tkrrastPääsivulle 

   2 B:n tarinoita syksy 2010 - kevät 2011

Sisältö:
 Luokan yhteinen tarina joka koottiin pala palalta parien kirjoittamien kappaleiden avulla
Aarrekartta
Mimmi Muskotin kadonnut piirakka
Meriseikkailu
OmaAIhe
Pilvilinnan avain
Silloin minua harmitti
Joulun/Ramadanin vietto
Avaruusseikkailu
Miten pitkähäntäisestä tuli lyhythäntäinen?
Talviloma
Hölmöläistarinoita
Sininen.... Pitempi tarina, jossa piirrettiin päähenkilöt ja ympäristö sekä hahmoteltiin juonen rakennetta etu-
käteen
 
Luokan yhteinen tarina
 

Tämän tarinan kolme kaverusta ovat nimeltään Timi, Anna ja Linda. Timi oli matkalla ja hänellä oli silmälasit jotka olivat kivat. Hän oli saanut silmälasit kolmivuotiaana. Hänen mielestään silmälasien käyttö oli ihan noloa. Linda taas oli terve. Anna puolestaan oli hiukan sairas ja hänellä oli jonkin verran pisamia poskissa. Joku oli joskus haukkunut häntä kesakkonaamaksi. Haukkuminen oli Annan mielestä loukkaavaa.

He kaikki kolme käyvät Tiistilän koulua ja ovat toisella luokalla. Koulurakennus on tehty tiilistä. Se on punainen ja kolmikerroksinen. Heidän luokkansa on ylimmässä kerroksessa. Heidän luokkansa on aika iso. Heidän opettajan nimi on Maria. Opettaja on lasten mielestä tosi kiva.

Koulun piha on suuri ja siellä kasvaa paljon erilaisia kasveja kuten mäntyjä, koivuja ja omenapuu. Leikkipaikkoja ovat kiipeilyteline, keinu ja liukumäki. Kiipeilyteline on sinipunainen ja siinä voi roikkua ja pyöriä. Liukumäen reunat ovat punaiset ja loppuosa on vihreä. Keinu on ruskea ja kaksinkeinuttava.

Yhtenä päivänä Timi kertoi tytöille kuinka hänen äitinsä oli huutanut Timille. Tuhma poika! Timi ei ollut mennyt harkkoihin. Linda ehdotti muille, että he karkaisivat. Anna vastusti. Timi valitti Annalle. Sitten Anna suostui lähtemään karkuun.

Anna ehdotti, että he menisivät joen rantaan. Sitten he miettivät, mitä varusteita he tarvitsisivat mukaansa. Anna ehdotti, että he ottaisivat kiikarit, Linda pakkasi eväät ja Timi keksi että hän ottaisi puukon, makuupussit  ja taskulampun. Kaikki sopivat, että he ottavat kumisaappaat

Timi, joka oli pahoittanut mielensä äitinsä puheista, kirjoitti äidille viestin jossa luki näin: Äiti hyvä, karkasin kotoa, koska en enää jaksa kuunnella puheitasi. T:Timi. Lapset olivat sopineet, että he tapaavat vanhan kiipeilytelineen luona kello yhdeksän illalla. Kaikki tulivat ajoissa paikalle. He odottivat, koska bussi tulisi. Heitä jännitti.

Lapset olivat saaneet rahat matkalippuihin. Anna, Linja ja Timi olivat saaneet viikkorahoilla tarpeeksi rahaa matkalippuihin.  Bussi pysähtyi heidän viereensä. Bussi oli kaksikerroksinen ja vihreä.Pysäkillä kuljettaja katsoi heitä ja sanoi: Minne te olette menossa? Me menemme lähimpään joenrantaan. Lapset olivat helpottuneita kun heillä vihdoinkin oli matkaliput ja matkatarvikkeet.

Lapset kömpivät bussiin innokkaina ja samalla he pälyilivät ympärilleen ettei kukaan tuttu vain sattuisi näkemään heitä. Bussi lähti matkaan ja lapset istuivat bussissa. Vähän ajan päästä Timi ehdotti: Syötäisiinkö eväät? Sitten he söivät eväät. Timillä oli kaksi appelsiinia, kolme leipää ja kaksi pillimehua. Lindalla oli yksi pillimehu ja kaksi leipää. Annalla oli kolme pillimehua, kaksi leipää ja appelsiini.

Vihdoin bussi pysähtyi ja lapset hypähtivät ulos. He katselivat ympärilleen ja miettivät, mitä nyt pitäisi tehdä. Anna ehdotti, että he kävelisivät eteenpäin kilometrin. Sitten he pystyttivät teltan. Timin isä oli opettanut Timiä kokoamaan teltan. Timi pystytti teltan reippaasti ja Linda ja Anna matkivat häntä. Sitten he ryhtyivät iltatoimiin. He söivät eväät, pesivät hampaat ja kävivät nukkumaan.

Aamu alkoi sarastaa ja lapset heräsivät ja kömpivät iloisina ulos teltasta. He söivät aamupalaksi mustikkaa ja leipää ja he joivat kaakaota. Aamupalan jälkeen he peseytyivät järvessä. He näkivät vedessä kalaparven. He eivät tunnistaneet kaloja.

Aamulla kun he heräsivät, he menivät joen rantaan pesulle. Sen jälkeen he menivät syömään eväänsä. He söivät leivän, jolla oli voita ja juustoa ja joivat vettä. Sen jälkeen he olivat iloisia. He palasivat joen rantaan katsomaan kaloja. He näkivät ison hauen.

Joen ranta oli värikäs ja mutainen. Linda ja Anna olivat kylmissään. Timin mielestä rannalla oli lämmin. Timi löysi veden ääreltä ison kalan selkäruodon. Timi käveli rannalla ympäriinsä, kun hän yhtäkkiä huomasi jotain epäilyttävää vedessä lojumassa. Hän näki että se olikin öljytankki. He pyysivät apua rannan puhdistamiseen……………………….

Kun he olivat saaneet öljyongelman ratkaistua, Anna ehdotti, että he jatkaisivat matkaa, koska hänellä oli paha olo. Kun he olivat poistuneet joenrannasta he muistivat, että kännykkä oli jäänyt rannalle………………………

Anna sanoi että hän ei olisi tahtonut mukaan. Linda sanoi, että hän oli tahtonut karata. Ystävykset kävelivät jonkin matkaa ja joutuivat synkkään metsään. Anna sanoi: Minua pelottaa, tahdon takaisin kotiin. Timi sanoi: En tahdo kotiarestia ja siksi karkasin. Anna, Linda ja Timi näkivät pelottavia varjoja.

Kuu tuli taas pilven takaa esiin ja Timiä, Annaa ja Lindaa alkoi pelottamaan kun sudet ulvoivat. He kuulivat huuhkajan …………huhuilua ja siipien havinaa. Mutta he vaan luulivat.

Kaiken tämän seikkailun jälkeen lapset olivat jo aivan uuvuksissa ja päättivät …..

Lasten päästyä kotiin, he ensimmäisinä kertoivat äidille retkestään. He sanoivat: ensimmäisenä menimme bussilla ja söimme eväät. Sitten he menivät suihkuun. ….
 
Aarrekartta
 
Eräänä päivänä minulla oli tosi tylsää! Sitten äiti sanoi että minun piti hakea  kakkuvuoka ullakolta. Siellä oli
tosi pölyistä! Siellä oli kaikkea vanhaa roinaa. Mutta onneksi siellä oli lamput. Olin nostamassa kakkuvuokaa
kun huomasin aarrekartan! Kartta oli ollut aina kakkuvuuan alla.
Kuka tämän kartan on tehnyt? Onkohan tämän tehnyt Punaparta? Hän se on. Hän on vanha , roisto mies.
Hänellä on parta ja hän on tummaihoinen. Hän on nyt vankilassa. Onkohan ullakko ollut ennen hänen
piilopaikkansa? Aarre on vieläkin paikoillaan koska sitä ei ole saanut  nostettua pois , koska sitä
kohtaa kirous.
Katsoin karttaa. Se oli aika uusi  koska se oli aivan uudenlainen. Se oli aivan puhdas. Minä asun etelässä
karttaan nähden. Kartassa oli paljon merkkejä. Siinä oli havupuu- ja lehtipuumerkkejä. Siitä löytyi myös
vuorimerkki. Sitten huomasin raksin.
Kun olin lammen rannassa katsoin kartan toista puolta. Siellä oli kirjoitusta. Siinä luki näin: Kun olet saaressa
astu kaksikymmentä askelta etelään. Kun näin veneen lähdin kohti aarretta mutta sitten huomasin että
veneessä oli vain yksi airo. Kun olin saaressa kaivoin maata ja sieltä tuli aarrearkku. Avasin sen mutta siellä
oli vain viisi senttiä.
 
Eräänä aamuna kun heräsin kotona päätin mennä ullakolle. Menin yksin. Portaat natisivat ja vapisivat. Kun
pääsin ullakon ovelle minun piti pyyhkiä hämähäkin seittejä. Avasin ullakon oven ja jokin tippui hyllyn päältä.
Menin katsomaan mikä se oli. Se oli aarrekartta.
Kuka kartan oli piirtänyt? Kartan takana oli jokin nimi. Siinä luki: Tämän kartan on piirtänyt nainen. Nainen
oli ehkä kätkenyt sen sinne että joku löytäisi sen ja nyt minä lööysin sen. Aarrekartta oli ehkä vielä siellä
että kukaan ei ole vielä löytänyt sitä.
Pyörittelin karttaa käsissäni. Huomasin että kartassa oli halkeemia. Arvelin että se oli vanha. Huomasin että
aarre oli lammikon pienellä saarella. Sinne kestäisi puoli tuntia. Kartassa oli merkkejä mutta en ymmärtänyt
niitä.
Pääsin lammen rantaan. Lammen rannassali lautta. Kapusin lauttaan. Jouduin soutamaan käsin. Se oli
raskasta koska oli vastatuuli. Minulla kesti  viisitoista minuuttia päästä perille. Otin lapion esiin kartan
mukaan. Aarre oli kätketty  puun viereen. Kaivoin aarteen esiin. Siellä oli koruja ja rahoja.
 
Eräänä päivänä olin kotona. Yksin oli tylsää. Sitten sain päähäni mennä ullakolle. Hain ensin taskulampun.
Sitten menin ullakolle. Kun olin siellä näin vanhan arkun ja menin sinne. Avasin arkun ja siellä oli aarrekartta.
Sitten otin sen ja menin majaani ja katsoin sitä.
Kukakohan teki tämän kartan? Eikun tässähän on nimi. Se on isoisoisäni nimi. Eli hän teki tämän kartan. Miksi
täällä on koneita? Onkohan tämä ollut joskus laboratorio? Joo on tuossa lukee laboratorio. Luulen niin että
olivat unohtaneet kartan tänne. Isoisoisäni oli rikas ja siksi se kätki aarteen.
Tutkin karttaa ja siinä oli päivämäärä. Sehän on todella vanha. Se on tehty 1892 vuonna. Aarre on kätketty
saareen. Nyt menen sinne. Se on aika lähellä. Mutta miten pääsen sinne? Minulla on huoneessani lautta.
Voin mennä sillä sinne saareen.
Nyt menen rantaan. Näen saaren. Lähden matkaan ja olen jo puolessa matkassa. Olen perillä. Nyt alaan
kaivaa. Nyt tuntuu jotain kovaa. Heitin lapion ja nostin sieltä arkun. Avasin sen ja siellä oli koruja.
 
 
Olin eräänä lauantai-iltapäivänä mökillä. Äiti sanoi että voisinko mennä ullakolle hakemaan vanhan korura-
sian. Minä menin yksin ullakolle. Siellä oli pimeää. Ullakolla oli paljon laatikoita joissa oli paljon tavaraa.
Yhtäkkiä jotain tippui selälleni. Minä huomasin että se on aarrekartta. Se tippui hyllyn päältä. Siinä luki
Merirosvoluurankomies. Minä muistan kun mummi kertoi siitä. Kun se soti niin yksi lintu sai sen aarrekartan.
Sitten se onkin täällä. Hänellä oli aarre jonka hän hautasi koska se oli niin rikas jo. Tässä aarrekartassa lukee
vielä että aarre on paikoillaan.
Kun katsoin karttaa niin huomasin että kartta oli tosi vanha kun se oli niin ryppyinen ja se paperi on niin
vanha. Siksi minä päättelin sen olevan vanha. Kartassa on rasti eli siellä aarre on. Minä menen männikön ohi
ja vaarallisen suon ja sitten olen järven rannalla. Aarre on järvessä olevassa saaressa. Kartassa ei ollut kuin
rasti.
Löysin rannalta soutuveneen. Soudin saareen. En tiennyt missä aarre on. Sitten huomasin että kartassa lu-
ki pienellä että kolkyt askelta länteen. Aloin kaivaa maata kun olin mennyt ne askeleet. Kaivoi lapiolla jonka
olin ottanut mukaan. Kun sain aarteen ylös minä avasin aarrearkun . Arkussa oli kaulakoru, rannekoru ja
sormus. Laitoin ne päälleni ja soudin takaisin.
 
 
Eräänä aamuna heräsin omasta sängystäni. Äitini pyysi minua hakemaan ullakolta hänen hattunsa. Pääsin
ullakon ovelle ja menin ovesta sisään. Sain hämähäkinseittiä kasvoihini. Minä näin hyllyn. Minä katsoin
olisikohan siellä äidin hattua mutta kompastuin lautaan. Kun minä pääsin ylös edessäni oli aarrekartta. Se
on ehkä merirosvojen aarrekartta. Miksiköhän hän ei ottanut aarretta mukaan? Hän varmaan kätki sen.
Hänen vihollisensa on yrittänyt viedä aarretta . Kartta oli varmaan vanha koska se oli repeytynyt.
Karttamerkeistä tunsin kuusikon ja männikön. Järvi on ihan lähellä. Katsoin kartan toiselle puolelle ja siellä
oli sanoja.
Kun olin saaressa seurasin karttaa. Siinä sanottiin: Kävele pohjoiseen noin 19 askelta niin olet ruksin päällä.
Kävelin ne 19 askelta ja olin raksin päällä. Minä kaivoin ja yhtäkkiä sain aarteen. Avasin arkun ja siellä oli
paljon rahaa. Minä palasin samaa reittiä ja näytin äidille aarteen.

 

Eräänä aamuna kotona äiti pyysi hakemaan ullakolta vanhan korurasian. Menin yksin hakemaan korurasiaa.
Kun pääsin ullakolle sain hämähäkin seitin kasvoilleni. Löysin korurasian. Vanha kaappi heilahti ja vanha
paperi putosi. Ihmettelin mikä paperi se on. Katsoin paperia ja huomasin että se on aarrekartta.
Mietin kuka kartan piirsi. Ajattelin onko se merirosvo. Vaari oli ennen omistanut ullakon. Onko vaari ollut en-
nen merirosvo?  Kartta on ehkä tullut ullakolle vaarin kautta. Mutta miksi aarre on vielä paikallaan? Ehkä vaari
ei jaksanut kantaa aarretta.
Pyörittelin karttaa käsissä ja päättelin että kartta oli vanha. Katselin karttaa. Siinä oli suota ja peltoa. Aarre
on kätketty järven rantaan saareen. Huomasin että kartassa oleva paikja oli aika lähellä.
Pääsin lammen rantaan ja katselin karttaa. Siinä luki: 27 askelta itään. Lähdin soutuveneellä. Minulla ei ollut
toista airoa ja siksi minulla oli vaikeuksia soutaa. Pääsin kartan mukaan rastin kohdalle. Aloin kaivaa äidin
lapiolla. Yhtäkkiä lapio kolahti johonkin. Pelästyin ja kaivoin varovasti. Löysin arkun ja avasin sen. Sieltä
löytyi hedelmiä. Söin muutaman ja lähdin kotia kohti.

 

Eräänä aamuna olin kotona. Sitten muistin että vintillä on keinuhevonen. Pyysin äitin mukaan vintille. Minua
pelotti hirveästi. Keinuin hevosen selässä. Mutta sitten kuulin kun joku paperi tippui. Kävelin paperin luokse.
Huomasin että se oli aarrekartta.
Kukakohan sen oli kätkenyt? Minä mietin pitkään. Arvelin että yksi poika oli kätkenyt sen. Hän on minun
luokalla  luokan vanhin elikkä aika vanha minun mielestäni. Minä luulen että hän on käynyt salaa meidän ko-
tona. Hän kiusaa minua aina. Muistin kun eilen pieni putkimies kävi vintillä. Hänen äänensä kuulosti meidän
luokan pojalta. Pitkään aikaan kukaan muu ei ollut käynyt vintillä.
Pyörittelin karttaa käsissä. Kartta näytti uudelta. Minä tunnistin karttamerkeistä polut. Äiti tunnisti vuoret ja
tiet.
Katsoin kartan toiselle puolelle. Siellä luki: Kävele järven rantaan. Jos näet saaren olet oikeassa paikassa.
Kävelin 2000 askelta eteen päin. Löysin arkun kiven takaa. Minun käteni vapisivat hirveästi. Avasin arkun.
Siinä luki: Menit lankaan T: Mikko
 
 
Eräänä aamuna heräsin. Söin aamupalan. Sitten äiti sanoi missä kartta on? Etsitään karttaa. Menin etsimään
ullakolta. Siellä oli hämähäkinseittejä. Etsin kaikki laatikot. Sitten se löytyi. Olikohan isi piilottanut kartan?
Kartta oli laatikon alla. Vaari varmaan piirsi kartan ja sitten kätki sen. Vaari etsii sitä.
Tutkin karttaa joka näytti aika vanhalta. Mutta missä aarrepaikka voisi olla? Menen etsimään mökiltä.
Vihdoin löysin paikan. Kartta näyttää että aarre on saaressa. Miten minä pääsen saareen? Nyt keksin minä
uin saareen. Pääsin saareen. Tuolla aarre on. Aarre on villasukat.
 
 
Eräänä aamuna olin menossa kaverille. Löysin polulta paperin. Se olikin kartta. Kuka kartan oli piirtänyt?
Varmaan joku vanha roisto. Se unohti katan polulle ja meni ilman karttaa hakemaan aarretta. Hän ei löytä-
nyt aarretta mutta minä löydän sen.
Tutkin karttaa. Huomasin että se oli ihan uusi. Lähdin matkaan. Menin kanootilla mutta hirveä tuuli haittasi
kulkua. Pääsin saarelle. Kaivoin ja kaivoin ja löysin aarteen.
 
Eräänä lumisena aamuna menin mökille. Mummi oli minua vastassa. Menimme sisälle. Mummi pyysi, että
hakisin ullakolta vanhan radion. Kysyin mummilta voinko ottaa Mustin mukaan. Mummi vastasi että kyllä.
Minä kapusin ullakon portaita ylös. Siellä oli pölyistä. Nostin radion pois paikaltaan. Radion takana oli kartta.
Arvelin, että se oli aarrekartta.
Minä mietin kuka olisi piirtänyt kartan ja minkä takia hän oli kätkenyt sen meilän ullakolle. Varmaan joku
rikas roisto tai köyhä talonpoika. Varmaan talonpoika joka oli asdunut ennen mökillämme. Hän varmaan oli
piilottanut aarteen että olisi pikkasen rikas. Aarre on varmaan vielä paikallaan? Mutta miten? Ehkä se on
haudattu niin syvälle että kukaan ei ole vielä löytänyt sitä?
Kartta näytti aika uudelta. Katselin karttaa tarkasti. Kartassa oleva pieni lampi oli lähellä meidän mökkiä.
Aarre oli kartan mukaan siinä pienessä lammessa joka oli lähellä meidän mökkiä.
Pääsin lammen rannalle. Löysin lammen rannalta soutuveneen. Yritin muistella miten soudettiin. Lähdin sou-
tamaan saarta kohti. Pääsin saaren rantaan. Aloin etsiä aarretta. Löysin paikan jossa rasti oli. Nostin
karkkipussin  pois kiven päältä. Arvasin heti kuka se oli piilottanut.
 
Eräänä aamuna olin kotona nukkumassa. Söin aamupalan sitten menin ulos leikkimään kaverin kanssa.
Äiti pyysi tulemaan sisään. Törmäsin televisioon ja kartta tippui. Äiti tuli hakemaan kartan.
Joku rikas henkilö on ehkä piirtänyt kartan vuonna 2002. Kartta oli tosi vanha 1999 -luvulta. Silloin ei ollut
kännykkää eikä mitään hyvää tavaraa. Aarre voi olla helpossa tai vaikeassa piilossa. Ilman karttaa aarretta
on vaikea löytää. Aarre löytyy kartan mukaan saaresta. Kartassa luki että 500 askelta. Sitten aarre vihdoin
löytyi. Otin sen mukaa ja näin laivan. Laitoin aarrelaukun laivaan ja sitten lähdin saaresta kotiin. Juuri kun
olin  kotini oven edessä  kaverini huomasi minut ja kysyi mitä laukun sisällä on. En voinut mitään ja näytin l
mitä laukussa oli. Kaverini halusi pienen osan aarteesta, mutta en antanut vaan lähdin kotiin.
 
Eräänä päivänä minua pyydettiin etsimään aarretta. Minä tarvitsin kartan, joka annettiin minulle. Sitten menin
etsimään aarretta. Kävelin viisi tuntia karttaan katsomatta. Sitten katsoin karttaa ja huomasin katsoneeni
aikaisemmin väärin karttaa. Sitten pujautin silmäni. Enää yksi tunti. Sitten juoksin. Sitten aarre oli kiiltävänä
silmieni edessä. Avarin aarteen. Siellä oli viisi timanttia. Otin yhden timantin käteeni ja sitten laitoin sen
varovaoisesti takaisin. Sen pituinen se.
 
Eräänä päivänä oli syksy ja olin kotona. Menin ullakolle tutkimaan. Siellä oli hämähäkkejä. Kaaduin kaappia
päin ja sieltä tippui aarrekartta. Minä ajattelin että kuka on tehnyt kartan. Se oli ehkä vaarini joka on kuol-
lut. Ehkä hän kätki aarteen että minä löytäisin sen ja siksi se on vieläkin tallessa.
Kartta on varmaan aika vanha ja sen kyllä näkee. Asun kartan pohjoispuolella. Elikkä aarteen luo on pitkä
matka. Jaksaisinkohan mennä etsimään? Mietin että kartassa ei ole muita merkkejä. Lähdin etsimään aar-
retta mutta se oli vaikeaa sillä airo putosi. Mutta vedessä oli puunpalanen. Otin sen ja soudin loppuun ja
vihdoin pääsin saarelle.  Aloin kaivaa ja lapio kolahti. Heitin lapion pois ja aloin kaivamaan käsillä. Otin aar-
rearkun pois kuopasta. Avasin arkun ja siellä oli kultaa. olin iloinen.
 
Eräänä aamuna menin ullakolle etsimään vanhoja tavaroitani. KOska viikonloppuna mennään kirpputorille
myymään tavaroita. Menin ullakolle ykson koska isä ja äiti nukkuivat vielä. Sieltä löytyi äidin vanha trumpetti
isän oma kitara. Sitten huomasin maassa jonkin paperin. Se oli aarrekartta. Se putosi kaapin päältä. Kartan
reunassa luki ensin kätkijä ja sitten merirosvo. Varmaan kartan kätkijä oli merirosvo. Niin minä luulen. Minä
en tiennyt miksi merirosvo kätki kartan meidän ullakolle. Ehkä kartta oli ensin jossain muualla. Kätkiköhän se
oikean aarteen? Sitä ei kukaan tiedä. Aarre on vielä paikoillaan omituista. Ehkä joku ei vielä ole käynyt
aarteen luona.
Pyörittelin karttaa käsissäni. Se näytti aika vanhalta koska sen reunat olivat ryppyiset. Kartta näytti että
aarre oli saaressa. Miksi aina saaressa sanoin minä. Minä en kertonut kartasta äidille enkä isälle. Sitten
muistin että me asumme sen lammen pohjoispuolella. Huomasin vasta sitten että kartan toisessa reunassa
oli numerot 2000. Ehkä se oli kartan ikä niin minä päätelin. Sen jälkeen katsoin myös kartan toiselle puolelle.
En nähnyt muuta kuin valkoista. Sitten katsoin ullakkoa ja näin vanhan veneen. Sillä pääsen rannalle mutta
millä soudan? Sitten katsoin taas ullakkoa. Löysin yhden airon. Tutkin vielä vähän ullakkoa, mutta en löytänyt
toista airoa. Otin silti mukaan lapion. Silloin lähdin. Soudin yhdellä airolla.  Aluksi pyörin ympäri mutta sitten
pääsin rannalle. Aluksi en nähnyt mitään. Sitten muistin että aarre voi olla maan alla. Sitten otin veneestä
lapion ja aloin kaivaa maata. Yhtäkkiä huomasin että vene karkaa ja juuri silloin lapio töksähti maahan ja
aarre oli paljon timantteja. Sen jälkeen minun piti mennä kotiin. Juuri silloin kartta upposi veteen. En
muistanut missä päin koti oli. Muistin taas yhden jutun että lähdin pohjoisesta ja uin yli joen.  Toiseksi käve-
lin vaan pohjoiseen. LOPPU!
 
Eräänä aamuna minulla oli tylsää. Menin ullakolle. Siellä oli pimeää ja hämähäkinseittejä. Pyyhin
hämähäkinseitit  pois ja panin valot päälle. Yhtä'kkiä huomasin kaapilla aarrekartan. Minä ajattelin että kartan
teki isoäiti. Ajattelin että isoäiti teki siksi että kartta johdattaisi yllätykseen.
Pyörittelin karttaa käsissäni. Kartta näytti  uudelta. Se näytti että se olisi tehty tänään.
Aarre näytti olevan kaukana. Minä ajattelin lähteä huomenna katsomaan aarretta. Aamulla kun heräsin menin
ullakolle katsomaan aarrekarttaa. Kartasta näkyi että aarre oli pienessä saaressa. Seurasin aarrekarttaa.
Kun olin saaressa kaivoin maata tuomallani lapiolla. Maa alkoi tuntua vähän ajan päästä kovalta. Otin lapion
pois. Sen jälkeen kaivoin maata käsilläni. Löysin aarrearkun. Aarrearkun sisällä oli vanhoja valokuvia, kirjoja
ja leluja. Aion viedä aarrearkun kotiin ullakolle.
 
Eräänä iltana olin yksin kotona. Äiti oli käskenyt mennä kellariin hakemaan tavaroita. Lähdin kellariin. Avasin
kellarin oven ja kujin kapeaa käytävää. Oli pimeää. Jotain tippui lattialle. Se oli paperi. Otin paperin ja tutkin
sitä. Alareunassa luki Aarrekartta. Otin tavaran ja menin kotiin. Ajattelin ettei kukaan ollut jaksanut kantaa
aarretta. Varmaan siksi aarre oli tallella.
Pyörittelin karttaa kädessäni ja katsoin tarkasti kuvaa. Se oli nuhruinen ja siinä oli kellarin kuva. Keskellä oli
rasti. Päätin etsiä aarteen. Tutkin paikkoja ja löysin kellarihuoneen. Otin taskulampun ja kaivelin laatikoita.
Löysin  serpentiiniä se oli tietysti johtolanka. Näin keksinmurusia. Kävelin niiden päältä ja tulin yhteen huo-
neeseen ja laitoin valot päälle. Yllätys! Minulle oltiin tehty yllätys. Aarre oli yllätysjuhla. Loppu!
 
Eräänä aamuna mummolassa mummu pyysi minua menemään ullakolle koska siellä oli kamera. Ullakolla oli
pölyistä ja vanhoja antiikkiesineitä. Kun siirsin vanhaa vaatekomeroa sieltä tuli paljon pölyä. Näin jonkun
paperin nurkassa. Se oli aarrekartta.
Kukakohan kartan piirsi? Menin taas ullakolle otin kartan ja katsoin sitä. Siinä luki: Olen rikas nuori nainen. 
Kysyin mummilta mistä tämä on tullut. Mummi sanoi että osti sen kirpputorilta. Mummi sanoi että se maksoi
kaksi euroa. Kysyin vaarilta että miksi kartta oli paikoillaan. Vaari sanoi että se on sinua varten. Katsoin sitä.
Siinä oli hometta. Sanoin asiasta mummille. Mummi sanoi että se on vanha kartta.
Kun vihdoin viimein pääsin lammen rantaan mietin vielä missä aarre on. Kaivoin kartan esiin taskusta. Sitten
soudin saarelle. Muistin että lapio oli unohtunut. Kaivoin airolla kuoppaa. Kaivoin niin paljon että multaa tuli
ja tuli. Mutta airo kopsahti johonkin. Se oli aarrearkku. Katsoin sitä sisälle. Siellä oli paperi jossa luki näin:
Lällällää. Minua hermostutti paljon. Heitin paperin veteen ja otin arkun ja lähdin mummolaan.
 
Mimmi Muskotin kadonnut piirakka
 

Piirakka oli kadonnut. Mimmi Muskotti oli juuri asettanut sen jäähtymään eteisen pöydälle. Sitten hän oli mennyt rantamäkeä alas saunaa lämmittämään. Kun Mimmi Muskotti palasi saunalta, ei piirakkaa näkynyt missään. Mimmi kurkisti pöydän alle. Ei piirakkaa. Hän etsi eteisestä, mutta mistään ei leijaillut kuuman mustikkapiirakan tuoksua. Mimmi Muskotti vilkaisi kelloaan. Vieraat olivat jo varmasti tulossa. Mimmi Muskotti väänteli käsiään murheellisena ja istui vintinrappuun. Sitten hän ponkaisi saman tien pystyyn. Eikö vinttiin johtava ovi ollutkin kiinni, kun hän lähti saunalle? Kuinka se nyt oli auki?

 
Mimmi kiipesi varovasti isoja portaita. Varas sanoi että hän ei ole koskenut piirakkaan. Mimmi muskotti näki
varkaan huulissa mustikkapiirakkaa. Mimmi huusi varkaan korvaan: Olet tyhmyri, niin tyhmä ettei voi uskoa!
Varas sanoi: Anteeksi että söin piirakan. Mimmi sanoi: Saat anteeksi jos autat tekemään uuden piirakan.
Mimmi avasi uunin ja laittoi  uuden piirakan. Ovikello soi. Mimmi mweni avaamaan oven. Mimmi huusi: Odotin
teitä pitkän ajan. Lamppusen perhe tuli kylään. Mimmillä oli pöytä valmiina. Pöydässä oli mansikoita, ruisleipiä,
mustikkapiirakkaa ja limpparia. Mimmi ehdotti että he lähtisivät uimaan. Lamppusen perheen isä sanoi: Mainio
idea. Mimmi tilasi taksin. He olivat uimahallissa iltaan asti. Sitten Lamppusen perheen oli aika lähteä.
 
Mimmi lähti vinttiin. Mimmi hiipi sinne varovasti. Mimmi näytti pelokkaalta koska Mimmin kädet vapisivat.
Mimmi kiipesi jyrkkiä portaita. Mimmi avasi oven ja katsoi ympärilleen. Kirjahylly heilahti. Sieltä putosi pienen
pieni siili. Siili näytti pelokkaalta. Mimmi yritti kysyä miksi siili oli syönyt Mimmin piirakan. Mimmi otti siilin
varovasti käsiinsä mutta siili puikahti Mimmin käsien välistä. Mimmi muisti että hänellä oli vielä kaksi piparia.
Mimmi haku ne. Hän houkutteli siilin takaisin. Mimmi tarjosi siilille piparit. Mimmi kyseli siililtä onko se varasta-
nut mustikkapiirakan. Siili sanoi: Minä halusin vain makeata. En minä syönyt sitä tarkoituksella. Anteeksi.
Mimmi kysyi: Ethän tee sitä enää koskaan? Siili vastasi: En todellakaan. Mimmi mietti: No, ei se mitään. Mim-
mi oli huolissaan. Vieraat tulevat ihan kohta. Siili oli tosi vihainen itselleen. Siili ja Mimmi miettivät päänsä
puhki. Lopulta siili sai ajkatuksen. Siili sanoi: Sinä voit leipoa ja minä voin nuolla lusikat ja kipot. Mimmi lei-
poi piirakan. Ovikello soi ja Mimmi avasi oven. Siellä seisoivat jänis, orava, kettu ja pikkusiilin äiti. Mimmi
kysyi: Millä te tulitte? Jänis sanoi: Hyppelin. No entä orava? Tulin siilin ja ketun kanssa veneellä. Mimmi sanoi:
Tulkaa pöytään. Mimmi tarjosi heille maailman maukkaimman mustikkapiirakan jonka Mimmi ja pikkusiili olivat
tehneet. Kun vieraat olivat syöneet piirakan he lähtivät saunaan. Sen jälkeen vieraat lähtivät kotiin ja pikku-
siili lähti heidän mukaansa.
 
Mimmi näki jonkun. Hän ajatteli että se oli varas. Mimmi meni varkaan perään. Yhtäkkiä varas kompastui.
Sitten Mimmi sai varkaan kiinni. Mimmi huomasi että piirakasta oli haukattu. Mimmi kysyi varkaalta: Oletko sinä
varastanut piirakkani? Varas vastasi: Kyllä minä varastin piirakan. Varas jatkoi: Minulla oli kova nälkä. Saanko
anteeksi? Mimmi sanoi: Saat anteeksi. Mimmi sanoi: Voi ei vieraat ... Varas sanoi: Tuleeko sinulle vieraat?
Mimmi sanoi: Kyllä minulle tilee vieraita. Mimmi kysyi varkaalta: Voitko auttaa? Varas sanoi: Kyllä voin auttaa.
Mimmi meni nopeasti alakertaan. Mimmi muisti että kaapissa oli keksejä. Sitten vieraat tulivat. Vieraina olivat
karhu, koira, kettu ja orava. Mimmi rajosi vieraille keksejä. Sitten vieraat antoivat Mimmille lahjan. He antoivat
lahjaksi piirakan.
 
Joku oli varmasti kiivennyt ikkunasta ullakolle. Menin katsomaan. Ovi oli auki. Portaat narisivat. Pääsin ullakon
ovelle. Ovi netisi. Avasin oven. Näin että joku juoksi vintin halki. Yritin ottaa varasta kiinni mutta varas oli
liian nopea. Minä kompastuin ja kaaduin suortaa varkaan päälle. Huomasin että se oli tonttu. Tontulla oli
punaiset vaatteet ja punainen lakki. Oletko varastanut mustikkapiirakkani? En! Miksi sitten sinun leukasi on
mustikassa? No kyllä minä söin sen. Anteeksi. Saat anteeksi. Mutta miksi sinä söit sen? No minulla oli nälkä.
No hyvä on. Mutta minulle on tulossa vieraita. Tonttu huokaisi: No mitä aiot tehdä Mimmi? Autatko minua
leipomaan piirakan? Tottakai. Mutta emme kerkiä. Siinä kestää pari tuntia. Minähän olen Tonttu joka osaa
taikoa. Tonttu sanoi taikasanan ja piirakka oli tuossa tuokiossa pöydällä. Juuri soi ovikello. Vieraat olivat
tulleet. Mimmi avasi oven. Vieraana oli kaksi Mimmin serkkua ja myös kissa. Mimmi tarjosi mustikkapiirakkaa.
Vieraat sanoivat että piirakka oli erittäin hyvää. Sitten Mimmi pyysi heidät saunaan. Saunassa oli mukavaa.
Siihen loppui Mimmin ja vieraiden vierailu.
 
Mimmi oli ihmeissään. Mimmi meni ullakon narisevia rappuja. Mimmi pääsi ullakon ovelle. Mimmi huomasi että
ovi oli auki. Mimmi huomasi hännän. Se oli karvainen. Outoa. Mimmi kurkisti. Siellä oli pieni hiiri. Mimmi meni
hiljaa ja nappasi. Hiiri rimpuili. Hiiri tunnusti tekonsa. Hiiri yritti puolustella tekoaan mutta se ei auttanut.
Mimmi sanoi näin: Mutta miksi sinulla on kirsikkahilloa huulissasi. Hiiri pyysi anteeksi. Hiiri sanoi: Annatko
anteeksi? Mimmi katsoi hiirtä ja antoi anteeksi. Mimmi kysyi hiireltä: Olisiko sinulla kirsikkapiirakkaa? Hiiri 
sanoi: On minulla mustikka-, kirsikka-, vadelma- ja luumupiirakka. Voinko minä lainata? Hei minun vieraani
on tulossa. Mimmin vieraat olivat kettu, orava ja siili. Siili tuli kävellen, kettu tuli autolla ja orava tuli kävellen.
Mimmi tarjosi vieraille hiiren tarjoamaa piirakkaa. Kun vieraat olivat syöneet he pelasivat. Ja lopuksi Mimmi
sai piirakkaa ystävilleen.
 
Olin menossa vintille. Raput olivat aika lahot. Ja siellä oli paljon hämähäkinseittiä. Piirakkavarkaalla oli tummat
hiukset ja vaalea iho. Varas oli aika nuori ja laiha mies. Varas lähti pakoon ja minä menin perään. Sain juuri
varkaan kiinni. Kun aloin haastattelemaan varasta kysyin: Oletko varastanut minun piirakan. Varas myönsi
ja pyysi anteeksi. Kyllä Mimmi kyllä. Mimmi antoi anteeksi ja sanoi: Et kyllä enää varasta minun piirakoitani.
Mimmi jatkoi: Nyt kyllä autat tekemään uuden piirakan. Varas sanoi: Kyllä! Varas sanoi: En osaa tehdä
piirakoita. Mimmi sanoi: MInä autan sinua. Mimmi oli kutsunut vieraita viisi. Vieraat tulivat kävellen koska se
oli tosi lähellä heidän kotia. Onneksi piirakkavaras oli ehtinyt tehdä uuden piirakan.  Eli Mimmi ehti tarjota
uutta piirakkaa ja juomaa ja vähän muuta. Sitten lopuksi he pelasivat pelejä ja lähtivät.
 
Mimmi oli hyvin vihainen kun piirakka oli kadonnut. Sitten hän meni vintin natisevia portaita vinkille. Hän nä-
ki vintillä liikettä. Se oli kuuluisa piirakkavaras! Lasse Löyhkällä oli silmälasit ja kravaatti. Lasse oli pulska ja
lyhyt. Mimmi kysyi Lasselta: Missä piirakka on? Mi-minä söin sen kun oli niin kova nälkä, Lasse sanoi. Mimmi
uskoi Lassea ja Lasse pyysi anteeksi. Saat anteeksi jos et enää varasta mitään ruokaa ja herkkuja. Yhtäkkiä
Mimmi muisti vieraat ja piirakan. Hän kysyi Lasselta neuvoja ja Lasse ei tiennyt mitään neuvoja. Mimmi ja Las-
se pohtivat ongelmaa. Nyt välähti, Lasse sanoi, tilataan Kulmakujan leipomosta uusi. Se sopii Mimmi sanoi.
Kun vieraat saapuivat Mimmillä oli uusi piirakka. Sitten hän odotteli vieraita jotka olivat Kissi Kippura ja Sami
Sonni. Mimmi näki taivaalla helikopterin joka oli laskeutumassa. Hän vilkutti. Kun vieraiden tuli nälkä syötiin
uusi piirakka. Sen jälkeen saunottiin pitkään. Ja kun vieraiden piti lähteä Mimmi söi lopun piirakan ja kävi
nukkumaan.
 
Mimmi oli pelokas kiivetessään vintin natisevia rappuja. Olen vintillä. Piirakkavaras oli tonttu. Se juoksi vintillä
piirakka kädessä. Sitten Mimmi raivostui ja joksi perään. Tonttu kipitti nopeasti karkuun ja sitten se katosi
johonkin laatikkoon. Mimmi näki mihin laatikkoon hän meni. Mimmi hiipi sen viereen ja katsoi sinne. Siellä oli
se tonttu. Mimmi nappasi sen. Ja sitten alkoi kuulustelu. Mimmi kysyi siltä: Miksi varastit sen? Tonttu sanoi:
Anteeksi. Mimmi antoi anteeksi. Tonttu kiitti Mimmiä. Missä on piirakka? Se on minun kodissani tonttu sanoi.
Mimmi sanoi: Mitä minä nyt teen kun ei ole piirakkaa ja vieraat ovat täällä ihan kohta? Tonttu sanoi: Minä
annan sen takaisin sinulle. Tonttu haki piirakan ja antoi sen Mimmille. Mimmi kiitti tosi paljon. Mimmi meni
takaisin alakertaan iloisena piirakka kädessä. Vieraat tulivat juuri kun Mimmi oli piirakan pöytään ja kun hän
oli pannut vintin oven kiinni. Silloin vieraat tulivat sisään. Mimmi tervehti iloisena vieraita. Vieraat olivat
haisunäätä, kissa ja kurre-orava. Vieraat kertoivat millä ne tulivat. Haisunäätä tuli pyörällä, kissa tuli veneel-
lä ja kurre-orava tuli autolla. Mimmi tarjosi vieraille mustikkapiirakkaa ja mustikkamehua. Vieraat menivät
saunaan Mimmin kanssa ja he leipoivat pullia. Lopuksi he söivät pullat ja lähtivät kotiin tyytyväisinä. Mimmi
meni sitten nukkumaan.
 
Mimmi lähti vintille jossa oli pimeää. Mimmi oli ärtynyt kun hän kiipesi portaita vintille. Vintillä oli paljon tava-
raa. Mimmi huomasi että laatikon takana oli joku. Kun Mimmi meni lähemmäksi hän huomasi että siellä oli
noita.  Noita oli syönyt puoliksi piiraan. Kun Mimmi kysyi noidan nimeä se vastasi: Minun nimeni on Noita
Nollukka. Noita Nollukka kysyi että voisiko Mimmi tulla ystäväksi.. Mimmi suostui. Varas eli Noita Nollukka
sanoi: Minä söin siitä piiraasta sen puolen koska halusin kaverin. Missä sitten loppu piiras on? Mimmi kysyi.
Noita Nollukka vastasi: Se on tässä. Noita Nollukka pyysi Mimmiltä anteeksi. Mimmi vastasi: Ei se haittaa.
Mimmi sanoi: Mutta minulla ei ole mitään mitä voisin tarjota vierailleni. Noita Nollukka sanoi: Minä voin teh-
dä uuden piiraan. Mimmi suostui että minä voin auttaa. Vieraat tulivat ja koputtivat oveen. Mimmi avasi oven.
Vieraat olivat tulleet. Mimmi esitteli vieraat Noita Nollukalle. Vieraat olivat lehmä, noita ja kettu. Vieraat olivat
tulleet mopoilla. Kun syötiin niin Mimmi tarjosi piirasta. Vieraat söivät ja kaikki kehuivat Noita Nollukkaa. Sen
jälkeen vieraat ja Mimmi menivät Mimmin huoneeseen. Ne tekivät naamarit. Sen jälkeen vieraat hyvästelivät
Mimmin ja Noita Nollukan ja lähtivät.
 
Mimmi kiipesi natisevia rappuja ylös. Sitten tuli pimeämpää. Mimmiä alkoi pelottaa. Sitten Mimmi näki hänet.
Piirakkavaras oli Mimmin kissa. Kissan suussa oli Mimmin piirakka. Löysit piirakkani Mimmi sanoi. Kuka piirakan
varasti? Mimmi kysyi. Mutta eihän kissa osaa vastata, Mimmi raurahti. Kissa oli pysähtynyt. Sitten kissa lähti
taas matkaan. Mimmin kissa oli valkoinen ja sillä oli mustia raitoja. Mimmi lähti kissansa perään. Sitten Mimmi
Muskotti sai kissansa kiinni koska kissa pysähtyi. Kissa oli varastanut piirakan koska sillä oli nälkä. Onneksi
kissa ei syönyt piirakkaa.Sitten kissa nukahti. Kissa varmaan pyysi anteeksi. Saat anteeksi sanoi Mimmi Mus-
kotti. Ei se haittaa Mimmi sanoi uudestaan ja halasi kissaansa. Sitten piirakka tippui kissan suusta. APUA!
Mimmi huusi täyttä kurkkua. Onneksi kissalla ei ollut ollenkaan ongelmaa. Mutta Mimmillä oli ongelma. Minä
voin leipoa uuden piirakan, keksi Mimmi. Mimmi meni kissan kanssa alakertaan leipomaan piirakkaa. Pian
vieraat tulevat. Sitten vieraat tulivat. Mimmin vieraat olivat Minnin serkut Miia-, Maija ja Matti Muskotti. Serkut
tulivat bussilla Mimmille. Mimmi tarjosi vierailleen hänen toista piirakkaa jonka hän leopoi vasta äsken. Vie-
raat kävivät heti piirakan kimppuun. Sitten he joivat teetä. Sen jälkeen heidän piti lähteä.
 
Menin vintille. Portaat olivat likaiset. Pitäisi siivota portaat. Kuka varas on? Tuolta kuuluu ääntä. Nyt äkkiä
vintille.  Keitä olette? Kiinni jäitte. Miksi varastitte ja söitte kakkuni? Miksi? Meidän oli nälkä niin söimme kak-
kusi. Annatko anteeksi? Kyllä annan anteeksi, mutta ensi kerralla et saa. Okei, sopii. Nyt äkkiä pitää tehdä
uusi kakku. Teen mansikkakakun. Voi, voi vieraat tulevat ihan kohta. Pyydän varasta apuun. Tule auttamaan
minua. Vieraat tulevat ihan kohta. Tehdään yhdessä mansikkakakku. Pilko sinä mansikat niin minä teen tai-
kinan. Voi ei, vierrat tulivat ja kakku ei ole vielä valmis. Minä keksin, mennään sillä välin kun kakku on uunis-
sa saunaan ja sitten uimaan ja sitten tullaan syömään kakkua. Mennään nyt uimaan. Okei, tulkaa nyt kaikki
uimaan. Nyt kakku on valmis, syödään se.
 
Kun Mimmi meni vintille rappusia ylöspäin raput  natisi. Ja joku nappasi piirakan. Mimmi katsoi taakse mutta ei
nähnyt mitään. Sitten Mimmi meni ulos ja näki miehen jolla oli piirakka. Mies oli pitkä ja hänellä oli musta
tukka. Mimmi otti piirakan. Sen jälkeen hän huomasi että siitä oli syöty. Mimmi mietti, että kun vieraat tulevat
hänellä ei ole piirakkaa. Samassa ovikello soi ja vieraat tulivat ja niillä oli piirakka. Mimmi sanoi että hänkin oli
tehnyt piirakan jonka rosvo vei. Sitten vieraat sanoivat että syödäänkö piirakka nyt. Mimmi sanoi okei.
Vieraat söivät piirakan ja Mimmi söi myös piirakkaa. Mimmi joi kahvia vieraitten kanssa. Vieraat sanoivat että
sopiiko että katsotaan elokuva? Elokuvan jälkeen vieraat lähtivät . Mimmi huomasi että vieraat oli laittanut
piirakkaan palan  Mimmin ??? piirakan.
 
Mimmi kiipesi rappuja ylös. Lattia narisi. Mimmi laittoi valot päälle. Mimmi näki Matiaksen syömässä mustikka-
piirakkaa. Matias oli Mimmin pikkuveli. Matiaksella oli siniset silmät ja ruskea tukka. Matias kääntyi katsomaan
Mimmiä. Mimmin naama tuli punaiseksi. Matias lähti juoksemaan ja Mimmi perään. He juoksivat koko metsän
läpi kunnes Mimmi sai Matiaksen kiinni. Matias! MIksi sinä söit mustikkapiirakkani? Se tuoksui niin hyvälle,
anteeksi. Saat anteeksi. Mutta mitä nyt teen? On tulossa vieraita ja ei ole piirakkaa? Tehdään uusi. Uusiko!
Siinä menee tunteja. No ostetaan kaupasta. Kauppa on kiinni. Nyt keksin! Naapurin tädillä on piirakkaa.
Voimme pyytää häneltä. Hyvä idea! Lähdetään heti. He odottivat vieraita kunnes oveen pimputettiin. Vieraat
tulivat! Minna, Mauno ja pikku-Mimmu. He olivat Mimmin ja Matiaksen serkkuja. Serkut tulivat Ranskasta asti.
Käykää pöytään, Mimmi sanoi. Piirakan jälkeen he uivat ja saunoivat. Yhtäkkiä Matias ilmestyi Mimmin eteen.
Olen pahoillani että söin piirakan. Ei se mitään. Hyvä että piirakkavaras saatiin selville.
 
Mimmi Muskotti meni vintille hitaasti. Portaat natisivat. Mimmi avasi oven. Siellä oli mustapukuinen mies. Mimmi
otti miehen kiinni ja alkoi kuulustella häntä. Mimmi kysyi: Miksi sinulla on mustikkaa poskissa. Mies ei tunnus-
tanut. Mustikkapiirakkaa ei näkynyt missään. Mimmi Muskotti ajatteli, että miten ehdin tehdä toisen piirakan.
Ja piirakkavaras ajatteli, että miksi minulla on tällainen olo. Mimmi Muskotti keksi että tehdään toinen piirak-
ka yhdessä. Sitten sinulla ei ole paha mieli. Ovikello soi. Mimmi Muskotti sanoi: Menen avaamaan. Mimmi avasi
oven. Siellä oli isä, äiti ja mummi. He tulivat tosi hienolla autolla. Mimmi toivotti heidät tervetulleiksi ja vei hei-
dät olohuoneeseen. Uusi piirakka oli ehditty tehdä valmiiksi. Mimmi Muskotti otti piirakan uunista ja vei sen
pöytään. Mimmi Muskotti haki pelin kaapista ja he alkoivat pelaamaan sitä. Sitten Mimmi Muskotti oli helpot-
tunut. Sen pituinen se.
 
Mimmi nousi ullakon narisevia portaita ylös. Kun hän pääsi ylös, häntä alkoi pelottaa. Siellä oli paljon hämä-
häkin seittejä. Äkkiä hän näki pienen hiiren. Mimmi sai hiiren kiinni. Mimmi alkoi haastatella hiirtä. Varastitko
sinä minun piirakkani? Kyllä. Tuhannesti anteeksi. No saat anteeksi. Mutta minulla on vielä ongelma, Mimmi
sanoi. No mikä? Se kun minulle tulee kohta vieraita. Minulla on myös juhlat. No puolitetaan piirakka. Minä voin
ottaa vähän vähemmän. Hyvä, me keksimme ratkaisun! Ovikello soi. Apua, vieraat tulevat! Ai niin, minullahan
on paljon muffinseja. Menen aukaisemaan oven. Hei Mimmi! Hei Aliisa ja Senja! Mennäänkö herkuttelemaan?
Vai tanssittaisiinko ensin? Joo tanssitaan! Sitten he tanssivat ja sen jälkeen he söivät. Sitten vieraat lähtivät
kotiin.
 
 
MERISEIKKAILU
 
Myrsky alkoi heti kun yksi miehistä mainitsi asiasta. Myrsky oli tosi voimakas. Laiva hajosi mutta laivasta jäi
vain pelastusvene. He hyppäsivät pelastusveneen kyytiin ja alkoivat soutamaan. Vihdoin viimein he pääsivät
rantaan. Siellä oli ruokana vain kookospähkinöitä mutta mekin olivat liian korkealla. He jatkoivat matkaa. He
löysivät paljon kookospähkinöitä maasta. He alkoivat syödä. Sitten kun he olivat syöneet he huomasivat että
laiva oli tullut hakemaan heidät pois. Sitten he kiipesivät laivan kyytiin. Ja niinpä he pääsivät pois sieltä.
 
Olipa kerran merikapteeni nimeltään Ulla. Ulla oli kerran miehistönsä kanssa myrskyisenä yönä merellä. Ulla
oli purjehtinut kaksi päivää ja kolme tuntia. Ulla oli todella väsynyt. Hän oli valvonut nuo kaksi päivää ja
kolme tuntia. Ullalla ja hänen miehistöllään ei ollut paljonkaan ruokaa vain kolme banaania, kaksi leipää ja
seitsemän  viinirypälettä. He purjehtivat ja purjehtivat yli myrskyjen. Aamulla yksi miehistöstä huutaa: Maata
näkyvissä! Saari näkyy. He soutivat sinne ja alkoivat asua siellä. He löysivät paljon ruokaa ja tarvikkeita
kotiinsa.  He saivat saarelta myös eläimiä.
 
Ulla Ulappan laiva oli kerran suuren myrskyn keskellä. Silloin oli ilta kun myrsky tuli. Ulla ja sen merimiehet
nuk-kuivat kun laiva pauskoi myrskyn keskellä. Kun tuli aamu laiva oli ajelehtinut pienen saaren rantaan joka
oli autiosaari. Ulla Ulappa heräsi ja sen miehistö. Kun Ulla Ulappa meni kannelle hän huomasi että laiva oli
ajelehtinut autiolle saarelle. Oli tyyntä. Silloin Ulla Ulappa huusi: Merimiehet kannelle katsomaan! Kun meri-
miehet tulivat kannelle laiva oli rikki. Kun Ulla Ulappa ja sen merimiehet astuivat saarelle he korjasivat laivaa.
Sitten he lähtivät takaisin kotiinpäin ehjällä laivalla Tyynellämerelle. Kun he pääsivät kotiin syömään ruoka
olikin hyvää.
 
Ulla Ulappa sanoi: Herran jestas millainen myrsky! Kapteeni sanoi miehistölle. Laiva keinui ja keinui. Kapteeni
sanoi miehistölleen: Kaikki kannelle! Tämä ei ole harjoitus, tämä ei ole harjoitus. Miehistö juoksi kannelle.
Yksi meni airon luo ja kolme meni laskemaan purjeet. Kapteeni huusi: Joka on ruorissa suuntaa koilliseen!!!
Ruorissa oleva totteli kapteenia. Kapteeni huusi: Myrsky loppui! Ja niin Ulla Ulappa selvisi miehistönsä kanssa
myrskystä.
 
Ulla oli pakkaamassa reppuaan. Hän oli lähdössä merelle. Sitten laiva lähti. Ulla tähyili kaukoputkella merta.
Ulla rakasti merta. Hänellä oli myös miehistö. Miehistöön kuului: Riku Rinne, Papukaija Papunen ja Veera Ve-
tinen. Laiva alkoi keikkua nopeasti. Ulla katsoi ylös. Taivaalla salamoi. Laiva oli uppoamassa. Kaikki hyppä-
vät mereen. Yö saapui. Ulla miehistöineen ajelehti autioon saareen. Aamulla kun he heräsivät heidän edes-
sään oli pikkuinen kylä. Ullan edessä seisoi tyttö. Sitten tytön viereen tuli kaksi miestä. Miehet kantoivat hei-
dät lepotuoliin. Tyttö tuli taas heidän eteen ja sanoi: Huomenna viemme teidät kotiin. Sitten tyttö kertoi
nimensä ja vei  heidät tutustumaan paikkoihin. Illalla oli esitys ja ruokailu. Esityksen jälkeen he menivät
nukkumaan. Aamulla heidät vietiin kotiin. Kun he olivat perillä, Ulla tyhjensi repun ja sitten hän katseli me-
restä otettuja kuvia ja mietti mitä huominen päivä toisi tullessaan.
 
Miehet huomasivat pojan joka oli yksin veneessä. He ottivat pojan laivaansa. Sitten alkoi sataa kaatosade.
Yhtäkkiä laivaan tippui reppu jossa oli ruokaa ja vettä. Aamulla he antoivat pojalle repusta ruokaa ja juomaa.
Sitten miehet huomasivat kaloja ja alkoivat ruokkimaan niitä. Sitten poika huomasi hauen ja pyysi. Miehistön
miehet tappoivat hauen, paistoivat ja söivät sen. Sitten oli yö ja miehistö meni nukkumaan. Aamulla he meni-
vät pieneen saareen. He ottivat pienestä saaresta ruokaa ja juomaa. Sitten he menivät takaisin laivaansa.
Sitten  he söivöät ja joivat ja menivät lepäämään.
 
Laiva kaatuu kohta. Mitä teemme nyt. Apua laiva kaatuu. Laiva ajautuu karille ja sitten se murskautuu. Me
kuolemme. Miten päästään pois tältä saarelta.  Pois ilman laivaa. Pitää odottaa että joku toinen laiva hakee
meidät. Missä nukutaan? En tiedä. Yksi meistä on kadonnut, ilmeisesti pudonnut laivasta. Mutta nyt me et-
simme nukkumapaikan täältä jostain saaresta. Nukutaanko tässä kalliolla? kysyi Ulla Ullappa. Okei, sanoi
miehistö. Seuraavana aamuna Ulla Ullappa sanoi: Tuolta tulee laiva. Kysytään ottaako se meidät kyytiin. Mut-
ta sitten kävikin että laivan omistaja ei suostunut ottamaan Ulla Ullapaa ja miehistöä laivaan. Sitten he odot-
tivat että joku toinen hakee ne. Ja niin he nukkuivat vielä yhden yön. Sinä päivänä laiva ajoi ohi ja otti koko
konkka ronkan mukaa ja niin he pääsivät kotiin.
 
Laiva upposi ja ihmiset pulikoivat hermoissaan tynnyreissä. Ja kapteeni oli hermoissaan. Sitten merimiehet
menivät pois tynnyreistä hermoissaan. Ja uivat soutuveneelle ja alkoivat soutamaan. Miehistö näki aivan
aivan toisen. Kapteeni miehistöineen menivät laivaan. Laivassa oli karmivaa. Ratissa oli luuranko. Miehistö
pelästyi. Kapteeni sanoi: Eihän tuossa ole mitään pelättävää. He menivät viinakellariin. Sielläkin oli luuranko.
Merimiehistö ei enää pelännyt mutta kapteeni pelästyi syystä. Se oli merirosvo. Maailman pahin merirosvo ja
sillä oli  lemmikki nimittäin jättiläismustekala. Se syö jokaisen kenet se näkee paitsi merirosvoja. Se on paha eläin kaikista.
 
Eli kerran isossa laivassa kapteeni Ulla Ulappa miehistöineen. He olivat juuri lähtenyt suurelle meriseikkailulle.
Perämies nimeltään Martta Meri ohjasi laivaa. Laivaa kutsuttiin Myrskyksi. Laiva oli todella vanha. Sitten he
lähtivät. Yhtäkkiä alkoi salamoida ja myrskytä. Laiva kellui meren päällä. Kaikkia vähän pelotti. Silti Ulla oli
rohkea  kapteeni. Sen sijaan Marttaa pelotti todella paljon. Hän liukastui rättiin niin että päästi irti ratista.
Silloin Ulla hyppäsi rattiin. Niinpä he pelastuivat. Sen jälkeen vasta tuli mustekala. Kun he olivat törmäämässä
Martta teki äkkikäännöksen joten he pelastuivat taas. Sitten he törmäsivät taas, koska eteen tuli valas. Siitä
pelastuttiin niin että he ajoivat valaan päältä koska ei ehditty pysähtyä. Vähän se kuitenkin tömisi. Sitten ajettiin suoraa ja pysähdyttiin kotisatamaan.
 
Ulla Ulappa ja miehistö oli myrskyssä ja he näkivät veneen joka oli uppoamassa. Sitten he menivät uppoavaa
laivaa kohti. Sitten kun he olivat sen kohdalla he näkivät laivan purjeet. He katsoivat alas. Sitten he jatkoivat
matkaa. Sitten he näkivät että vedessä ui miehiä. He pelastivat miehet köysillä ja jatkoivat matkaa. Seuraava
na päivänä he kävivät katsomassa uponnutta laivaa. Siitä näkyivät purjeet. Sitten he näkivät veneen jossa
oli purjeet rikki ja siinä laivassa oli ihmisiä. Sitten he pelastivat ne ja näkivät saaren. Ruoka oli lopussa ja
saarella oli syötävää.
 
Oma aihe
Jouluaatto
Olipa kerran mies joka oli metsästäjä. Hänellä oli metsästyskoira. He metsästivät joka päivä. Mutta eräänä
päivänä he eivät menneet koska seuraavana päivänä oli jouluaatto. Nyt he menivät hakemaan joulukuusen.
Niinpä he lähtivät hakemaan joulukuusta. He etsivät kauan. Mutta viimein he löysivät kauniin joulukuusen. He
menivät takaisin sisälle. Seuraavaksi he hakivat joulukinkun. He päättivät lähteä kävellen. Ja niinpä he läh-
tivät. Kun he tulivat oli aika pimeää. Heti kun he tulivat he laittoivat kinkun uuniin ja menivät nukkumaan.
Seuraavana päivänä oli jouluaatto. He heräsivät ja ryntäsivät alakertaa. Siellä oli erittäin hyvä tuoksu. He
söivät aamupalaksi riisipuuroa ja vähän joulukinkkua. Kohta oli ilta ja vieraat tulisivat. Nyt he laittoivat pöy-
dän valmiiksi. Vieraat tulivat. He menivät olohuoneeseen ja joivat glögiä. Sitten he menivät pöytään. Ilta oli
mukava. Niinpä vieraat lähtivät ja uusi päivä oli huomenna. He menivät syömään ja seuraavana päivänä he
lähtivät satamaan. Kun he olivat perillä miehet antoivat Ulla Ulapalle palkintoja. Ja sen jälkeen kaikki lähti
kotiin.
 
Rikkinäinen auto
 
Olipa kerran auto. Auto oli ihan rikkinäinen. Eräs mies omisti rikkinäisen auton. Auto oli tosi hidas koska sen
moottorit olivat kuluneet sillä mies oli käyttänyt autoa tosi kauan. Eräänä päivänä mies meni kauppaan. Mut-
ta yhtäkkiä auto pysähtyi kesken matkan. Mies hermostui tosi paljon. Mies meni pois autosta ja avasi kone-
pellin. Häntä alkoi yskittämään paljon. Mies vei auton korjaamolle. Autoa harmitti paljon. Sitten joku ihminen
kysyi paljonko tämä auto maksaa. Myyjä sanoi 20000 euroa. Ihminen sanoi: Liian kallista tosta romusta. Auto
oli tosi surullinen. Auto odotti ja odotti kunnes tuli aamu. Sitten hän odotti iltapäivään asti. Vihdoin joku mies
tuli autokauppaan. Auto oli tyytyväinen. Mies tuli heti katsomaan rikkinäistä autoa. Hän sanoi: Veisin  tämän
vielä korjaamoon korjattavaksi. Mies osti auton. Auto oli tyytyväinen. Sitten mies vei auton korjaamolle. Auto
meni korjaamon sisälle. Sitten auto tuli pois korjaamosta. Sen pituinen se.
 
Retki Glimsiin
 
Kerran Matinlahden koulun 2 B ja 2 A luokat menivät retkelle Glimsiin. Glimsissä oli paljon vanhanaikaisia ta-
varoita. Minäkin olin siellä. Me saimme kokeilla pilkkoa sokeripaloja. Ja tiedätkö mitä? Siellä sinunkin pitäisi
käydä. Siellä oli vanhanaikainen kiviuuni ja saimme kurkata sinne. Siellä oli niin hauskaa. Unohdin sanoa että
olen  2 B luokkalainen. Mutta se ei ole niin tärkeää. Siellä vielä oli kauppa mutta minä en ostanut mitään
koska ei ollut rahaa. Kotiin jäi kaikki. Sitten lähdettiin bussilla takaisin  koululle. Me saimme olla vähän aikaa
välituntipihalla kunnes kello soi. Sitten piti lähteä kävelemään kotia kohti. Mutta vastaan tuli pieni karhu.
Sanoin sille että mene kotiisi.  Ja karhu meni. Sitten vastaan tuli jänis mutta se loikki heti pois. Sitten pääsin kotiin.
 
Pikkupoika
 
Eräänä päivänä poika sanoi: Minä haluan koiran. Äiti sanoi: ei käy, isi on allerginen koirille. Sitten poika
murjotti koko päivän ei tullut edes päivällistä syömään. Sitten minä haluan kissan tai akvaarion ja monta ka-
laa. Äiti sanoi: Mennään ostamaan. Sitten hän sai akvaarion. Viikon päästä poika sanoi: TÄMÄ ON TYLSÄ! Sit-
ten äiti meni pojan huoneeseen. Mikä hätänä? äiti sanoi. Nuo kalat on kuollut, poika sanoi. Niitä pitää ruokkia.
Mitä nyt teemme? poika sanoi. Mennään ostamaan uudet kalat sinulle, äiti sanoi. Lähdetään heti ostamaan
kaloja. Kun he pääsivät kauppaan niin niiltä oli loppu kaikki kalat. Kaupungissa oli vain kaksi kalakauppaa.
Sitten he menivät toiseen kalakauppaan. Mutta se oli purettu. Koko kauppa oli tyhjennetty. Poika alkoi itke-
mään. Älä itke, äiti sanoi. Haluatko hamsterin tai papukaijan? Haluan hamsterin nytten. Okei, äiti sanoi. Ja niin
pikkupoika sai hamsterin.
 
Matka Korvatunturille
 
Eräänä päivänä mentiin Korvatunturille. Siellä oli meno ja vilske päällä. Kun huomasin joulupukin, kysyin hä-
neltä montako tonttua hänen pajassaan on. Satakuusikymmentä tonttua joulupukki sanoi. Entä poroja? minä
kysyin. Joulupukki vastasi: Niitä on vain 11. Mutta on pikku ongelma joulupukki sanoi. Paketointikoneesta
loppuu kohta energia ja sitten jos en saa sitä jouluun mennessä minä... Minä en saa kouluttaa tonttuja.
Yääh, yääh, niisk. Älä itke joulupukki, minä sanoin. Kyllä energia löydetään yhdessä. Sitten huomasin
energiaa. Sanon siitä joulupukille ja hän halasi minua ja minä häntä.
 
Olipa kerran Patonki jolla oli auto. Sillä oli porsse. Se oli hieno joka meni kolmeesataa. Kun hän meni
kauppaan se osti tosi paljon ruokaa! Sitten hän huomasi että porssen diiselitankki oli lopussa! Mutta just kun
hän laittoi auton päälle niin diiseli loppui! Hän tilasi hinaajan ja pyysi : Hinaa mut lähimmälle bensa-asemalle
diiselii. Kun se oli täynnä niin se ajoi kaatolavalle! Kun hän osti uuden porssen joka meni tosi lyttyyn koska se
ajoi tolppaa päin. Mutta sillä oli vakuutus vielä voimassa. Niin se vei sen korjaamolle! Kun se haki auton viikon
päästä se näytti upouudelta! Niin se lähti porssella kotiin. Sitten hän mietti uutta autoa ja halusi avoferrarin
tai lambarttsiinin tai uusimman porssen!! Niin se päätti ostaa avoferrarin! Ja meni ostamaan ferrarin! Kun hän
oli ostanut ferrarin hän lähti kauppaan ostamaan ferrariin turbot. Ja meni omaan kotiin.
 
Uusi koulu
 
Oli tyttö jonka nimi oli Kiira. Kiiran perhe oli muuttamassa. Kiira ei halunnut muuttaa koska se piti vanhasta
koulusta. Kun muutto tuli niin Kiira itki tosi paljon. He muuttivat sunnuntaina. Maanantaina Kiira meni yksin
uuteen kouluun koska vanhempien piti lähteä töihin. Kun Kiiralla ja muilla oppilailla alkoi koulu Kiiraa pelotti
kauheasti. Opettaja kertoi koko luokalle että luokkaan on tullut uusi oppilas. Opettaja kertoi nimensä.
Opettajan  nimi oli Tarja. Kun tuli välkkä kukaan ei leikkinyt Kiiran kanssa. Kun koulu loppui Kiira ei enää halun
nut mennä kouluun. Kotona Kiira teki läksyt. Sen jälkeen Kiira luki kirjaa. Aamulla Kiira lähti kouluun hyvissä
mielin vaikka ei ollut ketään kaveria. Koulussa oli heti aamulla liikuntaa. Liikunnassa piti ottaa pari. Kiira ei
tiennyt kenen oittaisi parikseen. Yksi tyttö oli yksin ja Kiira meni sen luokse ja otti parikseen. Tytön nimi oli
Siina. Liikunnan jälkeen oli heti välkkä. Välkällä Kiira leikki Siinan kanssa. Heistä tuli parhaimmat kaverit ja koulunkäynti oli kivaa.
 
Ruotsinmatka
 
Menemme ensi kesänä Ruotsiin laivalla koko perheen kanssa. Aion ostaa Viking- lelulaivan jos niitä on myyn-
nissä. Sitten menen leikkipaikalle jos se vielä on siellä. Sitten minä menen laivan kauppaan. Aion ostaa
karkkia, pulloja ja chipsejä. Sitten menen hioneeseen nukkumaan tai lepäämään. Seuraavana päivänä
menen katsomaan kuinka lähellä olemme Ruotsia. Enään kaksi tuntia kun olemme perillä. Menen laskemaan
veljen kanssa liukumäkeä viisi kertaa. Tunnin kuluttua menemme huoneeseen kuuntelemaan musiikkia. Sitten
ollaan perillä. Menen laivasta pois. On kiva olla taas kotona.
 
Luistelukisat
 
Eräänä aamuna heräsin pehmeästä sängystä ja muistin että minulla on luistelukisat. Juoksin heti aamupa-
lalle ja huusin: Äiti minulla on kiire. Mutta äiti vain nukkui. Söin aamupalaksi: mandariinin, vähän muroja ja ruis
leivän. Sen jälkeen aloin pakkaamaan ja laitoin meikit ja hiustarvikkeet omalle paikalle. Menin herättämään
äitin. Herätin äitin silleen että huusin äitin korvaan niin kovaa kun kurkustani lähti. Huusin: Kukkokiekuu!
Äiti lähti sipsuttaen pukemaan vaatteita. Äiti laittoi hiukset ja lähdimme matkaan Järvenpäähän.
Olin Kattiksen ja Siljan kanssa samassa junassa ja vielä vierekkäisillä paikoilla. Olimme junassa kolme tuntia.
Kun saavuimme perille etsin valkkuni ja menin jäälle. Kun palkintojenjako oli selvinnyt olin ensimmäinen.
 
Rikkinäinen auto
 
Eräs auto ajoi kaatopaikalle. Auto meni rikki. Auton omistaja oli raivoissaan. Hän sanoi: Ostan sitten taas
uuden. Kerran hän meni lomalle Föamingoon. Hän piti siellä hauskaa. Mutta sillä aikaa hänen autonsa va-
rastettiin. Kun auton omistaja tuli takaisin hän näki että hänen autonsa oli varastettu. Hän oli todella raivois-
saan. Kerran hän meni kotiinsa mutta unohti lukita auton. Sillä välillä hänen auto varastettiin. Sitten kun hän
oli lähdössä töihin hän huomasi että hänen auto oli taas varastettu. Mutta nyt hän oli viisas. Hän lähti varas-
tamaan sen takaisin. Siinä hän onnistuikin hyvin. Sitten hän meni iloisena kotiin. Siellä hän meni heti nukku-
maan.
 
Sihis Kiinassa
 
Olipa kerran koira nimeltä Sihis. Sihis asui pienessä talossa kaupungissa nimeltä Pariisi. Sihis oli aina halunnut
mennä Kiinaan. Illalla hän oli omistajansa kanssa ravintolassa. Hetken kuluttua Sihiksen omistaja sanoi: Kuu-
le Sihis me lähdemme matkoille. Minne?Sihis huusi. Minne haluat mennä? Haluan Kiinaan! Sitten me menemme
sinne. Jee! Aamulla Sihis pakkasi laukkunsa ja sitten he lähtivät.
Kun he olivat jo Kiinassa Sihiksen omistaja varasi hotellista huoneen. SItten he menivät katselemaan paikko-
ja. Ensiksi he kävivät kiinalaisessa museossa ja sitten he menivät kiinalaiseen ravintolaan. Illalla he lukivat
kiinalaista kirjaa nimeltä Koiran arvoitus.  Sihiksen omistaja sanoi: Nyt nukkumaan.
Aamulla he heräsivät aikaisin ja menivät ravintolan aamuruokailuun. Sitten he vuokrasivat auton ja ajoivat
Kiinanmuurille. Siellä oli paljon nähtävyyksiä. Muurilla myytiin lohikäärmepatsaita. He ostivat yhden
matkamuistoksi ja toisen naapurille. Illalla oli akrobaattikilpailu. He katsoivat sitä hetken ja sitten he menivät
hotelliin nukkumaan.
Aamulla he pakkasivat laukun ja kiirehtivät lentoasemalle. Lentokoneessa Sihis kuunteli Kiinasta ostettua
musiikkilevyä.
Kun lentokone laskeutui Pariisiin he ajoivat kotiin. Sihis ryntäsi sisään ja sanoi: Vaikka tykkään Kiinasta, niin
koti on kyllä paras paikka.
 
Mitä kesällä tapahtui
 
Olipa kerran Minna ja Antti. Minna ja Antti tykkäsivät paljon kesästä. Eräänä aamuna Minna ja Antti heräsivät
He söivät aamupalaksi leipää. Leivän sisällä oli rasvaa ja juustoa ja salaattia. Kohta on kesä sanoi Minna sillä
nyt on kevät. Minna ja Antti menivät kouluun. Kun kello soi oppilaat menivät sisään. Heidän opettajansa nimi
oli Musti. Musti opetti heille ensimmäisenä äidinkieltä. He opettelivat miten tehdään o ja ö. Sitten heillä oli
matematiikkaa. He opettelivat neljän kertotaulua. Sitten kello soi ja oppilaat menivät välkälle. Minna ja Antti
menivät keinuun juttelemaan kesästä. Sitten kello soi ja oppilaat menivät sisälle ja opettaja antoi läksyt.
Kello soi sitten Minna ja Antti menivät kotiin ja tekivät läksyt. Seuraavana aamuna oli jo kesä.
PILVILINNAN AVAIN
Pilvilinnan emännillä on siivouspäivä. Lumiuntuvan mukana putoaa maan päälle myös yksi Pilvilinnan kallis-
arvoisista kulta-avaimista.
 
Emäntien nimet olivat Susanna, Emma ja Kutri. Kutri huomasi että yhtäkkiä jostain tippui avain. Kutri sanoi:
Tuo on varmaan tosi arvokasta koska se on kultaa. Sitten Kutri sanoi Susannalle että hän näki tosi hienon
kultaisen avaimen. Susanna sanoi: Tästä pitää kertoa Emmalle. Kutri sanoi Susannalle: Ei vielä sillä sitten
tietty Emma lähtisi etsimään sitä. Me voitaisiin antaa se kuninkaalle että hän antaisi meille kaksi miljoonaa
euroa. Me voitaisiin ostaa tuhat kenkää ja paljon muuta hienoa tavaraa: vaatteita, sohvia, kaikki huonekaluja
ja hevosia. Sitten voitaisiin ratsastaa vaikka tuhat kilsaa.
Ja niinpä Kutri ja Susanna lähtivät etsimään avainta maatilalle. Heidän piti olla varovaisia sillä ihmiset voisivat
nähdä heidät. Sitten he vihdoin löysivät avaimen. He kokeilivat oliko avain painava. Koska se ei ollut painava
emännät heittivät sen pois. Sitten emännät löysivät avaimen. Sen pituinen se.
 
Oli eräänä päivänä Pilvilinnassa siivouspäivä. Siivoojat Hanna, Minna ja Sanna siivosivat joka päivä. Heillä
kaikilla oli tehtävänsä. Hannalla oli pyykit, tiskit sekä matot. Minnalla oli lakanoiden vaihto, sänkyjen sijaa-
minen ja uusien vaatteiden ompelu. Sanna teki ruokaa ja putsasi kengät. Mutta tänään Pilvilinnaan tuli paljon
vieraita jotka tulivat yökylään. Siksi Hannan, Sannan ja Minnan piti tomuttaa paljon lakanoita parvekkeelta.
Ja hups avain tipahti maahan.
Maassa kikkarapäinen mummo löysi sen. Pilvilinnassa siivoojat hätääntyivät todella paljon. Maassa mummon
 luokse tuli rosvot Tollo ja Toope jotka sanoivat: Anna avain tänne tai saat pitää itellä mutta sitten otamme
mökkisi.  Pilvilinnassa Pilvilinnan neidit olivat huolissaan ja kirjoittivat lehteen että se joka löytää kulta-
avaimen saa löytöpalkkion. Silloin Tollo ja Toope kuulivat sen ja kysyivät mummoa viemään  sen Pilvilinnaan.
Ja me saamme löytöpalkkion Tollo sanoi. Mummo suostui siihen ja vei sen Pilvilinnaan. Minna avasi oven ja
sanoi: Kiitos vien tämän heti kuninkaalle. Kun mummo pääsi linnasta hän antoi vain viisi senttiä molemmille
rosvoille ja läksi menemään.
 
Siniasuisen neidon nimi on Oona, kelta-asuisen neidon nimi on Josefiina ja puna-asuisen neidon nimi on
Maija. Mutta yhtäkkiä Oona sanoi neidoille: Minulta on pudonnut yksi kulta-avain jonnekin tänne. Se pitää
etsiä heti täältä. Oho me ei päästä sisään Pilvilinnaan koska se on se ulko-oviavain. Mitä nyt tehdään kun ei
päästä sisään linnaan? Maija sanoi neidoille: Minä haluan päästä sisään niin etsin sen kulta-avaimen. Maija
tippui pilvistä alas maahan. Sitten Maija ihmetteli missä hän on. Sitten hän älysi: Voisiko se avain olla tippunut
tänne maan päälle? Sitten eräs mies käveli siitä neidon vierestä. Mies piteli kädessään kulta-avainta. Maija
sanoi miehelle: Tuo on Pilvilinnan avain. Anna se minulle takaisin heti. Mies vastasi: Minä tämän itse tieltä
löysin. Anna se minulle. Okei, ole hyvä. Kiitos!
 
Pilvilinnan emännillä on siivouspäivä. Lumiuntuvan mukana putoaa maan päälle myös yksi Pilvilinnan
kallisarvoisista kulta-avaimista. Kulta-avain on tosi kirkas. Se putosi eräälle maatilalle. Maatilan lapset olivat
ulkona leikkimässä. He huomasivat että lumihangessa oli jotain todella kirkasta. Poika juoksi hakemaan sen.
Sitten hän huomasi että se on avain. Hän otti sen ja lähti siskonsa kanssa viemään sitä kotiin. Mutta he so-
pivat että he eivät kerro avaimesta kenellekään kotona. He piilottivat sen heidän kaappiinsa ja lukitsivat
kaapin. Sitten olikin jo ilta. Sitten he menivät nukkumaan.
Aamulla kun he heräsivät avain ei enää ollut yhtä kirkas kuin eilen. Mutta sisarukset eivät tajunneet sitä.
He lähtivät vaan heti pihalle leikkimään. Sitten kun oli jo ilta lapset palasivat kotiin. Silloin avain oli todella
kirkas. Mutta eivät lapset siitä välittäneet.
Aamulla avain oli poissa. Sisarukset olivat kauhuissaan siitä. Avaimen paikalle oli jätetty kirje, jossa luki: Olen
yksi Pilvilinnan emännistä. Tulin hakemaan avaintani. Kiitos että piditte siitä hyvää huoöta. Sitten sisarukset
menivät surullisina ulos leikkimään.
 
Pilvilinnan emännät olivat nimeltään Laila, Leila ja Liina. Laila oli himosiivooja, Leila pitää enemmän ruuan-
laittamisesta ja Liina silittämisestä. Laila pudistelee mattoja. Yhtäkkiä lumiuntuva tuli ja Lailan tärkein avain
on pudonnut maahan. Miten Laila nyt saisi sen?
Yksi maalaisihminen oli lypsämässä lehmää. Yhtäkkiä joku tavara putosi maitosäiliöön. Tyttö ihmetteli: Mikä se
on? Tyttö otti esineen ja katseli tarkasti sitä. Se oli avain. Mutta mikä avain se on?
Laila oli tosi huolissaan. Laila ajatteli mennä huomenna katsomaan onko avain pudonnut vaikka maahan.
Laila heräsi aamulla aikaisin. Hän söi vikkelästi ja lähti etsimään. Laila laskeutui maan pinnalle. Hän alkoi etsiä
kultaista avainta. Laila mietti: En varmaan löydä kultaista avainta ja en pääse taikakeittiöön. Laila käveli
vähän matkaa. Matkalla hän törmäsi tyttöön. Laila kysyi: Oletko nähnyt kultaista avainta? Tyttö vastasi: Olen,
se on minulla. Tyttö antoi avaimen ja sanoi: Anteeksi olen vähän piirtänyt siihen. Laila mietti ja vastasi: No,
ei se mitään. Mutta älä tee koskaan niin. En enää koskaan tee. Ja niin Laila lähti Pilvilinnaan.
 
Olipa kerran kolme Pilvilinnan emäntää. Yksi tykkäsi siivota. He olivat menossa siivoamaan pihalle kun hänen
avaimensa tippui taivaasta maan pinnalle. Pilvilinnan emäntien nimet olivat Hanna, Hilla ja Liila. Kun he meni-
vät etsimään avainta maahan he näkivät ihmisen joka otti avaimen ja vei kotiin!!! He olivat niin vihaisia että
pää oli punainen! Kun he seurasivat ihmistä he päätyivät kerrostaloon josta he avasivat varovasti  oven.
Ovi kitisi ja narisi. Kun he olivat sisällä he menivät portaita viisi kerrosta ja olivat perillä. Heitä jännitti kovasti
mutta he rohkenivat ja avasivat oven ja kurkistivat sisään. Mutta talo oli typö tyhjä. He ihmettelivät paljon.
Siellä oli jotain ruokaa. Se näytti muroilta mutta olikin bensaa joka oli veneeseen. He ottivat puhelimen ja
soittivat asiakaspalveluun ja kysyivät kuka asuu kerrostalossa.
 
Olipa kerran Pilvilinnan emännät. Niiden nimet olivat Emilia, Linda ja Saara. Heillä oli siivouspäivä. Emilialla oli
yksi avain. Lindalla oli myös yksi avain mutta Saaralla oli kolme avainta. Linda, Emilia ja Saara puistelivat mat-
toja mutta Saaralta tippui yksi avain. Saara huomasi että yksi avain oli poissa. Saaran sisarukset katsoivat
Saaraa. Saara sanoi: Voi ei, se oli huoneeni avain! Missä minä nyt nukun? Saara ihmetteli. Emilia sanoi: Voit
nukkua minun huoneessani. 
Sitten he menivät pilven avulla maahan. Saara, Linda ja Emilia katsoivat ympärilleen. Ympäristö oli outo sillä
he olivat aina olleet vain linnassa. He etsivät ja etsivät mutta eivät löytäneet avsainta. Heillä oli kova nälkä.
Heidän piti pukeutua maalaisiksi. He etsivät avainta viisi päivää. Mutta avainta ei löytynyt. Yksi poika löysi
avaimen. Emilia näki kun poika otti avaimen. Emilia kuiskasi Lindalle: Minä näin missä avain on. Linda kysyi:
Missä? Tuon pojan kädessä. Linda, Emilia ja Saara menivät pojan luo ja sanoivat: Saammeko tuon avaimen?
Poika toi avaimen ja he menivät takaisin linnaan ja saivat avaimen.
 
Pilvilinnan emännillä oli siivouspäivä. Kaikki tykkäsivät siivota. He siivosivat ja siivosivat mutta sitten linnan
arvokkain avain putosi maahan. Se putosi ja putosi. Ensin se putosi puun latvaan. Sitten se putosi maahan.
Eräs tyttö löysi sen. Tyttö otti sen ja vei kotiinsa. Tyttö laittoi sen arkkuun ja meni nukkumaan.
Sinä yönä Pilvilinnan emännät tulivat etsimään avainta. He kulkivat. He päättivät mennä tuohon taloon. He
raottivat ovea ja menivät sisään. Siinä talossa ei asunut ketään. Aamu oli puolen tunnin päästä.
Aamu valkeni ja ihmiset heräsivät. Tyttö otti avaimen arkusta ja meni syömään aamupalan. Tyttö meni leikki-
mään avaimen kanssa. Sitten joku koputti oveen. Tyttö avasi oven ja siellä oli kolme naista. He huomasivat
avaimen a kysyivät mistä tyttö oli sen saanut. Taivaalta. Ja sitten Pilvilinnan emännät saivat avaimen takaisin
ja lähtivät kotiin.
 
Pilvilinnan emännillä oli siivouspäivä. Emäntien nimet olivat Miina, Moona ja Molla. Eli niitä oli kolme emäntää.
Emännät ravistivat tyynyjä. Samaan aikaan yhden tyynyn sisästä  tippui yksi linnan tärkeimmistä avaimista.
Pilvilinnan emännät huomasivat sen ajoissa mutta liian myöhään. Oli kaksi päivää siitä kun avain oli tippunut
maaseudulle. Vanha pappara löysi avaimen pihaltaan aamulla. Pappara muisteli että hän olisi nähnyt avaimen
joskus muulloin. Pappara muisteli, että nuorena kun äiti oli lukenut kirjan jossa oli Pilvilinna, Pilvilinnan
emännät ja tärkeä avain  josta näytetty kuva. Se oli ihan samanlainen un Papparainen katsoi avainta ja
kuvaa.
Pilvilinnan emännät lähettivät Pilvilinnan ainoan lohikäärmeen hakemaan avainta Papparaiselta. Koska emän-
nät tiesivät missä avain on koska heillä oli näkemispallo. Lohikäärme oli jo maan päällä. Lohikäärme haki
kohteliaasti ja kiltisti avaimen vanhalta Papparaiselta. Vanha Papparainen vähän säikähtyi lohikäärmettä
mutta antoi avaimen lohikäärmeelle. Lohikäärme vei avaimen Pilvilinnan emännille. Sitten kaikki oli hyvin taas
ja lohikäärmeelle annettiin herkkua.
 
Oli Pilvilinnan siivouspäivä. Pilvilinnan emännät siivosivat lakanoita. Yhtäkkiä maahan putosi tärkeä avain.
Avain leijui maatalon pihalle. Pihamaalta avaimen nappasi nokkaansa kana joka vei sen kanalaan. Kanalassa
avain sai aikaan aikamoisen kaakatuksen. Kun kanat ihmettelivät avainta paikalle tuli Tipu. Kuka sinä olet?
Minä olen avain. En ole koskaan kuullut sellaisesta. Minä tipuin Pilvilinnasta enkä pääse itse takaisin. Minä
voin auttaa sinua. Mutta entiedä nimeäsi. Nimeni on Tipu. Sitten voit auttaa. Ensiksi minun pitää tutustua
paikkoihin. Kun hän oli jo tutustunut paikkoihin he miettivät miten hän pääsee takaisin. Tehdään raketti. Ei.
Tehdään trampoliini. Ei. Sitten en voi auttaa. Mutta jos menemme keskiyöllä ulos ja katsomme kirkkainta
tähteä niin tähti nostaa minut ylös. Kokeillaan sitten.
Yöllä he heräsivät kirkkaaseen loistoon. Tähti! avain huusi. Avain meni tähteä kohti. Avain ja Tipu alkoivat
nousta ylös. Kun he avasivat silmät he olivat Pilvilinnan portilla. Kaikki Pilvilinnan asukkaat juoksivat avainta
kohti ja huusivat: Avain on löytynyt!
Illalla pidettiin juhlat avaimen kunniaksi. Ruokana oli Pilvilinnan porkkanapataa ja perunoita. Pilvilinnan
asukkaat järjestivät myös tanssiesityksen. Tipusta ja avaimesta oli tullut parhaat kaverit. Avain kävi joka
päivä Tipulla  lukuun ottamatta torstai ja perjantaipäiviä.
Pilvilinnan emännät olivat varovaisempia. Avain keksi myös laitteen jolla Pilvilinnan asukkaat pääsevät sekä
että maahan ja takaisin. Takaisin ja maahan.
 
Elipä kerran Pilvilinnassa kolme Pilvilinnan emäntää. Emäntien nimet olivat Miia, Piia ja Tiia. Tiialla oli liila mek-
ko. Piialla oli kaksi kultaista avainta. Yksi oli vara-avain ja toinen Pilvilinnaan kuuluva avain. Miia pesi pinkkiä
tyynylakanaa. Piia pesi kultaista tyynylakanaa. Ja Tiia pesi liilaa tyynylakanaa. Siis kaikki pesivät tyynylaka-
noita.
Eräänä päivänä emännillä oli siivouspäivä. Yhtäkkiä alkoi sataa. Piia säikähti niin että hänen taskustaan
putosi Pilvilinnaan kuuluva avain. Kaikki olivat kauhuissaan koska avain oli yksi kalliusarvoisemmista avaimista
mitä heillä oli. Onneksi avain putosi kiven päälle. Kivi oli sileä. Emännät miettivät, että menevät siivouksen
jälkeen retkelle. Mutta eivät he enää mieti sitä koska sataa. Tiia oli fiksu koska hän haki tallista siivekkään
hevosen ja lensi hakemaan avaimen. Sitten kaikki oli hyvin. Loppu!
 
Taivaalla oli isoja valkoisia pumpulimaisia pilviä. Pilvet lensivät korkealla tuulen puhaltamina pohjoiseen.
Pilven päällä asui keijuja suuressa linnassa. Tänään lauantaina linnassa oli siivouspäivä. Toiset keijut
siivosivat ahkerasti sisällä ja toiset ulkona. Pilvien päällä paistoi aurinko ja alapuolella satoi lunta, koska oli
talvi. Kaikilla keijuilla oli oma kulta-avain. Yksi keiju pudotti avaimen, koska hänellä oli taskussa reikä.
 
SILLOIN MINUA HARMITTI
 
Minä olin kerran sopinut tapaamisen yhden Kiian kanssa. Meillä oli Linnanmäellä tapaaminen. Menin Linnan-
mäelle äidin ja isän kanssa. Menin jo yhteen laitteeseen Kiiaa odotellen. Menin mustekalaan. Oli alkukesä.
Olin odottanut Kiiaa jo 25 minuuttia. En jaksanut enää odottaa. Pyysin äitiä soittamaan Kiian vanhemmille.
Äiti sanoi näin: En taida soittaa mutta voimme mennä katsomaan parkkipaikalta onko Kiia tullut. Menimme
äidin ja isän kanssa katsomaan mutta Kiia ei ollut sielläkään. Minua harmitti toden teolla. Äiti yritti lohduttaa.
No sitten äiti sanoi: No minä voin yrittää soittaa Kiian vanhemmille. Kiian äiti vastasi: Reettä täällä moi.
No hei Reetta, äiti sanoi. Eikö teidän pitäisi tulla Linnanmäelle. Reetta: Me olemme Korkeasaaressa. Me
odottelemme teitä täällä. Äiti sanoi: Voimmeko tulla teidän kanssanne Korkeasaareen? Kiian äiti vastasi: No
totta kai, tervetuloa. Ja niin me lähdimme Korkeasaareen autolla. Korkeasaaressa näimme Kiian ja hänen
vanhempansa. Näimme paljon eläimiä esimerkiksi kirahveja ja apinoita. Se oli loppujen lopuksi mukava
päivä.
 
Kerran maanantaina kello yksdi päivällä menin jäähallin vessaan. Linnea ja Kattis söivät eväitä. Huomasin
ettei vessassa ollut lukkoa. Mutta en välittänyt siitä. No olin juuri pyyhkimässä kun Linnea avasi vessan oven.
Linnea ja Kattis nauroivat minulle hirveän paljon. Puin toppavaatteet ja häippäsin ulos ja otin puhelimen.
Soitin äidille ja kerroin mitä tapahtui. Äiti sanoi minulle että' mene koppiin ja sanoa Linnealle ja Kattikselle:
Teidän pitää mennä ulos miettimään mitä olette tehneet. Kuulin mitä Kattis sanoi Linnealle. Kattis sanoi :
Ihan tyhmää kun toi pikku  tyyppi pakottaa meidät menemään ulos. Ihan tyhmää. Soitin äidille ja kerroin
mitä Kattis sanoi Linnealle. Äiti tuli jäähallille ja sanoi Linnealle: Miksi sinä teit näin? Linnea katsoi äitiä ja
sanoi: Anteeksi en ikinä tee näin. Minä sanoin: Ei se mitään. Linnea sai opetuksen että ei saa tehdä niin.
 
Olin kesälomalla. Minä ja Riina leikittiin intiaaneja aamulla. Kun oli leikitty vähän aikaa niin minä kysyin Riinalta
että voinko olla päällikkö kun sinä olet aina päällikkö. Riina vastasi: Ei, koska minä haluan olla päällikkö. Me
kiisteltiin siitä  sitten minua harmitti. Minä en enää halunnut leikkiä Riinan kanssa intiaaneja. Minä menin
sisään. Kun Riina ruli sisään päätin että en puhu Riinalle ainakaan vähään aikaan. Menin alas ja kuiskasin
äitini korvaan että Riina määrää kun me leikitään intiaaneja. Äiti sanoi että kyllä se vielä järjestyy. Oli ilta
yhdeksän ja piti mennä nukkumaan. Oli aamu kahdeksan ja nousin ylös sängystä ja menin alas katsomaan
aamuohjelmia. Kun oli kulunut kaksi tuntia niin aamuohjelmat loppuivat. Muistutin äitiä. Äiti sanoi: Kyllä minä
muistan. Mutta milloin me kysymme sitä äiti? Ihan kohta Venla. Varttia myöhemmin. Nyt Venla me voimme
kysyä sitä Riinalta. Äiti huusi Riinan alas. Sen jälkeen kun oltiin keskusteltu niin kaikki oli taas hyvin. Seuraava
na päivänä minä ja Riina leikittiin taas intiaaneja.
 
Eräänä sunnuntaina kun lunta tuiskutti minulla ei ollut kavereita. Silloin minua harmitti. Pikkusiskokin katsoi
televisiota. Kaveritkin olivat muualla. Soitin Essille. Hän ei vastannut. Lähdin ulos hakemaan Annia. Hän oli
kotona mutta kipeänä. Lähdin hakemaan Teklaa ja Emiliaa. Emilia sanoi että hänen pitää lähteä ostamaan
luistimet ja Teklan piti vahtia pikkuveljeään. Otin pulkan ja lähdin pulkkamäkeen. Siellä olikin Essi ja Lauri.
Laskin heidän kanssa. Sitten äiti ja Pihla tulivat myös mäkeen. Kiivettiin kaikki korkean mäen rinteelle ja
ja tehtiin juna ja laskettiin tosi pitkälle. Juostiin kilpaa ylös ja tehtiin uusi juna ja laskettiin vielä pidemmälle.
Vaikka minua oli harmittanut koko aamun niin nyt oli jo hyvä mieli! Kotona juotiin glögiä ja paistettiin pipa-
reita. Kyllä sittenkin päivästä tuli mukava. Hei hei!
 
Minua harmitti kun muinun pulkka meni rikki. Kun en pystynyt enää pulkkailla. Oli 11.11.2008 ja olin iskällä
eikä ollut puhelinta. Mutta onneksi olin naapureitten kanssa. Olin viisivuotias. Pulkka oli sininen ja siinä oli
ratti ja jarru. Eli se oli rattipulkka! Mutta nyt olen paljon parempi pulkkailemaan. Nyt osaan jarruttaa, ohjata
ja flaidata. Tänä vuonna olen ollut monta kertaa Jättärillä ja Westendin mäessä. Olen myös lasketellut viime
vuonna. Viikko sitten olin isän ja siskon kanssa laskettelemassa Vihdissä. Kaaduin rinteessä ja suksen kantti
viilsi ison haavan. Menin ensiapuun ja sieltä lääkäriin. Haava tikitettiin. Ompeleet poistetaan kahden päivän
päästä. Silloin minua harmitti.
 
Minua harmitti silloin kun isä osti minulle lelun ja se meni heti rikki. Sitten isoveli teki lelulle leikkauksen. Oike-
astaan isoveli korjasi lelun. Minua harmitti kun isä lähti matkoille kesäkuussa ja palasi vasta marraskuussa.
Minua harmitti silloin kun olin viisivuotias ja lähdin puistoon mutta halusin että pikkusisko tulee mukaan. Mutta
hän oli liian nuori mukaani. Minua harmitti kun isä oli töissä ja hän sanoi että hän ostaa minulle lahjan. Isä
unohti lahjan kokonaan. Sitten noin viikon kuluttua isä muisti lahjan ja osti sen minulle. Minua harmittaa
jos en saa jotain asiaa valmiiksi. Silloin minua harmittaa helposti. Minua harmittaa kun äiti lähtee hakemaan
pikkusisaruksia ja isoveljet lähtevät ulos ja minä jään hetkeksi yksin kotiin.
 
Isi oli alakerrassa ja minä ja Lauri oltiin yläkerrassa. Kun herätin Lauria niin Laurin jalka osui minun tukkaan
ja minun kampaus meni ihan pilalle. Laitoin kyllä pinnin siihen mutta silti se oli huonosti. Silloin oli aamu. Pipon
alla se meni huonommaksi. Sitten kun tulin illalla kotiin niin sanoin asiasta äidille. Sitten menin sanomaan
Laurille että pyytää anteeksi. Lauri kyllä pyysi anteeksi. Menimme Laurin kanssa ulos. Ulkona leikimme ravin-
tolaa. Minä olin tarjoilija ja Lauri oli kokki. Me teimme hiekasta ja vedestä hiekkakakkuja. Sitten kun leikki
loppu niin mentiin sisälle leikkimään korttien piilotusta vessassa. Sitten äiti huusi meidät syömään. Sitten
luimme ja menimme nukkumaan.
 
Paikalla oli isä, äiti, minä, isoveli ja vauva. Olimme Vaasassa. Halusin ottaa kotoa pyörän mukaan, koska
kyläpaikan lapsellakin oli pyörä. Unelmoin hienosta pyörästä. Veljenikin halusi pyörän. Halusin ajaa Bobin
pyörällä. Bobi kiukutteli kun menin sanomaan Bobin isälle. Bobin isä sanoi että voin ajaa niin kauan kuin
haluan. Bobi itki niin kauan kunnes lopetin pyöräilyn.
 
Olin kaverini kanssa Korkeasaaressa. Minua harmitti koska hylkeitä ei ollut. Minua harmitti kun isoja pandoja
ei ole Suomessa. Se ei ole kivaa kun en ole koskaan nähnyt isoja pandoja.
 
Yhtenä päivänä oli tulossa futispeli 2009. Minua harmitti kun en päässyt peliin kun olin kipeänä. Minun piti
vain makailla sohvalla ja syödä. Lepäilin koko päivän katselin tv:tä ja kattella kotona vuokrattuja leffoja
ja pelailla Wiitä tai mennä tietokoneelle. En päässyt kouluun kahteen päivään. Oli tylsää kun menin kouluun
ja piti ottaa kolmen päivän läksyt kotiin. Oli aika raskasta tehdä kaikki läksyt perä perää niin jätin pieniä
taukoja. Mutta sitten sain tehtyä läksyt ja vähän ajan päästä tuli uusi futismatsi. Sitten matsin jälkeen ei
enää harmittanut yhtään.
 
Olin kesällä parhaiden kavereitten Nooran ja Jonnan kanssa koulun pihalla. Me leikittiin ihan sovussa kunnes
minä keksin jotain ihan tyhmää. Minä keksin että minä ja Noora ei kuunneltaisi Jonnaa. Silloin Jonna oli sano-
massa meille jotain mutta me ei kuunneltu Jonnaa vaan höpötettiin omia juttuja. Sitten Jonna yritti sanoa
asiansa uudestaan mutta me ei silloinkaan kuunneltu vaan lähdettiin karkuun. Minä ja Noora mentiin piiloon.
Me mentiin erikoisluokkarakennuksen taakse. Jonna etsi meitä mutta ei löytänyt. Me oltiin ihan hiljaa. Jonna
meni kivelle istumaan . Ja sitten Jonna otti potkulaudan ja lähti potkulautailemaan kotiin päin kunnes minä ja
Noora pelästytettiin Jonna. Sitten me juostiin taas karkuun. Me mentiin ruusupuskaan. Jonna suuttui ja me
vain kikatettiin. Jonna meni metsään mököttämään. Me käveltiin kyyryssä kivien takana ja aiottiin taas peläs-
tyttää Jonna. Kun Jonna näki meidät hän vaihrtoi paikkaa ja sitten potkulautaili kotiinsa. Seuraavana päivänä
minä menin pimpottamaan Nooran ja Jonnan ovikelloa. Sitten kun Jonna avasi oven minä pyysin anteeksi ja
sitten me oltiin taas kavereita.
 
Silloin minua harmitti kun olin leikkauksessa. Olin silloin viisi vuotta. Leikkauksessa jouduin vaan makaamaan
sängyllä. Oli kevät. En pystynyt edes liikkumaan. Jouduin liikkumaan pyörätuolilla. Se ei ollut hirveen kivaa.
Siellä oli todella tylsää. Ei pystynyt edes istumaan. Piti vaan maata sairaalassa. Mutta siellä sai olla rauhassa.
Kun minut oli leikattu olin iloinen. En päässyt vielä pois. Kohta pääsen pois. Mulla kesti kymmenen minuuttia
että pääsin istumaan. Leikkauyshaava oli ainakin 10 cm. Siihen tuli iso laastari. Se oli ainakin 3 cm. Äitini oli
siellä koko ajan. Se piti minulle seuraa. Lopuksi sain siellä töllätä tv:tä. Nyt pääsin kotiin.
 
Eräänä hienona talviaamuna olin mökillä. Kun kävelin natisevia rappuja alas kuulin ulkoa ääntä. Ihan kuin
joku huutaisi. Puin äkkiä ulkovaatteet ja menin katsomaan. Siellä oli pikkuveljeni. Pikkuvelin nimi on Aaro.
Aaro itki koska halusi pulkkamäkeen mutta hänellä ei ollut kaveria. Minua harmitti. Silloin minulla välähti.
Sanoin Aarolle: Minä voin tulla kanssasi pulkkamäkeen. Aaro innostui kunnolla. Mennään heti Aaro sanoi
nauraen. Sitten me haettiin pulkka kellarista ja lähdettiin. Me ehdittiin laskea muutama kerta. Sitten läh-
dimme takaisin mökille. Sattumalta mummi oli leiponut pipareita. Minua harmitti kun piti lähteä pulkkamäestä.
Mutta mummo lohdutti antamalla piparin. Siihen loppui tämä tarina. Loppu!
 
JOULUN/RAMADANIN VIETTO
 
Meillä vietetään sillä lailla joulua että ensiksi saamme joulukalenterit. Minä ja isi ja Riina laitetaan jouluvalot
puihin. Minun perheessäni haetaan haetaan joulukuusi Kiskosta. Kun tulemme takaisin isi laittaa joulukuusen
kuivumaan suihkuhuoneeseen. Kun joulukuusi on kuivunut me laitetaan se olohuoneeseen ja koristelemme
joulukuusen yhdessä. Me lapset teemme lahjat ja paketoimme ne. Me lähetettiin joulukortteja ja saatiin
joulukortteja. Jouluaaton aamuna minä, Riina ja Veera viemme joulukuusen alle joululahjat. Sillä välin me
pukeudumme kunnes tulee joulurauhan juhlistus. Kun se loppuu me tehdään jouluruokia. Me lapset me-
nemme ulos kunnes kunnes minun perheeni suö riisipuuroa ja sekahedelmäkastiketta. Riisipuuroon me
laitamme mantelin ja sekoitetaan. Me viemme astioita pois pöydästä. Sitten me odotamme iltaa että joulu-
pukki tulisi ja avattaisiin lahjat. Joulupukki kävi illalla. Me avattiin lahjat ja syötiin.
 
Me haetaan aina ennen joulua joulukuusi ja koristellaan hienosti ja tietenkin jouluvalot pihalle. Mutta
tietenkin silloin ei oteta joulukuusta jos minä ja minun veljeni mennään Ylistaroon jouluksi. Voidaan avata
lahjat vasta sitten kun tulemme kotiin. Me mennään joka toinen joulu Ylistaroon. Ei siellä ole melkein mitään
tekemistä paitsi katsoa tv:tä tai pelata korttipelejä. Espoossa on paljon tekemistä: olla kavereiden kanssa
ulkona ja kyläillä kavereilla ja sukulaisilla. Ja nauttia joulusta ja joulurauhasta. Ja kun saa lahjoja ja saa olla
rauhassa perheen kanssa ja kavereiden kanssa. Sitten loppuu joulu ja pitää pakata kynät ja kirjat ja
laittaa kännykkä pois päältä.
 
Joulukoristeet on meillä ja joulukuusi ja kortit. Meillä syödään ukin ja mummon kanssa joka joulu. Meillä tuli
tontut kävi viime jouluna. Meillä syödään kinkku joka joulu. Meillä joulurauha julistetaan joka joulu. Ja meillä
heitetään kuusi loppiaisena pois. Meillä mennään joulusaunaan joka joulu. Joulusaunan jälkeen avataan
lahjat. Joulua seuraavana päivänä mentiin elokuviin. Se oli Narnian tarinat, Kaspian ja Matlka maailman ääriin.
Me katsottiin viime jouluna hyvä elokuva. Se oli 3D -leffa. Ja mennään joka joulu mumalle ja ukille joulua seu-
raavana päivänä. Viime jouluna mulla ei maistunut mikään kun olin syönyt popcornia niin paljon. Niin mä söin mummon marmeladeja. Ne oli hyviä. Mummo oli saanut ne mummoilta kun mummo on talonmies. Sitten kun
tultiin kotiin mua väsytti hirveesti. Meillä viedään haudalle kynttilöitä. Joulupäivänä ollaan  kotosalla perheen
kanssa ja käydään ehkä mummolassa syömässä.
 
Jouluaattona me nukumme pitkään paitsi minä. Äiti ja isä heräävät kymmeneltä. Aamupalaksi me syömme
leipää ja juomme mehua. Sitten me koristelemme joulukuusen. Joulukuusen latvaan emme laita tähteä. Lou-
naaksi syömme puuroa ja iltaruuaksi syömme kinkkua, uuniperunaa, herkullista grillattua poroa ja salaattia.
Ruuan jälkeen me menimme joulusaunaan. Saunassa oli kuumaa, joten päätin lähteä isän kanssa ulos.
Saunan jälkeen avasimme lahjat. Lahjoiksi sain yhden pelin, paljon sukkia, kaksi petshoppia ja kaksi muo-
vista eläintä. Pelin nimi oli DiXit. Illalla me pelasimme sitä. Söimme iltapalan, pesimme hampaat ja menimme
nukkumaan. Viidestoista päivä veimme joulukuusen pois. Siinä oli vuoden 2011 joulu. Muina jouluina olemme
olleet mummolassa. Siellä on ollut myös serkkuni Elan, hänen äitinsä Tanja, Tanjan mies Tommi, mummi ja ukki.
 
Ennen jouluaattoa haemme joulukuusen ja koristelemme sen tähdellä ja muilla koristeilla. Sitten suunnittelem
me mitä jouluruokaa tarjoamme ja menemme ostamaan tarvikkeet. Yleensä syömme jouluruuaksi mätiä,
kinkkua, perunaa ja muita sen tyyppisiä ruokia. Teemme piparkakkutalon ja koristelemme sen karkeilla ja
suklaapukeilla. Mutta tästä joulusta tulisi tosi kiva.
Oli aattoaamu. Heräsin itkuun. Kävelin ääntä kohti. Edessäni istui pieni tonttu itkemässä. Kysyin tontulta:
Mikä sinua itkettää? Minä olin poroajalulla ja eksyin. Mikä sinun nimesi on? Nimeni on Tonttu Torvinen. No,
Torvinen, sitten rakennamme helikopterin jolla pääset kotiisi. Sitten aloimme rakentamaan heti sitä. Ensiksi
rakensimme moottorin ja sitten vasta osat. Ahkeroimme iltaan asti. Vasta yöllä helikopteri oli valmis. Käyn-
nistin moottorin mutta se ei toiminut. Ihmettelimme tapausta kunnes näimme outoja olioita. Kätsoimme
eläinkirjaa ja niiden lajin nimi oli Pomppeliini. Ne olivat rikkoneet moottorin. Olimme tehneet koko päivän heli-
kopteria ja Pomppeliinit rikkoivat sen! Mitä voisimme tehdä? Nyt minä keksin! Torvinen huusi. Pomppeliinit
osaavat pomppia tosi korkealle. Voisin mennä yhden selkään ja sitten kun se pomppaa päästäisin irti ja
lentäisin Korvatunturille. Seuraavana päivänä sain postia jossa luki: Hei pääsin Korvatunturille T: TORVINEN.
Olin todella iloinen koska olin saanut uuden ystävän.
 
Jouluna haettiin kuusi kellarista. Kuusi on tekokuusi. Sitten me koristellaan se. Jouluaattona me menemme
mummolaan. Mutta ennen kuin koristellaan kuusi ja mennään mummolaa niin me koristellaan muut huoneet.
Meille tulee joulupukki vasta illalla mummolaan. Mutta aamulla meidän kotiin tuodaan lahjat. Joka joulu me
yritetään nähdä pukki mutta ei onnistuta. Joka joulu tulee eri paikkaan mummolassa lahjat. Joskus kellariin,
joskus kuusen alle ja joskus ulko-oven eteen. Tiedätkö mitä tulee aina tulee jonnekin eri paikkaan. Mitä jos
joskus tulee parvekkeelle? No ei ole vielä tullut ainakaan muistaakseni. Mutta seuraavana jouluna saattaa
tulla. Eihän sitä koskaan tiedä. Tai sitten voisi tulla vaikka pihalle. Mutta aina tulee todella paljon lahjoja.
Mutta nyt voisin lopettaa tämän tarinan. Tiedätte jo aika paljon. Siihen loppui se hauska joulutarina. Loppu!
 
Meidän jouluna tuodaan joulukuusi. Äiti tuo joulukuusen mutta isä laittaa tähden. Lapset koristelevat kuusen.
Sitten koko perhe laittoi jouluruuan. Minun lempi jouluruokani on kinkku ja riisipuuro. Vieraitakin tulee Vaasas-
ta, Tampereelta, Espoon keskuksesta ja muualta. Yksi mikä minun mielestä on kivaa kun ei tule joulupukkia
mutta vanhemmat ostaa kivoja leluja kuten autoja ja pleikkapelejä ja muita kivoja leluja. Mekin menemme
viettämään joulua vierailemalla. Sielläkin on joulukuusi ja katetaan jouluruokia ja siellä on muutenkin kivaa
tekemistä. Sen pituinen se.
 
Yleensä meille laitetaan kuusi jo viikkoa ennen jouluaattoa. Mummo ja ukki tulevat meille melkein joka joulu-
na. Meillä on aika paljon joulukoristeita. Minä tykkään eniten tontuista. Äiti tekee meillä mummon kanssa jouluruuat ja minä autan niiden tekemisessä. Tykkään paljon jouluruuista. Me saunotaan ennen ruokailua. Se
kuuluu meidän perheen jouluperinteisiin. Minä, äiti, isi, Tuomo, Pihla ja Tiina koristelemme kuusen yleensä.
Isi laittaa kuuseen tähden. Aattona joulupukki tulee kylään lahjoineen. Me lauletaan aina joulupukille monta
laulua. Saamme paljon lahjoja. Parhaat lahjat oli kirjat ja lelut. Illalla poltetaan kynttilöitä leikitään uusilla
lahjoilla. Joulupäivänä ulkoillaan ja käydään mummolassa.
 
Oltiin oottamassa joulupukkia pitkään. Menin syömään ja panin radion päälle. Söin hyvää kinkkua. Sitten
joulupukki tuli. Avasin lahjat ja sain kivoja juttuja. Käytiin saunassa, pelasin tietokoneella, koristeltiin kuusi
ja leikin lahjoilla. Syötiin piparitalo. Ennen joulua lähetettiin pari korttia ja silloin mentiin postiin. Jouluna
oli hyvää puuroo, kivoja lahjoja. Joululomalla käytiin uimassa ja se oli kivaa. Tylsää oli kun pikkuveli repi
minua.
 
Minä kopistelin joulukuusen 12.2011. Minä tein monta joulukorttia ja pipareita äidin kanssa. Koristelimme
talon ja huoneeni ja pihan valoilla. Kun oli jouluaatto sain hyviä lahjoja esimerkiksi golfbagin ja mailoja koska
menen kesällä golfkurssille. Olin myös Lapissa laskettelemassa. Jouluna me syömme ekana puuroa sekä
hedelmäsoppaa ja sitten vähän ajan päästä syödään jouluateria. Minun mielestäni perunalaatikko on paras
laatikko. Mutta joulukinkku on parempaa. Kun on syöty tulee joulupukki ja kun joulupukki on lähtenyt ava-
taan lahjat. Yksi lahjani oli Supermarjo galaksi kakkonen. Aloin heti pelaamaan sitä kotona. Kun olin pelannut
tarpeeksi menin nukkumaan.
 
Me aina haemme joulukuusen ja sitten puemme sen todella kauniiksi. Minusta tähti on upein. Äiti laittaa viik-
koa ennen aina joulukranssin. Minusta joulussa on parasta lahjat. Meillä joulupöydässä on kinkku ja laatikoita
ja paljon muutakin. Minun lempiruokani on joulupöydästä kinkku ja perunalaatikko. Sitten kun olemme syö-
neet kunnolla ja lahjat ovat avattu puemme lämpimästi päälle ja ottaneet pulkan lähdemme viemään hau-
dalle kynttilän. Kun olemme kotona menemme joulusaunaan. Kun olemme saunoneet äiti tai isä lukevat
joulusadun ja sitten olen nukahtanut. Loppiaisena viemme joulukuusen pois. Minä en oikein pidä siitä. Otam-
me sähkökynttilät pois ikkunoista. Sellainen meillä joulu yleensä on!
 
Meillä aina ostetaan joulukuusi. Me laitamme tonttuja ikkunoihin ja myös jouluvalot. Aina kun alamme koris-
tella joulukuusta meillä soi joululaulut. Me laitamme tähden viimeisenä. Isi laittaa tähden. Meillä mennään
aina kirkkoon. Meillä on jouluruokana kinkkua ja kaikenlaisia laatikoita esimerkiksi perunalaatikkoa, porkkana-
laatikkoa. Jouluruoka on minusta hyvää. Meillä on myös joululeipää ja lohta. Me lähetämme välillä kortteja ja
me saamme kortteja. Aina kun me ollaan syöty me odotetaan aika kauan sitten meille tulee lahjat oven taak-
se. Viime jouluna me vietiin joulukuusi pois loppiaisena. Minun mielestäni joulut on aina kivoja. Odotan innolla
seuraavaa joulua. Joulut on aina tosi kivoja.

 

Meillä oli joulukuusi täynnä koristeita. Ruokakin oli tosi hyvää. Meillä oli ruokana kahta kalaa, yksi kinkku,
lanttulaatikkoa ja porkkanalaatikkoa. Sain paljon lahjoja. Ne olivat tosi kivat. Leikin niillä koko joulun ja vielä-
kin. Sain lahjaksi yhden Xbox 360- pelin ja dvd:n, säästölippaan, joka näyttää kirjalta ja minitussitehtaan.
Leikimme niillä koko yön. Sitten isä tuli ja kantoi meidät sänkyihin. Seuraavana päivänä menimme tekemään
lumilinnaa. Loppujen lopuksi saimme lumilinnan valmiiksi. Menimme sisälle syömään. Söimme taas jouluruokia.
Nyt maha alkoi jo olla täynnä jouluruuista. Seuraavaksi tekisi vaikka pizzaa mieli. Jälkiruuaksi joulutortut mais-
tuivat kuitenkin hyvälle. Sitten olikin mukava mennä sohvalle lepäämään ja katsomaan lastenohjelmia tele-
visiosta.
 
Miten ramadania vietetään
Pitäisi peseytyä hyvin. Pitäisi leikata kynnet. Pitäisi pukeutua hyvin. Ramadanina saa myös lahjan vanhemmil-
ta. Ramadanina paastotaan ja vasta illalla syödään kunnon ruokaa. Siivotaan koti. Ramadanin jälkeen on
iid -juhla. Vanhukset, pienet lapset ja ne joilla on vauva mahassa, sairaat ja matkustavat heidän ei tarvitse
paastota. Ramadan on pyhä kuukausi joka tarkoittaa tuhat kuukautta. Kun ramadanin jälkeen on iid -juhla
saa ruuaksi kakkua, chipsiä, trippiä ja karkkia. Ja iidinä saa joskus ilmapalloja. Iidinä näin myös kaverini.
Iidinä pitäisi olla kauniit vaatteet.
 
Näin meillä vietetään Ramadaania
Ramadaan on paastokuukausi kerran vuodessa. Silloin aikuiset paastoavat aamun sarastuksesta auringon
laskuun asti. Me syömme Ramadanina Harira keittoa, taateleita. Harira on aika hyvää tomaattikeittoa, jossa
on papuja, lihaa ja spagettia. Paastokuukausi loppuu paaston päättymisjuhlaan eli Eidiin. Silloin lapset saa-
vat uudet vaatteet ja lahjoja. Meillä leivotaan aina Eid-juhlana tosi hieno täytekakku ja muita herkkuja kuten
mokkapaloja. Eid-juhla kestää kolme päivää. Silloin on myös tapana käydä kylässä ystävien ja sukulaisten
luona. Siellä on yleensä kivaa, koska saa syödä paljon monenlaisia herkkuja ja leikkiä ystävien kanssa. Koto-
na leikin Eidlahjaksi saamillani leluilla. Paastokuukausi on minun mielestäni vuoden parasta aikaa ja Eid-
juhla on mielestäni paras juhla.
AVARUUSSEIKKAILU
 
Avaruusaluksen nimi oli Apollo. Siitä lähti kumea ääni kun se kiisi. Sisällä kaikki leijui jopa matkustajat jos
heillä ei ollut turvavöitä. Matkustajat olivat nimeltään Katri ja Luukas. Katrilla oli oranssit hiukset ja pisamia.
Luukas taas oli pitkä poika mutta lyhyet hiukset. Luukas ja Katri olivat matkalla planeetalle. Planeetan nimi
oli Kanoplus. Planeetalle kesti kulkea kaksi tuntia ja neljäkymmentä minuuttia. Yhtäkkiä alus jysähti maahan.
Planeetta oli Kanoplus. Navigaattori oli näyttänyt ihan höpöjä.
Katri ja Luukas astelivat ulos aluksesta. Planeetalla oli poppuisaa. Luukas ja Katri hyppelivät innoissaan.
Yhtäkkiä kuului nyyhkytystä. Luukas ja Katri menivät katsomaan mikä siellä oli. Luukas ja Katri näkivät pienen
avaruusolion. Onneksi Katri oli ottanut mukaan sellaisen vekottimen joka osaa kaikenlaisia kieliä. Katri haki
 sen. Hän pisti sen päälle ja sanoi että avaruusolio oli kadottanut äitinsä. Katri otti avaruusolion syliinsä ja
lähti etsimään äitiä. Avaruusolio hyppäsi pois ja juoksi äitinsä syliin. Avaruusolio kiitti Katria ja Luukasta. Katri
ja Luukas lähtivät kotiin valmistelemaan Katrin syntymäpäivää.
 
Minä lensin kerran avaruuteen. Se oli kivaa. Avaruusmatka oli hiukan pelottava. Kun se alkoi lähteä menimme
hirveää vauhtia. Lento kesti kolme tuntia. Tunnin päästä tuli ruoka-aika. Ruokana oli keksiä, mehua, leipää ja
keittoa. Keksi, mehu ja leipä oli hyvää.
Raketin ulkonäkö oli mahtava. Siinä oli sata ikkunaa. Raketti oli 20 metriä. Sisällä penkeissä oli radio jonka
kautta pystyi soittamaan ohjaamolle. Penkkejä oli 200. Kaikki penkit oli varattu paitsi kuusi oli vapaana.
Oli muutakin kuten ohjaamo oli hassussa paikassa. Se oli raketin takapuolella. Pääsin ohjaamoon. Sitten kun
tulin ohjaamolta oltiin perillä. Oli kivaa leijua avaruudessa. Loppu.
 
Avaruusalus 354 X5 oli matkalle planeetalle. Avaruudessa oli omituista. Minä ja sisarukseni ja isä ja äiti ja
kaksi muuta lemmikkiä. Matka kesti kuusi päivää. Kun me saavuimme 354X5:llä Jupiteriin. Kun me astuimme
ulos maa oli omituista, aivan kuin tarkkaillaan. Omituista, ei täällä ole kameraa. Ei niin, Nona sanoi. Äkkiä kiven takaa kuului jotain. Se oli pieni avaruusoliovauva. Me mietimme, onko sen äiti kateissa. Me hoidimme
sitä kunnes sen äiti tulee. Me kuljimme Jupiteria ympäri. Sitten avaruusvauva alkoi itkeä. Me löysimme kiven jota vauva voisi järsiä sitä. Sitten vauva rauhoittui. Sitten Nalli löysi jotain. Mitä se on Nalli? Tuo tänne! Mocka
juoksi hakemaan polttoainetta. Sillä välin avaruusolio nukkui. Silloin Mocha tuli kun vauva heräsi. Silloin ava-
ruusolioäiti tuli. Hän kiitti meitä ja antoi rubiinin. Se oli punainen ja kiiltävä. Sitten me lähdimme maahan. Me
lähdimme kotiin. Siellä odotti yllätys. Pöydällä oli kakku, joka oli avaruusolion muotoinen. Sitten me söimme kakkua ja sitä jäi vielä viikoksi.
 
Olipa kerran kaksi miestä ja kaksi naista. Miehet olivat kaksoset ja naiset oli myös kaksoset. Miehien nimet
olivat Maltti ja Valtti ja naisten nimet Minna ja Linda. He halusivat mennä avaruusmatkalle koska he olivat
aina halunneet päästä avaruusmatkalle. Sitten he päättivät mennä yhdessä avaruusmatkalle. Eräänä päivä-
nä he pakkasivat tavarat. Sitten he ostivat raketin. Raketti oli upea. Siinä oli vihreää ja sinistä.
Sitten he menivät raketin sisään. Maltti halusi ohjata rakettia. Sitten he menivät matkaan. Matka kesti 30 minuuttia. 30 minuutin kuluttua he olivat perillä.
Sitten he muistivat minkä takia he tulivat. Sitten he näkivät meidän vanhat tavarat. He ottivat tavarat. Sitten
he söivät eväät. Sitten he menivät raketilla takaisin.
 
Eräänä aamuna Riina sai idean: Mennäänkö Marsiin? Miksi, Sara kysyi? Riina selitti, että hänen kaverinsa oli
matkustanut Marsiin. Elina, joka tälläkin hetkellä oli Marsissa, oli soittanut ja kysynyt, että entäs jos ottaisit
yhden kaverin mukaan ja tulisit tänne. Riina oli sanonut, että se oli tosi hyvä idea. Riina kysyi uudestaan Sa-
ralta: Tulisitko Marsiin minun kanssa? Sara sanoi: Kaipa se on pakko. Mutta mitä sanon äidille ja isälle? Sara
kysyi. Sano vaikka, voinko mennä Saralle yökylään, Sara ehdotti. Äitini ja isäni ei anna mennä kuin synttäri-
bileisiin. No, sano meneväsi koulukaverin synttäreille. No, se on parempi kuin että menen Riinalle yökylään.
Pakkaa myös minunkin tavarat, Sara pyysi. Menetkö vain sanomaan, että menet koulukaverisi synttäribilei-
siin? Riina kysyi. Menen, äidin ja isän pitää suostua. Sara mutisi. Saran äiti sanoi: No tämän kerran. Mennään
Internetiin ja ostetaan meille avaruusalus, Riina ehdotti. Mutta mistä saamme riittävästi rahaa? Sara kysyi.
Minulla on säästössä, Riina hihkaisi. No sepä hyvä, Sara ilostui. Ostetaan tuo! Ei vaan tuo! Ostetaa sittenkin
MIxyz, tytöt hihkaisivat yhteen ääneen. Katsotaan, paljonko se maksaa? Dollari, ei edes paljoo avaruusaluk-
sesta. Riina painoi hiirellä painiketta "osta". Seuraavana aamuna Riina otti tavarat mukaan. Riina otti myös
Saran tavarat. Sara ja Riina ei saanut syödä ollenkaan. Kahden tunnin päästä oli jo lähtölaskennat 1, 2, 3, 4,
5, 6, 7, 8, 9 ja 10! Raketti lähti. Riina on nyt Saran kanssa Marsissa. Eivätkä he halua millään lähteä.
 
 
Olipa kerran köyhä perhe. Eräänä päivänä äiti ja isä ostivat lapselleen suklaalevyn. Sitten mökistä kuului iloinen huuto: ME TEIMME SEN! Me voitimme oman super-raketin ja ilmaiset vuokrapuvut ja vielä ilmaisen matkan kuuhun. Sinne pitää ottaa eväät: omenoita ja popcornia ja juotavaa, poika ehdotti. Sen raketin nimi oli Raketti Bumber. Siinä oli jääkaappi ja sänkyjä koska se matka kesti yhden päivän. Muuta sitten tapahtui hauska vahinko. Poika sanoi: Avataan popcornit. Poika avasi popcornipussin. Sitten kaikki popcornit alkoivat
leijua. Vihdoin päästiin perille. Tuli alieni porukkaa vastaan ja kaappasi pojan ja vei hänet alieneitten kylään.
Sitten äiti ja isä lähtivät salieneitten perään. Mutta alienit eivät olleet tuhmia vaan halusivat vieraita. Sitten
isä ja äiti löysivät kylän ja ottivat pojan ja hyvästelivät alienit. Sitten oli aika lähteä kotiin. Niin sitten kuuhun
ensi kertaa. Perhe myi raketin ja niistä tuli onnellinen ja rikas perhe.
 
Olipa kerran avaruusalus. Sen nimi oli Akeli. He olivat menossa avaruusplaneetalle. Se näytti oudolta. Sinne
kesti 1000 kilometriä. Se oli hopeinen ulkoa. Ja sisältä keltainen. Sisällä oli limukone ja automaattinen ajo.
Siellä oli matkustajia kaksi. Niitten nimet oli Lauri ja Luukas. Sinne kesti päivän. Mutta kun he olivat perillä ne
näkivät avaruusolioita. Niillä oli keltaiset talot jotka olivat möykkyjä. Siellä oli 100 astetta kylmää. Sinne tultiin
siksi koska katsottiin pystyykö siellä elämään ihminen. He nousivat aluksesta ja menivät planeetalle. Avaruus-
oliot olivat kilttejä. Ne söivät puhdasta mönjää. Sitten he lähtivät takaisin mutta bensa loppui niin he lähtivät
kapselilla maahan.
 
  . Meitä oli kuusi. Matkaan kului viisi tuntia. Planeetta, johon me matkustamme on
Venus. Olemme matkustaneet jo kolme tuntia olisi vielä kaksi tuntia. Me emme tienneet, että avaruusalukses-
sa oli avaruusolio. Meillä oli enää puolitoistatuntia jäljellä jotta olisimme perillä. Avaruusaluksen nimi oli Salama. Salama oli tosi nopea. Avaruusoliot halusivat päästä takaisin Venukselle. Olimme perillä. Siellä oli tosi
kuuma, onneksi meillä oli avaruuspuvut. Nyt avaruusoliot tulivat ulos. Kukaan ei huomannut heitä. Avaruusoli-
ot menivät piiloon. He yrittivät vakoilla. Planeetta oli kuhmurainen ja hiekkainen. Vettä ei ollut. Avaruus oli
aivan hiljainen. Avaruusoliot ilmestyivät. Me emme nähneet niitä. Avaruusoliot olivat kylläkin kilttejä. Tulimme
tänne siksi että katsoisimme millaista avaruudessa on. Avaruusoliot halusivat takaisin maahan koska siellä
oli kivempaa. Mutta sitten me lähdimme. Meillä oli tosi jännittävä matka.
 
 
Avaruusaluksessa oli viisi matkustajaa. Aluksessa oli neljä ikkunaa. Alus oli matkalla Karamelli -planeetalle.
Siellä voi kuulemma asua. Siellä on yllin kyllin ruokaa. Matkustajana oli tosi köyhä perhe. Siinä perheessä oli
äiti, isä, Joona, Iida ja Ilari. He voittivat Rakettikilpailusta raketin. Sitten he näkivät uutisissa että on olemassa
Karamelli -planeetta. Juuri silloin Joona oli käynnistänyt raketin ilman lupaa. Ilari, Iida, äiti ja isä juoksivat
sohvalta ulos ja juuri ja juuri ehtivät mukaan rakettiin. Joona oli tehnyt viisi voileipää ja oli ottanut vettä
mukaan. Alusta ohjasi Joona ja isä. Yhtäkkiä Joona huusi: Mennään Karamelli -planeetalle! Isä sanoi: Okay,
sinne kestää vain viikko. Joona huusi: Musta aukko! Isä sai sen juuri käännettyä pois mustan aukon lähetty-
viltä. Mutta sillä välin Iida puki itselleen astronauttipuvun ja oli juuri tippumassa aluksesta. Mutta äiti ehti
ottaa hänet kiinni. Ilari oli syönyt ruuat. Mutta nyt oltiin perillä. Joona löysi heti kolme tikkaria. Siellä kaikki
asuivat tikkarin sisällä. Siellä yksi osasi suomea. Kaikki muut puhuivat galaxi hurrikaania. Siellä oli yksi mafia se puhui marsia.
 
Avaruusalus nimeltä Planeetta oli matkalla outoon planeettaan. Se näytti hauskalta. Siinä oli värikkäitä vuoria
Ne olivat hienoja. Mutta miksi yksi niistä liikkui? Kun tulimme lähemmäksi huomasimme että se oli pieni olio.
Sillä oli tuntosarvet ja söpöt pienet korvat. Se oli viininpunainen. Emme olleet koskaan nähneet senkaltaista
oliota. Jäimme hetkeksi katselemaan sitä. Pian paikalle saapui lisää olioita. Ne olivat aivan samanlaisia kuin
ensimmäinen näkemämme olio. Niillä kaikilla oli kädessään terävä keihäs. Niiden joukon johtajalla oli
kaikenlaisia aseita. Huomasimme heti, että ne olivat hyökkäämässä kimppuumme. Lähdimme juoksemaan
kohti alusta, otimme kamerat esiin ja aloimme kuvata niitä. Sitten oli kotiinlähtöaika. Kaikki eivät tahtoneet
heti lähteä pois niiden kauniiden otuksien luota, mutta oli pakko.
 
Avaruusalus oli tosi iso ja hieno. Siellä oli tosi paljon välkkyviä nappuloita. Sisällä oli teevee ja Xboxsi viih-
dykkeeksi. Ulkoa se oli eniten vihreä ja sininen. Sen ominaisuudet ovat nopeus ja tekniikka. Sen nimi on
Sininen salama. Minä olin ratissa. Kaverini Pauli oli ylennetty kenraali ja eversti. Minun toinen kaveri Akseli
on taas perämies, hyvä sellainen. Olimme matkanneet jo 400 kilometriä. Jos päämääränä on Mars olot voivat
olla aika tukalat, sillä siellä on laavaa ja tosi kuuma ilma. Laitoin juuri raketin autopilotille ja aloin pelaamaan
Xboxia. Sitten yhtäkkiä kuului iso kolahdus. Se oli tosi iso asteroidi. Avaruusalukseen tuli iso reikä. Mutta nyt
keksin! Minun täytyy täyttää reikä nopeasti avaruusvarusteilla. Jee, se onnistui, Akseli sanoi. Sitten vielä
matkataan pitkää matkaa. Ja Mars näkyi jo. Sitten laskin, että matkaa on enää kaksi minuuttia, niin olemme
Marsissa. Ja vihdoin olimme perillä. Sitten kokeilin painovoimaa, mutta sitä ei tietenkään ollut. Sitten jostain
kuului outoa ääntä. Menin katsomaan, mikä se oli. Se oli hirveä lihansyöjä. Sitten menin äkkiä karkuun.
Pauli käynnisti aluksen aluksen ja lähdimme Maahan. Loppu.
 
Oli kauan aikaa sitten avaruusalus. Avaruusaluksen nimi oli Kuu. Eräänä päivänä tapahtui outo juttu. No, outo
juttu ainakin kuulle. No, Kuu sai kyyditä ihmisiä ensimmäisen kerran. Kuu oli niin innoissaan, että oikein
pomppi niin että koko maa jytisi.  Kun hän lopetti niin lähdettiin. Ihmiset kävelivät rakettiin. Kaikilla oli reppu
selässä. Matkustajien nimet olivat Aapo ja Miisa. Miisa oli luonteeltaan iloinen ja reipas kiharatukkainen
tyttö ja Aapo on tummatukkainen  ja silmälasipäinen poika. Vihdoin lähdettiin. Aapoa vähän pelotti, mutta
Miisa oli rohkea. Kun he olivat matkalla, vastaan tuli meteoriittisade. Silloin Miisaakin pelotti vähän. Mutta voi
Aapo parkaa, hän oikein purskahti itkuun. Ennen kuin he lähtivät niin Aapo oli innoissaan, mutta kun he
lähtivät, Aapoa alkoi pelottaa. Aapo olisi halunnut kotiin. Mutta kun Miisa antoi Aapon pelata tietokoneella,
niin Aapo ei edes muistanut koko matkaa. Vihdoin oltiin perillä. Siellä oli niin omituisia asukkaita, että minä
voisin kertoa heistä. No, heidän ihonväri oli vihreä ja vielä heillä oli antennit päässä. Yhdestä, jonka nimi on
Lem, tuli meidän kaveriksi. Joten jäätiin sinne asumaan. Loppu!
 
Olipa kerran apinajengi jotka halusivat kovasti mennä avaruuteen. Niitten avaruusalus oli outo sinivalkoinen.
Apinoiden nimet olivat Markus, Teemu, Jokeri, Eetu ja Ken. Ken oli pomo ja muut auttoivat häntä. Avaruus-
alus pakattiin ja apinat korjasivat avaruusalusta. Apinat olivat valmiita ja astuivat avaruusalukseen. Kaikki
valmistautuivat lähtöön. Ken laittoi avaruusalukseen bensaa. Apinat olivat valmiita lähtöön. Apinat laskivat
kymmeneen: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10 ja lähtöön! Avaruusalus lensi kovaa vauhtia. Apinat olivat kuussa.
Ken ja muut astuivat kuuhun. He tarkkailivat paikat. Kuun jälkeen apinat lähtivät kahteen planeettaan.
Planeetan jälkeen apinat lähtivät aurinkoa päin. He kiersivät auringon. Ja kiersivät maat jotka olivat menneet
kun ne kiersivät kaksi planeettaa. He palasivat kuuhun. Kuussa he tutkivat mitä siellä on. Siitä lähdettiin ja
palattiin maapallolle. Sinne kesti 7 tuntia 40 minuuttia ja 50 sekuntia. Matkalla apinat söivät banaania. Apinat
olivat maapallolla.
 
Olen avaruudessa pehmolelujeni kanssa. Raketti on tosi hieno. Me matkustamme Tranktu -planeetalle. Pla-
neetalle kestää enää viikon. Meidän raketti on nimeltään Supertuntti. Supertuntti on ihan uusi koska se
kiiltää vielä. Supertuntin ulkovärit ovat valkoinen maito, violetti niin kuin kukka ja vaaleanpunainen kuin
ruusunnuppu. Mutta sisältä taas värit ovat kokonaan vaaleansinistä. Minua ja pehmoleluja hiukan jännitti,
mitä siellä planeetalla tapahtuu. Me menemme sen vuoksi sinne, että se on uusi planeetta. Nyt me laskeu-
dutaan planeetalle. Planeetalta näyttää hienolta. Planeetalle pitäisi antaa nimi, me mietimme, mutta ajatte-
limme ajatella jättää sen rauhaan vähäksi aikaa. Planeetalle oli alkanut ilmestyä avaruusolioita, joilla oli
vKartiapuvut. He piirittivät meidät ja veivät meidät jonnekin paikkaan. He veivät meidät varmaan planeetan
kuninkaan luokse, koska sillä oli kruunu, niin me ainakin päättelimme, niin olikin. Se sanoi voitaisiinko me
korjata niitten avaruusalus. Me vastasimme näin: Kyllä, vaikka heti. Se tuli heti melkein korjatuksi. Me menim-
me kuninkaan luokse. Kuningas oli iloinen. Te saatte löytöpalkkioksi rakettipolttoainetta kun autoitte meitä.
Meiltä olikin loppunut bensa. Mutta kuningas, minkä nimen antaisimme planeetalle? Vai onko tällä jo nimi,
kuningas? Minä tiedänkin jo! Venlan ja pehmolelujen planeetta. Hyvä nimi kuningas ja kiitoksia, samoin.
 
Eräänä päivänä menin hakemaan raketin korjaamosta, koska minä, Ella ja Sara päätimme mennä katsomaan
planeettaa. Raketti oli tosi hieno. Sen nimi oli Salama. Siinä oli sisällä valkoista nahkaa. Se kiiti taivaalla kuin
pyrstötähti. Ulkoapäin se oli punaraitainen. Meitä hirvitti kauheasti, mutta onneksi sinne tuli mukaan kaksi
astronauttia. Viikon päästä oli lähtö. Kello kaksitoista yöllä, Sara muistutti. Viikko kuluu tosi nopeasti, Ella
totesi, niinpä pitää alkaa pakata. Meidän perhe on huolissaan minusta, koska olen kymmenvuotias, sanoin.
Hei  vaan, oletteko te ne tytöt, jotka lähtevät Wingi -planeetalle? Joo, tietty, me sanottiin. Kun koitti lähdön
aika kaikki kylän asukkaat tulivat katsomaan Myyräsen perhettä lukuun ottamatta. 3, 2, 1 raketti lähti kohti
Wingin planeettaa. Matka kesti 15 päivää, astronautti sanoi. Kun päästiin planeetalle löydettiin havaintoja.
Minulle ja Saralle tuli koti-ikävä. Astronautit päättivät kahden kesken, että lähdettiin kolmen tunnin päästä.
Kun raketti lähti kohti maata, kylän asukkaat olivat odottamassa. Niin tämäkin seikkailu kokeiltiin.
 
Oli rauhaisa aamu. Rakettikentällä seisoi sininen raketti. Siinä oli neljä ikkunaa ja yksi ovi. Astronautti AAva
Avaruus oli lähdössä avaruuteen. Hän sai valita raketin. Minä otan tuon sinisen raketin, Aava sanoi. Aava
puki astronauttiasun ja käynnisti raketin. Hän näki oudon näköisen planeetan. Aava ohjasi raketin planeet-
taa päin ja laskeutui planeetalle. Kun hän kääntyi, hän törmäsi metalliseen kylttiin. Aava katsoi kylttiä tarkasti
Siinä luki: Humppelimaa. Aavan eteen ilmestyi kaunis ja vilkas kaupunki. Talot olivat lasisia kuplia, puistot
ihanan vihertäviä ja asukkaat vihreitä olioita. Aava kuuli läheltä ääntä. Hän katsoi alas. Aavan jalkojen juu-
ressa kökötti olio. Kuka sinä olet? olio kysyi. Minä olen Aava. Aha, minä olen Vartia ja mitä sinä tahdot? Minä
haluan tutustua planeettaanne. Kyllä se onnistuu. Vartia vei Aavan outoon tunneliin. Minne täältä pääsee?
Aava kysyi. Kuninkaan luo! Vartija sanoi. Hetken päästä Vartia avasi kultaisen oven. Aavan edessä oli
valtaistuin. Yhtäkkiä alkoi kuulua outoa musiikkia. Valtaistuimen viereen alkoi kerääntyä tuhansittain olioita.
Sitten valtaistuimeen istahti kruunupäinen olio. Olio sanoi kovalla äänellä: Minä olen Humppelimaan kuningas!
Kuningas käveli Aavaa päin ja sanoi: Tervetuloa Humppelimaahan! Alkoi kuulua klassista musiikkia. Esille
tuotiin paljon eri ruokia. Nyt täällä pidetään tanssiaiset, Vartija sanoi. Tanssiaisten jälkeen Vartija näytti
Aavalle vierashuoneen, jossa Aava saisi nukkua yön yli. Aamulla AAva meni Humppelimaan taidemuseoon.
Sen jälkeen Aava kävi kiittämässä kuningasta siitä, että oli saanut olla tanssiaisissa. Sitten hän hyvästeli
Vartijan ja lähti kotiin. Kotona Aava kertoi tutuilleen seikkailustaan Humppelimaassa.
 
Pilvilinnan emäntiä oli kolme. Heidän nimensä oli Alaska ja Ansa ja Minna. Jokaisella emännällä oli neljä
avainta. Ansalta oli tippunut avain. Kun avain tippui maan päälle siellä oli poika. Sitten poika huomasi avai-
men. Poika ihmetteli, mistä tämä avain tippu. Poika vei avaimen ullakolle. Pojalla oli myös pikkusisko. Ansalta
oli tippunut hänen keittiön avain. Pilvilinnan emännillä oli tänään juhlat. Pilvilinnan emännillä oli tänään kil-
pailu kuka tekee parhaimman kakun. Kun Ansa meni keittiöön hän etsi avainta. Ansa ihmetteli missä minun
avain on. Sitten Ansa muisti että tänään oli kilpailu. Poika meni ullakolle ja meni avaimen kanssa ulos. Ja miet-
ti olisiko tämä avain tippunut taivaalta. Sitten poika koputti Alaskan oveen. Alaska mietti kuka siellä voisi olla.
Alaska sanoi sisään. Ansa tuli sisään. Alaska sanoi mitä sinä täällä teet. Ansa selitti että hänen keittiön
avain oli hukassa. Sitten Alaska sanoi haluaisitko tehdä kanssani kakun? Ansa sanoi kyllä.
 
Avaruusmatkailijat joivat kahvia joka leijuu. Oli pelottava matka. Yhtäkkiä tömähti ja olivat Jupiterissa. Vauva
huutaa: Minä haluan kuuhun. Hirviö oli häkissä. Yhtäkkiiä Jupiter vaihtoi väriä. Äsken se oli vihreä ja nyt sini-
nen. Häivytään. Mennään tuntemattomaan maailmaan. Joo, vauva huutaa. Mitä? Ei tämä ole mikään Jupiter, vaan Maassa ollaan.
 
Miten pitkähäntäisestä tuli lyhythäntäinen? Ryhmissä kirjoitetut tarinat.
 
Miksi ilveksellä on lyhyt häntä?
 
Oli kuuma kesäpäivä. Ilves käveli kuumalla hiekalla. Ilvestä poltteli tassuista. Yhtäkkiä hirvi hyppäsi männikös-
tä iso saalis mukanaan. Mistä sinä noin komean lampaan sait? Luolasta, hirvi vastasi. Mistä luolasta? ilves ky-
syi. Hirvi osoitti kiviluolaa. Kun ilves meni luolaan, siellä ei näkynyt yhtään lihaa. Yhtäkkiä hirvi potkaisi luolaa
niin että kivet putoilivat. Ilves juoksi minkä käpälistään pääsi. Mutta silloin osa kivistä putosu hännän päälle.
Ilves riuhtoi ja riuhtoi. Yhtäkkiä häntä katkesi ja jäljellä oli vain pieni töpöhäntä.
 
Piraijan lounas
 
Oli paahtava kesäaamu ja kirahvi löntysteli rauhallisesti vehreällä savannilla. Yhtäkkiä hirvi juoksi kirahvin
eteen.
Kirahvi: Miksi sinä juokset minun eteeni?
Hirvi: Siksi kun minun häntääni kuumottaa. Missä on lampi?
Kirahvi: Tule mukaani. Minä näytän sinulle komean lammen.
Niin hirvi ja kirahvi lähtivät kävelemään kohti lampea. Kun he pääsivät lammelle, hirvi hyppäsi lampeen ja
sanoi  IHANAA!!! Mutta yhtäkkiä piraija hyppäsi ilmaan ja puri hirven häntää. Siitä lähtien hirvellä on ollut
lyhyt häntä.
 
Oli lämmin kesäaamu. Ilves käveli metsäpolulla ja huomasi naalin. Ilves käveli naalin luokse ja pysähtyi. Ilves
kysyi: Mistäs noin komean jäniksen sait? Pistä vain häntäsi jäniksenkoloon ja odota, että alkaa nipistellä.
Ja sitten ilves teki sen. Ja ilves odotti viisi minuuttia. Mutta ilves ei huomannut, että häntä oli poikki. Ilves
huomasi naalin ja sanoi: Sinä huijasit minua!
 
Oli kevät kun ilves ja susi tapasivat tiheässä mäntymetsässä. Susi: Katsopa ilves minun komeaa häntääni.
Ilves: On minullakin komea häntä. Susi tuli kateelliseksi, koska hän halusi olla ainoa metsän pitkähäntäinen
eläin. Susi halusi huijata ilvestä. Susi: Lyhythäntäisenä olisi paljon helpompi elää, koska se ei olisi sinun
tielläsi. Ilves: Miten häntä katkaistaan?  Ilves: Mene lammen luokse ja ärsytä järven haukea. Sitten hauki pu-
raisee  häntä. Sitten ilves lähti lammelle kiusaamaan haukea. Kun hän oli kiusannut haukea paljon, niin hauki
puraisi ilvestä hännästä. Niinpä ilveksestä tuli lyhythäntäinen. Sitten susi oli tyytyväinen.
 
Talviloma
 
Minun talviloma
Oli maanantai ja lähdin harkkoihin. Olisi ollut AV oheisewt, mutta en päässyt niihin. Mutta menin jäälle. Pistin
luistimet jalkaan. Niissä oli teipit. Teipit suojaavat luistimia ettei tule kolhujas. Olin Heidin, Ciitan ja Wilman
kanssa samassa ryhmässä. Meidän valkkju oli Jonna. Me sirklattiin, tehtiin oileria ja kaksoisrittiä. Iskä tuli
hakemaan ja lähdettiin hakemaan äitiä töistä. Sitten mentiin luistelukauppaan. Katsottiin minulle uutta fliissiä
ja hametta. Sain mustan fliissin ja valkoisen helman.
Sunnuntaina menin Essin kanssa elokuviin. Menimme katsomaan Kaksin karkuteillä. Se oli hieman jännittävä.
Söimme elokuvissa popcornia, karkkia ja limua. Siinä oli minun talviloma. Se oli ihan parhain talviloma.
 
Tosi kiva talviloma
 
Isä ja äiti tulivat hakemaan minut koulusta. Menimme Akseliin elikkä kirpputorille. Oltiin siellä 15 minuuttia ja
sitten mentiin Helsinkiin. Oltiin siellä aika kauan. Sitten kun isä ajoi nopeasti niin yksi auto tuli rekan eteen.
Sitten rekka ajoi autoa päinn ja tuli kolari. Isä jarrutti niin kovaa ja kääntyi tielle. Oli niin kirkas aurinko. Sitten
oltiin Sellossa. Siellä ostettiin televisio ja kaksi läppäriä ja digiboxi. Se oli kivaa. Ja mentiin Ber lelukauppaan ostamaan pikkuveljelle hyrrä, leluauto, pieni vihko ja valo. Sitten menimme Lidiliin ostamaan keksiä ja kark-
kia. Karkit olivat Haribo  ja nallekarkkia. a se oli kivaa. Sitten mentiin Sellosta pois ja mentiin Prismaan. Isä
tilasi Prismassa pitsaa. Sitten mentiin hakeen pitsa. Sitten syötiin pitsaa ja isä laittoi tv:tä. Seuraavana päi-
vänä isä laittoi television. Ja taas seuraavana päivänä vaihdettiin huonetta. Ja se oli kivaa. Sen pituinen se.
 
Pikkuhiiri talvilomalla
 
Oli kaunis talviaamu kun Pikkuhiiri muisti että oli hiihtoloma. Hiiri puki äkkiä päälleen. Hiiren nimi oli Martta.
Martta katsos oli luvannut mennä kaverin kanssa Huimalaan. Yhtäkkiä puhelin soi. Martta meni vastaamaan.
Sitten hän huomasi että siellä oli hänen serkkunsa. Päivää sanoi Martta. Päivää päivää serkku vastasi. Mitä!
Martta sanoi innoissaan. No sitä että mentäisiinkö yhdessä Korkeasaareen? serkku kysyi. Martta oli ihan
unohtanut että oli luvannut kaverilleen että menisi Huimalaan hänen kanssaan. Mutta nyt haluan mennä
Korkeasaareen. Minä haluan mieluummin Korkeasaareen,uikutti Martta uikutti äidilleen, kun on näin aurinkoi-
nen talvi. Tiedän että on hyvä ulkoilusää. Mutta lupasit kaverillesi, äiti sanoi. Lupasinko? Martta kysyi. Ai niin,
aivan unohdin. No, soitan kaverille etten pääsekään sinne, Martta sanoi vähän ajan päästä. Sillä lupasin jo
serkulle että tulen sinne. No moleltako serkkusi sanoi että menisitte Korkeasaareen? äiti kysyi Martalta. Kello
kahdeksan. Selvä äiti sanoi, entä sitten se Huimala? No tietenkin kolmelta. No, sitten ehdit molempiin. Kiitos
äit, Martta sanoi. Siihenpä se päättyi!
 
Hiihtoloma
 
Talvilomalla menin kolme kertaa Ratiopharm areenalle. Siellä oli kivaa. Vetelin siellä,treenasin pomppuja,
pelasin jalkapalloa ja juoksin kuusi kierrosta. Yksi kierros oli 800 metriä. Toisella kertaa pelasin jalkapalloa,
pomputtelin, vetelin ja venyttelin. Matkalla kotiin olin veljeni kanssa kivi, sakset paperia. Kotona menin suih-
kuun, pesin hampaat ja menin  nukkumaan. Aamulla kun heräsin pesin hampaat ja söin aamupalan. Menin
isoveljeni peliin katsomaan. Sitten jäin pelaamaan sinne jalkapalloa. Kun tultiin kotiin menin suihkuun ja sit-
ten olin tietokoneella 30 minuuttia. Sitten söin iltapalan, pesin hampaat ja menin nukkumaan. Aamulla kun
heräsin velipuoli soitti että se tulee tänään kuudelta. Sen kanssa menin Iso Omenaan. Siellä oli kivaa. Me
mentiin syömään ja tehtiin kaikkea muuta. Sen jälkeen menin treeneihin. Siellä oli kivaa. Kun tulin kotiin
söin iltapalan ja menin pesemään hampaat ja sitten nukkumaan. Aamulla kun heräsin menin takaisin nukku-
maan.
 
Minun talvilomani
 
Oltiin Karibiassa. Siellä oli kolme liukumäkeä. Siellä oli paljon erilaisia altaita. Siellä oli kylmiä ja lämpimiä al-
taita. Ulkoaltaassa oli kivaa. Illalla oltiin ravintolassa jossa oli ruokana salaatteja, perunamuussia, makkaraa,
lohta, kanaa ja perunaa. Aamupalalla oli karjalanpiirakkaa ja pekonia. Söin tosi paljon pekonia. Kerittiin vielä
uimaan. Huone piti luovuttaa kahdeltatoista. Kun mentiin rengasliukumäkeen kiljuin aina kun tuli töyssy.
Meillä oli uimalasit ja snorkkelit. Siellä oli höyrysauna ja tavallinen sauna. Minulla oli hyvä nukkua. Iltaruuan
jälkeen  jälkiruokana oli jäätelöä ja suklaamoussea.
Sunnuntaina oltiin vielä laskettelemassa Kauniaisissa. Siellä oli kolme mäkeä. Laskettiin kaikkia mäkiä. Paras
oli jyrkin.
 
Talvilomalla olin Kanariansaarilla. Siellä oli lämmintä. Minä uin paljon rannalla ja uima-altaassa. Ostin sieltä
lätsän. Me vuokrattiin avoauto. Siellä oli tosi hyviä aamupaloja. Mutta kaikkein paras aamupala oli amerik-
kalaiset pannarit ja letut. Kun olin uima-altaalla oli kuvaukset. Minä menin niihin. Siinä pidettiin aitoa papu-
kaijaa sylissä ja toinen oli olkapäällä. Sitten sen jälkeen oli näytös missä papukaija polki pientä pyörää ja
meni potkulaudalla. Meillä oli rannekkeet millä voi ottaa niin paljon jäätelöä ja limsaa ilmaiseksi ja aamiainen,
päivällinen ja lounas. Siellä oli kivaa ohjelmaa esimerkiksi fudista, rantapalloa ja vesipalloa. Sitten lähdin pois.
 
Mitä Afrikassa tapahtuu
 
Kun minulla ja kaverilla tuli talviloma me aiottiin mennä Afrikkaan lomailemaan. Sitten me pakattiin. Kun me
oltiin pakattu, meillä oli matkaliput. Matkustimme lentokoneella. Matka kesti kolme päivää. Kun oltiin perillä
me saatiin asunto. Asunto oli valtava. Se oli hieno ja siinä oli valtavan iso televisio. Minä ja kaveri otettiin
kamera ja mentiin ulos. Me nähtiin paljon elefantteja. Me kuvattiin elefantit. Sitten me nähtiin flamingo. Me
kuvattiin flamingo. Sitten me leikittiin pihalla ja lähdettiin kotiin. Oli yö ja me mentiin nukkumaan. Seuraavana
aamuna pestiin hampaat ja syötiin aamupalaa. Me syötiin aamupalaksi leipää ja maitoa. Sitten me mentiin
ostamaan leluja. Sitten ostettiin lemmikit. Minä ostin marsun ja kaveri kissan. Sitten me mentiin takaisin Suo-
meen.
 
Minun talvilomani
 
Me menimme tänään mökille. Kun me päästiin mökille piti laittaa patterit lämpimälle. Sitten meidän lapsien piti
auttaa vanhempia tuomaan tavaroita autosta mäkille. Kun se oli tehty oli jo niin myöhä että piti mennä nuk-
kumaan. Aamulla minä nousin ensimmäisenä ja päästin meidän koiran ulos. Sen nimi on Miksu. Kun olin pääs-
tänyt Miksun ulos niin söin aamupalan. Sinä aikana kun söin aamupalaa niin muu perhe heräsi ja tuli kanssa
syömään aamupalaa. Sinä aikana Miksu halusi sisään ja päästin Miksun sisään. Kun oltiin syöty mentiin
pukemaan ja pestiin hampaat. Sitten puettiin hiihtovaatteet päälle ja monot. Mentiin meren jäälle hiihtämään.
Mentiin melkein yksi saari ympäri kun me pysähdyimme sellaiselle jääpaikalle laskemaan me lapset joita oli
minä, Riina ja Veera. Vanhemmat lähti pidemmälle. Kun vanhemmat tuli niin lähdettiin mökille. Mökillä minä ja
Riina leikittiin leikkihuoneessa. Kun oli iltapalan aika niin syötiin, pestiin hampaat ja mentiin nukkumaan. Muina
päivinä hiihdettiin ja leikittiin eikä mikään erikoista tapahtunut.
 
Iinan ja Tiian reipas loma
 
Olipa kerran Iina ja Tiia. He aikoivat viettää hiihtoloman yhdessä. Tiia ja Iina ovat parhaita kavereita, naapu-
reita ja koulukaverit. Tytöt ovat kymmenen vuotiaita. Ensimmäisenä päivänä Iina ja Tiia menivät uimaan Ta-
piolaan. He tekivät hurjia uimatemppuja. Iltapäivällä Iina ja Tiia menivät yhdessä pulkkamäkeen. Sen jälkeen
oli ruoka. Ruokana oli makoisaa juustopastaa. Iina pakkasi reppuunsa tavaransa ja lähti Tiialle yökylään kä-
vellen. Yöllä Tiia ja Iina pihistivät herkkua ja ahmivat ne, jonka jälkeen he näkivät levottomat unet. Aamulla
Iina ja Tiia heräsivät puoli kymmeneltä. Aamupalaksi oli kroissantteja, kaakaota, mannapuuroa ja juustäsäm-
pylöitä, jonka sisällä oli Oltermannijuustoa, salaattia., kurkkua, tomaattia ja makoisia katkarapuja. Sitten
Iinan oli aika lähteä kotia päin.
 
Hiihtoloma
 
Kun hiihtoloma alkoi heräsin puolen päivän aikaan. Aloin pukea koska lähdin isovelin kanssa laskettelemaan
Peuramaalle. Sinne kestää matka 20 minuuttia. Kun olin perillä piti ostaa liput. Ostettiin neöjän tunnin liput.
Käytiin välillä lämmittelemässä kahviossa. Sitten seuraavana päivänä menin uudestaan isovelin, isovelin
kaveri ja minun kaveri. Ostettiin kolmen tunnin liput. Olin hiihtolomalla laivalla ja siellä esiintyi illalla Vieno
Kekkonen. Sitten me ostettiin baarista lasten drinkit. Kun mentiin nukkumaan kello 12 yöllä niin ei saatu
nukuttua koska meidän hytin lähellä oli baari. Seuraavana päivänä aamulla mentiin aamupalaa syömään. Kun
oltiin syöty mentiin Viroon kauppoihin. Ostin yhdestä kaupasta tulppapyssyn ja kohta lähti laiva takaisin Helsinkiin.
 
Kirpun talviloma
 
Olipa kerran koira nimeltä Kirppu. Kirppu oli aina halunnut mennä laskettelulomalle. Oli aamu kun Kirppu
katsoi omistajansa Millan kanssa televisiota. No niin, nyt tuli mainoskatko, minä haluan lisää mehua. Milla!
Tule heti katsomaan! No mitä? Jos osallistuu tuohon kilpailuun niin voi voittaa loman laskettelupaikkaan! Sin-
ne minä haluaisin! Milla soitti kilpailun ohjaajalle. Päivää! Päivää vaan! Minä haluaisin osallistua kilpailuun.
Sopiihan se! Kysyn vain yhden kysymyksen ja jos vastaat oikein voitat loman! Kysy jo! Mikä on Suomen pää-
kaupunki? Helsinki! Oikein! Jes! Voitit lasketteluloman! Kirppu! Voitimme sen lasketteluloman! Jee! Mennään
heti pakkaamaan. Kun Milla ja Kirppu olivat pakanneet, he tilasivat taxin. Kirppu katseli taxin ikkunasta
maisemia. Yhtäkkiä taxi pysähtyi hienon hotellin eteen. Vau! Tuossako me yövytään? Kyllä. Kirppu ja Milla
kävelivät vastaanottoon. Hyvää päivää! Päivää! Me haluaisimme huoneen. Huone 15 on vapaa, tässä
avaimet. Kiitos! Kun he olivat päässeet hotellihuoneeseen, he menivät laskettelemaan.  Mennään jo! Valitet-
tavasti koirat eivät saa lasketella täällä. Mitä minä teen? Voit pulkkailla. Kirppu otti pulkan ja käveli mäkeä
ylös. Kun Kirppu oli juuri istumassa pulkkaan, yhtäkkiä joku tönäisi pulkkaa niin, että se alkoi liukua. Kun pulk-
ka oli pysähtynyt, Milla tuli Kirpun luo ja sanoi: Kello on paljon, pitää mennä nukkumaan. Seuraavana päivänä
Kirppu ja Milla pakkasivat matkalaukut ja lähtivät kotiin. Matka kotiin kesti monta tuntia. Kun he olivat kotona,
Kirppu juoksi sisään ja sanoi: Se oli tosi kiva loma!
 
Olin kotona. Kun heräsin aamulla söin. Sitten menin ulos. Otin treenit mun kaverin kanssa. Treenien jälkeen
Menin Iso Omenaan. Ostin pullan ja limua. Se maksoi viisi euroa. Söin Havdarin kanssa. Menin leikkimään
tietokoneella. Pelaamisen jälkeen menin nukkumaan. Tiistaina heräsin ja söin aamupalan. Puin päälle ja
menin ulos leikkimään pikkuveljen kanssa. Kahden tunnin päästä menin kotiin. Söin iltapalan ja menin hetkek-
si televisiota. Sitten menin perheen kanssa mun isosiskolle. Tunnin päästä menin kotiin nukkumaan. Keski-
viikkona heräsin ja katsoin Yle tv2. Sitten söin ja olin ulkona viisi tuntia. Sitten olin kaksi tuntia. Tulin kotiin
katsoin tietokonetta ja menin nukkumaan.
 
Talviloma
 
Kerran talvilomalla olin leirillä isosiskon kanssa. Bussimatka kesti yhden tunnin. Bussissa oli tylsää. Ja vihdoin
olimme perillä. Ekaksi mentiin ruokalaan juttelemaan ekasta päivästä. Ja sitten syömään. Vihdoin alettiin 
majoittua. Kaikki pojat nukkuivat samassa huoneessa. Kun menin huoneeseen, hämmästyin koska huone oli
tosi iso. Siellä oli kuusi sänkyä, pöytä ja tuoleja. Sitten menin peliluolaan. Siellä oli bilispöytä, kaks pleikkaa,
kaks hienoa pöytäjalkkista ja lautapelejä. Ekaks pelasin bilistä ja sitten pleikkaa. Sitten menin huoneeseen
syömään karkkia. Sen pituinen se.
 
Olin museossa. Sen jälkeen menimme ulos leikkimään pikkusiskon ja kaverin kanssa. Sitten menimme sisälle
syömään. Sitten leikimme kotona ja kävimme kaupassa. Sitten menimme kotiin ja sen jälkeen menin kaverin
luokse ja otin pikkusiskoni mukaan kaverini luokse. Sen jälkeen levättiin vähäsen. Sen jälkeen mentiin sau-
naan. Sitten koitti uusi päivä.
 
Mimmin hiihtoloma
 
Olipa kerran pikku tyttö joka oli tylsistynyt. Tytön nimi oli Mimmi. Mimmi istui kalliolla ja mietti. Mitä minä voisin
tehdä? Mimmi oli kalliolla viisi minuuttia ja niin hän keksi. Nyt minä tiedän mitä minä teen! Mimmi kiirehti ha-
kemaan työkaluja puumajaa varten. Mimmi meni ikivanhaan kellariin jossa hän ei koskaan ollut. Portaat niti-
sivät ja natisivat. Mimmiä pelotti. Yhtäkkiä kuukui outoa ääntä. Mimmi huomasi isän työpakin ja lautoja. Mimmi
otti isän työpakin ja laudat ja juoksi kiireesti yläkertaan. Hmmm, minne tekisin puumajan? Tuonne varjoisaan
paikkaan ja myös korkealle. Mimmi sai majan juuri valmiiksi kun hänen äitinsä huuti syömään. Mimmi leikki joka päivä majassa.
 
Huuko kylpylässä
 
Oli pakkasaamu. Huuko oli talvilomalla. Yhtäkkiä ovikello soi. Siellä oli Huukon täti. Hei Huuko! täti sanoi. Juna
lähtee, pitää kiirehtiä! Minne me mennään? Mennään kylpylään junalla, täti kertoi. No selvä, pakkaan laukku-
ni, Huuko tokaisi. Meillä on noin kymmenen minuuttia aikaa astua junaan! Kun vihdoin ja viimein Huuko ja
sen täti astuivat junaan. Samassa Huukoon tuli vesikauhu. Minua pelottaa. Pitäisiköhän kertoa tädille? En
uskalla uida! Entäs jos hukun? Onneksi täti oli vessassa. Kun oltiin kylpylässä riisuttu vaatteet Huukoa alkoi
itkettää. Nyyh byää ööööööö. Mikä sinulla on? täti kysyi. En osaa uida, hukun ihan varmasti, Huuko virkkoi.
Tehdään sopimus ja se on tällainen: että kun uit, minä uin sinun vieressä. Jos menet pinnan alle, minä autan
sinua, täti lohdutti. No selvä. Kun Huuko hyppäsi veteen hän sanoi: HALUUN OLLA TÄÄLLÄ koko PÄIVÄN. UI-
MINEN ON HAUSKAA. Sitä Huuko ei vain muistanut. Kun neljä tuntia oli kulunut, täti sanoi näin: Pitää lähteä
.kotiin. Kissani odottaa ruokaa! Miksi? Haluan uida vielä vähän! Huuko aneli. En jaksa tapella! täti sanoi tiukalla äänellä. No tullaan tänne uudestaan, täti heltyi.
 
Hiihtoloma
 
Ensimmäisenä viikonloppuna menin Haminaan. Serkkuni kiusasi minua siellä. Lauantaina menimme koulun
pihalle luistelemaan. Maanantaina menimme taas luistelemaan mutta eri kentälle. Tiistaina mummi ja ukki
veivät minut  kotiin. Keskiviikkona lähdimme Tallinnaan. Se hotelli muistutti mielestäni sokkeloa. Tallinnassa
oli myös lumilinnoja joissa oli jäämäkiä. Ostimme kaksi taulua. Toisessa oli kaksi lintua, se tulee minun huo-
neeseen. Kissataulu tulee äidin ja isin huoneeseen. Kävimme monessa kaupassa etsimässä minulle kenkiä,
mutta mistään ei löytynyt. Perjantaina lähdimme laivalla takaisin Suomeen. Kun emme löytäneet Tallinnasta
kenkiä, ostimme ne Tapiolasta. Ne ovat liilat.
 
Hölmöläistarinat
 
Hölmöläisakat soutuveneretkellä
 
Olipa kerran seitsemän akkaa. Tänään he aikovat mennä soutuveneretkelle. He olivat veneessä. Viisain
akka sanoi: Mennään tonne vesiputouksen viereen kattoon mitä toi vesiputous tekee. Joku sanoi: Sit ei oteta
airoja mukaan. Sit ne lähti kohti vesiputousta. Putous veti heitä kohti. Kun he olivat tosi lähellä, he alkoivat
itkeä kun he tippuvat vesiputouksesta. He kuolivat melkein. Ne ei löytänyt millään kotiin. He olivat viidakossa.
Joku akoista sanoi: Etsitään aarre. Joku sanoi: Löysin aarrekartan. Täs sanotaan: Seuraa kultarahoja. Joku
näki puussa banaanin. Seurataan niitä banaaneja. Sieltä voi löytyä ikuiset ruuat! Niin, voi seurataan niitä.
Kun he olivat perillä, heidän edessä oli koodi, joka oli kiinaksi. Tyhmin akka sanoi: Ching Cang kong. Heidän
eteen avautui luola. He menivät sinne. Siellä oli uusi koodi. Se avautui itsestään. Siellä oli ikuiset ruuat. LOPPU
 
Hölmöläiset luistelemassa
 
Hölmöläiset olivat ostaneet luistimet, mutta he eivät tienneet miten niitä käytetään. No, mennäänkö luiste-
lemaan? Emmehän me osaa luistella!! Yritetään kuitenkin. Selvä, lähdetään. Niin he lähtivät. Matka meni tosi
nopeasti. Laitetaan luistimet jalkaan. Selvä. Hölmöläiset eivät tienneet miten luistimet laitetaan. He laittoivat
luistimet, mutta he laittoivat luistimet vääriin jalkoihin. He jättivät nauhat auki ja laittoivat kypärän väärin-
päin päähän. Sitten he menivät jäälle, he kompuroivat ja pari kaatui jäähän. Kun he olivat luistelleet tunnin
ja kompuroineet Matti tuli paikalle. Mikäs teillä on? No, kun kompuroimme koko ajan. No, solmikaa nauhat.
Hölmöläiset solmivat nauhat toistensa luistimiin. Hölmöläiset kaatuilivat entistä enemmän.
 
Hölmölänakat luistelemassa
 
Olipa kerran seitsemän akkaa. Akat tekivät aina jotain hölmöä. Mutta onneksi Matti osasi aina auttaa. Eräänä
aamupäivänä yksi akoista sai idean. Mennäänkö luistelemaan? hän sanoi. Mutta toinen akoista kysui: Mistä
saamme jäätä? Kolmas sai idean: Jäädytetään tuo lampi! Mutta miten? Akat luulivat että lampi oli jäässä, kun
kimmelsi kirkkaan sinisenä. Niin he laittoivat tennarit ja kypärät. Mutta ei luistanut. Siitäpä akat pettyivät.
Mutta joku akoista ehdotti: Laitetaan heinäpala kenkien pohjaan kiinni. Ja niin tehtiin. Ja hyvin luisti. Mutta
hetken päästä he laskivat että kaikki oli tallessa. Laskivat ettei kukaan plumsahtanut jäihin. Kaikki oli tallessa
paitsi Anni! He keräsivät kaikki sinitarrat ja yhdisti niistä narun. Sinitarra katkeili. Siitä lähtien akkoja on ollut seitsemän.
 
Hölmölän akat luitelemassa
 
Oli talvi. Hölmöläisten akat olivat kotona ja istuivat pöydän ääressä. He olivat jo kauan miettineet talvista
harrastusta. He miettivät ja miettivät. Sitten viisain akka huudahti: Eikös luistelu olisi mukava harrastus
talveksi! Joo!! Se on varmaan hauskaa! Mutta mistä saamme luistimet? No, tehdään ne itse. Kun he saivat
luistimet valmiiksi he alkoivat jäädyttää luistinrataa. Luistinrata jäädytettiin vedellä. Kun hölmöläisakat
menivät nukkumaan, he eivät saaneet unta. Heitä jännitti luistinrata. Jäätyykö se? Kun aamu vihdoin koitti,
hölmöläisakat heräsivät. He söivät aamiaisen ja pukivat lämpimästi päälleen punaiset villahousut, raitakaula-l
iinan, vihreän pipon, siniset lapaset ja keltaisen takin. Kun he saapuivat luistinradalle, he pistivät luistimet
jalkaan. He menivät jäälle.- Kaikki humpsahtivat pepulleen. Yksi akoista huudahti: Minulta lähti terä! Ei se
haittaa, korjataan se sinitarralla. Hyvä idea, se varmasti toimii.
 
Hölmöläiset olisivat halunneet lähteä Espanjaan. He olivat tienanneet rahaa 1000.500 kengänkiillotuksesta,
mutta raha ei riittänyt, koska heitä oli 10 ja kymmeneltä lento maksaa 1000550. Niinpä he menivät kiillotta-
maan kenkiä. Kun rahat riittivät, he lähtivät lentoasemalle. Matka kesti kuusi tuntia. Kun he olivat perillä, he
olivat jättäneet matkalaukut kotiin. Niinpä he ostivat matkalaukkuja. Mutta mitä he tekivät matkalaukuilla, kun
ei ollut mitään laitettavaa? Niinpä he heittivät matkalaukun ojaan. Sitten he lähtivät kotikaupunkiin. Mutta oli
tosi kylmä kun oli talvi. Niinpä he olivat tilanneet taksin. He söivät tosi paljon ja menivät nukkumaan.
 
Hölmöläisakat maatilalla
 
Akat miettivät, mitä voisivat tehdä. Nyt keksin, lähdetään maatilalle. Akat innostuivat ja lähtivät maatilalle. He
kävelivät kuusi päivää kunnes pääsivät maatilalle. Omituista, ei autoja, metroja tai edes lentokenttää. Akat
huomasivat talon ja lähtivät talolle. He huomasivat eläimiä ja yksi akka meni hevosen selkään. Mutta satula
puuttui. Miten satula saadaan? Toinen meni lypsämään. Ensimmäinen löysi satula, mutta ei tiennyt, miten se
laitetaan. Kolmas meni kehräämään lampaita. Missä kerijä on? Toinen löysi ämpärin ja yritti. Lehmä villiintyi ja
akka juoksi minkä jaloistaan pääsi. Yksi akoista huusi: Lähdetään! Miksi? Mutta missä koti on? akat miettivät.
Yksi jalankulkija antoi neuvon ja akat pääsivät kotiin.
 
Hölmöläisten souturetki
 
Olipa kerran Hölmöläisten kylässä kaksi ukkoa ja akkaa jotka olivat kauan unelmoineet souturetkestä. Kerran
sattui muuan ukko kävelemään hölmöläisten ukkoa vastaan. Kaunis ilma, vois lähteä souturetkelle muuan
ukko virkkoi. Samat sanat, hölmölän ukko tuumi. Kun hölmöläiset olivat jo astuneet veneeseen oli tappi
unohtunut hölmöläiskylään. Sitä hölmöläiset ei muistanut. Kun hölmöläiset olivat soutaneet keskelle järveä,
oli vettä alkanut pursuta veneeseen. Viisain akka sanoi: Ihana ilma, voisi syödä eväitä samalla kun nauttii
tästä ulkoilmasta. IIK, vettä tulee! toinen akka voihki. Apua, auttakaa, toinen ukko selvensi. Ei haittaa, voim-
mehan sinitarraa käyttää, viisain ukko keksi. Tosi huono ei kun hyvä idea, toinen akka iloitsi. Niin hölmöläi-
set laittoivat sinitarraa veneen pohjaan. Vähän vielä vettä tulee, mutta ehdimme siinä ajassa soutaa vielä
keskemmälle järveä, ukko tuumi. Niin päättyi tämä satu.
 
Hölmölän ukot souturetkellä
 
Eräänä päivänä hölmölän ukot päättivät mennä souturetkelle. He pakkasivat reppunsa ja lähtivät matkaan.
Veneessä yksi ukko huomasi, että veneestä puuttui tappi. Oijoi, ukko virkkoi, mitäs nyt tehdään? Viisain ukko
keksi tukkia veneen pohjan voileivillä. Niin kaikki alkoivat tukkia voileivillä. Niinpä jatkettiin matkaa, mutta
jonkun ajan kuluttua voileivät olivat pudonneet mereen. Sattuipa joukko soutajia soutamaan ohi. Hälmöläiset alkoivat oitis huutaa apua. Mikä hätänä? eräs nainen huusi takaisin. No, se kun me unohdettiin veneestä
tappi ja sitten me tukittiin se reikä voileivillä. Voi teitä hölmöläisiä, maalaisukko tirskui. Miksi ette laittaneet
siihen tuota tappia, ukko sanoi, ja osoitti yhtä tuolilla olevaa tappia. Kiitos! hölmöläiset sanoivat ja muut ve-
neet katosivat. Sitten hölmöläiset olivat todella onnellisia kun eivät hukkuneet. Niinpä hölmölän isännät
soutivat markkinoille ja ostivat makkaroita, porkkanoita, mansikoita, mustikoita ja paljon paljon muuta. Kun
he palasivat he laskivat ettei kukaan vain ollut eksynyt. He päättivät laskea heidät: minä, yksi, kaksi, kolme,
neljä, mutta yksi puuttui.
Miten me pelastetaan yksi hukkunut kun ne maalaiset lähtivät? No, tietenkin paikalle souti matkustajia oh-
jaajineen laivoineen. Miten me voidaan pelastaa hukkunut? yksi hölmöläinen huusi. Yksi matkustaja vastasi:
No, työntäkää kaikki yksi sormi veteen ja montako pulpsahdusta kuuluu, niin monta on teitäkin. Niin tehtiin ja
kaikki tökkivät yhden sormen veteen. Kun he tökkivät, niin laskettiin montako pulpsahdusta kuului. Ensin
ensimmäinen tökki ja laskettiin yksi. Sitten toinen tökki. Kaksi, hölmöläiset laskivat, neljä, viisi ja huomattiin
että kaikki olivat tallella. Jippii, hölmöläiset hihkuivat, hyvä että pelastettiin yksi hukkunut.
 
Hölmöläiset laskivat Stigalla eikä osanneet käyttää sitä. He ajoivat hölmöläiskylän isosta rinteestä. Rinteen
laskeminen kesti viisi tuntia. Hölmöläiset ei tajunnut mitä Stigassa pitää olla. Ne laittoi lassot, navigaattori,
levyjarrut ja viisi istuinta, takalasit ja tuulilasit. Siitä tuli auto jolla oli sukset. He menivät laskemaan, mutta
yksi asia jonka olivat unohtaneet. Miten pääsemme ylös kun tämä on hölmöläiskylän suurin rinne? Minäpä
keksin, viisain ukko tuumi. Tehdään kaasut. Okei, sitten alettiin rakentamaan jarruja. Entäs jos tulee hätä,
mitä me sitten teemme? Muuten tehdään jarrut ja vaihdekeppi, jolla vaihdetaan päästäkseen nopeammin.
Sitten aloitettiin laskeminen. He riitelivät, kuka ajaa ensimmäisenä. Seitsemäs akka ajoi ensin. Seitsemäs
ukko kysyi: Osaatko edes käyttää vaihdekeppiä? Minäpä kokeilen siltikin käyttää. Seitsemäs akka  lopulta ei
osannut ohjata. Kuudes akka sama juttu. Viidennellä akalla sama juttu. Mutta viisain sanoi lopulta, että minä
ohjaan. Sitten viisain ajoi loppumatkan sekä kotiin asti, kun siinä oli kaasu. Sitten hölmöläiset menivät sano-
maan kaikille: Laskimme jo sen hölmöläiskylän isoimman rinteen. Sen pituinen se.
 
Hölmöläisten tietokonepuuhat
 
Olipa kerran hölmöläisukko jolla ei ollut mitään tekemistä. Hän ei keksinyt mitään tekemistä, mutta sitten
hänellä pälkähti. Hölmöläisukko keksi, että hän voi tilata tietokoneen. Hän odotti ja odotti ja vihdoin se saa-
pui. Se oli tosi tosi iso paketti, koska se tietokone oli kuusikymmentä tuumaa. Se ei mahtunut melkein edes
sisään. Paketti oli tosi paksu. Hölmöläisukon piti hakea moottorisaha, että saisi paketin auki. Eikä olekin aika
hölmöä? No, hänhän on hölmöläisukko. Ja sitten tietokonepuuhiin. Ekaksi hölmöläisukko yritti saada tietoko-
netta käyntiin. Kolmen tunnin päästä hän vihdoin löysi sammutusnäppäimen. Ja sitten hän yritti saada netin
toimimaan. Ja siinä vasta kauan kesti - nimittäin 52 tuntia ja 35 minuuttia. Vihdoin hän pääsi nettiin. Ekaksi
hän meni miniclippiin ja seuraavaksi hän meni arcWdeen ja seuraavaksi pelikoneeseen. Ja näin hän puuhas-
teli tietokoneensa kanssa.
 
Hölmöläinen Las Vegasissa
 
Olipa kerran hölmöläinen, joka oli menossa Las Vegasin hienoimpaan kasinoon. Kun hän oli matkalla niin hän
hän katsoi bensamittaria että pystyi ajamaan vain 80 kilometriä. Mutta hän luuli, että hän ajoi jo 80:tä. Mutta
oikeasti hän ajoi 60 kilometriä. Hän pysähtyi turhaan, koska hän luuli, että poliisi pysäyttää hänet. Kohta
hölmöläinen oli Las Vegasissa. Siellä soi musiikki: bi böö Las Vegas, bi böö Las Vegas. Siellä oli hirveästi
ihmisiä. Oli aika mennä kasinoon. Mutta ensin piti nostaa tililtä rahaa. Hölmöläinen ei kuitenkaan voinut
mennä kasinoon autolla. Hän saapui kasinoon illalla, mutta kasino oli kiinni. Hän tuli aamulla uudestaan.
Sitten hän pääsi aamulla kasinoon. Yhtäkkiä kävi hölmöläiselle huono tuuri. Hän oli käyttänyt kaikki rahansa
paitsi yhden kolikon. Hän laittoi kolikon koneeseen, mutta ei vetänyt vivusta. Sattuipa eräs köyhä mies kul-
kemaan vierestä. Kun hölmöläinen astui ovesta ulos, köyhä mies nojasi sinä hetkenä pelikoneeseen. Selkä
osui vipuun ja tuli iso, iso kasa rahaa. Tulipa hölmöläisestä köyhä ja köyhästä rikas.
 
Tallin tekoa
 
Olipa kerran hölmöläisakat rakentamassa hevostallia. Akat olivat juuri hakemassa puuta metsässä. Sitten he
lastasivat puut rekeen. Sen jälkeen lähdettiin tallin rakentamispaikkaa päin. Kun akat olivat päässeet siihen
paikkaan, mihin akat rakentaisivat tallin, akat jättivät reen. Seuraavana päivänä hölmöläisakat rakensivat
tallia niin kauan että tuli jo ilta, mutta he olivat rakentaneet niin paljon että tallista oli jäljellä enää katto ja
sisältö. Seuraavana päivänä hölmöläisakat rakensivat katon ja jättivät kattoon pieniä reikiä että ilma vaihtui-
si. Sen jälkeen hölmöläisakat rakensivat sisällön. Sisältöön tuli satula- ja suitsihuone sekä karsinat. He eivät
kuitenkaan laittaneet karsinoihin ovia. Seuraavana päivänä hölmöläisakat toivat hevoset omiin karsinoihin.
Kymmenen minuutin päästä joku hölmöläisakoista sanoi, että näistä karsinoista puuttuu jotain. Toinen vas-
tasi: Narut. Mutta hevoset hyppäsivät narujen yli. Rupesi satamaan, mutta voi ei, katossahan oli reikiä. Mitä
oikein hölmöläisakat nyt aikovat tehdä? Yksi akoista keksi laittaa maalarinteipillä reiät umpeen. Niin tehtiin,
mutta eihän maalarinteipit pysyneet. Kävelipä Naapurikylästä Matti paikalle ja hän auttoi hölmöläisakkoja.
Matti auttoi ensimmäiseksi uuden katon. Sillä välin kun he olivat laittamassa uutta kattoa niin sade lakkasi.
Kun uusi katto oli valmis ja laitettu paikoilleen, Matti neuvoi, että karsinoihin pitää laittaa ovet. Kun ovet
tulivat valmiiksi ja laitettua paikoilleen oli koko talli kunnossa. Siitäkös hölmöläisakat riemastuivat. Seuraava-
na päivänä hölmöläisakat tekivät ihan oman pihan, josta tuli hieno.
 
Hölmöläisakkojen jäätelö
 
Oli hiljainen talviaamu, paksut lumikinokset näyttivät jäätelöltä. Kolme hölmöläisakkaa olivat menossa ulos.
Katsokaa, jäätelöä! Hölmöläisakat juoksivat ison lumipallon luokse. Miksi jäätelöpallo on jätetty ulos? Ehkä
jotkut ovat halunneet pitää sen kylmänä. Ostaisivat jääkaapin! Syödään se! Hölmöläisakat hakivat lusikat ja
alkoivat ahmimaan lumipalloa. Onpa kylmää! No tietenkin on jos se täällä kylmässä on. Viedään se sisälle.
Akat hakivat kottikärryt ja nostivat lumipallon siihen. Kun he olivat päässeet sisälle, he huomasivat, että lu-
mipallo alkoi sulaa. Viedään se takaisin ulos! Kävelipä Matti heidän ohitseen. Matti! Päivää rouvat. Miten sai-
simme tämän jäätelöpallon vähentymään? No, voisitte myydä sen. Kiitos neuvosta. Kysyisin vielä, mitä makua
jäätelö on? Emme tiedä. Minä voin maistaa. Matti haukkasi lumipallosta palan ja maiskutteli pitkään. Tämä ...
hän on lumipallo eikä jäätelöpallo! No voisimmehan me sitä silti myydä. Toisten hölmöläisakkojen mielestä
ajatus oli hyvä. Hölmöläisakat lähtivät kaupunkiin. Kun he olivat perillä, he pystyttivät jäätelökioskin ja alkoi-
vat myydä. Jäätelöä! Akat odottivat, että joku tulisi ostamaan jäätelöä. Kun akat olivat odottaneet monta
tuntia, yksi heistä sanoi: Kukaan ei tule ostamaan jäätelöämme. Akat miettivät ja miettivät keinoa jolla jää-
telön saisi vähentymään. Nyt minä keksin! yksi akoista huusi. Voisimme heittää sen vessanpönttöön. Toiset
akat suostuivat päätökseen. Akat heittivät jäätelön pönttöön ja olivat tyytyväisiä.
 
Hölmöläiset ja tietokone
 
Olipa kerran seitsemän hölmöläistä, jotka meni kauppaan ja ostivat 60 euron tietokoneen. He veivät sen
Matille ja sanoivat: Miten tätä käytetään? Matti selitti, että siinä voi tehdä ihan mitä vaan. Hölmöläiset in-
nostuivat ja menivät ostaan taas tietokoneen kaikille. Hölmöläisille jäi pari euroa. Kaikki katsoi omaa tieto-
konettaan. Matti lähti ulos. Hölmöläiset eivät enää halunnu katsoa tietokonetta, mutta eivät tienneet, että
miten se sammutetaan. Yksi hölmöläisistä sanoi, että hän näki Matin menevän ulos. Mattii!! Mattii!! he
huusivat ja huusivat, mutta Mattia ei näkynyt. Hölmöläiset lähtivät kotiin päin ja menivät tietokoneen luo.
Kaikki huusi: Mitä ihmettä! Tietokoneet on kiinni! Matti tuli esille. Moi. Moi Matti, missä olit? Matti selitti.
 
Hölmöläiset eivät ole tottuneet kaukoputkiin. Eräänä päivänä hölmöläiset saivat kokeilla kaukoputkea. Jokai-
nen sai kokeilla kerran tähtitaivaalle, mutta se ei onnistunut. Mutta kaikki halusivat kokeilla toisenkin kerran,
mutta vielä kolmannenkin kerran jälkeen he eivät osanneet käyttää kaukoputkea. Sitten yksi hölmöläisistä
keksi hyvän idean. Otetaan tavallista rullapaperia ja otetaan paperit rullasta pois. Sitten saadaan rullat ja
katsotaan niillä rullilla tähtitaivaalle elikä ylös. Mutta eipähän se auttanut mitenkään. Yksi hölmöläisistä keksi
idean: Otetaan suurennuslasi ja katsotaan sillä tähtitaivaalle. No, eipä se auttanutkaan. Silloin piti katsoa
ilman mitään tähtitaivaalle.
 
Hölmöläinen ja tietokone
 
Kun hölmöläinen näki tietokoneen, hän ei tiennyt miten salasana tehdään. Siksi hän pani vaikka mitä, mutta
sai sen lopulta päälle. Hölmöläinen ihmetteli: Mitä tällä tehdään? Mitähän tästä napista tapahtuu? Ja kiva,
se on auki. Mitähän tällä tehdään? Pelataan, tostahan on Gat päällä. Mitä mä nyt teen? Kun mä en tiiä miten
käynnistetään pelit. Näin! Jee, kaasu pohjaan. Jes, mä sain kultaa. Jehuu, uusi kierros ja nyt mentiin.
 
 
Hölmöläisakka halusi mennä kolmen akan kanssa retkelle. Mutta kaikki halusivat mennä retkelle. Hölmöläi-
set yrittivät keksiä ketkä menevät ja ketkä jäävät. Hölmöläiset miettivät kunnes keksivät. Yksi heistä ehdotti:
Minä jään ja te lähdette. Kaikkien mielestä se oli hyvä ajatus. Mutta yksi huolestui, entä jos joku meistä ek-
syy? Toinen sanoo: Meidän on ostettava puhelin. Ja mistä me sellainen saadaan? Mennään puhelinkauppaan.
Kun hölmöläisakat olivat perillä oli vain yksi puhelin jäljellä. Hölmöläisakat kiiruhtivat ettei joku ottaisi puhelin-
ta ennen heitä. Hölmöläisakat ehtivät. Hölmöläisakat menivät kassalle ja ostivat ruokaa, ruohoa ja leluja.
Hölmöläisakat juoksivat. Kun he olivat kotona perillä, yksi akoista toivotti "Hyvää matkaa". Kun toiset olivat
perillä toiset söivät eväät ja odottivat kunnes hölmöläisakka soittaisi heille. Hölmöläisakalla ei ollut hajuakaan
mihin numeroon soittaisi. Sattuipa Matti kulkemaan hölmöläisakan ohi. Matti kysyi akalta: "Mitä touhuat?"
Akka: Minulla ei ole hajuakaan mihin numeroon soitan. Matti näytti mihin numeroon soittaa. Akka puhui muit-
ten akkojen kanssa ja sanoi: Voitteko jo tulla, minulle tuli ikävä teitä? Tullaan.
 
Hölmöläistarina
Hölmöläiset olivat päättäneet, että on turvallisempaa olla tekemättä mitään. Oli aamu, alkoi olla nälkä, kun
kukaan ei tehnyt aamupalaa. Lapset tahtoivat mennä ulos leikkimään. Mutta aikuiset eivät tietenkään voi-
neet estää, sillä estäminen on tekemistä. Niinpä lapset lähtivät ulos. Aikuiset voihkivat: Mitä he tekisivät jos
lapsille sattuisi jotain? Apua, entäpäs jos lapset kuolevat? virkkoi eräs hölmöläiseukko. Meidän täytyy pe-
lastaa lapset. Mutta silloinhan me olemme hengen vaarassa. Mutta kumpi on tärkeämpi me vai lapset?
Lapset. Niin hölmöläiset lähtivät pelastamaan lapsia. Mutta lapset leikkivät iloisina ulkona. Mutta Hölmölässä
oli postimies, joka jakoi postia myös naapurikyliin. Naapurikyläläinen oli odottanut jo kauan odottanut lehteä.
Nyt hänen kärsivällisyytensä loppui, hän lähti kohti hölmöläiskylää pyytämään lehteään.
 
Sininen...
 
Sininen tonttujoukko
 
Eräänä päivänä maan onkaloissa asusti tonttuja. Siellä oli myös kaksi hyvin iloista ja viisasta tonttua joiden
nimet olivat Sini ja Samuli. Sini rakasti sinistä väriä ja Samuli tykkäsi joulupuurosta. Eräänä päivänä Sini meni
Samulin kanssa ulos. Samuli, tule katsomaan! Täällä on lintuja, Sini huutaa. Samuli katsoo kirkkaan sinisillä
silmillä lintua, joka istuu koivun oksalla. Mitä tehtäisiin? Sini kysyy. Leikitään jotain, Samuli sanoi. Aikansa
mietittyään ystävykset päättivät jotain. Mutta mitä? No tietenkin lähteä eväsretkelle. Hupsis, unohdin mainita
tonttujen iät, Sini on 111 vuotta ja Samuli 117 vuotta. On talvi, kun lumi kimaltaa hohtavansinisenä ulkona.
Kun tontut pääsevät eväspaikalle, Sini alkoi purkaa eväitä. Leikitäänkö piilosta, Samuli ehdotti. Joo, hyvä
idea, Sini sanoi. Tontut eivät kuitenkaan olleet huomanneet puun takana olevaa Samia. Anteeksi, en vielä
muistanut mainita, että Samuli on karannut vankilasta , eli hän on rikollinen. Hm äm huhuu, huutaa Sami
joulupukin äänellä puiden oksien helmasta. Sini ja Samuli pelästyivät hirveästi. Kröhöm, Samuli aloitti. Hei,
joulupukki, missä sinä olet? Samuli, tule eväät on katettu, Sini selosti. Leikitään kuitenkin aluksi piilosta.
Selvä, Sini hyväksyi asian.  Ystävykset hävisivät puiden taakse kauas pois. Yhtäkkiä iso varjo hiipii eväiden  
luo ja nappaa eväskorista marsipaanilla päällystetyn prinsessakakun. Kun Sini ja Samuli tulivat syömään
kakkua, kuuluu järkyttävä kiljahdus Sinin suusta. Kakku on varastettu! Samuli rääkäisee itku kurkussa. Sini,
minä löysin kirjeen. Mitä siinä lukee? Sini hämmästyi. Samuli lukee: Hei, taikauskoiset tontut. Otin kakun huvin
vuoksi t: tuntematon. Etsitään se roisvo nyt äkkiä. Viikkoa myöhemmin Sini soitti hätänumeroon. Samuli oli 
joulupukin luona kun oveen koputettiin. Ovella oli poliisi, joka oli löytänyt Samin. Kiitos! joulupukki sanoi ja
yskäisi Samin päälle. Johan on ihme, tuli helpompi olo, sanoi joulupukki. Yhtäkkiä Sami alkoi yskiä. Taisi
tarttua, poliisi sanoi. Ja niin saatiin tämä riemukas talvi päätettyä.
 
Sininen ruusu
 
Anni on kahdeksanvuotias tyttö, jolla on ruskea tukka ja siniset silmät. Hän asuu Luostarinkuja 2 d 30:nessä.
Annilla on keltainen talo ja ruskea ovi talossaan. Siinä on vihreä katto ja vaaleanpunaiset verhot. Eräänä
päivänä Anni ottaa vaatekomerosta puhtaita vaatteita kunnes huomaa, että vaatekomerossa on reikä. Anni
kurkistaa reikään ja yhtäkkiä huomaa olevansa jossain missä on punaisia matoja. Yäk! Anni huutaa kun
käsivartta pitkin ryömii mato. Rauhoitu, Annin takaa kuuluu. Mikä se oli! Anni kiljaisi. Se olin minä, ruusu sanoi.
Se sininen ruusu edessäsi. Voitko auttaa ongelmassani? ruusu kysyi. Missä ongelmassa? Anni kysyi. Täällä
asuu ilkeä peikko. Etkö tiennyt? No, eipä taida tietää, kun käy ekan kerran täällä. Kyllä, mutta missä hän on?
kysyi Anni . En tiedä, vastasi ruusu. Mutta kun minulla on ämpäri , niin voin kuljettaa sinua siellä. Niin tehtiin.
Anni kuljetti ruusua pitkin satumaata eikä peikkoa löytynyt. Sen sijaan, että peikko löytyisi, matkaan tulee
este. Annin täytyy ruusuämpärissä voittaa se. Se on ilkeän peikon apuri. Sillä on karvainen iho ja suuret var-
paat. Sen naama on harmaanruskea ja Anni on aika pieni. Mutta onneksi Anni on pieni ja nokkela ja keksii
aina jotain. Hänen onnistui juuri luikahtaa jättiläisen jalkojen välistä jätin huomaamatta. Anni on helpottunut
kun voitti jätin. Kun peikko kuuli tämän hän raivostui tykkänään. Niinpä hän lähetti matkaan hiukan pienem-
män peikon. Kun pikkupeikko löysi Annin, hän oli todella pieni Anniin verrattuna. Mutta koska Anni oli niin
nokkela, niin kyllä hän jotain keksii. Hän yrittää päästä sen yli, mutta peikko seuraa häntä. Oijoi! Anni
voihkaisi, mitä minä nyt teen? Jos ei yli pääse, niin ei sitten alikaan. Mutta sitten Anni keksi. Hän heitti köy-
den yhteen puuhun, piti ämpäristä lujasti kiinni ja viuhahti aika pikaa peikon yli. Nyt peikko raivostui tykkä-
nään, kun katseli luolastaan Annin puuhia. Tyttö on liian nokkela! peikko ärjyy. Mutta samaan aikaan ruusu
kehuu Annia. Oletpa sinä nokkela, sanoi ruusu. Kiitos, minun täytyy varmaan lähteä. Eihän voitettu peikkoa
vielä, ruusu sanoi. Mennään hakemaan minun leikkiaseita, ne ovat oikeasti teräviä. Hyvä Anni, ruusu kehui.
Mutta miten me päästään sinne? kysyi Anni. Miten sinä tulit tänne? ruusu kysyi. Vaatekaapista. Mistä sinä
otit minut? Tuosta, Anni sanoi ja osoitti kuoppaa. Yritä päästä sinne hyppäämällä. Anni meni ruusun kanssa
sinne mihin Anni putosi. Hyppää nyt oikein kunnon hyppy, ruusu sanoi. Anni hyppäsi kaikin voimin ja huomasi
olevansa vaatekaapissaan. Nyt piti vain löytää aseet ja löytää peikon luo. Sitten otettiin aseet ja mentiin et-
simään peikkoa. Anni kiipeili puissa. Vihdoin oltiin peikon luolassa. Siellä oli älytön siivo. Katosta roikkui hämä-
häkinseittejä. Hyllytkin olivat ihan pölyiset. He löysivät miltein heti peikon. Peikko pelästyi pahanpäiväisesti,
kun näki Annin miekat. Armoa, armoa, peikko pyyteli ja sai Annin laskemaan miekat. Ahaa, sinäkin olet täällä,
sanoi peikko ilkeällä äänellään ruusulle. Kyllä, mutta pyysin Annia surmaamaan sinut, vastasi ruusu. Jaaha,
tytön nimi on siis Anni. Aika ruma nimi, ärsytti peikko. Anni nosti pölyiseltä lattialta miekat. Peikon silmiltä
tippui kyynel ja palautti ruusuin ihmistytöksi. Siitä lähtien Anni ja Ruusu olivat parhaat ystävät.
 
Sinisen ketun voima
 
Olipa kerran pieni sininen kettu, jonka sydän oli kultaa. Hänen nimensä oli Tiitu. Kun Tiitu  heräsi, hän säp-
sähti kun koira tuijotti häntä. Koiran nimi on Lulu. Hän sanoi: Äkkiä, metsästäjä on tulossa.  Tiitu ihmetteli,
mitä tämä merkitsee? He saivat karistettua metsästäjät. Alkoi sataa ja Tiitulle tuli nälkä. He etsivät suojaa.
He törmäsivät Sissiin, joka on pieni suloinen siilin poikanen. Sissi sanoi: Terve! Tarvitsetteko suojaa? Kyllä,
kiitos. Sissi johdatti ystävät suojaan. Aamulla Tiitu, Lulu ja Sissi lähtivät vanhalle sillalle. Miksi me lähdemme
vanhalle sillalle? Liitu on siellä. Kuka on? Ai, Liitu? Se on kaikkitietävä. Se näkee kaiken ja kuulee kaiken.
Oikeesti. Joo. Kuinka kauan matka kestää? Kolme tuntia. Kun kolme tuntia oli kulunut, Tiitu huusi: Täällä on
ruokaa ja vettä! Missä? Tiitu ja Lulu huusivat. Täällä joella! Tiitu huusi. Tiitu ja Lulu eivät ensin uskoneet. He
menivät kuitenkin katsomaan. Ei voi olla totta, missä olemme? En tiedä. He söivät, kunnes maha oli täynnä.
Pitää jatkaa matkaa. Totta puhut, Sissi sanoi. Kului vielä tunti kun he pääsivät vanhalle sillalle. Voi, ei! Silta on
rikki. Mitä nyt tehdään? Tuolla on kivilohkare, yritetään työntää se alas. Selvä on. He yrittivät ja yrittivät,
mutta eivät saaneet kiveä alas, mutta sitten Liisi tuli auttamaan. Katsokaa, tuolla on Liisi. Liisi !!!!! Mitä?
Katso alas. Liisi huomasi ystävänsä ja  juoksi heidän luokseen. Mitä asiaa? Siltä on rikki, voitko auttaa?
Tietenkin voin. Kivenlohkare pitää saada alas. Kyllä se hoituu. Liisi juoksi kiveä päin ja POKSS kivenlohkare
irtosi ja ystävykset pääsivät sillan yli. Vartin päästä he löysivät Liitun luo. Oi suuri Liitu, miten me löydämme
juoman luo? Te löydätte. Kulkekaa kultaisen kaivon ohi ja kävelkää suoraa vartti, niin pääsette  luolalle.
He pääsivät kultakaivolle ja kävelivät suoraan  ja pääsivät luolalle. He huomasivat, että siihen tarvotti sen omiin käsiinsätaan
smaragdikampa. Missä se on? Tässä lukee: Jos haluat päästä sisään, sinun on voitettava pelkosi. Tiitu, se
olet sinä. Sinä saat sen. Minkä sen? Voiman, kun kosketat seinää, niin se aukeaa. Niin Tiitu kosketti sitä ja
seinä aukesi. Siellä se on? Mikä? Tiitu huusi. Se juoma. Kun juot sen muutut normaaliksi. Oikeesti? Oikeesti.
Tiitu joi juoman ja ihme Tiitu muuttui tavalliseksi ketuksi ja myös hänen äitinsäkin. Ja nyt on aika lähteä kotiin.
Ja niin he elivät elämänsä loppuun asti.
 
Sininen taikajuoma
 
Oli kevät ja Sasa vielä nukkuu. Yhtäkkiä Sasa herää ja muistaa, että on nopeuskisa Tailan kanssa. Sasa ei
tykkää yhtään Tailasta eikä Taila Sasasta. Sasa meni harjoittelemaan Jylhävuoren seinustalle  ja löysi sieltä
luolan. Sasa meni peremmälle ja löysi ihan luolan perältä sinisen pullon. Sasaa pelotti. Hän avasi pullon
vapisevilla käsillään. Pullosta nousi savua, mutta yhtäkkiä savu loppui. Sasa oli ihmeissään. Mitä taikajuomas-
sa oikein  tapahtuu? Yhtäkkiä Taila ilmestyi Sasan viereen, sillä Taila haluaa taikajuoman itselleen. Hän tietää
mitä taikapullosta saa voimaa. Sasa otti pullosta kiinni, mutta yhtäkkiä Taila otti sen omiin käsiinsä ja lähti
kovalla kiireellä pois. Sasa oli hämmästynyt. Miksi oikein Taila haluaa taikajuoman? Sasa meni hänen äidin ja
isän kotiin, sillä hän kysyi näiltä, tietäisikö ne, miten pullosta saa voimaa. Kun hän oli perillä, hän pimpotti
ovikelloa. Tultiin avaamaan. Sasa istui keittiön pöydän ääreen. Sasa kysyi: Tiedättekö sinisestä taikajuomas-
ta? No, totta kai tiesivät. Niin äiti ja isä kertoivat taikajuomasta. Nyt Sasalle selvisi, miksi Taila halusi taikajuo-
man. Sasan pitää saada taikajuoma takaisin ennen kisan alkua. Mutta miten? Sasa kiittää ja lähtee kotiin.
Hän on kotona simpukkakodissaan ja miettii, miten saa taikajuoman Tailalta. Yhtäkkiä Sasa saa idean. Se on
vaihtokauppa. Samana päivänä Sasa meni pimpottamaan Tailan ovikelloa. Taila tuli avaamaan. Sasa kertoi,
miksi hän oli tulluttänne. Taila antoi sinisen taikajuoman Sasalle ja Sasda antoi taas vastaavaa. Taila kii-
dätti jo kisapaikalle. Sasa kiidätti perässä juuri kisapaikalle. Paikoillanne, valmiit ja hep. Maalipaikalla tulee
tasapeli. Taila onnittelee Sasaa. Sasakin onnittelee Tailaa. Heistä tulee ystäviä.
 
Siniset kääpiöt rakentamassa
 
Olipa kerran pieni kääpiö. Hän on vähän päälle puoli metriä pitkä. Hänen nimensä' on Velli Viiperi.  Velli Viiperi
ja hänen kaverinsa aloittavat rakentamaan taloja toisilleen. Velli Viiperi saa hienoimman talon, koska hän on
kääpiöitten johtaja. Velli Viiperille tehdään ensimmäisenä uusi talo. Mutta sitten kaksimetrinen kivi tippuu
katon päälle. Velli Viiperi hermostuu niin, että hakee pumppuhaulikon  ja meni oitis etsimään kyseistä tekijää.
Kun hän viimein löysi tekijän, hän ei viitsinyt ampua häntä, koska kyseinen tekijä oli kaksimetrinen peikko ja
hän ei näyttänyt tyytyväiseltä. Hän oli punainen, karvainen ja iso. Velli Viiperi kysyi vapisten häneltä : Mikä on
nimesi. Hän vastasi möreällä äänellä: Örri Öykkäri. Ja sitten Velli Viiperi kysyi vihaisena Örri Öykkäriltä: Miksi
sinä rikoit kotini? Örri Öykkäri vastasi: Itse rikoit minun taloni. Velli Viiperi kysyi: Mistä himskatista sinä puhut?
Örri Öykkäri vastasi, että kun aloititte rakennustyöt, meidän talomme päälle tippui hiekkaa ja kiviä. Velli Vii-
peri kysyi: Ai, niinkö siinä kävi? Örri Öykkäri: Kyllä juupelis kävi. Velli Viiperi pyysi anteeksi Örri Öykkäriltä ja
sitten he miettivät, mitä he tekisivät. Oli kulunut kahdeksan tuntia ja vihdoin Velli Viiperi keksi, että kummatkin
auttaisiat toisiaan. Örri Öykkäri ei tahtonut suostua, mutta kyllä hän sittenkin suostui rakentamaan. Velli
Viiperille tehtiin hieno talo kuten myös Örri Öykkärillekin ja sen pituinen se.
 
Sininen maailma
 
Tömpsistä! Savannille tömpsähti sininen norsu keskelle norsulaumaa. Kaikki norsut alkoivat kiusata sinistä
norsua. Sininen norsu nimeltä Deliapos hermostui. Hän oli 149 vuotta vanha. Hänellä oli huono muoisti, mutta
nyt se muisti, mitä hänen piti tehdä. Hän meni taas muitten luo ja sanoi: Puhutaan minusta. Sillä välillä, kun
kaikki puhuivat siitä, Deliapos meni takaisin siniseen maailmaan. Hän haki apujoukkoja sieltä. He palasivat
suurella joukolla. Kaikilla oli jano ja he menivät juomaan. Joku sanoi: Onpa yllättävän hyvää. Sen jälkeen
kaikki alkoivat puhumaan vedestä, mutta yhtäkkiä leijonat hyökkäsivät. Kaikki taistelivat henkensä pitimissä.
Lopuksi norsut voittivat leijonat. Kukaan ei onneksi kuollut, mutta monia haavoittui. Deliapos löysi puun ja
kysyi: Mikä tämä on? Joku sanoi, että se on puu. Joku lisäsi: Ota ne lehdet pois siitä, sitten niitä voi syödä.
Deliapos antoi kaikille ruokaa. Kun kaikki olivat aivan kylläisiä, niin kaikki paitsi Deliapos, he ottivat torkut.
Kun oli aamu, Deliapos oli aivan puhki. Hän päätti ottaa torkut. Hän heräsi yhtäkkiä kun hänen jalkojaan
kutitti. Siellä oli pieni norsun poikanen. Deliapos antoi sille ruokaa ja vettä. Toiset norsut palaavat aivan
kohta. Kun muut norsut palasivat, Deliapos kuorsasi jo vauva sylissään. Sininen maa oli pelastettu. Mutta
sininen maa oli kuitenkin vaarassa hävitä. Jos sininen maa häviää, niin ihmisistä tulisi laiskoja ja väsyneitä,
koska jos niin käy uni, vesi, ilma, avaruus ja taivas katoaisivat. Kaikki norsut halusivat vahvistaa sinisiä
asioita. He päättivät, erttä tästä lähtien kaikki iltasadut kertoisivat sinisistä asioista. Niin kaikki siniset asiat
vahvistuivat. Mutta leijonat yrittivät kadottaa sinistä maata. Mutta he eivät voineet enää asialle mitään. Nor-
sut pitivät juhlat. Niin sinisen maan asukkaat lähtivät kotiin. Mutta siniseen maahan menevät portaat olivat
menneet rikki. He eivät päässeet. Oli toinen reitti. He menivät sitä reittiä. LOPPU!
 
Sininen keijusaari
 
Elelipä kerran kolme hyvänpuolista ja yksi pahapuolinen. Hyvän haltijan nimi oli Emma. Emma oli auttavainen
ja hauska. Hän oli myös aika pitkä ja vanha. Hänen keijuoppilaansa Leila ja Iines ahkeroivat aina päivät
pitkät. Iines oli hassu ja vähän kömpelö. Hän oli 142 cm pitkä ja 11-vuotias pikkulikka. Leila taas on kiltti ja hymyilee aina! Hän on 138 cm pitkä ja 10-vuotias. Emmalla on pitkä sininen mekko, jossa on kultaisia tähtiä.
Leilalla on valkoinen toppi, jossa on sinisiä palloja ja hame, joka on kultainen. Hänellä on myös taikasauva
jolla voi toivoa mitä vaan! Iineksellä on punainen t-paita, jossa on sinisiä viivoja, jotka hohtaa pimeässä!
Hänellä on ruskea ja punainen ruutuhame. Pahanhaltia on nimeltään Kikka. Eräänä päivänä Kikka sanoo Em-
malle:- Haluan haastaa sinut taisteluun. Haluan tietää kumpi on parempi haltija! - Mutta en halua taistella!
- Sinun on pakko!!!! Siitäpä kukaan ei tykännyt. Emma sai idean, että he lähtisivät karkuun Kikkaa. - Mutta
minne lähtisimme?Leila kysyi. Kikka . Tyynytkuuli idean ja lähti oitis perään. Matka kesti yhdeksän päivää. Hyvänpuo-
liset  yöpyivät kukkien sisällä. Kukinnon keskipiste kelpasi pehmeäksi tyynyksi ja terälehdet taiteltiin suppuun
ettei tulisi kylmä. Mutta viidentenä päivänä Iinestä eikä Leilaa näkynyt missään! Siitäpä hälinä tulikin! Emma
etsi kaikkialta, niin kuin muutkin tekivät. Iines ja Leila löytyivät uimasta järveltä. He olivat saaneet uuden
ystävän. Hänen nimensä oli kuulemma Kikka. Emma pikkuisen epäili, se näytti tutulta. Emma mietti, kuka hän
olisi? Hän tutki ja tutki. Lopulta oli ilta ja aika mennä nukkumaan. Iines ja Leila päättivät pitää yöbileet. He
olivat rakentaneet talon, joka oli SUURI! Muonat oli katettu ruusupöytään. Siellä oli paljon sinivuokkoja ja
talo oli sisustettu hyvin. Sängyt olivat pehmeät. Tyynyt olivat pehmustettu sammalella. Peittoihin kelpasi
silkinpehmeä neliapila, joka oli ommeltu yhteen. Emma ehdotti, että he jäisivät Tubbervaaraan. Kaikille se
sopi. Iines ja Leila menivät ulos leikkimään keijupiilosta. Oli aika mennä sisälle. Emma kuuli, että Kikka oli
kuollut.  Sinä iltana pidettiin pärskaleet.
 
Neljä ninjaa ja sininen kivi
 
Ninja, miksi olet ansassa? Koska yritin varastaa sinistä kiveä. Nostakaa häkki! Joo, pomo. Tehdään tarkka
suunnitelma, että saadaan sininen kivi. Minä tiedän: kun sininen kivi on kaivoksessa  ja kun on yö, niin men-
nään kaivokseen ja napataan se. Eikös siellä ole vartija? Monta tuhatta vartijaa ja se on metsässä, mennään
Mutta sen piti olla kaivoksessa. Mutta kaivos on metsässä, mennään! Jep, puitten oksilla. Sitten hypätään.
Kaivoksessa on sininen kivi. Puuh! En jaksa hyppiä, mutta pitää jaksaa. Tuolla! Mennään katsomaan. Se on
kuilu ja alhaalla on krokotiileja aika monta. Tuolla on valoa. Oho, on yö. Ei väliä, tuolla kimaltaa sininen kivi,
aika monta sinistä kiveä. Oikea on ylempänä. Öööh, tuolla on aika paljon vartijoita. Niin, ja vähän liikaakin
noita luurankoja. Pakoon, kiivetään. Joo, hypitään luurankojen päältä. Kiivetään. Tule jo sieltä, Zane! Joo, joo
Voi ei! Sininen kivi tippui luurankojen pomon käteen. Tehdään tornado! Tehdään neljän tornado. Hypätään
alas, jookos? Tossa onkin rappuset. Tonne se tippui aika alhaalle. Nyt ylös. Vihdoinkin ylhäällä. No, ainakin
ollaan käyty päästä päähän. Auto, siihen tämä menee aika nopeasti. Auto meni rikki. Juostaan! Ei meidän
tarvitse. Meillä on vastustajalohikäärme. Eksytetään se lohikäärme. Vihdoin kotona.
 
Yhtäkkiä ilmestyy portti. Sinkku yrittää pakoon mutta se ei auta. Sinkku joutuu satumaahan. Sinkku ihmette-
lee: Missä minä olen? Sinkku huomaa, että täällä on muitakin pilviä. Kaikki ovat mustia. He näyttävät tosi
vihaisilta. Mustat pilvet näyttävät siltä että he eivät huomaa minua. Yhtäkkiä yksi musta pilvi tönäisee
sinkkua. AU! Sinkku sanoo. Sinkku katsoo taakseen , mutta siellä ei ole ketään. Tönäisikö joku palikoista mi-
nua? No, ei se mitään. Sinkku katselee ympärilleen ja huokaisee. Milloinkohan pääsen pois täältä? Sitten
yksi pilvistä tulee ja sanoo: Haluatko tulla mukaan meidän esittelemälle kierrokselle? Totta kai! Niin he läh-
tivät matkaan. Pilvet näyttivät miten palikat heiluvat. Sinkku kysyy: Milloin pääsen pois täältä? Sitten kun
löydät napin. Mustat pilvet tönivät koko ajan. Minkä napin? Äh, ei minkään. Pilvet ovat ärsyttäviä ne tönivät
koko ajan. He jatkavat kierrosta. Musta pilvi melkein painaa avaruusnappia. Sinkku kysyy: Mikä tuo nappi on?
Ei mikään, sanoi musta pilvi. Onko tuo se nappi? Sinkku kysyy. Ei todellakaan! Miksi tuollaista kysyit? Luulin
niin. Kaikissa paloissa lukee jotain. Tietysti lukee, eihän tämä muuten olisi satumaa, pilvet sanoivat äreinä.
Pilvet alkavat holista ja polista itsekseen.
Tuli yö ja pilvet veivät Sinkun sänkyyn. Tuli tosi pimeää. Sinkku nousi sängystä ja lähti etsimään nappia. Sitä
ei millään löytynyt. Sitten Sinkku löytää jonkun napin. Sinkku painaa nappia ja syttyy valot. Voi, ei! Sinkku
sanoo. Mustat pilvet heräävät ja kysyvät: Tulitko etsimään nappia? Tu-tu tulin. Satumaassa  pitää leijailla.
Selvä, onneksi olen pilvi. Mennäänkö takaisin nukkumaan?
Aamu koitti ja pilvet alkoivat herätä. Ensimmäisenä heräsivät mustat pilvet. Sitten Sinkku heräsi ja meni muit-
ten pilvien luo. On jo puolipäivä, pilvet sanoivat. Sinkku hämmästyi. Onko oikeasti puolipäivä? On, on. Aamu-
palaksi oli puuroa ja vähän leipää. Sinut tunnistaa helposti, koska olet sininen. Niin. Tänään minä löydän sen
napin pakosta, Sinkku sanoo itselleen. Jos en löydä tänään, niin ylihuomenna. Sinkku menee sen napin luo,
jota musta pilvi melkein painoi. Sinkku painoi nappia ja portti avautui. Sinkku syöksyi ulos portista. Sinkku oli
kotona jälleen. Mustat pilvet rupesivat itkemään. Sinkku huutaa heille: Avatkaa portti uudestaan! Selvä!
Sinkku tuli portista: Terve! Jään tänne asumaan. Joo. Kaikki on taas hyvin. Pilvet leikkivät kaikki päivät yhdes-
sä.
 
Sininen lintu
 
Eräänä aamuna kaunis, sininen lintu lentää 10 vuotiaan Emmin pihalle. Emmi on vielä nukkumassa. Äkkiä hän
herää kauniiseen, kimeään ääneen. Hän kurkisti ikkunastaan ulos, ja näki pikkuisessa pihlajassa kauniin lin-
nun. Emmin äiti pyytää Emmiä aamupalalle. Emmi tuli. Kun Emmi oli syönyt, hän otti reppunsa ja lähti suureen
rakennukseen tien toiselle puolen. Äkkiä kellot soivat. Emmi alkoi juosta. Hän ehti juuri ja juuri sisään mene-
vän jonon päähän. Ensimmäinen tunti oli käsityötä. He tekivät lintuja. Se tunti meni nopeasti. Tuli välitunti.
Kaikki ryntäsivät ulos, paitsi Emmi. Hän ei pitänyt välitunneista, koska silloin häntä kiusattiin eikä otettu mu-
kaan mihinkään leikkiin. Äkkiä kuului sihahdus kun sininen viiva kiitää kohti Emmin luokkalaista Maijaa, häntä
sattuu. Emmi rohkaisi mielensä ja meni Maijan luokse. Hän pyysi päästä mukaan leikkiin. Kun Maija ei pääs-
tänyt, Emmi kertoi, että jos tämä ei päästäisi, lintu alkaisi nokkia. Silloin Maija suostui. He leikkivät kotia koko
loppu välitunnin. Välitunti loppui. Ensimmäistä kertaa Emmi oli iloinen välitunnilta tullessaan. Häntä alkoi
epäilyttämään, että tekikö lintu sen hänen takiaan. 
Lintu nousi taas ilmaan ja katosi kohta kokonaan näkyvistä. Sininen lintu lentää kotiinsa satumaahan ja
ystäviensä luokse. Siellä oli monen värisiä lintuja esimerkiksi punaisia, keltaisia, vihreitä, sinisiä ja liloja.
 Emmiltä loppui koulu. Juuri kun hän pääsi kotiin, sininen lintu lehahti pihlajaan. Äkkiä lintu alkoi viittilöidä
Emmiä luokseen. Emmi tuli linnun luokse ihmeissään. Kun Emmi oli sen luona, se alkoi kertoa tehtävästään
Emmille. Emmin juoksi salaman nopeasti äitinsä luokse ja kertoi, mitä lintu oli kertonut Emmille. Äiti ilahtui.
Emmi pyysi, että lintu näykkisi kaikkia, jotka eivät päästäisi Emmiä mukaan.
Mutta seuraavana päivänä kun Emmi meni kouluun, kaikki tahtoivat leikkiä Emmin kanssa. Emmi oli
hämmentynyt ja iloissaan. Nyt lintu oli suorittanut tehtävänsä ja pääsi lähtemään takaisin satumaahan
onnellisena. Muutkin lapset huomasivat, että oli hauskempaa leikkiä Emmin kanssa kuin jättää hänet leikistä
pois.
 
Sininen Sam ja Vihermetsä
 
Oli rauhaisa kesäaamu Vihermetsässä. Sininen lintu nimeltään Sam oli menossa kotiinsa. Sam asui Onervan
ja Kukin kanssa ison puun kolossa. Onerva oli orava ja Kuki oli hiiri. Samin huoneessa oli matotaulu ja hänen
sänkynsä roikkui korkealla katossa. Orervan huoneessa oli sydänkaappi ja hänen sänkynsä oli tavallisella
korkeudella. Kukin huone oli melkein maan alla. Kukin huoneen lattiassa oli maanalainen reitti ulos. Kun Sam
oli päässyt perille, hän puikahti ovesta sisälle. Hei Onerva ja Kuki! Onerva ja Kuki eivät varmaan ole täällä.
Sam meni alakertaan ja yhtäkkiä näki Onervan ja Kukin. He tärisivät niin paljon, että koko lattia melkein meni
rikki. Mikä teillä on? Me ku-kuulimme pelottavia ääniä. Minkälaisia ääniä te kuulitte? Sellaisia kuin: krrr, piip,
piip, klok, klok ja tikstaks. Meidän pitää selvittää, mistä ne äänet kuuluvat.
He pyysivät koko metsänväen selvittämään outoja ääniä. Kun kaikki olivat sovitulla tapaamispaikalla, alkoi
Onerva luettelemaan nimiä, jotta tietäisi, että kaikki olisivat paikalla. Töpö, Kaniini, Kuku, Karhu, Hipsu,
Sipsu, Tipsu, Nöpö, Löpö ja Rööri. Kaikki ovat paikalla. Nyt voimme aloittaa suunnittelemisen. Löpö, kuka olisi
voinut tehdä niitä ääniä? Ehkäpä Mörkö! Mörköjä ei ole olemassa. Oletko nähnyt mörön? En! Sitten niitä voi
olla olemassa. Apua, mörkö syö meidät! Löpö, älä pelottele pienempiä! Tietääkö kukaan muu? Ei! No, tulkaa
illalla samaan paikkaan, minulla on suunnitelma.
Kun ilta alkoi hämärtää, Sam, Onerva ja Kuki lähtivät tapaamispaikalle. Tuollahan kaikki ovat! No niin, minun
suunnitelmani on, että lähetämme jonkun hakemaan apua viisaalta velhovaarilta. En minä! Onerva, oletko
hullu! Sinne vie tosi vaarallinen tie! Niin, niin, mutta jonkun on lähdettävä, jotta Vihermetsä pelastuisi.
Kun Onerva oli iltakävelyllä hän kuuli klok. Hän juoksi Samin ja Kukin luo. Mitä nyt? Minä kuulin sellaisen ou-
don äänen! Nyt mennään! Sami, Onerva ja Kuki juoksivat nopeasti siihen paikkaan, mistä outo ääni kuukui.
He menivät puskan taakse ja yhtäkkiä heidän edessään oli kirkasvaloinen kone. Koneessa istui kaksi  miestä.
Yhdellä miehistä oli poskessa arpi ja toinen oli kalju. Kukia pelotti. Keitä nuo ovat ja mitä he tekevät? Sam
näki maahan tökätyn kyltin, jossa luki: Tähän tehdään uusia taloja. Yhtäkkiä Sam lennähti pystyyn ja irvisti.
Miehet pelästyivät ja juoksivat pois.
 
Hups, Lilin silmät räpsähtivät auki. Hänen silmiään häikäisi kun hän aukaisi verhot. Hän meni vaatekaapilleen
ja otti sieltä kauniin sinisen mekon ja vaaleansiniset kengät. Hänellä oli myös sydänkoru. Lili meni syömään
aamiaista. Lili nautti aamiaispöydässä palan mansikkakakkua ja vihreää yrttiteetä. Aamiaisen syötyään hän
meni hoitamaan puutarhaansa. Mutta kun Lili oli puutarhan porteilla, niin hän kauhistui! Lilin puutarha oli
ihan kamalan näköinen! Kaikki kukat oli revitty ja mansikat oli kiskottu maasta. Lili säikähti niin, että lähti
ystävänsä Tilli Toukan talolle.
Lili sai Tilli Toukan omatekemää mansikkamehua. Lili pyysi Tilliä auttamaan häntä. Tilli suostui mielellään aut-
tamaan Liliä. Lili haki hänen talostaan suurennuslasin ja pienen vihkosen. Tilli otti hänen salapoliisihattunsa.
Niin he lähtivät etsimään syyllistä. Lili ja Tilli lähtivät ensin etsimään viidakosta. He roikkuivat liaaneissa ja kii-
peilivät puissa. Lili oli ottanut mukaan Tillille pienen korin. Lili kantoi koria ja Tilli istui sisällä. Lili oli ottanut
mukaan hiukan purtavaa. Hän oli ottanut evääksi viisi omenaa, kinkkuleipiä, juomaksi mansikkamehua, tuo-
reita retiisejä ja mustikkakakkua.
Tilliä ja Liliä alkoi väsyttää. He miettivät, oisko täällä lähellä jokin lepopaikka. Lili ja Tilli kävelivät vähän mat-
kaa. Sitten he näkivät puun, joka osasi puhua. Lili sanoi puulle: Tietäisitkö, onko täällä jossain lepopaikka?
Puu vastasi: Kyllä on. Kävele vielä vähän matkaa, niin saavut  isolle ja pienelle riippukeinulle. Lili kiitteli: Kii-
tos paljon puu. Miten voimme hyvittää tämän sinulle? Puu vastasi: Pidän paljon omenoista, onko teillä niitä?
Kyllä on, otatko yhden? Puu vastasi: Otan. Kiitos paljon. Niin Lili ja Tilli lähtivät vielä kävelemään. Vähän
matkan kuluttua he näkivät ison ja pienen riippukeinun. Riippukeinua hallitsi ampiainen. Lili kysyi:
Pääsisimmekö sinne hetkeksi lepäämään? Ampiainen vastasi: Toki pääsette. Antakaa vain salasana, joka
liittyy sinuun ja  Tilliin. Lili mietti: Minä ja Tilli, mitä me olemme ... mmm NIIN TOTTA, ME OLEMME YSTÄVYKSET!
Vai mitä? Niin olette. Te olette parhaat kaverukset.  Pääsette lepäämään. Lili ja Tilli nukkuivat puoli tuntia.
Sitten he nousivat ylös. Lilillä ja Tillillä oli tullut nukkuessa hirveä nälkä. He levittivät retkiliinan ja asettivat
eväät sen päälle. He söivät ensin omenoita ja kinkkuleipiä. Sen jälkeen he nauttivat vielä retiisejä ja man-
sikkamehua. He söivät vielä jälkiruuaksi mustikkakakkua. Syötyään he taas jatkoivat matkaa.
Lili ja Tilli näkivät pienen hiiren. Hiiren nimi oli Martta. Lili kysyi Martalta, olisiko Martta nähnyt vaikkapa likaista
keijua. Martta muisteli: Joo, hänellä oli multaa käsissä ja lehtiä päässä. Lili kiitteli kovasti. Niin he lähtivät
matkaan.
Kun Lili ja Tilli olivat kauniilla vesisillalla , he näkivät vedessä polskuttelevan miehen, jolla oli päässään lehtiä
ja käsissä multaa. Oliko hän käynyt Lilin taikapuutarhassa? Lili lennähti miehen luo ja kysyi: Oletko käynyt
puutarhassani? Ensin mies takelteli, mutta sitten hän sanoi: Halusin vain hoitaa sinun taikapuutarhaasi.
Lili sanoi: Ei se kyllä ollut kivaa, mutta annan anteeksi jos autat minua korjaamaan puutarhani. Kyllä minä
autan sinua. Ja niin he lähtivät Lilin taikapuutarhalle.
 
Sininen mato vastaan ihminen
 
Eräänä päivänä Madolla on kaunis päivä kunnes Tauno kävelee vierestä ja huomaa madon. Tauno miettii
hetken, mitä voisi  tehdä madolle. Nyt keksin, liiskaan madon kivellä. Juuri kun Tauno oli paiskaamassa kiveä
madon päälle, Taunon tehtävä keskeytyy, koska Taunon äiti huutaa: Syömään!  Madolle tuli heti paniikki:
Mitä minä teen? Mitä minä teen? Yhtäkkiä mato tippuu matomaahan. Siellä oli varmaan 1000 matoa sekä
vauvoja, teini-ikäisiä, aikuisia ja vanhoja matoja. Se oli kokonainen kaupunki. Siellä oli kauppoja, asuntoja ja 
vielä kokonainen Matomaailman muuri, joka suojaa kaikilta muilta hyönteisiltä paitsi ihmisiltä.
Sitten mato muisti, että Tauno voisi murtaa muurin. Sitten mato meni ilmoittamaan matokuninkaalle. Hän sa-
noi: Yksi ihminen nimeltä Tauno. Kuningas sanoi: Ei huolta. Mato lähti kävelemään nälkäisenä torille. Yksi
ystävällinen matoperhe huomasi madon ja kysyi: Mikä hätänä? Mato vastasi: Ei ole kotia, rahaa eikä vaatteita
Perhe sanoi: Tule meille asumaan. Okei. He asuivat maan alla. Madon väri sopi hyvin sohvaan, koska matokin
oli sininen.
Seuraavana päivänä Tauno astelee muurille. Kuningas huutaa matosotilaille: Kaikki asemiin! Tauno mursi
muurin tallomalla sitä. Madot ampuivat katapulteilla kiviä. Sodan aikana mato yritti päästä pois matomaail-
masta. Sodan jälkeen oli vain mato jäljellä. Mato lähtee matomaailmasta kotiin ja menee nukkumaan. Seu-
raavana päivänä mato herää ja sanoo: Se olikin vain unta.
 
Sininen tyttö
 
Yhtäkkiä 2 B -luokkaan tulee sininen tyttö! Mutta onneksi kaikki olivat välkällä. Mutta yksi tytöistä näkee
sinisen tytön. Sinisen tytön nimi on Minna ja toisen tytön nimi on Alaska. Alaska hämmästyi kun näki Minnan.
Alaska halusi kysyä Minnalta jotain, mutta Alaska ei uskaltanut. Yhtäkkiä Minna näki Alaskan. Opettaja huusi
Alaskalle: Välkälle! Tullaan ja Alaska meni välkälle. Minna laskeutui ja ihmetteli: Mikä tämä on? Toivottavasti
tämä on oikea paikka. Minna kuuli lapsien ääntä ja sitten kuului kovaa meteliä ja tuli hiljaista. Oppilaat meni-
vät luokkaan. Minna pukeutui uudeksi oppilaaksi. Lapset tulivat sisään. Opettaja ihmetteli, kuka on tuo uusi
oppilas. Opettaja kysyi Minnalta: Mikä on nimesi? Minna vastasi: Minun nimeni on Minna. Opettaja ihmetteli:
Eihän vanhempasi ole sanoneet että tulisit tähän kouluun. Minna vastasi: Minun vanhempani ovat satumaas-
sa. Kaikki nauroivat. Opettaja uteli: Miten he sinne pääsivät? Minna vastasi: Satumaa on kotimaani. Opettaja
pyysi: No, näytä missä se satumaa on. Minna sanoi: Minä näytän, jos te kaikki luette joka päivä kirjoja, jotka
kertovat vedestä. Opettaja lupasi: Hyvä on, me luemme joka päivä. Alaska kysyi: Koska me voidaan lopettaa
lukeminen? Minna vastasi: Ehkä kolmen viikon päästä. Kolme viikkoa oppilaat lukivat vedestä kertovia tari-
noita. Sitten Minna vei opettajan ja oppilaat satumaahan. Kun he olivat perillä, Minnan isä ja äiti kiittivät.
Opettaja ja oppilaat menivät takaisin maapallolle.
 
Sininen taikavoima
 
Olipa kerran taikametsä. Tomi on poliisina poliisiasemalla. Elias ja Valti olivat varastaneet ison kultapokaalin
ja sitoneet muut poliisit jopa pomon. Tomi avasi Eliaksen ja Valtin kirjeen. Siinä luki: Olemme varastaneet
pokaalin. Terveisin: Elias ja Valti. Tomi vihastui ja lähti etsimään heitä. Elias ja Valti olivat laivalla. Siellä he
ryöstivät rahaa. Tomi tiesi, että he olivat laivalla. Tomi otti moottoriveneen ja etsi heitä mereltä. Elias ja Valti
olivat tulleet perille. He lähtivät kotiin ja laittoivat rahat arkkuun ja kultapokaalin arkun viereen ja heittivät
ne varastoon. Kun Tomi tuli, hän tarkasti Eliaksen ja Valtin talon ja etsi kaikkialta. Elias ja Valti menivät lai-
valle. Tomi lähti poliisiasemalle ja sanoi: Ketään ei ollut, ei edes vartijaa. Pomo huusi Tomille: Miten et saanut!
Tomi lähti poliisiasemalta kotiin nukkumaan.
Aamulla Tomi nousi ylös, puki vaatteet ja lähti taikametsään. Hän löysi Eliaksen ja Valtin jalanjäljet ja seurasi
niitä. Tomi näki mökin, jonne Eliaksen ja Valtin jalanjäljet suuntasivat. Mökin lähellä oli koiria ja kissoja. Tomi
lähestyi varovasti mökkiä. Hän kiipesi korkeaan puuhun ja pomppasi sieltä mökin katolle. Tomi teki kattoon
reiän ja näki, että kukaan ei ollut kotona. Tomi seurasi kokonaisen tunnin jälkiä. Lopulta Eliaksen ja Valtin
jäljet loppuivat ja niiden tilalle tuli robotin jäljet. Tomi ihmetteli, miten Eliaksen ja Valtin jäljet voivat muuttua?
Nyt tiedän! He ovat vaihtaneet kenkiä. Tomi seurasi taas jälkiä. Lopulta hän näki Eliaksen ja Valtin. Hän otti
heidät kiinni ja vei poliisiasemalle. He jäivät lukkojen taakse yli kahdeksi vuodeksi.
Eräänä päivänä Elias ja Valti olivat tehneet reiän vankilan lattiaan. He häipyivät nopeasti. Tomi lähti poliisi-
asemalle ja sanoi pomolle, että Elias ja Valti olivat paenneet vankilasta. He pakenivat laivalle, että Tomi ei
saisi heitä kiinni. Elias ja Valti matkustivat taikametsään. Siellä oli kolo. Valti meni ensin koloon ja sitten Elias.
Kolossa oli linnunpoikasia ja Elias ja Valti menivät pois kolosta.
Tomi meni poliisiasemalle. Tomi lepäsi hetken. Yön tultua Tomi lähti kotiin ja lepäsi kunnolla. Aamulla Tomi söi
aamupalaa. Sitten hän otti taikavoimalaatikon, jossa oli hanskat. Niiden avulla Tomi voisi löytää Eliaksen ja
Valtin. Kun kello oli neljä, Tomi otti taikahanskat ja lähti poliisiasemalle. Sieltä hän lähti apureidensa kanssa
Taikametsään. He tulivat samalle mökille kun jolle Tomi oli tullut aikaisemmin. Jäljet olivat hävinneet.
Kun Tomi apulaisineen lähti merelle, ilmestyi pullo, jonka sisällä oli henki. Kun Tomi avasi korkin, henki ilmestyi
Tomi säikähti, kun henki sanoi: Näin Valtin ja Eliaksen. Tämä pullo oli maassa ja he heittivät sen mereen
minun ollessa sen sisällä. Perheeni on muualla. Tomi päästi hengen vapaaksi ja kertoi kaupungin säännöt ja
koko maailman säännöt. Henki kertoi menevänsä etsimään Valtia ja Eliasta. Heidät löydettiin ja vietiin Tomin
luo. Tomi vei heidät poliisiasemalle.
 
Salainen henki
 
Syvällä metsässä asui noita. Hänellä oli pieni mökki. Salla tietää aarteen. Noita ei tiennyt aarteesta. Se oli
salaisen haltiattaren oma taikalamppu. Hän loihti omaisuuttaan aika paljon. Eräänä päivänä hän aikoi piilot-
taa sen. Tänä yönä ennen kuin hän meni siniseen aarteeseen , hän puki itsensä valeasuun. Hän joi taika-
juomaansa ja sitten hän pani valepukunsa päälle. Valepuku oli mummon näköinen. Yöllä eli nyt hän meni
metsään ja hän näki  edessään mökin. Kun noita oli nukkumassa vuoteessaan silloin hän livahti sisään
ovesta ja meni äkkiä kellariin. Noita kuuli ääntä alakerrasta. Noita meni alakertaan eikä nähnyt yhtään mitään
Salla otti aarteen, mutta aarre oli lukossa ja avain oli piilotettu metsään. Salla meni sitten metsään etsimään
avainta. Hän etsi ja etsi kauan sinistä avainta. Se kiilsi metsässä tosi hyvin. Se oli kuitenkin  piilotettu
 maan alle ja se oli syvällä maan alla. Avain oli lasiavain. Avain oli jonkun puun alla. Noita oli ensin kaatanut
puun ja sitten se heräsi kun oli aamu. Noita oli viimein löytänyt aarteen. Salla puolestaan taistelee aarteesta.
Se saa pitää aarteen, joka voittaa taistelun. Salla voitti taistelun.
 

 

 

 

Pääsivulle