelottelit minua? kysyin. En minä pelotellut sinua. Olen menossa naamiaisiin, jänis sanoi. Kohta aloin lentää ilmassa. Minä lensin ja lensin. Sitten aloin tippua kovaa vauhtia alas. Minä tipuin veteen. Aloin uida kovaa vauhtia rantaan. Kun olin päässyt rantaan niin heräsin talviuniltani ja aloin syödä hunajaa. Sitten minusta otettiin kuva jossa olin minä, nalleni, hunajapurnukka, Mato Matala lelu ja petini.

Olipa kerran iso karhu. Karhun pesä oli metsässä. Se oli keräämässä ruokaa metsässä ...

Karhu asui metsässä pienessä luolassa. Se oli vaaleanruskea. Karhu näki unta ampiaisista jotka tekivät hunajaa omassa pesässään. Karhu alkoi kävellä unissaan syömään hunajaa. Karhu aukaisi jääkaapin oven ja otti sieltä hunajapurnukan ja alkoi syödä sitä. Yhtäkkiä karhu heräsi unestaan ja sanoi: Se oli vain unta. Seuraavana päivänä karhu näki unta puusta joka toteutti kaikki toiveet. Karhu meni eräänä päivänä pyytämään uusia tohveleita puulta. Nyt karhu heräsi unestaan.

Alkuun

17 Pilvilinnan avain

Eräänä päivänä Pilvilinnassa oli siivouspäivä. Pilvilinnasta putosi kallisarvoinen avain jolla sai auki linnan oven. Yksi linnan emännistä huomasi että linnan avain oli karkuteillä. Hän kertoi muille linnan emännille. Linnan emännät kauhistuivat. He meinasivat pyörtyä. Avain putosi pieneen kylään. Yksi tyttö löysi avaimen. Hän ihmetteli mikä tämä on. Linnan emännät alkoivat etsiä sitä. Tyttö kysyi kaikilta: Kenen tämä on? Tyttö muisti että Pilvilinnasta hän ei ollut vielä kysynyt. Hän lähti linnaa kohti. Hän koputti oveen

Eräänä kauniina päivänä pilvilinnasta katoaa avain. Pilvilinnassa ollaan huolissaan. Avain putoaa lumihankeen. Joku löytää avaimen. Hän vie sen kotiin. Yöllä avain varastetaan. Miksi? Kuka avaimen on varastanut? Hän ei tiedä mihin avain kuuluu. Vihdoin hän keksii mihin avain kuuluu no pilvilinnaan. Hän ei tiedä missä pilvilinna on.

Olipa kerran linna jolla oli siivouspäivä. Linnan siivoojien nimet oli Tii, Too ja Taa. He alkoivat siivota. He petasivat sängyt, kiillottivat kruunut ja tamppasivat tyynyt mutta sitten sieltä tippui avain. Se oli kulta-avain. Se tippui ja tippui ja tippui eikä loppua näkynyt. Se tippui linnun suuhun. Se meni kuorma-autoon. Siitä hiekkalaatikolle. Siitä se tippui maahan. Poika nimeltä Mikko sai sen. Hän sanoi: Oho, minun kaapin avain. Mikko meni iloisesti kotiin. Kodissa hän laittoi avaimen kaapin lukkoon ja katsoi mitä siellä oli. Siellä oli kaikkea tavaraa. Pilvilinnan asukkaat olivat ihan äimistyneitä ja suuttuneita siivoojille. Siivoojat sanoivat: Ei se ollut meidän syy. Se oli tyynyn syy. Kuningas sanoi että ei tyyny ole elävä. Kuningas lähetti koneen maahan. Ritarit etsivät ja etsivät ja viimein he näkivät avaimen. Se oli kaapin ovessa. Ritarit lähtivät pienestä kolosta hakemaan avainta. He ottivat tuolin ja ottivat avaimen. Ritarit lähtivät kotiin. Kuningas oli tosi iloinen kun sai avaimen takaisin.

Kauniina talvipäivänä pilvilinnasta kuului kauhea meteli. Siellä oli siivouspäivä. Siellä asui: Mii, Maa ja Moi. Heiltä oli kadonnut kallisarvoinen kulta-avain. Avain olisi saanut arkun auki jossa olisi ollut rahaa. Jolla olisi voinut ostaa siivoustarvikkeita. Avain putosi suoraan Mikon kärryihin. Mikko oli huomannut avaimen ja mennyt etsimään aarretta. Mikko oli kuullut että maailmassa on aarre. Mutta aarre oli korkealla pilvilinnassa. Mikko koitti ensin tikapuilla mutta eihän sinne tikapuilla pääse. Sitten hän koitti hypätä pilvilinnaan mutta eihän se tietenkään onnistunut. Mii kuuli jonkun huutavan: Onko siellä ketään? Sehän oli Mikko joka huusi. Mii vastasi: On! Mitä sinä haluat? Aarteen johon tämä avain sopii! Mikko vastasi. Voitaisiin tehdä vaihtokauppa! Mii huuteli. Hyvä on mitä sinä sitten haluat? Mikko kysyi. Siivoustarvikkeita, Mii vastasi. samassa silmänräpäyksessä Mikko haki verstaasta siivousvälineitä. He tekivät vaihtokaupan.

Olipa kerran tosi vanha linna jossa oli pilvien ympärillä emännät siivoamassa pilvilinnaa. Emäntä pyyhkäisi pölyjä. Hän pyyhkäisi. Kulta-avain leijaili korkeammasta kerroksesta. Kukaan emännistä ei huomannut. Kotka lintu nappasi sen nokkaansa. Kotka pudotti avaimen nokastaan. Kana huomasi kulta-avaimen. Pot, pot kana meni munimaan. Niin kana hukkasi avaimensa heinikkoon. Käärme löysi avaimen ja liukkahasti otti kirkkaan värisellä kielellä. Hups sanoi käärme ja nielaisi avaimen ja lähti pötkien pois. Kameleontti sanoi: Moi. Aa-moi vastasi käärme. Mikä kuhmura on? No minä nielaisin avaimen. Luulin sitä pähkinäksi. Kameleontti lähti ruskeana kömpien. Käärmeellä oli väärä avain. Kameleontti tiesi että käärmeellä oli väärä avain. Kameleontti nauroi ei käärme tiennyt mitään. Kameleontti oli emäntien lemmikki. Kameleontilla oli oikea kulta-avain. Kameleontti vei avaimen emännille ja he olivat tosi ylpeitä kameleontista.

Avain putoaa kaivoon. Rotta sieppaa avaimen. Rotta vie avaimen ihmiselle ja sanoi: Yritä saada avain taivaaseen. Poika piti avaimen mutta poika ei yrittänyt saada avainta taivaaseen. Sitten hän tajusi että avain pitäisi lähettää taivaaseen. Poika kähetti avsaimen taivaaseen. Poika heittää avaimen taivaaseen. Yksi emäntä itkee koska hänen tärkein avain on hukkunut. Yhtäkkiä avain ilmestyy emännän syliin.

Avain tippuu hiihtäjän päähän. Hän vei sen salaiseen kätköön joka oli syvällä maalla. Hän oli kuullut huhuja. Hän lähti matkaan. Mutta hän ei tiennyt että siellä oli monia vaaroja. Hän otti varmuuden vuoksi köyttä ja lähti. Hän meni ensimmäisenä. Hän meni vaalean punaisen laakson läpi. Sitten hän meni vaarallisen sillan yli. Mutta hän meinasi pudota. Hän muisti köyden. Hän kaivoi köyden ja heitti sen ja kiipesi ylös. Sitten hän löysi lukon. Hän avasi sen mutta siellä oli vain ikivanha avain. Avain sopi pilvilinnan aarrekammioon. Hän mietti miten saisi sen ylös. Siinä samassa pilvilinnan emännät tulivat hakemaan avaimen. He kiittivät kovasti.

Avain putosi ja putosi. Lopulta se putosi koulun savupiipusta sisään ja putosi opettajan päähän. Kukaan ei nähnyt sitä paitsi Juulia. Juulia otti avaimen esiliinaan eikä kukaan huomannut. Heti kun koulu loppui hän laittoi avaimen lokeroon. Pilvilinnan kuningatar katsoi taikakamerallaan oliko Juulia kiltti. Oli hän kiltti. Kuningatar sanoi että hän hoitaa tämän asian. Seuraavana päivänä kun Juulia jäi katsomaan avainta silloin kuningatar tuli ja rauhoitteli Juuliaa. Hän sanoi että avain on meidän ja Juulia antoi sen.

Avain kiiti suurta vauhtia. Loppujen lopuksi avain oli maassa. Se oli pudonnut puun latvaan linnunpesään. Lintu potkaisi avaimen ja se tippui tytön taskuun. Kun tytön äiti pesi housuja niin hän löysi avaimen. Tytön äiti hiipi alakertaan kertomaan tytölle että avain kuului pilvilinnan emännille. Minä haluaisin viedä sen. Et sinä sinne mene. Et sinä edes osaa mennä sinne. Okei tyttö sanoi ja murjotti. Mutta minä voin mennä sinun kanssasi äiti sanoi. Jee mennään nyt. Selvä mutta miten me sinne pääsemme? Helposti, tyttö sanoi, menemme autollasi. Emmehämme voi, pilvilinna on taivaassa äiti sanoi. Sitten kuului iso paukahdus: PAM! Mikä se oli? tyttö kiljui. Tyttö ja äiti sanoivat: Mitä me nyt tehdään. Kop, kop kuului ovelta. Apua! Nyt sain tarpeekseni!  äiti sanoi ja avasi oven. Sitten hän katsoi eteensä mutta ketään ei näkynyt. Sitten hän katsoi sivuille ja sielläkään ei näkynyt ketään. Vihdoin hän katsoi alas ja huomasi pienen hiiren. Anteeksi tuo ääni mutta etkö sinä tule. Minne? Lentokoneeseen. Sillä pääsee taivaaseen. Odota haen yhden asian. Tulehan Lilli otetaan avain mukaan. Olemmekin jo perillä tulkaa. Ai niin varokaa portaita. Ne ovat liukkaat ja jyrkät. Nyt olemme perillä. Hei tulimme antamaan yhden asian mikä kait kuuluu teille. Tässä. Voih ei avain. Saatte sen koska löysitte sen. Se käy ihan mihin vaan eikä se huku ikinä koska se taikoutuu takaisin. Kiitos!

Se lensi ja lensi kunnes kotka otti sen nokkaan. Rasmus niminen kotka lensi lepän oksalle. Lepän nimi oli Oskari. Hän näytti avainta. Minä menen näyttämään joelle. Hei miten menee? Hyvin sanoi Lauri Joki. Rasmus näytti avainta. Sitten avain lensi veteen mutta peura oli paikalla. Rasmus sanoi peuralle: Moi! Sä tiputit tän hommelin Jere niminen peura sanoi. Kiitti sanoi ja lensi. Matkalla hän näki pilvilinnan ja lensi sinne. Hän antoi avaimen ja lähti.

Avain putosi suuren mökin katolle. Mökin ukko kuuli sen kun avain putosi. Mökin ukko otti tikkaat. Hän kiipesi katolle. Ukko löysi avaimen. Hän unohti kotiavaimen. Hän yritti avata ovea. Ovi aukesi. Ukko oli tosi ihmeissään. Hän katsoi avainta. Se oli kallisarvoinen kulta-avain. Pilvilinnan kuningas lähti maan päälle etsimään avainta. Hän etsi kaikki metsät mutta ei löytänyt. Hän kysyi kaikista taloista paitsi yhdestä. Kuningas yritti uudestaan. Sillä välin ukko oli saanut selville että avain oli kallisarvoinen kulta-avaimista. Kuningas kuitenkin löysi avaimen.

Okipa kerran linna. Kaunis linna. Siellä asui kuningas, kuningatar, koira Tessu, prinsessa, prinssi ja palvelijat. Kuningas oli päättänyt että kaikki maailman lapset pitäisi vangita. Mutta eräänä päivänä kuningas halusi mennä vangittujen lasten luo. Mutta vankilan avaimet olivat kadonneet. Kaikki olivat aivan kauhuissaan. Tytöt olivat pitäneet avaimista huolen. Tyttöjen nimet olivat Miija, Emmi ja Satu. Kuningas oli raivoissaan kun tytöt ei tienneet missä avain voi olla. Sitten kuningas sanoi tytöille; Teidän on lähdettävä etsimään sitä avainta. Tytöt olivat aivan säikähtyneenä kun tulivat Linnaan. Lapset oli kadonneet. Olli hyvä oli pelastanut lapset. Lapset olivat iloisia ja he pääsi kotiin. Ja kuningas oli päättänyt että kaikkia pitää suojella ja kaikki tyrmän avaimet pitää heittää ois. Ja kuningas oli vain iloinen.

 Pilvilinnassa asui Riia, Riina ja Siia. Niillä oli siivouspäivä. He lakaisivat. Pöydällä oli kulta-avain. Riia lakaisi lunta ja samalla putosi avain. Kulta-avain tippui samalla. Siia huomasi että avain oli tippunut. Apua avain on hukkunut! Siia huudahti. Tuuli kuljetti avainta. Avain mietti minne se joutuisi. Hän näki lapsia laskemassa kelkoilla. Avaimen mielestä olisi hauska laskea kelkalla. Tuli ilta alkoi hämärtää. Avain nukahti. Enään ei tuullut. Avain tippui maahan suoraa lumiseen maahan. Aamulla kun aurinko paistoi avain heräsi. Hän ihmetteli missä hän oli. Lapset tulivat taas laskemaan. Avain katseli taas lasten laskemista. Avain toivoi että se pääsisi laskemaan lasten kanssa. Sitten he huomasivat avaimen. He ottivat sen mukaan. Avain pääsi laskemaan. Avain pääsi työn kelkkaan.Tämähän on kivaa! avain huusi. Lapset ihmettelivät miten avain voi puhua. Avain sanoi: Tiedättekö miten pääsee lumilinnaan? Lapset huudahtivat yhteen ääneen: Joo! Miten? avain kysyi. Me viemme sinut. Kiitos hirveästi. Lähdetään jo. Niin me olimmekin. Hyppää kyytiin! tyttö sanoi. Joo. He lähtivät. Nyt avain huomasi kodin. Pilvilinnan asukkaat olivat iloisia. Avain kysyi: Mihin lukkoon minä kuulun? Sinä kuulut meidän oveen.

Avain putosi. Se putosi kauas maahan. Suoraan savupiipusta sisään. Anna niminen tyttö löysi avaimen. Hän mietti mitä voisi tehdä avaimella. Anna ei halunnut viedä sitä poliisilaitokselle. Niinpä hän lähti ulos avaimen kanssa. Anna piilotti avaimen taskuunsa. Hän näki pupun joka näytti huolestuneelta. Anna meni pupun luokse. Sillä oli kylmä. Anna otti oman kaulaliinan ja antoi sen pupulle. Pupu oli kiitollinen. Se huomasi avaimen. Pupu kysyi: Mikä avain se on? Anna sanoi että ei hän tietänyt mikä avain se oli. Pupu sanoi: Antaisitko sen minulle? En minä halua antaa sitä sinulle, sanoi Anna. Samaan aikaan Pilvilinnassa eräs emännistä huomasi että avain oli kadonnut. Sitten alkoi hässäkkä. Kaikki olivat etsimässä avainta. Heillä oli tapana ratkaista yhden avaimen arvoitus vuodessa. Nyt oli kadonneen avaimen vuoro. Maan päällä pieni siili ei saanut unta. Sitä pelotti koska Anna oli tiputtanut avaimen suoraan siilin pesään. Onneksi yksi emännistä hoksasi tulla maahan etsimään juuri siilin pesästä. 

Kerran Pilvilinnasta oli pudonnut tärkeä avain. Pilvilinnan asukkaat olivat ihan kauhuissaan. Avain putosi sillä tavalla kun yksi Pilvilinnan asukkaista pudotti sen vahingossa. Sen löysi yksi pieni poika nimeltä Jesse. Hän meni kysymään yhdeltä metsän asukkaalta mihin se kävisi. Jänis sanoi että se käy aarrekammioon. Jesse meni etsimään aarretta. Hän löysi sen. Aarre oli kultaa. Sitten hän lähti iloisena kotiin. Hän laittoi sen aarteen hänen salapiiloon.

Kerran Pilvilinnan emännät pitivät joulusiivouksen. Mutta yksi emännistä huomasi että linnan aarrekammion avain putosi maahan. Poika nimeltä Mikko löysi avaimen hänen ovensa edestä. Hän mietti mihin avain sopisi. Yhtäkkiä hänen eteensä ilmestyi Pilvilinnan velho. Hän tuli sanomaan että avain sopi linnan aarrekammioon. Markku pääsi käymään Pilvilinnassa koska oli löytänyt avaimen. Pilvilinnan emännät alkoivat ravistella tyynyjä ja silloin alkoi sataa lunta. Illalla Markku piirsi kuvan Pilvilinnasta ja meni nukkumaan.

Eräänä kauniina päivänä Pilvilinnan emännillä oli siivouspäivä. Huoh onpa kuuma Vilma valitti. Niin Emilia sanoi. Mennään tamppaamaan matot Ninni sanoi. Mennään vaan Vilma ja Emilia sanoivat. Apua! Vilma tirskahti. Mitä? Ninni kysyi. Kulta-avain putosi alas. Ninnillä on syntymäpäivät tänään. Mitäköhän kulta-avaimelle kävi? Hyvää syntymäpäivää Ninni! Vilma ja Emilia toivottivat. Kulta-avain! Mistä te saitte avaimen? Mieheltä. KIITOS! Ole hyvä. Mennäänkö huvipuistoon? Joo! Käydään ensimmäisenä vuoristoradassa. Okei. Huh huh olipas se kyytiä, Ninni huokaisi. Lähdetäänkö kotiin. Ei vielä, Emilia pyysi. Selvä pyy jäädään vähäksi aikaa. Jee! Mennään Hurja kuruun. Hii! Tämä on kyytiä! Vilma huusi. Minä olen märkä, Ninni valitti. Nyt lähdetään kotiin. Hyvää yötä! Hyvää yötä!

Pilvilinnassa oli siivouspäivä. Pilvilinnan asukkaat olivat siivoamassa. Kun Pilvilinnan tyttöjä oli humpsuttamassa mattoja tippui Pilvilinnan aarrearkun avaimet. Kolme tyttöä lähti etsimään avainta. He etsivät avainta iltaan asti. Kolme tyttöä lähti anivarhain etsimään Pilvilinnan arkkua. Arkun sisällä oli kultaa. He etsivät kymmenen päivää. Ongelma oli että avain oli kultaa. Kolme tyttöä löysivät avaimen. He veivät avaimen linnaan. He kokeili arkkuun. Se oli arkun avain. Pilvilinnan kuningas ja kuningatar olivat onnellisia siitä että avain löytyi. Seuraavana päivänä kuningas ja kuningatar olivat onnellisia. Yhtenä siivouspäivänä Pilvilinnassa kultalippaan avain oli kadonnut. Kulktalippaassa oli kultainen sormus. Kultainen sormus oli tärkeä. Sormus oli hyvin tärkeä koska Pilvilinna menee rikki. Yksi kolmesta tytöstä kävi maassa. Hän löysi avaimen! Se oli lippaan avain.

Oli kaunis talvipäivä. Lunta satoi maan päällä, mutta taivaan Pilvilinnassa oli siivouspäivä. Huomenna olisi suuri päivä. Pilvien kuningas oli tulossa kylään mutta kultainen avain oli kadonnut. Avain putosi ja putosi ja putosi ja tippui kalan suuhun. Toinen kala söi sen kalan jonka suussa oli avain. Parin vuoden päästä vanha kalastaja sai koukkuunsa kalan joka oli nielaissut avaimen. Kohta kalastaja löysi löysi avaimen kalan vatsasta. Ensin kalastaja meni katsomaan kultasepänliikkeeseen oliko se arvokas. Kyllähän se on arvokas seppä sanoi. Kiitos kalastaja sanoi ja lähti. Kalastaja laittoi avaimen kultaiseen lippaaseen. Kalastaja oli hyvillään avaimesta. Vuosien kuluessa kalastaja oli todella hyvillään ja Pilvilinnassa todella huolissaan. Viimein kalastaja päätti myydä kulta-avaimen museolle. Museo oli hyvin kiitollinen kalastajalle. Avainta kiillotettiin joka päivä. Mutta viikon kuluttua avain oli kadonnut. Minut on ryöstetty! museonhoitaja huusi. Huuto kuului Pilvilinnaan asti. Kohta yksi Pilvilinnan emännistä sanoi: Nyt me menemme etsimään kulta-avaimen. Niin he lähtivät etsimään avainta. Sillä välin avain oli viety jo vanhaan ranta-aittaan. Aitassa oli hyvin pimeää. Emännät eivät nähneet mitään. Lopulta yksi emännistä löysi kulta-avaimen. He menivät Pilvilinnaan ja kopioivat avaimen muodon ja kaatoivat siihen kullanväristä sulaa metallia. Vielä kerran he laskeutuivat maahan ja menivät museoon. Ole hyvä! sanoi yksi emännistä. Kiitos, sanoi museonhoitaja. Mistä sinä sen löysit? Löysin sen kadulta, emäntä sanoi salaperäisesti.

Alkuun

16 Lumiukko

Oli kaunis päivä. Lumiukko Lumppari oli yksin kotona. Ihmiset olivat lähteneet viettämään hiihtolomaa. Viimein Lumppari keksi tekemistä. Se päätti järjestää juhlat illalla. Se kutsuu Lööperin, Tottelin, Tuttelin , Pottelin ja Toopen. Illalla kaikki oli valmista. Vieraat tulivat viimein. Ensin Lumppari lausui runon ja kohta oli Tottelin ja Pottelin vuoro esittää näytelmä. Viimein Tutteli esitti steppiä. Kuului vaan kop kap kop. Kohta Lumpparin opastuksella mentiin syömään. Sitten tehtiin lumilyhty. Viimein mentiin suureen kehään sitten Lumppari teki kaikista lumieläimiä. Lopuksi pelattiin lumisotaa. Oli kaksi joukkuetta. Ensimmäisessä oli Lumppari, Lööperi ja Tutteli ja toisessa Totteli, Potteli ja Toope. Lumpparin joukkue voitti. Sitten vieraat lähtivät ja Lumppari jäi siivoamaan. Ensin se lakaisi roskat roskakoriin. Sen jälkeen se laittoi tavarat paikoilleen ja ruuat tynnyriin. Huomenna kun lapset tulivat kotiin he jäivät ihmettelemään lumiukon liiviä.

Olipa kerran lumiukkoherra. Late ei sitten tullutkaan, lumiukkoherra sanoi pettyneenä. Yhtäkkiä kuului narinaa. Mi-mi-mikä se o -oli? huusi lintu nimeltä Make. E-en minä tiedä! sanoi lumiukkoherra ääni väristen. Late pomppi iloisesti paikalle. Miksi olette noin säikähtäneen näköisiä? No- no- no kun tuolla on joku narisemassa! sanoi lumiukkoherra. Vai niin, sanoi Late kummallisesti. Minä menen katsomaan mikä siellä on. Oletpa sinä rohkea! lumiukkoherra sanoi silmät kiiluen. Late palasi. No mitä siellä oli? Make kysyi. TONTTU! sanoi Late. Hän etsii ystäviä. No mennään kaikki juomaan teetä. JOO! Olipa hyvää, Tonttu sanoi iloisesti. Tuletko asumaan hattuuni? lumiukkoherra kysyi. Mielihyvin, Tonttu sanoi.

Eräänä iltana Lassi nimisen pojan lumiukko näki kolme vanhaa tuttavaa tonttu Tillipään, jänis Pitkäkorvan ja punatulkku Punaisen. He olivat tulleet lukiukko Petrin seuraksi viettämään joulua. He leikkiväät myrkkysiementä ja piilosta. Yhtäkkiä alkoi sataa lunta. Kaverukset tekivät monta lumilyhtyä. Kuu loisti kirkkaasti ja pakkasta oli ainakin kolmekymmentä astetta. Ystävykset rupattelivat menneistä jouluista. Lopultakin ystävykset olivat niin väsyneitä että hädin tuskin he jaksoivat kävellä tai lentää kotikoloihinsa. Seuraavana aamuna kaverukset nousivat vasta kun kello oli tasan kaksitoista.

Lumiukko nimeltä Juha on unohtanut että hänellä on tänä iltana syntymäpäivät. Hänen ystävät ovat tulleet pihalle. Juha ihmettelee mitä ihmettä on tekeillä. Hyvää syntymäpäivää! sanoi lintu Piip. Hyvää syntymäpäivää! sanoi jänis Jiku. Sinulla on tänään syntymäpäivät. Onko? kysyi Juha. No sitten leivotaan kakku sanoi lintu Piip. Joo! sanoi Juha. Juha sai lahjaksi värikyniä ja taulun. Kaverukset unohtivat että kello oli jo 22:00. Nyt kakku on valmista. Kakkuun tuli banaania, kermavaahtoa, hilloa ja taikinaa. Syödään kakku. Nam nam sanoivat kaikki yhteen ääneen. Nyt meidän täytyy lähteä. Moi moi he sanoivat. Heidän mielestä juhlat olivat ikimuistoiset.

Lumiukot olivat palanneet kaukaisista maista. Jihuu! huusi lumiukkoemäntä. Te olette tulleet takaisin. Lumiukot olivat kanssa riemuissaan että olivat päässeet takaisin kotiin. Lumiukot asuivat Maija nimisen tytön kotipihalla. Lumiukot halusi järjestää juhlat mutta he eivät voineet puhua ihmisille koska hehän pyörtyisi jos kuulee lumiukkojen puhuvan! Niinpä kuului yhtäkkiä postilaatikosta naks. Postia tuli. Maija meni katsomaan kenelle se tuli. Se oli koko perheelle. Siinä pyydettiin että koko perhe tulisi lomalle Australiaan. Niin koitti päivä jolloin Maijan perhe lähti Australiaan. Lumiukot oli hyvin innoissaan sillä he pääsevät Maijan kotiin viettämään kotiintuliaisjuhlia. Maijan perhe lähti matkaan. Lumiukot varmisti että perhe lähti ihan varmasti. Perhe oli kuin kirppuna kun he oli kaukana. Sitten yksi lumiukoista sanoi: Ei kai meidän täydy murtautua sinne koska meillä ei ole Maijan kodin avaimia? Sen nimi oli Peikka. Peikkaa alkoi ujostuttaa kun lumiukko avasi oven. Nyt alkaa juhlat. Lumiukot piti juhlat ja ne oli tosi tosi hauskat juhlat. Se oli lumiukkojen parhaat juhlat. Eikä he unohda niitä ikinä.

Olipa kerran poika nimeltä Lauri. Hän oli tehnyt lumiukon. Kun hän meni nukkumaan lumiukko huusi : Huli, huli! Hänen kaikki metsän ystävät ryntäsivät paikalle. Sinne tuli jänis, punatulkku ja tonttu Taaperoinen. Sinne oli tulossa vielä hirvi, peura, poro, joulupukki, varis, harakka, Kurre orava, karhu ja lepakko. Heillä oli hyvät juhlat. Kun Lauri heräsi hän katsoi ikkunasta. Ulkona oli paljon eläinten jalanjälkiä. Lauri meni syömään aamupalaa.

Olipa kerran lumiukko. Hänen ystävänsä olivat tulleet pitämään kokousta. Ensin tuli varpunen, sen jälkeen tuli pupu ja tonttu. Vielä pitäisi tulla kuu. Mutta kuuta ei näkynyt missään. Varpunen sanoi että meidän pitää aloittaa ilman kuuta. Niin he aloittivat. Minä...aloitti lumiukko mutta kani keskeytti. Anteeksi että keskeytän sanoi pupu mutta miksi kutsui meidät tänne? No sitä olin juuri sanomassa lausui lumiukko. Niin että mitä sitten kun minä sulan? No en minä siitä tiedä mitä sen jälkeen tehdään sanoi varpunen. Sitten sinä vaan sulat sanoi pupu. Ei se pelkkä vaan ole koska olen teidän ystävä sanoi lumiukko. Ai niin sanoi pupu. Apuaa! sanoi metsästä tullut pupu. Kettu jahtaa minua. Tu- tuolla se on se sanoi. Hei olen kettu kettu sanoi viekkaasti. Ketulla herahti vesi kielelle kun hän näki uuden pupun. Hmm se mietti ja aavisti että hänelle tulisi iso ateria. Kuulin teidän keskustelun ja ajattelin että voitte muuttaa Utsjoelle sanoi kettu. Niin mutta kun emme halua muuttaa sanoi lumiukko. Täällä on mukavaa puheli pupu. Juuri niin sanoi varpunen. Että menetkös nyt siitä! sanoi tonttu. Juu juu sanoi kettu. Tervemenoa sanoi varpunen.

Lumiukkoherran nimi oli Luminen. Hänellä on tänään syntymäpäivät. Hän odotti niitä kovasti. Hän kutsui vaikka minkä näköisiä otuksia muuta ne eivät tullutkaan. Luminen oli huolissaan. Illalla hän näki kavereitaan mutta ei yhtään lumiukkoa. Yhtäkkiä sieltä tulee lumiukkoja. He alkoivat juhlia. He leikkivät piilosta, sokkoa ja viimeisenä leikittiin hippaa. Sitten syötiin. Pöydässä oli kakkua ja vaikka mitä. Sitten jaettiin lahjat ja leikittiin aarteenetsintää. Sitten vieraitten piti lähteä.

Lumiukko oli järjestänyt suuret juhlat. Lumiukko oli kutsunut kolme sisarusta. Niiden nimet olivat Tii, Tee ja Taa ja heidän äidin nimi oli Too. Lumiukko oli kutsunut myös jäniksen. Sen nimi oli Kukka. Lumiukon nimi oli Supi. Kun kaikki olivat paikalla lumiukko oli vielä valmistelemassa. Yhtäkkiä lumiukko huomasi että kakku puuttui. Tietenkin hän tarvitsee kakun sillä hänellä on syntymäpäivä! lumiukko sanoi ja väitti: Te tulitte vääränä päivänä. Silloin Kukka kysyi ihmeissään: Miksi sinä sitten valmistelet? Lumiukko sanoi haikeana: Valmistelen varmuuden vuoksi jos huomenna en ehtisi. Vieraat lähtivät hiljaisina. Pienen hetken päästä lumiukko katsoi onko vieraat jo mennyt ja alkoi sipsutella kauppatorille. Kun tunti oli mennyt lumiukko huomasi että hän oli käynyt koko kadun läpi mutta kaikki kaupat olivat kiinni. Lumiukko päätti lähteä kotiin. Sitten hän huusi: Mistä saan sen kakun? Sitten hän meni nukkumaan. Seuraavana päivänä hän heräsi aikaisin ja lähti kaupungille, mutta kaikki kaupat olivat kiinni. Lumiukko oli harmissaan ja palasi kotiin sillä kaikki jo odottivat. Sitten juhlat alkoivat. Kun oli syömisen aika lumiukko sanoi että emme syökään. Silloin Tii, Taa ja Tee sanoivat yhtä aikaa: Avataan lahjat sitten. Sitten Kukka sanoi: Meillä on yhteinen lahja. Toivottavasti se kelpaa. Lumiukko avasi lahjan ja huudahti: Totta kai tämä kelpaa! Paketissa oli kakku. Se oli mansikkakakku. Nyt syömään! lukiukko huutaa. Lumiukon syntymäpäivistä tulikin ikimuistoiset. Kun päivä alkaa hämärtää ja juhlien on aika loppua vieraat saavat vielä yllätyspussit. Yllätyspusseissa on tikkari sekä pieni lelu. Jokainen sanoi lumiukolle: Kiitos ja näkemiin. Sitten lumiukko menee nukkumaan.

Olipa kerran lumiukko. Lumiukko oli omassa kylmämajassa kaverien kanssa. Hän katsoi televisiota kavereiden kanssa. Televisiosta tuli majanrakennusta. Yksi kavereista sanoi että koitetaan mekin tuota. Lumiukko sanoi: Ei me osattais. Koitetaan edes. No okei. Mutta jos me onnistuta se on sinun syysi. He alkoivat tehdä majaa. Alkuun se ei onnistunut mutta sitten se onnistui. He leikki siellä ja söivät. Mutta syöminen loppui. Lumiukko sanoi että ei hätää. Lumiukko meni ostamaan lisää ruokaa. Lumiukko sai opetuksen että kannattaa koittaa edes yrittää. Ja nyt lumiukko leikkii iloisena kavereiden kanssa talon vierellä. Lumiukko leikki piilosta.

Eräänä kauniina talvi-iltana lumiukko oli pihalla. Lumihanget kiiltelivät iltahämäränä. Kuu loisti kirkkaalla taivaalla. Lumiukko Pim lähti kokoontumaan metsään. Nyt lähdetään. Pim lähti marssien metsään. Lumiukko Pim oli ensimmäinen lumisessa metsässä. Pöllöt huhuilivat metsän kokoontumispaikalla. Nyt alkoi tulla pikku hiljaa väkeä. Yhden lumiukon nimi oli Rippi, toisen nimi oli Nappi ja kolmannen nimi oli Ruuppi. Pääjohtaja oli herra Pupu ja viimeisen lumiukon nimi oli Pim. Kaikki lumiukot menivät istumaan paikoilleen ja herra pupu hakkasi pienellä risulla. No niin herra Pupu puhui itsekseen. Kun kukaan ei kuunnellut häntä Pupu huusi : Hiljaisuutta pyydän! Lintulauta oli tyhjä kun Pim tuli takaisin kokoontumispaikalta. Kokoontuminen onnistui.

Kuu loistaa taivaalla. On yö. Lumiukko seisoo pihalla. Jänis katsoo lumiukkoa. Lumiukolla on hattu. Lumiukolla on luuta kädessään. Lintu istuu lumiukon kädellä. Lumiukolla on rusetti.

Lumiukon luo tuli jänis, lintu, tonttu ja kettu. Ne suunnitteli mennä metsänhaltijan luo. Metsänhaltijalta pyytään toivomusta koska kaikki kynttilät oli loppu. Lumiukko kysyi: Mitä te täällä teette? Jänis alkoi selittää: Joulu on ja kaikki kynttilät on loppunut! Aaa. Meidän pitää siis mennä haltijan luo. Niin lintu visersi. Lähdetään! lumiukko huudahti. Ei mennä vielä. Miksi? Nyt on ilta emme voi häiritä illalla. Selvä mennään siis huomenna. Eläimet sopivat mennä haltijan luo huomenna. Aamulla he kokoontuivat. Jääkää te tänne tonttu ja minä lähdemme. Joo! Pitäkää hauskaa! Ne lähtivät. Matkalla ne näkivät ketun, jäniksen, lintuja, oravan ja siilin. Olemmeko jo perillä? tonttu kysyi. Olemme lumiukko vastasi. Perillä he huomasivat kirjeen jossa luki: Te saatte toivoa yhden toivomuksen. He toivoivat kaikki kynttilät takaisin. Kotona kaikki olivat iloisia.

Juhani Sokura oli tehnyt lumiukon. Lumiukon nimi oli Hertsi. Juhani laittoi linnuille siemeniä. Linnut kävivät syömässä. Pupu oli lintujen ystävä. He kokoontuivat aamulla ja illalla. Ulkona oli niin kylmä että pupulla oli kamalan kylmä. Aamulla Juhani kävi katsomassa lumiukkoa. Lumiukko oli ihan jäätynyt. Illalla oli ollut niin kylmä. Juhani oli rakentamassa lumilyhtyä. Alkoi sataa lunta. Juhanille tuli kylmä. Juhanin äiti oli tehnyt puuroa. Kun Juhani oli syönyt niin hän lähti ulos. Ulkona pyrytti lunta. Ulkona hän teki toisen lumilyhdyn. Tuli ilta. Lumiukolla oli tukalat oltavat. Kevät lähestyy. Seuraavana päivänä alkoi lumet sulaa. Linnut kävivät lintulaudalla. Linnut kyselivät: Miksi ei ollut enää niin kylmä? Lumiukko vastasi: Tulee kevät. Tuli kevät ja lumet suli. Lumiukko suli. Lumiukon paikalle jäi vaatteet.

Lumiukkoherra aikoo tehdä lumiukkopuiston. Hän tarvitsisi paljon apulaisia. Lumiukkopuistoon ei saa tulla noitia. Nimittäin täällä päin asuu Nokinoita. Siksi heidän piti rakentaa lumiukkopuisto koska Nokinoita vaan kiusaa ja kiusaa. Eräänä talvi-iltana lumiukot kerääntyvät kokoukseen. Lumiukot tarvitsevat hirveästi lunta. Tänä talvena ei ollut hirveästi lunta. He alkoivat tehdä lumiukkopuistoa. He vaan yrittivät. Lopulta lumiukkopuisto on valmis. Lumiukkopuiston tekemiseen kesti pari kuukautta. Nokinoita ei enää millään pystynyt kiusaan lumiukkoja.

Ne piilottelivat joululahjoja. Lumiukko kysyi: Mitä te oikein piilottelette? Ei mitään jänis sanoi ääni väristen. Entä lintu! Mitäs sinulla on? kysyi lumiukko jännittyneenä. Minä istun olkapäälläsi lintu tiuskaisi. Lunta tuprutti ja paikka oli hiljainen. Lumiukko kysyi: Mitä te piilottelette? Noo ei mitään. He lähtivät pöllö sanoi ja lensi itsekin pois. Lumiukko huokaisi ja mutisi......

Olipa kerran lumiukko joka vietti joulua. Hänellä ei ollut mitään tekemistä. Sitten hän päätti kutsua ystäviä. Hän kutsui Rasmuksen, Jirin ja Jeren. He menivät lumiukon kotiin. Siellä he leikkivät piilosta. Sitten kun he olivat leikkineet piilosta he menivät takaisin ulos. Sitten ne meni hakemaan kuusta. Kuusen haettuaan he löysivät Jeren kadonneet avaimet. Jere kiittää lumiukkoa. Heillä on todella kivaa. He menevät pulkkamäkeen. Sitten kun he ovat päässeet pulkkamäkeen he syövät heidän eväät. Sitten laskevat pulkilla. Sitten he lähtevät kotiin. Siellä he katsovat teeveetä. Sitten Rasmus ja Jiri ja Jere joutuvat lähtemään.

On yö. Lumiukon ystävät ovat kokoontuneet. Heillä on kokous. Siellä oli pupu ja lintuja. He olivat miettineet jo pitkään että milloin joulu loppuu. Nimittäin oli jo tammikuun viimeinen päivä. Metsän eläimet olivat etsineet joka puolelta mutta eivät olleet löytäneet mitään. Nyt lumiukko oli saanut idean. Hän sanoi: Joulu ei voi loppua jos perhe ei ole tullut kotiin. Se oli totta perhe ei ole tullut kotiin. Kun perhe tuli seuraavana päivänä joulu loppui.

Lumiukko oli kutsunut kaikki kokoon koska halusi viettää joulua ystävien kanssa. Se oli kutsunut Viivin, Villen, Sannan, Leevin, Mikan, Väinön, Miisun ja Kaapon. Viivi ja Ville olivat samasta perheestä. Sanna oli kissa. Miisukin oli kissa. Ai niin lumiukon nimi oli Veevy. Veevystä oli hauskaa kun kaikki pääsi tulemaan juhliin. Aiii! kuukui puun takaa. Veevy säpsähti. Mi-mikä se o-oli? Veevyä pelotti. Se meni katsomaan. Ketään ei näkynyt. Veevy meni pois. Hetken jälkeen kuului taas se ääni. Nyt minä sinut kiinni saan! Veevy huudahti. Se juoksi puun taakse. Siellä ei taaskaan näkynyt ketään. Voih. Nyt se ehti taas piiloon. Hei ei se ole hirviö vaan Miisu Veevy sanoi. Heillä oli oikein hauskaa.

Alkuun

15 Joululoma

Me olimme joulumme papalla. Minä luistelin järven jäällä. Me olimme hiihtämässä'. Minä sain paljon joululahjoja. Kävin carting -koulun. Näin paljon hienoja raketteja. Ensimmäinen koulupäivä meni hyvin. Kolmesta kirjasta tuli läksyä: matematiikasta, kirjoituksesta ja lukuläksy.

Jouluna meillä oli mummu. Me mentiin kirkkoon. Ennen kuin me mentiin kirkkoon me syötiin riisipuuroa. Sitten me tultiin kirkosta. Torstaina me mentiin junalla mummulle. Meidän isä vei meidän autolla juna-asemalle. Sitten kun me oltiin perillä meidän piti mennä bussilla. Kun me oltiin perillä minä menin nukkumaan ja pikkusiskoni. Kun me oltiin tehty aamutoimet me mentiin ulos. Ulkona oli enemmän lunta.

Minun jouluni on tällainen. Minun perheeni lähti mummin luo. Joulu oli hauska. Minä sain paljon lahjoja. Menemme joka joulu mummin luo. Minä sain kirja nimeltä Risto Räppääjä ja viimeinen tötterö. Minun mummini on hauska. Minä ja siskoni saimme dvd:n nimeltä "Serk3:mas". Se oli tosi hauska. Minä ja äiti, isä, isosiskoni menimme kauppaan etsimään vaatteita. Minä sain takin, kengät  ja kaksi fliissiä. Mummi teki jouluna riisipuuroa. Se oli tosi tosi hyvää ja minä pelasin mummin kanssa korttia. Se oli kivaa. Isoveljenikin tuli jouluksi kotiin. Se oli kivaa. Ai niin, meinasin unohtaa että me tai minä ja isosiskoni saimme dvd:n nimeltä "Mutta mitä joulupukille kävikään 3 mas". Sekin oli tosi hyvä ja jännittävä. Ja uutena vuotena minä menin parvekkeelle katsomaan ilotulitusta. Se oli hauskaa.

Minä kävin luistelemassa ja ratsastamassa. Ratsastuksessa minä ratsastin isolla hevosella. Kun tuli joulu minä sain paljon lahjoja. Lempi lahjani oli Harry Potter dvd:et, niitä oli kolme. Olin myös kavereitten kanssa ulkona ja sisällä. Kun koulu alkoi minua jännitti se että teen jotain väärin mutta kaikki meni sitten hyvin! Meidän luokalle tuli yksi uusi oppilas lisää. Se on poika. Koulupäivät oli rankkoja mutta selvisin. Minä sain uuden puhelimen. Se on vaalean punainen ja se on avattava läppäpuhelin. Siinä on kuulokkeet ja kamera. On tosi kivaa päästä leikkimään kavereiden kanssa mukavia leikkejä.

Pääsin koulusta perjantaina. Lähdin koulusta kotiin. Pirkko oli kotona hoitamassa pikkuveljeäni. Pirkko lähti neljältä kotiin ja äiti tuli töistä. Lauantaina äiti ja minä menimme kauppaan ostamaan jouluruokia. Sunnuntaina me saimme vähän lahjoja siksi että emme olisi jouluaattona kotona. Pikkuveljeni kysyi koko sunnuntain : Koska lahjanpalauttajat tulevat meille? Illalla saimme avata lahjoja. Minä sain vaatteita ja kirjoja. Jouluaamuna lähdimme Turkuun viettämään joulua. Matkalla kävimme isän vanhan työkaverin kotona hakemassa pöytää joka tulisi mökillemme. Viimein tuli syömisen aika. Ruokana oli kinkkua, perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa, lanttulaatikkoa, herneitä ja lihapullia. Tiistaina menimme kauppaan. Keskiviikkona menimme Caribia -kylpylään. Koko loppuviikon minä luin ja nukuin. Uutena vuotena menimme kummitätini piparinäyttelyyn. Illalla menimme isäni kavereitten luokse. Me menimme myöhään katsomaan raketteja. Puolen yön jälkeen menimme nukkumaan. aamulla lähdimme kotiin. Koko loppuviikon aamulla nukuin ja iltapäivinä menin pihalle.

Oli joulu ja lähdimme mummolle ja papalle. Kun olimme matkalla näimme hevosradan ja Karjaportin. Kun olimme perillä Lappeenrannassa mummolassa menimme alakertaan. Rupesin soittamaan pianolla. Menin kellariin ja löysin puuta, nauloja, vasaran ja puukon. Veistelin pari työtä ja annoin ne mummolle ja papalle jouluna. Jouluna menimme mummulle ja ukille. Siellä saatiin lahjoja. Heti sieltä lähdimme Luumäelle. Siellä asui isomummo. Yläkerrassa olo öljymaalaus. Tuntui ihan kuin sen silmät liikkuis. Kun jouöupukki tuli niin saatiin lahjat. Kun olimme saaneet lahjat lähdimme mummolaan. Kun lähdimme kotiin uutena vuotena olimme sisällä katsomassa ilotulitusta. Sitten tuli loppiainen ja koulu alkoi.

Kun pääsin joululomalle pää'tin levätä ja nukkua pitkään. 23. päivä meidän perhe meni hautausmaalle. Jouluaattona minulla oli oksennustauti. 20 vaille 5 tuli kova koputus. Lahjat oli ovella. Minä sain mikrofonin, Pspyr Mariuon -pelin ja meidän perhe sai Nintendo Wiin. Silloin kun koulut oli aika lähellä meidän perhe meni keilaamaan Tapiolaan. Seuraavana sunnuntaina me mentiin pelaamaan tennistä.

Oli aamu, siis jouluaamu. Heräsin meidän perheessä ensimmäisenä. Menin herättämään siskoni. Hän oli oikein vihainen herätessään. Kun hän ei ollut enää vihainen me palattiin lautapeliä. Minä voitin. Iltapäivänä mun kummi ja isosiskon kummi tuli viettämään joulua meidän kanssa. Sitten me syötiin jouluatyeria. Se oli hyvää. Sit me avattiin lahjat. Mä sain: rahaa, kirjoja ja paljon muuta. Sitten tuli uudenvuoden päivä. Oli kauniita raketteja. Me vietettiin uusi vuosi mun serkulla ja sen vanhemmilla. Ne oli vienyt ruokapöydän olohuoneeseen. Kun kaikki tää oli tapahtunut koulussa oli todella kivaa!!!

24.12.07. minä olin perheeni kanssa mummilla. Meillä oli jouluateria. Kun oltiin syöty saatiin lahjoja. Ne tulivat mummin vaatekomerosta. Sain: tanssimaton, pleikan, kirjoja, vaatteita, pelejä, cd levyjä, pleikkapelejä, korvakorut, Lidles Peth -shoppeja, dvd:itä, pehmoleluja ja saippuaa. Kun tultiin kotiin olohuone oli täynnä lahjoja. Meillä oli kiva joulu. Uutena vuotena käytiin katsomassa raketteja jäähallilla. Siellä oli mahtavat raketit. On kivaa kun koulu alkoi. Meidän luokalle tuli uusi oppilas nimeltä Matias. Oli kiva koulupäivä. Istun Matiaksen vieressä.

Eräänä aamuna heräsin aikaisin. Oli jouluaatto. Meille tuli vieraita vaari, mummo ja isosiskon kummitäti. Menimme ulos. Sitten vieraat lähtivät. Olimme seitsemän tuntia ulkona. Tulimme sisään. Paketit olivat jo tulleet. Me söimme jouluruuan. Sitten avattiin lahjat. Sain kirjoja, pyjaman, 20€, suklaata, mukin ja palapelin. Seuraavana päivänä lähdimme tädille yökylään. Olimme yhden päivän kotona ja sen jälkeen uutena vuotena menimme LänsiAuto Areenalla katsomaan tulennielijöitä ja raketteja. Olimme pari päivää kotona ja sitten menimme viideksi päiväksi mummille. Sen jälkeen menimme serkuille. Kun tulimme kotiin oli jo ilta. Menin iloisin mielin nukkumaan.

Olipa kerran Lilli Luumu. Hän odotti joulua. Hän tykkäsi syödä joulukalenterin luukkuja. Mutta Lilli tykkäsi enemmän odottaa joulua. Nyt oli jouluaattoaamu. Lilli meni katsomaan onko lahjat tullut. Ei ollut. Aika kului ja kului. Sitten ovelta kuului koputusta mutta hän ei kuullut sitä. Lilli jatkoi television katsomista. Joulupukki jatkoi matkaansa. Kohta Lilli meni katsomaan. Lahjat oli tullut. Lilli meni avaamaan lahjat. Nyt Lilli odotti uudenvuoden aattoa. Kohta oli uudenvuoden aatto. Minä söin tosi paljon ruokaa ja valvoin pitkään. Mutta ei paukuteltu raketteja. Mutta sitten koulu alkoi.

Minä olin jouluaattona kotona. Olin perheen kanssa ja mummoni ja ukkini kanssa. Ja ei ollut mitään riitelyjä. Minä, minun siskot, äiti ja isä mentiin saunaan. Kun minun perhe tuli saunasta niin lahjapaketit olivat kuusen alla. Sit ukki ja mummo menivät saunaan. Kun ukkini ja mummoni tuli pois saunasta niin mentiin ruokapöytään. Pöytään tuli kalaa, perunaa, valkokastiketta, leipää, leivän kanssa oli kalaa. Kun oli syöty alkuruoka niin mentiin syömään kinkkua. Kun oltiin syöty kinkku niin mentiin avaamaan lahjapaketteja. Minä sain vaatteita, siskojen kanssa yhden lautapelin joka oli Operation. Uutena vuotena minun perheeni oli kotona. Joskus klo 11:00 mentiin ampumaan raketteja. Me syötiin takoja ja mentiin klo 12:00 kattoon raketteja. Koiratkin tuli mukaan. Ja mentiin sisälle. Me koko perhe katottiin Pakoo. Sit kun Pako loppu niin mentiin nukkumaan.

Joululomana minä sain joululahjaksi rummut ja peleikkapelejä ja Lallan. Sit me oltiin Espanjassa. Siel mä uin paljon ja söin jätskii. Sit mä soitin rumpuja. Sit mä pelasin Playstationia. Espanjassa ei ollu niin kuumaa kuin kesällä. Mul oli tosi kivaa. Sit mä olin kavereitten kanssa. Sit mummi ja ukki oli meillä. Sit mä olin mun kaverilla yötä. Sit mä menin kouluun.

Hippu odottaa joulua. Hän on hiiri. Jouluaatto on huomenna. Kaikki hiirikoululaiset ovat lomalla. Hippu odottaa myös isää joka pian toisi joulukuusen. Lopulta isä tuleekin. Hänellä on iso kuusi kainalossa. Sen jälkeen äiti huusi syömään. Sitten Hipun piti mennä nukkumaan. Hippu heräsi aikaisin. Hän meni katsomaan kuusta. Siellä oli jo yksi paketti. Loppu jouluaatto oli ihana. Hippu sai paljon lahjoja.

Kun joulupukki tuli hän ei käynytkään meillä sisällä. Hän heitti lahjat sisään ja sanoi: Hyvää uutta vuotta, ja lähti. Lomaa oli jäljellä ja me nukuttiin pitkään. Sitten minä heräsin ja oli uusivuosi. Me odotettiin. Kahdeksalta alkoi lentää raketteja kunnolla. Sitten me mentiin ampumaan raketteja.

Kun minä heräsin tiesin heti että tänään on aatonaatto. Kun minä menin keittiöön kinkku oli jo uunissa ja kuusen valot olivat jo sytytetty. Sitten minä menin ulos. Ulkona minä näin että monilla ihmisillä oli  joulutähtiä ikkunassa. Illalla kun minä olin jo sängyssä ajattelin vain että huomenna olisi jouluaatto. Aamulla kun minä heräsin niin ulkona satoi lunta. Päivällä minä kysyin miksi aikuiset syövät jouluna niin paljon. Iltapäivällä minä tein lumiukon. Minä sain joululahjaksi kirjan, kaksi legoa ja yöpuvun. Joulupäivänä me kävimme serkkujen luona. Illalla minä luin uutta kirjaani. Tapanina me kävimme Helsingissä katsomassa jouluikkunaa. Uutena vuotena minä kävin ampumassa raketteja. Loppiaisiltana minä ajattelin että osaanko minä enää matikkaa.

Meillä oli remontti joululomalla. Meidän piti lähteä sitä pakoon. Me lähdimme mummolle. Mummo asuu maalla. Olimme yhden yön siellä. Sen jälkeen menimme Vierumäelle serkkujen luokse. Me hypättiin pituutta, golffattiin, uitiin ja pelasimme Wiitä. Sen jälkeen lähdimme pois. Kesti kaksi tuntia ajaa Vierumäeltä kotiin. Ensimmäisenä koulupäivänä menimme Jätemäelle liukurimäkeen.

Minä menin Valkeakoskelle. Olin siellä kolme päivää ja lähdin sieltä jouluaattona. Uutena vuotena me syötiin paljon ja valvottiin pitkään ja ammuttiin raketteja. Loppiaisena me vietiin kuusi pois.

Mä olin mummolassa. Mä olin ulkona. Meillä oli joulukuusi. Me ei oltu kotona joulua. Meillä kävi joulupukki. Se toi meille lahjoja. Me oltiin uusi vuosi mummolassa. Me paukuteltiin raketteja.

Alkuun

  14 Tarina Tarinateatterista (puuttuu neljä)

Yllätys

Asui pienessä mökissä peikko. Tänään hän sai kutsun Tarinateatteriin. Minä pääsen Tarinateatteriin esiintymään. Esityksen nimi oli Peikkojen maailma. Minä taidan lähteä heti. Peikko sulki oven ja lähti. Hups ei se tänään ole. Onko se huomenna vai ylihuomenna. Ei se on huomenna. Mitä minän puen päälle. Minä mietin huomenna. Hänen mielestä aiksmoinen yllätys. Minä taidan käydä nukkumaan. Apua kiire tuli peikolle. Mutta hän ei tiennyt missä se oli.

Olipa kerran peikko nimeltä Pöpö. Kerran hän sai lasten syntymäpäiviltä kirjeen. Siinä luki: Tuletko meille esittämään lapsille esityksen puhelinnumeroon 040357229. Pöpö soitti syntymäpäiville. Voin tulla sinne, Pöpö sanoi. Sitten Pöpö soitti Tarinateatteriin. Voitteko tulla minun kanssa teatteriesitykseen. Voimme kyllä puhelimessa sanottiin. Viimein Tarinateatteri tuli Pöpön pihalle. Vihdoin pääsee esittämään Pöpö huokaisi. Pian ne oli jo lastenteatterissa. Esiteträän pelle esityksen. Nyt se alkaa Pöpö sanoi. Ensin lavasteet kaatu sitten valonheittimet tippuvat ja esirippu repesi kahtia. Muuten kaikki sujui hyvin hienosti. Abloodit olivat todella todella suuretr. Lasten äiti kiitteli ja kiitteli Pöpö' ja Tarinateatterin väkeä. Sitten hän antoi Tarinateatterille ja Pöpölle kummallekin 500 euroa. Haluaisiko koskaan mennä teatteriin töihi Pöpö tuumi. Kahden vuoden kuluttua Pöpö olikin töissä Tarinateatterissa hyvin kuuluisa näyttelijä maailman ja tällä hetkellä hän on Kiinassa.

Peikon näytelmä

Peikko nimeltä Heikko-Peikko asui punaisessa hirsimökissä. Heikko-Peikko halusi tehdä näytelmän. Hänen nkaverinsa Aki, Seppo ja Roope olivat Tarinateatterissa töissä. Heikko-Peikko lähetti heille kutsun. Kutsussa sanottiin: Olen tehnyt näytelmän jossa Aki ja Seppo näyttelee kanssani näytelmässä ja Roope suunnittelee lavan ja vaatteet. Tulkaa hakemaan minut huomenna tasan aamu kummenen taloni edustaltani. Esitys on Tarinateatterissa kello kahdeltatoista. Seuraavana aamuna Heikko-Peikko oli talon edessä. Hänen kaverinsa tuli hakemaan tasan kymmeneltä. He menivät teatteriin, valmistautuivat ja esittivät  tarinan Prinsessa ja lohikäärme. Kun he olivat esittäneet he kumarsivat ja meni kotiin.

Veikko oli peikko joka halusi olla näyttelijä. Hän halusi että joku antaisi hänen yrittää edes vähän pienen hetken olla näyttelijä.Mutta hän ei muistanut, että hänen hyvä ystävänsä oli näyttelijä, johtaja ja hänen hyvä ystävänsä, joka sai määrätä, ketkä pääsevät näyttelemään ja ketkä ei. Sitten Veikko sai kirjeen, jossa luki näin: "Heipparallaa Veikko! Haluatko tulla esittämään kuningasta. Sinulle on asukin. Ja olen kuullut huhuja että sinä haluaisit olla näyttelijä. Kyllä sinä pääset tänne näyttelemään. Ystäväin olet paras T: Mikko. Jeee...!Veikko huusi. Veikko rupesi heti valmistamaan itseään hienoksi. Sitten kuului ulkoa kovaa ääni Tööööt...! Veikko säikähti mutta arvasi että että Mikko oli siellä. Hän juoksi töppösillään ulos ja meni autoon. Veikko ja muut oli harjoitelleet. Esitys meni hyvin. Veikko pääsi tai hän jäi näyttelemään.

Peikko sai postia. Siinä luki: Sinut on kutsuttu Tarinateatteriin esittämään hirviötä. Tulemme hakemaan sinua tänään viideltä. Peikko katsoi kelloa. Se oli tasan viisi. Hän meni ulos sillä tuli Tarinateatteri. Kolmen viikon päästä Peikko ajatteli että tänään esitän jo hienon esityksen.

Eräänä kauniina kesäpäivänä Sekka niminen pieni suuri hännäkäs ja isonenäinen otus sai kutsun Tarinateatteriin näyttelijäksi. Hänen roolihahmo oli prinssi. Sekka jännitti koska häntä tulktiin hakemaan huomenna kello on silloin noin puoli kahdeksan. Seuraavana päivänä Sekka meni tien varteen odottamaan että hänet haetaan. Ohi ei mennyt autoja kuin kolme ja mikään niistä ei ollut oikea. Sekka kävi jo levottomaksi, mutta vihdoinkin Tarinateatterin auto tuli. Kun he olivat perillä he rupesivat näyttelemään.

Peikko teatterissa

Eräänä päivänä peikko halusi mennä Tarinateatteriin. Niinpä hän kirjoitti kirjeen. Sen jälkeen hän tipautti kirjeen postilaatikkoon. Sieltähän he jo tulevat, sanoi Peikko. Tule jo Peikko, sanoi Juha. Nyt esitetään esitys koko kansalle. Joo, saanoi Peikko.

Kerran Pelle Peloton sai kutsun Tarinateatteriin. Pelle lähti heti parkkipaikalle odottamaan Tarinateatteria. Sitten tarinateatterin auto tuli. Sitten Tarinateatterin autosta huudettiin: Tule tänne Pelle Peloton. Täällä on Tarinateatterin auto! Tarinateatterin autosta huudettiin. Pelle meni Tarinateatterin autoon ja he menivät Tarinateatterin lavalle esittämään näytelmän. Joka oli erittäin hauska.

Olipa kerran peikko hänen nimensä oli Pöö. Hän piti kovasti näyttelemisestä. Kerran Pöö laati kirjeen, jossa hän pyysi että saisi tulla näyttelemään. Aamulla kun Pöö heräsi hän kuuli tööttäyksen. Jippii! Pöö huusi ja pinkoi ulos. Pöö huomasi Tarinateatterin auton. Hyppää kyytiin Pöö, kuljettaja sanoi. Pöö meni autoon. Sitten ajettiin kohti teatteria. Niin Pöö pääsi esiintymään.

Peikko Pöö oli saanut kutsun teatteriin esiintymään. Hän esiintyi prinssinä. Minua jännittää, Pöö sanoi. Kaikkia jännittää tässä vaiheessa, Pöön mummo hihkaisi. Suuri päivä koittaa. Pöö tuhahtaa: Nyt on minun vuoroni esiintyä. Ketkähän esiintyy kanssani? Pöö miettii. Esitys kesti kaksi tuntia ja 40 minuuttia. Oi, auta, prinsessani on eksynyt,Pöö ruikutti. Minä pelastan prinsessasi!toinen esiintyjä sanoi urheasti. Kiitos kun pelastit hänet!Pöö sanoi.

Näytelmä

Peikko aikoo tehdä näytelmän. Hän kutsuu metsänväkeä. Hän pyytää Tarinateatterista kaksi avustajaa. He harjoittelivat ja harjoittelivat ja sitten esityksen pitäisi alkaa. Peikko on kuningasta ja kun esitys päättyy kaikki taputti ja lähtivät koteihinsa.

Teatteriesitys

Olipa kerran peikko nimeltä Kalle. Eräänä päivänä Kalle sai kutsun teatteriesitykseen. Kalle lähti heti teatteriin. Sitten se haki pukunsa. Kalle meni muiden mukana näyttämölle. Näytelmän nimi oli Prinssi ja kuningas. Yleisön mielestä esitys oli hauska ja jännittävä. Esityksen loputtua peikko tallusteli kotiin. Hän luki hetken kirjaa. Sitten hän meni nukkumaan.

Pipe esittää

Olipa kerran peikko nimeltä Pipe. Hän oli aina halunnut näyttelijäksi. Kerran hänen toiveensa toteutui. Hän sai kutsun ja siinä luki: Jos haluat pääset mukaan esitykseen nimeltä Kaksi prinssiä. Pipe lähetti kirjeen. Siinä luki: Kyllä minä voin tulla. Aamulla hän heräsi seitsemältä ja lähti odottamaan pihaan. Vihdoin Tarinateatterin auto saapui ja kerrankin he olivat aikaisin teatterissa, sillä Pipe asui lähellä Tarinateatteria. Sitten he esittivät esityksen Kaksi prinssiä. Esityksessä oli kaksi prinssiä jotka olivat ystäviä. He halusivat tulla niin kuuluisiksi että he aikoivat saada kuuluisan kuninkaanlinna ja huijata maahanmuuttajia että linna oli heidän. He alkoivat taistella ja saivat linnan. Kaikki hurrasivat.

Olipa kerran peikko nimeltään Pate.Paten syntymäpäivä olisi huomenna. Pate oli tekemässä kutsua Tarinateatterille jossa näyttelee Paten paras tarhaystävä Hilmuri. Aamulla Pate oli vastassa Hilmuria ja he pystyttävät matkalla Mörkösuolle kyltit, että Peikkometsän eläimet löytävät perille. Pate ja Hilmuri olivat perillä Mörkösuolla ja he alkavat harjoitella esiintymistä. Heidän näytelmä kertoo kuninkaasta ja prinssistä. Hilmuri ehdotti että haluaisiko olla Pate kuningas, koska Patella oli syntymäpäivä. Näytelmä oli valmis ja Peikkometsän väki alkoi saapua Mörkösuolle. Mörkösuo oli hyytävän pelottava paikka, koska siellä oli vanha linna. Näytelmä alkoi ja yleisö hiljentyi katsomaan. Kaikki tykkäsivät näytelmästä ja huomasivat että Mörkösuo ei ollutkaan pelottava. Tämä oli Paten paras päivä.

Alkuun

 13. Tarina kolmen kuvan perusteella (puuttuu yksi)

Olipa kerran taikuri hän meni sirkukseen. Taikuri tahtoi olla hyvä taikuri. Hän ajatteli itsensä taikurina. Hän ajatteli, että tulisi paljon yleisöä yli kolmekymmentätuhatta katsojaa, mutta miten. Hän heräsi unestaan ja kaikki oli lähtenyt. Hän unohti että hänellä oli tapaaminen taikurin kanssa. Siellä lavan takana taikurit juttelivat ja juttelivat. Kohta oli jutteluaika loppu ja heistä tuli kavereita. Oikea taikuri opetti toista taikuria. Ja kohta huonompi taikuri oli tosi hyvä taikuri. Toinenkin taikuri järjesti sirkuksen.

Eli kerran poika nimeltä Valtteri Pilvi. Hän katsoi mielellään taikuriesityksiä. Valtteri harjoitteli ja meni 11 vuotiaana sirkuskouluun. Monen vuoden kuluttua Valtteri oli kuuluisa taikuri. Hän esiintyi Euroopassa ja lähivaltioissa. Kerran hänen piti nostaa kani hatustaan. Ensin Valtteri nosti yhden, sitten hatusta alkoi pomppia kaniineja. Viimein lava oli täynnä kaneja. Hupsis, Valtteri sanoi. Kohta paikalle tuli herra H.Tyhmä. Hän potkaisi Valtterin pellolle. Valtterin mukana oli kaikki kanit. Hän tuli julisteen eteen jossa luki: Tilaa yhdelle yrittäjälle. Valtteri meni pormestari Pökkösen tykö. Kohta keskustelu oli ohi ja Valtteri sai luvan yritykseen. Valtteri päätti perustaa kanisirkuksen. Valtteria tultiin katsomaan monien kilometrien takaa. Viimein hän pääsi Guiness world records ennätyskirjaan nimellä maailman suosituin sirkus. Hän oli historiankirjoissa kautta maan. Kirjoissa luki että hän eli 126 vuotiaaksi.

Kanisirkus

Oli kerran taikuri. Hän taikoi aina pupuja. Se oli kivaa mutta kaikki kyllästyi. Tänään oli sirkuspäivä. Se tarkoitti että sirkuslaiset menevät esiintymään, mutta taikuri ei keksinyt mitään. Minä voin perustaa oman sirkuksen. Minä voin taikoa ihmisiä pois. Ei se onnistunut. Taikuri mietti pään tyhjäksi mutta sitten hän keksi. Taion pupuja hatusta, sitä en vielä ole  kokeillut. Se on mainiota. Taikuri haki hatun ja alkoi miettiä sille nimeä. Voisiko se olla Kanihyppelyä vai Kanisirkus. Siinäpä se. Se voi olla Kanisirkus. Kaikki tulivat katsomaan kun taikuri taikoi. Se oli taas kivaa.

Erkin outo hattu

Olipa kerran maankuulu taikuri Erkki. Hänellä on oma taikurin hattu. Erkillä on ensi-ilta jo huomenna. Hän aikoo esittää kanitempun. Sitten koittaa erkin ensi-ilta. Hänen piti lähteä. Erkkiä jännittää kamalasti. Miten hänen käy. Nyt on ensi-ilta. Mutta kun hän aikoo takioa niin sieltä tuli seitsemän kania. Voi mitä minä nyt teen. Mutta sitten hän keksi. Minäpä perustan kanisirkuksen. Niinpä hän esitti koko loppu päivän kanien kanssa temppuja.

Mikko niminen poika oli taikuri. Hänellä oli esitys perjantaina 12.1.08. klo:15-17. Minua jännittää, Mikko tuhahti. Tämmöisena tilanteena kuuluu jännittää, Mikon äiti hihkaisi. Mutta tämä ei ollut mikä tahansa sirkus se oli kanisirkus. Suuri päivä koitti nyt oli Mikon vuoro esiintyä. Ensiksi hän sanoi: Nyt taijon kanin tästä hatusta. SIMSALABIM! Mutta hatusta alkoi hyppiä hatusta. PIELEEN MENI.

Kallen kanisirkus

Eräänä päivänä Kalle-niminen poika ryhtyi taikuriksi. Silti se joutui kerran taikomaan kanin hatusta. Se yritti miljoonia kertoja. Viimeiseksi hän koitti taikasanaa nimeltä :Hokoti kani hatusta tupsahda. Ja niin vihdoinkin kani tuli hatusta. Mutta oli pieni pulma. Kalle taikoi  seitsemän kania. Sitten Kalle aikoi pitää kanisirkuksen. Kalle opetti yhdelle pallonpäällä juoksua ja toiselle renkailla jomleeraamista. Siitä tuli fantastinen kanisirkus. Se pääsi televisioon.

Olipa kerran taikuri. Joka yritti taikoa renkaita. Mutta taikoi kaneja. Siitä syntyi katsrooffi. Kanit pomppivat eri suuntiin. Mutta taikuri sai ajatuksen järjestää kanisirkuksen. Hän antoi välineitä kaneille. Siitä tuli maailman paras sirkus varsinkin kanisirkus.

Taikuutta

Tomi halusi olla taikuri, mutta hän osasi kaksi taikatemppua. Hän osaa vetää silinteristä kaneja ja kadottamaan esineitä. Hänen unelma on se että katsomossa istuisi 100 katsojaa. Hän harjoitteli ja harjoitteli ja sitten hänellä välähtää. Hän tekee kanisirkuksen ja hänen unelmansa toteutui.

Tomi meni nukkumaan. Hän näki unta että hän oli taikuri. Tomi tahtoi tehdä sirkuksen. Sitten hän alkoi taikomaan pupuja. Hän järjesti pupusirkuksen. Sen jälkeen Tomi heräsi. Hän meni omien viiden pupun luo. Viikon kuluttua kaupungilla oli kyltti: Kanisirkus lauantaina.

Kanit karkaa

Taikuri nimeltä Pekka aikoi esittää kanisirkuksen. Ensin hän ei saanut pupuja millään hatusta ulos. Lopulta sieltä hyppäsi yksi kani ja sitten sieltä hyppäsi toinenkin kani. Ja vielä kolmas. Ja niin edespäin aina kuuteen asti. Mutta kaikki kanit olivat karanneet kun Pekka oli räpsäyttänyt silmäänsä. Voi ei, sanoi Pekka, en voi esittää näytelmää. Siellähän te olette. He olivat koko ajan hänen takana. Nyt voimme jatkaa esitystä kunhan ette karkaa uudestaan.

Olipa kerran mies jonka nimi oli Arttu. Joka oli hyvä kanien vetäjä taikurihatusta. Tervetuloa Arttu Vuohinen. Hei minä olen Arttu. Arttu sanoo: hokkuspokkus simsala pim. Katsokaa minä vedin hatusta kanin. Tuleekin vielä toinen, tulee kolmas, neljäs kanikin tulee hatusta, viideskin kani, kuudes, seitsemäs ja kahdeksas kani tulee ulos. Kanien nimet ovat Porkkana, Huppala, Luppala, Korppu, Rip, Lup, Hip ja Tilli. Nyt on kanien temput. Yksi kani jömlooraa, toinen kävelee pallon päällä ja jotkut pomppivat. Hei, hei.

Olipa kerran taikuri. Hän asui suuressa kanisirkuksessa. Se oli kuuluisa, mutta sitä pidettiin niin hyvänä sirkuksena, että taikurin oli pakko tehdä kauan kestävä esitys jolloin ihmiset väsyivät katselusta. Taikuri pohti ja muisti vanhan taikasauvan. Hän haki sen. Niinpä hän kutsui vieraat ja teki paljon hassuja taikatemppuja.

Olipa kerran mies joka halusi taikoa, mutta hän ei ikinä osannut. Sitten hän taads yritti kerran. Sitten se osasi. Sitten hän taikoi kaneja tosi paljon. Sitten se sanoi kaneille että mennään sirkukseen. Sitten taikoivat siellä.

Antti oli taikuri. Hän oli Kanisirkuksen taikuri. Hänellä oli esitys. Hän aikoi taikoa monta monta kania kerrallaan. Hän sanoi taikasanan joka oli "Jokeri pokeri poks viipula vaapula hoks eskon kiva kani moks." Yhtäkkiä kaneja rupesi pomppimaan Antin taikurihatusta. Hän laski montako kania hatusta tuli: Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi ja seitsemän. Seitsemän kania. Esitys oli onnistunut. Lopuksi hän leikki kanien kanssa.

Taikuri Poks

Hän aikoi taikoa yhden pupun hatusta mutta sieltä tuli monta pupua. Hän mietti mitähän näillä kaikilla tekisi. Hän tekee kanisirkuksen.

Ihmehattu

Poika nimeltä Elias oli taikuri. Hän harjoitteli kovasti. Tämä oli kahdeskymmenes kerta kun hän yritti samaa temppua. Hän ei ollut onnistunut kertaakaan. Eräänä päibvänä hän kokeili puput temppua. Hän oli ihan hämmentynyt kun hatusta tuli kukkakimppu. Nyt hän sai kukkia. Yhtäkkiä hatusta tuli kaneja. Elias onnistui tempusta. Elias huomasi ettei kaneja tarttenut opettaa. Kanit osasi tehdä vaikka mitä. Eliaksen sirkuksen nimeksi kanisirkus.

Timon taikurishow

Nyt on taikurisoun aika! Timo taikuroi hienosti. Hänen hienoin temppunsa on pupun vetäminen silinterihatusta. Timo lausuu taikasanat ja kopauttaa hattua sauvallaan. Hatusta pomppaa pupu. Ja toinen. Ja kolmas. Ja vielä neljäs. Kohta pupuja on kymmeniä. Vihdoinkin Timo voi perustaa kanisirkuksen, josta hän on aina haaveillut.

Alkuun

 12. Kirjoita runo annetuista riimipareista

Kouluaamu
Kun heräsin varhain, oli aamu parhain.
Aamulla maistelin puuroa ja vähän leikin kuuroa.
Tuli paikalle pieni heppu, jolla oli pikku pikku reppu.
Kyllä hyvää on koulu, mutta parempi on joulu.
Nyt tuli kiire ja hoppu kyllä tämä on nyt loppu.
 
Aamulla heräsin varhain ja silloin on puuro parhain.
Söin kaiken puuron koska olin kuuro.
Menin kouluun koska olin heppu ja minulta unohtui reppu.
Kohta alkoi joulu ja sitten alkoi koulu.
Minulla oli loppu ja kohta koulu oli loppu.
 
Minun riimit
Heräsin aamulla varhain, oli oli mitä parhain.
Herkkuani on puuro, eikä koirani ole kuuro.
Koirani on hauska heppu, sillä on oma reppu.
Kohta on joulu, sitten loppuun koulu.
Nyt on kouluun hoppu, ja runoilu loppu.
 
Oli päivä varhain ja parhain.
Täs on puuro kun sinä olet kuuro.
Ole hyvä ota reppu ja seuraavaksi heppu,
minä otan joulun ja sinä koulun,
älä hopu vain lopu.
 
Parhain joulu
Varhain noita heräsi, parhain aamu olikin.
Puurosta noita tykkäsi, kuurosta ei ollenkaan.
Repun noita laittoi selkään, hepun se tapasi matkalla.
Loppu koulu olikin, hoppu tulikin.
Koulussa olisi ollut kivaa, mutta kotona on paljon  kivempaa
viettää joulua.
 
Aamuruno
Heräsin aamulla varhain ja tiesin että se oli aamuista parhain.
Kun söin puuroa en nähnyt kuuroa.
Nyt on hereillä tämä heppu, onneksi illalla tuli pakattua reppu.
On mukava odottaa joulua ja myös käydä koulua.
Nyt tuli kouluun hoppu, tämä runo on nyt loppu.
 
Oli kerrain varhain, se oli aamuista parhain.
Söin puuroa, satoi kuuroa.
Olin kerran heppu selässäni reppu.
Oli kerran joulu mutta sitten alkoi koulu.
Oli kerran mulla hoppu, mutta sitten tuli loppu.
 
Oli aamu varhain, ja ilta parhain.
Oli kerran heppu, jolla oli valtava reppu.
On kiva koulu, kun on joulu.
Oli hyvää puuroo, sanoi ukko kuuro.
On mulla kauhee hoppu, kun tää on loppu.
On kiva nimi Siiri, sanoi pieni hiiri.
 
Hassu aamu
Heräsin aamulla varhain. Päivä oli mitä parhain.
Aamulla luulin että isä on kuuro. Kun huusin että valmis on puuro.
Isä kysyi onko siellä jokin heppu. Ei minulla on vain reppu.
Kohta oli joulu. Lopuillaan koulu.
Minulla oli jo hoppu. Siihen tämä loru loppu.
 
Lintu herää varhain ja maistuu mato parhain.
Aamulla söin puuroa ja katselin ikkunasta sadekuuroa.
Lähdin kouluun selässä reppu, matkalla kastui koko heppu.
Kohta on koulu ja hetkeksi loppuu koulu.
Nyt tuli nukkumaan lhoppu ja tälle tarinalle loppu.
 
Minun päivä
Heräsin aamulla varhain. Oli mieli mulla parhain.
Äiti huusi: Tulkaa syömään puuroa. Tulkaa jo ette te ole kuuroja.
Isosisko sanoi oletpa sitten kumma heppu, muuten tässä on sinun reppu.
Nyt olen minä jo koulussa, täällä on hauskaa kuin joulussa.
Nytten on kotiin hoppu nimittäin on jo koulu loppu.
 
Herään aamulla varhain mieleni on mitä parhain.
Onkohan äiti ihan kuuro, missä on aamupuuro?
Missä on reppu, oonko mä ihan heppu.
Onneksi kohta on jo joulu ja päättyy raskas koulu.
Nyt mulle tuli hoppu, tämä tarina on siis loppu.
 
Oli aamu varhain ja ihan niistä parhain.
Sitten syötiin puuro jonka nimi oli kuuro.
Sitten laotettiin selkään reppu ja kani nimeltä heppu.
Sitten mentiin kouluun jossa oli joulu.
Tuli heppu kotiin ja se tarina loppu.
 
Koulu
Oli aamu parhain, ja niistä varhain.
Söin aamupuuron, ja näin lumikuuron.
Lähdin kouluun kanssa hepun, mutta unohdin sitten repun.
Kohta alkaa joulu, ja kohta alkaa myös koulu.
Nyt tuli hoppu ja tämä runo loppu.
 
Heräsin aamulla varhain, silloin oli aamu parhain.
Aamupalana oli puuro, joskus olen äidin puheille kuuro.
Mulla on uusi reppu, sen merkki on heppu.
Kun on joulu silloin ei ikinä vaivaa koulu.
Olen myöhässä koulusta. Nyt tuli hoppu, runo on loppu.
 
Oli aamu varhain, ja aivan niistä parhain.
Kaverini kuuron söi puuron.
Tuli outo heppu, ihmetteli mikä tuo reppu on.
Tuli joulukuu, ja lähti kouluun.
Tuli hoppu kirjassa luki loppu.
 
Oli aamu varhain, ja aivan niistä parhain.
Kaverini kuuron, söi puuron.
Tuli outo heppu, ihmetteli, mikä tuo reppu on.
Tuli joulukuu ja lähti kouluun.
Tuli loppu, kirjassa luki loppu.
 
Oli aamu varhain, ja ilta parhain.
Oli kerran heppu, jolla oli valtava reppu.
On kiva koulu, kun on joulu.
Oli hyvää puuro, sanoi ukko kuuro.
On mulla kauhee hoppu, kun tää on loppu.
On kiva nimi Siiri, sanoi pieni siili.
 
 

Alkuun

 11. Mitä teet vapaa-aikanasi?

Tekemistä

Menen ystäväni luu sillä hän leikkii piilosta. Käyn siellä paljon. Kaverini asuu viereisessä talossa. Siellä on mukava olla kun saa leikkiä juuri ystävän kanssa. Siitä on hyötyä kun siinä menee aikaa. Vanhempani tykkäävät siitä kun ne saa olla rauhassa kotona. Aion mennä ystävälleni joka vuosi.

Pidän jääkiekosta. Käyn joskus Matinkylän jäähallissa pelaamassa. Se on hauskaa koska minä tykkään luistella ja pelata. Pelaan usein veljeni kanssa. Kun luistelee ja pelaa saa liikuntaa. Äidin ja isän mielestä se on hyvä asia koska siitä saa liikuntaa. ;imä tulen varmaan pelaamaan sitä ensi vuonnakin koska se on hauskaa.

Minä leikin mielelläni kaikenlaista jossa on eläimiä siis vapaa-aikana. Yleensä tiistaisin menen sählyyn koululle, siellä on hauskaa. Siellä on kaverini Anni T., Anni V., Annika A., Sara-Sofia ja Ella. Se on mukavaa kun siellä on kavereita. Minusta siitä on hyötyä koska oppii uusia asioita. Äidistä se on hyvä asia kun oppii uusia asioita. Minusta olisi hauskaa tulla sinne ensi vuonnakin. Olisi hauskaa jos muutkin kaverini tulkaa sinne.

Vapaa-ajan puuhat

Minä tykkään vapaa-ajalla lukea kuunnella musiikkia ja vaikka mitä muuta. Tykkään myös leikkiä kavereiden kanssa ulkona sekä sisällä. Kavereiden kanssa olen usein. Äitini ja isäni ovat iloisia että minulla on ystäviä. Taidan luulla että minulla on ystäviä.

Pelaan vapaa-aikana tennistä. Pelaan aina torstaina tunnin ja sunnuntaina kaksi ja puoli tuntia. Pelaan aina Meilahdessa kaverini Henrin kanssa. Se on mukavaa koska siinä saa lisää kuntoa ja se on hauskaa. Siksi siitä on hyötyä koska siinä saa lisää ystäviä. Vanhempani ovat iloisia asiasta. Luulisin että olen ensi vuonnakin innostunut asiasta.

Minulla on yksi harrastus. Soitan rumpuja. Muuten olen pihalla kavereiden kanssa. Silloin tällöin soitan rumpuja. Mutta joskus ei ole mitään tekemistä. Rumpujen soittaminen on kivaa. Joskus lököilen sohvalla. Koulussakin on kivaa.

Merelle

Kesälomalla me olemme merellä. Meillä on oma saari. Siellä on keinut. Olin siellä ekaa kertaa syksyllä. Siellä oli pimeää, vähän jännitti. Menimme  veneellä ja autolla. Sinne kesti kaksi ja puoli tuntia. Heti kun oltiin perillä pikkusiskoni meni etsimään mökkiä. Minä löysin sen ensin, mutta se oli sauna. En tiennyt että se oli sauna, se näytti niin mökiltä. Kysyin iskältä missä mökki on. Se oli lähellä. Minä menin sisään. Siellä oli karhuntalja ja kaksi makkaria. Menimme nukkumaan. Aamulla söimme. Päivällä otimme vesilätäköistä veden pois.

Minulla on kaksi harrastusta sähly ja partio. Olen myös ulkona. Käyn maanantaisin sählyssä ja keskiviikkoisin partiossa. Joskus minä rakentelen legoja. Yleensä minä olen ulkona koska siellä on paljon tekemistä. Ulkona on kiva olla pehmistä ja kirkonrottaa. Partiossa on hauskaa koska siellä oppii kaikenlaista. Sählyssä on kiva tehdä maaleja. Joskus ei ole tekemistä. Silloin minä loikoilen sohvalla.

Luen vapaa-aikana aika paljon. Tykkään lukea ääneen. Kerran luin kirjan nimeltä Neljä Jaakkoa. Tykkään lukea sillä niistä voi saada oikeaa tietoa. Aika menee nopeasti ja tekee jotakin mistä tykkää. Tykkään lukea veljelleni. Meidän kotona on kaksi hyllyllistä kirjoja. Joskus veljeni kysyy: Mitä sinä teet? ja minä vastaan aina että luen kirjaa. Äidin ja isän mielestä on hyvä että luen paljon mutta välillä ne käskee minut ulos. Luen myös koulupäivänä koulun jälkeen. Olen päättänyt lukea vuodessa ainakin 95 kirjaa. Joskus luen neljä kirjaa päivässä. Luulen että luen ainakin kolme seuraavaa vuotta. Yleensä luen vain paksuja kirjoja mutta joskus katselen vaan kuvat nja yritän päätellä niiden perusteella mistä, missä ja milloin. Tykkään monesta muustakin asiasta.

Kaikilla on hauskaa

Minä lähden urheilemaan. Onneksi urheilen joka päivä ja vieläpä kaikkialla. Välillä yksin ja välillä kaverin kanssa. Ja se on ihanaa. Sitten saan siitä liikuntaa, ajattelin kun hypin hyppynarua. Äiti ja isä tykkää että liikun. Sitten aloin miettiä, mitä ensi vuonna harrastan. No ainakin liikun paljon. Sitten äiti huusi minut syömään ja päädyin siihen että ainakin ulkoile.

Vapaa-ajan kertomus

Minä ulkoilen mielelläni vapaa-ajalla. Minä leikin omalla pihalla talon lasten kanssa. Ne saa minut iloiseksi. Minun vanhempani ovat hyvää mieltä. Se miellyttää.

Minä tykkään pelata sählyä vapaa-aikana koska siellä on paljon kavereita. Sähly on joka tiistai. Se on Matinlahden koululla. Sähly on mukavaa koska siellä on hauskat ohjaajat. Sählystä on hyötyä minulle että minun ei tarvitse odottaa kotona niin kauan. Äitin ja isän mielestä on hyvä että olen löytänyt mieleisen harrastuksen.

Teen vapaa-aikana mieluiten urheillen. Pelaan jalkapalloa kolme kertaa viikossa. Mä pelaan jalkapalloa kentällä tai koulussa. Mä pelaan fudista jengin tai kavereiden kanssa. Siinä on sitä hyötyä että mun kunto pysyy hyvänä. Äiti ja isä ovat sitä mieltä asiasta että mä saan jatkaa jalkapalloa ensi vuonnakin. Olen innostunut ensi vuonnakin asiasta.

Eräänä kauniina päivänä  oli juuri koulu loppunut ja kesäloma alkanut. Minulla oli nyt vapaata aikaa paljon. Aioin pelata. Pelasin melkein aina. Minä pelasin kotona perheen kanssa. Se oli hauskaa. Opin melkein aina uutta. Vanhempanikin pitäävät pelaamisesta. Ensi vuonna aion pelata aina.

Minä vietän vapaa-aikani leikkimällä. Leikin mielelläni siskojen ja kavereiden kanssa. Minulla on harrastus. Harrastan karatea. Karatetreenit ovat neljä kertaa viikossa. Minä harjoittelen japanilaisessa kamppailukoulussa karatea. Harjoittelen usein siskoni kanssa. Mutta siellä on muitakin oppilaita. Karate on mukavaa koska siellä opitaan uutta ja olen karaten Suomen mestari. Karatessa oppii kuria, keskittymistä ja itsepuolustusta. Äidin ja isän mielestä on hyvä että minulla on harrastus josta pidän. Luulisin että harrastan karatea  ensi vuonnakin  koska haluan mustan vyön.

Vapaa-aikani

Koulun jälkeen menen kotiin. Teen nläksyt ja syön välipalan. Sen jälkeen menen kaverille, pihalle tai leikin pikkusiskon kanssa. Kia-Katarinan kanssa leikin littlest pet shopeilla tai bratzeillä. Minulla on littlest pet shopeja kolmekymmentä. Tiistaisin minulla on sählyä. Olen nasupalleroissa. Keskiviikkoisin minulla on vesiralli Tapiolan uimahallissa. On mukavaa olla sählyssä ja uimassa. On hyötyä osata uida. Olen seuraavanakin vuonna sählyssä ja uinnissa.

Vapaa-aikana minä urheilen, nukun, luen, katson tv:tä mielelläni. Minä harrastan jääkiekkoa, jalkapalloa ja kuoroa. Kuoroa käyn torstaisin, jääkiekkoa käyn torstaisin ja jalkapalloa käyn keskiviikkoisin. Jääkiekkoa käyn eri paikoissa ja jalkapalloakin. Kuoroa käyn Matinkappelissa. Jääkiekossa olen Anni Elinan kanssa jalkapallossa en ole kenenkään kanssa kuorossa olen isosiskoni kanssa. Minun mielestäni minun harrastukset ovat hyviä kun niissä kasvaa kunto ja harjoitus tekee mestarin. Minun mielestäni harrastukset pitäisi olla ettei ole ilman niitä. Minun vanhempani ovat maksaneet niin varmasti he antavat minun harrastaa. Minä olen varmasti innostunut harrastuksistani ensi vuonnakin.

Alkuun

 10. Touhulit järjestävät juhlat

Touhulit ovat järjestäneet juhlat. Siivotaan, leivotaan, pelataan pelejä, syödään, pompitaan trampoliinilla ja revitään paperia. Siellä syödään pikkuleipiä, keksiä, kakkua ja juotiin mehua. Kun oli syöty leikittiin piilosta ja oltiin hippaa. Touhulit olivat kutsuneet: Aanan, Eemun, Kipan , Tanen, Lallan, Sulon, Papan, Nonon ja Iisin juhliin. Lalla laski ensimmäisenä kun oltiin piilosta. Hän löysi Hössön ensimmäisenä. Seuraavaksi oltiin hippaa. Eemu jäi ekana. Kun oltiin leikitty lähdettiin kotiin.

Touhulit tahtovat järjestää juhlat. Hössö siivoaa, Toimi leipoo, Urho pelaa lautapelejä Vilkun kanssa ja Arkuli pomppii tramboliinilla. Juhlat alkavat. Kaikki tulevat juhliin. He söivät täytekakkua ja joivat limua. Kun juhlat olivat ohi niin kaikki lähtivät.

Oli sateinen päivä ja Touhulit aikoivat järjestää juhlat. Toimi leipoi pullaa. Hössö teki kakun ja Vilkku teki keksejä ja Arkuli pipareita.

Hössö siivoaa. Hän menee olohuoneeseen. Siellä on kauhea sotku. Toimi leipoo lettuja ja hän tekee 100 lettua. Urho kokeili pelejä. Yhtä aikaa Toimi huusi: Lätyt valmiita! Arkuli hyppäsi tramboliiniin. Hössö repi vahingossa paperin. Kaikilla oli hauskaa.

Kerran Satupurrella touhulit päättivät pitää juhlat. Sinne pitää tulla ohjelmaa Toimi tuumasi. Pian juhlat pystyivät alkamaan. Ensin pelattiin peliä Monopoli. Ensin Urho oli häviöllä ja Hössö voitolla. Mutta sitten Arkuli meni johtoon ja häviölle tuli Vilkku. Viimein peli loppui. Pelin voitti Toimi. Seuraavana vuorossa oli repiminen. Vilkku haki kankaita ja papereita. Toimi ja Hössö piilottivat paperit. Heti kun löytää paperin saa repiä sen. Viimein oli syönnin vuoro. Ruokana oli lettuja, pipareita ja kakkua. Kohta kaikki olivat syöneet. Mutta viimeisenä oli pomppimisen vuoro. Arkuli pomppi ensin, seuraavana oli Hössö, sitten oli Vilkku, sitä seurasi Urho ja viimeisenä Toimi. Viimein juhlat loppuivat ja kaikki meni nukkumaan.

Touhulit tahtovat järjestää juhlat. Touhulit miettivät mitä he tekisivät juhlilla. Toimi keksi että Urho kutsuisi kaikki Satupurrelle kuuluvat ihmiset: Aanan, Eemun, Kipan, Tanen ja eläimet. Toimi rupesi tekemään heti kakkua. Sitten jo tulikin kaikki. Heillä oli hauskaa. Oli hyvää hedelmäkakkua. Ja kaikki tykkäsivät juhlista.

Eräänä päivänä touhulit päättivät järjestää syntymäpäivät koska Eemu täytti yhdeksän vuotta. Urho laittoi esille kivoja pelejä esimerkiksi Afrikan tähden ja Kimblen. Hössö siivosi. Arkuli teki esteradan. Vilkku teki paperilennokkeja. Toimi teki kakkua, torttua ja pitsaa. Synttärit alkoivat. Siellä leikittiin piilosta ja syötiin kakkua. Eemu sai lahjaksi värikynät ja rakennuspalikoita. Syntymäpäivät loppuivat kymmeneltä. Synttärit olivat olleet kaikkien mielestä hauskat.

Minä keksin järjestetään juhlat. Minä siivoan, Hössö sanoo. Ketä kutsutaan? Pidetään yllätysjuhlat. Vilkku, Toimi, Hössö, Arkuli ja Urho pitävät Aanalle, Eemulle, Tanelle ja Kipalle yllätysjuhlat. Minä leivon, Toimi sanoo. Juhlista tulee kivat. Minä menen heti leipomaan. Vilkku lähtee heti kertomaan. AAna lukee ja Eemu katsoo televisiota. Hei, Vilkku huutaa. Mitä nyt? Me olemme järjestäneet juhlat. Tulkaa lähdetään. Yllätys kaikki huutaa yhteen ääneen. Tulkaa mennään syömään. Ruokana on pullia, lättyjä ja pipareita. Kaikki oli syönyt. Sitten mentiin pelaamaan Afrikan tähteä. Aana voitti pelin. Se sai palkinnoksi vihon ja tarroja.

Yhtenä kauniina kesäpäivänä touhuleilla oli tekemistä todella paljon. Toimi leipoi suurta kakkua. Arkuli pelasi kaikenlaisia pelejä, Toimi leipoi lisää sekä pompahteli pomppulaudalla. Vilkku repi kangasta palasiksi, että voisi kiinnittää niitä sinitarralla ikkunoihin sekä seiniin. Toimi keksi että tehdään sellaiset juhlat missä on eri paikkoja joissa voi käydä. Vihdoinkin juhlat alkavat. Eemu menee Toimin kakkutorille, Aana menee Hössön luokse siivoamiskouluun, Kipa menee Vilkun kangasompelutorille ja Tane suostuttelee Eemua sekä Aanaa  pomppulinnaan. Lopulta Kipa sanoo: Mennään nukkumaan. Kaikki nukahtivat heti.

Eräänä päivänä touhuleilla ei ollut tekemistä. Järjestetään juhlat ehdotti Hössö. Joo! kaikki huudahtivat yhteen ääneen. Hössö päätti siivota. Hei mitäs Arkuli tekee? Hössö mietti. Arkuli vastasi: Pompin patjojen päällä tietysti. Ja Urho näyttää kokeilevan uutta peliä sen nimi on Agluptus. Toimi taas leipoo pullaa ja paistaa lettuja. Vilkku näyttää repivän paperia. Touhuleista on hauskaa järjestää juhlat.

Touhulit järjestävät juhlat. Hössö siivoaa. Hän menee olohuoneeseen. Siellä on kauhea sotku. Toimi leipoo lettuja ja hän tekee 100 lettua. Urho kokeili pelejä. Yhtä aikaa Toimi huusi: Lätyt valmiita! Arkuli hyppäsi tramboliiniin. Hössö repi vahingossa paperin.

Touhulit päättivät järjestää juhlat. Ja niihin tarvittiin leivonnaisia. He tekivät vaikka mitä. Sitten he tekivät kutsut ja niitä oli liian paljon ettei Satupurteen. Sitten he miettivät miten he saisivat mahtumaan kaikki sisään. Mutta heillä välähti: he pitävät ulkojuhlat.

Aanalla on syntymäpäivä. Mutta hän ei itse muista että hänellä on synttärit. Kipa ja Tane ovat pyytäneet että touhulit voivat auttaa juhlien valmistamisessa. Urho sanoo: No kai me voimme auttamisessa kun Aanalla on synttärit. Kaikille kävi sitten he rupesivat toimeen. Vilkku siivosi, Toimi leipoi kakun, keksejä ja muita herkkuja. Urho pisti pelejä pöytään. Urho pisti Afrikantähden, Kimblen, Monopolyn ja Cluedon. Toimi oli saanut piparit valmiiksi. Toimi katsoi tuleeko ketään. Sitten hän otti yhden piparin salaa suuhunsa kunnes yhtäkkiä Vilkku tuli keittiöön. Mitä sinä teet! Mmmmm.... ei niitä saa syödä. Toimi oli ottamassa piparin suuhun. Vihdoin ja viimein oli juhlien aika. Toimi sai tai joutui kantamaan lahjat sen takia että ehkä hän söisi matkalla Aanan luo Toimi söisi ehkä koko kakun. Sitten laulettiin. Aanan lempikakkua oli tarjolla. Kakun syömisen jälkeen mentiin trampalle pomppimaan. Sen jälkeen sai ilmapallon. Lahjoina oli korurasia ja muita meikkejä.

Eräänä kauniina päivänä touhulit järjestivät juhlat. Hössö otti siivouskomerosta mopin. Toimi alkoi kaulimaan piirakkataikinaa. Kun Toimi sai kaulittua taikinan se laitettiin pellille. Urho koristeli piirakan taikamurusilla. Toimi ja Urho laittoivat taikapiirakan uuniin. Toimi alkoi tehdä keksitaikinaa. Keksitaikinaan laitettiin hyvää mieltä, rakkautta, halauksia ja naurua. Piirakka ja keksit olivat nopeasti valmiit. Arkuli hyppi tuolilla koska juhlanjärjestely oli valmis. Vilkku repi piirakka ja keksireseptin koska reseptit olivat touhuleiden salaisuuksia.

Eräänä päivänä Touhulit aikoivat pitää juhlat. Toimi aikoi leipoa. Niistä tulisi parhaat juhlat. Ensin kaikki laitettaisiin järjestykseen. Sitten siivottaisiin. Vilkku meni kertomaan juhlista Kipalle. Eemu pukeutui uuteen viittaansa. Aana laittoi mekon. Nono meni salaa syömään kakun. Sitten juhlat alkoivat. Kaikki huomasivat että Nono puuttui. Arkuli sanoi että jos Nono olisi siepattu. Mutta ei Nonoa voisi siepata. Nyt syömään haen vain kakun. Mutta sitten Toimi huomasi Nonon. Voi emme pääsekään syömään kakkua Toimi sanoi murheellisesti. Miksi? Vilkku kysyi. Kun Nono on syönyt sen. Se siitä niistä juhlista juhlista Toimi huokasi. Se oli sen päivän juhla.

Juhlat

Hössö viheltelee ja lakaisee lattiaa. Toimi ei tiedä mitä tekee mutta tekee se jotain ainakin. Urho pelaa Afrikan-tähteä. Toimi paistaa lettuja. Nam. Arkuli pomppii pomppulinnassa. Vilkku nakertaa Toimin tekemiä lettuja. Kaikki voi alkaa! Ensin pelataan Afrikantähteä. Eikun syömään lettuja. Nyt minä keksin tehdään kaikki yhtä aikaa.

Alkuun

  9. Tarina kuvasarjasta, jossa poika menee syntymäpäiville.

Suuret juhlat

Liisalla on syntymäpäivät. Hän kutsuu Maijan, Ellin, Elinan ja Artun. He ovat hänen luokkatovereitaan. He ovat hänen luokkatovereitaan. Arttu ei ole saanut kutsua kouluissa mutta muut ovat. Siksi Artun kodin postiluukusta kuului naks. Artun äiti meni katsomaan kenelle se oli. Se oli Artulle. Se oli kutsu Liisalta. Siihen Liisa oli kirjoittanut näin: "Pääsetkö sinä synttäreilleni?" Arttu oli tohkeissaan kun äiti mietti. No mene vain äiti sanoi. Arttu oli kertonut tästä asiasta äidille kun Liisa oli sanonut. Artulla oli lahja valmiina. Se oli koru. Arttu puki ylleen takin ja pipon. Sitten Arttu lähti. Kun Arttu oli Liisalla niin Maija, Ellija Elina olivat jo Liisalla. Sitten kun kaikki olivat koossa he rupesivat syömään. He söivät kakkua, sipsiä, popkornia ja karkkia. Sitten he leikkivät sokkoa. Juhlien jälkeen sai yllätyspussin. Yllätyspussissa oli tikkari, purkka, heijastin ja superpallo. Liisan äidille soitettiin. Siellä oli Artun äiti. Artun äiti sanoi että Artun oli lähdettävä. Matkalla kotiin Arttu näki kissan. Artulla oli hauskaa.

Kutsut

Poika nimeltään Kari oli kotona. Hänellä oli mälsää todella mälsää. Kunnes postiluukusta tuli kirje. Kari katsoi kirjettä. Siinä luki Kari Sokura. Kari avasi kirjeen. Se oli kutsu. Anna oli kutsunut Karin synttäreille. Ne alkoivat tunnin päästä. Kari ei ollut ostanut lahjaa. Kari sai rahaa viisitoista euroa. Hän meni lähimpään kauppaan. Kari osti pehmokissan joka maksoi kymmenen euroa. Kun Kari oli ostanut niin hän meni kotiin paketoimaan. Lahjapaperi oli pilkukas. Hän lähti kävelemään Annalle. Kun hän oli Annan oven takana hän pimpotti ovikelloa. Anna avasi oven. Kari antoi lahjan Annalle. Anna avasi lahjan. Annan mielestä se oli ihana. Kari oli viimeinen vieras. He olivat sokkoa. Kari oli eka jäänyt sitten Anna, Iina, Anni ja Minni. Kun ne olivat leikkineet tarpeeksi. Annan ikkunasta näkyy pieni ranta joka oli Annan ranta. Seuraavaksi oli ongintaa. Ensin Anna, Kari, Iina, Anni ja Minni. Kaikki sai värityskirjan. Kaikilla oli uimapuku. He meni rannalle uimaan. Kun he olivat uineet piti mennä. Anna hyvästelee kaverinsa ja menee sänkyyn. Kari on ihan poikki.

Syntymäpäivät

Killen postilaatikosta tippui kirje. Hihuu Kille huutaa. Keltä se on. Kille alkaa lukea. Sain syntymäpäiväkutsun. Keltä, isä kysyy. Jaanalta, Kille vastaa. Jaana on Killen luokkatoveri. Mennään heti ostamaan lahja. Kille ja isä lähtevät ostamaan lahjaa. Mitä ostetaan, isä kysyy. Barbi, Jaana tykkää barbeista. Selvä, lähdetään. Isä ja Kille lähtevät. Huomenna on syntymäpäivät. Nyt nukkumaan. Kille ja isä heräävät. Kylläpä jännittää mennä syntymäpäiville. Hei hei minä lähden. Kop, kop. Moi. Kille on perillä. Syntymäpäivillä on hauskaa. Ensin ollaan sokkoa ja sitten ongitaan.

Hauskat syntymäpäiväjuhlat

Olipa kerran poika jonka nimi oli Ville. Eräänä päivänä Ville sai kortin Iidalta. Hän lähti sinne heti. Iida oli iloinen kun Ville pääsi juhliin. Ensin leikittiin sokkoa ja sitten Iida avasi lahjat. Viimeiseksi ongittiin. Sitten Villen piti lähteä. Kotona Ville kertoi kuinka hauskaa hänellä oli ollut.

Syntymäpäiväjuhlat

Olipa kerran poika nimeltään Sakke. Kun hän oli tullut koulusta ja tehnyt läksyt hänelle tuli kirje kirje jossa luki: "Tuletko synttäreilleni?" Hän lähti synttäreille. Hän pimpotti ja pääsi sisään. Siellä leikittiin sokkoa ja ongintaa.

Synttärijuhlat

Antilla on tylsää. Äkkiä postiluukku kolahtaa. Antti luulee, että se on lasku, mutta avaa kirjeen kuitenkin heti. Kuoressa onkin mukava yllätyskutsu Iidan synttäreille. Antti hätääntyy koska synttärit on jo tänään! Hän miettii kuumeisesti mistä ostaa Idalle lahjan. Hän pohdiskelee mistä Iida pitää. Antilla välähtää ja hän ryntää innoissaan kauppaan. Antti köpöstelee innoissaan Iidan talolle. Hän antaa innoissaan Iidalle lahjan. Iida ihailee pakettia ja kiittää Anttia. Hän pyytää Anttia mukaan sokkoleikkiin. Aika lentää nopeasti. On onginnan vuoro. Anttia jännittää. Hän saa saaliikseen ison vonkaleen. Synttärit päättyvät ja on aika mennä kotiin. Iida ihastelee kotona lahjaansa. Miten Antti osasikin ostaa juuri oikean vieheen, bomberin.

Syntymäpäivät

Tossa on kirje, mitä siinä lukee? Jee pääsen synttäreille! Siellä saa karkkia. Lähdetään heti. Takki päälle ja menoksi. Martti kipitteli taloon. Pimpom. Hei Martti tulithan sinä. Kiitos hauska lahja. Leikitään sokkoa. Yritä ottaa kiinni. Sain kiinni. Ongitaan. Joo, saan ison vonkaleen. Hauki se on. Oho minun piti lähteä vartti sitten. No lähde nyt Sirkka sanoo.

Syntymäpäivät

Mika saa kirjeen. Hän lukee sen tarkasti. Veera kutsuu hänet syntymäpäiville. Hän lähtee ostamaan lahjaa Veeralle. Sen jälkeen hänen piti mennä nukkumaan. Aamulla Mika heräsi liian myöhään. Syntymäpäivät alkavat pian. Hän puki ja lähti juhliin. Mika antoi lahjan Veeralle. Hän sanoi kiitos!Siellä leikittiin sokkoa ja ongittiin. Sitten Mika lähti kotiin.

Synttärit

Olipa kerran poika nimeltä Pete. Hän asui pienessä talossa äitinsä ja isänsä kanssa. Kauniina päivänä kuului naks. Postia tuli. Se oli synttärikutsu. Kutsu oli Paulalta. Synttärit pidettäisiin 11.5.09. klo 13-15. Pete lähti juhliin. Hän oli ostanut lahjaksi pehmotiikerin. Juhliin tuli myös Laura ja Lauri. Ensiksi leikittiin sokkoa. Pete sai olla ensimmäisenä sokko. Seuraavaksi ongittiin yllätyspusseja. Viimeisenä syötiin ja sitten kotiin.

Synttärikemuissa

Kerran Pekka -niminen poika odotti postia. Hän aikoi katsoa saiko hän postia. Viimein postiluukku kolahti. Yhdessä kirjeessä luki: Pekka Pörhönen. Pekka hihkui innosta. Hän sai kirjeen ystävältään Millalta. Hän kutsuu minut synttäreilleen, Pekka huutaa. Viimein koitti juhlapäivä. Hän laittoi takin päälleen ja lähti. Milla asui osoitteessa Anjankuja 7 A. Pian hän oli perillä. Pekka soitti ovikelloa. Siitä kuului hassu ääni. Pekka matki ääntä: prrrdigdag. Vihdoin Milla tuli avaamaan. Pekka ojenji Millalle paketin. Milla kiitti ja luki kortin. Siinä luki ONNEA 10 VUOTIAS MILLA TOIVOO PEKKA. Milla avasi paketin. Sieltä löytyi vihko ja geelikynäpaketti. Vihdoin viimein juhlat alkoi. Ensin syötiin kakku oli suklaata. Sitten oli vuorossa piilonen. Ensin jäi Kalle. Laske 100, kaikki huusi. Milla meni piiloon vaatekomeroon. Pekka meni pöydän alle piiloon. Kaikki loput meni sängyn alle. Kalle katsoi pöydän alta ja löysi Pekan. Sitten se löysi Millan ja viimeiseksi loput sängyn alta. Kohta alkoi sokko. Milla oli ensin sokko ja sai Kallen. Kalle sai Pekan mutta sitten piti lopettaa. Viimeisenä oli onginta. Sininen kangas oli kiinnitetty kahden pylvään väliin. Milla heitti ongen ensin kankaan yli. Kun Milla nosti sen siihen oli tarttunut korulipas. Kalle sai suurennuslasin ja loput sai tusseja ja tarroja. Viimein piti lähteä. Pekka kiitti ja lähti kotiin. Pian hän oli kotona. No oliko kivaa, äiti kysyi. Varmasti oli, vastasi Pekka ja meni nukkumaan.

Syntymäpäivät

 Paavolla oli tylsää. Yhtäkkiä hänelle tuli postia. Se oli Annalta. Paavo meni ostamaan lahjaa. Hän osti kirjan. Hän lähti Annalle. Kun hän oli perillä he leikkivät sokkoa. Sitten he leikkivät ongintaa. Syntymäpäivät oli ohi. Kaikki lähtivät kotiin.

Synttärit

Eräänä päivänä Lauri -niminen poika sai kirjeen. Siinä luki: Pääsetkö syntymäpäiville t. Liisa. Synttärit alkoivat illalla. Lauri osti Liisalle elokuvaliput ja karkkia. Syntymäpäivät alkoivat seitsemältä. Illalla Lauri lähti kävellen Liisan luokse. Synttäreillä oli hauskaa. Siellä syötiin karkkeja ja kaikkea hyvää. Sitten leikittiin piilosta. Ensin jäi Lauri. Viimeiseksi ongittiin.

Syntymäpäiväjuhlat

Olipa kerran Kalle. Joka sai postia. Posti oli syntymäpäiväkutsukortti. Kalle oli innoissaan. Hän meni heti kauppaan ostamaan lahjaa. Kun hän tuli kaupasta Kalle lähti syntymäpäiville. Syntymäpäiväsankari oli Jenni. Kun Kalle oli ovella hän pimpotti ovikelloa. Jenni tuli avaamaan. Kalle sanoo: Hyvää syntymäpäivää Jenni. Jenni sanoo: Kiitos paljon Kalle. Tule sisään, Jenni sanoo. Okei, Kalle sanoo. Nyt leikitään sokkoa, Jenni sanoo. Kalle on ensin jäänyt. Hän ei tunnista ketään. Seuraavaksi on ongintaa. Kalle saa aloittaa. Hän saa karkkipussin. Lopuksi kaikki saivat lähteä ilomielin kotiin.

Syntymäpäiväkutsut

Olipa kerran Jaakko ja Liisa. Jaakko sai kirjeen. Hän ei yhtään tiennyt keneltä hän sai sen. Hän ei katsonut keltä se tuli. Koska hänellä oli kiire jalkapalloon. Hän tuli kotiin ja katsoi kirjeen. Kirjeessä luki: Tule synttäreille viides marraskuuta. Älä ilmoittaudu jos et pääse. Jaakko meni synttäreille. Synttäreillä he leikkivät sokkoa ja kalastusta.

Kivat synttärit

Niinalla on synttärit. Pate miettii mitä tehdä. Juuri kun Pate kävelee ohi ulko-oven hän kuulee kloks! Pate hiipii katsomaan. Ei aikaakaan kun hän huomaa jalkojensa juurella kirjeen.Pate avaa sen ja lukee. Tervetuloa synttäreilleni kello nyt! terveisin Niina. Pate syö, ottaa kiireissään lahjan, pukee ja lähtee. Niina: Mikä yllätys. Tule peremmälle! Saku on jo täällä. Leikitäänkö piilosta. Joo! Minä lasken: yksi, kaksi...Tule Saku mennään sohvan taakse. Ei minä menen komeroon. ...kymmenen, tullaan. Löytyi. Missä Saku on? Haa, löytyi. Nyt on aika syödä kakku. Nam, onpa hyvää. Nyt minä lähden. Heihei. Niina, ai niin lahja on tuossa. Kiitos. Moikka.

Syntymäpäivät

Eräänä päivänä Viivillä oli synttärit. Hän jakoi kortit. Eräällä Villellä oli tylsää. Silloin hän meni katsomaan postilaatikkoa. Sitten siellä oli synttärikortti Viiviltä. Sitten se meni kauppaan ostamaan lahjan. Sitten hän meni. Siellä oltiin sokkoa ja ongittiin. Sitten hän lähti.

Synttärijuhlat

Eräänä kauniina päivänä Lassin postilaatikosta tippui kirje. Siinä luki: Tervetuloa 10-vuotis synttäreilleni kahdeskymmeneskolmas päivä toukokuuta terveisin: Liisa. PS Jos et pääse soita numeroon 050273461. Nähdään synttäreillä!! Apua huomenna on ne synttärit eikä ole lahjaa, Lassi huudahti. Seuraavana päivänä Lassi lähti synttäreille. Siellä leikittiin sokkoa ja kun Lassin piti lähteä kotiin niin se onki saaliin.

Alkuun

 8. Tarina kuvasta, jossa on kaksi tyttöä ja poikaa naamiaisasuissa

Liisan ja Mikon roolinäytelmä

Liisa oli tyttö. Mikko oli poika. Heillä oli tylsää. Mikään ei naurattanut, mikään ei huvittanut, mikään ei maistunut, kaikki oli tylsää. Liisa keksi: Kutitetaan toisiamme. Mikko sanoi: No koitetaan vaan jos se onnistuisi. Hah Hah Haa. Ei naurattanut, Mikko sanoi. Hei! huusi Liisa. No hei hei Mikko sanoi. Ei kun pidetään muotinäytös. Joo, sanoi Mikko. Liisa pani päälleen japanilaisen mekon jonka oli saanut Japanista. Mikko pani päälleen Zorro-asun. He päättivät twhdä toisenkin kerran. Liisa pisti päälleen kukka-asun ja Mikko cowboy-asun. Sitten he olivat iloisia.

Hassut haloviinit

Enni aikoo pitää haloviinit. Hän kultsuu kolme kaveria: Veetin, Juulian sekä Juuson. Hän itse pukeutui kiinalaiseksi. Juulia taas pukeutui prinsessaksi. Veeti pukeutui seriffiksi. Juuso pukeutui prinssiksi. Yhtäkkiä Juulia sanoi: Nyt kyllä olemme unohtaneet jotakin. Enniä nauratti. Nyt muistan, sanoi Juuso. No sano, hihitti Enni. Sinulla on syntymäpäivät. Niin on. He leikkivät syntymäpäiväleikkejä sekä haloviinileikkejä. Enni mietti illalla että hänellä oli kyllä hassut haloviinit.

Jaana, Joonas, Juulia ja Aaro. He olivat menossa Halloween juhliin. He lähtivät autolla. He joivat sinistä boolia. He söivät perunalaatikkoa. Illalla he menivät ulos. He leikkivät hippaa, askelta ja polttopalloa. He menivä't sisälle pelaamaan biljardia ja Joonas voitti biljardin. He menivät jälkiruualle. Jälkiruuaksi oli suklaakakkua joka oli hyvää. He jatkoivat biljardin peluuta ja tällä kertaa biljardin voitti Jaana. Jokainen lähti  ensiksi Joonas, sitten Aaro, sitten Juulia ja viimeiseksi Jaana.

Naamiaisjuhlat

Olipa kerran pieni maa. Siellä asui paljon lapsia. Eräänä päivänä tyttö nimeltä Saara lähti ulos. Hän meni pyytämään tyttöä nimeltä Jenni. Saara ja Jenni leikkivät yhdessä hippaa. Sitten Jenni huomasi kaksi poikaa. Niiden nimet olivat Samu ja Oskari. He taas leikki Zorroa. Siinä oli menoa ja meininkiä. Pyh tytöt sanoivat. Mutta eräänä kauniina kesäiltana Jenni, Oskari, Saara ja Samu tekivät naamioasut. Sitten he juhlivat. Se oli hauskaa. Sen jälkeen oli yö. Sitten mentiin nukkumaan. Aamulla kun Jenni näki kirjeen. Siinä sanottiin näin: Kiitos hyvistä juhlista T: Saara, Oskari ja Samu.

Olipa kerran neljä lasta. Heidän nimet olivat: Milla, Minttu, Matti ja Mikael. Heillä oli näytelömä ylihuomenna. Minua jännittää Milla sanoo. Ei meillä ole edes pukuja Matti kuiskaa hiljaa. Kaikki lähtevät yhdessä ostamaan pukuja. Mikael sai seriffiasun. Milla taaskin sai kiinalaisen asun. Matti sai ritariasun. Ja Minttu sai prinsessa-asun. Noin kaikilla on asu sitten odotetaan esiintymisvuoroamme Mikael hihkaisee. Minttua hermostuttaa. No niin nyt on meidän vuoro mennä esiintymään.

Olipa kerran neljä ystävää. Yhden ystävän nimi on Papa. Toisen ystävän nimi oli Lalla. Kolmannen ystävän nimi oli Nono. Ja neljännen ystävän nimi oli Sulo. He menivät elokuvaan. Kaikki rupesivat miettimään että itsekin olisivat näyttelijöitä. Papa kuvitteli että olisi Ritari -elokuvan päähahmo. Lalla kuvitteli että olisi Ritari -elokuvan prinsessa. Sulo kuvitteli että olisi Ritari -elokuvan prinssi. Nono mietti että olisi Ritari - elokuvan kuningas. He heräsivät kuvitelmistaan ja kaikki olivat jo lähteneet. He lähtivät elokuvasta pois ja tahtoivat jo kotiin ja järjestyksessä pois. Ensin lähti Nono ja Sulo. Sitten lähtivät Papa ja Lalla.

Naamiaiset

Oli aamu. Ulkona satoi räntää. Äiti ja isä olivat lähteneet töihin. Vain lapset olivat jääneet kotiin. Heidän nimensä olivat Anna, Minna, Eero ja Santeri. He söivät aamupalan. Sitten he lähtivät kouluun. Koulussa oli hauska päivä koska siellä oli naamiaiset. Minna oli pukeutunut prinsessaksi. Anna oli pukeutunut kiinalaiseksi tytöksi. Eero taas puolestaan oli ritari ja Santeri seriffi. Naamiaisissa leikittiin hauskoja leikkejä. Siellä syötiin kaikenlaista esimerkiksi sipsejä ja karkkeja. Naamiaiset loppuivat kolmelta. Lasten mielestä naamiaiset olivat olleet hauskat. Illalla he maalasivat hienoja kuvia. Sitten he söivät iltapalan ja menivät nukkumaan.

Naamiaiset

Olipa kerran Olli, Katja, Simo ja Hanna. He olivat menossa naamiaisiin. Kun he olivat naamiaisissa ensimmäinen kilpailu oli miettiä kuka on kuka. Olli mietti Katjaa Hannaksi. Hanna luuli Ollia Simoksi. Onneksi kaikki selvisi. Seuraavana lajina oli jääkylmästä vedestä omenan suulla. Ollin leuka jäätyi. Katja sai omenan suulla jääkylmästä vedestä. Simo taas sai hampaat kylmiksi. Hanna sai omenan suulla jääkylmästä vedestä. Kaikki lähtivät naamiaisista  ilomielin kotiin pussit täynnä karkkia.

Naamiaiset

Lapset miettivät mitä he voisivat tehdä. Liisa muisti ja sanoi: Tänään on se päivä jolloin lapset sanovat karkki vai kepponen. Pekka muisti: Päivän nimi on Halloween. Sofia tahtoi olla kukkaisneito. Arttu oli seriffi. Liisa pukeutui kiinalaiseksi tytöksi. Pekka oli miekkailija. Naamiaisissa oli paljon muita lapsia. Naamiaisiin lapset toivat pientä naposteltavaa. Jotkut lapset söivät että maha oli pyöreä kuin pulla. Liisalla, Artulla, Sofialla ja Pekalla oli superhauskaa. Musiikki soi kovaa ja kaikki lapset tanssivat diskotanssia. Juhlat olivat loppumassa. Juhlien lopuksi kaikille lapsille jaettiin kurpitsasangot mitkä pursuivat herkkuja. Lapset lähtivät iloisina kotia kohti. Liisa ja Sofia alkoivat suunnitella seuraavia juhlia heti kotona.

Naamiaiset

 

Eräänä päivänä Lassi ja Liisa leikkivät ulkona hippaa.Jäit, huudahti Lassi. Pitkän ajan jälkeen he lopettivat leikin. Mitä tehdään? kysyi Liisa. En tiedä, vastasi Lassi. Nukkumaan, huusi äiti. Okei vastasivat lapset. Hyvää yötä sanoivat Lassi ja Liisa. Seuraavana päivänä Lassi huudahti: Jihuu! Olemme saaneet kutsun naamiaisiin. Jee! huuteli Liisa. Eihän meillä ole edes asuja ja naamiaiset ovat huomenna sanoi Lassi. Täytyy käydä kaupassa ostamassa asut, totesi Liisa. Lapset kyselivät äidiltä: Saataisiinko käydä kaupassa? Okei, sanoi äiti. Kohta lapset olivat kaupassa naamiaisosastolla ja asut päällä. Minä otan nämä, sanoi Liisa. Ja minä nämä, sanoi Lassi. Mennään jo. Okei. Vaatteet maksoivat 40 euroa. Kun lapset tulivat kotiin kello oli 8.30. Seuraavana päivänä oli naamiaiset. Äkkiä nyt, huusi Liisa. Tullaan, tullaan kunhan sidon kengännauhat vastasi Lassi. Juostaan. Lassista ja Liisasta oli kivaa olla naamiaisissa!

Naamiaispuvut

Olli, Anna, Miina ja Dan olivat naamiaisleikkiä. Olli oli cowboy, Anna oli prinsessa, Dan oli rosvo ja Miina oli kuningatar. Kaikista oli hauskaa leikkiä pukuleikkiä. He leikkivät ensin että rosvo sieppasi kuningattaren ja prinsessan. He leikkivät sitä kauan aikaa. Heille tuli kauhea nälkä. Ne meni keittiöön. Ne eivät tienneet että mitä he ottaa. Sitten Anna keksi: Otetaan pinaattikeittoa. Joo. Mitä juotaisi? kysyi Dan. Maitoa Miina ehdotti. Selvä. Tehdään ruoka. Joo. Tulkaa nyt syömään. Hyvää ruokaa. Niin on todella hyvää. Mitä nyt tehdään? Leikitään että meidän alla olisi laavaa. Joo. Varokaa ettette koske maahan. Voisiko meitä jahdata lohikäärme? Hyvä idea. Minua väsyttää. Niin minuakin. Kaikki nyt nukkumaan on jo pimeää. Sänkyyn kaikki nyt. Joo.

Heillä oli halloweenjuhlat. He pukeutuivat halloweenasuihin ja lähtivät juhliin. He olivat ensimmäisiä. Sitten alkoi ukonilma ja muut tulivat sisään. Mutta yhtäkkiä alkoi pelottavaa naurua. Kaikki olivat kauhuissaan. He menivät katsomaan yläkerrasta. Mutta ovi oli lukossa. He kumminkin saivat sen auki. Ja se oli hänen isoveljensä.

Halloweenjuhlat

On halloweenjuhlat ja kaikki ovat pukeutuneet naamiaisvermeisiin. Kukaan ei halunnut olla liian pelottava vaan kaikki saivat pukeutua lempiasuihinsa. Tunnelma oli jännä ja vatsassa kihelmöi. Kuka mahtaa lymyillä Zorron naamion suojissa, entäpä seriffin stetsonin alla? Kaunis salaperäinen prinsessa katsoo ihaillen seriffiä, joka pyytää prinsessaa tanssiin. Kaikilla on hauskaa eikä ketään pelota. Kiinalaistyttö hihittää kun Zorro levittelee viittaansa. Äkkiä ovikello soi. Kuka siellä mahtaa olla? Aave vai noita? Kaikki pelästyvät ja haukkovat henkeä. Zorro menee rohkeasti avaamaan oven. Karkki  vai kepponen kuuluu ovelta. Kaikki purskahtavat nauruun ja pyytävät naapurin lapsetkin mukaan kekkereille.

Naamiaisjuhlat

Hassun näköinen poika jolla on viitta on Kaarlo. Se jolla on viuhka kädessä  sen nimi on Liisa. Muitten nimiä en muistakaan. Ne kaikki oli menossa naamiaisjuhliin. Siellä sai kaikenlaisia herkkuja. Ensin taloon saapui kummitus sen jälkeen taloon käveli lepakko. Kaikki lähtivät pakoon koska he pelkäsivät kauheasti. Kaikki menivät eri suuntiin. Yksi meni rannalle. Rannalla hän meni uimaan. APUA! Valas tulee minua päin. Se syö minut olen mennyttä. Nyt se on syönyt minut. Täällä saa keksiä tekemistä ainakin tuhat tuntia. Ätsi. No vihdoinkin se aivasti. Nyt voin tehdä mitä haluan jos pääsisin täältä pois. Koska olen valtamerellä. Tuossa menee vene mä hyppään sen kyytiin. Yksi, kaksi, kolme ja hyppy. Noin pääsinpäs veneeseen. Tämähän meni juuri sinne minne pitikin. Pääsen taas naamiaisjuhliin takaisin.

Pukujuhlat

Eräänä päivänä pääsiäisen aikaan Satupurren väki päätti pitää naamiaiset.Kipa pukeutui kiinalaiseksi, Tane kauboiksi, Eemu Zorroksi ja Anna prinsessaksi. Vilkku ja Hössö siivosivat, Toimi ja Arkuli leipoivat ja Urho tarjoili ja eläimet soittivat. Viimein tuli aika jolloin juhlan aika oli. Aana tanssi ja Eemu söi. Sen jälkeen vuorossa oli piietämistä. Jokaisen piti piirtää oma puku. Seuraavana oli piilonen. Aana oli ensin jäänyt. Hän laski 100. Minä löysin sinut, kailotti Aana. Kipa oli parhaassa piilossa. Hän oli mennyt ruumaan piiloon. Viimeiseksi oli vuorossa retki syväänmereen. Sulelluspuvut päälle, Tane kailotti. Kaikki totteli heti. Viimeinkin kaikki oli vedessä. Viimein retki alkoi. Siellä alkoi kilpailu: kuka löytää hienoimman tavaran voittaa. Iisi oli erotuomari. Aana löysi näkinkengän, Eemu löysi ruosteisen miekan, Tane laivan hylyn ja Kipa löysi silakan ja voitti. Sitten oli kotiinpaluu. Eemu, Aana sanoi. Mitä, vastasi Eemu. Oli aika rankka päivä, Aana kuiskasi.

Halloweenjuhlat

Laura, Kaisa, Mikko ja Tommi aikovat perustaa suuret juhlat. Ne ovat halloweenjuhlat, Laura sanoo hihittäen. Ne pidetään illalla, Mikko selittää. Siellä on vieraina me kaikki neljä, Kaisa myöntää. Ei kun puuhiin. Verhot kiinni. Leivotaan suuri kakku, koristeita, siivotaan. Noin valmista! Eiköhän aloiteta juhlat. Ei! Tehdään vielä pelottavia kuvia. Nyt ollaan valmiita. Aloitetaan. Hui kun pelottavat juhlat ne oli. Heihei.

Näytelmä

Aana ja Eemu, Kipa ja Tane tekevät näytelmän. Kipa esittää kaupan myyjää, Aana linnanneitoa, Eemu on seriffi ja Tane on tavallinen mies. Nyt sinun pitää mennä myymään pullia, Aana hihkaisee. Minä menen, Kipa sanoo. Minä tulen ostamaan, Aana sanoo ja menee ostamaan. Jaahas on sitä tiltu pullia ostamaan, Kipa hykertelee. Minä menen kotiin. Hei minä tulin.

Olipa kerran Mikke, Milla ja Eetu ja Nelli. Sitten eräänä päivänä ne aikoivat järjestää haloveenjuhlat. Mikke oli Zorro, Eetu oli cowboy, Milla oli kuningatar ja  Nelli oli prinsessa. Niillä oli kivaa. Ne söi karkkia ja pullaa.

 Alkuun

  7. Euro tulevaisuudessa

Olipa kerran euron kolikko. Sen omistaja oli Valtteri Vähäpulla. Hän piti euroa samettityynyllä. Mutta kun Valtteri ulkoilutti euroa niin se tippui viemäriin. Ja Valtteri vain jatkoi matkaa. Euro vietti viemärissä 15 vuotta. Viimein viemärinpuhdistaja PaAvo Pesusieni puhdisti viemärin vuonna 3008. Hän oli myös museon johtaja. Hän huomasi että se oli Tarja Halosen juhlarahoista joka oli vuodelta 2008. Paavo aikoi viedä sen museoon. Hän vei sitä museoon. Mutta raha putosi toiseen taskuun. Taskuherran nimi oli Nestori Näpäkkänenä. Nestori löysi sen taskustaan. Hän laittoi sen takaisin taskuun ja suuntasi pesulaan. Hän laittoi takin pesukoneeseen. Nestori unohti rahan taskuun. Euro pyöri ja pyöri pesukoneessa. Viimerin se pysähtyi. Euro otettiin pois ja vietiin museoon. Museon johtaja kiitteli ja kiitteli. Hän vei sen kuvan alle.

Olipa kerran euro. Se oli löytäjän euro. Löytäjä asui pienen metsän reunalla. Yhtenä päivänä euro löytyi pienestä purosta. Euron löytäjä oli sama löytäjä. Löytäjä tahtoi mennä kauppaan. Mutta se katosi kaupassa kassatädiltä. Sen euron löysi se joka osti pesukoneen.

Isabella aikoi ryhtyä agentiksi. Mutta minkälaiseksi? Kasviruoka, ilma, maa, valo vai mikä agentti? Hei minä olen sähköagentti siis energiansäästöagentti. Taidanpa lähteä kotipihalle. Hmm täällä pihalla ei ole mitään säästettävää. No menen tutkimaan. Hei! Tuossa palaa valo. Kysyn voiko joku sammuttaa sen. Hei anteeksi ! Voisitko sinä sammuttaa tuon katulampun. Öö, en kai tiedä mistä pitää painaa. No kait minä osaan. Haa kas noin. Sammutettu. Ehkä sitä valoa ei saanut sammuttaa mutta mitä siitä. Ainakin ei sähköä kulu.

Outo euro

Olipa kerran poika jonka nimi oli Olli. Hän löysi euron. Olli meni näyttämään sitä äidille. Olli aikoi mennä ostamaan sillä auton. Mutta eräänä päivänä Ollin euro katosi. Hänen ystävänsä Timo löysi Ollin euron. Timo laittoi sen taskuunsa. Äiti sanoi: Laita farkut pyykkiin. Timo oli unohtanut euron taskuunsa. Timo aikoi näyttää äidille euron kun hän huomasikin että euro oli kadonnut.

Kadonnut euro

Kauniina päivänä poika nimeltä Jaakko löysi maasta euron kolikon. Jaakko oli niin iloinen että hän juoksi kotiin. Äiti isä minä löysin euron kolikon! Äiti sanoo: Mene ostamaan sillä jäätelö. JOO! Jaakko sanoi. Hän juoksi ulkona. Yhtäkkiä kolikko tippui kaivoon. Oi voi miten minä nyt ostan jäätelön, Jaakko harmittelee. Hän juoksi kotiin itkien. Kuitenkin euro löytyi. Tyttö nimeltä Jaana löysi kolikon. Yllättäen Jaana oli Jaakon pikkusisko. Jaana oli juoksemassa kotiin. Kun hän oli kotona, äiti hihkaisi: Laita vaatteesi pesukoneeseen. Okei, Jaana vastasi. Pesukone laitettiin päälle. Euron kolikko oli Jaanan housujen taskussa. Pesukone lopetti pörräämisen. Jaana huomasi että kolikko oli housujen taskussa. Mennäänkö ostamaan jäätelöt? Jaana ehdotti. Mennään vaan, Jaakko vastasi. NAMI! he sanoivat.

Roikun kiipeilytelineessä ja näen jotain kimmeltävää ja otin sen. Se oli kolikko. Tällä aijon ostaa jäätelön. APUA minne euro katosi. No sen kolikon nappasi korppi. Korppi nielaisi sen. Se korppi meni sisälle ovesta joka oli auki. Se meni pesukoneeseen jota ei vielä oltu laitettu päälle. Kun korppi oli mennyt pesukoneeseen se laitettiin päälle. Sen jälkeen taloon tuli rosvo. Se pölli pesukoneen jossa oli korppi ja se kolikko. Rosvo pölli myös vessanpöntön. Kun rosvo lähti niin talon omistaja tuli paikalle ja ihmetteli missä  pesukone on. Omistaja oli menossa vessaan ja ihmetteli missä vessanpönttö oli. Hän soitti agentille nolla nolla seitsemän ja sanoi: Minulta ollaan varastettu pesukone ja vessanpönttö. Otan rosvon kiinni ole sinä huoleti. Lähden heti ottamaan sen kiinni. Hei, hei! Hahaa! Sinä olet se rosvo. Niin olenkin. Voi ei rosvo lähti pakoon. Nyt otan yhteyttä poliisille. Piipaa piipaa! Rosvo näkyy. Lähdetään heti autolla perään. Nyt me saadaan rosvo kiinni. Noin saatu. Viedään se vankilaan. Kerrotaan tämä koko juttu talon isännälle. Soitetaan sille nyt.

Uusi raha

Raha oli tullut uutena tehtaalta kun eräs vanha rouva oli saanut sen. Eräänä päivänä vanha rouva oli Iso Omenassa. Häneltä putosi euro. Kun olimme Iso Omenassa niin pikkusiskoni löysi sen kun hän astui sen päälle. Pikkusiskoni ei aikonut kertoa kenellekään. Kun olimme Helsingissä se putosi taskusta kun ei ollut vetsataskua. Minä löysin sen ja laitoin sen taskuun. Kun olimme kotona äiti laittoi housut pesuun. Kun hän otti koneesta hän huomasi euron. Sen jälkeen laitoin sen lompakkooni.

Olin menossa kouluun kun löysin euron. No jaa kaipa minä menen huomenna Siwaan. Mutta kun menin koulun jälkeen kotiin niin jäin ulos. Euro putosi maahan. Etsin sitä viisitoista minuuttia. Lopulta minä löysin sen. Kun minä olin kotona syömässä välipalaa niin äiti tuli kotiin. Illalla äiti laittoi housuni pesuun ja euro oli yhä housujen taskussa. Aamulla kun pyykit olivat kuivuneet äiti löysi euron ja laittoi sen lompakkoonsa.

Lauri löysi euron ojasta. Lauri aikoi ostaa karkkia. Kun Lauri oli menossa kauppaan, mutta kolikko tippui. Jiri löysu euron viiden tunnin päästä. Jiri laittoi housut pesukoneeseen ja euro oli housujen taskussa.

Euro löytyi koulumatkalta. Santeri löysi sen kun se oli pudonnut minun taskusta. Laittaa sen säästöön. Koska tasku oli rikki ja sitten se vielä katosi pesukoneeseen. Santeri löysi sen sitten. Koska se oli jäänyt taskuun.

Kadonnut euro

Veera aikoi mennä ulos. Hän puki ylleen ulkovaatteet. Mutta siellä oli euro! Miten tämä tänne tuli? Nyt muistan laitoin tämän tänne eilen kun ajattelin että voisi ostaa jotakin. Seuraavana päivänä kun Veera heräsi oli euro  poissa. Missä se voi olla. Oikea syy oli se että hän oli potkinut yöllä ja raha oli mennyt sängyn alle. Ville tuli huoneeseen. Veera sanoi: Ville auta minua kadotin euron. Hyvä on Ville sanoi. Hän katsoi sängyn alle ja sanoi: Se on täällä. Silloin Veeran äiti huusi: Veera nukkumaan. Veeran äiti pesi illalla pyykkiä siellä raha peseytyi ja Veera osti sillä nallen.

Euron löytö

Eräänä päivänä euro lojui maassa. Kalle löysi sen kun Kallen hattu tippui. Hän halusi ostaa sillä kyniä. Kun Kalle oli ottamassa taskusta rahaa mutta raha oli poissa. Raha oli pudonnut kadulla. Sitten euro joutui viemäriin. Sieltä se meni mereen. Sitten se ajautui rannalle. Sieltä sen löysi Mikko. Euro vietiin sisälle Mikon taskuun. Sitten se joutui pesukoneeseen. Sitten euro oli hyvin puhdas ja sillä ostettiin kyniä.

Olli oli mies. Hän käveli kadulla. Olli katsoi alas maassa oli euro. Olli päätti ottaa euron. Hän aikoi ostaa sillä jotain mitä hän tarvitsi. Euro putosi hän ei tiennyt missä se on. Olli ajatteli ettei se edes ollut hänen ja meni pois. Sitten paikalle tuli Petteri. Petteri löysi euron pensaasta. Petteri pani euron taskuun. Petteri oli sellainen että aina kun hän tuli jostain kotiin hän pani aina joka ikisen vaatteen heti pesuun. Mutta Petteri oli hyvä unohtamaan asioita. Ja euro oli vielä housujen taskussa. Petteri pani housut ja vaatteet pesukoneeseen! Petteri otti vaatteet pois pesukoneesta. Hän pisti kädet housujentaskuun ja tunsi vähän niin kuin siellä olisi vettä. Hän otti sitä ja katsoi mitä se on mutta hän ei saanut selville. Sitten Petteri muisti euron ja tajusi että se lillu oli euron muussia. Petteri sanoi "No voihan mummon muussi". Petterille herahti kyynel silmille ja sitten hän itki. Mutta hän sanoi "Ei se edes ollut minun" ja Petteri päätti ajatella hauskoja asioita. Ja tuli iloiseksi.

Kadonnut euro

Perheessä asui tyttö, poika, äiti ja isä. Minä laitan euron tuohon pöydälle äiti sanoo. Isä vastaa: Jaaha. Isä menee katsomaan. Eihän tässä ole mitään. Kyllä minä siihen sen euron laitoin. Lapset ryntäävät heti katsomaan. Mitä nyt? tyttö ja poika huutaa. Euro on hukkunut äiti vastaa. Miten se on hukkunut tyttö kysyy. Minä laitoin euron pöydälle ja se katosi. Minä menen laittamaan pyykit koneeseen. Sitten euro joutui pyykkikoneeseen. Piipi pesukone piippaa. Minä menen katsomaan tyttö huudahti. Mitä ihmettä täällähän se euro on. Minä vien sen oitis takaisin.

Kolikon kadottajat

Olipa kerran Dan joka oli menossa kauppaan. Mutta hän oli unohtanut rahat. Onneksi hän huomasi maassa euron. Hän otti euron käteensä ja tallusteli kauppaan. Dan heitteli kolikkoa. Yhtaikaa euro tippui Danin kädestä. Voieiii! Dan huutaa. Hän etsi ja etsi mutta Dan ei löytänyt euroa. Hän lähti hakemaan rahaa kotoa. Sillä välin Fiikoo putkahti paikalle. Fiikoo näki maassa euron. Hän oli niin iloinen. Hän lähti suoraa päätä kotiin. Hän pisti kotona pyykit pesukoneeseen mutta euro meni vahingossa mukaan. Aamulla Fiikoo otti pyykit pesukoneesta. Hän huomasi että euro oli ollut pesukoneessa.

Euro löytyi hiekasta. Isabella löysi sen. Hän löysi sen kun katsoi maahan. Hän säästi sen. Mutta euro katosi. Se katosi pesukoneeseen. Isabella löysi sen taas. Euro joutui pesukoneeseen siksi että Isabella pisti sen sinne. Sitten hän käytti sen kaupassa.

Euron kadotus

Maasta toinen euro. Viedä sen kauppaan. Toinen euro oli vierinyt toisen euron päältä. Puu löysi euron. Euro löytyi pesukoneeseen. Sen takia se joutui pesukoneeseen koska puu laittoi euron pesukoneeseen.

Alkuun

  6. Minä energiansäästöagenttina 

Eräänä kauniina päivänä tyttö sai energia-agenttilapun. Kun tyttö sai sen agenttilapun niin se lähti matkalle. Ensiksi hän kävi Aasiassa. Siellä hän kertoi monille tuttavilleen energiasta. Seuraavaksi hän meni Norjaan. Hän kertoi sielläkin energiasta ja sanoi: Säästäkää energiaa. Vihdoin ja viimein hän pääsi kotiin. Äiti ja isä säästäkää energiaa, tyttö pyysi.

No mutta mitä ihmettä. Joku on taas jättänyt valot päälle. Kukahan se voisi olla? Ei ainakaan isä koska hän sammuttaa aina valot. Olisikohan se äiti? Sitten minä löysin päälle jääneen valon ja sammutin sen. Sammutin myös television koska kukaan ei katsonut sitä. Joku oli jättänyt radion päälle. Minä sammutin senkin. Muistutin kaikkia perheenjäseniä että energiaa kannattaa säästää.

Minä menin Helsinkiin tarkkailemaan miten siellä käytetään energiaa. Minä kerroin että voi käyttää takkaa ja voi käyttää myös energiansäästölamppuja. Ja palasin kotiin nukkumaan.

Olipa kerran Rasmus -agentti. Rasmus meni kauppaan. Siellä oli kaikki valot päällä. Rasmus sammutti valoja, mutta hänet potkittiin pois kaupasta. Hän meni tehtaaseen ja sammutti valot tehtaasta. Ja nyt hänet potkittiin tehtaastakin pois. Rasmus päätti että on parasta katsoa energiansäästöä kotona.

Annika energia-agentti 008 lähtee pelastamaan maailman. 008 lentää sukalla. Hän sulkee oven ja lähtee. Hirveä roskamä'ärä. Hänellä on koira jonka nimi on agentti Neppe. Agentti Neppe haistaa roskan. 008 siivoaa luonnosta roskat. Nyt maailma puhdistuu. Tuolla on vielä roskaa. Niin minä imuroin sen sukkaan. Nyt se on ihan puhdas.

Eräänä päivänä Matinlahden koulussa oli energiansäästöviikko. Koko luokka sai vihkot nimeltä Hei kaikki toimii. Ensimmäiseksi kaikista energialla toimivista laitteista puhuttiin. Tunnin lopuksi kaikki sai agenttivihot. Niihin piti merkitä jos oli tehnyt jotain energiaa säästävää. Yhden agentin nimeksi tuli 007 Väijy. 007 Väijy lähti kotiin. Hän päätti käydä kaikkien kavereiden kotona. Ensin hän kävi Ennin kotona ja lähti seuraavan. Seuraavana listalla oli Annika A. Sen jälkeen oli Anni V. Sitä seurasi Annika J. Seuraavana oli Anni T. Sitä seurasi Nona. Vuoroissa seuraavana oli Sara-Sofia. Sitten Mona ja sitä seurasi Isabella ja sitten Ella. Senni viimeiseksi. 007 oli joihinkin koteihin tyytyväinen mutta harvaan. Mutta nyt hän keksi. Hän menisi katsomaan avaruustyyppien koteja. Hän näki matkalla pyrstötähden ja avaruusrojua. Hän kävi planeetoilla nimeltä Merkkuurius, Venus, Mars, Jupiter, Saturnus, Urannus, Neptunus ja Pluto. Nyt hän palasi kotiin. Avaruudessa näytti oikein oikein pahalta. Kun hän meni seuraavana viikkona kouluun hän huomasi opettajan pöydällä uuden vihon jonka nimi oli Pikku Kallen sähköopas.

Olipa kerran energiansäästäjäagentti Anni. Hän oli juuri Tuhlarin talossa. Siellä paloi kaikki lamput kerrallaan. Radiot soivat. Televisio pauhasi. Kaikki olivat ihan mullin mallin. Öö eikö täälä pitäisi vähän säästää energiaa tuumi Anni. Höm höm mietti Anni. No esimerkiksi sammuttaa ne lamput joita ei käytä. Ja televisiot. Tuumi Anni.

Olin kotona. Isi katsoi telkkaria. Isi kävi keittiössä kymmenen minuuttia. Äiti oli tietsikalta pois viisitoista minuuttia. Kun oli ilta isillä oli telkkari auki eikä isiä näkynyt missään. Äiti oli ollut tietsikalla eikä äitiä näkynyt missään. Kummatkin oli sängyssä löhöili. Kysyin että saako sammuttaa laitteet.

Minä vein biojätteet kotoa biojäteastiaan. Sitten kuulin pusikosta: Kukko kiekuu. Menin katsomaan mikä se oli. No tietenkin se oli kukko. Kukko juoksi varmaan yhtätuhatta kolmeasataa pakoon minua. Sen jälkeen löysin kuolleen jäniksen. Siitä tuli verta aika paljon. Soitin eläinlääkäriin. Siellä sanottiin: Mikä eläin se on. Minä sanoin että: Jänis on kuollut. Mutta jänis oli vain satuttanut itsensä. Hän lähti pois.

Eräänä päivänä eräs henkilö oli energiansäästöagenttina. Hän oli menossa kyläämn taloon jossa oli tarvittu agenttia. Matkalla agentti tallusteli ja katseli olisiko maahan pudonnut roskia. Voihan mummon perunamuussi! Roskia oli pitkin poikin katua. Nyt täytyy siivoata agentti kiljaisi. Lalalaa hän lauleskeli kerätessään roskia. Apua olen myöhässä hän sanoi.

Eräänä iltana tapahtui kummia. Kaikki valot sammuivat. Jiri energia-agentti ei tiennyt mitä tapahtui. Agentin vaistot aavistivat pahinta. Oliko energia loppunut täysin vai oliko naapurissakin sammunut valot? Vai oliko asialla energiakelmit? Nyt agentin täytyi ryhtyä tositoimiin. Koodinimi Liekki eli Jiri ottaa taskulampun ja lähtee rohkeasti nuuskimaan asiaa. Portaat narisevat kun Jiri hiippailee alakertaan. Ikkunasta Jiri näkee että jalkapallokentällä on valot. Syyllinen on siis talossa! Jiri kuulee omituisia ääniä. Äänet tulevat kylpyhuoneesta. Jiri avaa nopeasti oven ja tähtää syyllistä taskulampulla. Kelmi on napattu! Sauna on ollut päällä monta tuntia turhaan ja vesi tulvii suihkusta. Agentti Liekki läksyttää kelmiä. Kelmi lupaa nolona parantaa tapoja. Kuka oli kelmi? Se oli Jirin isä Juuso.

Olipa kerran tyyppi joka oli väijy. Kun tyyppi putkahti maailmaan. Kun hän oli putkahtanut maailmaan. Hän sammutti kaikki valot kun niitä ei enää tarvinnut. Ja myös television kun sitä ei enää katsonut. Syyksi hä'n arveli että hän säästäisi sähköä ja siinä hän oli oikeassa.

Eräänä päivänä valot vilkkuivat. Agentti Lauri  mietti kotonaan miksi valot vilkkuivat. Sitten hän kysyi kaiken maailman ihmisiltä. Mutta hän ei ollut kysynyt yhdeltä ihmiseltä hänen pikkusiskoltaan Emmalta. Joka olikin hän joka vilkutti valoja.

Menin taloon jota kutsuttiin Tuhlaritaloksi. Tuhlauksen aiheuttaja löytyi helposti. Perheen lapsi ei ylettänyt sähkölaitteisiin. Ja se tuhlasi sähköä koska esimerkiksi hänelle laitettiin lamppu päälle ja sitten se jäi päälle. Sekä patteri oli aina kauhean kuumalla. Minä autoin heitä. Lapselle annoin pallin ja aikuisille sanoin että he voisivat laittaa patteria hiljemmalle.

Alkuun

5. Touhulit liikuntatunnilla

Eräänä päivänä touhulit halusi että he pitäisivät liikuntapäivän. Urho halusi juosta. Toimi taad halusi tehdä käsiliikkeitä. Arkuli halusi jumpata nallen kanssa. Hössö heilutteli sinistä ja punaista huivia. Vilkku sen sijaan tyytyi lakaisemaan lattiaa. Urho juoksi 100 metriä. Toimi löi 15 kertaa ilmaan. Arkulin nalle pomppasi 60 kertaa. Hössö heilutti sinistä huivia 63 kertaa ja punaista huivia 69 kertaa.

Olipa kerran Tuulikki. Joka valmensi touhuleita. Touhuleitten nimet olivat Urho, Arkuli, Toimi, Hössö ja Vilkku. Tuulikki valmensi liikuntaa. Kun oli kerran liikuntaa. Touhuleilla oli niin hauskaa kun he saivat olla puolapuissa, renkaissa ja köysissä. Tuulikki opetti renkaissa tekemään voltteja. Ja köysissäkin kiipeämään. Ja puolapuissa vääntyilemään ja kääntyilemään. Touhuleilla oli maailman ihanin päivä.

Vilkku siivoaa. Urho voimistelee. Arkuli halailee nallea. Toimi harjoittelee karateiskuja. Hössö heiluttelee huiveja. Urho menee hakemaan painavemmat puntit. Arkuli jonkun takia menee hakemaan juomapulloja jotka ovat täynnä vettä. Kaikki menee juomatauolle. Urholla välähtää. Lopuksi kaikki juoksivat liikuntasalin ympäri. Liikuntatunti loppui. Kaikki lähtivät.

Eräänä päivänä touhulit olivat tylsistyneet. Arkuli sanoi: Mennään liikuntasaliin. Hyvä ehdotus, Hössö huudahti. Touhulit pinkoivat liikuntasaliin. Hössö punnersi, Arkuli pomppi, Vilkku kiipesi, Urho roikkui ja Toimi juoksi. Tunnin kuluttua touhulit olivat hyvin väsyneitä. Järjestetään yleisurheilukissat, Vilkku sanoi. Törppö, ei kissat vaan kisat, Toimi korjasi. Touhulit lähtivät eri puolille laivaa. Hössö ja Vilkku hakivat Kipan ja Tanen, Toimi ja Urho hakivat lemmikit ja Arkuli haki Aanan ja Eemun. Kaikki tulivat. Ensimmäisenä oli juoksu. Paikoillanne, valmiinanne hepnenne, huusi Arkuli, joka oli tuomari. Ensin Kipa johti mutta Sulo voitti kun se oikaisi. Seuraavaksi oli pituushyppy. Kipa sai 15 metriä, Tane sai 20 metriä ja viimeisenä hyppäsi tai oikeastaan lensi Papa. Se lensi huimat 60.000 000 kilometriä. Sen jälkeen oli korkeushyppy jonka voitti Lalla. Sitä seurasi vesijuoksu ja voittaja oli Iisi. Ja sitten puntinnostoa jonka taas voitti Urho. Sitä seurasi syöntikilpailu jonka voitti Nono. Parijalkapalloon voitii Aana ja Eemu. Polttopallon voitti Toimi. Munajuoksun voitti taas Hössö ja pussijuoksun voitti Vilkku. Parijuoksun voitti taas Kipa ja Tane. Vautsi millainen päivä meillä oli, touhulit kiljaisivat yhteen ääneen. Oliko teilläkin, Hössö kysyi. Vielä mitä tämä oli loistopäivä, Aana huudahti.

Touhulit lähtivät uimahalliin. Kaikki pakkaavat uimapuvun. Touhulit lähtevät kävellen uimahalliin. Lähdetään. No miksei. Ovi suljetaan ja touhulit lähtevät. Katsokaa tossahan se kököttää. Mennään sisään. Hei me olemme täällä. Hei katsokaa minä hyppään. Jihuu. Täältä tullaan. Hei minäkin haluan. Apua mitä. Minun uimahousuni tippuvat. Minä haen. Sainpas.

Eräänä päivänä touhulit lähtivät kaupunkiin. He viilettivät koulun saliin. Siellä oli menossa liikuntatunti. Touhulit anelivat mukaan liikuntatunnille. He pääsivät mukaan. Urho nosti painoja. Vilkku ja Hössö hyppi narua. Toimi hyppi trampoliinilla. Arkuli kiipesi köyttä pitkin. Kaikilla oli hauskaa. Tuli hiki. Aurinko paistoi. Ei ollut vettä. He päättivät mennä takaisin Satupurrelle.

Olipa kerran viisi Touhulia. Ne olivat iloisia veijareita. Ne kävivät koulua. Siellä niillä oli kivaa. Ne olivat hyviä voimistelemaan jokainen. Hössö siivosi liikuntasalia. Urho teki keppijumppaa. Arkuli tanssi nallen kanssa. Vilkku voimisteli Touhun kanssa musiikin tahdissa. Lauri löysi euron

 

Touhuleilla alkaa koulu. Heitä jännittää tosi paljon. Tiedättekö kuka opemme on? Hössö kysyi. En minä ainakaan tiedä! Arkuli vastasi. Minä tiedän kuka on opemme! Vilkku sanoo ylpeästi.  Kuka? kaikki huutavat. Juuso Joensuu. Herätys touhulit! Kipa sanoo. Lähdetään kouluun, Urho hihkaisi. JOO! Ensimmäisenä oli liikuntaa. Juuso ilmoitti että leikitään hippaa. Vilkku sai olla kiinniottaja. Seuraavaksi leikitään polttopalloa. Urho on polttaja. Tosi kiva päivä! Toimi sanoi. Niin! kaikki huusivat kuorossa.

Touhulit olivat menossa liikuntatunnille. Touhulit olivatkin jo kohta liikuntasalissa. He ihmettelivät kuinka suuri liikuntasali oli. Siellä kaikkialla kaikui. Hössö ja Vilkku rupesivat sisustamaan liikuntasalia. Ja kohta se oli maailman kotoisin liikuntasali. Liikuntatunnilla Urho pyöritti hulahula-vannetta.

Touhulit olivat innoissaan. Tänään he saavat mennä liikuntasaliin. Hössöllä oli mukana rikkalapio, mutta hän on unohtanut harjat Satupurrelle. Urho esittää afrikkalaisen tanssin. Arkulia ujostuttaa ja nalleakin jännittää, mutta Urhon tanssi toimii kuin piristysruiske. Toimi taikuroi hienoa kuviota näkymättömällä miekallaan. Vilkku väläyttelee hänen huiveilla tanssiaan.

Touhulit venyttelivät kaikilla eri tavoilla joilla ihmiset voivat venytellä. Ne nosteli painoja. Mutta Arkuli ei uskaltanut tehdä mitään. Sulo kipitteli yhtäkkiä paikalle. Sulo yritti nostaa painon. Mutta voi mummon perunamuussi. Kun Sulo ei enää jakjsanut pitää ylhäällä. Niin paino putosi Sulon käpälistä. Niin Sulon käpälät meni ihan muussiksi. Jonkun piti viedä Sulo sairaalaan. Mutta Touhulit keksivät soittaa yksi yksi kaksi. Touhulit löysivät kännykän olohuoneesta ja soitti yksi yksi kaksi. Puhelimeen sai puhua vain yksi. Joten piti arpoa. Puhelimeen sai puhua Hössö. Se sanoi puhelimeen: Majakkasaarella Sulolla on mennyt käpälät muussiksi. Hyvä on tulemme heti kun pääsemme. Voit sulkea puhelimen. Piipaa piipaa. Sulo vietiin sairaalaan. Sulo tuli sairaalasta vajaan puolen tunnin päästä ihan terveenä. Hänellä oli vain pieni kipsi jalassa. Mutta sen jälkeen Sulo nosti vielä kepin mutta ei painoja koska Sulon käpälät voi mennä muussiksi taas.

Hössö, Urho, Arkuli, Toimi ja Vilkku olivat liikuntatunnilla Satupurrella. He olivat päättäneet että kaikki nostelee puntteja. Vilkku sai punaiset painot, Urho ruskeat, Toimi oranssit, Arkuli siniset ja Hössö vihreät. Seuraavaksi he hyppivät narua. He saivat saman väriset hyppynarut kuin painot. Hössö sai 10 hyppyä, Urho 15, Arkuli 20, Toimi 25 ja Vilkku 30. He juoksivat pitkin poikin salia. Kun he lähti pois Vilkku sammutti valot salista. He meni syömään ruokasaliin. Kun he loi syönyt Arkuli meni hakemaan viisi hammasharjaa sekä viisi hammastahnaa. Kun kaikki oli pessyt hampaat he meni suihkuun. Kaikki oli minuutin suihkussa. Heillä meni viisi minuuttia. Ja kaikki meni nukkuun ja lausui iltarukouksen. Touhulit: Hyvää yötä.Isabella

Hössö, Urho, Arkuli, Toimi ja Vilkku olivat surullisia. Yhtäkkiä Urho huusi "Hei mennään liikuntasaliin!" Kaikki oli tohkeissaan. "Joo" he sanoivat. Hössö meni kiipeämään puolapuita pitkin, Urho meni nostamaan puntteja ja Arkuli meni tangoille nalle Nasun kanssa. Toimi rupesi toimimaan käsiä lennättämään. Ja kun he olivat lopettaneet liikunnan he huomasivat olevansa samassa paikassa missä olivat keksineet sen asian.

Eräänä päivänä Touhulit miettivät tekemistä. Urho ehdotti: Leikitään hippaa. Eipäs kuin piilosta Hössö sanoi. Leikitään piilohippaa Arkuli rupatteli. Joo. Arkuli meni piiloon jumppasaliin. Kaikki menivät jumppasaliin. Urho oli jäänyt mutta kaikki leikkivät jotain muuta. Apua meillähän on tänään liikuntatunti Urho lauleli. Meidän täytyy mennä sinne ja vähän äkkiä,Vilkku tuumi. Mennään sitten Hössö rupatteli. Mutta mehän ollaan täällä jo Urho huusi. Ai  niin. Mutta missä ope on Arkuli mietti. Touhulit etsivät opea. Mutta eihän meillä edes ole sellaista Hössö vihelsi. Ollaan sitten jotain muuta. Kaikki leikkivät jotain erilaista. Aamulla Touhulit ihmettelivät miksi nukkuivat salin lattialla.

No, Toimi sanoo. No mitä nyt Vilkku sanoo. Kun ei ole tekemistä. Ei minullakaan. Tehdään jotain Toimi innostuu. Mutta mitä kysyy Arkuli, Urho ja Hössö yhtäaikaa. Mennään jumppatunnille. He jumppasivat ja jumppasivat. Lopulta ei kukaan enään jaksanut jumpata.

Eräänä päivänä touhulit halusi että he pitävät liikuntapäivän. Urho halusi juosta. Toimi taas haluaisi tehdä käsiliikkeitä. Arkuli halusi jumpata nallen kanssa. Hössö heilutti sinistä ja punaista huivia. Vilkku sen sijaan tyytyi lakaisemaan lattiaa. Urho juoksi 100 metriä. Toimi löi 15 kertaa ilmaan. Arkulin nalle pomppasi 60 kertaa. Hössö heilutti sinistä huivia 63 kertaa ja punaista huivia 69 kertaa.

Eräänä päivänä touhulit päättivät mennä kuntosaliin liikkumaan. Urho kokeili liaania. Toimi kokeili puolapuita. Hössö kokeili kuperkeikkoja. Vilkku kokeili hyppynarulla hyppimistä. Arkuli kokeili nallen halailua. Mutta heidän vuoro oli lopussa. Ja lähtivät kotiin.

Touhulit ovat innoissaan. Tänään he saavat mennä liikuntasaliin. Hössöllä on mukana rikkalapio mutta hän on unohtanut harjan Satupurrelle. Urho esittää afrikkalaisen tanssin. Arkulia ujostuttaa ja nalleakin jännittää, mutta Urhon innostunut tanssi toimii kuin piristysruiske. Toimi taituroi hienoa kuviota  näkymättömällä miekallaan. Vilkku väläyttelee hänen huivella tanssiaan.

Vilkku halusi myös keksiä jotain. Hän mökötti hiljaa itsekseen liikuntasalissa. Siksi hän siellä olikin sillä siellä oli hiljaista. Tarpeeksi hiljaista miettimiseen. Joo minä keksin kakunjakajan. Jokainen saa paljon kakkua siis niin paljon kakkua kuin haluaa. Ai niin, Toimi keksi sen. Jalkalamput! Ai niin se oli Urhon keksintö. Älyhousut! Ei. No Nonolle hammasharja! Ei. Mitä minä keksisin. Hei nyt välähti. Minä keksin oman liikuntatunnin. Vilkku kömpii kaappeja, sinne tulee vanteita, jalkamappoja, patjoja, ilmapalloja. Jokainen saa poksauttaa yhden. Voi mikä meteli. Aana tule katsomaan. Hei! Mitä sinä teet. Yhtä juttua. Jaaha, voimmeko auttaa. Ei! Se on yllätys. Vilkku asettelee tavaroita paikoilleen. Nyt tulee kiire. Pitää kertoa kaikille tästä. Vilkku pinkaisee juoksuun. Mutta ennen kun hän on ehtinyt sanoa mitään koko Satupurren väki kysyy yhteenääneen: Mikä se yllätys on? Mistä te tiedätte että minulla on yllätys? Aana ja Eemu kertoi. Voi kiitos Aana ja Eemu. Minun olisi pitänyt tehdä se itse. No tulkaa kaikki sisään. Olen tehnyt oman liikuntatunnin. Tane ja Kipa juoksevat puolapuiden luo. Aana ja Eemu ryntäävät patjojen luo tekemään kuperkeikkoja. Touhulit lähtevät pelaamaan polttopalloa. Eläimet lähtevät pyörittämään vanteita. Ehkä tästä ei tullut minun tuntia, mutta mitä siitä. Minä tulen. Odottakaa.

Alkuun

  4. Lalla avaa täyden kaapin ovea  

Lallan komero

Lallalla oli nälkä. Hän meni keittiöön. Hän aikoi ottaa porkkanoita mutta ne oli loppu. Sitten se muistoi Majakkasaaren porkkanamaan ja meni sinne. Mutta siellä ei ollut porkkanaa. Lalla muisti komeron ja meni sinne. Lalla avasi oven. Sieltä putosi kaksi tennispalloa, rumpu, haitari, sormus, pelastusrengas, hyppykeppi ja porkkana. Jippii Lalla huusi. Se oli löytänyt porkkanan. Lalla rouskutteli porkkanaa iloisin mielin.

Olipa kerran pupu nimeltä Lalla. Eräänä päivänä Lalla lähti metsään. Siellä se tapasi ketun. Kettu oli nimeltään Kaisa. Kaisa aikoi näyttää sille mökin jonka se oli löytänyt. Lalla ja Kaisa lähtivät. He löysivät perille asti. Lalla löysi kaapin ja meni avaamaan sitä. Kun Lalla avasi sen kaikki tippuivat alas. Sieltä putosi haitari, sormus, hyppykeppi, pallo, uimarengas, purkki, rumpu ja porkkana. Lalla popsi sen suuhunsa. Sitten Lalla lähti kotiin iloisin mielin pomppien.

Lallan salainen kaappi

Lalla näki pikku mökin. Se tipsutteli sisään. Lalla löysi kaapin. Se avasi sen. Sieltä putosi paljon tavaraa. Kukahan täällä asuu. Joku tulee. Kuka siellä Lalla sanoo. Kuka siellä. Täällä Lalla. Täällä Malla. Asutko sinä täällä. Asun. Malla tuli. Hei Lalla sanoo. Hei Malla sanoo. Tulin katsomaan että oletko kotona. Minä olin poimimassa marjoja.

Lalla aukaisi kaapin

Lalla aukaisi kaapin. Kaappi oli täynnä tavaraa. Kaikki tavarat pitivät hirveää meteliä. Lalla ei tiennyt kenen kaappi se oli. Siksi Lalla häipyikin. Lalla juoksi niin lujaa pakoon että Lalla meni järvelle asti. Lalla ajatteli voisinpa pysähtyä järvelle uimaan. Lalla ui kania niin pitkälle kuin vaan jaksoi.

Lallan päivä

Lalla oli menossa ulos. Hänen piti kuitenkin ensin hakea jalkapallo ja hyppynaru. Hän meni hakemaan ne mutta kaapista tippui kaikenlaista. Sieltä tippui nappeja, narua, viinirypäleitä, sieniä, hyppynaru ja jalkapallo. Lalla meni ulos leikkimään kavereiden kanssa.

Ankara ottelu

Lalla, Sulo, Iisi, Nono ja Papa halusivat pelata jalkapalloa. Lalla meni etsimään jalkapalloa. Lalla penkoi monia kaappeja. Viimein löytyi laatikko. Lalla katsoi laatikkoon. Siellä oli pallo. Lalla toi pallon ulos. He alkoivat päättää jengit. Kun he olivat päättäneet jengit he alkoivat pelata. Vastassa oli Iisi, Nono ja Papa vastaan Sulo ja Lalla. Kun he päättivät lopettaa peli oli 100-99 Sulolle ja Lallalle.

Romukaappi

Lalla käveli kaapille. Lalla avaa kaapin oven. Sieltä tippuu kaikki tavarat. Lallaa harmittaa. Hän huomaa porkkanan. Hän menee hakemaan porkkanan. Hän napostelee porkkanan. Hän laittaa kaikki takaisin kaappiin. Lalla lähti kaapilta pois.

Lallan siivous

Lalla päätti siivota. Se meni kaapin luo. Lalla avasi kaapin. Kaikki tavarat tupsahtivat lattialle. Ehkä minä siivoan kaapin. Mistä aloittaisin? Nämä minä vien ruokakomeroon ja nämä minä' järjestän kaappiin. Olipa raskasta menen lepäämään. Lalla nukahti.

Lalla löysi ihmeellisen kaapin. Lalla avasi kaapin oven varovasti. Sieltä tuli tosi paljon rojua. Lalla mietti mikä kaappi se on kun siitä tulee niin paljon rojua. Sitten Lalla keksi että se voisi olla Sulon kaappi. Se meni kysymään. Se oli Sulon.

Lalla tapaa Tutun

Eräänä päivänä Lalla hypähteli metsässä. Sen eteen hypähti kaappi. Lalla huomasi pienen ukon. Sen nimi oli Tutu. Tutu kysyi Lallalta voisiko se olla Tutun kanssa. Tottakai Lalla lauleli. He päättivät avata kaapin. Kaappi tanssahteli karkuun. Odota! Lalla kiljui. Ottakaa kiinni jos saatte. Lalla ja Tutu juoksivat minkä pystyivät. Sainpas Lalla huudahti. Nyt saatte kurkistaa sisälleni. Lalla avasi oven. Sieltä tippui pallo, korkkana, koru, haitari ja paljon muuta. Minun on aika löhteä kotiin Tutu sanoi. Hei hei Lalla vilkutti.

Unohdus

Lalla hihkui innosta. Se tykkäsi siivota yli kaiken. Tänään on siivouspäivä. Lalla tykkäsi myös uida ja tänään oli myös uintipäivä. Hän halusi molempiin paikkoihin. Mutta uinti alkoi jo 15 minuutin päästä. Nyt Lalla keksi. Hän laittoi kaikki tavarat kaappiin ja lähti uimaan. Tänään oli uinnissa pellehyppyjä. Lalla oli niin innoissaan että unohti sotkuisen kaapin. Uintikavereita Lallalla oli papukaija Pate, kissa Kisumisu, porsas Pete, koira Sulo, uusi kissa Iisi, uusi papukaija Papa, vuohi Nono, uusi vuohi Nano ja jänikset Lella ja Lalla. Vautsi sanoi Lella kun Lalla hyppäsi kierrepyörrehypyn. Kaikki taputtivat paitsi Pate sillä se oli kateellinen Lallalle kun se osasi kierrepyörrehypyn. Lalla lähti uintikoulusta Sulon, Nonon ja Iisin kanssa Tanen kyydillä majakkasaarelle. Nyt Lalla halusi leikki. Hän avasi kaapin ja kaikki tavarat pursuivat ulos. Voi ei Lalla huudahti. Se oli unohtanut koko sekaisen kaapin. Hän alkoi siivota uudestaan. Hän siivosi kaappia reilut kaksi tuntia. Sen jälkeen hän oli rättiväsynyt. Hän meni sänkyyn ja alkoi röhisten kuorsata.

Lalla ja kaappi

Eräänä päivänä Lallalla ei ollut mitään tekemistä. Lalla päätti katsoa löytyisikö hänen kaapista jotain hauskaa. Kun Lalla tapsutteli kaapin luokse niin Lalla avasi kaapin ovet ja kaikki tavarat lensivät ulos. Kaapissa oli hyppykeppi, porkkana, kaksi palloa, sormus ja vaikka mitä muuta. Lalla aikoi mennä hyppimään ulos hyppykepillä. Mitenköhän tällä hypitään Lalla tuumi. Lalla alkoi hyppiä. Yhtäkkiä Lalla kaatui. Kuului AUTS. Eihän tällä voi hyppiä. Mitäköhän muuta kaapista löytyisi. Lalla tipsutteli jälleen kaapin luokse. Lalla avasi kaapin ja otti pallon. Kenen kanssa tätä voisi heitellä. No en sitten heittele tätä. Lalla katsoi kaappiin. PORKKANA Lalla huudahti ja otti porkkanan. Nami Lalla sanoi.

Aarre

Lalla, touhulit, Aana, Eemu, Sulo, Papa ja Iisi olivat piilosta Satupurressa. Lalla meni vintille. Lalla oli menossa kaappiin piiloon. Lalla avasi kaapin oven hiljaa. Kaapista tuli Lallan päälle paljon tavaraa. Lalla kävi hakemassa kaikki muut. Kaikki olivat hämmästyksissä. Lalla sanoi tehdään paraati. Muitten mielestä se oli hyvä idea. He pyysivät Kipaa ja Tanea katsomaan näytelmää. He tekivät hienot prinsessat näytelmän. Kipa ja Tane oli katsomassa näytelmää. Heidän mielestä näytelmä oli hieno. He kehuivat kaikkia. Kipa ja Tane olivat ylpeitä lapsista.

Lallan salaperäinen kaappi

Lalla oli etsimässä sen rakasta tavaraansa. Kaapin tavarat olivat hyrskyn myrskyn ja levähtivät Lallan pienille tassuille. Lalla sanoi auts ja lähti kipittämään pois paikalta. Lallan oli suu mutrulla kun Lallan pikku tassut ovat kipeät.

Lallan kaappi

Lalla pomppi iloisena kaapilleen. Koulussa oli lelupäivä. Lalla pohdiskelee mietteissään mitä ottaisi mukaan. Kaappi on töpötäynnä Lallalle tärkeitä tavaroita. Rumpuja Lalla soitti rokkikonsertissa. Porkkana ja leipä ovat lahja Papalta. Pallo ja hyppykeppi ovat ulkoleikkeihin. Suolalla ja sormuksella ei voi leikkiä! Haitarilla voisi esittää laulun Lalla tuumiskelee. Laulun nimi on Lallan erikoislaulu. Haitari selässä Lalla loikki kouluun lauluaan lauleskellen.

Lallan uusi ystävä

Tänään Lalla aikoo tehdä jotain hyödyllistä. Mutta mitä. En keksi mitään hyödyllistä tekemistä. Ei huoneen siivoomista ei kotitöitä ei mitään tekemistä. Hei siinä se! Minä siivoan suuren kaapin. Se on todella romua täynnä. No niin ryhdyn töihin. Papa voitko sinä... Oho Papa nukkuu. Iisi en ehtinyt. Nono voisitko sinä tulla minun kanssa siivoamaan kaapin. Minulla ei kyllä ole siivoamispäivää tänään. Mutta sotkemispäivä on. Jos siivoat kaapin  en sotke sitä silti. Sulo voisitko sinä tulla siivoamaan. En ehdi uin juuri. EIKÖ KUKAAN VOI TULLA! Menen sitten itse. Ei tuo ei tuo vaan tämä. En ole avannut tätä kaappia vuosiin. Apua! Jään alle kaiken romun. Huh en onneksi. Voi ei miten minä tämänkin teen. Miten sotkuista täällä on. Paljon tavaraa. En pysty tekemään tälle sälekasalle mitään. Jos minä sanon jotain niin teen sen. Huh huh täältä löytyy mitä vaan. Haitari, suolapurkki jossa on vanhaa suolaa. Sitä on levinnyt kaikkialle. Rumpu voi mikä hökerrys. Pieni rengas, vähän miekan tai pyssyn näköinen juttu, porkkana, kaksi palloa ja muuta. Hei näillä voisi tehdä jotain. Mutta mitä. No menen jo leikkimään. Hetken kuluttua Lalla päätti lopettaa leikin. Näillä on mukava leikkiä. Aivan kuin uusia ystäviä. Menen näyttämään. Ai niin kukaan ei auttanut minua sitten en myös näytä kenellekään uusia salaisia ystäviäni. Menen siivoamaan. Tuo tuohon ja tuo tuohon. Valmista.

Lallan sekainen kaappi

Eräänä päivänä Lalla meni etsimään palloa kaapista. Mutta kaapista tippuivat kaikki tavarat lattialle. Lalla joutui siirtelemään tavaroita sinne tänne. Lopulta Lalla löysi pallonsa. Sitten se meni heittelemään palloa Papan kanssa. Mutta voi nenä pallo lensi suoraa päätä ojaan. Lalla haki sen takaisin. Sitten he menivät paistamaan lettuja.

Olipa kerran nalle joka meni kaappiin. Sitten meni ottamaan vaatteita. Mutta sitten kaikki tippusivat sen päälle.

Alkuun

 3. Tarina kuuden kuvan sarjasta  

Eräänä päivänä pieni tyttö talutti koiraansa. Sitten hän näki pikkuruisen mökin. Mökistä kurkisti vanha ukko. Ukko sanoi Moi minä olen Simo. Tule sisään niin minä paistan lettuja. Sitten kun letut olivat valmiita niin he söivät maukkaan aterian. Sitten tyttö lähti kotiin iloisella mielellä. Tyttö löysi kauniita punaisia tulppaaneita. Hän vei ne äidilleen.

Olipa kerran tyttö jonka nimi oli Liisa. Liisa lähti metsään. Hän huomasi pienen mökin. Sitten ukko tuli avaamaan oven. Hän pyysi Liisan ja koiran sisään. Ukko paistoi itselleen ja Liisalle lettuja. Koira sai koiranruokaa. Kun he olivat syöneet Liisa ja koira heittivät hyvästit. Liisa ja koira lähtivät metsään. He alkoivat kerätä kukkia.

Olipa kerran tyttö ja koira. Tytön nimi oli Titi ja koiran Tessu. He lähtivät pois kotoa. He menivät metsään. Metsässä kökötti hauska talo. Talossa asui ukkeli. Sen nimi oli Vesa. Vesa oli kovin yksinäinen. Titi kysyi saako täällä nukkua. Saa Vesa vastasi. Koira tepsutteli perhosen perässä metsään. Oijoi Titi kiljui. Mikä hätänä. Tessu on karannut. Sehän lojuu tuossa. Nyt paistetaan lä'ttyjä Vesa huudahti. Joo Titi kiljui. He paistoivat 100 lättyä. Nyt syödään. Tessu hypähteli riemuissaan. Ota kiinni Tessu. Lätty lenteli pitkin taloa. Se törmäili seiniin, kattoon, lattiaan, kaappeihin ja tavaroihin. Lopulta Tessu sai Lätyn kiinni. Nyt minun on pakko lähteä kotiin. Titi hypähteli ja keräsi kukkia äidille. Kun hän lähti kotiin hän vilkutti Vesalle.

Lättykestit isoisän luona

Isoisä huusi Neppe ja Milla syömään lättyjä. Neppe tule mennään syömään lättyjä. Hyvä te tulitte jo. Lätyt ei ihan vielä ole valmiita. Hö. Kyllä pian ovat valmiita. Apua. Mitä nyt. Isoisä yksi lätty meni kattoon. Nyt se tipahti takaisin. Hyvä. Nyt voimme alkaa syömään. Jee.

Tyttö ja koira olivat kävelyllä metsässä. Koiran nimi oli Turre. Tytön nimi oli Elina. He näkivät mökin. He menivät ovelle. Vanha papparainen tuli avaamaan oven. He sipsuttivat sisään. Tyttö istui pöydän ääreen. Vanha papparainen paistoi lettuja. He alkoivat syödä lettuja. Tyttö ja koira kiittivät kovasti. He lähtivät. Tyttö alkoi poimia kukkia. Kun he olivat kotona alkoi sataa. Kun sade oli loppunut he menivät ulos leikkimään.

Tytön metsäretki

Tyttö käveli metsässä koiransa kanssa. Koiran nimi oli Tassu. Tytön nimi oli Maija. Kunnes he näkivät mökin ja katselivat sitä vähän aikaa. Tyttö meni koputtamaan. Vanha ukko köpötteli vastaan. Vanha ukko päästi heidät sisään. Tyttö kysyi kukas sinä olet. Minä olen Teemu. Teemu kysyi maittaisiko letut. Maija vastasi kyllä voisin ottaa kaksi. Minä teen ne sinulle. Ole hyvä hyvää ruokahalua. Kiitos. Taidanpa lähteä poimimaan kukkia.

Olipa kerran tyttö ja koita jotka leikki metsässä. Tyttö huomasi talon. Siellä asui leipuri. Tyttö ja koira menivät katsomaan. He ujostelivat vähän mutta he menivät ja pimpottivat silti. Sieltä tuli leipuri. Leipuri antoi tytölle ja koiralle ruokaa. Tyttö ja koira lähtivät onnellisina kotiin.

Olipa kerran tyttö jonka nimi oli Alisa. Hän oli menossa vaarin luo. Alisalla oli mukana myös koira jonka nimi oli Tupsu. Tupsu loikki pitkin maita ja mantuja. He saapuivat vaarin luo. Vaari sanoi terve Alisa ja Tupsu. Minä ehdin jo odottaa. Tulkaapas peremmälle. Nyt paistetaan superlettuja. Vuh sanoi Tupsu. Nam sanoi Alisa. Vaari mutusteli lettuja. Alisa maiskutteli lettuja. Tupsu halusi lisää. Vaari sanoi kyllä ne nyt tällä kertaa riittivät. Mutta nyt piti lähteä. Hei hei vaari sanoi Alisa. Vuh vuh sanoi Tupsu. Mennessään kotiin he keräsivät kukkia äidille.

Liisan ja Turren retki

Liisa ja Turre menivät vaarin luo. Hei tuolla on vaarin mökki sanoi Liisa. Kopkop ovi avautui. Hei huusi vaari. Hei sanoi Liisa. Tulkaa syömään lettuja sanoi vaari. Liisa ja Turre menivät. Nam onpa hyvää ruokaa. Turre sai koiranruokaa. Nyt teidän täytyy lähteä sanoi vaari. Hei hei sanoi Liisa. Hei hei sanoi vaari. Liisa ja Turre menivät kotiin. Matkalla he poimivat kukkia.

Liisa ja Ressu ovat metsäretkellä. Liisan vaari huutaa syömään. Tänään on lettupäivä vaari sanoo ilosesti virnistäen. Oletpa hyvä letunheittäjä Liisa kehuskelee vaaria hymyillen. Hupsis vaari huudahtaa! Liisa kikattaa ja sanoo napakmppi! Lettu on lentänyt Ressun kippoon. Sitten syömään sanoo vaari iloisesti. Liisa rouskuttaa lettua. Vau sanoo vaari ja röyhtäisee. Ressu ahmii lettua. Ressu haukahtaa ja samassa Liisa hoksaa että on ilta. Nyt tuli kiire kotiin! Ressu haukkuu hyvästiksi ja Liisa vilkuttaa vaarille. Matkalla he löytävät tuoksahtavia kukkia äidille.

Tyttö menee kyläilemään vaarilleen

Vaarin mökki näkyy. Tytön nimi on Maija. Maija otti koiransa mukaan jonka nimi on Musti. Maija oli vaarinsa oven edessä jo. Maija pimpotti ovikelloa. Tyttö näki että vaari oli paistamassa pihvejä. Maija kysyi vaarilta mitä sinä teet. Minä kuules teen lättyjä. Ai jaa minä luulin että paistoit pihvejä. Nyt lettu on valmiina. Maija sanoi nam. Pidän letuista. Ai jaa.

Kylässä

Leena oli menossa ukille Tassu koiran kanssa. Ukki asui Iloisessa metsässä. Leenalla oli lyhyt matka. Ukin talo rupesi näkymään. Leena koputti oveen. Ukki avasi oven. Leenalla oli nälkä. Leena sanoi ukille minulla on nälkä. Ukki kysyi mitä haluaisit syödä. Minä haluan lettuja. Minä teen lettutaikinan sanoi ukki. Leena annatko ainekset. Selvä. Kaksi munaa tässä puoli litraa maitoa. Ole hyvä puoli teelusikallista suolaa. Ole hyvä ukki desilitra ohrajauhoja. Selvä kaksi desilitraa ohrajauhoja. Ole hyvä puoli desilitraa sulatettua voita tässä. Puoli desilitraa sokeria tässä. Onko tässä kaikki ukki. On nyt letunpaistoon. Nyt letut on paistettu. Leena anna Tassulle ruoka. Okei syö Tassu. Kata pöytä Leena. Selvä ukki. Käydään syömään. Olipa hyvää ruokaa ukki. Mene ulos Leena. Vie Tassu ulkoilulle. Selvä. Leena sisälle! Okei ukki. Hampaiden pesulle ja sänkyyn. Selvä. Aamulla Leena herätys huomenta ukki. Aamupalalle Leena. Okei. Mitä otat. Muroja. Selvä Leena tässä murolautanen. Saisinko lusikan ukki. Selvä Leena. Lähden ulos. Lähde kunhan olet syönyt. Selvä. Murot ovat hyviä ukki. Nyt olen syönyt. Selvä mene ulos. Jee. Leena keräsi kukkia nipun. Ukki oli päiväunilla. Leena sipsutteli hiirenhiljaa ja otti maljakon pöydältä. Sitten hän avasi hanan laittoi vettä maljakkoon ja laittoi pöydälle ja kukat sinne. Leena oli juuri ovensuulla kun ukki heräsi. Leena heti juuri laittoi oven kiinni. Ukki havahtui. Ukki huomasi kukat maljakossa. Hän arvasi että Leena oli käynyt laittamassa. Ukki huusi Leenan syömään. Leena tuli syömään. Ruokana oli keittoa. Tänään on hyvää ruokaa ukki. Niin minustakin. Makkarasoppa on hyvää. Niin kun olin sinun ikäisesi Leena makkarasoppa oli minusta hyvää myös. Leena sinun on aika lähteä. Niin kai. No onhan sielläkin kivaa. Hei hei Leena. Hei hei ukki. Hei hei Tassu. No lähde  Leena kotiin päin samoin Tassu. No kotiin Tassu. Leena näki käärmeen suolla. Leena pelästyi. Leena ja Tassu saapuivat kotiovelle. Ja äiti avasi oven. Äiti otti Leenan syliinsä ja raspsutti Tassua. Äidillä oli punainen pitkä tukka ruskeat silmät vaalea iho ja hymykuopat sileä iho korvakotut kaulakoru. Leenan äiti oli sellainen.

Emmi menee metsän Täplän kanssa. He näkevät mökin. Mökin ovella seisoo mies. Mies näytti tutulta. Silloin Emmi muisti. Hän oli auttanut miestä kun hän oli kaatunut. Nyt mies pyysi että Emmi tulisi sisään. Hän istui alas ja mies paistoi lättyjä. He söivät lettuja. Sitten Emmin piti lähteä. Hän poimi kukkia.

Yksinäinen tyttö ja koira

Eräänä kauniina kesäpäivänä tyttö nimeltä Jessica oli lähtenyt metsään koiransa kanssa. Koiran nimi oli Lurppa. Heidän piti mennä keräämään kukkia mutta he eksyivät. Yhtäkkiä susi tuli vastaan. Susi alkoi väijyä. Jessica ja Lurppa säikähtivät. He alkoivat juosta niin kovaa että melkein henki lähti. Ne juoksivat metsässä sinne tänne jotta susi väsyisi. Susi väsyi ja lopetti takaa-ajon. Kun Jessica ja Lurppa olivat kävelleet niin kauan niin mökki tuli vastaan. Jessica ja Lurppa koputtivat mökin oveen. Oven tuli avaamaan mies jonka nimi oli Pentti. Jessica kysyi voidaanko me yöpyä sinun luonasi. Tietysti voitte vastasi Pentti. Pentti teki kaikille kolmelle lettuja. Jessica ja Lurppa söivät minkä  jaksoivat. Kun he olivat syöneet niin he menivät nukkumaan. Kun he heräsivät niin Jessica ja Lurppa lähtivät tipsuttaen etsimään kotia. Kotimatkalla he keräsivät kukkia.

Koira karkaa

Tyttö ja koira näki talon. Ne menivät taloon. Mies huusi BÖÖ. Tyttö ja koira säikähtivät hirveästi. Mies sanoi: tulkaa syömään lettuja. Niinpä tyttö ja koira tulivat syömään. Tyttö kertoi vitsin: Olipa kerran norsu ja tomaatti. Norsu astui tomaatin päälle . Norsu sanoi anteeksi ketsuppi. Hehe ha ha mies nauroi ja koira haukkui. Sillä aikaa kun mies nauroi niin koira karkasi. Kun tyttö oli haukkaamassa  hillopippurisuolakurkkutäytelettuaan niin hän kysyi mieheltä missä' koira on. Ei se minua kiinnosta. Ai ei kiinnosta. No ei kiinnostakaan. No jos ei sitten kiinnosta niin minä etsin sen sitten itse. Senkin sipulipää. Tyttö etsi joka paikasta jopa raanasta.

Olipa kerran tyttö ja koira jotka leikki metsässä. Tyttö huomasi talon. Siellä asui leipuri. Tyttö ja koitra menivät katsomaan. He ujostelivat vähän mutta he menivät pimpottivat silti. Sieltä tuli leipuri. Leipuri antoi tytölle ja koiralle ruokaa. Tyttö ja koira lähti onnellisina kotiin.

Eräänä kauniina päivänä Ninni niminen tyttö ja hänen koiransa Pörrö lähtivät metsään. Yhtäkkiä he näkivät pienen mökin aukiolla. He menivät lähemmäs katsomaan asuuko joku mökissä. Siellä asuu joku sanoi tyttö. Koira haukahti. Yhtäkkiä ovi avautui ja ulos astui maailman kuulu letunpaistaja. Hän pyysi Ninnin ja Pörrön syömään lettuja ja he suostuivat. Letunpaistaja sanoi että Ninni voi kutsua häntä isoisäksi. Ninni suostui. Ninni ja Pörrö söivät molemmat 15 lettua. He eivät jaksaneet yhtään muruakaan enempää. He kiittivät isoisää ja lähtivät. Oli tullut jo pimeä. He harhailivat metsässä. Tyttö näki pöllön ja pelästyi. Hän näki suden ja pelästyi kahta kauheammin. Viimein he saapuivat kotiportille. Tyttö oli napannut paluumatkalla kukkakimpun metsänreunasta. Hän antoi ne äidille. Kiitos äiti sanoi. Samalla hän kysyi missä olet ollut koko päivän. Isoisän luona tyttö vastasi. Mutta eihän isoisä asu metsässä. Asuupas sanoi tyttö ja meni nukkumaan.

Hei hei äiti nyt minä lähden vaarille. Ole varovainen metsässä. Joo tule Tipsu. Hei katso tuo näyttää vaarin mökiltä. No en minä oikein uskalla mennä sinne koska en ole käynyt täällä. En muista minkälainen mökki se on. Kerätään marjoja Tipsu. Mennään. Olen kerännyt jo paljon marjoja taskuihini. Voi ei marjat ovat muussaantuneet ja puolet tippuivat. Katsotaanko mitä äiti pakkasi laukkuun. Vuh selvä katsotaan. Voi täällä on liikaa tavaraa. Emme saa hukuttaa mitään. Mennään mielummin katsomaan kuka siellä talossa asuu. Tule. Kop kop. Hei vaari. Hei tule. Oletko sinä odottanut minua. Joo. Miksi en tiennyt onko tämä sinun mökki.Tule sisään. Sitten teen lettuja. Mutta pistä huppari pyykkiin. Selvä. Hei Tipsu mitä leikitään. Leikitään jatileikkiä. Vuh vuh vuh. Kyllä minä sinut saan kiinni. Vuh vuh vuh vuh. Hei tulkaa syömään lettuja. Jee. Onpa nämä hyviä. Vaari minä haluan mennä kiskalle. No se ei ole auki tänään. Hö. Mummolla on tänään nimipäivä voinko tehdä hänelle kortin. Joo. Hmm liimaa kiiltoa ja kartonkia. Valmis. Viedään se postiin. Hyppää kyytiin. Mennään. Jee. Onko tämä se sinun työauto. On. Katso vaari tuolla on se kaverisi koti. Joo niin onkin. No niin käydään pistämässä tämä postilaatikkoon. Okei minä käyn. Hei vaari voidaanko me käydä pizeeriassa. Ei me ehditä. Sinun on lähdettävä. Kohta olemme perillä. Mennään kokkaamaan. Selvä. Kananmunia maitoa hiivaa ja muuta ja sitten uuniin. Valmista tuli. Maista ne on hyviä. Viedään äidille. Selvä pistä ne koriin. Hei minä en tarvinnut tavaroita mitä äiti pakkasi. Hei hei vaari. Heippa Tipsu. Kerätään äidille kukkia. Tuossa on tulppaaneja kerätään niitä. Onpas kauniita kukkia. Kiitos.

Olipa kerran tyttö, joka meni kävelylle koiransa kanssa. Sitten hän näki Ukon. Ukko kysyi tytöltä, että tulistko syömään lettuja. Tyttö sanoi, että minä tulen mielelläni syömään lettuja. Sitten tyttö, mies ja koira söivät lettuja. Tyttö ja koira kiittivät ja lähti pois. Matkalla tyttö ja koira keräsivät kukkia. Sitten he menivät kotiin.

Alkuun

 2. Miten järveen pudonnut leppäkerttu pelastuu?

Leppäkerttu yritti pörrätä mutta ei saanut lennettyä. Leppäkerttu huomasi lokin ja alkoi pörrätä. Lokki huomasi pienen leppäkertun ja lähti pelastamaan leppäkerttua kiitäen alaspäin ja kysyi miksi sinä jouduit tänne. Leppäkerttu vastasi no halusin lentää maapallon ympäri. Et sinä pysty lentää maapallon ympäri sanoi lokki. Mutta minä haluan. No sitten hyppää kyytiin. Nyt lähdetään seikkailemaan. Niin he lähtivät lentoon ja leppäkerttu näki Espanjan, Tanskan, Afrikan, Kiinan, Viron, Sveitsin ja kaikki maat. Se näki ihmisiä, autoja, eläimiä ja tietysti kaiken meren. Se meinasi ensin pudota mutta sitten leppäkerttu ei meinannutkaan pudota. Enään sitä ei huimannutkaan. Oli mukava olla ylempänä kuin muut. Vihdoin he eivät olleet kaukana maasta sillä he olivat laskeutuneet leppäkertun pihamaalle. Leppäkerttu lähti kotiin mutta ennen kun hän lähti kotiin hän hyvästeli . Kiitos siitä että näytit minulle kaiken ja että näytit minulle pilvet. Kiitos että annoit minun koskettaa niitä. Kiitos kaikesta ja moikka moi. Leppäkerttu tipsutteli vikkelästi ja pompahteli iloisena kotiin.

Leppäkerttu yritti uida mutta ei onnistunut. Se huusi APUA APUA!Mutta kukaan ei kuullut. Leppäkerttu yritti lentää, mutta ei onnistunut. Yhtäkkiä lintu lenteli meren yläpuolella. Leppäkerttu huusi auttakaa! Lintu aikoi auttaa. Lintu nappasi leppäkertun ja vei sen rantaan. Kiitos! leppäkerttu sanoi. Ole hyvä vain. Ja niin leppäkerttu eli onnellisesti loppuun asti.

Sitten hän muisti että lähellä oli saari. Leppäkerttu koitti uida saarelle. Hänen edestä tuli yhtäkkiä isoiso aalto. Hän yritti lentää pois mutta yhtäkkiä alkoi ukonilma. Leppäkerttua alkoi pelottaa ja viluttaa. Hän luuli että jäisi siihen loppuiäksi. Mutta kun tuli ilta hän kellui veden päällä kohti tuntematonta saarta. Aamulla hän oli saarella mutta saarella asui ilkeä noita. Leppäkerttu koitti huutaa apua mutta mutta kukaan ei kuullut muu kuin noita. Noita tallusti kohti leppäkerttua. Leppäkerttu keksi mennä piiloon noitaa. Hän meni kahden kiven väliin. Noita tallusteli hänen edessä. Häntä alkoi vähän pelottaa. Hän lensi yhtäkkiä noidan yli ja sanoi Jee, ja lensi kohti kotisaarta ja oli hyvin iloinen. Häntä ei enää kiinnostanut lentää maapallon ympäri.

Äkkiä se näki pienen kiven. Se yritti lentää, mutta se ei tepsinytkään. Se näki oksan. Sitten se otti oksasta. Sitten se lähti lentoon. Sitten se jatkoi matkaansa.

Hän huusi: Apua auttakaa! Sitten tuli lintu. Hän otti leppäkertusta kiinni ja vei senrantaan. Kiitos sanoi leppäkerttu ujona. Syötkö sinä minut kysyi leppäkerttu. En nauroi lintu. Minä kuulin huutosi, huusit apua sanoi lintu. Niin kyllä minä huusin. Mikä sinun nimesi on kysyi lintu. Nimeni on Käpä. Mikä sinun nimesi on muuten kysyi leppäkerttu. Minä olen Mikko. Hei Mikko. Hei Käpä. Leikitään. Joo! He leikkivär. Sitten kuului naks. Mikä se oli kysyi Käpä. En tiedä sanoi Mikko. Mikko sanoi mennään katsomaan. He menivät peloissaan. Sitten he huomasi yksinäisen ketun. Lintu ja leppäkerttu menivät sen luo. Kettu Milla istui. Lintu ja leppäkerttu tunsi toisensa. Hei Milla huusi Mikko ja Käpä. Hei sanoi Milla. Voisitteko leikkiä kysyi Milla. Joo. Niin ystävät leikki iloisin mielin.

Tuli uusi tuulenpuuska ja leppäkerttu pelastui. Mutta leppäkerttu oli taas samalla kivellä. Leppäkerttu mietti miten hän pääsisi järven yli. Samalla hän näki polun ja hän käytti polkua. Sitten tuli lentokone ja lentokone lennätti hänet maapallon ympäri.

Mutta silloin aallot loppuivat. Yhtäkkiä jokin leijaili taivaalla. Se ei ollut lintu eikä lentokone. Se oli Lalla. Se oli lento Lalla. Lalla syöksyi kohti. Se otti leppäkertun. Leppäkerttu kysyi että miten hän voisi kiittää. Vain sillä tavalla että opettelet uimaan sanoi lento Lalla.

Sitten se löysi kiven ja meni sen päälle. Leppäkerttu meni kivelle ja sitten se pääsi lentoon. Se mietti lähtisikö kiertämään palloa: Lähtisinkö minä kiertämään palloa? Ei minä en halua kiertää palloa. Se lähti kotiin päin. Sitten se löysi kotisaaren.

Se yritti päästä siivilleen. Sitten se näki ison lokin. Sen nimi oli Kalle. Kalle otti sen selkäänsä'. Leppäkerttu sanoi kiitos ja että ollaanko ystäviä. Ollaan vaan sanoi Kalle. Leppäkerttu sanoi että minulla olisi toive. Anna tulla. Toivon että voisin lentää maailman ympäri. Pakkaa tavarasi niin lähdetään. Sitten kun ne olivat lentäneet viisi kuukautta he olivat Kanadassa. Sitten kun he olivat lentäneet kymmenen kuukautta niin he olivat Aasiassa. Kuuden kuukauden päästä he tulivat ison kiven juurelle.

Leppäkerttu oli lopen uupunut. Samalla se alkoi lipua kovaa vauhtia veden pinnalla. Hädissään se vilkaisi alas. Se oli valtavan suuren hauen selässä matkalla kohti järvenselkää. Hauki rauhoitteli hätääntynyttä leppäkerttua ja kertoi elämästään kivikossa. Sitten se lupasi viedä leppäkertun ystävänsä norpan luo. Haluan kotiin. Se levitti siipensä ja nousi korkealle ilmaan ja huusi ystävilleen hei hei. Se näki ilmasta paljon asioita.

Leppäkerttu maapallon ympäri

Olipa kerran leppäkerttu jonka nimi oli Kerttu kökötti kiven päällä. Kerttu kattoi taivasta. Kerttu sanoi itsekseen tuohan näytti ihan minulta. Kerttu höpötti itsekseen. Kerttu huomasi että alkoi jyrisemään. Tuli hyökyaalto. Aallot veivät rantaan päin. Kerttu oli pyörryksissä. Hän meni ottamaan aurinkoa.

Yhtäkkiä lensi koppakuoriainen. Leppäkerttu huusi apua. Koppakuoriainen huomasi leppäkertun. Hän kysyi leppäkertulta mikä oli hätänä. Leppäkerttu kertoi kaiken koppakuoriaiselle. Koppakuoriainen meni lähelle veden pintaa leppäkertun luokse ja nosti leppäkertun ylös. He lensivät rannalle.

Se näki laivan mutta laivan reuna oli liian iso. Se näki kiven mutta hän meni päinvastaiseen suuntaan. Mutta myrsky laantui. Yhtäkkiä alkoi sataa. Salama osui ihan leppäkertun viereen. Se melkein osui leppäkerttuun. Mutta se pääsi siivilleen ja jatkoi matkaansa.

Leppäkertun matka

Leppäkerttu halusi lentää maapallon ympäri. Mutta hän ei tiennyt pitikö mennä suoraan vai taakse päin vai oikealle. Sitten leppäkerttu lähti lentämään eteen päin. Alkoi tuulla oikein kovasti. Hän lensi autiolle saarelle jossa ei ollut edes eläimiäkään. Alkoi tuulla vieläkin kovempaa. Sitten alkoi sataakin vielä. Leppäkerttu joutui lentämään kotiin päin mutta hän oli mennyt jo ihan sekaisin. Hänellä ei ollut mitään tekemistä autiolla saarella. Se aikoi ruveta uimaan. Leppäkerttu kokeili vettä. Vesi oli ihanan lämmintä. Leppäkerttu rupesi uimaan. Sitten se ei enää jaksanut uida ja rupesi lentämään.

Sitten tuli iso aalto joka lennätti leppäkertun maalle. Ja sitten leppäkerttu lensi maapallon ympäri. Kun hän oli tulossa kivelle tuli iso tuulenpuuska ja hän lennähti samalle lammelle. Sitten hän lennähti maalle ja sitten hän lähti lentämään kotiin itku silmissä. Hän ei ollut muistanut että tänään on hänen syntymäpäivänsä. Kun hän katsoi pöydälle siellä oli syntymäpäiväkakku.

Leppäkerttu huusi apua. Voi voi mikä surkeus. Kala tuli uumenista ja otti leppäkertun. Hui sanoi leppäkerttu. Mutta kala sanoi että olen kiltti. Happi oli lopussa. Leppäkerttu hukkui. Kala vei leppäkertun haukkaamaan happea. Sitten ne sukelsivat kilpaa. Ja he huomasivat hain ja uivat pakoon merikasvien sekaan. Mutta hai oli vielä siellä. Leppäkerttu ja kala pelkäsivät kauheasti. Ne tulivat pois. Huh sanoi kala. Olipa täpärällä. Niin oli sanoi leppäkerttu. Mutta hai voi tulla vielä sanoi kala. Voi voi sanoi leppäkerttu. No hei sitten. Leppäkerttu lähti. Kala vei leppäkertun pinnalle. Sitten leppäkerttu lähti. Hän pörräsi pois. Leppäkerttu kävi Saksassa, Ruotsissa, Tanskassa, Espanjassa ja Kolumbiassa. Mutta ei se ollut ihan maapallon ympäri totesi leppäkerttu. Mutta en minä ehkä sittenkään tahdo lentää maapallon ympäri hän sanoi.

Se hävisi mereen. Sitten kun se oli kiertämässä maailmaa alkumetreillä se tippui mereen. Sitten se pääsi kuin pääsikin kivelle. Sitten se päätti ettei se enään ikinä aijo mennä mereen koska se olisi voinut hukkua mereen.

Mutta sitten tuli Lokkikokki. Se nosti Leppiksen ilmaan ja sitten se nosti Leppiksen luodolle. Sen jälkeen Leppis yritti lennähtää pois luodolta. Mutta hän ei pystynyt siihen. Hän yritti ja yritti mutta ei pystynyt. Yhtäkkiä Lokkikokki palasi. Hänellä oli koko lokkiparvi mukana. Sen jälkeen lokkiparvi otti Leppiksen mukaansa. He lähtivät taas lentoon. He lensivät yli Saksan, Ruotsin, Venäjän, Puolan, Ameriikan, Kanadan, Kiinan, Espanjan ja Eestin. Sen jälkeen he laskeutuivat täsmälleen samalle kalliolle josta hän oli lähtenyt. Hän meni suoraan kotipesälle. Hän kirjoitti paperille OLEN KIERTÄNYT MAAPALLON.

Alkuun

1. Pelle menee telttaan

Pelle pakkaa. Pelle ei millään löydä sukkia eikä paitaa. Pelle laittaa oven lukkoon. Pelle kantaa raskasta laukkua. Kaksi kukkaa kasvaa lähellä ovea. Nyt Pelle on teltassa. Pelle nukkuu sikeästi. Pellellä on peitto päällään. Pellelle tuli kuuma. Hän halusi mennä uimaan. Hän laittoi uimahousut jalkaan. Se hyppäsi uimaan ja rupesi uimaan.

Pöntin matka

Eräänä päivänä kaukana vuorten takana Pöntti Peikenen päätti lähteä mökille. Pöntti pakkasi laukkuun sukkia, paitoja, housuja, hattuja ja kenkiä. Sitten Pöntti lähti. Matka oli kahdeksan tuntia. Viimein Pöntti pääsi perille. Pöntti oli ostanut mökin pari viikkoa sitten. Hän ihastui mökkiin heti. Pöntti pystytti teltan mökin pihalle. Sen jälkeen hän meni telttaan nukkumaan.

Peikon retki

Peikko oli lähdössä retkelle. Mutta hän ei aikonut mennä kauas. Hän joi kaakaota ja pakkasi teltan, pyjaman, sukat, kepit, villapaidan, housut ja kirjan. Hän pani laukun kiinni. Sitten hän pani oven lukkoon. Ja hän pystytti teltan. Hän avasi laukun ja otti kirjan ja luki. Tuli muöhä. Hän pani päälleen pyjaman ja rupesi nukkumaan.

Eräänä päivänä Reino lähti pakkaamaan. Villapaidan, paidan, housut, teltan ja peiton. Sitten hän laittoi oven kiinni. Ja lähti sopivaan paikkaan. Kun hän löysi sopivan paikan hän laittoi teltan siihen. Sitten levitti peiton ja alkoi kuorsata.

Jännittävä retki

Poika aikoi mennä retkelle. Hän pakkasi matkalaukkuun ja lähti retkelle. Hän meni kotipihalle. Poika alkoi lukea ja hetken päästä se alkoi nukkua.

Peikon telttaretki

Peikko pakkasi tavarat ja lähti ulos ja huomasi että jokin puuttui mutta mikä se on. Se on teltta. Hän pystytti teltan pihalle ja hän alkoi nukkua. Äkkiä alkoi ukonilma.

Peikko reissussa

Olipa kerran Peikko ja peikon nimi oli Sisu. Sisulla tuli mieleen että hän menisi telttailemaan Sisun mökille. Sisu alkoi pakkaamaan tavaroitaan esim. teltan, vaatteitaan sen sellaista. Sisu meni nyt mökilleen etsimään telttapaikkaa. Mhhhh.... mietti Sisu. Ahaa tähänhän minä. Laitan tähän tämän teltan. Sisu alkoi pystyttämään telttaa. Sitten kun Sisu oli pystyttänyt teltan hän alkoi laittamaan vaatteitaan paikoilleen. Sisu tuli teltasta ulos. Sisu kuuli äänen huhuu minä olen täällä. HUHUU minä olen täällä. Sisua alkoi pelottaa. Sisu tuli teltasta ulos. Hän alkoi hakemaan polttopuita. Kun Sisu oli käynyt hakemassa polttopuut niin Sisu haki isot kivet. Sisu alkoi hakkaamaan. Niistä kivistä syntyi tuli. Sisu kävi hakemassa ruokaa niin tuli oli sammunut. Sisu meni nukkumaan.

Pitkä reissu edessä

Olipa kerran peikko, joka oli pakkaamassa matkalaukkua. Hän oli lähdössä matkalle metsään. Kun hän oli kierrellyt kaikkialla häntä alkoi väsyttämään. Hän pisti teltan pystyyn ja alkoi nukkumaan. Kun hän heräsi aamulla, hän huomasi että oli omalla pihalla.

Peikko telttailee

Olipa kerran peikko. Hän oli menossa telttailemaan. Hän unohti tyynyn, hän haki tyynyn. Hän unohti lakanan, hän haki lakanan. Nyt hän oli valmis. Hän pani teltan pystyyn. Kohta olikin ilta. Hän söi iltapalan. Ja hän rupesi nukkumaan. Yöllä tuli susi ja koira, mutta ne ei huomannut telttaa. Sitten olikin jo aamu ja peikko ei yhtään tiennyt mitä oli tapahtunut.

Peikko lomalla

Olipa kerran peikko. Sen nimi oli Pöö. Pöö pakkasi laukkua. Hän oli lähdössä mökille. Pöö avasi oven ja astui ulos. Hän lukitsi oven ja lähti. Pöö saapui juna-asemalle. Pöö hyppäsi junaan. Häntä alkoi väsyttää. Pöö nukahti junaan. Kun hän heräsi ja huomasi olevansa perillä. Pöö astui ulos ja käveli mökin pihalle. Hän otti matkalaukusta telttavarusteet. Naapuri huikkasi oi aijotko telttailla? Joo, Pöö vastasi. Pöö rakensi teltan mökin pihamaalle. Noin hän sanoi ja meni laittamaan ruokaa. Hän paistoi nakkia, tomaattia, sipulia ja keitti perunaa. Alkoi hämärtää. Pöö haki mökistä makuupussin, tyynyn, kellon ja taskulampun. Pöö meni nukkumaan ja nukahti heti.

Peikko lähtee matkalle

Peikko pakkasi laukkunsa matkalle. Hän lähti veljensä mökille. Hänen veljensä nimi oli Eikko ja Eikon veljen nimi oli Peikko. Eikko ja Peikko nukkuvat yön teltassaan. Sitten he lähtevät marjaan. He löysivät monta marjaa. Sitten Peikon piti lähteä. Eikko pakkasi Peikon tavarat. Hei, hei Eikko! Hei, hei Peikko!

Peikko matkalla

Peikko pakkasi vaatteita. Hän pakkasi t-paidan, kalsarit, yöpuvun ja housut. Hän unohti hammastahnan ja hammasharjan. Hän meni pakkaamaan. Hän lähti majalle. Hän alkoi nukkua. Yllättäen tuli sadekuuro.

Mörripeikon telttaretki

Olipa kerran Mörri joka asui Satumetsässä. Hän meni mökille Ihmemetsään. Hän oli pystyttänyt mökin pihalle sinisen teltan ja pakkasi vaatteensa laukkuunsa ja meni telttaan nukkumaan. Aamulla hän heräsi kun oli kauhean kuuma. Hän meni uimaan ja kuivasi itsensä. Se meni laittamaan vaatteet päälle. Hän purki teltan ja pakkasi vaatteet, laittoi mökin oven kiinni ja lähti kävelemään. Kun hän tuli Satumetsään  tuli kotiin ja kävi nukkumaan.

Olipa kerran ukko. Hän päätti että hän lähtee matkoille. Sitten hän päätti että hän menee saunaan ja sitten se menee syömään. Ja uimaan ja sitten se nukkuu. Sitten se menee kotiin. Sen pituinen se.

Eräänä päivänä Piivi pakkasi laukun ja lähti telttailemaan. Hän sulki oven ja lähti. Se lähti mökin pihalle. Matkalla se näki jänöjussin, sammakon ja karhun. Sammakko loikki ja karhu murisi. Se oli perillä. Mökin piha oli siisti. Piivi löysi hyvän paikan teltalle. Piivi otti teltan esiin. Se meni sisään telttaan. Se otti teltasta uikkarit. Se meni uimaan. Sitten se meni uimaan. Se tuli uimasta se meni telttaan makaamaan. Se lähti kotiin. Matkalla se näki monta eläintä. Silloin se oli kotona.

Olipa kerran peikko. Peikko pakkasi laukun ja lähti ulos. Peikko leiriytyi oman siskon pihalle. Peikko nukkui sikeästi. Se näki unta, että se oli lomalla Espanjassa. Sen hotellihuoneeseen tuli toinen peikko. Sen nimi oli Eikko. He menivät yhdessä aamupalalle. Sitten peikko heräsi. Se meni siskon taloon. He söivät aamupalan ja lähtivät retkelle. Mitä otetaan evääksi? sisko kysyi. En minä tiedä peikko vastasi. Sisko ja peikko lähtivät retkelle. He tekivät leirin kallion reunalle. Sitten he alkoivat syödä eväitä. Heillä oli eväänä omena, luumua, mehua, leipää, porkkana ja kurkkua. Kun he olivat syöneet  niin he lähtivät tutkimaan metsää. He näkivät käärmeen. Peikko ja sisko säikähtivät niin pahasti että he juoksivat täysillä kotiin. Kun peikko ja sisko olivat kotona niin peikko sanoi että se lähtee heti paikalla kotiin ja niin peikko lähti. ja niin Lasse

Peikon telttaretki

Olipa kerran peikko joka pakkasi matkalaukkuaan. Se aikoi mennä telttaretkelle, mutta hänen telttansa oli kadonnut. Lopulta se löysi teltan. Sitten se lukitsi oven ja alkoi pystyttää telttaa. Lopulta teltta oli pystytetty. Sitten se meni nukkumaan. Sen pituinen se.

Olipa kerran Lasse peikko joka halusi telttailla. Hän halusi huiman yön. Niin se päätti telttailla. Hän pakkasi suuren kassin ja meni odottamaan iltaa sisälle. Lassen isä huusi syömään. Selvä Lasse huusi. Minä haluaisin telttailla. Sinä saat telttailla kotipihalla. Illan tullen Lasse pomppi pihalle ja isä ja Lasse pystyttivät teltan. Isä tallusti pois ja niin Lasse nukahti syvään uneen.

Alkuun