Pääsivulle 

   2 E:n tarinoita syksy 2012 - kevät 2013

 

Sisältö:
1. Kesälomani (teksti katosi jonnekin)
2. Vihannesperheet
3. Vapaavalintainen aihe
4. Runoja Pikkumetsän asukkaista
5. Ryhmissä keksityt sadut kansansatuja mukaellen
6. Seikkailu syksyisessä metsässä
7. Kertomus sarjakuvan perusteella
8. Aarrekartta
9. "On ihanaa olla" -runo
10. Kansansadun muunnelma
11. Oppilaiden itse keksimät aiheet
12. Valmiista aluista jatketut tarinat
13. Tontun seikkailut
14. Maukka ja Väykkä
15. Ryhmissä keksityt eläinsadut
16. Joululoma/oma aihe
17. Lappi
18. Avaruusseikkailu
19. Lumi -runot
20. Vapaavalintainen aihe
21. Pareittain Miksi karhulla on töpöhäntä -kansansatua varioiden keksittiin oma
22. Ympäristötiedon esitelmät
23. Kirje oppilaan haluamalle henkilölle
24. Talvilomalla tai muu talvinen tarina
25. Hölmöläistarinat
26. Pääsiäistarinat (itse keksitty tai kolmesta eri vaihtoehdosta valittu)
27. Omakohtainen kokemus faktana tai fiktiona
28. Karhun päiväkirja
29. Kevätruno
 

Vihannesperheet 

Pottuperhe

 
Äiti Pottu ei jaksa enää kauaa koska hän on 12 vuotta. Lapset Eerik EE-jee Erki . He asuvat kasvimaalla.
He varovat ihmistä joka yrittää syödä pottuja. Pottujen sukunimi on Pottuset. Naapuri on Potjojot. Pottuset
tykkäävät Potjojosta. Hällä on kivaa.
 
Tomaattiperheen seikkailu
 
Olipa kerran Tomaattiperhe. Heidän perheeseen kuuluvat Isä, Äiti, poika, tyttö ja vauva. He ovat iloisia ulkoi-
lusta. He ovat surullisia sateesta. Ja he pelkäävät kummituksia. Mutta yhtenä päivänä he menivät ulos. Yht-
äkkiä heidät oli kaapattu. He pelästyivät hirveästi  mutta se olikin Tomaattiperheen Vaari joka oli ollut kaksi
vuotta poissa. Hän oli muuttunut paljon. Mummi oli mukana. Sitten kaikki lähtivät syömään.
 
Olipa kerran porkkanaperhe
 
Perheeseen kuuluu Isä ja Äiti ja heillä on kolme lasta. Vanhimman nimi on Roope, Aaro ja Mira. He asuvat
maan alla. He nukkuvat päivällä ja valvovat yöllä ja heidän pitää varoa ihmisiä.
 
Porkkanaperhe
 
Olipa kerran Porkkanaperhe. Heidän perheeseen kuului isä, äiti, pikkusisko Anna, pikkuveli Kalle ja vauva.
He asuivat Vihanneskukkulalla ja heidän naapureidensa nimet olivat herra ja rouva Tomaatti, heidän
lapsensa sekä Sipuliperhe.
Vihanneskukkulalla paistoi aina aurinko. Porkkanat varovat pupuja koska kerran he olivat eväsretkellä ja
puput söivät salaa eväitä. He ovat iloisia koska puput muuttivat kukkulan taakse. Ja joskus he ovat su-
rullisia koska sataa.
 
Porkkana
 
Porkkanaperhe meni lomalle. Lomalla he tapasivat tuttuja. Pupuista he eivät pitäneet. He menivät katso-
maan kuun nousemista. Heidän nimensä olivat Petteri, Roni, Satu ja Pentti. He vuokrasivat Intiasta hotellin.
Heillä oli hauskaa lomalla. He kävivät rannalla monet päivät. Siellä oli paljon haita, vaarallisia meduusoita,
myrkyllisiä käärmeitä sammakoita. Siellä oli hauskaa syödä kalapuikkoja. Ne olivat hyviä. Lapset eivät
tykänneet perunoista ja tomaateista. Sitten yhtenä päivänä he lähtivät kotiin.
 
Tomaattiperhe
 
Olipa kerran Tomaattiperhe. He asuivat metsässä joen varrella. Perheeseen kuuluu äiti, isä ja kaksi lasta.
Naapurissa asuu Porkkanaperhe joilla ne käy usein kylässä. Tomaattiperheen pitää kuitenkin olla varovaisia
koska läheisellä pienellä mökillä käy joka päivä ilkeä peikko. Siksi lapset eivät saa olla ulkona yksin. Yhtenä
kauniina kesäpäivänä tomaatit menevät uimaan jokeen joka oli ihan heidän kodin vieressä. Yhtäkkiä paikalle
saapui Porkkanaperhe. He kysyivät voivatko hekin tulla uimaan jokeen. Tomaatit vastasivat: Tottakai voitte.
Niin he pitivät hauskan päivän yhdessä.
 
Perunaperhe
 
Perheessä oli Erik, Mimi ja Masa. He asuivat pyöreässä talossa. Heidän sukunimensä oli X. Niiden naapurissa
oli Porkkanaperhe. Erik harrasti footbalia, Toiset naapurit olivat Tomaattiperhe. Erikin ja Mimin iskä oli pullee.
Iskän nimi oli DeiviD. Vaarana oli myös rosvoMasa. Hän oli pankkirosvo. Erik ei tykkää lukemisesta ja Mimi ei
tykkää uimisesta. Eikä DeiviD sulkapallosta. Heidän arvokkain esine oli kultakimpale.
 
Porkkanaperhe
 
Olipa kerran ihana porkkanaperhe jossa oli äiti, isä , sisko ja veli. Isän nimi oli Juhani, äidin nimi oli Anne,
siskon nimi Vilma ja veljen nimi oli Oliver. Niiden sukunimi oli Porkkanainen. Niiden naapurissa asui toisia
porkkanoita ja perunoita ja lanttuja. Vanhemmat pitivät siitä kun lapset oppivat uutta. Eräänä päivänä he l
lähtivät retkelle luontoon. Illan tullen Juhani sanoi: Oi, ei, unohdin kartan ja kompassin kotiin! He säikähtivät
kamalasti. He olivat niin väsyneitä että he eivät jaksaneet enää valvoa ja nukahtivat luontoon. Kun he herä-
sivät he huomasivat olevansa ihan lähellä kotia. Sitten he lähtivät kotiin ja elivät ollellisina elämänsä loppuun
asti.
 
Tomaattiperhe
 
Olipa kerran Tomaattiperhe jotka olivat hyvin iloisia. Niiden naapurissa oli Porkkanaperhe. Heistä oli kivaa kun
saa aina katsoa auringonlaskua. Joskus on tylsää kun on yö. Me tykkäämme ruohosta ja meidän talo on
kaukana. Tykkäämme sateesta  ja vihaamme rikkaruohoja. Melkein joka päivä on kivaa ja joskus on tylsää.
Yhtenä päivänä Tomaattiperhe leikki hippaa.
 
Vadelmaperheen elämään tutustuminen
 
Vadelmaperheeseen kuuluu: isä, äiti, vauva, isoveli ja kaksoset tyttö ja poika. Isän nimi on Jaska, äidin nimi
on Miina, vauvan nimi on Lila, isoveljen nimi on Eetu ja kaksosten nimet ovat Ilona ja Perttu. He ovat juuri
saaneet koiran jonka nimi on Mida. Arkisin äiti pesee pyykit ja laittaa ne pyykkinarulle kuivumaan. Arkisin isä
ja isoveli korjaavat, maalaavat, auttavat ja tekevät jotain muuta omia asioitaan. Kaksoset puolestaan leikki-
vät kahdestaan, tai hyppivät trampoliinilla, ja välillä he leikkivät vaavin ja koiran kanssa. Vaavi ja koira leikki-
vät ja sotkevat. Eräänä päivänä he lähtevät marjaan, suometsään. Kun he olivat kävelleet pari tuntia he
pysähtyivät lepäämään. He huomasivat että vaavi oli kadonnut. Peikot nappasivat vaavin. Mutta sattumalta
hirvi puski pakoon karhua. Se katsoi taakseen ja käänsi päänsä niin että törmäsi puuhun joka oli sattumalta
peikkojen maja. Ja vaavi pelastui.
 
Perunaperheen yllätys
 
Olipa kerran Perunaperhe. Oli joulu ja äiti sai tonnin painoisen lahjan. Siellä oli kolme telttaa. Tyttö sai makuupussit ja kolme reppua. Isä Peruna sai yllätysliput valitsemaansa kohteeseen. Isä Peruna valitsi
maatilan. Nyt kaikki saivat retkeilyvarusteita kun he olivat maatilalla. He kuulivat naurua ja kikatusta ja he
näkivät Aaveen. He eivät pelästyneet koska äiti Peruna antoi tupenrapinat Aaveelle. Ja eipäs Aaveita tullut
enää. Ja tuli ihana lomaviikonloppu.
 
Porkkanoiden päivä
 
Porkkanavauvan nimi on Kalle ja sen isovelin nimi on Leija. Isän nimi on Pallo ja äidin nimi on Hymy. Niiden
pitää varoa jäniksiä. Heidät saa iloisiksi auringonpaiste. Niiden naapurissa asuu Lanttuperhe. Juuri nyt ne
ovat poimimassa omenoita. Leija on kerännyt eniten ja Pekka pomppii. Leija on menossa omenoiden poimi-
misen jälkeen uimaan. Ne tykkää uida tosi paljon.
 
Perunaperhe
 
Perunaperhe oli sisällä syömässä. Isoveli sanoi: Toivottavasti maanviljelijä ei ole liikkeellä koska se söisi
meidät. Perunat istuivat ruokapöydässä ja joivat mehua. Sitten he lähtivät ulos ja leikkivät. He menivät puis-
toon ja näkivät sorsia. He näkivät jäniksen ja pelästyivät.
 
Porkkanaperhe mökillä
 
Porkkanaperhe oli mökillä. Perheeseen kuuluu Iina, Pekka, isä ja äiti. Heidän sukunimensä on Porkkanen, mut
ta heillä on myös vaara jota heidän pitää varoa. Porkkanakummitus joka syö porkkanoita. Hirviö syö myös
muita vihannesaterioita. Nyt porkkanaperhe lähtee mökille. He pakkasivat tavaransa ja lähtivät kahden
tunnin kuluttua. Huh huh oli tosi rankka ajo. Isä Porkkana sanoi: No ei se nyt niin rankka ajo ollut Iina. Sitten
kun astuivat mökkiin niin sinne oli tullut postia. Hei tänne on tullut postia! Postissa luki: Mökkivuokraus 1 kuu-
kausi 90 euroa. Isä sanoi: Ei hassumpaa vuokrataan mökki kuukaudeksi. Iina sanoi: Hei hei! Eihän tämä jää
tähän tässä vielä sanotaan että mökki porkkanakummituksen talon vieressä. Mutta isä ei uskonut Iinaa. Isä
lähti osoitteeseen vuokraamaan mökkiä. Hei odota Iina sanoi mutta isä ei enää... Hän avasi oven ja lähti.
Kun isä palasi vuokraukselta hän sanoi: Nyt olemme valmiina ainakin saamaan uuden mökin. Me lähdemme
nyt. Niin porkkanaperhe lähti uuteen mökkiinsä. Onko tämä nyt oikeasti järkevää on perillä mökillä. Kun oltiin
yhtäkkiä kuului törmäys. Se kuulosti ihan porkkanakummitukselta. Ja nii se olikin. Kummitus sanoi: Minä syön
teidät kaikki. Yhtäkkiä kuului ääni: Etpäs syö, minäpä syön. Etpä syö vaan minä! Minä! Minä! Minäpäs! No läh-
detään  täältä äkkiä pois. Joo lähdetään. Niinpä Porkkanaperhe lähti kotiinsa ja porkkanakummitus vähitellen
suli kuumuuteen!
 
Porkkanaperhe
 
Porkkanaperheessä oli neljä henkilöä. He asuivat metsässä ison kukkulan päällä. Heillä oli auto. Eräänä päi-
vänä kun vaan isä oli kotona ja katsoi tv:tä ja katsoi lottoa. Yhtäkkiä pompahti seisomaan ja huusi: Minä
voitin lotossa! ja soitti heti äidille. Sitten he lähtivät viikoksi lomalle Afrikkaan ja vuokrasivat ison talon.
 
Porkkanaperhe
 
Olipa kerran porkkanaperhe. Perheenjäsenet olivat äiti, isä ja poika. He pelkäsivät pupuja ja he tykkäsivät
appelsiineista. He eivät tykänneet ihmisistä koska he repivät heidän tukasta heidät irti maasta. Heidän naa-
purinsa olivat tomaattiperhe. Heidän pitää varoa etteivät he joudu pannulle. He asuvat Imatralla.
 
Sivun alkuun
 Itse valittu aihe
 
Kummituslinnassa oli pimeää mutta onneksi tytöllä oli mukana taskulamppu. Yhtäkkiä hän törmäsi seinään ja
se kääntyi. Toisella puolella oli luuranko. Hän pelästyi hirveästi mutta se ei tietenkään ollut oikea. Joku piteli9
naruilla. Mutta kuka se oikein oli? Siellä ylhäällä oli kiiluvat silmät sanoi tyttö väristen pikkuveljelle. Että heille
käy varmasti huonosti. He katsoivat vielä ylös mutta se oli kadonnut. Sitten he katsoivat taakse hitaasti ja
siellä se oli. Se oli vaan pikkuveljen robotti. Sitten hän huomasi jonkun napin. He painoivat nappia. Sitten he
huomasivat olevansa kotona.
 
Lohikäärmeen tuli
Olipa kerran rikas kuningaskunta jonka kuningas halusi rikastua vielä enemmän. Niinpä hän lähti etsimään
legendojen kultakaivosta. Kun hän ja hänen joukkonsa olivat kulkeneet vähän aikaa he tulivat lohikäärmeen
luolaan. Siellä oli lohikäärme joka vartioi kaivosta. Se tappoi kuninkaan. Sitten se karkotti joukot. Se aikoi
juuri syöstä prinssin. Mutta prinssi ei tehnyt muuta kuin pyytäkää anteeksi. Sitten lohikäärme muuttui prin-
sessaksi. Prinssi kysyi: Miksi sinä tapoit isäni? No, siksi että hän oli tappanut ahneudellaan paljon ihmisiä ja
hän oli kansainvälinen varas. Ja prinssi ja prinsessa elivät elämänsä onnellisina loppuun.
 
Lili ja outo koulu
 
Kun Lili meni kouluun ekaa kertaa Lilin paras kaveri oli muuttanut Lilille. Kun he olivat luokassa heidän opet-
tajansa näytti kamalan rumalta. Lilin ja hänen parhaan kaverinsa kanssa piti laulaa joku ihmeen laulu. Sitten
Lilin paras kaveri eli Senni lauloi saman laulun. He ryntäsivät heti käytävään mutta musiikinopettaja sanoi: Ot
takaa tarjotin, kirja ja omena. Heidän piti ekaksi tanssia valssia, tangoa ja hiphoppia. Lilli heitti tarjottimen,
kirjan ja omenan maahan. Ja Sennikin heitti. He menivät täyttä kaasua. Seuraavana päivänä heidän edessä
oli jättimäinen uima-allas. Senni ja Lilli sanoivat yhteen ääneen: Tää ei voi olla totta. Heille ilmestyi uikkarit.
He polskivat koko koulupäivän. Illalla kun Senni ja Lilli tulivat koulun pihalle se oli pelkkää hyytelöä ja he
söivät sitä. Ympäristö oli pelkkää herkkua ja kun Lilli oli just maistamassa valkosuklaasydämen muotoista
kahta palaa Lilli herätettiin kouluun. Kaikki oli pelkästään unta Lilli huokaisi.
 
Ossin ja Ansan seikkailu
 
Ossi ja Ansa heräsivät aikaisin aamulla. Ansa meni lainaamaan Alaskalta kompassin, retkeilyoppaan, tasku-
lampun ja teltan. Ossi meni lainaamaan Kullalta ja Murulta narua, lyhdyn, seikkailukirjoja ja kynttilän. He
lähtivät illalla Ikimetsän reunalle. Ossi pystytti teltan ja Ansa tutki ympäristöä. Äkkiä Ansa huusi: Ossi tule.
Ossi oli juuri saanut teltan kasaan ja juoksi Ansan luokse. Siellä oli jättimäinen jalanjälki. Ossi ja Ansa juoksi-
vat telttaan. Yhtäkkiä kuului tömistystä. Tömp tömp tömp. Ansa kurkisti varovasti ulos. Mutta ihmettä. Siellä
oli Oiva Kontio. Hei! Ansa sanoi. Hei! Oiva sanoi. Taidat olla Ansa. Kyllä olen vastasi Ansa. Ansa kuka siellä
on? Täällä on Oiva Kontio. Vihdoin uskalsi Ossikin näyttäytyä. Hei! Ossi sanoi aralla äänellä. Terve! vastasi
Oiva. Kun he palasivat kotiin he palauttivat tavarat.
 
Haluaisin lemmikin
 
Hei, minä haluaisin lemmikin ja se olisi koira koska sen kanssa voi tehdä kaikkea kivaa tekemistä. Sen kanssa
on kiva leikkiä ja hoitaa sitä. Sen hoitaminen on kyllä todella raskasta mutta luulen ainakin että se ei ole
minulle niin raskasta kuin muille. Minä tykkään paljon mäyräkoirista koska ne ovat kuin makkaroita mutta
värillisiä. Kaikki koirat ovat myös todella kivoja. Jos minulla olisi koira niin se olisi maailman paras päivä elä-
mässäni ikinä. Se olisi ihan sama minkä rotuinen se koira on: mäyräkoira, bulldog, terrieri... Tykkään paljon
kilpajuoksukoirista. Ne ovat semmoisia koiria jotka kilpailevat kaikki yhdessä. Sitä olisi kiva katsoa. Haluaisin
myös mennä koiranäyttelyyn. Siellä olisi erilaisia koiria. Siitä tulisi todella hauskaa.
 
Hiiri
 
Olipa kerran Hiiri. Se asui joen rannalla. Talon väri oli sininen. Hiiri oli syömässä juustoa, mutta hiirelle tuli
kauhea jano. Hiiri meni kaivolle hakemaan vettä mutta kaivo oli kuivunut. Hiiri mietti päässä että mistä minä
saan vettä. Kaivosta kuului karjuntaa. Hiiri ihmetteli mistä karjunta tulee.....
 
Lanttuperhe lomamatkalla kylpylässä
 
Lanttuperhe lähti kylpylään. Siellä heillä oli hauskaa. Heidän huone oli kiva ja lapset tykkäsivät siitä. Seuraa-
vana päivänä he menivät lelukauppaan. Sieltä ostettiin Lego Cityä ja Lego Star Warsia. Seuraavana päivänä
he lähtivät mummille kylään. Sielläkin oli hauskaa. Sitten he lähtivät kotiin. Kotimatkalla he näkivät kyykäär-
meen ja matka kesti viisi tuntia. Kotona lapset menivät kaverille jonka nimi oli Tuukka. Siellä oli kivaa. Siellä
he menivät uimahalliin. Sitten he menivät kotiin.
 
Suokansaa
 
Mistä tiedämme mitä suon syvyyksiin kätkeytyykään jos siellä syvyyksissä on muutamia kasveja jotka teke-
vät mini happikentän. Tämä tarina alkaa Jullesta. Hän on nuorisoaikuinen. Julle tekee työkseen suutarin
hommia. Mutta nyyh Julle putosi suohon. (Ajattele nyt niitä alkujuttuja ja arvaa mitä seuraavaksi tapahtuu.)
Julle vajosi syvyyksiin kunnes tuli kasvi vastaan ja sanoi: Tule mukaan. Hän näki kasvien valtakunnan. Kunin-
gas kertoi tällaisen tarinan: Kasvit liiskaantuivat alkupurkauksissa ja kerääntyivät useiksi soiksi. Kasvien
siemenet levisivät veden mukana. (Tämä on ollut ennen meri sen takia täällä alempana on niin vetistä mutta
suon kemikaalit estävät hukkumisen.) Julle alkoi kasvien avustuksella rakentaa kaupunkia. Kun vajosi ja
vajosi ihmisiä suohon niin saivat ne kodin ja jokaine istutti oman kasvin, ja kuka tietää ehkä vielä jonakin
päivänä keksitään keino päästä ulos.
 
Pikkumetsän väki eväsretkellä
 
Aamulla kun Ossi ja Ansa heräsivät aurinko paistoi kirkkaasti. He päättivät mennä eväsretkelle. He kutsuivat
myös Uunon, Kullan, Murun, Variksen, Hiiren ja Minnan. Ansa kyseli Ossilta koko ajan: Koska mennään? Ossi
vastasi: KOhta. Vihdoin eläimet kokoontuivat Ulppujoen rantaan. Jokainen toi eväitä. Nam! sanoivat Kulta ja
Muru. Kaikki juttelivat hetken ja sitten he alkoivat syödä eväitä. Kaikilla oli niin hauskaa että he yöpyivät
Alaskan laavussa. Kun he heräsivät he ensin ihmettelivät missä olivat. Mutta sitten he muistivat kaiken ja
alkoivat nauraa. Sitten Varis otti Hiiren selkään ja lähti. Uunokin lähti. Ossi, Ansa ja Alaska saattoivat ketut
Kettuluolalle. Sen jälkeen Alaska meni kävelylle ja Ansa kysyi Ossilta: Oliko kivaa? Ossi vastasi: Kyllä.
Joutsen ja kurki kilpasilla
 
Olipa kerran hyvin hyvin kaunis joutsen nimeltä Sofia. Eräänä päivänä hän tapasi kurjen. Kurki käveli surul-
lisen näköisenä. Sofia sanoi: Hei! Kurki sanoi hiljaisella äänellä: Hei! Sofia oli hetken hiljaa ja sitten hän
sanoi: Mikä sinun nimesi on? Minun nimeni on Sofia. Kurki sanoi hiljaa: Minun nimeni on Veera. Sofia kysyi
Veeralta : Vaivaako sinua jokin näytät kovin surulliselta? No joo minulla on syntymävika ja sen takia minä
minä olen kauhean ruma. Ethän ole. Olenhan. Haluaisitko tulla minun luokseni. Minulla on meikkejä ja muuta
tuommoista. Totta kai. Ja niin ystävykset ähtivät yhdessä kauniin joen rantaan. Ensin katsottiin Veeran
vaatteita. Sofia pudisteli päätään ja sanoi: Ei käy koeta tätä. Sofia näytti hienoa vaaleanpunaista mekkoa
joka oli koristeltu pakjeteilla ja strasseilla. Saisinko kokeilla tuota? Totta kai saat. Mutta kun he sovittivat sitä
he huomasivat että Veera oli liian paksu. Voi Veera sinun pitää laihduttaa. Annan sinulle kuukauden aikaa
valmistautua kisaan. Veera suostui kilpaan. Kuukausi kului nopeasti. Sitten koitti päivä jota Veera oli pelännyt
No niin siis tuon tulivuoren ympäri. Paikoillanne, valmiit hep! Ja sitten alkoi tiukka kisa. Kun Sofia pääsi maaliin
hän huomasi että Veera oli jo päässyt maaliin. Hienoa. Katsotaan mahtuuko mekko päälle. Sehän sopii! Hyvä
sitten tämä kaulakoru ja nämä meikit ja nämä korkokengät. Ja niin Veera sekä Sofia elivät onnellisina elä-
mänsä loppuun asti.
 
Koulussa
 
Olipa kerran Matti joka aloitti 1. luokan. Hän ei tuntenut luokaltaan ketään. Aluksi heillä oli aineena
matematiikkaa. He saivat matematiikan kirjat ja opetti. Tunnin päästä tunti päättyi ja alkoi välitunti. Välitun-
nilla häntä kiusattiin. Hän kertoi välituntivalvojalle että häntä kiusattiin joka välitunti. Välituntivalvoja kysyi:
Ketkä pojat? Mikael, Niklas ja Nikolas. Ne kaikki pojat kiusaavat minua. Välituntivalvoja sanoi: Mennäänpäs
sanomaan etteivät he enää kiusaa. Ja he menivät-
 
Kummituslinna
 
Poika nimeltään Pekka lähti etsimään kummituksia. Yhtäkkiä oli linna. Pekka meni sisään. Hän näki aaveen.
Aave tervehti. Pekka tajusi että aave oli ystävällinen. He olivat parhaat kaverit. Pekka kävi joka päivä. Aaveet
ja ihmiset elävät sopusoinnussa.
 
Ossi meni Alaskan luo kyläilemään
 
Eräänä päivänä Ossi mietti mitä hän voisi tehdä. Yhtäkkiä hän muisti että hänen piti mennä  Alaskan kanssa
onkimaan. Niin Ossi lähti kävelemään Alaskan luo. Sinne tuli myös Ansa ja Uuno ja mopo. He lähtivät laa-
vulla purjehtimaan. He pakkasivat eväät mukaan. Sitten he irroittivat käydet ja lähtivät matkaan.
 
Opossumikaksoset
 
Olipa kerran opossumikaksoset. Niiden nimet olivat Anna ja Manna. Eräänä kauniina syyspäivänä he lähtivät 
ostamaan jäätelöt. Anna sanoi jäätelömyyjälle: Minulle yksi päärynätuutti. Manna sanoi: Minulle yksi mansikka
tötterö. Kun jäätelöt oli ostettu he menivät syömään ne joen rantaan. Kun jäätelöt oli syöty he näkivät jout-
senia. Manna sanoi: Mennään silittämään. Mutta Anna sanoi: Ei joutsenia voi silittää. Niinpä he menivät
leikkimään läheiseen puistoon. Kun he olivat olleet puistossa jonkin aikaa äiti huusi syömään. Niin he juoksivat kotiin. Ruoaksi oli kalapuikkoja ja perunamuusia. Päivä oli mennyt nopeasti ja oli aika mennä
nukkumaan.
 
Iso hauki
 
Eräänä päivänä olin kalassa ja oli rauhallinen päivä. Järvellä oli hiljaista ja vapa taipuu! Järvellä alkoi melkoi-
nen taistelu. Vesi molskii ja kela nitisee ja sitten minä sain sen. Minä palasin mökkiin ja laitoin grillin päälle
ja menin sisään odottelemaan. Kului puoli tuntia ja sitten menin laittamaan kalan grilliin. Menin takaisin
sisään ja kului taas puoli tuntia. Hain kalan ja laitoin sen ruokapöytään perunoiden kera. Se oli hyvää. Menin
päiväunille ja nukahdin ja näin hyvää unta.
 
Rio de Janeiro
 
Riiossa oli kaunis ilma. Ilmassa kuului ääniä. Jos hauhkuttiin Jumalaa kuului 10000 milj. tuntia ja joutui säh-
kötuoliin. Riiossa asui Blue ja Nekku.
 
Iloinen perhe
 
Olipa kerran iloinen perhe. Ne oli aurinkoisia, mutta joskus oli tylsää. Yhtenä päivänä yksi poika oli hyvin
suuttunut mutta kukaan ei välittänyt yhtään. Poika päätti että hän lähtisi jonnekin josta kukaan ei tietäisi
missä hän on. Kaikki heräsivät. Äiti ihmetteli että missä se nuorimmainen on. Ja niin koko perhe etsi poikaa,
mutta kukaan ei löytänyt. Sitten yhtäkkiä poika ilmestyi ja hän oli hyvin väsynyt. Oli yö ja kaikki meni nukku-
maan. Taas kaikki oli iloisia. Poika meni mummille ja leikki siellä aika paljon. Isä tuli hakemaan poikaa mum-
molta kotiin.
 
Hannu ja Kerttu
 
Olipa kerran pieni talo metsän keskellä jossa asui metsuri ja kaksi lasta. Heillä oli oma lastenhoitaja ja
lastenhoitaja alkoi olla huolissaan koska hän halusi mennä naimisiin metsurin kanssa. Mutta kun hänen
suunnitelmansa oli tehdä taidoillaan vaikutus metsuriin. Mutta lapset halusivat  häntä joka työssä. Niinpä
eräänä päivänä hän sanoi lapsille: Voisitteko viedä äidilleni ruokaa. Hän asuu metsän keskellä. Niinpä lapset
lähtivät. Kun he olivat perillä he koputtivat oveen. Oven avasi noita. Noita otti heidät sisään. Hän pisti heidät
heti töihin. Hannun piti ottaa ämpärillä kaivosta vettä. Kertun piti kehrätä lankaa. Kerttu rupesi itkemään.
Hän ei osannut kehrätä lankaa. Hannukin rupesi itkemään miten hän ehtisi niin pienessä ajassa kerätä niin isoihin ämpäreihin vettä. Yhtäkkiä joukko hiiriä ilmestyi hänen vireen. Kerttu pyysi heiltä palveluksen että he
tekisivät mitä noita pyysi Kertun tekevän. Hiiret suostuivat jos he saisivat ruokaa. Kerttu suostui lopulta. Hannun viereen ilmestyi joukko lintuja. Hannu pyysi samaa linnuilta kun Koli loppu.erttu hiiriltä. Samaa pyysi linnutkin Hannulta kun hiiret Kertulta. Mutta vielä kissakin pyysi ruokaa. Kaikki ruoka mitä he toivat oli loppu.
 
Sivun alkuun
Runoja Pikkumetsän asukkaista (kolmen oppilaan ryhmissä)
Alaska on pesukarhu.
Alaska osaa meloa.
Alaska asuu muuntajassa.
Alaska on ystävällinen.
Alaska osaa käsialakirjoitusta.
Sellainen on Alaska.
 
Alaska on pesukarhu.
Alaska osaa rakentaa laavun.
Alaska tykkää kalasta.
Alaska on kohtelias.
Alaska on asunut Kanadassa.
Sellainen on Alaska.
 
Kulta ja Muru ovat kettuja.
Kulta ja Muru ovat kaksosia.
Kulta ja Muru asuvat kettuluolassa.
Kulta ja Muru tykkäävät telkkarista.
Kulta ja Muru tykkäävät vaihtaa tavaroita.
Kulta ja Muru tykkäävät sotkea.
Sellaisia ovat Kulta ja Muru.
 
Kulta ja Muru ovat kettuja.
Kulta ja Muru tykkäävät laiskotella.
Kulta ja Muru pitävät lettubaaria.
Kulta ja Muru asuvat luolassa.
Kulta ja Muru ovat veljeksiä.
Sellaisia ovat Kulta ja Muru.
 
Ossi on jänis.
Ossi asuu Pikkumetsässä.
Ossi tykkää porkkanoista.
Ossin paras kaveri on Ansa.
Ossi on rauhallinen.
Ossi tykkää kirjoista.
Sellainen on Ossi.
 
Ossi asuu muuntajalla.
Ossi syö porkkanoita.
Ossi on Ansan ystävä.
Ossi on kiva ja ystävällinen.
Ossi pitää lukemisesta.
Sellainen on Ansa.
 
Sivun alkuun
  Ryhmissä keksityt sadut  (kansansatuja mukaellen)
 
Uhkarohkeus ja ystävyys
 
Olipa kerran hirvi joka tapasi joella kärpäsen. Hirvi alkoi heti kehua rohkeuttaan.
- Olen paljon rohkeampi kuin sinä.
- Niin varmaan oletkin, mutta älä ole liian rohkea, muutoin sinulle käy huonosti.
Hirvi ei kuitenkaan kuunnellut vaan haastoi kärpäsen kilpailuun.
- Juostaan autotien yli seuraavan bussin tullessa.
- Älä, sinulle voi käydä huonosti.
Hirvi näki bussin ja suoksi suoraa autotielle.
- Apua!
Kärpänen haki ystävänsä ja he auttoivat hirven pulasta.
- Kiitos kun pelastitte minut hädästä. Annan sinulle luovutusvoiton.
Niin siinä sitten kävi että kärpänen voitti ja hirvestä ja kärpäsestä tuli hyvät ystävät.
 
Harakka ja muurahainen kilpasilla
 
Harakka ja muurahainen tapasivat mäen laella. Harakka kehui itseään nopeudellaan.
- Olen paljon nopeampi kuin sinä.
- Otetaanpas asiasta selvää.
- Otetaanpa kilpaa tuon kannon luokse.
Kettu varmisti, että molemmat lähtivät samaan aikaan.
- Paikoillanne, valmiit, hep!!!
Molemmat lähtivät kovaa eteen päin, mutta harakka ei katsonut eteen päin ja törmäsi puuhun. Muurahainen
voitti siksi että hän katsoi eteen päin.
 
Jäniksen ja hyttysen taitavuuskilpailu
 
Olipa kerran jänis ja hyttynen, jotka tapasivat polulla.
- Olen paljon taitavampi kuin sinä.
- Tuskin olet.
- Haluatko kilpailla kanssani?
- Selvä.
Niinpä he aloittivat kilpailun. Aluksi jänis loikki taitavasti ja nopeasti. Sitten hyttynen lensi taitavasti ja teki
takaperin voltin. Jänis luovutti ja hävisi. Jänis ei enää koskaan haastanut hyttystä kilpailuun.
 
Kettu ja etana kilpasilla
 
Olipa kerran kettu ja etana. He tapasivat metsässä.
- Minäpä olen fiksumpi kuin sinä.
- Et sinä ole fiksumpi kuin minä.
Kettu ja etana aloittivat kilpailun.
- Mistä me kilpailemme?
- Kilpailemme kumpi meistä on fiksumpi.
- Aloitetaan.
- Hyvä on.            Ja niin he aloittivat .
- Mikä on maailman pääkaupunki?
- Se on Helsinki.
- Mistä sinä tiesit sen?
- Minäpä voitin.
Ja kettu tunnusti häviönsä. -Hyvä on sinä voitit.
- Minä voitin, jee.
- Olipa tylsä päivä.
 
Olipa kerran Korppi joka oli maanvälinen rosvo.
- Hihihii!
Mutta Korppi tapasi hiiren.
- Heippa herra Korppi, minä olen poliisin oppipoika. Minä etsin maankuulua korppi-rosvoa.
- Äääääääääk!  Korppi tiesi että Hiiri etsi häntä.
- Oletko nähnyt häntä?   - En.
Korppi rupesi ajattelemaan. -Pakoon.
Ja niin Korppi löhti pakoon.
- Mikäs sille tuli?
Hiiri löysi Korpin metsästä. Korppi haastoi hiiren kilpaan.
- Miten löysit minut?
- Miten niin?
- Minä en paljasta itseäni. Korppi haastoi Hiiren kilpaan.
- Säännöt ovat nämä: Kuka syö nopeinten juuston voittaa.
- Ne ovat hyvät säännöt.
Korppi söi vahingossa kultaa ja tukehtui sekä heräsi vankilassa. Hiiri oli voittanut.
 
Kilpasilla
 
Karhu ja orava tapaavat usein metsässä.
- Minäpä olen suurempi ja nopeampi kuin sinä.
- Niin varmaan oletkin.
- Katsotaanpa kumpi meistä on nopeampi.
Niin karhu haasti oravan juoksukilpailuun. Orava päätti mistä kilpailu alkoi. Kilpailu alkoi puun vierestä.
- Paikoillanne, valmiina, hep!
Ja niin he lähtivät juoksemaan. Orava hyppäsi karhun häntään ja heilautti itsensä maaliin. Kun karhu näki
että orava oli jo maalissa niin se alkoi valittaa.
- Etpä kuitenkaan juossut.
- Eihän siitä mitään sovittukaan.
 
Sivun alkuun
 Seikkailu syksyisessä metsässä
 
Olipa kerran Ossi, Ansa ja Alaska. He olivat metsässä retkellä. He ottivat mukaan pähkinöitä, mehua, pullaa,
juustoa, leipää, maitoa ja kaakaota. Ansa: Kivaa kun päästiin retkelle. Ossi: Eikö olekin. Ansa: Jipi! Jipi!
Alaska: Katsokaa miten upea kivi. Ossi: Vau! Mutta pitää mennä syömään eväitä. Ansa ja Alaska: Niinpä Ossi.
Ossi: Selvä sitten.  He lähtivät syömään eväitä. Ossi, Ansa ja Alaska: Nam! Nam! Ansa: HYvää. Alaska: Apua!
Ossi: Mitä? Alaska: Tuolla on joku! Ansa: Mennäänkö katsomaan? Ossi ja Alaska: Ei, ei! Ansa: No mennään
yhdessä! Ossi ja Alaska: Selvä! He menivät lähemmäs ja siellä oli hirvi. Alaska: Juostaan! Hirvi aloitti jahtaa-
misen. Ossi ja Alaska: Ääääk! Hirvi törmäsi puuhun. Ossi, Ansa ja Alaska söivät eväät loppuun loppuen lopuksi.
 
Olipa kerran Tiinu, Taanu ja Toonu. He olivat menninkäislapsia. Tiinulla oli rusetti ja pörröinen tukka. Taanulla
oli letit ja suora tukka. Toonu oli ainoa poika ja hän oli tavallisen näköinen. Kaikilla oli talja sekä paikkoja. He
asuivat kolmistaan pienessä turvemajassa. Eräänä päivänä Toonu putosi puroon ja isopeikko nappasi hänet.
Tiinu ja Taanu eivät huomanneet mitään, mutta kun Toonua ei näkynyt he etsivät keltapunalehtien alta ja
puolukoitten sekä sienien seasta mutta ei vieläkään näkynyt Toonua. Mutta Tiinu löysi Toonun nahkävyön
purosta. Tiinu: Taanu tule katsomaan mitä löysin. Taanu tuli ja he tajusivat että Toonu oli pudonnut ja kar-
voista että peikko oli liikkeellä. Toonu: Päästä! Taanu ja Tiinu lähtivät peikon linnaan. Peikko: Hää, minä saan
päivälliseksi menninkäistä. Mutta Tiinu ja Taanu auttoivat Toonua ja pakenivat metsään. Lopulta he löysivät
kotiin ja alkoivat keräämään marjoja ja sieniä.
 
Ossi ja Ansa olivat lähdössä telttaretkelle. He olivat hyvästelemässä Minnaa ja muita metsän väkeä. Sitten
he lähtivät. Syksyisessä metsässä oli niin kaunista. Ansa: Hei Ossi täälläpä on kaunista. Voisin asua täällä.
Ossi: Et kai sentään. Mutta kaunista täällä on. Ansa: Mihin pystytän teltan? Ossi: Laitetaan teltat tuonne.
Aamulla he heräsivät että he olivat eksyneet. Ossia ei näkynyt missään. Eikä Ansaa. Ossi : Voi ei. Ansa: Voi
ei. Ansa ja Ossi huusivat. Ansa: Oletko sinä siellä Ossi. Kuului vain tulen ääni. Ossi: Ansa oletko täällä. Ja
siellä rapisi joku. Ossi: Ansa oletko se sinä. Mutta se olikin siili. Ossi kysyi siililtä: Oletko nähnyt Ansaa. Hän
on orava. Siili vastasi: En ole nähnyt. Sitten Ossi törmäsi johonkin ja se oli Ansa. Ansa: Missä sinä olet ollut.
Ossi: Pitkä tarina. Ansa: Lähdetään takaisin Pikkumetsään. Ja niin he lähtivät Pikkumetsään.
 
Olipa kerran Sumi ja Pumi. Ne olivat hyviä ystäviä. Ne meni metsään. Sitten he näkivät karhun ja lähti
pakoon. Karhu kuuli sen ja lähti perään. Sumi ja Pumi lähtivät täyttä vauhtia. Sitten he pysähtyivät yhtäkkiä
mutta karhu juoksi ja ne meni piiloon. Karhu meni väärään suuntaan ja niin Sumi ja Pumi pelastuivat ja ne
meni kotiin. Karhu pysähtyi ja lähti kohti Sumin ja Pumin taloa. Sumi ei pelännyt, mutta Pumi pelkää karhua.
Ja niin he lähtivät metsään. Sumi näki karhun mutta karhu ei nähnyt niitä. Sumi ja Pumi lähtivät kotiin.
 
Olipa kerran Ossi ja Ansa. He olivat sienessä ja menivät metsään. Sitten he näkivät oudon sienen. Ansa kysyi
Ossilta: Mikä sieni tämä on. Ossi vastasi: En minä tiedä. Ansa sanoi: Eikö sinulla ole se sienikirja. Ossi katsoi
reppuun ja sanoi Ansalle: Ei se kirja ei ole minulla. Sinähän pakkasit sen aamulla reppuun. Ossi muisti että
hänelle tuli jano kesken matkaa. Ossi sanoi Alaskalle: Nyt minä muistan minne minä sen panin. Sitten Ossi
selitti Ansalle: Minä join matkalla ja panin sen sienikirjan maahan. Ansa sanoi: Minne paikkaan. En minä
muista, Ossi sanoi. Ansa sanoi: Missä sinä joit sitä mehua. Ossi muisti ja vastasi  Siellä kivellä. Ansa sanoi:
Missä kivellä. Ossi sanoi: No tuolla kivellä. Tuolla lähikivellä. Ansa näki: Aa tuolla mennään hakemaan se
ihmeen sienikirja. Jos se on siellä, Ossi sanoi. No totta kai se on siellä Ansa sanoi iloisesti. Ossi sanoi: En
minä tiedä onko se siellä. Vai et tiedä sehän on sinun, Ansa sanoi hämmästyneenä. Ossi sanoi: Älä valita
vaan mennään hakemaan se sienikirja. Ansa sanoi: Älä viitsi murjottaa.
 
Olipa kerran Milla. Hän oli innokas sienien poimija. Milla meni metsään mutta kaikki oli ihan liiskua. Milla sanoi:
Onpa täällä paljon sieniä. Lehdet tippuivat pikku hiljalleen. Oli hiljaista. Pörri haistoi suden. Kun susi kuitenkin
näki Millan ja Pörrin Milla piiloutui pusikkoon. Milla laittoi poppelinlehtiä päälleen. Susi ei haistanut Millaa ja
Pörriä. He keräsivät sienikorin täyteen. Mutta susi haistoi kaikki sienet. Susi haistoi Millan. Hän melkein söi
Pörrin. Pörrikin oli hyvä haistelemaan. Millakin tunsi suden hajun. Milla heitti yhden kantarellin kauas metsään.
Susi tietenkin rakasti kantarelleja. Niin susi meni hakemaan kantarellin. Niin susi meni. Kauas, kauas, kauas.
Milla tiputti korin. Kaikki sienet menivät ihan hujan hajan. Milla oli kerännyt vaivalla sienet. Mutta Millahan oli
jo kotiportailla. Pörri auttoi keräämään sienet takaisin koriin. Sienet olivat herkullisia. Milla sanoi: Susi taisi
eksyä  metsään. Pörri hihitti. Yöllä susi hiipi Pörrin huoneeseen. Susi otti Pörrin käteen ja hiippaili pois. Milla
kauhistui. Hän lähti heti metsään. Kun Minna näki suden ketunluola oli täynnä kantarelleja. Millalla välähti.
Kun kettu nukkui Milla heitti kaikki kantarellit kauas metsään. Susi tietenkin lähti perään. Niin Milla sai pelas-
tettua Pörrin. Eipä susi enää kaapannut ketään.
 
Valle oli syksyisessä metsässä. Kalle pyysi Vallea uimaan. Valle: Sopii se. He pystyivät uimaan . Aluksi oli
tyyni vesi. Sitten tuli virtaus. Kalle: Voimani hiipuu. Valle: Koita kestää. Virtaus vei Kallen . Valle nappasi
Kallen ja he ajautuivat rannalle. He pelastuivat.
 
Olipa kerran Minna ja Antti. Heillä oli maja syksyisessä metsässä. Eräänä päivänä he menivät heti koulusta
tultuaan metsään. Mutta kyllä he tietenkin ensin tekivät läksyt ja pakkasivat rinkkansa. He lähtivät syvälle
syvälle metsään. Ja voi mikä värikkyys siinä on. Tuuli keinutti hiljalleen puiden latvoja. Lehdet laskeutuivat
yksi kerrallaan maahan. Antti kokosi heidän tavaransa majan alapuolelle. Minna huhuili ylhäältä Anttia. Antti
kiipesi ylös tavaroiden kanssa. Yhtäkkiä Minna huomasi jotain ja huikkasi Antille: Tulen pian. Minna hyppäsi
alas ja Antti seurasi kun Minna katosi vähitellen puiden taakse. Kun Antti oli odottanut vartin hän lähti alas ja
huhuili Minnaa. Ei minkäänlaista vastausta. Antti näki sumun laskeutuvan ja koitti päästä takaisin majalle. Ei
niin sumuisessa metsässä päässyt mihinkään. Äkkiä Antti tunsi jotain pehmoista käsissään. Se liikkui ja mu-
misi ja pusikoissa rapisi. Sumu alkoi laskeutua ja Antti nukahti. Karvainen otus vei Antin luolaansa. Kun Antti
heräsi hän näki valoa luolan perältä. Antti huomasi että siellä oli Minna. Antti huusi ja veti Minnan ulos. Minna
vei Antin majalle ja he ottivat rinkkansa. Aamulla napakka tuuli vei lehtiä puista maahan. He lähtivät teltalta
vaeltamaan kotiin. Riks raks kuului puskista ja näkyviin tuli Oiva Kontio. Hei, Oiva murahti. Anteeksi, se lisäsi.
Miksi sinä sanoit anteeksi? kysyi Minna. Nukahditte ja vein teidät omaan luolaani. Ei se mitään Antti sanoi.
Minna ja Antti lähtivät kotiin ja kertoivat kaiken.
 
Olipa kerran peikot. He asuivat onkalossa maan alla. Sitä ei oltu koskaan löydetty. Mutta eräänä päivänä
he näkivät ihmisiä ja isäpeikko puolusti pesää ja puraisi  metsästäjää jalkaan. Ja metsässä ei liikkunut siitä
päivästä lähtien kukaan. Sitten oli ruokailu. Äitipeikko valmisti kanaleikettä. Sitten lapset menivät ulos. Lap-
set leikkivät intiaaneja ulkona kaveripeikon kanssa. Sitten he menivät sisälle leikkimään sotilailla kaverille.
Sitten he menivät takaisin ulos leikkimään intiaaneja ja rakentamaan majoja. Ja sitten oli aika myöhä ja
peikkojen piti mennä kotiin. Sitten piti mennä nukkumaan ja he nukahtivat heti. Seuraavana päivänä oli
kiva päivä. He menivät pyytämään kaveria ulos. Se tuli ulos. He menivät majalle leikkimään ja sienestämään
isän ja äidin kanssa. He löysivät paljon kantarelleja ja korvasieniä ja piti palata kotiin. Sitten piti syödä. He
söivät kantarelleja ja korvasieniä ja silakoita ja perunoita ja salaattia ja rapuja. Ruokailun jälkeen lapset
menivät ulos leikkimään kaverin kanssa ulos. Ja heidän nimensä olivat Tatti, Hopsa, Danjel ja Satu. Ja oli taas
iltahämärä. Huomenna on kiva päivä sanoi Hopsa Tatille. Niin on sanoi Tatti. Ja niin olikin. Ja kun tuli ilta lapset
nukahtivat heti.
 
Olipa kerran kaksi pikkuista maaoravaa. Isomman nimi oli Taku ja pienimmän nimi Tiku. Ääh, ei täältä löydy
yhtään pähkinöitä Taku sanoi närkästyneenä. Oletko sokea meidän edessähän on iso pähkinä. No niin on
mutta se on liian kova enkä jaksa purra enää mitään! Mutta heti kun hän oli sanonut hän näki edessään ison
ja pullean pähkinän. Hei katso Tiku! Taku hyökkäsi pähkinän kimppuun ja alkoi nakertaa pähkinää heti pai-
kalla. Onpa harmi että näitä on vain yksi Taku sanoi. Mutta heti kun hän oli sen sanonut hänen päähänsä
tippui toinen ihan samanlainen pähkinä. Tiku ei voinut olla nauramatta. Sitten he lähtivät kotiin mutta mat-
kalla he tapasivat ison karhun. He seisahtuivat ja heidän päässä liikkui vain yksi asia - pakoon. Ja niin he
lähtivät pakoon. Ja kun he eivät enää jaksaneet juiosta he kiipesivät korkealle puuhun. Mutta he tiesivät että
karhu pääsisi lopulta puuhun. Mutta sitten he näkivät ihmistytön joka leikki hernepyssyllä. Karhu säikähti
kamalasti ja lähti karkuun. Oravat kiittivät ihmistyttöä ja lähtivät kotiin ja elivät onnellisina elämänsä loppuun
asti.
 
Olipa kerran kaksi oravaa nimeltään Nikke ja Nakke. He asuivat todella isossa metsässä. Eräänä päivänä
Nikke heräsi viileään metsätuuleen. Linnut lauloivat ja tuuli puhalsi Niken häntään. Nikke herätti äkkiä Naken.
Nakke heräsi ja sanoi: MInne sinulla on noin hoppu. Tule katsomaan syksy on tullut. Nakke oli innoissaan ja
hyppeli lattiasta kattoon. Nikke sanoi: Mennään katsomaan mitä ihmeitä syksy on tuonut. Selvä, sanoi Nakke.
Ensin mentiin lammelle katsomaan lintuja kun  ne lähtevät etelään. Lammella oli paljon erilaisia lintuja. Nakke
sanoi: Mennään seuraavaksi niitylle katsomaan lehtiä. Selvä, sanoi Nikke, ja niin he menivät niitylle. Onpas
täällä paljon lehtiä. Niin on, sanoi Nikke. Nikke sanoi: Nyt on jo lounasaika. Ja niin he lähtivät syömään. Kun
he olivat pöydässä he kuulivat lintujen ääniä. Ihan kuin he haluaisivat sanoa jotain. Nikke ja Nakke seurasi-
vat lintuja. Ne johdattivat oravat ison kaivon viereen. Nakke tönäisi Niken vahingossa kaivoon. Nakke yritti
nostaa Niken kaivosta. Nikke sanoi: Hae sänkyni alta köyttä se voisi auttaa. Ja niin Nakke haki sängyn alta
köyttä. Vihdoin Nakke palasi laski köyden kaivoon ja nosti Niken kaivosta. Jännittävän metsäseikkailun jäl-
keen he menivät kotiin syömään pähkinöitä.
 
Eräänä päivänä pikkuisessa mökissä joka oli metsän keskellä asui kolme uljasta koiraa joilla oli emännät.
Koirien johtajan nimi oli Hotdokk ja hänen apurinsa nimet oli Topi ja Kani. He lähtivät metsään keräämään
sieniä. Kun he olivat päässeet syvälle metsään heitä vastaan tuli täydellä vauhdilla kolmemetrinen hirvi. He
kaikki kolme koiraa ja kolme ihmistä säikähtivät. Mutta koirat keksivät sitten keinon. He säikäyttäisivät hirven
niin että kun maassahan on paljon lehtiä he pörhäyttivät lehdet ilmaan ja sitten he kaikki päästivät niin kovan
ulvahduksen että hievi pelästyi ja juoksi pakoon. Ja sitten ihmiset ja koirat lähtivät kotiin.
 
Olipa kerran kaksi keijua, jotka halusivat seikkailla. Heidän nimet oli Orvokki ja Vuokko. Päivä oli lämmin
heikko tuuli puhalsi. Siellä oli lampi, jossa ui heidän ystävänsä Untuvajoutsen. Rannalla oli myös menninkäi-
nen Petri, siili Pörri ja perhonen Sindra. He lähtivät seikkailuun. Kun he olivat kävelleet vähän aikaa he
huomasivat että Sindra oli takertunut liaaneihin. Se oli peikkojen ansa. Hän putosi suohon! Sitten apina
ilmestyi ja antoi liaanin Sindralle. Kiitos! Sindra sanoi. Sen jälkeen he tulivat Myrkkylaavavuoren juurelle.
Se alkoi purkautua. He kapusivat palmun latvaan. Mutta eihän se mitään auttanut. Laava kaatoi nopeasti
puun. Sehän ei haitannut Sindraa, Orvokkia, Vuokkoa tai Untuvaa, koska Sindra oli joutsen, Orvokki ja Vuokko
keijuja ja Sindra perhonen. Orvokki, Vuokko ja Sindra nostivat Pörrin ja Untuva puolestaan nosti Petrin.
Ja kohta tuli yö ja kaunis taivaankansi avautui. Aamulla Sindra, Petri, Untuva, Orvokki ja Pörri huomasivat että
Vuokko oli POISSA! He etsivät mutta eihän se mitään auttanut. He löysivät pahaa keijupölyä. Pahat keijut
ovat napanneet hänet! Orvokki huudahti. Minä vien teidät sinne. Vähän ajan kuluttua selvisi että Vuokko oli
mustakeiju. Ja niin kilttien keijujen kuningatar antoi Vuokolle tappionsa. Ja muut saivat palkkion.
 
Olipa kerran parhaat kaverukset jotka olivat Nea ja Ella. He olivat naapureita. Nea asui Ellaa vastapäätä.
Mutta eräänä päivänä he päättivät lähteä sieneen. Laittoivat saappaat jalkaansa ja lähtivät. Metsään mentiin
Käpypolkua ja sitten kun oltiin kuljettu Käpypolkua niin jatkettiin Aatunpolulle. Ja sitten kun sekin oltiin kul-
jettu niin oltiin metsässä. Ella löysi paljon kantarelleja joten hän keräsi vähän niitä. Nea meni vähän syvem-
mälle metsään. Sieltä hän löysi rouskuja. Ne olivat todella hyviä Nean mielestä ja myöskin Ellan mielestä.
Tytöt keräsivät myös muitakin sieniä. Yhtäkkiä maasta tuli jotain kohtaa savua. Ella huusi: Nea, Nea,Nea! Mi-
nä tulen, minä tulen. Ei hätää. No katso Nea mitä minä löysin! Vautsi Ella tämä on ihan mahtavaa. Niin on,
vastasi Ella. Onkohan meillä jo tarpeeksi sieniä. On varmasti sanoi Nea. Lähdetään teille tutkimaan sitä sientä
josta lähti savua. Lähdetään vaan. Niin he lähtivät Ellalle. Nea löysi matkalta todella värikkäitä lehtiä maasta
ja myös paljon erilaisia värikkäitä puita joissa oli  keltaista ja punaista. Ja muissa puissa oli punaista ja vih-
reää. Sitten kun oltiin Ellan kotona niin Ella antoi äidillensä sienet. Kiitos Ella. No ole hyvä äiti. Ella mennään
sinun huoneeseesi. Juu mennään vaan. He menivät yläkertaan ja yläkerrasta Ellan huoneeseen. Nea sanoi:
Sinun huoneesi on vähän sotkuinen. Niin on mitä väliä sillä on. No se voi varmaan haittaa meidän tutkimusta.
No ei ainakaan minun mielestäni tämä sotku haittaa. No hae sitten alakerrasta kattila, paperia, vettä ja
sienikirja. Okei. Hetken kuluttua kun Nea oli hakenut Ellalle kaikki tarvikkeet. No niin laita vettä kattilaan ja
sitten sieni sinne. Katso sieni ei muutu miksikään. No ei muutukaan. Otetaan se sieni pois sieltä kattilasta.
Otetaan vaan. Ja nyt minä painan sen sienen lakkia ja jos siitä tulee vielä savua niin anna se sienikirja Nea.
Joo minä annan sen sienikirjan. Ja se sieni on savusieni. Niin tässä kyllä lukee. Vai niin, sanoi Nea. No me
ratkaistiin tämä arvoitus.
 
Olipa kerran kolme peikkoa joiden nimet olivat A, B ja C. Ne asuu pienessä mökissä. Ja juuri kun A, B ja C
olivat juomassa kaakaota ja C lähti ulos. C katsoi lehtiä mutta hän tippui ansaan. Mutta hän tiesi kuka oli
virittänyt ansan. Se on jättihämähäkki C näki. Ja nyt se tulee. Mutta C keksi idean. Kun se tulee niin varmasti
se katsoo alas. Niin C sanoo Pää. No niin C sanoi Pöö niin se pelästyi ja se tippui ansaan. C hyppäsi
hämähäkin selkään ja hyppäsi ansasta pois. Ja meni kotiin takaisin.
 
Olipa kerran jätkät.He menivät mummolleen. He söivät pikkuleipiä, kaakaota ja pullaa. Yhtäkkiä taloon hyökkäsi karhu. He hyppäsi ikkunasta ulos. Mummo otti pyssyn ja ampui. Karhu säntäsi ulos talosta.
Mummo ihmetteli kun mitään ei tapahtunut. Nyt äkkiä mummo muisti että se oli leikkipyssy.
 
Olipa kerran Sliti ja Spiti. He olivat liskoja. Oli syksy ja he olivat miettineet minne tekevät talvipaikan. Sitten he
lähtivät metsään. He etsivät talvipaikan. He menivät syvemmälle metsään. Heitä rupesi hiukan pelottamaan.
Sitten he löysivät suuuuren puun. He menivät puun sisään aukosta. Se oli hyvin iso talo ja he päättivät
jäädä sinne asumaan.
 
Koiraperhe
 
Eräänä päivänä Jipi oli tuhma ja lähti yksin isoon isoon metsään. Ja kun Topi heräsi hän huusi: Missä Jipi on? I
Isä lähti etsimään Jipiä. Kun Jipi oli ylittämässä siltaa, se huomasi käärmeen. Jipi otti maasta kepin, ja kun käärme tuli, Jipi löi kepillä. Käärme sai aivotärähdyksen. Isä tuli metsään ja etsi Jipiä. Juuri ennen pimeän tuloa koirat löysivät toisensa. Ne menbivät kotiin ja Jipi lupasi ettei mene enää yksin metsään. Koirat menivät nukkumaan.
 
Sivun alkuun
 Kertomukset 5-6 kuvan sarjakuvasta
 
Kenkäkaupassa
 
Hei, tulin ostoksille. Onko tämä oikea paikka. Kokeilen näitä. Onko isompaa kokoa. Nämä ovat vähän pienet
mutta kauniit. No käyn katsomassa. Muuten mikäs on sinun kokosi. Ai minun koko se on 38. Nuo toiset ovat
36 eli liian pienet. Löytyi täältä ainakin yhdet. Tässä. Sitten tyttö lähti kotiin ja näytti kengät siskolle joka oli
kateellinen. Haluaisin samanlaiset. Mutta miksi sinulla kesti. Siksi että ei löytynyt sopivaa kokoa. No kuitenkin
sain kengät. Niin voisin käydä ostamassa ne nyt. No se menee nyt kiinni.
 
Isä oli töissä Remontti Oy:ssä. Hänen pomonsa valitti huonosta työstä äreällä äänellä. Kotona isä kertoi
vaimolle mitä oli tapahtunut. Ja siitäkös hänen vaimonsa suuttui. Ruuan jälkeen äiti meni tyttärensä Jennan
luo ja sanoi: Vahdi pikkuveljeäsi sillä aikaa kun menen hoitamaan yhden asian. Äiti meni ja Jenna meni hänen
pikkuveljensä Samuelin huoneeseen. Kun hän oli Samuelin huoneessa, Samuel huomasi, että Jenna oli vähän
surullisen, vihaisen ja pelästyneen näköinen. Hän kysyi: Miksi olet tuon näköinen? Jenna selitti, että äiti
pelästytti hänet. Samuel rypisti kulmiaan ja sanoi: En ymmärrä aikuisia.
 
Harry ja Miau
 
Miau ihmetteli missä Harry oli. Miau kiipesi tuolin päälle. Sitten Harry tuli sohvalle ja istui. Kuului hirveä ääni:
Ääääkk. Ja hänen lasit ja lehti tippui. Hän oli lukemassa Helsingin Sanomia. Harry oli vahva mies. Miau! Harry
oli 58 v. ja Miau 3 v. Harry karjaisi: Miau! Mitä tuli tehtyä!
 
Aaron seikkailu
 
Olipa kerran Aaro joka meni äidin kanssa kauppaan. Aaro jäi katsomaan leluja. Aaro oikein unelmoi, että hän
saisi leluauton. Aaro ei huomannut että hänen äitinsä oli lähtenyt paitoja. Kun hän oli katsonut hetken leluja
hän huomasi että hänen äitinsä oli poissa. Aaro itki. Yksi rouva kysyi: Miksi sinä itket? Aaro sanoi että hän oli
eksynyt äidistään. Rouva kuulutti: Kassalla 3 odottaa Aaroa. Aaro itki yhä kun hänen äitinsä tuli ihan noin
vain. Aaro tuli iloiseksi. Hän oikein halasi äitiään. Minäkin koitin etsiä sinua Aaro. Aaro sanoi: Se oli seikkailu.
Äiti sanoi kuuluttajalle kiitos.
 
Patonki
 
Olipa kerran tyttö jonka nimi oli Kerttu. Eräänä hyvin kauniina päivänä Kertun äiti  sanoi: kerttu kultaseni,
voisitko mennä ostamaan minulle uunituoretta sämpylää? Teietenkin! sanoi Kerttu. Äiti antoi Kertulle kolikon
ja Kerttu lähti matkaan. Kerttu näki kaupan ja siellä oli miesmyyjä. Saisinko yhden patongin? kysyi Kerttu.
Tietenkin! Siellä oli muffinseja, kroisanttejaja sämpylöitä ja muutakin sellaista herkkua. Kun Kerttu lähti hän
nuuhkaisi patonkia. Aah mikä tuoksu. Ei äiti varmasti näe jos hieman maistan tätä. Niinpä Kerttu maistoi hie-
man sämpylää. Nam. Kerttu lähti eteenpäin. Seuraava kauppa oli televisiokauppa. Jee! huusi Kerttu. Yhdestä
televisiosta tuli Pikku Kakkonen. Olipa se patonki hyvää. Taidan ottaa lisää. Niinpä Kerttu otti patonkia lisää.
Voi voi nyt Pikku Kakkonen loppui. Kerttu lähti eteenpäin. Onpas söpöjä kissoja. Kerttu jäi silittämään ja
rapsuttamaan kissoja. Kerttu hyväili kissoja ihan kuin ne olisivat olleet hänen omiaan. Harmaata hän kutsui
Pörriksi ja valko-oranssia Mirjaksi. Samalla hän oli syönyt patonkia. Patonki oli ihan lopussa eikä Kerttu huo-
mannut sitä. Sitten Kerttu lähti eteenpäin. Kun Kerttu tuli kotiin huomasi hänen äitinsä kuitenkin että patonki
oli syöty. Kerttu! Ei sinun sitä patonkia pitänyt syödä! Kerttu hämmästyi ja katsoi patonkia ja sitten maahan.
Hetken päästä Kertun äiti leppyi. No, kyllä minunkin lapsuudessani kävi noin. He menivät ostamaan uuden
patongin ja sen jälkeen syötiin välipalaa.
Poika rullaluistelemassa
 
Poika laittoi rullaluistimet jalkaan ja tuli kiva ohjelma, surffilauta -ohjelma. Sitten poika lähti ulos ja koira alkoi
hirveästi haukkumaan. Pojan piti seurata ja poika kaatui mutaan ja oli hirveän vihainen koiralle. Poika oli iihan
haavoilla polvista ja käsistä ja vähän naamasta ja kaulasta. Illalla poika sanoi koiralleen että ei se haittaa
yhtään ja nukahti siinä samassa sänkyynsä. Koira vielä valvoi vähän aikaa ja kuunteli yöeläimiä ja nukahti.
 
Poika joka halusi leikkiä
 
Äiti: Vahdi Samia Tyrsky. Tyrsky: Selvä äiti. Samilla oli auto ja nukke. Auto oli punainen. Nukella oli vaalean-
punainen  paita ja sininen mekko. Sami leikki pitkään ja sillä välin Tyrsky luki. Sami halusi että isoveli leikkisi
hänen kanssaan, mutta Tyrsky ei halunnut leikkiä vaan lukea. Sami suuttui ja alkoi hakata nukella. Tyrsky:
Lopeta! Sami: En! Sami alkoi repiä ja huutaa. Äiti kuuli tappelun ja meni ylös. Äiti: Tulkaa alas niin minä luen
molemmille. Vaatteet: Äidillä on sininen villapaita ja lila hame sekä vihreät sandaalit. Samilla on vaaleanvihreä
t-paita sekä tummanvihreät sortsit ja valko-oranssin väriset sukat. Tyrskyllä on vaaleanpuna-valkoinen
paita, farkut ja keltaiset sukat.
 
Uusi paita
 
Olipa kerran Mummi joka istui penkillä ja kutoi tyttärelleen Vilmalle vihreää paitaa. Kun Vilma kuuli sen olevan
valmis hän ryntäsi sovittamaan sitä. Mutta kun hän sovitti sitä hän huomasi että mummin kädet olivat likaiset
ja olivat tahranneet paidan. Vilma pisti paidan pyykkikoriin joka oli pullollaan vaatteita. Mummi pisti koko
pyykkikorin pesukoneeseen katsomatta yhtään mitä siellä oli. Hetken päästä Vilma sanoi mummilleen että
hän oli laittanut paidan pyykkikoriin. Mummi säikähti kamalasti ja ryntäsi heti pesukoneen luo ja otti sen
pois koneesta mutta liian myöhään. Paita oli jo ehtinyt kutistua. Mutta silloin Vilma keksi jotain. Sehän voisi
olla minun nukkeni paita. Mummi naurahti ja antoi Vilman pitää sen. Ja niin nukke sai uuden paidan.
 
Antti ja palapeli
 
Olipa kerran Antti. Antti oli kaverillaan ja hänellä oli palapeli mukana. Antin kaveri oli Matti. Matti ja Antti
olivat koonneet palapeliä yhdessä. Mutta yhtäkkiä Antin äiti soitti että hänen pitää lähteä. Matti kysyi: Voi-
sitko pitää tuon palapelin ehjänä niin voisimme säästää sen ehjänä ensi kertaan ettei meidän tarvitse koota
sitä kun sinä tulet meille. Okei Matti sopii hyvin. No nähdään myöhemmin koulussa. Selvä, heippa, nähdään.
Joo nähdään. Antti lähti kotiinsa palapelin kanssa. Aurinko paistoi kovasti ja oli kirkasta. Mutta palapelin pa-
loja oli sikin sokin kadulla eikä Antti huomannut mitään. Kun hän oli kotona niin hän hämmästyi ettei paloja
ollut enää. Mutta Matin naapurissa asuivat Anni ja Iida jotka lähtivät ulos. He huomasivat palapelin palaset
heti kun astuivat ulos. Anni sanoi: Nuo palaset ovat varmasti jonkun palapelin. Niin varmasti ovat. Lähdetään
seuraamaan noita palasia. Juu lähdetään vaan. Niin he lähtivät seuraamaan palapelin palasia. Oli todella
hankalaa kyllä mennä koko ajan kyykkyyn ja nousta ylös. Lopulta he olivat Antin talolla ja menivät portista
sisään sillä pihalla oli Antti etsimässä palapelin palasia. Antti hämmästeli miksi ne olivat kateissa. Tytöt meni-
vät Antin luokse. Iida kysyi: Onko nämä sinun. On, on ne minun. Mikä sinun nimesi on. Minun nimeni on Iida
ja hänen nimensä on Anni. Vai niin minä olen Antti. Koottaisiinko tuo palapeli yhdessä. Juu kootaan vaan.
 
Pojan huonoin päivä
 
Olipa kerran poika. Hän otti hienon lelunsa ulos ja hän käveli ja käveli ja näki parhaat kaverinsa. Hän sanoi
hei ja nekin sanoivat hei. Poika myös vilkutti. Siellä oli hyvin kuuma. Hän meni tielle ja sieltä ei tullut mitään.
Poika vilkutti kavereilleen. Kaverit varoittivat häntä, mutta auto ajoi hänen päälleen ja hän meni sairaalaan.
 
Äidin syntymäpäivä
 
Perhe oli kauppakeskuksessa vaateostoksilla. Yhtäkkiä äiti huomasi näyteikkunassa upean hatun ja sanoi:
Tuon minä haluan syntymäpäivälahjaksi. Sen sinä saat, sanoivat lapset ja niin he ostivat sen äidille. Mutta
isäkin osti äidille sen hatun. Sitten kotona kun annettiin lahjat niin äitiä odotti yllätys. Kaikki olivat ostaneet
saman hatun. Mutta ei se äitiä haitannut. Minusta on vain hauska saada kaksi hattua. Jos toinen häviää
niin minulla on vielä yksi hattu. Ja he viettivät äidin synttäreitä koko päivän.
 
Olipa kerran tyttö joka halusi mennä kävelylle
 
Tyttö halusi mennä leikkipuistoon. Tyttö muisti että hänellä oli uusi pipo. Hän halusi panna sen päähänsä.
Kun tyttö meni ulos hän näki että siellä satoi ja tuuli hirveästi mutta ei se tyttöä haitannut. Mutta yhtäkkiä
tuuli puhalsi tytön hatun puuhun. Tyttö yritti saada hattuaan puusta mutta kesällä lintu oli tehnyt tytön
piposta itselleen siitä pesän.
 
Papukaija
 
Olipa kerran poika jolla oli kaksi papukaijaa. Poika oli antamassa ruokaa papukaijoille. Mutta kun se antoi niin
toinen papukaija lensi pois. Toinen papukaija näki papukaijan ja se sanoi  ......(?) Poika huusi tosi kovaa
niin se tuli takaisin.
 
Tulipalo
 
Olipa kerran tyttö ja hänellä oli pikkuveli. Eräänä päivänä kun he heräsivät ja pukivat vaatteet sitten yhtäkkiä
he huomasivat että tien toisella puolella oli syttynyt tulipalo. Tyttö etsi puhelimen ja kun hän löysi sen hän
soitti palokunnalle. Palokunta saapui paikalle todella nopeasti. Kun palokunta oli sammuttanut tulen he kiitti-
vät tyttöä että hän oli soittanut ja lähtivät pois.
 
Kallen nalle
 
Olipa kerran poika nimeltä Kalle. Hän oli matkalla kouluun mutta häneltä tippui nalle. Nalle jäi viideksi viikoksi
maahan kunnes eräs mies löysi nallen ja antoi sen lapselle nimeltä Aissa. Hän piti nallea joka paikassa ja
kun hän oli iso tyttö hän antoi sen kierrätykseen.
 
Kerran mies, poika ja nainen menivät ulos. Sitten mies sanoi: Menkää tuohon istumaan. Mies meni kauemmas
ja sitten hän kompastui ja kaatusi kukkapuskaan. Nainen otti kuvan ja poika tuli katsomaan. Sitten he lähti-
vät kotiin. Kun mies katsoi kuvaa niin hän rupesi nauramaan. Sitten hän meni tulostimelle ja teki monta
kuvaa.
 
Sivun alkuun
Aarrekartta
 
Kerran kauan sitten Pirates kari Bian lähti etsimään karttaa ja hänen miehistönsä ja hän lähti laivallaan
seitsemälle merelle. Mutta lentävä hollantilainen, joka oli laiva, ja sitten hän he pääsivät pakoon Kraakken
hyökkäsi heidän kimppuun ja sitten he tykittivät paljon. He keräsivät niin paljon rommia ja paljon luutia ja
 ........ sen verkkoon. He nostivat verkon ja suututtivat sen. He löysivät kartan ja lähtivät kotia kohden. Seu-
raavana päivänä he lähtivät aarretta päin ja ohittivat Kuoleman kivikon. Oli hirveä myrsky ja sitten tuli aamu.
He pääsivät saareen ja löysivät paikan . He kaivoivat hyvin kauan ja sitten lapio osui johonkin. Sen pituinen se.
 
Tarina Aarresaaresta
 
Olipa kerran kauhea myrsky. Tuuli vain pyöritti merta. Merirosvolaiva haaksirikkoutui ja merirosvokapteeni
hautasi aarrekartan ennen kuolemaansa juuri Vaarojensaarelle. Loppu, vaari sanoi ja hörppäsi kaakaota.
Helmi ja Sanna olivat kauhuissaan ja sanoivat vaarille, että he aikoivat etsiä sen aarteen aarrekartan. Ja niin
he menivät rannalle uimaan kun Sanna yhtäkkiä kompastui pulloon, jossa luki AARREKARTTA. He kertoivat
siitä vaarille. Vaari antoi heille luvan lähteä. He ottivat mukaan köyttä, eväitä, vaatteita, kyniä, vihkoja ja
pelastusrenkaat ja tietenkin aarrekartan. He lähtivät laivalla. Kun he olivat 30 minuuttia purjehtineet, tuli
kauhean iso aalto, jonka aiheutti merihirviö. Se tuli laivaa kohti. Se heilautti pyrstöllään laivan kumoon. Helmi
ja Sanna juuri ja juuri pystyivät ottamaan lankusta kiinni. Sitten tuli vielä yksi iso aalto, joka laittoi Sannan ja
Helmin meren syvyyksiin. Mutta delfiinit veivät heidät saarelle. He katsoivat karttaa. Kartan mukaan he olivat
Vaarojensaarella. Saarella oli linnan rauniot. Sieltä löytyi yksi ainoa elävä palmu, jonka latvassa oli aarre-
arkku. Kun he avasivat sen rauniot muuttuivat unelmien linnaksi. He menivät joutsenilla vaarin luo, joka oli
sairas. He veivät vaarin sille saarelle, jossa he elivät elämänsä loppuun saakka.
 
Olipa kerran Liisi, Senni ja Lilli. He olivat rannalle. He löysivät aarrekartan. Senni sanoi: Etsitään aarre!!!!
Ekaksi he näkivät kartassa luolan, joka oli pääkallon muotoinen. Siinä luki: Mene pohjoiseen 50 askelta. He
löysivät arkun. Siellä oli vihje. Mene siellä missä on kaunista joka on rannalla. Senni näki simpukoista tehty
kukka. Kartassa oli hohtavia kirjaimia. Siinä luki: Mene jossa on paljon aarteita. Liisi tiesi, se oli aarrekauppa.
Siellä myytiin ilmaisia tikkareita. Liisi näki lapun, jossa luki: Löydät aarteen rantakalliolta. Niin Liisi, Senni ja Lil-
li alkoi hämärtää. Kun he olivat kalliolla heidän äitinsä olivat siellä. Kallion toisella puolella pidettiin yllätys-
juhlat. Kaikki huusivat: Yllätys!!!! Liisille, Sennille ja Lillille. Niin kaikki tanssivat koko yön. Ja aarre oli yllätys-
juhlat.
 
Pojat aarresaarella
 
Olipa kerran poika, joka lähti ulos. Hän meni ensimmäiseksi pyytämään Rikua. Kun Riku tuli ulos hän sanoi,
että leikitään aarteenetsintää. Joni suostui leikkiin. Vähän ajan päästä Riku löysi paperipalan ja avasi sen ja
siinä oli aarrekartta. Riku huusi: Joni, tule katsomaan. Joni tuli ja sanoi: Tuo on oikea aarrekartta. Molemmat
olivat ihan hämmästyneitä. Riku sanoi: Lähdetään etsimään aarretta. Joni sanoi, että idea on loistava. He
alkoivat pakkaamaan tavaroita. Mukaan otettiin ruokaa, teltta, polttopuita, vaatteita, makuusäkit, tyynyt ja
juomaa. Ja sitten he lähtivät matkaan. Matkalla he tapasivat hirviön. He sanoivat, että katso taivaalle. Hirviö
katsoi ja pojat juoksivat karkuun ja hirviö juoksi perässä ja tippui pian maan alle. Pojat olivat kiertäneet ansan. Hirviö ei enää ikinä tullut häiritsemään poikia. Pojat olivat jo rannalla ja he lähtivät saarelle. Saareen tultuaan pojat alkoivat etsiä aarretta. Se oli pieni saari. Pojat huomasivat puussa kookospähkinän joka oli iso
ja pyöreä ja siinä oli punainen ruksi. Riku yritti kiivetä puuhun mutta turhaan. Puu oli niin piikkinen että Riku
oli ihan haavoilla. Jori sanoi, että oli ihan turha kiivetä puuhun. Riku keksi, että hehän voisivat tehdä hiekka-
linnan ja kiivetä sen päälle. Joni sanoi, että idea on loistava. He olivat saaneet aarteen alas ja rikkoivat koo-
kospähkinän. Sitten he aukaisivat kookospähkinän. Sen sisällä oli miljoona euroa. Sitten pojat palasivat
kotiin.
 
Juuston ja Kallen seikkailu
 
Olipa kerran hiiriperhe johon kuului: pikkuveli Kalle ja isosisko Juusto. Eräänä päivänä Juusto meni kirppu-
torille ja osti itselleen mekon ja Kallelle kaukoputken. Hän meni maksamaan ne ja sitten kotiin. Kotona
Kalle katsoi kaukoputkeen mutta siellä näkyi vaan kellastunut paperi. Juustoo! Kalle huusi ja Juusto juoksi
nopeasti paikalle. Katso! Kalle antoi kaukoputken Juustolle. Juusto kurkisti sisään mutta edelleen siellä oli kellastunut  vanha lappu. Voihan rotan roskis! pääsi Juustolta. Juusto irrotti kaukoputkesta linssin ja työnsi
käpälänsä sisään. Auts! Käpäläni juuttui! huusi Juusto. Älä huuda minä autan. Kalle kutitti Juustoa ja niin he
tutkivat paperia. Hmm. Voisikohan se olla aarrekartta? mumisi Kalle. Siinä se! huudahti Kalle. Se on aarre-
kartta! Hyvin hoksattu, myönsi Juusto. Ei kun pakkaamaan. He pakkasivat mukaan: juustoa, paitoja, juustoa, housuja, juustoa, muitakin varavaatteita, juustoa, vettä ja juustoa. Ei kun menoksi. He kantoivat tavaransa
repussa. Koska lääh voidaan puuh kääntyä? kysyi Kalle. Sitten kun olemme löytäneet aarteen, vastasi Juusto.
Pikkuhiiret kipittivät ei lentokentälle vaan lintukentälle. Tviit tviit, kuului sieltä. He varasivat harakan. Nyt
lähdössä on harakka! kuulutti lennonjohtotorni. Hiiret tutkivat karttaa. Tässä näkyy että pian tulemme
Lohikäärme -nimiselle paikalle, sanoi Juusto. Ei siellä varmaankaan ole lohikäärmeitä, vastasi Kalle. Ihan sekunnin tai puolen päästä kuitenkin kuului jyrinää ja harakka tippui alas. Hiiret lensivät johonkin. Ja se jo-
honkin oli lohikäärmeen käpälä. Apua! Apua! huusi Kalle. Juusto oli hävinnyt johonkin. Juusto! Auta! jatkoi
Kalle. Lohikäärme nosti käpäläänsä lähemmäs suuta. Kalle tutisi pienenä mykkyränä ja kuumissaan tulta
syöksevän lohikäärmeen kuonon edessä. Lohikäärme nauroi ja sen silmät muuttuivat punaisiksi. Mutta pian
Kalle näki Juuston viittilöivän jotain lohikäärmeen korvan takana. Sitten Kalle ymmärsi. Lohikäärme avasi
suunsa oli aikeissa pudottaa Kallen sinne. Mutta sitten Kalle hyppäsi lohikäärmeen kuonolle ja siitä kipitti
korvan taakse Juuston luo. Lohikäärme ei huomannut sitä. Niinpä Juusto tiputti vesitynnyrin lohikäärmeen
suuhun. Lohikäärme ui äkkiä pois eikä syöksenyt enää ikinä tulta. Hiiret sen sijaan lähtivät harakalla eteen-
päin. He olivat olleet koko ajan meren yläpuolella. Vihdoinkin he pääsivät saarelle. Harakka lensi tiehensä
ilman huolta. Juusto juoksi läpi puskien, yli kantojen ja kiertäen puut kohti kimaltelevaa aarrearkkua. Juusto
ja Kalle kantoivat säkenöivän arkun rantaan. Mutta millä me menemme kotiin? kysyi Kalle. Ei hätää! kuului yhtäkkiä. He katsoivat eteen, taakse ja sivuille. Täällä ylhäällä! kuului tuttu ääni. Mummi ja vaari ! huusivat
Juusto ja Kalle. Mummi nosti Juuston ja vaari Kallen varpusen selkään. Nyt kun lohikäärme on poissa on
tilalle myrsky saapunut, kertoi vaari arkkua nostaessaan. Ne tutkivat aarretta jossa oli vaikka mitä. Heidän mielestään kultainen lusikka oli hienoin. Hiiret lähtivät keskelle myrskyä. Salamoi ja satoi. Varpunen painui alemmas ja alemmas. Äkkiä vaari tiputti Juuston kanssa aarrearkun alas mereen. Kalle tassutti myrskyn laannuttua Juuston luokse ja antoi Juustolle kultalusikan. Saanko minä tämän? kysyi Juusto. Saat, vastasi Kalle. En minä tätä tarvitse. Juusto antoi sen mummille ja vaarille. Tämä oli muutenkin hyvä seikkailu.
 
Aarteen etsintää!
 
Olipa kerran Pomp ja Pump. He olivat ulkona pelaamassa lautapeliä. Pump: Meille tuli tasapeli. Äiti: Menkää
kauppaan. Ja niin he menivät. He ostivat suklaalevyn. Pump ja Pomp: NAm! He söivät. He laittoivat kadulla
olevan tölkin roskiin. Kilk! Mikä siellä on? En tiedä. Ja Pomp otti ja siellä oli rasia. Se oli kultainen. Pump:Vau!
Mitä siellä on sisällä. Vau, kartta. He tutkivat karttaa. Lähdetään heti. Niin he lähtivät veneellä. He olivat
olleet veneellä jo kaksi tuntia. Pomp: Lähdetään! Niin he lähtivät seikkailulle. Pump: Apua! Ja hyökyaalto lä-
hestyi. Pam! Pam!  Aamulla he olivat saarella. Pomp: Jes! Okei! Mistäs aloittaisimme? Pump: Tutkitaan saar-
ta. Mennään peremmälle. Selvä! Niin he menivät. Pomp: Minä löysin sen. Se on lukossa. Voi ei. Vaa, vaa. Kuka se on? En tiedä, mennään. Vou, vou. No mennään nyt pelkuri. Selvä sitten, mennään. Niin ystävykset lähtivät.
Mikä tuo on? Siellä on avain! Otetaan se. Niin he lähtivät nopeasti pakoon. Vau! Siellä on rubiineja ja timantteja. Lähdetään kotiin!
 
Olipa kerran parhaat ystävät Minna ja Minttu. He olivat uimassa rannalla. Oli kaunis päivä, aurinko paistoi ja
aallot hieroivat heidän jalkojaan. Mutta kun he menivät kiipeilemään läheiselle kalliolle niin Minttu huomasi
kivikolosdsa paperikäärön ja sanoi Minnalle: Tule katsomaan, löysin jonkun paperin. Oi, anna kun katson. Onpa upea ja vanhan näköinen. Minä tiedän, tämä on aarrekartta. No etsitään se aarre sitten. Mutta missä se aarre sitten on? Tässä kartassa se luultavasti näkyy. Se on varmasti tässä, missä tämä rasti on. Mennään
ensimmäiseksi hakemaan lisää ystäviä. Kun aarre löytyy on hauskempi jakaa aarre tovereiden kanssa. Tut-
kitaanpas vähän tätä karttaa niin tiedämme mistä aloittaa etsiminen. Selvä, tämän kartan mukaan pitää
mennä etelään. Minusta pitää mennä länteen. Mutta unohdimme kokonaan hakea ystävät. Oho totta totisesti. Keitä oikein haetaan? Tatte ja Totte, haetaan heidät. Selvä. Kun he olivat hakeneet heidät alkoi
etsinnät. Kartan mukaan pitää mennä viidakon läpi ja kiivetä vuoren yli. Mennään nyt viidakkoon. Selvä, sitten
mennään länteen koska viidakko on siellä. Ollaanko jo perillä? Ollaan. Nyt pitää mennä roikkumaan liaaneille
että päästään vuorille. No niin, minä menen ensin. Joo, minä tulen perässä. Jihuu, tämä on kivaa! Tule Minna ja sen jälkeen Tatte ja Totte. Kun kaikki olivat mennyt liaanista, oli aika mennä vuorille. Kiipeileminen oli vai-
keaa. Nyt oltiin jo huipulla ja aarre oli siellä. Valtava kukka joka oli täynnä timantteja. Löysimme aarteen, löysimme aarteen! Tässä on paljon timantteja. Irroitetaan ne ja laitetaan pussiin. Ja niin he lähtivät kotiin.
 
Olipa kerran poika joka oli siivoamassa vinttiä. Sitten poika katsoi kaapin nurkkaan ja siellä oli aarrekartta. Siinä oli kultainen pölypilvi ja merirosvolaiva ja saari jossa oli kultainen äksä. No mennään seuraamaan. Häh,
tämä vie metsään ja sitten se vei satamaan. Ja pitäisi mennä laivalla pieneen saareen. Sitten poika löysi aarteen.
 
Olipa kerran Tobias. Hän oli juuri syönyt. Mummi sanoi Tabiakselle: Käy hakemaan ullakolta villapaitani. Selvä, sanoi Tobias. Hän lähti ullakolle mutta ei löytänyt villapaitaa vaan aarrekartan. Hän avasi sen ja katsoi sitä.
Hän katosi aarrekartta mukana. Mutta missä hän oli? Hän oli saarella. Hän katsoi karttaa ja vielä maisemaa.
Hän oli merirosvosaarella. Kartan mukaan jos hän haluaa aarteen hänen pitää mennä kaakkoon. Ja sitten hän lähti kaakkoon päin. Hän näki joitain ihmisiä mutta ei ihan tavallisia vaan oikeita merirosvoja. Hän meni
varovasti lähemmäs ja lähemmäs. Merirosvot tulivat myös lähemmäs. He pyysivät anteliaasti että saisivat
kartan. Mutta Tobias ei antanut sitä. Sitten merirosvot hyökkäsivät Tobiaksen päälle. Mutta Tobias muisti
aarteen. Voi ei. Ei ole aikaa miettiä aarretta, koska olen umpikujassa. Miten pääsen pois? Ja hän yhtäkkiä tippui jonnekin. Mutta minne? Hän oli salaisessa luolassa. Hän ei tiennyt että se oli salakäytävä. Sitten hän meni eteenpäin ja löysi oven. Vai oliko se ovi? Ei kyllä näyttänyt siltä. Sitten hän meni ovesta, mikä ehkä oli ovi. Sitten hän n'ki jotain kiiltävää. Se olikin aarre. Mutta miksi siihen tuli seinä eteen? Sitten hän kiipesi seinän yli ja otti aarteen ja lähti kotiin.
 
Aarrekarttaa etsitään
 
Olipa kerran yksi merirosvo. Hänen nimensä oli Pummi. Yhtenä päivänä hänen laivassaan oli merirosvokartta.
Hän ei tiennyt siitä mitään ja Pummi meni alakertaan. Ja hän näki ihmisen joka jähmettyi kun hän näki Pummin. Pummi sanoi: Kuka sinä olet? Minä olen Sumi. Vai niin, minä olen Pummi. Mitä sinä täällä teet? No
kun minä etsin aarrekarttaa. Ai jaa, minulla on se. Missä se on? Se on täällä, seuraa minua. Tuolla! Sitten se meni katsomaan. Yes! Vihdoin ja viimein minä löysin kartan. Minä vähän tutkin tätä. Tämä on hyvin omituinen
kartta. Se kulta on saarella. Mennään sitten sinne heti. Ne meni ja meni kunnes he olivat perillä. Mutta sitä ei
löytynyt. Yhtäkkiä Pummi näki aarteen ja hän kaivoi sitä. Pummi löysi aarteen ja oli iloinen.
 
Poppo -niminen mies kävi kirpputorilla ja osti medaljongin koska se oli kaunis ja mielenkiintoinen. P:Voi viätäri.
Sillä medaljonki avautui. Hän kaatua moksahti eikä päässyt ylös, koska oli pulska (koko:120). P: Hei, mikäs
tämä on?hän sanoi ja kömpi ylös. P:Hohoo! Aarrekartta! hän sanoi juuri ennen kuin juoksi kotiin. P: Hohoo. Vanhan Mustaparran aarre. Hei tässähän lukee jotain. Siinä lukee näin: Minä mahtava Mustaparta kätkin
aarteeni, koska olen jo liian vanha käyttämään sitä (200 v.). Onko rohkeutta mennä etsimään aarretta sillä
sitä vartioi lemmikkini Ärjy (lohikäärme). P:Juupeli, tässä sitä mennään. Meni vain vilaus kun ollaan jo puku-
kaupassa. P: Mintulle lappu ja huivi, Jopelle miekka ja hattu ja tädille luuta ja moppi merirosvojen tyyliin.
Itselleni ostan kapteenin varusteet. T: Oke. M: Ok. J:Jees. P: Oke, lähdetään. Ja niin Poppo miehineen ja naisineen lähti vaaralliselle matkalle. P:Aarg. Joppe kolme astetta styyrpuuriin! J: Eihän tää purti lähe mihinkään. M:Mehän ollaan vielä köysissä! T: Mennään äkkiä avaamaan köydet ennen kuin kaadutaan!
Heti kun köydet on avattu lähdetään kohti Pääkallo -saarta. Ä: Hää, lisää grillattavaa. Mutta Arjy meinasi jäädä ilman ruokaa koska kari yllätti Jopen aluksen. T: Äkkiä tuokaa minulle kiinteää kangasta, sukellusvarusteet ja ompelöuvälineet. Täti sukelsi ja ompeli reiän umpeen. P, J ja M: Hurraa, pelastit meidät! T: Pientähän tämä, mutta katso tuossa saaressa on luuranko joten se on varmasti oikea saari koska Luuran-
kosaaressa on luultavasti luurankoja. P: Naiset viekää miehille kaivuuvälineet niin he kaivavat aarteen esiin. Pian. P: Juupeli joku on kähveltänyt aarteen! Poppo raivosi tyhjän kuopan laidalla. M: HEi, meitä on varmasti
huijattu, koska tuo viereinen saari on luurangon muotoinen. P: Olet oikeassa Minttu. Purjeet ylös koska me
menemme viereiselle saarelle! Kun aarre oli kaivettu he avasivat aarrearkun. P: Ou, jee, kiva aarre. Toden totta. Donitsiaarre on kiva kun on herkkusuu.
 
Olipa kerran kaksi poikaa jotka nukkuivat sikeästi sängyissään. Vanhemman nimi oli Joonatan ja nuoremman nimi oli Tero. Mutta juuri kun he olivat näkemässä hauskinta kohtaa unesta niin he havahtuivat hereille koska
heidän äitinsä huusi heitä alas. Joten he kiirehtivät alas. Alhaalla he kysyivät äidiltään että mikä täällä tuoksui. Äiti vastasi pojille että täällä tuoksui mustikkapiirakka. Mutta otin liian vähän mustikoita. Voisitteko
käydä hakemassa kellarista toisen mustikkapurkin? No voimme hankkia sinulle toisen mustikkapurkin kella-
rista. Ja niin he juoksivat kellariin hakemaan toista mustikkapurkkia. Mustikat, mustikat, mustikat tässä ne
ovat, Joonatan sanoi. Mutta heti kun hän oli sen ottanut hän huomasi siellä jonkin piirroksen ja otti sen pois.
Oho tämä on kartta. Onkohan se aarrekartta? Tero kysyi Joonatanilta. Saattaa olla. Mennään etsimään sitä.
Ja niin he juoksivat alas ja kysyivät isältä saivatko he lainata laivaan. Kun olivat saaneet luvan he lähtivät
matkaan. Matka kesti kauan mutta sitten he saapuivat vuorten juureen. No ei kun yli vaan sanoi Tero. Oli
hirveän tuulista mutta silti pojat jatkoivat matkaa. Kun he olivat päässeet vuorten yli he jatkoivat matkaa
veneellä. No niin nyt me olemme saarella jolla se avain piileksii, Joonatan sanoi. Oho se on tuolla. No niin on, hyvä Tero, kerrankin sinä löysit jotain. Sitten mennään merelle. He seilasivat merellä kauan mutta sitten he
törmäsivät johonkin. Sehän on aarrearkku. Minä en näe mitään muuta kuin hirveän ison käärmeen. Mitä
ihmettä sinä höpiset? No tuolla aarrearkun vieressä. Hahaa menit lankaan. Minä heitin tuon käärmeen tuonne. No seuraavan kerran minä en mene lankaan, Tero mutisi. Ja niin he elivätonnellisina elämänsä
loppuun asti.
 
Olipa kerran merirosvot joiden nimet olivat Vanhakoukku, Punahuivi ja kapteeni Rahakoukku. Rahakoukku
halusi tietää missä vanha kätketty kulta oli mutta piti ensin löytää aarrekartta. Punahuivi, Vanhakoukku ja
kapteeni Rahakoura haluavat löytää kartan. Ja niinpä he lähtevät etsimään sitä. Kapteeni Rahakoukku: Mistä
me tiedämme missä se aarrekartta on? Kuule Punahuivi kyllä me löydetään se kartta, älä huoli. Hetken ku-
luttua he olivat kävelleet aika pitkään ja olivat väsyneitä. Kapteeni: Eiköhän me olla kävelty jo tarpeeksi
pitkään. Hmm. Kyllä ollaan. Tämä paikka olisi hyvä etsintäpaikka. Täältä voisi löytyä vaikka mitä, eikö niin?
Kyllä täältä voi löytyä vaikka, olet ihan oikeassa. No merirosvot on aurinkoinen päivä ja etsintä voi alkaa.
Hajaannutaan, sanoi Vanhakoukku. Hyvä idea. Sinä Punahuivi menet pohjoiseen ja Vanhakoukku menee
länteen ja minä menen itään. Hmm, täältä pohjoisesta ei löydy kyllä yhtään mitään. Jaahas, mikäs tuolla...
Vanhakoukku sanoi, menen lähemmäksi. Täällä on aarrekartta, menen heti sanomaan Punahuiville ja Koukulle
Tämä on ihan mahtavaa. Hän äkkiä juoksi pohjoiseen sieltä itään ja löysi molemmat. Vanhakoukku antoi kap-
teenille kartan ja kapteeni katsoi sitä. Hyvä löysit kartan. Palataan majakkaan pakkaamaan tavaroita. Niin
he lähtivät majakkaan kotiinsa. Kun he olivat majakassa niin he alkoivat pakata tavaroita. Punahuivi hae rep-
pu ja Vanhakoukku sinä tuot vesipullon ja kompassin ja vähän ruokaa. Punahuivi tule jo. Löysitkö sen repun?
Kyllä löysin, olen tulossa. No hyvä. Tuo se nyt äkkiä. Vanhakoukku löysitkö tavarat? Nyt löytyi viimeinen ve-
sipullo. Juu löysin tavarat. No niin Vanhakoukku pakkaa tavarat ja sitten me lähdetään. Ruoka, vesipullo ja
kompassi. On jo valmista. Nyt lähdetään. Ovi meni kiinni ja he lähtivät. Kartan mukaan meidän pitäisi mennä
itään. No mennään sitten itään. Okei mennään itään. Kun he olivat kulkeneet kuusi kilometriä niin sitten he
katsoivat karttaa. Nyt mennään länteen. Koukku täällä on aika kuuma, voisimmeko levähtää hetken? Kuule
haluatko aarteen? Kyllä haluan mutta ihan sekunniksi. No selvä levähdä sitten. Nouse ylös jatketaan matkaa.
Selvä. No nyt me mennään länteen, tarvitsee mennä vain yksi kilometri, aletaanpa kulkea. Kun he olivat kul-
kemassa kilometriä niin matkalla tuli jano. Kapteeni: Voisitko antaa juotavaa? Kyllä, odotas hetki, tässä on .
juotavaa. Kiitos kapteeni. Kun he olivat kulkeneet hetken aikaa vielä niin oltiin perillä. Nyt ollaan perillä ja nyt
minä katson karttaa. Tästä kohdasta pitöisi mennä kahdeksan askelta oikealle, neljä askelta vasemmalle ja
aarteen pitäisi olla tässä. Katso kapteeni se ei ole edes maan alla. Ja avainkin on siinä kiinni. Minä avaan sen.
Te ette. No niin avain sisään ja aarrearkku on auki. Siellä oli kuusituhatta dollaria. Nyt lähdetään majakkaan
ja käyttämään nämä rahat hyvin.
 
Olipa kerran mies joka oli rikastakin rikkaampi. Mutta hän oli varas. Eräänä päivänä hän kuitenkin jäi kiinni
teoistaan. Hän oli piilottanut kaikki kolikkonsa. Monia tuhansia päiviä kului kunnes koko kaupunki oli uponnut
ja tilalle oli tullut saari. Eräänä päivänä eräs merirosvolaiva oli lähtenyt liikkeelle. Kun he eräänä päivänä
näkivät saaren he menivät sinne. Kun he olivat löytäneet saarelta kartan saari heräsi eloon ja sitten he kek-
sivät että saari oli merihirviö. He kiinnittivät laivansa ankkurin hirviöön kunnes he olivat päässeet saareen 
josta aarre löytyy. Kun he olivat seuranneet kartan reittiä kunnes kartta oli jo kattanut heidät tulivuoren si-
sään. Ja sieltä aarre löytyikin.
 
Kaksisataa vuotta sitten eräs pieni poika löysi aarteen. Tämä tarina lähtee tästä. Poika pyysi äidiltään luvan
päästä ulos. Äiti päästi pojan ulos. Niin poika lähti talsimaan kohti leikkipuistoa. Hän kulkee ajotien yli ja sillan
yli. Yhtäkkiä hän huomaa edessään pullon. Poika käy hakemassa pullon. Poika huomaa että se on aarrekart-
ta. Hän lähti heti etsimään sitä. Hän kulkee sillan ali ja sitten läpi pitkän ruohikon. Sitten ruohikko loppu ja
kaikki huusivat hänelle: Hyvää syntymäpäivää! Sitten poika aavisti että se oli hänen aarteensa.
 
 
 
Sivun alkuun
Luokan keksimät lisäsäkeet runoon "On ihanaa olla"
 
On ihanaa olla, sanoi lintu,          On ihanaa olla, sanoi käärme,           On ihanaa olla, sanoi siili,
kun tapasi toisen linnun.              kun se näki toisen käärmeen.           Kun tapasi toisen siilin.
He pyydystelivät matoja              Ne luikertelivat pusikkoon                  Ne menivät yhdessä juhlimaan
sekä lentelivät yhdessä.              ja tulivat pois.                                    ja marjoja poimimaan.
 
On ihanaa olla, sanoi sisilisko,     On ihanaa olla, sanoi kärpänen,        On  ihanaa olla, sanoi kotka,
kun huomasi toisen sisiliskon.      kun näki toisen kärpäsen.                 kun näki toisen kotkan.
Ne alkoivat leikkiä piilosta,           Ne alkoivat syödä                              Ne alkoivat leikkiä ilmassa hippaa,
ja toinen lisko alkoi laskea.          ja toisiaan lyödä.                               jossa tuoksui poppelin haju.
 
On ihanaa olla orava, sanoi orava,          
kun tapasi toisen oravan.
Kun ne lähtivät yhdessä keräämään
pähkinöitä, tuulen lailla.
 
Sivun alkuun
Kansansadun muunnos, alku keksittiin ryhmissä, loppu kirjoitettiin yksin
 
Olipa kerran karhu joka kasvatti kookospähkinäpuun. Sitten se kookospähkinäpuu kasvoi valtavaksi. Siihen
kasvoi monia suuria kookoksia mutta yksi oli huomattavasti suurin. Karhu alkoi heti kiskoa suurinta kookosta.
Erilaiset loput
Karhu huusi suden avuksi. He eivät saaneet kookosta vieläkään irti. Niinpä piti huutaa koira avuksi. He kis-
koivat ja kiskoivat mutta eivät vieläkään saaneet kookosta irti. Vielä piti kettu kutsua avuksi ja jopa kookos
irtosi puusta.
Toinen lopetus
Karhu huusi jänistä auttamaan. He kiskoivat ja kiskoivat. Sitten jänis huusi kurkea auttamaan. Sitten kurki
huusi kettua, kettu huusi hiirtä. Hiiri huusi muurahaista. Sitten kookospähkinä irtosi. Sitten kaikki nauttivat
kookosmaidosta. Ja kaikki kysyivät saisiko kookoksia. Karhu sanoi: Joo. Sitten kaikki ottivat kookoksia ja
lähtivät kotiin.
Kolmas lopetus
Karhu huusi: Tommi! Auttamaan! Kun Tonmmi oli paikalla, kiskoi karhu kookosta ja Tommi karhua. Eivät karhu
ja Tommi saaneet kookosta puusta. Tommi haki Okun ja karhu alkoi taas vetää kookosta puusta, Tommi veti
karhua ja Oku Tommia. Huh huh, ei saatu kookosta puusta, huokaisi Oku. Mutta sitten Oku näki Alisan tulevan koiran kanssa. Oku pyysi Alisaa auttamaan kookoksen kanssa. Minä en ainakaan auta! sanoi koira
hyvin äreällä äänellä. Minä utan, sanoi Alisa. Taas se alkaa! kuului puskasta. Kuka siellä? kysyi Tommi. Ei vas-
tausta. Karhu veti kookosta, Tommi karhua, Oku Tommia ja Alisa Okua. Ääh! Ei saatu vieläkään, sanoivat
kaikki yhteen ääneen. Auta meitä! Kiltti! pyysi Alisa koiralta. Mmh... Mitä sanoit? mumisi koira. Auta meitä!
Kiltti hauveli! En! Yksi, en ole hauveli. Kaksi, mitä järkeä tuossa on? Kolme, minua väsyttää. Neljä, minulla on
nälkä ja etsin ruokaa. Mutta sinähän vain makaat puun varjossa! Juupa juu. Etsin ruokaa, unista. Silloin Oku keksi: Saat meiltä luun, jos autat. Ja juomaa, jatkoi karhu. Hyvä on. Autan. Niinpä niin, kuului salaperäinen
ääni puskasta. Karhu kiskoi kookosta, Tommi karhua, Oku Tommia, Alisa Okua ja koira Alisaa. Hei! Me saatiin
se, huusi Tommi. Äh, puh, minä vain tipuin, ähisi karhu. Nyt pitää sahata koko puu sahalla, sanoi Oku. Ei ei ei!
Minä autan! Silloin paljastui kuka oli ollut puskassa. Siellä oli ollut pienen pieni muurahainen. Kaikki tuijottivat
maassa törröttävää ihmettä. Mutta karhu alkoi kuitenkin kiskoa kookosta viimeisillä voimillaan, Tommi karhua,
Oku Tommia, Alisa Okua, koira Alisaa ja muurahainen koiraa. He kiskoivat kookosta yli vartin mutta tuloksitta.
Pum! Tiputtiin, sanoi koira. Ja saadaan kunnon juhlat, iloitsi karhu. He siis pitivät kookosella oikein kunnon
juhlat.
 
Olipa kerran Taikametsässä asustava rouva Hirvi. Eräänä päivänä rouva Hirvi lähti kävelylle. Hirvi näki maassa
langanpätkän joka johti maan alle. Hän rupesi kiskomaan narunpätkää mutta ei saanut narua maan pinnalle.
Hirvi haki herra Karhun auttamaan.
Erilaiset loput
He vetivät ja vetivät mutta eivät saaneet narua nousemaan. Karhu haki oravan auttamaan, mutta vieläkään
ei naru noussut. Muurahainenkin tuli, mutta ei naru noussut. Kirppu tuli ja silloin tottavie nousi naru, jonka päässä oli eväskori.
Toinen lopetus
Karhu tarttui hirveen ja hirvi tarttui köyteen. He vetivät sitä kaikin voimin mutta eivät saaneet sitä nouse-
maan. Karhu haki rusakon avukseen. Rusakko tarttui karhuun, karhu tarttui hirveen ja hirvi tarttui naruun.
He vetivät ja vetivät mutta eivät saaneet narua nousemaan. Rusakko haki hiiren avukseen. Hiiri tarttui
 rusakkoon, rusakko tarttui karhuun, karhu tarttui hirveen ja hirvi tarttui narunpätkään. He vetivät niin lujaa
kun osasivat ja naru nousi maasta mutta he huomasivat että narun päässä oli vain yksi ainoa lappu jossa
luki: Katso ylöspäin. Kun he katsoivat ylöspäin he huomasivat että taivaan oli peittänyt kaunis auringon-
 lasku. Kun he sitä ihastelivat niin rouva Hirvi mietti miten lappu oli painanut niin paljon. Se jäi hänen mie-
leensä koko loppu elämäkseen.
 
 Ukki istutti kauniin rivin punajuuria puutarhaan. Ukki: Kasvatkaa punajuuret makeat punajuuret. Punajuuret
kasvoivat koko kesän ja kevään ja kun tuli syksy oli aika nostaa punajuuret. Ukki nosti punajuuria koko
päivän. Hän jätti viimeiseksi kaikkein suurimman punajuuren.
 Erilaiset loput
Sitten hän nosti isoimman punajuuren. Hän veti ja veti mutta ei saanut nousemaan. Sitten hän pyysi muorin
apuun ja muori tuli. He veti ja veti mutta ei auttanut. Muori pyysi isosiskon apuun ja hän tuli. He veti ja veti mutta ei tullut mitään. Isosisko huusi pikkusiskon apuun. He veti ja veti ja punajuuri nousi.
 Toinen lopetus
Hän otti kiinni punajuuren naatista. Hän veti ja veti mutta ei saanut punajuurta ylös. Ukki haki muorin avuk-
seen. He vetivät ja vetivät mutta eivät saaneet punajuurta ylös. Muori haki isosisko Elinan apuun joka oli
 kirjoittamassa päiväkirjaa. Elina tuli heti apuun. Ukki, muori ja Elina etivät ja vetivät mutta eivät saaneet punajuurta ylös. Elina haki pikkusiskonsa Nooran apuun. Noora tarttui Elinaan, Elina tarttui mupriin, muori tarttui vaariin ja vaari tarttui naattiin. He vetivät ja kiskoivat mutta eivät saaneet punajuurta nousemaan.
Noora haki naapurin koiran apuun. Koira tarttui Nooraan, Noora tarttui Elinaan, Elina tarttui mupriin, muori tarttui vaariin ja vaari tarttui naattiin. He vetivät ja kiskoivat ja punajuuri nousi maasta. Sen pituinen se.
 
Kolmas lopetus
Ja ukki koitti nostaa suurimman punajuuren, mutta hän ei jaksanut. Hän pyysi muoria auttamaan.
 
 Olipa kerran hirvi, joka halusi ison, ison potun. Eräänä päivänä hirvi kaivoi maata sarvillaan ja löysi ison po-
tun. Hiiri halusi syödä sen. Mutta hän ei saanut pottua nostettua. Niin hän pyysi karhua avukseen. Ja karhu
tuli. He eivät saaneet pottua nostettua, niin he pyysivät kettua avukseen.
 Erilaiset loput
Eivät ketun, karhun, hirven yhteisvoimat riittäneet. Jänis kuuli mellakan ja tuli auttamaan. He kaivoivat, kiskoi-
vat ja yrittivät kaikkia konsteja. Siili kuuli myös mellakan ja pisti yhden piikeistään karhun takapuoleen. Karhu
 pelästyi ja syöksyi kohti hirveä. Hirvi kompastui ja sen sarvet osuivat perunaan. Ja pottu lensi kuin meteoriitti
hiiren päälle. Hiiri jyrsi perunan loppuun. Niin julistettiin Eniten syönyt pikkujyrsijä -kisa. Hiiri voitti!
Toinen lopetus
 Kettu pyysi jänistä, jänis pyysi siiliä, siili pyysi täitä avukseen ja sitten he sanoivat: Vetäkää! Ja niin he saivat
jättipotun ja niistä tuli maailman kuuluisia.
 
 Olipa kerran jänis ja mies. Mies oli kasvattanut porkkanamaan. Jänis halusi miehen porkkanamaalta kaikkein suurimman ja mehukkaimman porkkanan. Jänis sitoi köyden porkkanaan ja alkoi vetää köyttä. Jänis pyysi
ystävänsä ketun avukseen ja he kiskoivat ja kiskoivat. Mutta eivät saaneet porkkanaa ylös.
 Erilaiset loput
 Kettu toi ystävänsä pesukarhun. Jänis sanoi: Äh yy tee ja veto! Siitähän porkkana lensi maasta. Mutta mies
ei ollut vihainen. Mutta nyt köysi vilkuili puun latvassa. Jänis sanoi: Huoh.
 Toinen lopetus
 Kettu pyysi ystävänsä karhun apuun. Mutta karhu oli niin vahva että se veti yksin sen ylös. Jänis oli niin ih-
meissään ja karhu antoi sen jänikselle. Porkkana oli niin suuri että se litistyi sen alle. Karhu nosti sen pois ja
 jänis oli vähän diduu. Kun se tuli tajuihinsa niin he kantoivat karhun kanssa porkkanan pesäänsä. Illalla
 jänis ja karhu nuotion äärellä paistoivat sen. Se oli hyvää. Sen pituinen se.
Kolmas lopetus
 Kettu kävi hakemassa siilin ja he kiskoivat ja kiskoivat mutta eivät vieläkään saaneet porkkanaa. Siili haki
 koiran. He kiskoivat ja kiskoivat mutta eivät saaneet porkkanaa. Koira kävi hakemassa kissan ja saivat
porkkanan.
 
 Olipa kerran kettu joka kiskoi köyttä. Hän oli kuullut että köyden päässä on aarre. Hän arveli että köyden päässä olisi paljon kultaa. Hän oli yrittänyt vetää narua jo kolme tuntia. Hän huusi jäniksen apuun.  
Tarinan erilaiset loput
He yrittivät ja yrittivät ja yrittivät mutta naru ei noussut. Jänis haki supikoiran avuksi. He kipristyivät ketjuksi
ja yrittivät vetää ja vetää mutta eivät saaneet köyttä irti. Orava oli kiipeillyt puissa ja nähnyt tilanteen. Se
 meni katsomaan tarviseekohan he apua. Sitten supikoira sanoi oravalle: Tartu häntääni ja kisko niin kovaa
 kuin pystyt. Ja niin tehtiin. He kiskoivat niin kovaa, että naru nousi mullasta. Ja kuinka ollakaan aarre oli
siellä. Aarre oli kolme timanttikaulakorua. Kaikki saivat hienot kaulanauhat ja he pitivät niitä ihan aina.
Toinen lopetus
He alkoivat vetää narusta mutta ei hekään saanut vedettyä. Sitten jänis huusi supikoiran avuksi, mutta ei
hekään saanut vedettyä. Mutta sitten he pyysivät oravan avuksi. He vetivät ja vetivät, mutta ei se auttanut.
Mutta sitten he huusivat gogon. He vetivät ja vetivät, mutta ei onnistunut. Mutta sitten sieltä tippui sirpaleita
jotka kimalsivat. He vetivät ja se onnistui. He saivat timanttikaulakorut kaikki. He menivät kotiin ja söivät. He
näyttivät koruja koko perheelle. He kysyivät: Mistä saitte ne?
 
Sivun alkuun
Oppilaiden itse keksimät aiheet
 
Matka etelään ja takaisin
 
Olipa kerran kaksi lintua. He lähtivät matkalle etelään. Yhden linnun nimi oli Tipi ja toinen oli Tupu. Tipi ja Tupu
tykkäsivät leivänmuruista. He söivät niitä paljon. He söivät niitä joka päivä. Sitten he pakkasivat tavarat. Au-
rinkorasvaa, siemeniä, paitoja, housuja, siemeniä ja siemeniä. Sitten he lähtivät. He menivät lentäen etelään.
He olivat siellä kuusi kuukautta. Tipi sanoi: Lähdetään jo. Tupu sanoi: Ei ollaan täällä vielä neljä kuukautta.
Ei, sanoi Tipi. Nähdään kotona. Selvä, sanoi Tupu. Nähdään neljän kuukauden päästä. Minä menen siemen-
baariin. Eiiii! huusi Tupu. Tulen mukaan. Pakkaa tavarat. En odota kuin viisi minuuttia. Aika alkaa nyt. Tik, tak,
tik, tak kello kävi. Kello käy Tupu. Joo, joo täältä tullaan. Miksi sinun laukkusi pullottaa hirveästi? Niin oliko
muuta asiaa? Ei. Lähden nyt, onko selvä?, sanoi Tipi. Hei, hei. Sitten nähdään. Kerkiätkö sinä mukaan Tupu?
Sitten Tipi lähti yksin. Oou unohdin matkalaukun. Niin pitää lähteä takaisinpäin. Sitten hän otti laukun ja lähti
Tupun kanssa.
 
Syvällä metsässä oli kylä, jossa asui paljon tatteja. Ne tatit tykkäsivät paljon marjoista. Esimerkiksi vadelmis-
ta, mustikoista, mansikoista ja muistakin metsän marjoista. Eräänä syksyisenä aamuna eräs tatti aikoi mennä
rantaan. Hän otti mukaan ainakin kiikarit, teltan, ongen, taskulampun, nallen ja todella paljon kaikkea. Kun
hän oli valmis lähtöön, niin hän lähti matkaan. . Hän kuuli matkalla paljon ihmeellisiä ääniä, kuten lintujen
viserrystä ja paljon hienoja ääniä. Pitkän matkan jälkeen hän oli jo perillä rannalla. Hän kuuli siellä ison mols-
kahduksen. Pieni tatti meni varovaisesti lähemmäksi ja yhtäkkiä hänen nenänsä eteen plumpsahti delfiini.
Pikkutatti sanoi delfiinille: Hei minä olen pikkutatti, kuka sinä olet? Olen Noora delfiini. Tuletko selkääni niin
annan sinulle pikku kyydin? Selvä sanoi pikkutatti ja kiipesi delfiinin selkään. Delfiini meni todella lujaa. Pikku-
tatti tuskin pysyi Nooran selässä. He olivat leikkineet todella pitkään ja pikkutatin oli aika pystyttää teltta,
mutta se ei millään saanut telttaa pystyyn. Mutta sitten hän kuuli jostain omituista ääntä. Se kuului metsästä.
Oli jo aika pimeää, joten hän kaivoi kassistaan taskulampun ja meni päin metsää. Hän ei kyllä nähnyt mitään
joka olisi voinut äännellä niin. Niinpä hän katsoi ympärilleen ja näki siellä kaksi siiliä. Hän kysyi rohkeasti: Kei-
tä te oikein olette? Me olemme siilikaksoset Moona ja OOna. Leikitäänkö jotain? Selvä, sanoi pikkutatti. Mutta
mitä me oikein leikkisimme? En tiedä, miten olisi hippa, se on suosikkileikkimme. Selvä, minä olen jäänyt. Mut-
ta minun pitää ensin pystyttää teltta. Tuletteko auttamaan minua? Totta kai, sanoivat siilit ja lähtivät hommiin
Pitkän urakan jälkeen he paistoivat nuotion ääressä' vaahtokarkkeja ja heillä oli todella mukava ilta.
 
Olipa kerran dinosaurus, joka eleli itsekseen kaukaisessa luolassa. Siellä oli tosi pimeää ja märkää ja vielä
tosi likaista. Dinosaurus päätti lähteä pitkälle matkalle etelään. Dinosaurus pakkasi kaikki tavarat jotka
halusi. Dinosaurus lähti ensin bussilla, sitten lentokoneella, toisella lentokoneella, vielä yhdellä lentokoneella,
bussilla ja sitten dinosaurus oli perillä hotellilla. Dinosaurus meni heti uima-altaaseen. Sitten dinosaurus meni
syömään ravintolaan katkarapuja ja lepakkoja. Sitten dinosaurus meni kotiin. Sillä oli tosi kivaa. Siellä oli poreallas . Dinosaurus oli ollut viikon ja kaikki päivät olivat samanlaisia. Sitten oli aika palata kotiin. Dinosau-
rus lensi kolme tuntia lentokoneella kotiin. Sitten dinosaurus oli kotona.
 
Kreivin uusi vaimo
 
Olipa kerran kauan, kauan, kauan sitten pahojen aikaan Paha Vampyyri -kreivi, jolla oli suojelijoinaan, palve-
lijoinaan ja vartioinaan paljon, paljon Fankerstaineja. Eräänä yönä Vampyyri -kreivi meni tapansa mukaan
etsimään Vaimo noitaa. Niitä hänellä oli jo yli 5555 plus noitien lemmikit. Hän ei löytänyt ketään. Niinpä hän
päätti lähteä' Kyöpelinvuorelle. Hän meni poikansa Pikku-Paholainen pilvihevoskärryillä. Mutta kun hän tuli sisään ja kysyi: Oi, Velho Mahtava, löytyykö täältä minulle uutta vaimoa? Velho Mahtava vastasi: Ei, ei, ei, ei ei ja vielä kerran ei!!!!!!! Mi-mi-mistä saisin sellaisen? No, Pilvilinnassa on mitä kaunein impi mitä voi olla. Hänen nimensä on Saraste -impi. Kreivi lähti sinne. Kun hän tuli pilvilinnalle, Saraste oli siellä pilven päällä.
Sitten kreivi varasti Saraste -immen. Mutta se oli ansa. Velho Mahtava ryösti Sarasteen. Siinä vastaus, miksi he riitelevät hänestä.
 
Aavelinna
 
Olipa kerran vaari, joka kertoi joka päivä lapsenlapselleen satuja. Yhtenä päivänä vaari kertoi aavelinnasta
sadun. Sitten poika meni nukkumaan. Poika oli aavelinnassa. Se oli karmaiseva paikka. Siellä roikkui jätti-
hämähäkkejä ja pääkalloja katosta. Apua! Ja sitten poika oli omassa sängyssä. No, huh, se oli vain unta.
 
Artun suuri hauki
 
Olipa kerran Arttu, joka meni mökille ja halusi mennä kalaan. Mutta hänen isänsä ei antanut mennä sinne.
Sitten Arttu pyysi äidiltä ja hän antoi luvan mennä yhdessä äidin kanssa kalaan. Arttu meni hakemaan virvelin
He menivät kalaan ja  tunnin kuluttua he saivat ison kalan. Isä ilahtui hirveän paljon. Sen kalan nimi oli hauki.
Vau, sanoi Arttu ja kaikki oli taas kivaa. Seuraavana päivänä Arttu meni uudestaan äidin kanssa ja ne saivat
lohen. Vau, sanoi äiti. Isä tykkäsi eniten lohesta. Arttu ei enää jaksanut kalastaa. Sitten isä ja äiti menivät
rantaan. Äiti sai hauen ja isä lohen. He olivat tyytyväisiä. Arttu meni katsomaan nisää ja äitiä ja he menivät
kotiin ja söivät kalakeittoa. Se kalakeitto oli hyvää. Sitten virveli katosi. He etsivät ja etsivät, mutta eivät
löytäneet. Artun vaari antoi mato-ongen. He kaivoivat koko päivän matoja, mutta eivät löytäneet kuin yhden
madon. Arttu yritti kalastaa ja hän sai tosi ison hauen. Isä ja äiti kantoivat hauen ja he söivät spagettia,jossa
oli kalaa. Sekin oli hyvää.
 
Ja kaikki oli iloisia. Tämä tarina alkoi kun Liisi meni Sennille yökylään. He pitivät kummituksista ja halloween oli huomenna. Kun Liisi oli Sennillä, Senni sanoi: Mennään ulos leikkimään lumeen. Liisillä oli melkein paketissa kun he leikkivät lumessa. Yhtäkkiä he kuulivat: Minulla ei ole ystäviä, nyyh. Kun he ravistelivat itsensä lu-
mesta pensaikkoon siellä oli valkoinen leijuva kangas. Tytöt oikein kiljuivat kauhuissaan. Mutta kankaaseen
ilmestyi surullinen naama. Liisi ja Senni kysyivät: Mikä sinulla on? Kummitus sanoi: No, kun olen maaulman
ainoa kummitus. Ja olen yksinäinen. Nyyh. Liisi sanoi: Tule meidän kanssa leikkimään lumeen! Kummitus sanoi
Voinko? Kyllä voit, Liisi ja Senni sanoivat. Senni sanoi: Mistä aloitetaan? Kummitus sanoi: Tulkaa mukaani, niin
saatte nähdä jotain pelottavaa. Kummitus sanoi: Nyt ollaan perillä. Oli hiljaista ja pimeää, kuului raksahduk-
sia. Vihdoin viimein näkyi valoa. Se tuli suoraa heitä kohti. Kun Liisi kosketti se olikin leijuvaa mömmöä.
Senni sanoi: Voi, voi teitä. Se on vain hyytelöä, joka on kiinnitetty naruun. Liisi sanoi: No miten se hehkuu?
Ung! Kaikki huusivat: Pakoon!!!! Mutta missä kummitus on? Apua!, he sanoivat yhteen ääneen. Missä ulospääsy? Tämä luola on ikuinen! Senni sanoi: Mikä on toi valkoinen? Se, se, se on velho! Häh? Uu, katsokaa
mitä se toisella puolella on?, Liisi uteli. Siellä on kummitus ja kaikki muutkin. Kummitus sanoi: Me koitimme
tehdä teille yllätysjuhlat. Naamioitten alta paljastui Liisin ja Sennin isä ja äiti ja kaikki muut tuttavat. Liisi
sanoi: Mutta kun me katsottiin verhon taakse, me näimme kolme kummitusta, mutta nyt näen vain kaksi? Se
jääkin arvoitukseksi.
 
Riidat ja kivat jutut
 
Hei, ei leikitä sitä, se on ihan tyhmä leikki! Anni, ei se ole tyhmä leikki, kaikki lapset leikkivät sitä. No, ei hippa
ole mikään kiva leikki. Leikitään mielummin tai minä lähden kotiin. Lähde sitten. Niin Anni lähti kotiin. Häntä
harmitti kamalasti kun riiteli Hennan kanssa. No kaipa minäkin lähden tästä puistosta kotiin, sanoi Henna.
Niinpä hän lähti kotiin. Kotona hän soitti Annille. Voi, kunpa Anni ei olisi enää vihainen. Henna valitsi Annin numeron ja painoi sitä. Anni vastasi heti. Henna kysyi: Oletko vielä vihainen? En ole. Minä olen ollut niin ilkeä sinulle että minua harmittaa kamalasti. Ai niin, Anni, me menemme huomenna uimahalliin. Haluasitko sinä
tulla meidän kanssa uimaan? Totta kai. Minun pitää vain kysyä äidiltä lupa. Odota hetki niin kysyn äidiltä. Äiti,
Henna menee huomenna uimahalliin, voisinko mennä mukaan? Totta kai! Kyllä sinä voit mennä Hennan kans-
sa uimahalliin. Hes. Minä pääsen. Hyvä että sinä pääset. Muuten minulla ei olisi ollut kaveria. Seuraavana
päivänä mentiin uimahalliin eli sunnuntaina. Henna ja Anni pakkasivat tavaroitaan juuri uimahalliin. Anni
pakkasi uimapukunsa, pyyhkeen ja harjan. Henna taas pakkasi tietysti pyyhkeen, harjan ja uimapuvun.
Henna ja Hennan äiti lähtivät hakemaan Annia. Ding, dong, ovikello soi. Annia tultiin hakemaan. Hei Henna! Hei Anni! Lähdetään nyt uimahalliin, sanoi Anni. Joo! Niin he lähtivät uimahalliin. Matkalla Anni ja Henna näki-
vät kivan koiran. Se näytti niin söpöltä, että Anni ja Henna haluaisivat sen omaksi. Mutta nyt oltiin jo uimahal-
lin parkkipaikalla. Jippii!! Nyt ollaan uimahallissa. Henna ja Anni juoksivat uimahalliin, joka oli punainen ja pyö-
reä. Vautsi. En kyllä ole käynyt tässä uimahallissa ennen. Äiti missä uimahallissa olemme? Vaasan uimahallis-
sa. Hei, Henna, katso noita hyppylautoja! Joo, ne on hienoja. Anni ja Henna menivät sisään pukuhuoneisiin. Hetken päästä he olivat valmiit uimaan. Anni hyppäsi laudalta ja sitten Henna. Leikitään hippaa vedessä! Joo,
leikitään vaan. Kun he olivat leikkineet hippaa, niin otettiin kisat päästä päähän. Ja sitten oli jo aika lähteä.
 
Talvi
 
Oli talvi ja jääkarhut keräsivät. He menivät jäävuorille leikkimään. Mutta tuli hirveä lumimyrsky ja jääkarhun-
poikaset juoksivat kotiin turvaan. Äiti jääkarhu sanoi: Olkaa ensi kerralla varovaosia, jooko? Joo. Ja he meni-
vät ulos leikkimään lumisotaa vuorien taakse. Yhtäkkiä toinen jääkarhu meni heikoille jäille, ja upposi veteen.
Hän huusi apua monta kertaa. Isi-karhu tuli paikalle ja kysyi: Mitä te teette lapset? Me oltiin lumisotaa. Vai
lumisotaa. Joo. Nyt äkkiä kotiin minulla ja äidillänne on asiaa. Joo! Ja sitten he menivät kotiin äitinsä luokse. Mitä asiaa äiti?, he sanoivat. Vai lumisotaa. Mitä me ollaan puhuttu? Ei enää lumisotaa, joohan? No niin,
menkääpä omiin huoneisiinne a heti. Vihdoinkin saadaan olla rauhassa. Ja yhtäkkiä kuului itkua. Mitä siellä
tapahtuu? En tiedä. Minä menen katsomaan. Mene vain. Mutta ei siellä kukaan itkenyt vaan kuorsattiin. Huh,
mikä helpotus. Isi -karhu sanoi: Ei siellä itketty vaan kuorsattiin. Hyvä. Heti aamulla siskot heräsivät lukemaan
kirjaa. Sen jälkeen he menivät syömään aamupalaa. Ja myös isi ja äiti heräsivät. Aamupalan jälkeen he menivät ulos leikkimään kavereittensa kanssa. Ensiksi he hakivat ystävät.
 
Miten vuodenajat vaihtuvat?
 
Oletko koskaan miettinyt, miten vuodenajat vaihtuvat? Jo pitkään taivaan henget ovat tehneet temppujaan. On semmoisia henkiä, jotka ovat saaneet hyvin hienon työn ja jotkut taas vähän huonomman työn. Eräänä
päivänä yksi henki lähti vanhimman hengen luo ja pyysi tekemään hänestä todella viisaan. Hän ei suostunut.
Nuori henki suuttui ja sen takia hän lähti illalla kauas pois. Hän tippui syvään kuiluun. Kaukana kotoa oli tullut ilmi, että hän oli lähtenyt pois. Hänen veljensä oli juuri lähtemässä etsimään häntä. Hän matkus ti monia tunteja ennen kuin löysi hänet. Kun he menivät kotiin, nuori henki ymmärsi, ettei siinä ollut mitään hävettävää, ettei ollut yhtä viisas kuin.
Maailman suurin timantti
Olipa kerran galuks.x.o.o. Siellä oli megaheppuja ja ne olivat vaarallisia. Yksi taistelija oli paljon vaarallisempi.
Megaheppujen kuningas oli hyvin paha. Galaksin sisällä oli maailman suurin timantti. Taistelija s.4.c halusi sen
Kerran yöllä hän laittoi atomipommin planeettaan ja sitten hän lähti aluksella pois. Kului puoli tuntia ja sitten
planeetta räjähti, mutta timantti jäi avaruuteen. Sitten eräänä päivänä hän tuli ison aluksen kanssa ja ampui
siihen naruammuksia. Sitten hän veti raketilla timantteja. Hän veti sen maapallolle ja laittoi sen lukkojen
taakse.
Halloween tohinaa
Olipa kerran Hrekla -noita, Helmeri -haamu, Salla -vampyyri sekä Katariina -luuranko. Se oli kauhu p kerho
(peli pelottava, p kuulostaa paremmalta). Hekla: Kp (kauhu p) on aika. Helmeri: Minkä aika? Hekla: No hallo-
weenin aika tyhmä. Katariina ja Salla: Me tiedettiin! Hekla: Hyvä, on aika mennä toimiin. Helmeri: Häh? Hekla:
Huokaus. Kauhu p lähti. Tässä kerrotaan millä jokainen lähti. Katriina lähti hänen omista nahoista sekä
suolista. Salla lähti niiden ihmisten ruumeilla joilta hän oli imenyt verta. Helmerillä oli hänen oma ruumisarkku.
Heklalla oli luuta. He kaikki lä'htivät Egyptiin hakemaan muumioita seurakseen. Mutta muumio oli museossa.
Salla imi verta ja puri muutaman vamppyyrin. Helmeri pelä'stytti muumiolta pöksyt alas, mutta katsoi peiliin
ja pudotti myös omat pöksyt alas. Hekla lensi kuuta vasten. Katriina kalisutteli luita kodeissa. Siinä oli hallo-
ween tohinat.
Metsäseikkailu
Elipä kauan kauan sitten eräs muurahainen jonka nimi oli Reiska. Reiska oli jo kauan halunnut seikkailla. Joka
päivä Reiska meni kysymään äidiltään: Saako jo mennä seikkailemaan? Et vielä, kultaseni. Niinpä Reiska meni
taas peilin luokse ja nousi varpailleen. Eräänä yönä Reiska karkasi painavan repun kanssa. Ääh. En minä tätä
reppua jaksa kantaa. Et jaksakaan koska minä tulin mukaan. Hui! Tule pois! Reiska pelästyi outoa ääntä. Ol-
laanko ystäviä? kysyi ääni. Ei! Reiska oli kävellyt jo jonkin matkaa, ja oli aikeissa kääntyä, mutta laski repun
maahan ja avasi isoimman taskun. Sieltä kuului: Äh, puh, lääh, huh ja jotain sen tapaista. Ollaanko kavereita?
kuului hyvin tuttu ääni. Ollaanhan me jo oltu kauan kavereita, huomautti Reiska nähdessään Sannan. Sanna
oli Reiskan isosiskon kaverin pikkusisko. Heh. No, jatketaan matkaa. Selvä. Mennään sammakkojen valtakuntaan, sanoi Sanna. Ei! Nehän syövät meidät! Mutta sinähän halusit seikkailua. Ja tuollahan sitä on
yllin kyllin. No, selvä sitten. He tassuttivat isoon metsään, jossa oli järvi. Kun he pääsivät metsään, kiinnittyi
kaikkien huomio heti kahteen pieneen muurahaiseen eli heihin. Mehiläiset syöksyivät pesästään Reiskan ja
Sannan perään. Joutsenparvi tähtäsi ylhäältä mehiläisten perään. Karhuperhe seurasi joutsenia. Kettukin
liittyi takaa-ajoon ja seurasi karhuja. Tällä kertaa jänis ravasi kettujen perässä. Pieni kurrekin taisi vilahtaa
jänön perään. Siinäpä oli hirveä mylläkkä kahden pienen muurahaisen perässä. Katso eteesi, Reiska! huusi
Sanna. Mitä? kysyi Reiska, koska ei kuullut mitään. Molsk. Pläts. Kvaak. Sinne putosivat Reiska ja Sanna kes-
kelle sammakoiden lampea. Mehiläisille ei käynyt kuinkaan. Ne ehtivät juuri ja juuri jarruttaa. Toisin kävi muil-
le kun ne vaan törmäilivät toisiinsa. Reiska ehti vetää pyörtyneen Sannan rantaan. Äh! Herää jo Sanna! Ja
kuin taialla Sanna virkosi heti. Nyt äkkiä Sanna! Me myöhästytään koulusta. Eikä. Joopa. Ei. Joo. Ei. Joo. Ei, ei, ei. Joo, joo, joo. Ei ei ei ei ei ei ei. Joo joo joo joo joo joo joo. Ja niin he olivat jo kotona.
Eräänä päivänä oli hiukan erikoinen päivä. Joka ei ollut ihme. Koska kun ilta tuli oli halloween. Kun ilta tuli niin
erästä Roni poikaa pisti hämähäkki. Häneltä rupesi vuotamaan aivan hirveästi verta vaikka se oli vain pieni
purema. Häntä rupesi vähän ihmetyttämään. Hän meni kaverinsa luokse sillä hänellä oli monia hämähäkki-
kirjoja. He eivät löytäneet hämähäkille mitään lajia. Sitten tuli taas aamu. Sinä päivänä hänen kaverinsa
sanoi: Katsoin yhdestä satukirjasta ja löysin ehkä hämähäkille nimen. Kun koulu loppui hän meni kaverin luo.
Hän näki miltä hämähäkki näytti ja sanoi: Tuo on se mikä minua pisti. Tässä kerrotaan että se jota pistetään
voi liikkua salamannopeasti ja säikytellä helposti. Roni sanoi kaverille: Hyvä että voin liikkua salamannopeasti
sillä sitten voitan Benjamin huomisissa juoksukisoissa. Tuli huominen ja niin kun Roni oli sanonut niin hän voit-
ti kisan. Illalla oli täysikuu ja Ronista poistui loitsu.
Olipa kerran Olli joka halusi mennä onkiretkelle. Hän pakkasi kalakirjan ja matopurkin. Ja hän mietti että mihin
hän panee nämä kaikki tavarat. Nuutti sanoi että tietenkin reppuun. Niin mutta eihän meillä ole reppua. No
kanna sitten käsin. Mutta Olli suuttui ja potkaisi Nuuttia jalkaan. Sitten siitä syntyi oikea sota. Mutta sitten
joku koputti oveen ja Olli meni avaamaan oven. Kun Olli avasi oven niin hänen ystävänsä huusivat: Hyvää
syntymäpäivää Olli! He antoivat Ollille lahjaksi repun. Sitten he söivät kakkua. Sitten he menivät kalastamaan.
Olli sai ison vonkaleen. He menivät syömään sen.
Sivun alkuun
Valmiista aluista jatketut tarinat
 
Karhu Karvatassun suurinta herkkua ovat hunaja, sokeri ja keksit. Karvatassu suoranaisesti hotkii kaik-
kea makeaa. Makea maistui sille aamulla, päivällä ja illalla. Karhu Karvatassun mielestä suu makeana
on mainio olo. Karvatassu unohtaa päivittäin pestä hampaansa. Se ei koskaan pese niitä. Eräänä päivänä
Karvatassun hammasta alkaa särkeä. Sitä suoranaisesti jomottaa. Karvatassu vaikeroi ja valittaa. Kar-
vatassu miettii, mitä pitäisi tehdä. Hän lähtee tohtorin luo ja sanoo pojillensa että hän lähtee tohtorin luo. Ja hän olivat lähti. Sitten hän oli siellä, niin se sanoi: Huhuu, onko ketään kotona? Sitten tohtori tuli ja kysyi:
Mikä hätänä? Minun hampaaseen sattuu! No vilkaistaanpa sitä. Sitten hän katsoi suuta, ja huomasi että hänen hampaat olivat niin huonot, että tohtori sanoi: Sinun pitää lopettaa makean syömisen. Karhu Karva-
tassu oli niin kauhuissaan että se lähti juoksemaan piiloon. Hän juoksi ja juoksi. Sitten hän huomasi, että
hän oli syvällä pimeässä metsässä. Hänelle tuli hirveä nälkä ja jano. Sitten hän lähti ja löysi takaisin tohtorin
luo. Hänen hampaat korjattiin. Sitten hän lähti kotiin. Sen pituinen se.
 
Toinen lopetus Karhu Karvatassuun. Hän lähti etsimään hammaslääkäriä mutta turhaan ei siitä mitään tullut.
Mutta kun hän käveli hetken aikaa polulla hän näki peikon! Karhu säikähti ja kysyi: Kuka olet? Minä olen peik-
ko, peikko sanoi. Olen Julius, hän sanoi. Hauska tavata mutta minun pitää lähteä koska minulla on hammas-
kipu. Tiedätkö peikko mussä hammaslääkäri on? Tiedän käy risteyksestä oikealle ja jatka matkaa suoraa niin
siellä on hammaslääkäri. Kiitos! karhu kiitti ja jatkoi matkaa miten peikko oli sanonut. Mutta kas kummaa
hammaslääkärihän se siinä. Mitä oletko hammaslääkäri? Olen, ai mikä on? Hammasta särkee. Ahas, katso-
taanpas mikä on vialla. Jaahas sinulla on reikä. Voit mennä kotiin. Kiitos! Ja hän meni.
 
Karvatassun on pakko mennä lääkäriin. Hän lähtee heti aamulla lääkäriin. Kun Karvatassu pääsi lääkäriin
hän joutui odottamaan kaksi tuntia. Lopulta tohtori sanoi: Karhu Karvatassu. Karvatassu tulee hiukan epäi-
levästi sisään. Tohtori kysyy: Mikä on ollut vaivana? Karvatassu vastaa: Hammas on kipeä. No vilkaistaan.
Täällähän on reikä. Karvatassu katsoo kauhuissaan tohtoria. Tohtori kysyy: Milloin viimeksi olet pessyt ham-
paat? En ikinä. Onneksi lääkärikäynti loppuu ja Karvatassu menee kotiin.
 
Peikko Ponteva on hyvin köyhä. Se omistaa ainoastaan puisen pillin ja harmaaraitaisen kissan. Kissa on
ollut peikon lemmikkinä jo monta vuotta. Siksi kissasta ja peikosta on tullut hyvät ystävät. Eräänä päivänä peikko huomaa, ettei sen talossa ole mitään syötävää. Nälkä kurnii peikon  ja kissan vatsassa.
Jotain on tehtävä. Yllättäen kissa naukaisee ja ottaa pillin hampaisiinsa. Se työntää pillin peikon käteen ja usuttaa peikon mukaansa. Päättäväisesti kissa alkaa talsia kohti kaupunkia. Kaupungissa poliisit
pysäyttävät heidät. Sattumalta hänellä on taskussaan kultakolikko. Hän ostaa sillä poliiseille donitseja. Niin
poliisit päästävät heidät. Kun he kävelevät kuninkaan puheille. Siellä he kohtaavat kuninkaan. Kuningas
sanoo: Minä tarvitsen sinun kissasi vahtikoirani tilalle. Ja sinusta teen sihteerini. Peikolle se sopi jos
kuningas tekisi peikosta kuninkaan aarteiden vartijan. Yöllä joku ryöväsi kuninkaan pankkiholvin. Sieltä
löytyi karvaa, ja mitä merkillisintä, sinne ei päässyt seinien, lattian tai katon kautta. Eikä peikko ollut nähnyt
mitään. Pian selvisi, että peikko oli ryövännyt pankkiholvin. Hänen korvan takaa löytyi jotain. Tehtaalla ana-
lysoitiin, että se oli avaruusoljoista. Avaruusoljat olivat lumonneet peikon. Siitä lähtien on laitettu muurit
 
Pieni harmaa hiiri katsoo kuvaansa peilistä. Se ei ole tyytyväinen näkemäänsä. Viikset ovat liian pitkät
korvat sekä naama kyllästyttävän harmaat. Hiiri pudistaa päätään. Jotain on tehtävä. Harmaus hävitköön.
Tilalle tulkoon väriä ja jännitystä. Hiiri laskee peilin kädestään. Sillä oli oivallinen suunnitelma. Nopeasti hiiri
hyppää pyöränsä selkään ja lähti parturiin. Parturin jälkeen hän katsoi peilistä. Arvatkaa mitä tapahtui? No kuului :Iiiiiiiiiiik! Hänen naamansa oli musta. Kamalaa, hän meni siskolle. Sisko sanoi Hah, hah, hahaa, näyt-
tääpä hölmöltä. Missä olet käynyt? Pa-, pa-, parturissa. Eikö parturi osaa värjätä tai leikata hiuksia? Ei näkö-
jään osaa. Voi kamala! En voi mennä enää parturiin. Ei, ei, ei voit kyllä mennä parturiin. Mutta tämä oli uusi
parturi Hiiri. No menen vanhaan tuttuun paikkaan pikaparturille. Aha. Voisin tulla mukaan. Mene viereiseen
kauneussalonkiin. Varoitan, saatan olla eri näköinen. Niin, älä pelästy. Voisit sanoa nimeni eli Sampo. Hyvä
on. Hyvä on. Minun on mentävä. Mene sitten mumisi Sampo itsekseen. Sitten hän meni parturiin. Parturissa
hän sai valkoisen turkin värin. Hienoa, mutta kaipaan lisää väriä. Niin hän lähti uudestaan parturiin ja sai
sinipinkin turkin.
 
Metsän kuningas karhu asettelee kruunua päähänsä. Kruunu on painava ja epämukava. Karhu ei halua
käyttää sitä. On paljon mukavampaa lönkötellä metsässä punainen pipo päässä. Karhu päättää luopua
kuninkuudestaan. Se kutsuu kaikki metsän eläimet koolle. Nyt valitaan uusi kuningas. Kilvan kaikki
eläimet alkavat kehua taitojaan. Jänis sanoi: Minä olen koko metsän loikkivin eläin. Orava sanoi: Minä olen metsän parhain kiipeilijä. Kettu sanoi: Minä olisin sopiva teidän tilalle, koska ole ihmisiä ja muitakin eläimiä
ja jopa sinua. Tuo ei ollut kovin hyvä kehu. Miten niin? Tuo peura ei osaa yhtään mitään. En kai sitten jos
sinä sanot niin. Peura lähti paikalta pois. Metsän kuningas ei ollut tyytyväinen kettuun. Kettu, sinä et pääse
kuninkaaksi. Voisitko poistua paikalta! Selvä, kettu sanoi ärähtäneellä äänellä. Mutta poistui vaivatta. Metsän
kuningas sanoi: Olen tullut päätökseeni. Julistan kuninkaaksi jäniksen. Kaikki eläimet hurrasivat ja taputtivat
jänikselle. Sen jälkeen karhu meni hakemaan pilvisenä päivänä punaisen piponsa. Hän laittoi piponsa päähän
Samaan aikaan kuningas jänis on sovittelemassa kruunua päähänsä. Tämä kruunu on aivan iso. ISO  ISO  ISO. Huomenna valitaan uusi kuningas. Aaaah. Pir, pir, herätyskello soi, sanoi karhu. Kuningas oli kyllä he-
rännyt aamu seitsemältä ja rakentanut kuulutuskonetta. Ahaa. Valmista. Nyt minä kuulutan. Hyvät metsän
eläimet minuutin ja viiden sekunnin kuluttua valitaan uusi kuningas. Kokoontukaa linnalle. Mitä? Taas valitaan
uusi kuningas. Lopulta kello kaksi iltapäivällä myöhässä metsän eläimet tulivat. Onko kaikki paikalla? peura
kysyi. Varmasti on! No niin nyt voidaan aloittaa. Hyvät metsän eläimet kohta valitaan uusi kuningas. Alkakaa
kehua taitojanne. Peura sanoi: MInä olen kaikkein kaunein eläin. Oraba sanoi: Minä olen kaikkein nopein
eläin ja syön terveellisemmin. Siili sanoi: Minä olen teistä kaikista kierivin. Minä julistan kuninkaaksi peuran.
Kaikki hurrasivat ja taputtivat peuralle ja sitten poistuivat paikalta. Illalla peura sovitteli kruunua päähänsä
ja se oli aivan sopiva.
 
Olipa kerran oikein hajamielinen pelle. Nukkumaan mennessä pelle pukeutui sadeasuun. Saunan lauteilla hän istui turkki päällä, mutta siitä ei onneksi ollut haittaa, sillä hän oli unohtanut lämmittää saunan. Eräänä maanantaina pelle oli lähdössä kaupunkiin ostamaan itselleen uutta esiintymisasua. Miten siinä käykään? Kaupungissa pelle ei löytänyt mitään hyvää asua. Hän kierteli kauppoja mutta ei löytänyt mitään
sopivaa pukua hänelle. Ei pellen muu auttanut kuin tehdä puku itse. Hänen täytyi ensin ostaa sopivat kan-
kaat. Hän halusi ruohonvihreää kangasta. Onneksi sitä kuitenkin oli. Sitten hänen piti hankkia asuun sopivat
napit. Kun hän oli kotona niin tämä ryhtyi hommiin, mutta vaikka hän kuinka yritti valmistaa pukua, niin ei
siitä kuitenkaan mitään tullut, vain pelkkä tavallinen kankaan palanen. Hänen viimeinen mahdollisuus oli, että
hän menisi kirpputorille, siellä yleensä löytyy vähän kaikenlaista. Kirpputorilla oli todella hienoja esiintymisa-
suja, mutta ei siellä vieläkään ollut mitään, mitä hän olisi halunnut. Mutta hänellähän oli vielä se kangas. Mi-
nähän voisin pyytää jotakuta taitavaa ompelemaan siitä hienon puvun. Mutta kukas osaisi tehdä upeita
asuja? Voisin pyytää minun naapuriltani hän pohti. Ja niin hän nappasi kankaan, neulan ja napit ja juoksi
täyttä vauhtia naapureille. Hän kilautti ovikelloa ja sanoi: Päivää! Osaisitko sinä tehdä tästä kankaasta mi-
nulle uuden esiintymisasun? No katsotaas, sanoi naapuri, en ole ihan varma. Olen kyllä kerran ollut ompeli-
jana kaupungissa. Mutta kyllä tästä varmasti jotain tulee. He odottivat ja odottivat ja yhtäkkiä puku oli val-
mis. Pelle piti illalla esityksen jonne tuli sylikaupalla ihmisiä.
 
Jänis Joppo pomppoo iloisena pitkin rantaa. Se etsii seikkailua. Mitään jännittävää ei ole näköpiirissä.
Rannalla ei liikkunut yksikään olento. Lopulta Joppo huomaa rantakivien päällä kököttävän värjäyspadan
Joppo päättää hypätä pataan ja kylpeä siinä. Parin minuutin päästä se loikkaa pois padasta ja lähtee
pomppimaan metsään. Metsän eläimet katsovat kummissaan punaista pupua. Ne perääntyvät peloissaan
kuusikkoon. Joppo ei tiedä että hän näyttää hirviöltä. Jänis hyvä ei tiedä että hän on punainen. Hän
ihmettelee miksi täältä metsästä ei löydy seikkailuja. Joppo huomasi että hän on punainen. Jänis hyppeli
pitkin poikin rantaan. Joppo kylpi merivedessä kolme minuuttia. Ainakaan Joppoa ei pelätty ollenkaan kun
Joppo oli noussut merivedestä korkealle kivelle. Joppo haistoi käryä. Hän käveli hiljaisilla askelilla kohti
metsää. Yhtäkkiä eläimet juoksivat kauhuissaan rantaan. Joppoa ei estänyt mikään, varoitus tai huuto että
siellä on vaarallista. Joppo käveli rauhallisin askelin lähemmäksi metsää. Kun Joppo oli melkein metsän kes-
kellä jänis huomasi että tulenliekit oli vain pahvia. Ja käryn haju tuli grillistä kun jekkuileva kettu oli taas
tehnyt kepposia metsän asukeille. Kun Joppo oli saanut sen selville hän pomppasi rantaan päin. Kettu huomasi Joppon pomppimassa rantaan päin. Kettu arvasi että Joppo oli saanut kepposen selville. Kettu
juoksi Joppon eteen ja sanoi: Löysin aarteen. Saat sen jos et kerro kenellekään. Joppo sanoi: Se ei ole
totta koska teit kepposen ja tämäkin on kepponen. Joppo juoksi rantaan ja sanoi: Tulipalo oli vain ketun
kepponen. Kettu myönsi että teki sen eikä enää koskaan tehnyt jekkuja.
 
Eräänä sateisena päivänä variksenpoika Vaakku istuu oksalla. Se tähyilee vieressä kulkevan tien vils-
kettä. Autot huristavat kovaa vauhtia puun ohi. Ne eivät Vaakkua kiinnosta. Se katselee ihastuneena ihmisten saappaita, jotka ovat loistavat sinisinä, punaisina, laikukkaina ja kukallisina. Vaakkukin halu-
aa itselleen saappaat. Vaakku lensi tytön luo ja kysyi mistä saappaita saisi. Tyttö ei tietenkään ymmärtänyt
vaan antoi Vaakulle siemeniä. Vaakku: Pyh. Siemeniä, minä haluan saappaat. Vaakku lähti isoäidin luo pyy-
tämään saappaita. Isoäiti: Hohhoo, Saapasjalkakissan ymmärtää, mutta ei Vaakkusaapasta. Hehheh. Vaakku: Pöh. Pöh ja vielä kerran pöh. Vaakku lähti etsimään onneaan. Eipä aikaakaan kulunut hirveästi,
7.30 -9.45, kunnes hän löysi ilmoituksen jossa luki: Suutari on menossa eläkkeelle joten tämä loppuviikon
hän tekee ilmaisia kenkiä vaikka variksenpojille. Vaakku pakkasi tavarat ja lähti. Kun Vaakku pääsi perille
suutari teki Vaakulle saappaat ja Vaakku oli ikionnellinen.
 
Toinen jatko tarinaan. Vaakku meni kys

ymään äidiltään saisiko hän kumisaappaat. Hänen äitinsä suostui

siihen. Hän pakkasi lompakon laukkuun ja lähti ostamaan Vaakulle kumisaappaita. Hän osti Vaakulle mustat
kumisaappaat. Ne maksoivat 6 €. Hän meni kotiin. Kun Vaakku näki ne hän sanoi äidilleen: Minä pidän näitä
joka päivä jaloissa.
 
Ritari Rop laukkaa komealla ratsullaan linnan pihaan. Hänellä on yllään rautahaarniska ja päässään rau-
takypärä. Astuttuaan alas ratsunsa selästä Rop alkaa kävellä hitaasti kohti linnan porttia. Portilla hän
pysähtyy. Mitä ihmettä? Linnan ikkunoissa näkyy liikettä, vaikka linnan piti olla typötyhjä. Mitä on ta-
pahtumassa? Rop kävelee linnan portista sisään ja menee linnaan sisään ja menee varovaisilla askeleilla ja
yrittää avata linnan ovea, joka on lukittu. Rop oli nähnyt siinä huoneessa liikettä ja Rop ottaa haulikon ja
yrittää avata sillä huonetta. Mutta se katkesi, koska linnan jokainen ovi on rautaa. Rop on avuton, koska ei
saa ovea auki.  Hän kutsuu jokaisen ritarin avukseen ja he tulevat viidessä sekunnissa ja kaikki yrittävät
avata ovea mutta turhaan. Kukaan ei saa ovea avatuksi ja linnasta kuuluu laukaus ja yksi soturi kuoli. Sitten
kuuluu toinen laukaus ja taas kuolee yksi soturi. Mutta ovessa, jonka takana on tyyppi siinä ovessa on reikiä
kaksi ja vielä tosi isoja reikiä, koska pistooli on sinko. Rop menee ovesta sisään ja siellä on komea soturi, jolta vuotaa verta tosi pahasti. Soturilla on yksi silmä pois. Ritari Rop kysyi: Mikäs sinun nimesi on? Soturi vastasi: Mampo, olen ollut sodassa, koska minut pakotettiin sotaan. Koska olin hyvä sodassa. Joka päivä
harjoittelin ulkona pistoolilla ja sitten Ruotsi hyökkäsi Suomeen. Sitten soturi Mampo kertoi, että oli tullut
linnaan, koska tämä oli ollut turvallinen paikka hänelle. Sitten Rop sanoi: Otettaisiinko kaksintaistelu linnasta?
Se kumpi voittaa saa linnan. Ja Mampo suostui. Kaksintaistelu alkoi rajusti. Ensin Mampo löi Roppia miekalla selkään, sitten Rop ampui Mampoa selkään. Sitten Mampo oli kuollut ja kyllä Roppia hiukan harmitti, kun Mampo oli kuollut.Mutta hän oli voittanut. Rop voitti tosi hyvän soturin jonka nimi oli Mampo. Mutta ei Mampo
ollutkaan kuollut. Mampo olikin elossa, koska panos oli osunut Mampon kypärään. Heistä tuli ystäviä ja he lähtivät Mampon kotiin ja asuivat siellä elämänsä loppuun asti.
 
Elipä ennen puutarhuri, joka halusi kasvattaa maailman suurimman omenapuun. Päivästä toiseen puu-
tarhuri kasteli ja lannoitti omenapuutaan. Hän jopa lauloi omenapuulleen, jotta se kasvaisi nopeammin.
Kahden vuoden kuluttua puutarhurin vaivat palkitaan. Omenapuu alkaa kasvaa. Sen oksat ulottuvat pil-
viin. Puutarhuri ottaa mukaansa kameran ja lähtee kipuamaan puuhun ja sitten se oli sen suuren omena-
puun latvassa. Puutarhuri otti kuvia. Sitten puutarhuri näki kultaisen omenan. Puutarhuri meni kultaisen ome-
nan luo. Omena ahmaisi puutarhurin sen sisään. Siellä oli rubiineita, timantteja ja kultaa. Sitten puutarhurin
taskussa oli kangaspussi. Puutarhuri otti pussin täyteen timantteja, rubiineita ja kultaa. Puutarhuri painoi
nappia niin omena aukesi ja eli elämänsä onnellisena loppuun asti.
 
Kuu loistaa taivaalla. Pimeys saa kaiken näyttämään jännittävältä. Nupen talon takaa pensaikosta kuu-
luu ähinää, puhinaa ja puuskutusta. Aivan kuin joku kantaisi raskasta taakkaa. Hetken kuluttua nurkan
takaa kurkistaa pipopäinen aasi, joka vetää perässään ihmeellistä kärryä. Nuppea raottaa varovasti
talon ovea. Se ei ole aiemmin nähnyt moisia kärryjä ja aasikin on tuntematon. Tuntematon aasi pyysi Nuppea avukseen. Nuppe suostui auttamaan aasia. Meidän pitää raahata nämä puut tuonne kukkulalle ja
sitten voin laskea kukkulalta suoraan kotiini, aasi sanoi. Kesti todella kauan saada puut kukkulalle, mutta
kun he olivat pari tuntia työntäneet puita, he saivat kärryt kukkulan laelle. Aasi hyvästeli Nupen ja kapusi
puiden päälle laskeakseen kotiin. Nuppe lähti tyytyväisenä ja iloisena kohti kotia.
 
Omenavaras
Kaukana, kaukana, seitsemän meren takana asuu komeassa linnassaan ahkera kuningas. Hän hoitaa
kaunista, rehevää puutarhaansa innolla. Puutarhassa kasvaa kukkia, marjapensaita ja omenapuita.
Kaikkein onnellisin kuningas on kultaisia omenia tuottavasta omenapuustaan. Eräänä aamuna kuningas huomaa yhden omenan kadonneen. Hän kutsuu puutarhaan kolme piikaansa. Pojille hän sanoo: Poikani annan teille tehtävän, etsikää kauhea varas joka on varastanut kultaisen omenan. Vai sellaisen syyn takia kutsuit meidät, sanoi yksi pojista. Ööö. On minulla palkkiokin, huomautti kuningas. Vaikka hänellä ei ollut mitään. No, mikä palkkio sinulla on meille?kysyi toinen poika. No, minulla on, minulla on, tyttäreni. Ooh. Sisareni. Ihanaa, mahtavaa. Siinä samassa olivat pojat luvanneet että löytävät varkaan ja hujahtivat etsi-
mään varasta. Ensimmäinen poika, joka oli löytänyt johtolangan, alkoi heti yrittää onneaan. Hmm. Mielen-
kiintoista. Hän oli löytänyt kultaisen lehden, mutta ei tiennyt oliko se omenapuun lehti. Hän näki myös korko-
kenkien jälkiä ja lähti seuraamaan niitä. Kun jäljet loppuivat katsahti hän eteen päin. Edessään hän näki ava-
ruutta hipovan muurin, jossa oli hissi. Kun hän meni lähemmäs, oli hissin ovessa lappu. Lapussa luki: Tule jos
uskallat. Kyllä minä uskallan, sanoi hän, ja astui hissiin. Viuuh. Hissi oli jo ylhäällä. Pojan eteen ilmestyi lappu, jossa luki: Painele koodi. Kun lappu meni pois, tulivat näppäimet esiin. - En minä halua! sanoi poika ja paukutti ovea. Ovi avautui ja hän juoksi nurmminiittyä alas. Voi kun siellä oli kaunista, linnut lauloivat ja puut kukkivat.
Voi. Pian hän näki kultaisen puutarhan ja linnan. Linna oli kaunein koko aurinkokunnassa. Poika meni lähem-
mäs yhtä kultaista puuta ja huomasi että hänen löytämänsä lehti oli samanlainen kuin muut puutarhan lehdet
Mitäs sinä teet minun puutarhassani? kuului naisen ääni. Voi! Olet ihastuttava! huokaisi poika. No, olenhan
minä, vastasi neiti. Tuletko puolisokseni? kysyi poika. Olisin onnellisin koko maapallossa jos tulet kanssani
naimisiin! He pitivät hienot häät ja elivät onnellisina koko lämänsä loppuun. Pian kuningaskin tiesi siitä.
 Toinen poika joka oli päässyt myös vikkelästi vauhtiin oli jo myös löytänyt johtolangan, tai pikemminkin joh-
tolehden kuten veljensä. Hmmm. Hän tarkkailee ynpäristöä. Haa. Nyt hän löysi korkokenkien jälkiä ja lähti seuraamaan niitä. Ei aikaakaan kun hän näki saman muurin kun veljensä. Ja raketin. Taidanpa kokeilla 
rakettia, tuumi hän. Kymmenen, yhdeksän, kahdeksan, seitsemän, kuusi, viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi, nolla.
Fuuh. Pum. Räks. Koko raketti nousi, mutta ei muurin toiselle puolelle. Tällä aikaa oli viimeinen poika tutkimas-
sa ympäristöä.  Montako omenaa sinulla on nyt? kysyi hän kuninkaalta. 99. Mutta nyt äkkiä. Hei! Taisin löytää varkaan. Nyt minä olen onneissani! huudahti kuningas. Ole hyvä! Kurre oli vain vienyt sen. Sinä saat siskoni.
Niin vietettiin jo toiset häät. Mutta yksi pojista löysi portaat. Minäpäs kiipeän näitä. Hän ryhtyi kiipeämään
niitä tomerasti. Hui! Sen sain selville että joka toinen on heikko. Riks. Räks. Vihdoin hän pääsi saman linnan
luo kuin hänen veljensä. Veljeni! Hei odota! Voinko auttaa? sanoi hänen veljensä vaimon sisko. Voit! Tule vaimokseni! Selvä! Niin olivat kaikki onnellisia.
 
Kekseliäs jättiläinen
Jättiläistä jännitti. Tunnin kuluttua alkaisi jättiläisten virkkauskilpailu. Jättiläinen oli harjoitellut ketju-
silmukoita monta päivää. Virkattua nauhaa oli jo sata metriä. Jättiläinen huomasi äkkiä kauhukseen, että
virkkoukku oli kadonnut. Jättiläinen etsi keittiön laatikosta kauhan ja irroitti siitä varren, mutta kauhanvarrella oli mahdotonta virkata. Jättiläinen yritti virkata sormilla, mutta se sotkeutui lankaan.
Jättiläinen lähti ulos kodistaan ja rupesi koettelemaan erilaisia välineitä. Hän koetti keppejä, havunneuloja ja
paljon kaikkea muuta. He etsivät joka puolelta. He keksivät että eräs naapuri lainaisi hänelle virkkauskouk-
kua. Koetti kisojen loppu. Oli aika selvittää voittaja. Jättiläinen ei kuitenkaan voittanut. Häntä se ei häirinnyt sillä se oli hieno kokemus.
 
Sivun alkuun
 Tontun seikkailu
 
Minun outo uneni ja joulumysteeri
 
Olipa kerran minä, menin nukkumaan. Näin outoa unta. Joulupukin pajalla oli viime aikoina tapahtunut kum-
mia. Joulupukki oli valmistautunut mihin vain. Hänellä oli: nahkasaappaat, luistimet, toppi, trikoot, laserpyssy, suojalasit sekä herne/vesipyssy. Kerran kun joulupukki oli suihkussa, hän kuuli rasahduksen. Hän meni na-
kuna ulos ja huusi tontuille : Hälytys, hälytys! Täällä on joku! Tontut ihmettelivät mikä se voisi olla. Tonttu Torvelo ehdotti että se voisi olla avaruusolio. Yhden tontun pitää varmistaa että se varjo ei mene pelottele-
maan lapsia, muuten joulumieli ei tule jouluksi. Siihen tehtävään valittiin 300 vuotta vanha Mestaritonttu. Hän
oli hyvä runoilija. Hän oli tehnyt Satumaasta runon. Ja näin se meni: Hiljaa keijut lennähtelee, veen ääressä
merenneidot loiskuttelee. Siellä sanotaan kaikille: Minä sinusta pidän, työmatkoille lennät halki etelän, poh-
joisen ja idän. Päivikki on meren vankina, siksi Satumaassa on lumihankia.
Kun se hirviö tuli ullakolle Mestaritonttu alkoi runoilla. Varjo itki. Se olikin Petteri Punakuono. Se luuli että oli halloween. Joulupukki sanoi sille: Kuules Petteri, nyt on joulu. Äkkiä valmistautumaan jouluun! Siitä tulikin pa-
ras joulu ikinä. Heräsin unestani. Näin että joulupukki oli ottanut piparit ja tunut lahjoja. Hän oli jättänyt
lapun: Oliko kiva uni? Se oli minulta koska tykkäät mysteereistä. Annoin sinulle mysteeriunen. Olet ollut niin
kiltti. Toin vähän sellaisia askartelutarvikkeita. Muuten hyviä piparkakkuja. Mene rauhassa katsomaan telkkaria.
Muista runo tää, sydäntä se lämmittää. Laita aamupalaa vaan, minä siitä hyvän mielen saan. Vietimme joulua
yhdessä, joulumieli on sydämessä. Voin joskus tulla kylään, uneesi syvään. Sä lahjoja saat, ilon myös jaat. Sy-
dämesi on hyvä, siellä kasvaa totuuden jyvä. Osaat hyvää ruokaa kokata ja pikkaisen rokata. Olet hyvä ihminen
ja sinä tiedät sen. Sinulla hyviä kavereita on , seurasi on verraton. Eli tein aamupalaa ja söin kalaa. Menin hakemaan aamupostin. Minulla oli hyvä joulumieli. Sain: kyniä, vihkon, teepaidan, sortsit, juhlamekon, topin, toisen topin, ai niin, sain toisenkin mekon ja pari kirjaakin sekä ponnareita.
 
Tontun vaarallinen seikkailu
 
Olipa kerran pikku tonttu joka meni pohjoisesta etelään. Seuraavana päivänä oli jouluaatto. Sitten lapset
juhlivat joulua ja opettaja antoi lapsille yhden karkin. Ja kaikki lapset olivat onnellisia. Tonttukin oli ommelli-
nen koska hekin olivat onnellisia. Sitten oli yö ja oli aika antaa lahjoja lapsille ja aikuisillekin. Yksi mies oli
yökävelyllä ja se näki tontun. Kuka siellä on? mies kysyi. Tonttu lähti nopeasti pois. Mies meni perään. Mies sanoi: Pysähdy! Sitten tonttu meni piiloon puskaan. Mies lähti kotiin. Mies sanoi asian pojalleen. Poika innos-
tui siitä. Sitten tonttu meni taloon ja antoi lahjoja. Seuraavana päivänä kaikki olivat saaneet lahjat. Oli jo kevät ja tontut menivät bunkkeriin ja juttelivat. Sitten kun tuli uudestaan talvi joulupukki kuoli vanhuuteen.
 
Jouluna on aina tontuilla kiire kun pitää paketoida lahjoja. Yksi tonttu jonka nimi oli Kiemura - Miina, hän oli
aina seikkailussa missä milloinkin. Tänään hänellä ei ollut seikkailua vaan tavallista paketoimista. Tämä päivä
oli Kiemura -Miinasta tylsä. Ja jouluaatto olisi huomenna ja kaikkien tonttujen pitäisi seikkailla. Mutta kun
tänään ei tullut seikkailua joten huomennakaan ei tule! Vaikkakin olen tonttu en koskaan näe joulupukkia!
Miten voin saada aikaiseksi seikkailun? Menen hmm ennustajalle! Hyvä kun tontuilla on iltavapaa Jes! Sitten
matkaan. Otetaan lumilauta menopeliksi. Se on sininen jossa on neljä vihreätä muovitimanttia jotka ovat
pallona lumilaudan oikeassa yläreunassa. Kiemura - Miina kiipesi lähimmäisen lumivuoren huipulle. Hän hyp-
päsi lumilaudan päälle ja lumilautaili kohti ennustajan taloa. Ennustajan talossa oli erikoinen katto joka oli
tehty jäästä joka kimalsi ympäriinsä sinne tänne. Ovi oli sentään puuta. Kiemura - Minna koputti ovea. Kop,
kop! Ennustaja avasi oven ja sanoi: Tulkaa peremmälle. Kiemura - Miina astui varovasti eteisen matolle. Mut-
ta asunto oli ihan tavallinen kuten normaaleilla perheillä. Kun Kiemura - Miina katsoi ylös...Täh!! Miten se voi
kadota yhtäkkiä? Hei nythän on keskiyö! Pitää kiiruhtaa takaisin joulupukin pajalle. Äkkiä Kiemura - Miinan
kaveri soitti: Kiemura - Miina sinun pitää tulla tänne heti. Tiedän sen huomasin kellosta. Nyt jalat alle. Mutta
vuori katosi jonnekin? Se missä lumilautailin tänne. No nyt täytyy kävellä pukin pajalle. Poro sattui kuulemaan
mitä Kiemura - Miina sanoi. Poro tuli ja otti sarvillaan Kiemura - Miinan selkäänsä. Jihaa! Kiemura - Miina rat-
sasti porolla. Hän muisti myös lumilaudan mukaan. O-ou nyt törmätään. Onko jolla kulla tyynyä? No ihan sama. Tästä ei seuraa hyvää. Kiemura - Miina sanoi kovalla äänellä porolle: Koita pysähtyä. Poro ei ehtinyt vastata kun he törmäsivät. Hei! Kiemura - Miina herää, herää! Mitä tapahtui? Kiemura - Miina sanoi. Nukahdit
lahjavuoreen. Nyt pitää mennä kaupungille katsomaan onko kilttejä lapsia.
 
Tontun seikkailu
 
Tonttu oli Onni nimeltään. Hän oli menossa Matinlahden koululle. Hän oli lyhyt ja laiha. Häntä vaivasi se että
pukki ei huomannut häntä niin paljon kuin muita. Pukki oli tällä hetkellä juomassa kahvia ja syömässä vaah-
tokarkkeja. Onni kävi koululla ja huomasi pojan joka ei välittänyt joulusta vaan tappeli muiden kanssa. Onni
mietti: Hän ei saa lahjoja vain pari pientä risua. Pojan nimi oli Kalle. Kallepa huomasi tontun ja irvisti tälle.
Tonttu soitti pukille ja sanoi: Täällä Onni -tonttu. Yksi Kalle -poika irvisti minulle. Pukki sanoi: Hän saa risuja
paljon. Sitten kuului: Piip, piip, piip ja pukki laittoi luurin kiinni. Sitten Onni lähti veneellä kauas kauas. Hänestä
tuntui että hänestä ei tykätä. Siksi hän lähti pois siis kauas pois. Sitten hän pysähtyi eräälle saarelle ja vei
teltan metsään. Hän tapasi karhun joka hyökkäsi melkein hänen päälle. Onni sanoi: Mi-, mi-, minulla on yksinäistä. Minusta ei välitetä. Olen tylsistynyt olemaan yksin. Minä voin olla ystäväsi, karhu sanoi. Minulla ei
ole ystäviä eikä perhettä. Sitten Onni sanoi: Ollaan ystäviä. He menivät veneellä takaisin toiselle puolelle.
Sillä aikaa pukki laski tonttuja. Onni puuttuu! Pitää olla tasan sata tonttua tai lapsien joulu menee pilalle. Sehän on kamalaa, sanoi yksi tontuista. Sitten ovi aukesi ja Onni ja karhuherra tulivat sisään. Mitä sinä Onni
luulet tekeväsi? kysyi pukki. Tämä on uusi ystäväni. No hän saa auttaa meitä jos haluaa. Autan mielelläni teitä. Sitten jouluna kaikilla oli hyvä mieli.
 
Korvatunturilla kummittelee
 
Olipa kerran pieni tonttu joka nukkui sikeästi omassa sängyssään. Yhtäkkiä pikkuinen tonttu heräsi. Tonttua
raivostutti koska hän oli juuri saamassa hienoa kultapokaalia. No onkin aika mennä kierrokselle, tonttu mutisi
itsekseen. Mutta kun hän lähti hän unohti silmälasinsa huoneeseen. Ja kun hän meni tarkistamaan että lap-
set ovat kiltisti niin hän sekoitti monia lapsia. Sen takia monet tuhmat lapset saivat lahjoja ja kiltit eivät. Sen
takia yksi pieni poika suuttui ja alkoi kummitella Korvatunturilla. Yöllä pikkuinen poika puki päällensä valkoisen
rievun ja lähti kohti Korvatunturia. Yöllä kuului pelottavia ääniä kuten aavemaista ulvontaa ja avunhuutoja.
Silloin eräs nuori rohkea tonttu sanoi itselleen: Nyt riittää tätä kummittelua on kestänyt monta tuntia. Hän
hiippaili kummituksen taakse ja veti lakanasta. Antti mitä sinä täällä teet? No kerron kaiken. Eräänä jouluna
olin ollut koko vuoden kiltisti enkä siltikään saanut yhtään lahjoja. No ei se ollut kulttia alkaa kummitella
täällä mutta ei ollut myöskään reilua ettet saanut lahjoja. Se takia annan sinun tulla salaiseen tehtaaseemme jos haluat. Tottakai haluan. Kiitos tonttu, hyvä kiitos.
 
Tonttutohinaa
 
Olipa kerran Juho, joka oli varatonttu. Juho oli surullinen koska hän oli ollut tonttuna jo viisi  vuosisataa eikä
ollut kun 13 kertaa saanut tonttuilla. Mutta onni kääntyy. Jos hän suorittaa tonttukokeen hän saa vanhan Juhanin paikan. Juho alkoi heti valmistella. Ensimmäiseksi Juho meni kirjastoon lukemaan tonttuilusta. Kun
suuri päivä koitti Juho oli valmis kuin tonttu. Hän yllättyi kun saikin poron eikä tonttuair -kyytiä. Eniten hän
hämmästyi siitä että poro oli Petteri Punakuono. Juho lähti, ja heti kun hän pääsi perille hän näki lapsen
joka vakoili tontun asussa. Juho: Hän leikki tonttua, törkeää. Mutta myöhemmin Juho tajusi nolona että hän
oli nähnyt oman peilikuvan. Mutta siitä huolimatta Juho oli suoriutunut hyvin. Jouluaattona Juho pääsi tonttu-uransa kunniaksi joulupukin mukaan.
 
Tontun seikkailu
 
Olipa kerran tonttu joka halusi olla joulupukki. Tonttu oli valmis kuuden viikon päästä jouluun mutta joulu-
pukki oli vasta nuori. Sitten Topu -tonttu keksi että voisi kysyä joulupukilta että voisiko edes olla yhden jou-
lun joulupukki. Hän voisi heti mennä kysymään. Hän meni kysymään. Joulupukki sanoi: Joo. Topu -tonttu riemastui. Kun oli joulu Topu -tonttua jännitti niin paljon että hän olisi voinut hypätä avaruuteen. Kun oli ilta
Topu -tonttu lähti jakelemaan lahjoja. Ja kun Topu -tonttu palasi hän meni suoraan nukkumaan.
 
Pikkujouluseikkailu
 
Koulussa oli kohta pikkujoulut. Ja pikku tontuilla oli kiireistä. Amalia toivoi niin saavan pikkujoululahjaksi jotain todella hienoa. Ahaa. Täällä listalla on tämän niminen tyttö kun Amalia. Hän toivoo varmaan jotain hienoa. Tohvu! No? Sinä voisit varmaan antaa hänelle keinuhevosen. Ehkä Pipari. Ei se mikään hassumpi idea ole. Ei niin. Samassa joulupukki saapui paikalle. Tohvu ja Pipari onko teillä jokin hätänä? Ei. Mietimme vain mitä Amalialle voisi antaa pikkujoululahjaksi. Me ajattelimme ensin antaa Amalialle lahjaksi keinuhevosen. Se on
ihan hyvä idea mutta miksi annatte niin suurta? Ai suurta. Eihän tuo ole suurta. Amalialle voisi antaa pussil-
lisen pipareita ja vaikka uuden koulupenaalin. Se on hyvä lahja. Kyllä. Annetaan sellainen. He sanoivat lah-
jatontulle: Värikäs koulupenaali ja pussillinen pipareita. Lahjatontut ryhtyivät heti töihin. Pipari ja Tohvu meni-
vät sillä aikaa katsomaan listaa. Seuraava olisi Lilja. Hän toivoisi lahjaksi kynät. Mutta mitkä kynät? Mennään
ottamaan siitä selvää. Tohvu ja Pipari lähtivät seikkailemaan. He matkustivat tuntikausia Koivunkylään. Pian
he olivat Koivunkylässä. He hiipivät hipihiljaa kadulla. Oli ilta. He hiipivät Liljan ikkunalle. Nostivat ikkunan ja
menivät sisään. Liljan huoneessa oli kauheasti leluja. Siitä näki että hän ei toivonut leluja. Liljan pöydällä olevista monista piirustuksista suurin osa oli väritetty puuväreillä. Mutta missä hänen värikynänsä ovat? Niitä
ei enää ole. Voi kauhistus. Liljalla ei ole enää värikyniä. Mysteeri on selvitetty. Hän haluaa puuvärikynät. Matkaan takaisin Korvatunturille. He matkustivat kuusi tuntia. AaaaaaaaaaH. En kestä enää tätä matkaa kel-
kalla. Mutta pian he olivat perillä. Hyvä. Nyt ollaan perillä. Hei pukki, tiedämme mitä Lilja haluaa lahjaksi.
Hyvä, katsokaa mitä muita listalla on. Aaaah. Nyt on aika myöhä. Voisimmeko mennä nukkumaan? No kyllä voitte. Tonttujen on aika lopettaa työt. He menivät nukkumaan. Huomenna on taas paaaaljon töitä. Prrr, he-
rätyskello soi. Pitää ruveta töihin. Samassa joulupukki tuli paikalle. Toin listan teille, katsokaa seuraava hen-
kilö. Seuraava henkilö on Aada. Hän haluaisi nallen, he sanoivat lahjatontuille. Voisitteko tehdä pehmeän nallen. Kyllä. Nyt lista on hoidettu. Pikkujoulu saa alkaa.
 
Tontun kiireinen joulu
 
Joulupukki ja tontut olivat tehneet töitä koko vuoden. Ne työt olivat todella haastavia ja raskaita. Mutta he
olivat silti varmoja siitä että tästä joulusta tulisi todella onnistunut ja ikimuistoinen. Tontut kuitenkin vielä
kurkistelivat ikkunoiden takana, että kaikki olisivat nätisti ja kiltisti. Ja niin olikin, kaikki lapset olivat upeissa
masi että yksi hänen poronsa oli hävinnyt jonnekin. Mutta missä ihmeessä poro voisi olla? En tiedä, sanoi
tonttu epätoivoisena, meidän ei auta muu kuin etsiä poro. Ja niin tehtiin. Tonttu haki lisää apulaisia että
poro löytyisi nopeammin. Tonttuja oli todella monta noin viisikymmentä. Osa tontuista lähti etsimään luistelu-
kentältä ja seuraavat menivät katsomaan lahjavajasta ja loput lähtivät vielä jäkälävarastoon. Siellä se olisi varmasti, koska porot rakastavat jäkälää. Ja siellä se oli maiskuttelemassa jäkälää. Tontut hoputtivat poroa
reelle päin, että joulupukki pääsisi jakamaan lahjoja. Nyt kaikki oli valmista. Joulupukki oli vihdoin valmis läh-
töön. Koko reki nousi ilmaan ja tontut hurrasivat yhteen ääneen: Hip, hip, Huraa! Kovan urakan jälkeen oli
ihana vähän levätä.
 
Mininen karkaa
 
Korvatunturilla on nyt kova vilske. Ylihuomenna on jo jouluaatto. Lahjantekijätontut ovat hyvin kiireissään.
Myös tarkkailijatontut ovat lähteneet. Pikku tonttu Mininen on tarkkailijatonttu. Mutta jää muiden jalkoihin, koska on vain puoli senttiä pitkä. Minä haluan erota! huusi hän joulupukille. Joulupukki on lelutehtailija Tome-
ran luona. Odota hetki Mininen vastasi joulupukki. No jos joulupukki ei minua halua, niin selvä sitten! Mininen
puhisi ja livahti valjastamaan hiirensä. Porot olivat aivan liian isoja sille. Voi! Miksi minun pitää lähteä juuri kun muori keittää puuroa? Koko Korvatunturi tyoksui joululle. Muori keitti puuroa. Tomera antoi poroille jäkälää. Joulupukki luki toivelistoja. Ja muut tontut tekivät leluja ja tarkkailivat lapsia. Nyt minä kuitenkin lähden! Hei
hei Korvatunturi! Tuli yö ja joulupukki ihmetteli mihin Mininen meni. Käynpä katsomassa onko Minisen hiiri po-
rojen luona. Tomera, hoi! Onko Mininen siellä? Ei ole! Näin hänen valjastavan hiirensä. Voi ei. Tästä ei hyvää
seuraa. Minun on etsittävä Mininen! Tomera, valjastapa Salama! Selvä! Salama on Korvatunturin nopein po-
ro. Pian Tomera tulikin Salaman kanssa. Pannaanko reki? kyseli Tomera. Ei. Mininen on kadonnut ja etsin hänet. Onnea! Mininen oli joutunut kovaan lumimyrskyyn. Apua! Apua! hän huusi, mutta turhaan. Tomera oli
kertonut hänelle että sinne minne lumimyrsky vaeltaa sinne tallustaa myös lumihirviö. Kun Mininen muisti tä-
män kuului niin hirveä karjaisu ettei kukaan osaa kuvailla sitä. Voihan tonttulakki ja Mininen! huudahti joulupukki, kun näki kaiken mäen päältä. No johan nyt. Joulupukin ja Minisen onneksi oli mäen päällä ajoneuvokauppa. Nyt mentiin Salama! Ei kun ei mennäkään. Kauppa on rotkon toisella puolella. Joulupukki
mietti ja mietti. Ja keksi. Nyt paperi ja kynä äkkiä! Tuolla taskussa. Ja ota Salama äkkiä tämä lappu. Joulupuk-
ki sitoi lapun Salaman kaulaan. Salama pinkaisi heti kohti kauppaa. Apuaaaaaah! Koita kestää Mininen! Kun
Salama oli kaupassa otti myyjä heti sen kaulasta lapun. Lapussa luki: Saisinko äkkiä moottorikelkan? T:Joulu-
pukki. No pannaanpas oikein erikoista sorttia. Tässä. Voit vetää sitä köydestä. Salama otti köyden suuhunsa
ja pinkaisi joulupukin luo. Äkkiä! Tule jo Salama! Pian Salama oli jo moottorikelkan kanssa joulupukin luona.
Nyt mentiin! Mikäs nappula tämä on? Joulupukki painoi nappia ja vehje alkoi lentää. Nyt hyppää Mininen! Mininen teki työtä käskettyä ja otti hiirensä myös.  Nyt äkkiä, on pian aamu. He ehtivät juuri ja juuri aamupalalle.
 
Jouluaattotonttu
 
Olipa kerran tonttu ja hänen nimensä oli Julius. Hän oli aika pieni ja halusi seikkailla. Eräänä päivänä hän
päätti lähteä seikkailemaan. Mutta millä? Ai niin, nyt tiedän, lumikelkalla tietenkin. Hän pakkasi tavaransa ja lähti. Mutta minne? Niin tietenkin, metsään seikkailemaan. Hän lähti kovaa vauhtia mutta mutta virta loppui
kesken matkaa. Julius mietti, mitä tehdä. Hän mietti kovasti. Sitten hän sai ajatuksen että hän menisi takaisin
pajalle. Mutta miten? ei ollut muuta kuin kävellä ja hän meni. Ja pian hän oli perillä. Hän sanoi joulupukille et-
tä lumikelkasta oli loppunut virta. Vai niin, virta loppui kesken matkan, sanoi joulupukki. Niin, tonttu sanoi.
Pukki oli vihainen. Anteeksi, tonttu sanoi. Mene pois, sanoi joulupukki vihaisena. Ja tonttu totteli pukkia. Tonttu  oli myös vihainen. Joten hän karkasi. Tontun tuli sääli pukkia. Hän lähti pois metsästä. Pukki odotti
tonttua. Yhtäkkiä tonttu tuli ja sanoi: Anteeksi. Saat anteeksi.
 
Joulupukki ja tontut
 
Olipa kerran joulupukki jolla oli monia tonttuja. Oli kolme päivää jouluun. Lentokone lensi joulukylän yli. Se
tiputti lahjatoivekassin. Kaksi lapsitonttua, joiden nimet oli Noora ja Ville, veivät pukin pajaan. Pukki pyysi
kirjoittajatonttua kirjoittamaan toiveet ylös. Tunteja kului. Tontut ja joulupukki luulivat että kirjeet oltiin kir-
joitettu ylös mutta kun Noora nosti pussin hän huomasi että yksi kirje tuli vielä pussista ulos. Pukki katsoi
kirjettä ja sanoi: Mikäs vekkulikirje tässä on? Eihän tässä tekstiä ole. No katsotaan allekirjoitus: Vekara.
Sitten kirjoittajatonttu sanoi: Anna minun katsoa kirjettä. Näyttää pölypallolta. Kuka semmoista toivoisi, sanoi
joulupukki. Paras lähteä kysymään mestaritonttujen mielipidettä. Kun pukki oli kuullut kaikkien tonttujen mie-
lipiteen, hän sanoi: Ei tästä tule mitään kun kaikki ovat eri mieltä. Sitten Noora sanoi: Mennään katsomaan
tietokonetontun tietokoneelta Vekaran harrastuksia. Sitten ehkä selviäisi mitä Vekara toivoo. Kun he olivat
löytäneet tietokoneelta Vekaran nimen heille selvisi että Vekara nimisiä lapsia on vain yksi ja Vekara on 50
vuotta. Sitten joulupukki sanoi: Kirje oli ehkä kadonnut postiin ja tänä vuonna postissa oli ehkä suursiivous ja kirje löytyi. Juuri kun joulupukki oli saanut sen sanotuksi kuului tämmöinen ääni: tutum, tutum ja tietokone
pimeni. Sitten Noora sanoi: Katso katolle siellä on Lapin noita. Juuri kun hän oli taikomassa hän tippui katolta
ja vieri pukin pajaan. Kaikki kirjeet lehahtivat ilmaan, yksi suoraan Noidan  nenälle. Noita sanoi: Tämä on mi-
nun kirje. Siitä on 50 vuotta kun lähetin sen. Siinä tapauksessa mitä toivoit? Että minusta tulisi tonttu. Se
sopii mainiosti. Reki lähti. Reessä Vekara huusi: Hyvää joulua!
 
Joulupukki sanoi Arhipalle: Menepäs katsomaan onko lapset olleet kiltisti. Selvä Arhipa sanoi. Sitten hän puki
tossut jalkaan ja lakkinsa ja kaulahuivinsa ja otti muistiinpanovihkonsa mukaan. Sitten hän lähti matkaan.
Ulkona oli tosi kylmä ja paljon lunta. Siellä oli tosi vaikea kävellä Arhipan mielestä. Lunta satoi ihan hirveästi.
Yhtäkkiä Arhipa huomasi että hän oli eksyksissä. Hän mietti että minne hänen pitää mennä. Mutta sitten hä-
nen eteensä tuli pieni keiju. Keiju sanoi: Tule tänne. Keiju vei hänet ihmisten maahan. Sitten Arhippa sanoi
keijulle: Kiitos kun autoit minut ihmisten maahan. Hänellä oli tosi kiire lapsia katsomaan. Hän lähti taittamaan
matkaa kävellen. Matkalla hän näki paljon poroja. Arhippa sanoi: Mennään tekemään lapsille lahjoja.
 
Tontun joulu
 
Olipa kerran Tonttu jonka nimi oli Tossu. Oli viisi päivää jouluaattoon ja oli täysi tohina päällä. Joulupukin
pajalla on 30 lahjasäkkiä neljä päivää enää jouluaattoon. Tiedustelutonttu soitti joulupukille: Yksi Matti on
tosi tuhma. Sille annetaan vain risuja. Tossusta tuli kullankaivaja. Ainakin Tossu löytää kultaa. Tossu antaa
kullan joulupukille. Joulupukki on tosi ylpeä Tossusta. Tänään on jouluaatto ja silloin Tossu saa tulla rekeen.
Nyt on kaikki lahjat jaettu ja kaikki lapset ovat iloisia paitsi Matti.
Olipa kerran tonttu. Tontulla oli hirveästi kiireitä. Tontulla ei totisesti ollut aikaa miettiä. Oli enää kahdeksan
päivää jouluaattoon. Tontun valvontavuoro oli tältä päivältä tehty. Tonttu naureskelee yksin. Yhtäkkiä ovi
avautuu ja joulupukki astelee sisään ja kysyy: Onko tarkkailukäsikirjoitus valmis? Tonttu vastaa: Kyllä on.
No jos on, niin missä se on? Tässä se on. Kiitos. Seuraavana päivänä tonttu lähtee taas tarkkailemaan mutta
kun pääsi perille hän tippui pesukoneeseen. Hän oli pyörinyt siellä puoli tuntia kun hän pääsi ulos.
 
Olipa kerran tonttu joka oli tosi utelias. Sitten hän lähti maailmalle. Sitten hän meni hakemaan ruokaa ja
luistimet. Sitten hän lähti kävelemään eteenpäin. Sitten kun hän oli kävellyt aika kauan niin hän löysi jääty-
neen luolan. Hän laittoi luistimet jalkaan ja lähti luistelemaan. Ja yhtäkkiä hän meni niin kovaa että hänen
pipo lensi. Sitten se lensi jääörkin koloon. Sitten hän sanoi että Grrrrrrrrrrrrr! ja örkki rupesi juoksemaan ton-
tun perään. Edessä oli valtava hyppyri ja hän lisäsi vauhtia hyvin paljon. Sitten hän hyppäsi.
 
Sivun alkuun
 Maukka ja Väykkä
 
Maukka ja Väykkä Egyptissä
 
Olipa kerran Maukka ja Väykkä. Ne olkivat juuri heränneet. Sitten Väykkä sai päähänsä lähteä Egyptiin. Väyk-
kä herätti Maukan ja sanoi: Minä lähden Egyptiin,haluatko tulla mukaan? No tottakai, lähdetään!Millä me men
nään Egyptiin? Vaikka lentokoneella. Niinpä Maukka ja Väykkä lähti Egyptiin. Maukka meni heti katsomaan
pyramideja mukka Väykkä jäi vielä nauttimaan teetä. Sitten Maukka meni pyramidin sisään. Maukka tutisi pe-
losta. Onneksi Maukka löysi tien pois. He lähtivät kotia kohti.
 
Maukka ja Väykkä
 
Olipa kerran Maukka ja Väykkä. Maukka meni sänkyyn nukkumaan, Väykkä sanoi: Herää Maukka, nyt pitää
mennä töihin. Sitten Maukka nousi sängystä ja Maukka sanoi : Älä jaksa Väykkä. Väykkä suuttui niin paljon
että hän heitti vettä hänen päälle. Väykkä meni töihin ja Maukka oli sängyssä laiskottelemassa. Sitten Mauk-
ka nousi sängystä ja meni katsomaan ulos, mutta Väykkä oli poissa. Sitten Maukka meni etsimään Väykkää.
Ulkona paistoi aurinko ja lehdet olivat vihreitä. Sitten Maukka näki jonkun metsästä ja Maukka pelästyi! Mutta
se olikin Väykkä. Mitä sinä täällä teet? Väykkä sanoi suuttuneena. Maukka sanoi: Koska minä etsin sinua
Väykkä. Sitten Maukalla oli nälkä ja niin he lähtivät syömään ravintolaan. Siellä oli tosi rauhallista ja siellä
laulettiin. Maukka ahmi kaikki ruuat suihinsa. Väykkä: Mitä sinä teit Maukka?Minulla oli nälkä! Olisit antanut
minun edes syödä. Selvä, Väykkä.
 
Maukan ja Väykän vaihtuvat roolit
 
Olipa kerran kaksi erilaista kaverusta. Toinen oli laiska ja toinen oli ahkera. Heidän nimet on Maukka ja Väykkä. Eräänä aamuna Maukka tunsi olonsa tosi ahkeraksi. Väykkä heräsi vasta paljon myöhemmin kuin
Maukka. Hän tunsi olonsa todella laiskaksi. Hän ihmetteli miten Maukka oli niin ahkera. Maukka ihmetteli miten
Väykkä oli niin laiska. Väykkä sanoi: Miten tämä on mahdollista? Tähän påitää tehdä ratkaisu. Tämä on var-
maan joku loitsu. Mikäkö saattaisi olla vastalääke? sanoi Maukka. Väykkä sanoi: Illalla kuulin pientä ääntä ja
maistoin jotain. He menivät taikurin luo ja taikuri taikoi heidät ennalleen.
 
Kadonnut Väykkä
 
Olipa kerran kissa jonka nimi oli Maukka. Hänellä oli hyvä ystävä jonka nimi oli Väykkä ja hän oli koira. Eräänä
päivänä Maukka sanoi Väykälle: Väykkä minulla on tylsää. Voit auttaa minua kuorimaan perunat, Väykkä sanoi. En minä semmoista viitsi tehdä. Taidan mennä lepäämään. Maukka heräsi outoon ääneen. Mitä ihmettä
täällä tapahtuu? Maukka huusi. Hän oli tullut keittiöön kysyäkseen Väykältä , miksi talossa oli kova meteli.
Mutta juuri kun hän oli tullut keittiöön, niin hän huomasi, että keittiössä ei ollut ketään. Maukka etsi puutar-
hasta, ullakolta, kellarista, mutta turhaan. Väykkä oli piiloutunut jonnekin josta Maukka ei häntä arvannut etsiä. Mutta juuri kun hän oli menossa sisälle niin hän kuuli vajasta huudahduksia. Maukka kurskisti vajan
ovelta varovasti. Nurkassa roikkui joku. Kun Maukka katsoi hiukan tarkemmin, niin hän huomasi että nurkassa
roikkuikin Väykkä. Mitä sinä täällä teet? kysyi Maukka. No, minä menin hakemaan halkoja, mutta jäin kiinni,
sanoi Väykkä. Voi Väykkä.
 
Maukan ja Väykän Mc'donals
 
Elipä kerran Maukka ja Väykkä. He heräsivät aamulla klo 9.05. He katsoivat uutiset. Sen jälkeen Maukka meni
lepäilemään. Mutta Väykkä meni tekemään puutarhahommia.- Maukka pogasi: Mennään Mcdonalsiin. Ääääk!
Väykkä kiihtyi: Ei takuulla. Kyllä! Ei! Kyllä! Ei! Kyllä! Ei!Kyllä! Minä lähden Hesburgeriin, Väykkä sanoi. Eikö
sinun pitänyt mennä MC'donalsiin? Ei pitänyt, koska minä nyt menen Mc'donalsiin. Klik! Klik! Hei, kuka sinä
olet? Mc'donalsin toimittaja. Mutta sen tietää että se oli Ankka KvakströminMc'donalsiin. Selvä.
 
Maukan ja Väykän taikajuoma
 
Maukka ja Väykkä valmisti heidän itse tekemää limua. Kun juoma oli vihdoin ja viimein valmis He kaatoivat
juomaa lasiin ja pam! Hei, kaikki suureni! Ehei me kutistuimme. Täytyy keksiä parannuskeino ja äkkiä, Väykkä
sanoi hätääntyneellä äänellä. Mennään kouluun, sieltä löytyy varmasti apua, Maukka sanoi vaisulla äänellä.
Ahaa, tuolla on koululainen, hypätään sen reppuun, vaikka se on hidas kyyti, Maukka sanoi. Repussa oli penaali, joka oli auki ja sen sisällä oli teroitin, kyniä, kumeja ja lunttauslappu. Ja siellä oli vielä paksu kirja
ja laiha kirja ja papereita. Oho, nyt on meijän pysäkki, Väykkä sanoi. Ja Maukka ja Väykkä kurkistivat repusta
pojan koulua. Reppu heilui sinne tänne ympäriinsä. Luokka taas oli puhdas. Kaikki kiilsi kuin tulikärpänen.
Opettaja ei näköjään tykkää liasta, Maukka sanoi ihmettyneenä. Sitten alkoi matikantunti. Matka oli pitkä
opettajan luokse. Apua! Tuo poika yrittää litistää minut, Väykkä sanoi ja yritti juosta pakoon. Maukka sanoi:
Nyt tarvitaan Super Maukkaa! Maukka otti lunttauslapun pojan repusta. Se oli tavallaan viitta. Kynä oli miekka
ja kumi oli kilpi. Maukka sanoi: Älä huoli kansalainen Super Maukka pelastaa (Maukka oli katsonut liikaa tv:tä).
Auta, Maukka, auta. Lörpöttelyt sikseen, Väykkä sanoi. Opettaja kirkui. Miksi ihmeessä? Pelkääkö hän muura-
haisia? Näköjään. Opettaja kysyi: MIksi sinä toit murkkuja luokkaan? Poika sanoi: Öö se on kuluu luontopro-
jektiin niin. Maukka ja Väykkä kiipesivät kaapin päälle. Ja än-yy-tee-nyt! Maukka ja Väykkä hyppäsivät lamp-
puun. Maukka otti lunttauslapun ja levitti sen lampulle ja käytti kumia tyynynä. Maukka meidän pitää löytää
parannuskeino, Väykkä sanoi. Maukka keikutti lamppua ja hyppy, ystävykset niin kuin lensi Suomen karttaan.
He keikkuivat sinne tänne. Väykkä sanoi: Me tarvitsemme apua! Mutta opettaja sanoi: OLen matikanopettaja, en fysiikan opettaja. Mutta tiedän kuka voi parantaa teidät, opettaja rauhoitteli. Miten te muutuitte pieniksi?
Joimme meijän tekemää limua. Juokaa sitä uudestaan. Matikanopettaja laittoin Maukan ja Väykän pojan rep-
puun. Koulun kello pirisi. Sitten kyyti lähti kohti ystävyksien kotia. He pujahtivat oven raosta sisään. Kun oli kiivetty onneksi lasissa oli vielä vähän limua. Ja hyppy, molemmat hyppäsivät lasiin. Viu punpahtivat isoiksi.
 
Maukan laihdutuskuuri
 
Nams nams. Popcornit ovat hyviä. Mehuakin voisi ottaa. Maukka oli juonut kaksi purkkia mehua. Hän oli pullis-
tunut. Samassa Väykkä heräsi Maukan naposteluun. Miksi sinä syöt makeisia? Ne ovat hyviä ja terveellisiä.
Kuule Maukka, makeiset eivät ole terveellisiä. Ja lisäksi sinä olet pullistunut. Enkä ole. Miten niin? Olen laiha kuin tuolin jalka. Mene katsomaan peilistä itseäsi. Maukka yllättyi nähdessään itsensä. Olit oikeassa. Olen
pullistunut. Minun pitää laihduttaa. Totta, sinun pitää laihduttaa. Väykkä vei karkit roskiin. Et sinä syö makei-
sia kahteen kuukauteen. Olet laihdutuskuurilla. Syöt vain salaattia, terveellistä ruokaa eikä yhtään  karkkia.
Hö. Väykkä meni keittämään kahvia. Minä haluan kaakaota. Et saa. Ai niin. Minun on hyvin vaikeaa olla ilman
makeisia. Karkkia, karkkia, Maukka inisi. Syö salaattia. Minä menen porkkanamaalle. Selvä. Minä syön salaat-
tia. Kun Väykkä oli lähtenyt niin Maukka oli lähdössä kauppaan. Maukka parka, hän ei päässyt ovesta ulos,
kun oli syönyt karkkia paljon. En minä mitään salaattia ala syömään. Maukka puski itseään ovesta ulos, mutta
ei päässyt. Maukka murjotti kun oli pullistunut. Mutta Maukka ei luovuttanut. Hän rupesi tekemään Väykälle
kirjettä, jossa luki: Väykkä, osta minulle juoksumatto. Siinä pitää olla kaikki parhaimmat toiminnot. Jos et osta
niin en asu enää täällä. Maukka katsoi ikkunaan. Väykkä oli tulossa porkkanamaalta sisälle. Maukka meni
sänkyynsä ja leikki nukkuvaa. Kun Väykkä astui taloon hän huomasi heti kirjeen. Jaahas minun pitää ostaa
juoksumatto. No minä tiedän missä myydään juoksumattoja. Väykkä lähti kauppaan ostamaan Maukalle juok-
sumattoa jotta hän voisi laihtua. Tuossa on juoksumatto, otan sen. Mutta miksi minun pitää ostaa Maukalle
juoksumatto? Eikö hän voisi ostaa semmoisen itse? Maukka ostaa sen itse. Kun Väykkä tuli kotiin kka oli
laihtunut. LÖysin kellarista juoksumaton. Sitten juoksin. Teeskentelin nukkuvaa. No hyvä että olet taas sopiva
 
Maukka ja Väykkä huvipuistossa
 
Olipa kerran Maukka ja Väykkä. Heillä oli tosi siisti talo. Eräänä päivänä Väykkä kyllästyi kotitöihin. Väykkä
kysyi Maukalta: Lähdettäisiinkö huvipuistoon? Maukka sanoi: Joo! Maukka ja Väykkä lähtivät matkaan. Kun
he olivat huvipuistossa Maukka meni heti vuoristorataan. Maukka oli vuoristoradassa tunnin. Sitten hän tuli
pois. Väykkä oli parhaillaan syömässä hattaraa. He kävivät tosi monessa laitteessa. Sitten he lähtivät kotiin.
 
Maukka ja Väykkä kaupungissa
 
Eräänä päivänä Maukka ja Väykkä lähtivät kaupungille. He menivät taksilla koska eräs herra oli menossa
myös kaupungille. Sitten heitä vastaan tuli rouva Santtinen. Hän sanoi näin: Yök, mikä piski! Mutta tuo kissa...
Minä haluan tuon heti, ihan heti, oikeasti. Koira saa jäädä kadulle. Mau, mau, sanoi Maukka. Sitten Maukka
karkasi. He kävelivät eteenpäin ja tapasivat Lehmä Muukkosen ja kysyivät: Mitä sinä täällä teet? Ai tunnistit-
ko minut? Miten niin vain minut? Maukka on tuolla juomassa herkullista kermaa. Maukkaa, tule jo, täällä on
Lehmä Muukkonen. Tullaan. Päivää Maukka. No päivää. Mennään jo. Hei, hei, sanoi Väykkä kun Maukka veti
häntä. Sitten he tapasivat Kana von Gotin, Possu Röhkötin, Ankka Kvakströmin ja Humma Ihalaisen. Humma
Ihalainen pyysi heitä teelle. Myös muut tulevat. No jos Maukka tulee. Missä Maukka nyt luuraa? Maukkaa,
missä sinä olet? Saat kermaa. Sitten Maukka ihan hyppäsi piilosta pois. Tuletko kanssani teelle? Missä se ker-
ma? Tuletko? Missä se kerma! No kun sitä ei ole. Sitten en tule. Hm. Härkä, Möö ja Aasi tulevat. En ole tavan-
nut heitä vuosiin. Maukka ostan sinulle kermaa jos tulet. Selvä tulen. He joivat teetä ja söivät kakkua. Meidän
on aika lähteä. Okei. Hei hei. Moikka. Kotona he pelasivat shakkia. Kannattaa voittaa tai et saa kermaa. Selvä
Sitten Maukka voitti tietysti ja sai juoda kermaa.
 
Maukka ja Väykkä
 
Olipa kerran Maukka kissa ja Väykkä koira. He olivat menossa nukkumaan. Maukka sanoi Väykälle: HYvää
yötä. Väykkä vastasi Maukalle: HYvää yötä. Kun tuli aamu Väykkä huomasi että oli tullut laiskaksi ja Maukka
oli tullut ahkeraksi. Mitä minulle on tapahtunut? sanoi Väykkä. En minä tiedä, Maukka vastasi. Minä ainakin menen lempituolilleni. Mutta se on minun tuolini, Maukka sanoi, jaa meni ulos kastelemaan kukkia. Väykkä
meni silti tuolille vaikka ei olisi saanut istua Maukan tuolille. Kun Maukka oli kastellut kukat niin oli haravoimi-
sen aika. Maukka meni viemään kannun sisälle ja hakemaan haravaa. Kun Maukka oli haravoinut pihan lehti-
kasaan niin hän meni päiväunille. Maukka sanoi Väykälle: Meidän pitää mennä päiväunille, mutta Väykkä
nukkui jo, joten Maukka meni nukkumaan. Heti seuraavana aamuna he olivat omat itsensä. Loppu hyvin,
kaikki hyvin.
 
Maukan ravintola
 
Tämä tarina kertoo Maukasta ja Väykästä. Maukka on kissa ja Väykkä on koira. Maukka on erittäin laiska
kun taas Väykkä on touhukas. Maukka ja Väykkä heräävät aamuna taas valppaina uuteen päivään. Maukka
vimmastui siitä että oli pelkkää kaurapuuroa jo 20 vuotta. Väykkä: Mitä sinä haluat syödä? Maukka: Kaviaa-
ria, kermaa ja silakoita. Väykkä: Huhhuh. Ei meillä tuohon ole varaa. Maukka: En sitten syö. Väykkä lähti
ulos pohtimaan. Kun Väykkä palasi hän hämmästyi koska Maukka teki töitä! Väykkä: MItä sinä teet? Maukka:
Minä ajattelin että voisit hankkia töitä ja ansaita rahaa. Minä hankin puolestasi töitä sinulle Kana von Gotilta.
Väykkä: Minkä ihmeen takia? Maukka: Ai, no... voinhan soittaa Possu Röhkötillekin, ehkä saat häneltä töitä.
Väykkä: EI! Väykkä suuttui Maukalle ensimmäistä kertaa. Väykkä: Haluan tietää miksi haluat rahaa. Maukka:
Minä perustan ravintolan! Väykkä: Murinaa. Mutta Väykkä meni Kana von Gotille ja palasi kotiin illansuussa
kolme tonnia tassussa. Maukka: HIenoa. Maukka nappasi rahat ja avasi kuukauden päästä ravintolan. Väyk-
kä kokkasi, tiskasi, otti tilaukset, siivosi ja tarjoili, kun Maukka keräsi rahat asiakkailta. Mutta pian Maukka
kyllästyi ja lopetti. Mutta Maukalla oli paljon lisää ideoita.
 
Maukan ja Väykän mystinen merimatka
 
Väykkä meni tapansa mukaan hakemaan aamupostia. Maukka luki, että lähimerellä oli mittaamattoman ar-
vokkaita simpukanhelmiä. He menivät laivaan. Vaikka Maukka ei pitänyt vedestä eikä merestä, sillä hän tuli
merisairaaksi. Siksi ensinnäkään hän ei uinut vaan meni sukellusveneeseen. Sukelluveneessä ei ollut mootto-
ria, siksi Maukka laittoi Väykän vetämään venettä (ja vielä uimalla!). Sieltä ei löytynyt mitään. He palasivat
laivaan. Maukka ei ollut peseytynyt pitkään aikaan. Niinpä se meni suihkuun, Sieltä tuli ensin merivettä ja
sitten helmiä ja vielä kapteeni. Kapteeni kertoi Maukka-paralle, joka oli ilka-alasti, että kapteeni, joka ohjaa, niin hän on rosvo. Hän suunnittelevat seuraavan pysäkin pankin. Maukka sanoi: Yllätetään hänet pankissa.
Rosvopäällikkö meni pankkiin. Poliisit nappasivat hänet. He olivat piilottaneet ne helmet Maukan suihkuun.
Maukka sai palkkioksi kaikki helmet. Yhtäkkiä Maukka heräsi unestaan ja huudahti: Missä helmeni ovat?
Sitten hän taas nukahti. Väykkä sanoi: En ymmärrä Maukkaa välillä.
 
Maukka ja Väykkä luontoretkellä
 
Eräänä syksyisenä aamuna Väykkä heräsi ihanaan tuulenvireeseen hänen kasvoillaan ja sanoi itsekseen:
Onpas tänään kaunis päivä, ja avasi ikkunan. Mutta Maukka sen kuin kuorsailu sängyssä, ja käänteli kylke-
ään sinne tänne. Väykkä oli saanut ikkunaa avatessa todella hyvän idean - luontoretken. Me lähdemme
luontoretkelle! huusi Väykkä Maukan korvaan ja alkoi pakata rinkkaa. Yhtäkkiä Maukka alkoi mumista ja
valittaa: En minä halua minnekään retkelle, haluan olla koko päivän sängyssä ja nukkua. Ei nyt tänään, ulko-
na n ihana sää. Maukka luovutti ja hyväksyi retken. Väykkä hoputteli Maukan pois sängystä. Aletaan pakkaa-
maan sanoi Väykkä Maukalle. Kuule Maukka mitäpä jos nukkuisimme teltassa, ja paistaisimme nuotion ääres-
sä vaahtokarkkeja, ja kävisimme  uimassa ja kalastamassa. Hyvä on, Maukka ulisi ja alkoi pakata, niin kuin
Väykkä oli käskenyt. Syödään aamupala siellä, Väykkä keksi. Otetaan leipiä, maitoa ja tietysti keksejä. Väyk-
kä, ollaanko jo pakattu kaikki? Maukka sanoi Väykälle. Luultavasti ollaan, pannaan rinkat selkään ja lähde-
tään kohti metsää. Väykkä, pakattiinko varmasti kaikki tavarat mukaan? Kyllä, kyllä. Ihaillaan nyt vain luon-
non ääniä ja järvimaisemaa. Katso Maukka! Täydellinen leiriintymispaikka, pystytetään teltat sinne. Auts!
Maukka kiljaisi, kun oli tiputtanut ison painavan repun selästään suoraa varpailleen. Ei hätää, sanoi Maukka
ja meni telttaan lukemaan. Maukka, mentäisiinkö iltauinnille nyt heti? Mikä ettei, lähdetään. Otan ensin vain uima-asuni, noin! Lähdetään, suunta kohti rantaa.
 
Maukka ja Väykkä
 
Sinä olet joskus laiska, huokaisi Väykkä. - Miten niin? kysyi Maukka, joka tälläkin kertaa makasi sängyssään
vaikka kello oli jo kaksitoista. - Minähän paiskin töitä, Maukka haukotteli ja nousi. - Onpas täällä jääkaapissa
kylmä. - Etkö ole sitä ennen tiennyt? - En ole jaksanut ajatella sitä. - Minä käyn tänään kaupassa. - Käy sitten
Maukka näki kun Väykkä oikein innolla valmisti kylästä pienoismallia Kana von Gotille. Gotilla oli huomenna
syntymäpäivä. - Hei hei, Maukka! Pam. Väykkä taisi lähteä. Mitähän jos tänään vähän tekisin Väykän puolesta
kotitöitä, Maukka tuumi. Maukka rupesi heti tyhjentämään tiskikonetta. Räksis. No voi voi! Heti meni lautanen
rikki. Maukka rupesi harjaamaan sirpaleita pois lattialta. Auts! - No voihan! Minun tassustani tulee verta!
Maukka laittoi laastarin tassuunsa. -Nyt yritän jatkaa. Maukka otti viisi lautasta, kaksi mukia ja kolmetoista
lusikkaa tiskipöydälle, kiipesi itsekin sinne ja nosti tavarat kaappiin. Räksis. Pum. Pam. - Auts! - Ai! Taas Mauk
ka rikkoi astioita. Äh! Ehkä pesen mielummin pyykit. Maukka kantoi ison läjän pyykkiä alas mäkeä rantaan.
Ehkä minä pesen ne veneessä. Maukka lastasi pyykit veneeseen ja alkoi soutaa. Maukka souti sentin ja
pysähtyi. - En minä enää jaksa soutaa. Maukka laski inhosta väristen tassunsa veteen, ja toisen. Sitten tuli
hauki ja puraisi Maukkaa. Maukka kiljaisi ja putosi veteen. Eikä siis ihme että pyykitkin putosivat veteen. -Äh!
Ehkä minä olen parempi pyyhkimään pölyt. Siinä samassa Maukka olikin jo pölyratin kanssa hosumassa. Tral
lalaa. Trallalei. Nyt minä pyyhin katon. Maukka yritti hypätä kolme kertaa että ylettyisi kattoon, neljännellä
kerralla Maukka tippui suoraan pienoismallin päälle. Tästä Kana von Got ei pidä! Väykkä tuli siinä samassa
lahkeet litimärkinä. - Mitä sinä teit meidän vaatteille? huusi Väykkä. - Ja mitä sinä teit astioille ja pienoismal-
lille? - Työt eivät sovi minulle, huokaisi Maukka.
 
Väykkä oli keittänyt jo aamuteen. Tunnin päästä Maukka sanoi että lähdetään syömään. Väykkä sanoi: Okei.
Kahden tunnin jälkeen Maukka sanoi: Otetaanko mukaan Kana von Got, Lehmä Muukkonen, Humma Ihalai-
nen ja Possu Röhkötti. Ei ketään, Väykkä sanoi. Miksei. Nyt lähdetään.
Maukka ja Väykkä pitseriassa
Oli kaunis päivä. Maukalla oli niin kova nälkä hän ajatteli kalaa. Sitten hän hoksasi että mennään pizzalle.
Hän riensi sanomaan Väykälle: Mennään pizzalle! Väykkä sanoi: Ei ole rahaa. Väykkä mietti: Mistä saisimme
rahaa? Sitten hän hoksasi että mennään tekemään ravintolaan töitä. Maukka sanoi: Mennään vaan. Sitten
he lähtivät. Kului hetki kun he olivat perillä. Sitten he kysyivät: Onko töitä? Sitten myyjä sanoi: Onhan meillä.
Te voisitte putsata lattian. Hyvä on. Sitten he rupesivat putsaamaan lattiaa. Oli kulunut jo tunti ja sen jäl-
keen he sanoivat: Valmis. Sitten Kana von Got ja Lehmä Muukkonen tulivat ja haastoivat heidät moppitaiste-
luun. Maukka halusi mutta Väykkä hiukan epäili. Sitten Maukka sanoi: Mennään vaan. Väykkä suostui. Sitten
alkuun mopit heiluivat ja Maukka kaatoi hyllyn päällä olevan ämpärin Kana von Gotin päähän. Kana raivostui
ja huusi: Sinä senkin... Ja hän nousi ja löi lamppua. Se lensi Maukan päähän. Maukka suuttui ja hän otti piz-
zataikinaa ja muotoili sen palloksi ja pläjäytti sen Kana von Gotin naamaan. Sitten he luovuttivat. Myyjä antoi
pizzaa heille. He söivät. Sitten he lähtivät kotiin. He eivät jaksaneet kävellä.
 
Sivun alkuun
 Ryhmissä keksityt eläinsadut
 
Olipa kerran tukaani, pesukarhu ja gorilla. Gorilla meni hakemaan kuusta. Gorilla, tukaani ja pesukarhu
aikoivat kovistella kuusta. Gorilla kysyi pesukarhulta ja tukaanilta: Tuletteko mukaan? En minä jaksa. En minä
jaksa. Selvä minä haen sen. Gorilla otti kirveen ja meni hakemaan kuusta metsästä. Gorilla oli löytänyt
kuusen ja palannut tupaan. Häntä odotti yllätys: tukaani ja pesukarhu eivät olleet tehnyt yhtään mitään, ei
edes hakenut koristeita. Kuka hakee koristeet kellarista? En minä ainakaan jaksa. En minä ainakaan jaksa.
Okei minä haen koristeet kellarista. Gorilla kävi tuumasta toimeen ja haki koristeet kellarista ja tuli tupaan.
Tukaani ja pesukarhu sanoivat yhteen ääneen: Nyt koristellaan kuusta! Kuka haki kuusen metsästä? Sinä
sen teit. Kuka haki koristeet kellarista? Sinä sen teit. Kuka siis koristelee kuusen? Tukaani ja pesukarhu luik-
kivat omiin koteihinsa eikä gorilla estellyt heitä.
 
Olipa kerran papukaija, jaguaari ja pantteri. Pantteri päätti mennä ostamaan joululahjoja. Pantteri kysyi ja-
guaarilta: Haluaistko tulla mukaan? En tule. Tuletko sinä sitten mukaan auttamaan papukaija? En tietenkään.
No minä lähden sitten yksin. En lähtisi mukaan koskaan mihinkään pantterin kanssa. Kun pantteri tuli osta-
masta joululahjoja hän kysyi jaguaarilta: Autatko paketoimaan ne? En auta. No autatko sinä? En todellakaan.
Minä paketoin sitten itse. Haluaisiko joku auttaa laittamaan joulunarun? En minä auta. No minä teen sen itse.
Kun pantteri oli paketoinut lahjat hän kysyi jaguaarilta: Autatko tekemään kortteja? En minä ainakaan ehdi.
Haluatko sinä? En halua. No minä teen sen sitten itse. Kuka tahtoo lahjan? Minä haluan lahjan! Minäkin ha-
luan lahjan! Minä saan kaksi lahjaa, te yhden.
 
Elipä kerran Villi -ilves ja Seepra -raitahäntä ja Kärppy -kärpänen. Ilves: Kuka menee ostamaan kauppaan
tarvikkeita? Seepra ja kärpänen: Meillä on muutakin tekemistä. I: Selvä, minä haen tarvikkeet. Sitten ilves haki tarvikkeet juhliin. K: Mennään katsomaan tv:tä! S: Selvän teki. I: Kuka tekee valmistelut? S ja K: Emme
me ehdi, meillä on muutakin tekemistä. I: Selvä, minä teen kaikki valmistelut. S: Selvä, tee sinä kaikki työt,
mutta muista tehdä huolellisesti. K: Mennään laiskottelemaan sohvalle. Sillä aikaa ilves teki kaikki valmistelut.
I: Koska minä tein kaikki valmistelut, niin minä saan kutsua eläimet juhliin ja teitä ei kutsuta.
 
Olipa kerran orava, koira ja kuningaskobra. Eräänä päivänä kuningaskobra meni ulos ja löysi pizzataikinan.
Kuningaskobra kysyi: Kuka tekee pizzan? En minä ainakaan ehdi. En minä ainakaan ehdi. Minä sen sitten
teen. Kuka laittaa pizzan uuniin?  En minä ainakaan ehdi. En minä ainakaan ehdi. No minä sen sitten teen.
Kuka pizzan sitten syö? Kuka löysi pizzan? Sinä. Kuka leipoi pizzan? Sinä. Kuka laittoi pizzan uuniin? Sinä.
Minä sen sitten syön. Sen jälkeen he tekivät pizzerian.
 
Olipa kerran kettu, jänis ja krokotiili. Hei kaverit, löysin piparitaikinaa! Hei me saadaan pipareita. Kuka tekee
piparit? En tiedä. Kukaan ei tiedä miten piparitaikina tehdään paitsi jänis. Minä tiedän. No miten? Eka
laitetaan jauhoja. Joo me laitettiin kaikki jauhot! HYvä! Sekoitetaan jauhot veteen! Joko se on valmis? Sehän
valmistuu vasta parin tunnin päästä. Odota kärsivällisesti. En minä jaksa odottaa! He odottivat ja odottivat
kunnes kello tuli kuusi. Jes nyt se on valmis! Mennään syömään. Loppujen lopuksi kaikki saivat pipareita.
 
Pari päivää ennen jouluaattoa orava päätti leipoa pipareita. Hän kysyi ystäviltään karhulta ja ketulta, auttai-
sivatko he häntä. Minä en halua. Minäkään en halua. No, minä ostan taikinan sitten itse. Orava meni kaup-
paan ja osti taikinan. Karhu ja kettu, auttaisitteko kaulimaan taikinan? En minä nyt ehdi. En minä nyt ehdi.
Selvä, minä kaulin taikinan itse. Ja niin orava kauli taikinan yksin. Kun orava oli kaulinut taikinan, hän päätti
kysyä ketulta ja karhulta auttaisivatko he häntä tekemään piparit. Minä en nyt jaksa. Minäkään en jaksa.
Orava teki piparit itse, ja paistoi ne. Kun piparit olivat valmiita karhu ja kettu haistoivat piparien jouluisen
tuoksun, he ryntäsivät keittiöön, jossa orava jo oli. Hei orava! Saammeko maistaa pipareitasi? Ette auttaneet
minua tekemään pipareita, syön nämä ihan yksin. Ja niin jäi karhu ja kettu ilman pipareita.
 
Sivun alkuun
 Joululoma/oma aihe
 
Joululomani
 
Kun joululomani alkoi vietimme yhteisiä hetkiä perheen kesken. Kun joulu tuli, menimme mummolaan. Joulu
tuli ja joulu meni. Sain paljon hienoja lahjoja. Tapaninpäivänä menimme mammalle. Minä ja isosisko jäimme
kahdeksi yöksi yökylään. Mammalla teimme lumiukon, lumilyhdyn ja lumilinnan. Sorsiakin kävimme ruokkimas-
sa. Uutena vuotena meille tuli vieraita. Oli tosi hienoja ilotulituksia. Söimme muumitalon jonka teimme ennen
joulua. Reiska kaatui pallille löi päänsä pöytään ja kierähti pallilta lattialle. Tinaa emme ehtineet tehdä. Me
kävimme äidin kanssa observatoriossa. Opin observatoriossa että tähtitieteessä pitää tietää tarkka kellon-
aika. Opin paljon muutakin. Oli kivaa että koulu alkoi.
 
Minä ja mun veli Nico oltiin isillä ja serkuilla yötä. Yhtenä iltana me käytiin ampumassa kahdeksan rakettia
ympyräpuistossa. Ja Nico tuli Anttonilta katsomaan kun Arto ampui niitä raketteja. Ja sitten me mentiin kotiin
nukkumaan. Ja seuraavana päivänä me purattiin joulukuusi kun minä olin koneella. Hetken päästä mä menin
ulos mun kaverin kanssa. Ja sitten mä tulin kotiin nukkumaan. Ja sitten alkoi koulu ja me saatiin uudet koulu-
kirjat matikkaa ja Kettuvihko. Antonella ja Alisa oli poissa. Antonella oli laivalla ja Alisa oli kipeänä ja Tiina oli
Dubaissa. Kun koulu loppu niin mä lähin kotiin ja sit mä, isi ja Nico oltiin leffassa.
 
Joululomalla olin päiväristeilyllä Tallinnassa eli Virossa. Viro on kiva paikka. Siellä on paljon ostoskeskuksia ja
kauppoja. Kävin yhdessä kauppakeskuksessa jonka nimi oli Rocca al mare.  Se on Tallinnan isoin kauppakes-
kus. Opin myös kiitos viroksi. Se on Ai täh. Löysin laivan tax freestä oikean näköisen pupun. Kävin myös
Tukholmassa. Tukholmassa on paljon patsaita. Näin myös kuninkaanlinnan ja pilvenpiirtäjän. Kävimme myös
kahvilassa. Siellä sain kaakaota. Se oli parempaa kuin Suomessa. Tukholmassa ei ollut lunta. Siellä paistoi
aurinko. Mutta illalla oli pakkasta. Olin kaksi yötä ja kolme päivää laivalla. Ostin laivasta 20 € tuliaisen vaarille.
Se oli avaimenperä. Kun tulimme laivalta menimme mummille ja vaarille.
 
Viimeisenä kouluaamuna kun heräsin, niin sanoin itsekseni, kohta olen selvinnyt koulusta ja kokeista, ja
kaikesta mikä kouluun liittyy. Pakkasin koulurepun ja söin aamupalan, puin vaatteet päälle ja lähdin kouluun.
Minä olin kyllä vähän väsynyt ja hiukan levoton, kun loma oli juuri alkamaisillaan. Onneksi koulupäivä loppui
kahdeltatoista, niin pääsoin nopeammin kotiin valmistelemaan serkun tuloa. Lähdin kuitenkin mummulaan
iltapäiväkerhosta suoraan, koska tätini sanoi, että tulisi hakemaan minut sieltä. Olimme mummilla noin kaksi
tuntia, kunnes tätini tuli hakemaan minut sieltä. Olimme kotona joskus kuudelta. Mutta onneksi matka ei ollut
pitkä. Kun olimme kotona, niin oli todella masentavaa kun serkku oli matkalla meille Vaasasta asti. Siivosin
huoneen, imuroin nurkat ja muutenkin panin paikat hienosti. Oli ihme että ovikello soi jo noin seitsemältä,
vaikka heidän olisi pitänyt tulla vasta noin kahdeksalta. Joulu tuli todella nopeasti ja pukki tuli. Sain uuden
puhelimen ja virkkuukoukun. Alina oli meillä noin kaksi viikkoa. Kävimme Heurekassa ja shoppailemassa.
Uutena vuotena meille tuli paljon vieraita. Ammuimme raketteja ja huusimme yhteen ääneen: Hyvää uutta
vuotta 2013!
 
Joululoman ekana päivänä piti hakea kuusi. Onneksi lähellä myytiin kuusia. Mutta kyllä sinne oli kävelymatkaa.
Vanhempieni mielestä ne olivat liian lyhyitä. Minun mielestäni ne olivat ihan hyviä kuusia. Myöhemmin me
tulimme takaisin jos oli tullut pidempiä kuusia. Mutta ei ollut tullut. Vanhemmat eivät luovuttanut. He muistivat
että Siwan lähellä myytiin kuusia. Sitten piti mennä sinne. Pelkkä ajatus uuvutti minua mutta oli pakko. Kun
viimein oltiin perillä vanhemmat kiertelivät ja kaartelivat. Mutta vastaus oli sama: liian lyhyitä. Eikö mikään kelpaa? minä ajattelin. Koulun lähellä myydään kuusia, iskä sanoi. Minua väsytti, uuvutti ja hermostutti. Mutta
oli pakko. Vihdoin oltiin perillä. Vanhemmat taas kierteli ja kaarteli. Nyt tärppäsi kuusi löytyi. Mutta se maksoi
50 €. Onko kuuset niin kalliita? minä ajattelin. Täysin unohdin - kotimatka! Heti kun tulin kotiin läjähdin sän-gylle ja nukahdin siihen.
 
Olin menossa uutena vuotena kylpylään. Sitten minä, äiti, kaveri ja kummitäti mentiin sviittiin. Sitten mentiin
kylpylään. Siellä oli ulkoallas ja poreamme, liukumäki ja naruja pimeässä. Se oli kivaa. Sitten mentiin huonee-
seen ja syötiin herkkuja. Pelasimme mun kaverin kännykällä ja katsottiin tv:tä. Sitten mentiin syömään. Minä
söin mozzarella-herkkusieni -pizzaa. Se oli hyvää. Sitten mentiin huoneeseen ja sen jälkeen viettämään
uutta vuotta yökerhossa. Sitten mentiin palaamaan Kimbleä ja juotiin limua. Sitten mentiin ulos kokeilemaan
sädetikkuja ja katsomaan raketteja! Sitten olikin jo 2013! Sitten mentiin huoneeseen ja katsottiin leffa ja
mentiin nukkumaan 25 yli yksi. Aamulla mentiin aamupalalle. Siellä oli leipää, karjalanpiirakkaa, keksiä, suk-
laadonitseja, vesimelonia ja muuta hyvää. Sitten huoneeseen ja lähdettiin sen jälkeen kahden tunnin matkalle.
 
Joululomani alkoi 28. päivä joulukuuta. Lähdin aikaisin aamulla lentokentälle ja olin siellä noin kaksi tuntia
odottamassa että kone lähtisi. Koneessa oli tylsää pelailin itsekseni korttia ja kuuntelin musiikkia. Kun pää-
simme Dubaihin kaikkialla oli hirveä hässäkkä. Matkalaukkuja ei tullut, taksia ei saatu ja kaikki oli mullin mallin
! Kun vihdoin ja viimein pääsimme hotelliin niin lähdimme heti tutkimaan paikkoja. Kun tulimme takaisin hotel-
liin niin oli jo aika alkaa valmistautua illalliselle. Seuraavana aamuna heräsin aikaisin koska koska tiesin että
aamiaisella oli hyvää ruokaa. Aamiaisen jälkeen lähdimme suoraan uima-altaille ottamaan aurinkoa. Olimme
siellä noin viisi tuntia. Ja sitten aloimme valmistautua illalliselle. Ja niin päivät kuluivat ja kuluivat. Mutta kah-
deksantena päivänä emme menneetkään altaille vaan lähdimme aikaisin Atlantikseen tapaamaan Isabelia.
Olimme Atlantiksessa kolme tuntia. Kun kolme tuntia oli kulunut niin lähdimme takaisin hotelliin. Seuraava päi-
vä kului aivan yhtä nopeasti kuin muutkin päivät. Ja seuraavana päivänä lähdimme takaisin kotiin. Semmoinen
oli minun joululomani.
Oli eräs päivä milloin me mentiin laskettelemaan. Siellä oli kivaa mutta rinteissä oli aika paljon puuterilunta.
Me oltiin vaan kolme tuntia. Sitten mentiin kotiin. Sen jälkeen parin päivän päästä lähdettiin minun isoveljen
lätkäturnaukseen Tampereelle. Minä ja mun äiti mentiin kylpylään. Kylpylässä oli kaksi liukumäkeä. Toinen
mäki oli tosi korkea, mutta se meni aika hitaasti. Toisessa vesiliukumäessä mentiin kumirenkailla ja se meni
tosi kovaa. Sitten me mentiin minun isoveljen turnausta kattomaan. Ne oli hävinnyt kaksi ja kohta alkaa kol-
mas matsi. Ne voitti. Me lähdettiin mummalle. Me oltiin yksi yö ja lähdettiin meidän serkuille. Me pelattiin ja
ammuttiin raketteja ja lähdettiin kotiin.
Joululomalla meidän perhe ei tehnyt paljoa mitään erityistä paitsi mentiin kavereille yökylään ja saatiin valvoa
kahteen yöllä. Sitten me lähdettiinkin kotiin. Sen jälkeen me ei tehtykään mitään erityistä. Mutta kun me tul-
tiin kotiin niin kello oli puoli kolme yöllä ja me mentiin suoraan nukkumaan. Seuraavana päivänä menin leikki-
mään naapurini kanssa. Naapurin kanssa leikittiin viisi päivää erilaisia leikkejä. Yksi päivä oli sellainen, että
menimme ekana rantaan syömään ja sitten isi kertoi meille että se menee pelaamaan tennistä. Siitä kului
vielä puoli tuntia myöhemmin isini lähti. Sitten äitini kertoi minulle että isini ei mennytkään pelaamaan tennistä
vaan hän meni yllätysjuhliin joista hän ei itse tiennyt. Muuta ihmeellistä me ei tehty lomalla.
Minä menin lentokoneella Kuusamoon isäni ja pikkuveljeni luo. Isä ja pikkuveli olivat odottamassa lentoken-
tällä. Sitten mentiin hakemaan laukut. Sitten mentiin autoon. Matkan varrella me nähtiin poroja. Kun päästiin
perille minä ja pikkuveljeni jäätiin ulos. Me oltiin kolme tuntia ulkona. Sitten meidän serkku tuli meille. Me teh-
tiin hyppyri ja me laskettiin kelkalla niistä monta kertaa. Iltapäivällä meille tuli taas ystävä. Me mentiin pulkka-
mäkeen. Sitten me sovittiin että ne tulee meille yökylään.
Kun menimme hotelliimme, siellä oli päähotelli ja sellaisia pikkurakennuksia jotka kuuluivat hotellialueeseen.
(Me olimme sellaisessa pikkurakennuksessa). Jouluillallinen oli todella hieno. Siellä oli suklaasuihkulähde. Sii-
hen sai kastaa vaahtokarkkeja. Hedelmiin oli kaiverrettu joulukuvia. Isin syntymäpäivänä menimme syömään
ulos. Me saimme pöytäämme neöiön muotoisen puupalikan. Toinen puoli oli vihreä, ja se tarkoitti että halusi
pihviä lisää. Toinen puoli oli punainen ja se tarkoitti että piti taukoa. Siellä oli hieno ranta. Menimme myös aa-
vikolle. Leiripaikalla ratsastimme kameleilla. Siellä laskettelin lumilaudalla. Siellä oli hienot esitykset. Yhdellä
tanssijalla oli jouluvalomekko. Menimme Atlantikseen. Olin siellä delfiinien kanssa.
Loman alussa menin ensin mummille. Joulupukki tuli sinne. Sain kolme kassia lahjoja. Sitten me lähdettiin ko-
tiin. Sitten me mentiin kavereitten kanssa pulkkamäkeen. Sitten oltiin pari päivää kotona. Sitten lähdettiin
Ähtäriin. Oltiin siellä neljä päivää kavereitten kanssa. Ja yhden kaverin isä ampui raketteja. Hotellikin ampui
raketteja. Me uitiin paljon ja leikittiin paljon. Ja sitten me lähdettiin kotiin. Sitten oltiin vielä pari päivää kotona
Oli kiva kotona viimeisenä lomapäivänä. Kaverit tulivat Itävallasta ja toivat meille tuliaisia. Me leikittiin koko
päivä yhdessä. Sitten piti mennä sisään.
Me oltiin joulujuhlassa. Sitten me mentiin mummille. Jouluaattona me avattiin lahjat. Sitten tiistaina me läh-
dettiin kotiin. Kun tuli uusivuosi niin ammuttiin paljon raketteja. Kun mentiin kotiin niin me lähdettiin ulos kat-
somaan raketteja. Sitten me löydettiin raketti jota ei oltu lähetetty. Me sytytettiin se lähti ilmaan. Sitten me
mentiin katsomaan lisää ilotulitteita. Me nähtiin paljon hienoja ilotulitteita.
Satumaailma
 
Oli ennen muurahaiset. Yhtenä päivänä muurahaiset harjoitteli ja harjoitteli laulua nimeltään Kuolema on
kivaa huraa huraa! Kuolema on kivaa huraa huraa! Ne harjoittelivat siksi että alkaa sota, iso sota. Ne valmis-
tautui sotaan tekemällä mullasta suojan että ne toiset muurahaiset tekivät ison tankin ja ampui muuriin. Sit-
ten yksi muurahainen sanoi: Mitä vitsii, sota ei ole alkanut. Sitten joku ampui talapultilla niin että tankki rä-
jähti. Pum!Tankki räjähti haaahaa! Eli sota alko! Yksi muurahainen ampui singollaettä toinen muuri meni rikki.
Sitten muurahaiset luovuttivat. Huraa voitto! Uusi sota. Ok! Uus sota alkaa. Sitten taas rakennettiin uusi
muuri. Sitten tankki ampui muuriin että muuri ei mennyt rikki. Mitä ruttoo!Haahaa se on betonii! Minä luovutan. Niin minäkin. Loppu.
Myyrä, Jänö, Kissa, Koira ja Lintu
Olipa kerran pieni sievä mökki jossa asustivat: Jänö, Myyrä, Lintu, Koira ja Kissa. He elelivät kaikessa rauhas-
sa metsässä, kaukana kaupungin ruuhkista. Mutta heillä oli yksi pieni ongelma. He tekivät jokainen eri päivinä
ja heillä oli kinaa siitä mitä syötäisiin. Kun Jänö teki ruokaa oli ruokana vain porkkanaa, salaattia ja muita vi-
hanneksia. Myyrällä taas oli tapana laittaa ötökkämuhennosta. Lintukin piti ötököistä mutta mieluummin se
söi siemeniä. Eli arvaat varmaan mitä Lintu laittoi ruuaksi. Sitten olivat vielä Kissa ja Koira. Kissa pani muikku-
ja ja Koira luita. Kun pöytä oli katettu ja ruoka valmista ei kukaan muu kuin ruuantekijä syönyt. Eräänä iltana
eläimet olivat mietiskelleet asiaa enemmän. - Minulla on idea! sanoi Lintu. Lintu kertoi että mitäpä jos jotkut
eläimet muuttaisivat ulos. Se kävi kaikille ja seuraavana päivänä Lintu, Koira, Myyrä ja Kissa lähtivät ulos. Jo-
kainen löysi hyvän paikan ja jäi asumaan sinne.
Sivun alkuun
Lappi Mietimme, mitä asioita sanasta Lappi tulee mieleen. Oppilaat luettelivat seuraavat sanat: revontulet,
             joulupukki, poro, koiravaljakko, laskettelu, sukset, reki, lumi, tunturi. Nämä sanat piti esiintyä oppilai-
             den tarinoissa. Tarina sai olla faktaa tai fiktiota.
Kerran Lapissa oli niin iso lumipyry että pukin poro eksyi metsään. Hänellä oli jano ja nälkä. Sitten hänen piti
etsiä suoja. Hän löysi suojan. Sitten hiihtäjä löysi Petterin. Hän vei hänet lämpimään tunturitaloon. Petteri
lämpeni nopeasti. Revontulet loistivat taivaalla. Sitten he lähtivät koiravaljakolla joulupukin pajaan. He me-
nivät laskettelurinteen ohi. Siellä oli laskettelusuksivuokraamo. He löysivät joulupukin pajaan. Joulupukki oli
innoissaan. Hän kysyi missä sinä olit. Minä eksyin metsään. Sitten hän auttoi minua ja toi minut tänne. Hän
ansaitsee palkkion. Hän sai joulutimantin. Hän vei sen kotiin. Loppu.
Olipa kerran kolme poikaa joiden nimet olivat Toljanteri Vertti ja Pertti. He olivat ahkeria opiskelijoita varsin-
kin. He halusivat erityisesti tietää joulupukista koska joulupukki pystyy tekemään kaikenlaista satumaista.
Esimerkiksi hänen poronsa pystyy lentämään ja vetämään rekeä. Kaikesta eniten heitä ihmetti miten hän
pystyi jakamaan lahjat yhdessä yössä. Sen takia ne kolme poikaa halusivat lähteä Lappiin. Sitten he lähtivät
Lappiin. Kun he olivat Lapissa he näkivät siellä kaikenlaista ihmeellistä esimerkiksi poroja ja koiravaljakkoja
ja laskettelukeskuksia ja todella isoja tuntureita. Illalla joskus taivaalla loisti todella hienoja revontulia. Kai-
kesta ihmeellisintä oli että Lapissa oli pelkkiä lehtipuita. Sitten he saivat tietää Lapista tarpeeksi.
Olipa kerran herra Pöhkö Lapissa. Kun herra Pöhkö saapui Lappiin hän näki heti tekojoulupukin. Sitten herra
Pöhkö meni vuokra-asunnolle. Sinä iltana hän näki revontulia. Seuraavana aamuna herra Pöhkö vuokrasi
koiravaljakon ja ajoi sillä pitkään. Sen jälkeen herra Pöhkö lähti laskettelukeskukseen. Siellä hän oli kymme-
nen tuntia. Kun hän tuli pois hän näki joulupukin reen. Sen jälkeen herra Pöhkö näki lauman poroja jotka oli-
vat kaukana tunturissa. Sen jälkeen herra Pöhkö meni hiihtämään suksilla. Sen jälkeen herra Pöhkö meni
päiväunille. Päiväunien jälkeen herra Pöhkö meni ravintolaan syömään. Herra Pöhkön mielestä ruoka oli hy-
vää. Kun herra Pöhkö lähti lunta oli satanut niin paljon että hänen kenkänsä upposivat lumeen. Seuraavana
aamuna herra Pöhkö lähti Lapista.
Me oltiin viime vuonna hiihtolomalla Lapissa. Meidän mökki oli ison tunturin päällä. Me nähtiin revontulia. Me 
nähtiin iso luminen poro. Ja me lasketeltiin joka päivä. Minä laskettelin suksilla ja lumilaudalla. Ja näin kyllä
paljon joulupukkimainoksia. Meillä ei ollut koiravaljakkoa. Me hiihdettiin kolme kertaa. Kun me päästiin Lappiin
isoveli kysyi minulta: Aiotko lumilautailla? Aion. Paljonko?
Eräänä päivänä olin Rovaniemellä laskettelemassa ja halusin nähdä joulupukin. Me lähdimme katsomaan 
joulupukkia. Olin poron selässä. Kun poro juoksi minun naamaani lensi lunta. Se kutitti minua naamaan. Hiih-
den ja näin revontulia. Minä näin koiravaljakon ja olin reen kyydissä. Koiravaljakko meni tosi kovaa. Minun
hattuni melkein lähti päästä. Seisoin tunturilla ja hiihdin siellä. Kävin ravintolassa ja söin kana-aterian. Lähdin
jatkamaan erääseen tunturimaailmaan. Se paikka oli täynnä tuntureita.
Olipa kerran poro joka asui Lapissa. Hän tykkäsi juosta tuntureilla. Puu asui puun alla. Poro meni nukkumaan
ja näki unta että se lasketteli suksilla ja meni tosi kovaa. Poro näki tuntureilta koiria ja ne olivat koiravalja-
kossa kiinni. Silloin se heräsi. Ulkona oli revontulija. Ne ovat kauniita poro mumisi. Silloin taivaalla näkyi
reki ja lentävät koirat vetivät rekeä. Reessä oli joulupukki. Lumi oli kaunista. Menisinkö juoksemaan tuntu-
reille? Äkkiä joulupukki tuli poroa vastaan. Sitten poro muisti että tänään on jouluaatto. Joulupukki antoi
porolle kaulaliinan.
Kaksi hiirtä pomppi. Hei! No, lähdetään Lapin tuntureille. Selvä ensin pitää pakata. Pitää ottaa laskettelusuk-
set, kaakaota, leipää ja juustoa. No lähdetään. Niin he lähtivät matkaan. He näkivät poron. Ääk! Lähdetään
pakoon. He juoksivat. Täällä on liikaa lunta. Niinpä he menivät lepäämään. Sitten he jatkoivat matkaansa.
He olivat jo melkein perillä. Me olemme perillä. Katso, joulupukki siinä on koiravaljakko. Niin oli ilta tuolla nä-
kyy revontulia.
Yhtenä päivänä yksi perhe meni Lappiin junalla. Siinä kesti päivän. Niitten kaveritkin tulivat Lappiin. Missä se
joulupukki voisi olla? En tiedä. Nyt on yö. Nukkumaan! Keskiyöllä juna pysähtyi ja yksi poika heräsi. Vau!
Lentävä poro. Mitä? Lentävä poro. Vau! Sitten ilmestyi joulupukki meni reellä ympäri maailmaa. Yöllä kello
kaksi he olivat perillä. Perillä ollaan!Ei jaksa nousta. Jaksaa, jaksaa. Nähtiin revontulia. Niillä oli talo jossa oli
joulukuusi. Kuusen vieressä oli lahjoja. Jess!! Minä sain laskettelusukset! Jee. Sataa lunta. Lumi on jo 24 cm
syvä. Tiedätkö mikä on koiravaljakko? Hmm... En tiedä. Seuraavana päivänä ne menivät tunturiin suksilla.
Täällä on iso laskettelupaikka. Kun he laskivat niin he lähtivät kotiin. Loppu.
Eräänä päivänä Väykkä sanoi Maukalle:Mennään Lappiin laskettelemaan. Muista sukset Väykkä. Onko
Lapissa joulupukki? On, Väykkä vastasi. Muista koiravaljakko Väykkä. Ja reki. Lähdetään jo Lappiin revontulia
katsomaan Maukka innostui. Mennään mennään. Kun he olivat jo Lapissa Maukka halusi heti tunturille. He
näkivät poron ja ottivat kuvan. Täällä on paljon lunta Maukka sanoi Väykälle. Mennään jo sinne tunturille
Maukka sanoi. Mennään mennään sinne kubhan ollaan ensin perillä Lapissa Väykkä sanoi. Ollaanko jo peril-
lä? Maukka sanoi. Ollaan Väykkä vastasi. Jee tunturi on tuolla Maukka sanoi. Ole joskus hiljaa Väykkä sanoi.
Olen jo hiljaa. Älä huuda Maukka, Väykkä huusi. Miksi minä en saa huutaa ja sinä saat?Maukka murisi. Koska
omistan hiljaisuuden Väykkä sanoi hiljaisena.
Minä aion lähteä Lappiin Maukka sanoi. Lähden sinne nyt heti. Minä otan sinun suksesi. Et ota sillä aion
mennä hiihtämään niillä kohta. Menen laskettelemaan heti ja joulupukin pajaan. Matkaan reellä. Sitten kierin
lumessa. Lapissa on paljon tekemistä. Mutta millä sinä matkustat porojen maailmaan? Niin millä minä menen
Lappiin? Junalla. Kyllä! Niin Maukka pakkasi tavaransa ja lähti juna-asemalle. Väykkä tuli saattamaan hänet.
Kun juna tuli Maukka halasi Väykkää ja sanoi: Hei hei. Maukka asettui junaan. Vau. Onpa hieno juna. Konduk-
tööri tuli opastamaan Maukan hyttiin. Hyvää matkaa toivotti konduktööri. Onpa pieni paikka. Mutta kohta on
aamiainen. Kun olen Lapissa niin koiravaljakko vetää minua reessä. Muuten Väykkä on koira, hän voisi vetää
minua. Eikö niin Väykkä? Ai niin Väykkä ei ole mukana. Kunpa hän olisi mukana. Nyt en voi syödä Väykän
kanssa aamiaista. Enkä päivällistä. Enkä illallista. Ehkä löydän Lapista jonkun kaverin. Mutta nyt minä menen
aamupalalle. Tunturit loistavat. Revontulia ei ole Koiramäessä. Onpa hieno ruokala. Maukka ihasteli ruokia.
Seuraavana aamuna oltiin Lapissa. Maukka lähti junasta ulos. Hän vuokrasi reen jota veti koiravaljakko. Hän
näki kummoisen talon ja kipitti sisään. Siellä oli LUMIHIRVIÖ APUA! Maukka huusi sydän kurkussa ja alkoi
juoksemaan koiravaljakkoa kohti. Hän istui rekeen ja lähti pakoon. Hän meni juna-asemalle. Hän sanoi junan-
kuljettajalle: Lähde heti! Niin Maukka pääsi kotiin.
Tömps! kuului kun Tonttu Tohelo kaatui 23. kerran. TT(Tonttu Tohelo): Pyh. Kunpa en olisi joutunut viime
jouluna tutkimaan lapsien käytöstä suksilla. J (Joulupukki): Miten harjoittelu sujuu? Huonosti joulupukki. Miksi
et voi antaa käyttööni rekeä? Tai koiravaljakkoa? J: Koska et ole kokenut tonttu. On kesäloma, miksi on
vieläkin lunta, mietti Tonttu Tohelo. J: Minä menen nyt. Pärjäile. TT: Mi... Tonttu Tohelo ei ehtinyt sanoa lau-
settaan loppuun koska poro kerjäsi makupaloja. J: Ai niin muista harjoitella myös tunturilaskettelua. TT:
Mrrr! J: Heippa. TT: Nyt riitti. Minä lähden. Tonttu Tohelo pakkasi tonttulakin, ruokaa, vaatteita, ruokaa,
tonttulakin, narua, ruokaa, tonttulakin, sukset (toistaiseksi), ruokaa, tonttulakin ja lähti matkaan. Mutta
poro änkesi matkaan ja sillä tavalla Tonttu Tohelon matka sujui sutjakasti. Mutta karhu äkkäsi matkalaiset.
Poro säikähti ja juoksi pakoon. Karhu kompastui. Äkkiä sukset jalkaan ja pakoon ennen kuin karhu tokenee.
Tonttu Tohelo lähti mutta karhu heräsi ja jatkoi jahtia. Tonttu Tohelo lasketteli karhua pakoon. TT: Hei. Minä
osaan. Voin palata kotiin. Mutta on pimeä. Miten löydän kotiin? Onneksi revontulet näyttivät tien.
Olipa kerran ystävykset jotka asuivat Etelä - Suomessa. Toisen perhe oli rikas. Hänen nimensä oli Rebekka.
Toinen perhe oli kohtuullinen. Hänen nimensä oli Ilona. He olivat kyllä erilaisia mutta heillä oli yhteinen unelma
PÄÄSTÄ LAPPIIN! Nyt on hiihtoloma. Heidän vanhemmat veisvät heidät jumalla Lappiin. He menivät Ilonan
tädin luo. He lähtivät Ilonan tädin talvimökille. He vuokrasivat sukset. Mutta oli ongelma. Rebekka ei osannut
hiihtää ja miten matkalaukut kuljetettaisiin. Onneksi Ilonan tädillä oli koiravaljakko. Rebekka ratsasti porolla
ja  matkalaukut menivät reessä jota veti koiravaljakko. Parin tunnin kuluttua he leiriytyivät tulentekopaikalle.
Ilonan täti sanoi että huomenna oltaisiin perillä. He nukkuivat makuupusseissa. Lumi kimmelsi, revontulet
loistivat ja tunturit kohosivat jyrkästi. REbeksn teki mieli lasketella tuntureilta. Aamulla he jatkoivat matkaa.
Viimein he olivat perillä. Talvimökki olikin iglu. He pääsivät auttamaan itse joulupukkia. Sitä lomaa he eivät
unohtaneet vielä tänäkään päivänä. Hip-hei.
Aih miten ihana on mennä Lappiin! Väykkä sanoi. Illalla voi nähdä revontulia. Ja lasketella huimaa vauhtia
pitkin mäkeä. Myös kävellä tunturilla. Ja nähdä joulupukin. Maukkakin haluaisi mennä Lappiin vaikka ei tykkää
hiihtämisestä. Maukka sai idean miten Väykkäkin pääsisi Lappiin. Väykkäkin sai idean. Maukka sanoi: Hoh-
hoijaa menenpäs metsään öö... katselemaan maisemia. Oikeastaan Maukka meni makuuhuoneeseen. Heti
seuraavana päivänä Maukka pukeutui joulupukiksi. Mutta Väykkäkin oli pukeutunut joulupukiksi ja haki koira-
valjakon. Kun Maukka haki koiravaljakkoa kellarista se ei ollut siellä. Maukka haki sitten sukset jotka nojasivat
talon seinää. Kun Maukka tuli sisään ja sanoi: Hou Hou katsopas Väykkä minun upeaa rekeä. Ja miten lunta
tuiskuttaa ja miten kauniita poroja on. Maukka hämmästyi katsoessaan Väykkää. Molemmat purskahtivat
nauruun.
Kaksi siiliä leikkivät kotipihallaan kauniina lumisena päivänä. Toisen siilin nimi oli Piikki ja toisen nimi oli Pörrö.
Kun Piikki oli hakenut postin sieltä oli tullut Lapin esite. Siinä näkyi laskettelukeskuksen kuvia, koiravaljakko-
ja aikkea upeaa. Tuonne meidän on pakko päästä sanoi Pörrö. Mennään kysymään äidiltä voidaanko lähteä
Lappiin sanoi puolestaan Piikki. He menivät sisälle ja sanoivat äidilleen pääsisivätkö he Lappiin. Äiti vastasi:
Tietysti se käy lähdetään pakkaamaan. Ja isä voi hankkia liput junaan. Pörrö ainakin pakkasi Nalle Tahma-
tassun ja taskulampun, sukset ja paljon muuta kaikkea. Piikki pakkasi ainakin repullisen tavaroita. Nyt kaikki
tavarat olivat pakattu ja junaliput ostettu. Kaikki on valmista. Lähdetään rautatieasemalle. Oho, onpas paljon
ruuhkaa sanoi isäsiili. Niin on, koska se rautatieasema oikein näkyy? Ihan kohta äitisiili sanoi. Mutta ei siinä
kauan kestänyt kun se asema näkyi. He odottivat junaa todella todella kauan. Mutta kyllä se sieltä tuli. Oi!
Tuossa mainoksessa on todella hienot sukset Pörrö hihkui. Kello on jo paljon mennään nukkumaan. Aamulla
sitten ollaan Lapissa. Oli kyllä onni että yö meni nopeasti. Ja aamulla oltiin Lapissa. He olivat vuokranneet
mökin. He asettuivat mökkiin ja olivat siitä tyytyväisiä. He ostivat sukset jokaiselle. Heidän ikkunasta näkyi
illalla revontulet kauniina ja värikkäinä. He myös ajattelivat mennä huomenna tuntureille laskettelemaan. He
laittoivat sukset jalkaan ja lähtivät tuntureille laskettelemaan. Siellä oli kilokaupalla lunta. Lapset kysyivät
isältä pääsisivätkö he rekiajelulle tänään. Isä sanoi että oli jo myöhä niin huomenna voidaan tehdä se retki.
Ja niin he pitivät mukavan loman yhdessä.
Olipa kerran kissa nimeltä Maukka. Hänellä oli hyvä ystävä jonka nimi oli Väykkä. Hän on koira. Oli kaunis
talvipäivä. Maukkaa kyllästytti. Hän meni sanomaan Väykälle: Väykkä miksi kaikki on niin normaalia. Voisimme-
ko mennä jonnekin lomalle. Ei meillä ole varaa lentää minnekään, Väykkä vastasi. Edes Lappiin, se on hieno
paikka. Siellä on: tuntureita, revontulia, paljon lunta ja poroja. No sinne voimme kyllä mennä. Sepä hyvä,
minä menen pakkaamaan. Väykkää hämmästytti. Hän luuli että Lapissa on vain joulupukki, mutta sitä hän ei
sanonut Maukalle. No joko lähdetään? Maukka huuteli Väykälle. Tullaan tullaan. Joko ollaan perillä? Ei vasta-
han me lähdettiin. Entä nyt? Ei. Entä nyt? No nyt taidamme olla perillä. Mennään laskettelemaan, Maukka hih-
kui. No mennään. Kaiva vain sukset niin sitten voimme lähteä. Seuraavana päivänä he varasivat koiravalja-
kon. Se meni hyvin. Sitten he menivät taas loppupäiväksi. Seuraavana päivänä he menivät varaamaan reki-
ajelun. Se kestikin koko päivän. Seuraavana aamuna Maukka sanoi Väykälle: Ei täällä olekaan niin hauskaa.
Haluaisin takaisin kotiin. Niin minäkin, sanoi Väykkä.
Maukka valitti joka päivä: Lappiin, Lappiin, en muuta toivo. Selvä, me menemme Lappiin ja pamautti kirjan
kiinni. Mennään pakkaamaan. Sitten he varasivat liput ja menivät junamatkalle. Seuraavana päivänä he olivat
perillä. He näkivät hienoja tuntureita ja revontulia. Maukka sanoi: Eikö täällä ole joulupukkia? Kamalaa!!!!!
Sitten he lähtivät laskettelemaan suksilla. Hieno lumi peittää maan. Tuolla on poroja, sanoi Väykkä. Ja reki,
huomautti Maukka. Missä sitten on joulupukki? Hän on kadonnut. Tulin hakemaan juuri häntä avuksi. Minne
se riiviö meni? He huusivat ja huusivat mutta ei näkynyt ees pientä palaa joulupukista. Maukka alkoi itkeä:
Haluan mennä nukkumaan. Nythän on vasta klo. 13.15. Niin mitä se haittaa. Sitten he menivät nukkumaan.
Maukka unohti kaiken ja suuttui. Haluan nähdä joulupukin HETI!!! tai lähden pois parin päivän päästä. Mauk-
ka unohti kaiken mutta vaan hetkeksi ja sanoi Väykälle: Otetaanko kinkkuleivät ja kaakaot? Otetaan vain,
vastasi Väykkä. Minä menen tekemään, sanoi Maukka. Sitten hänen teki mieli silakoita, muikkua, lohta ja
ahventa. VÄYKKÄ, TULE, TÄÄLLÄ ON LEIPÄSI !!!Tullaan. Täältä tulee Mopot tiellä. Ei kun minä tein leivät ja
sinä odotit joten minä päätän ohjelman. Vain tällä kertaa, jooko? Väykkä aneli. Selvä, mutta vain tällä kertaa.
Sitten he katsoivat ohjelmaa Mopot tiellä ja söivät kinkkuleipiä ja joivat kaakaot. Tuolla on koiravaljakko,
sanoi Väykkä. Ihanaa. Maukkaa, missä sinä olet? Hän oli mennyt ulos. Hienoa, täällä on hieno lumipeite juuri
meitä varten. Väykkä sanoi: Voi, voi, se on kaikille. Vai että kaikille. Sehän nähdään, Maukka sanoi. Väykkä,
minä pelaan shakkia. Mu-, mutta, et sinä yksin sitä voi tehdä. Älä väitä vastaan. Minä vain yritin auttaa, sanoi
Väykkä itsekseen. Voi Maukkaa. Ti Tidii Tittidii lauleli Maukka samalla. Silloin Väykkä teki ulkona lumitöitä kun
Maukka pelasi shakkia ja joi kaakaoa. Väykkä, lähdetään kotiin. Selvä. He taas kerran pakkasivat, ostivat
junaliput ja matkustivat junassa. Onpa kuuma ja nälkä. Niin no vähän. He jäivät pysäkille ja menivät Lehmä
Muukkoselle kylään. No miten matkalla meni? Todella hyvin. Sitten he lähtivät kotiin.
Olipa kerran kolme kissaa ja yksi koira joiden nimet olivat: Miu, Mau, Mou ja Hau. Eräänä päivänä Haun huo-
 neesta kuului hirveää ulvontaa. - Mikä se oli? Mau kysyi. Sitten kuului vinkunaa. - Mikä se oli? Miu kysyi. Ja
vielä päätteeksi murinaa. - Nyt on jokin vialla, Mau sanoi. Kissat juoksivat katsomaan mitä oli tapahtunut.
- Mikä hätänä Vuh? kysyi Mau. - Ei yhtikäs mikään, Vuh sanoi onnellisena. - Katsokaa! Vuh heitti pitkän pitku-
laispaketin ja kirjekuoren. Mau avasi kirjekuoren ja luki. Siinä luki: Hyvä Vuh -serkku, minulla on sinua kovin
ikävä, joten ajattelin, että voisit tulla tänne Lappiin. Ota ne kolme kissaakin mukaan. T: Hau -serkku. - Mitä
täällä paketissa on? Mau kysyi. - Neljät sukset. Ja kirjekuoressa on neljä junalippua, eli minun pitää sitten kai
ottaa teidät mukaan. Niin eläimet sitten pakkasivat seuraavaa päivää varten laukkunsa ja kävivät hyvillä
mielin nukkumaan. Pirr. Pirr. Pirrirrirr. - Herätkää jo! Vuh huusi. - Milloin juna lähtee? Miu kysyi. - Minuutin
päästä! Tulkaa jo! Samassa sekunnissa kissat olivat jo valmiita. - Nyt lähdettiin! kaikki huusivat yhteen
ääneen. He tilasivat taksin ja lähtivät matkaan. - Voi ei! Juna lähti jo! Mou huudahti. Silloin taksikuski sanoi
- Jos olette Lappiin menossa, juna lähtee parin tunnin päästä. Kiitos tiedosta! Tulkaa Miu, Mou ja Vuh! Mau
sanoi. He odottivat ja nukkuivat ja odottivat ja nukkuivat. Sitten tuli kuulutus: Juna Lappiin lähtee nyt. - Nyt
tuli kiire! Vuh herätti kissat ja ystävykset juoksivat junaan. Mutta kaikki menivät eri juniin. Vuh tuli pian lumi-
seenpaikkaan.  - Lappi! Olen Lapissa! Mutta missä ovat  Miu, Mau ja Mou? Vuh nousi pois junasta ja näki
Hau -serkun kahvilassa. Hei Vuh! Katso kuka tuli viime junassa. - Hei Mou! Taisimme mennä kaikki eri juniin.
Samalla tulivat Miu ja Mau. - Päivää Hau! - Tässä ovat matkatavarat. - Taidanpa ostaa kaikille kakkua ja
kaakaota, Hau päätti. Kun he olivat syöneet vei Hau kaverukset pieneen tupaansa ja näytti nukkumapaikat.
- Taidamme lähteä vielä iltasella pienelle rekiajelulle, Vuh sanoi. Ottakaa reen lisäksi minulta koiravaljakko,
Hau lisäsi. Miu, Mou, Mau ja Vuh lähtivät lampsimaan reen luokse. Onneksi Hau oli jättänyt reen lähelle talo-
aan. Kissat kiipesivät kyytiin ja Vuh kiinnitti koiravaljakon. Pian Hau näki kaverinsa eräänä pienenä pisteenä.
Mutta silloin kuului sääennusteesta: Varoitus. Ulkona illasta kello kuudesta asti kova lumimyräkkä. Pysykää
siis sisällä. - Voi ei! Mitä minun pitäisi nyt tehdä? Hau kuitenkin päätti lähteä vasta seuraavana päivänä. 
Samaan aikaan Mau huomasi pilvien erääntyneen taivaalle. - Taitaa tulla lumimyrsky. - Miksi me pysähdyimme
Vuh uteli. - No katso eteen päin, kissat sanoivat vihaisina. Vuh katsoi eteen päin ja sanoi: - Noo ei mietitä sitä
nyt, vaan miten pääsemme täältä myrskystä. Oli alkanut pyryttää lunta mutta Miu löysi sukset reen pohjalta.
- Ruvetaan kiipeämään laskettelumäkeä ja katsotaan löytyykö mitään majataloa, Vuh keksi. He ottivat sukset
ja rupesivat kiipeämään. Pian he olivat jo tunturin laella ja tähyilivät ympärilleen näkyisikö missään suojaa.
- Hei, tuolla näkyy jokin vaja tai semmoinen, Mou huomasi. - Lasketellaan sinne, Miu ja Vuh sanoivat. Kun he
olivat lasketelleet alas he huomasivat että he talsivat suoraan talliin. He nukahtivat sinne tallin ja heinien
lämpöön. - Keitäs nuo ovat? kysäisi joku. - En minä tiedä, toinen vastasi. Silloin sisään tuli lyhty kädessä Jou-
lupukki. - Tulkaa poroni. Ketä nuo ovat? Joulupukki ihmetteli. - No panen ne tuonne rekeen, Joulupukki sanoi
sitten. Ja valoa nopeammin oltiin jo perillä. Kun Vuh heräsi se sai hepulin. - Keitä te olette? Missä minä olen?
Vastatkaa! Vastatkaa! Silloin se huomasi olevansa Korvatunturilla. - Hei! Tule ystäviesi luokse, Joulupukki sa-
noi. - Hei Miu, Mau ja Mou! Ja näköjään Haukin oli lähtenyt meidän peräämme. Vuh joi kaakaota ja sitten he
lähtivät kotiin. Mutta kotimatkalla Hau pysähtyi ja osoitti ylöspäin. Kaikki muutkin katsoivat ylöspäin. - Noita
sanotaan revontuliksi, Mou huomautti. Erivärisiä valojuovia ilmestyi taivaalle mutta vähitellen ne peittyivät
pilven taakse. He jatkoivat matkaa ja Hau kertoi kaikenlaisia tarinoita Lapista. Kun he pääsivät perille käytiin
nukkumaan. Seuraavana päivänä Hau lähti saattamaan Miuta, Mauta, Mouta ja Vuhia asemalle. - Hei hei,
Hau! Vuh huusi. Hei hei, Vuh! Hau vastasi. Silloin Vuh kysyi Haulta, tuleeko hän joskus heille. - Ihan varmasti.
Ja Vuhista varmaan tuntuu että Hau aikoo tulla.
Sivun alkuun
  Avaruusseikkailut
Valmistakaa raketti! Meillä ei ole ylimääräistä aikaa. Mitä on tapahtunut? Meteoriitti on tulossa. Mitä hyödyt-
tää  ampua raketti? Menemme etsimään asuinkelpoista planeettaa. Sitten mentiin. 10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1,
0, lähtö! Olisiko Jupiter. Se on halkaisija päiväntasaajallaan 142 984 km. Se ei ole asuinkelpoinen. Entä Pluto?
Se on kääpiöplaneetta niin kuin Ceres ja Eris. Mikä sitten on hyvä planeetta? Seis! Mikä nyt? Näin Marsissa
kuivuneita jokia. Onko siellä siis ilmakehä? Siitä otamme selvän. Mars Marsia tutkimaan. Selvä. Niin urhea
kaksikkomme teki retken Marsiin. Marsin halkaisija päiväntasaajalla on 6794 km. Aika pieni. Maan halkaisija
päiväntasaajalla on 12 756 km mutta Marsin on 6794. Apua! Mitä tapahtuu? Mars ei ole asuinkelpoinen.
Olemme tuhon omia. Prrr, prr. Mikä tuo ääni on? Se on puhelimeni. Odota hetki. Vastaan. Haloo. Mitä? Hei,
hei. Mitä siellä sanottiin? Että emme ole tuhon omia. Hiphei.
Olipa kerran tyttö nimeltä Klaara. Klaara oli kiinnostunut avaruudesta. Hänen isänsä oli kuuluisa astronautti
ja hänellä oli oma avaruusalus. Eräänä päivänä Klaara sanoi isälleen: Isä minäkin haluan avaruuteen. Olet
aivan liian nuori semmoiseen, isä sanoi. En puhu sinulle enää koskaan, Klaara sanoi isälleen. Seuraavana
päivänä isä sanoi Klaaralle: No hyvä on, saat tulla mukaan mutta vain tämän kerran. Kiitos isä, olet maailman
paras isä! Lähdetään ylihuomenna. Päivät kuluivat nopeasti. Viimein tuli päivä jota isä oli pelännyt. No niin
joko lähdetään? No lähdetään sitten. He lähtivät. Kun he saapuivat kuuhun niin Klaara lähti heti etsimään
kiinnostavia asioita. Mutta kun hän palasi, hänen isänsä ei enää ollut siinä. Mutta onneksi Klaara huomasi
maassa isän pipareita. Hänet on viety, Klaara sanoi. Hän seurasi pipareita kunnes tuli luolalle. Luolasta kuu-
lui huutoa. Klaara meni luolaan. Hän näki luolassa isänsä ja jonkin avaruusolion. Hänellä oli aseina vain sata
euroa, hienon vaasin kopio ja suklaakarkkeja. Ensimmäisenä Klaara heitti satasen. Ei tapahtunut mitään. Sit-
ten vaasin. Ei tapahtunut mitään. Sitten suklaakarkit. Avaruusolio lähti heti niiden perään ja tiputti isän.
Matkalla Klaara kysyi isältään: Lähdetkö ensi kuussa sille matkalle avaruuteen? NO EN!
Olipa kerran Wiki, Guki ja Nuki. He asuivat Venuksessa. He olivat vihreitä olentoja jotka elelivät avaruudessa.
Eräänä päivänä Guki keksi idean. Meidän pitäisi käydä muissa planeetoissa. Siellä oli hauskaa. Minulla on
yksi planeettakirja, Wiki kertoi. Kolmoset menivät Wikin huoneeseen. Wiki etsi kirjahyllystä jossa oli monta
sataa kirjaa ahtaasti yhdessä. Wiki, Guki ja Nuki etsivät ja etsivät mutta eivät löytäneet. He etsivät vielä mut-
ta eivät löytäneet. Meidän pitäisi muistaa kyllä joitakin planeettoja. Nyt tuli mieleen esimerkiksi Koukkuhirviö,
Haisujuusto, Neptunus, Maa, Gugugagugigi ja Saturnus. Nyt täytyy päättää mille planeetalle menisi. Voidaan-
ko me mennä Saturnukseen? Wiki kysyi. En minä haluaisi ainakaan. Enkä minä, voitaisiin mennä Neptunuk-
seen. Sehän on ihan Uranuksen vieressä. Juu mennään Neptunukseen. Se on lähellä aletaan pakkaamaan.
Wiki, Guki ja Nuki pakkasivat mukaan ruokaa, juomaa, vaatteita ja leikkitavaroita. He astuivat ufoon. Se oli
arvokas avaruuskone. Ufon sisällä oli tuhat nappia. Yksi nappi oli juomanappi. Kun painaa siitä niin se antaa
vettä tai jotain muuta juomaa. Mutta nyt ystävykset olivat aluksessa. He painoivat käynnistysnappia. 3, 2, 1,
NOLLA!!! Ufo löhtee nyt. He matkasivat monta päivää. Yli 6. Pian he olivat Neptunuksessa. Neptunus oli sininen. Minä jään tänne asumaan. Niin minäkin.
Eräänä päivänä Hau oli päättänyt että lähtee avaruuteen. Hänen Duu kaveri sanoi ET VOI LÄHTEÄ!!!! Miksi?
Koska muuten tulen mukaan. Tule vain. Minä pakkaan. Minä teen eväät. Sitten he menivät rakettiin. Minä
ajattelin mennä äääääääääää Venukseen. Sinne siis. Sitten he lukivat kirjaa, söivät, nukkuivat, leikkivät ja
pelasivat ja tietenkin odottivat. Milloinkohan ollaan perillä? En tiedä voi mennä 2 h. Mutta me unohdimme TA-
VARAT!!! VOI EI !!!! Mitä me nyyyyyyyyt tehdään? Mitä pomppuja nämäääää ovat? Miksi minulta kysyt? Siksi.
Me olemme AVARUUDESSA. JEE. Laskeuduimme jo. Mitä ihmettä me olemme Sokuksessa planeetalla. No leh-
dessä sanottiin että Sokuksessa planeetalla  on avaruusperhe. En tiennytkään. Jaa mennään katsomaan
heitä. Jos löydämme heidät sanon lehtimiehelle. Ei et voi he ovat uhanalaisia. Katso. Merkurius, Kuu, Neptu-
nus ja pahin MUSTA AUKKO !! KAtso avaruusperhe. Moi. Duplodi. Mitä Kodus. Tuletteko Maahan? Vaikka. He
osaavat suomea. Jee!! Tulkaa. Sitten he olivat Maassa. Mennään meille. Kyllä. Hei otetaan kaakaota. Muistat-
ko kun mentiin avaruuteen? No kyllä. Sitten avaruusperhe muutti Haun kotiin.
Olipa kerran kaksi miestä. He menivät avaruuteen. Yhden nimi on Perttu ja yhden nimi on Wille. Willw on Ame-
rikasta. Perttu sanoi: Me mennään Jupiteriin. Wille sanoi: Oke! He näkivät Saturnuksen, Maan ja NEptunuksen
Siellä ei ollut melkein ketään. He näkivät yhden köyhän miehen. Joku sanoi: Ruokaa ... Wille sanoi: Ei meillä
ole. Perttu sanoi: On! Köyhä mies sanoi: Anna. Perttu sanoi: Okesiin. Wille sanoi: Mikä sinun nimesi on? Juho.
Perttu sanoi: OKe! He jatkoivat matkaa. Iso talo räjähti. Pum! Juho sanoi: Mitä.... Mikä se oli? Wille sanoi: Talo! Joku räjähti. Juho: Täällä on vaarallista. Perttu: Tiedän. Wille: Lähdetäänkö? Juho: Joo! Perttu: Sama
täällä. He lähtivät toiseen paikkaan eli Saturnukseen. He olivat jo perillä. Juho: Perillä ollaan.
Osasi mietti millaista olisi olla avaruudessa. Ansa myös mietti millaista ostaa vain pähkinää. Ossi päätti läh-
teä avaruuteen Ansan kanssa. Eka hän kuitenkin kysyi Ansalta: Haluatko lähteä kanssani avaruuteen? Ansa
sanoi: Jos ostetaan paljon pähkinöitä. No ostetaan sitten ja myös porkkanaa Ossi sanoi innoissaan. Ansalla
oli kysymys Ossille: Miten me päästään avaruuteen? Ossi sanoi: Raketilla tietysti. Muuten mene jo pakkaa-
maan Ossi käski. Niin Ansa meni ja totteli Ossia. Hetken päästä Ansa oli pakannut tavarat . Minä olen jo pa-
kannut Ossi. Nyt juostaan Ossi huusi Ansalle kun he olivat avaruudessa. Katso Ossi tuolla on joku planeetta.
Aivan se on Nekku Ossi sanoi. Ai Nekku. Outo planeetta. Mennään sinne Ansa sanoi. Mennään vain Ossi sa-
noi. Kun he olivat laskeutuneet planeetalle he näkivät vain karkkia. Katso Ossi mitä tuolla on. Karkkikäpyjä
ja karkkiporkkanoita. Mikä onnen päivä! sanoivat Ansa ja Ossi yhteen ääneen ja he säntäsivät karkkien
kimppuun. Hetken päästä he olivat valmiina ja he lähtivät kotiin. Kun he olivat avaruudessa Ansa näki oudon
planeetan. Katso Osii tuolla on outo planeetta! Ossi sanoi: Tuo ei ole planeetta vaan musta aukko. Mikä se
on? Ansa kysyi. Se on sellainen joka imee kaiken sinne reikään Ossi selitti. Mutta loppujen lopuksi se oli vain
unta.
Olipa kerran avaruusolio. Avaruusolio asui kraatterin sisällä. Avaruusolion kotiplaneetta on Saturnus. Avaruus
olion nimi on Dudu. Dudu yleensä juoksee Saturnuksen renkaassa. Dudu juoksee tosi kovaa Saturnuksen
renkaassa. Dudu lähti avaruusaluksella pitkälle avaruuteen. Siellä oli pilkko pimeää. Avaruusalus meni tosi
kovaa. Silloin Dudu näki jonkun mustan aukon. Dudu ihmetteli mikä se on. Dudu muisti että äitinsä sanoi että
pitää varoa mustia aukkoja. Dudu lähti eri suuntaan. Dudu meni kotiin. Dudu otti teetä. Tee maistui hyvältä.
Nyt Dudu meni nukkumaan. Aamulla Dudu otti kaakaota. Dudu muisti että tänään oli avaruusaluskilpailu. Du-
du lähti heti kilpailuun. Dudu oli viimeinen mutta hän kaahasi tokaksi. Dudu meni vielä kovempaa ja meni
ekaksi. Maaliviiva näkyy jo ja Dudu voitti.
Terve, minä olen ..... Minä lähden tänään Rosvoplaneettaan avaruusraketilla puoli yhdeksältä. Olen huo-
menna Rosvoplaneetalla, jossa on rosvoja. Olen ammatiltani poliisi ja otan rosvot kiinni. Minä vien rosvot
vankilaan. No nyt minä lähden matkaan. Minä kuljen torin läpi, kirkon läpi ja kaupungin läpi. Hurraa minä olen
rosvokylässä. Minä voin alkaa ottamaan rosvoja kiinni. Oho, onpa paljon rosvoja minun pitää pukeutua vale-
asuun. Missä on wc? Tuolla. Kiitos. Ole hyvä. Ai mitä? Ei mitään. Minä tiedän että olet rosvo. Joku otti minut
onneksi. Minulla veitsi. Se oli rosvo. Minä otin rosvon kiinni ja vein vankilaan. Minä jatkoin matkaa ja näin
taas rosvoja. Vein 300 rosvoa. Vankilassa on yhteensä 1000 rosvoa.
Suuren, suuren tammen onkalossa asui kolme kettua. Heidän nimensä olivat: Tupsu, Pörhö ja Pehmo. Heidän
yhteinen haaveensa oli että heillä olisi oma raketti, jolla he pääsevät avaruuteen tutkimaan planeettoja ja
mustia aukkoja ja kaikkea upeaa. Mutta yhtenä päivänä Pörhö sanoi: Minä menen avaruuteen toteuttamaan
unelmani. Rakennan raketin, ja hankin oikean astronautin puvun. Tulkaa mukaan, rakennetaan raketti yh-
dessä ja ostetaan teillekin asut. Tulkaa, lähdetään ensin kaatopaikalle etsimään osia rakettiin. Oho, minä
löysin todella suuren rautakasan!, huusi Tupsu. Viedään nämä kotiin, rakennetaan raketti, ja lennetään heti
huomisaamuna avaruuteen. Ketut ahkeroivat koko päivän, ja lopulta raketti oli valmis. On vielä ostettava ne
asut. Lähdetään kaupungille ostamaan puvut. Ja niin he lähtivät matkaan. Oivoi! huusivat ketut ääneen.
Viimeiset avaruuspuvut ostettiin juuri äsken. Ei voi mitään, mennään katsomaan jostakin toisesta kaupasta,
kyllä niitä löytyy lisää, Pehmo sanoi ja lähti etsimään lisää asuja. Tuolla niitä on, huusi Pörhö, ja osoitti isoa
kauppaa tien toisella puolella. He juoksivat hiki hatussa kaupan eteen ettei niitä ostettaisi. Oli kuitenkin onni
että asuja ei ollut vielä ostettu. Ja he lähtivät kohti kotia. Kotona he lähtivät aikaisin nukkumaan että aamulla
jaksaisivat lähteä avaruuteen. He söivät illallisen, pesivät hampaat, kävivät pesulla ja menivät nukkumaan.
Aamulla aikaisin he pukivat avaruuspuvut päälleen ja astuivat rakettiin. Lähtölaskenta alkaa viisi, neljä, kolme
kaksi, lähtö! Uskomatonta olemme raketin kyydissä, sanoi Tupsu ihastuneena. Huomio, huomio, lähestymme
suurta meteoriittiparvea, olkaa varuillanne. Oijoijoi! tämä alus tärisee, huusi Pehmo. Mutta onneksi se oli pian
ohi. Katso tuolla on Kuu. Laskeudutaan ensin sinne. Noniin valmistautukaa laskeutumaan Kuun pinnalle,
sanoi Pörhö, ja avasi varovasti raketin ovea. Onpas täällä kuhmuraista, sanoi Tupsu, kun hyppeli ylös, alas.
Oi kyllä täällä on pomppuisaa!, huusi Pehmo. Minua alkaa jo huimata, lähdetään nyt vaikka etsimään mustia
aukkoja, mutta ei mennä liian lähelle. He löysivät mustan aukon, mutta sanoivat, että he eivät oikein uskaltai-
si mennä lähellekään aukkoja. Ja niin he lähtivät iloisina kotiin.
Olipa kerran kaverukset nimeltään Sini ja Julia. He molemmat olivat kiinnostuneet avaruudesta. He olivat j
oskus keksineet ihan pähkähulluja ajatuksia. Mutta tämä idea oli ihan outo. He menisivät avaruuteen. Mutta
oli yksi ongelma: Mistä saa varusteet? Tarvitaan kypärä, puku ja happipullo. Julia sanoi: Viis välineistä, kyllä
me pärjätään ilmankin. Käytetään sänkyä rakettina, Sini sanoi. Ja pitää ottaa myös eväät! No mennään
keittiöön. Mutta siellä seisoi avaruusolio. Se oli oikeastaan syötävän söpö. Mikäköhän sen nimi on?
ystävykset sanoivat. Avaruusolio vain kökötti paikalla. Julialla oli suklaakarkkeja. Hän otti suklaakarkin taskus-
ta ja näytti sitä avaruusoliolle. Avaruusolio sanoi: Karkki, ja nappasi sen suuhunsa. Avaruusolion nauttiessa Sini huomasi, että keittiön pöydällä oli avaruusalus. Sini hiipi sen luokse ja alkoi painella erilaisia nappeja.
Hän painoi vihreää nappia jossa luki laukaisu. Hän nousi ilmaan melkein meni katon läpi. Sitten kaikki alkoi
pimenemään kunnes kaikki oli pimeää. Oikea painajainen. Herätyskello pirisi. Oliko se vain unta?
Olipa kerran eräs poika jonka nimi oli Mark. Hän oli innokas avaruuden tutkija. Hän ajatteli joskus jopa
muuttaa avaruuteen. Eräänä päivänä hän ajatteli lähteä avaruuteen ja rakentaa sinne kodin. Sitten hän
lähti avaruuteen, mutta kun Mark ylitti ilmakehän Markia alkoi pelottaa. Mutta kun Mark näki miten hienoa
avaruudessa oli häntä ei enää pelottanut. Sen jälkeen hän mietti mille planeetalle hän rakentaisi talon. Kun
hän vähän aikaa mietti niin hän keksi oivan ratkaisun. Hän menee jokaiselle planeetalle ja sitten miettisi mil-
le planeetalle hän rakentaa talon. Sitten hän meni ja selvisi että hän rakensi talon Marsiin.
Olipa kerran kolmoset nimeltä: Heimo, Lauri ja Juhani. He olivat aina halunneet tietää minkälaista olisi ava-
ruudessa. Eräänä aamuna Lauri oli lukemassa aamulehteä. Siinä oli ilmoitus jossa luki: Haluaisitteko matkus-
taa avaruuteen? Yhtäkkiä Laurin ilme kirkastui ja hän huusi: Jihuu, tämä on maailman paras päivä. Juhani
tuli alakertaan ja sanoi: Mitä ihmettä? Lauri kirkui: Me päästään ilmaseks avaruuteen. Juhani huusi: Tänään
on paras päivä! He kutsui Heimon paikalle. Kun he olivat kertoneet Heimolle, Heimo oli onnellinen. Kolme päi-
vää myöhemmin Lauri luetteli kaikki työ?????: MInun lätkätreenit. Kyllä. Kaikki Juhanin lätkätreenit. Kyllä. Hei-
mon kaikki jalkapallotreenit. Kyllä. Meidän auton katsastus. Kyllä. Maalataan seinät. Kyllä. Juhanin kauppa-
reissu. Kyllä. Ja minun pitää nyt mennä auraamaan lumet. Lähtöpäivänä Lauri sanoi: Onpa jännittävää, kun
he lähtivät raketin sisään. Nyt alkaa lähtölaskenta: yksi, kaksi, kolme, nyt! Kuului tom, tik, tok, tok. Tunnin
päästä Lauri kiljui: Nyt mennään avaruudessa! Juhani heräsi ja sanoi: Me ollaan nyt avaruudessa. Niin ollaan,
Lauri innostui. Nyt mennään katsomaan ulos laskeudutaan tuonne Qretaan. He laskeutui sille planeetalle.
Täällä on liian kylmä. Sen planeetan nimeksi tuli Jääplaneetta. He jatkoivat matkaa. Puolen tunnin päästä
he löysivät uuden planeetan . Siellä oli hirveästi hedelmiä, mutta oudon näköiset avaruusoliot karkotti meidät
pois. Kahden ja puolen tunnin päästä he löysivät kultaa. He ottivat palan kultaa ja lähtivät takaisin kotiin.
Olipa kerran talo, jossa asuivat Miu, Mau, Mou ja Vuh. Ja nyt lähdemme seuraamaan mitä he tekevät.  - Mou,
posti tuli! Vuh huusi. Mou ryntäsi alas yläkerrasta. - Vihdoin! Tätä olen odottanut koko päivän! Mou ryntäsi
ulos juuri kun posteljooni oli tulemassa. Mou kaivoi posteljoonin laukusta postin.  - Kiitos, ja hei hei! Katso
Vuh, tämä on sinulle. Miu ja Mau nämä ovat teidän! Ja tämä on minun! Mou avasi kirjekuoren ja luki ääneen:
- Hyvä Mou, olet voittanut kalasyöntikilpailun. Siitä hyvästä saat ... Mitä ihmettä? -Mikä on palkintosi? Mau
uteli. Ilmaisen rakettimatkan ja miljoona euroa. -Vau. Milloin lähdet?  -Ehkäpä huomenna. Mou rupesi pakkaa-
maan ja oli illalla hirveän väsynyt.  - Heeräätyys! Herää jo Mou! Hän ei herää Miu. Mou oli vieläkin nukkumas-
sa vaikka kello oli yksitoista. Tööttöröö. Tump tamp tump. Träät truut truut. - Mitä nyt? Mou kysyi unenpöppe-
röisenä. - Nyt sinä heräät! Vuh huusi. - Ai nyt? Paljonko kello on? Mou kysyi ja nousi sängystään. - Kello on
kaksitoista, Mau sanoi ja meni viemään torveaan pois.  - Paahdoin sinulle leivät jo, Miu huomautti ja pani
viulunsa sen koteloon. Mou taas meni tekemään aamutoimia. - Tulkaa jo! Vuh huusi kun oli pukenut. - Ethän
sinä tule, Mou huomautti Vuhille.  - Minä saatan sinut ja Miu sekä Mau saattavat myös. - No selvä sitten.
Näetköhän siellä Kuun tai Auringon? Mou tilasi taksin ja niin sitä lähdettiin. Pian he näkivät edessään ison
hökötyksen. Siis raketin. - Miksi täällä on neljä astronautin pukua? Mou kyseli. - Kuulimme että sinulla on kol-
me ystävääkin. Jospa he lähtisivät mukaasi.  - No sekin kyllä käy! huudahtivat Moi, Mau ja Vuh. - Puetaan
äkkiä. Pian alkaa lähtölaskenta., Miu huomautti. Ystävykset pukivat puvut päälleen ja kipusivat rakettiin. Miksi
puuh minun huuh täytyy ääh aina kantaa lääh matkatavarat? Vuh valitti kun kömpi sisään rakettiin. - Nyt al-
kaa lähtölaskenta! Turvavyöt kiinni! Mou huusi.  - Kymmenen! Yhdeksän! Kahdeksan! Seitsemän! Kuusi! Viisi!
Neljä! Kolme! Kaksi! Yksi! Noilla! - Neljä astronauttia lähtevät matkaan! Mou lisäsi. Melkein heti he olivat ava-
ruudessa ihailemassa tähtiä, mustia aukkoja ja muita sellaisia. Äkkiä kuitenkin kuului hirveä rysähdys. - Tai-
simme osua Kuuhun, Vuh tuumi.  - Jatketaan matkaa, Miu sanoi. - Mikä tuo litku on joka tuolla leijailee? Mau
ihmetteli ja keksi silloin mitä se oli kun raketti pysähtyi. Miu avasi oven ja työnsi Moun ulos. Mau hyppäsi pe-
rään ja Miu sanoi Vuhille, että yrittää löytää lentäviä lautasia ja hyppäsi sitten ulos. Mou antoi kaikille ämpärin
ja he yrittivät ottaa bensaa ämpäreihin. Silloin tuli ruskea pieni nelisilmäinen otus heidän eteensä. - Päivää
muukalaiset. Huoltoasema on tuolla päin, se sanoi ja kiinnitti köyden heidän rakettiin. Mou, Miu ja Mau kipusi-
vat rakettiinsa kun otus kiinnitti toisen pään narusta omaan autoonsa. He ajelivat siinä jonkun matkaa ja
pysähtyivät oudolle planeetalle. Siellä kaikki oli ruskeata.  - Öh, kiitos! Vuh kiitti ruskeaa otusta joka katosi
pian kaupungin hälinään. Vuh ja Miu työnsivät rakettia ja Mou veti Maun kanssa sitä. Kun he olivat päässeet
huoltoasemalle, totesi korjaaja, että sen korjaamiseen menee päiviä.  - Voitte yöpyä hotellissa, joka on parin
korttelin päässä. - Sinne siis! Mou huudahti. Pian he olivat siellä ja astuivat sisään. Voi kun siellä oli kaunista,
vaikka kaikki olikin ruskeaa.  - Saanko sinulta viisi senttiä? Vuh kysyi Miulta. Miu antoi Vuhille heti ja Vuh tal-
lusti tiskille. Pian Vuh palasi avaimet tassuissaan. - Heille viisi senttiä on yhtä paljon kun meille tuhat euroa,
Vuh selitti. -Tähän sisältyy kai aamupala, Vuh lisäsi. Heidät saatettiin huoneeseen joka oli aika tilava ja he
rupesivat nukkumaan. Aamulla kun Vuh heräsi se söi aamupalan ja herätti Miun, Maun ja Moun. Mou kertoi,
että illalla ennen kuin hän oli nukahtanut soi puhelin. Se soittaja oli ollut korjaaja, joka sanoi raketin olevan
kunnoissa. - Nyt voimme lähteä kotiin! Mau iloitsi. He lähtivät hakemaan rakettiaan. Mau oli jo päättänyt hyvän lähtöpaikan.  - Hei hei ja hyvästit! he huusivat ja niin sitä mentiin. Äkkiä vauhti alkoi kiihtyä ja he
pyörivät ympyrää. - Me olemme mustassa aukossa! Mou kiljaisi. Mou tippui kyydistä ja siihen tarttui outo
karvainen tassu. - Apua! Aoua! Auttakaa! Mou huusi ja avasi silmänsä.  - Mitä ihmettä sinä lattialla teet? kysyi
Vuh, joka oli tarttunut Mouta kädestä. - Olet voittanut kalansyöntikisan! Miu huusi ja kiikutti lappua.  - Ei ava-
ruusmatkaa! Mou kiljaisi. - Palkintona on kaloja, Mau sanoi ja hymähti.
Avaruustutkijat olivat todella uteliaita tietämään, mitä tapahtuisi jos mustaan aukkoon joutuisi. Eräänä
päivänä lapset Niko ja Leila halusivat lähteä avaruuteen. Tietenkin he saivat lähteä, sillä kaikki olivat lapsia.
Aikuisia ei siihen aikaan ollut. Niko ja Leila laukaisivat raketin ja hyppäsivät kyytiin. Hetken kuluttua heidän
polttoaine loppui. Heidän rakettinsa alkoi pudota avaruuden syvyyksiin. Yhtäkkiä he pysähtyivät ja tömähti-
vät johonkin. Se oli planeetta. Se oli sinertävä, siitä he päättelivät että se oli Neptunus. Sinisyys johtuu
metaanista, Leila sanoi. Niko tiesi että Neptunusta kiertää 13 kuuta. He saivat tiedon, että heidän kilpailijan-
sa olivat löytäneet uuden planeetan jonkun portaalin kautta. Niko ja Leila toivoivat, että he olisivat löytäneet
portaalin niin heidän aluksensa mahtui portaalista. He menivät Dance-histooria Planeettaan. Mutta sen tilalla
olikin musta aukko. He olivat liian lähellä, niin he imeytyivät mustan aukon syvyyksiin. Se olikin portaali. Se
vei heidät Uutuus Marsiin. Siellä oli ovi. He avasivat sen ja kun he olivat oven sisäpuolella heidän kilpailijansa
olivat lukinneet oven. Niko alkoi kaivaa maata. Hän, hän löysi kristallin. Kristallin sisällä oli jotakin. Se oli jotain
ruskeaa. Se oli aarrekartta. Se johdatti heidät heidän omaan alukseensa. Siellä oli jokin salaluukku. Siinä oli
jotain kovaa. Kun he koputtivat sitä niin että tuli väre. Se siis oli nuoruudenlähde. Leila kertoi, että vuoden
välein tuli väre, että kaikki pysyivät lapsina. He saivat tiedon tutkijoilta, että meteoriitti meni Maata kohti.
Kun Niko ja Leila olivat Maassa, se meteoriitti iski salaman nopeasti. Sen voima ja isku oli niin voimakas, että
ne lapsina pysymisväreet muuttuivat sellaisiksi, että kaikki muuttuivat nopeasti aikuisiksi. Siitä aikuiset saivat
alkunsa. Siitä alkoi nykyaikamme. Mutta sen tarinan muistavat vain lapset. Tätä seikkailua eivät lapset ole
vielä unohtaneet.
Olipa kerran Huuska. Huuskalla oli hieno avaruusalus. Hän pyysi kavereitaan mukaan. Hän pyysi Hiiskun,
Haskun ja Ryynin. Huuska pyysi että he lähtisivät avaruuteen. He halusivat mielellään mukaan. He pukivat
avaruuspuvut ylleen ja lähtivät alusta kohti. Kun he olivat avaruusaluksella Huuska käynnisti moottorin. Muut
istuivat alas. He menivät aika lujaa vauhtia. Hiiskua alkoi pelottaa. Äkkiä Huuska huudahti: Varokaa meteoriit-
teja! Kaikkia alkoi pelottaa kovasti. Hiiskua alkoi itkettää. Yhtäkkiä he huomasivat että he olivat kuussa. Kuun
pinta oli kovaa kaikkien mielestä. Ja pölyinen. Ystävysten oli kiva pomppia ja leijua kuun pinnalla. Mutta kai-
kille tuli kova nälkä. Niin oli pakko lähteä kohti kotia syömään.Haskun ja
Olipa kerran galaksi .x.oo. Ja siellä oli megaheppuja ja ne olivat vaarallisia. Mutta yksi taistelija oli paljon
vaarallisempi ja megaheppujen kuningas oli hyvin paha. Mutta galaksin sisällä oli maailman suurin timantti. Mutta taistelija .s..4.c. halusi sen. Kerran yöllä hän laittoi atomipommin planeettaan ja sitten hän lähti aluksel-
laan pois. Ja kun kului puoli tuntia ja sitten planeetta räjähti. Mutta timantti jäi avaruuteen. Ja sitten eräänä
päivänä hän tuli ison aluksen kanssa ja ampui siihen naruammuksia. Ja sitten hän veti raketilla timanttia. Hän
veti sen maapallolle ja laittoi sen lukkojen taakse.
Sivun alkuun
Lumi -runot
Lumi on valkoista Lumi on valkoista Lumi on kaunista
Lumi on pehmeää Lumi on pehmeää Lumi on lempeää
Lumi on kimaltelevaa Lumi on ihanaa Lumi on kimmeltävää

Lumi kutsuu joulua

Lumi kutsuu ulos. Lumi kutsuu luokseen.
Lumi on valkoista Lumi huokailee Lumi on kylmää
Lumi on kimmeltävää Lumi hiippailee Lumi on valkeaa
Lumi on hauskaa Lumi kertoo Lumi on pehmeää
Lumi kutsuu ulos Minä teen lumesta lumienkelin Lumi on mukavaa
Lumi on pehmeää Lumi on vitivalkeaa Lumi on valkoista
Lumi on valkeaa Lumi on kimmeltävää Lumi on pehmeää
Lumi on kimaltelevaa Lumi on leijuvaa Lumi on kimmeltävää
Lumi on kovaa Lumi kutsuu temmeltämään Lumi kutsuu leikkimään
Lumi on pehmeää
Lumi on valkeaa
Lumi on puhdasta
Lumi kutsuu hiihtämään.
Sivun alkuun
Itse keksityt aiheet
Morduun legenda
Olipa kerran kauan kauan sitten eräs satumaa jossa eli todella hyvä hallitsija. Hänellä oli neljä poikaa. Nuorin
oli viisas, toiseksi nuorin oli kekseliäs, tokaksi vanhin oli kohtelias ja vanhin oli vahva. Eräänä päivänä hallit-
sija kuitenkin sairastui ja kuolema oli lähellä. Kun hänen elämänsä viimeinen päivä oli koettanut hän sanoi
ettei ainakaan vanhin poika perisi valtaistuinta. Kun koetti seuraava päivä ja hallitsija oli kuollut niin vanhin
pojista astui veljiensä eteen kaksi todella isoa kirvestä kädessään. Vanhimman pojan pikkuveljet arvasivat
että hän aikoi vallata valtaistuimen ja siitä seurasi sota. Veli astui veljeänsä vastaan. Jokainen veli johti sota-
joukkoa mutta vanhimman veljen sotajoukko oli vahvin. Silti vanhin poika ei perinyt valtaistuinta. Siitä asti
hän kuljeskeli metsissä. Eräänä päivänä hän kohtasi siniset tulet jotka veivät hänet erään rähjäisen mökin
luo. Mökissä asui noita joka osasi tehdä loitsuja. Hän pyysi noitaa antamaan hänelle kymmenen miehen voi-
mat ja palkaksi antoi sormuksen. Noita teki loitsun ja antoi hänelle ison kupin jossa oli ainetta. Sitten vanhin
veli meni veljiensä eteen ja valtasi valtaistuimen ja samalla hän joi myrkkyä. Hän sai kyllä kymmenen miehen
voimat mutta valtavan mustakarhun muodossa. Ensimmäiseksi hän tappoi veljensä ja heidän sotajoukkonsa.
Puolustaa ei kannattanut sillä jousipyssyn ammukset eivät tehonneet mustan karhun paksuun nahkaan. Sit-
ten hän palasi sotajoukkonsa eteen. He näkivät vain pedon ja niinpä hän tappoi heidätkin.
Kauhutalo
Eräänä päivänä Eetu meni kävelylle Tuomaksen kanssa rantaan. Eetu: Tule Tuomas! Tuomas: Selvä! He läh-
tivät rantaan mutta edessä oli tosi pelottava talo jossa oli rikkinäiset lasit ja ovet ja kaikki oli ruostunut. Hei-
tä pelotti ja he lähtivät kotiin ja Eetu sanoi äidille: Äiti minä ja Tuomas nähtiin pelottava talo. Äiti: Vai niin Eetu
Älä ikinä mene sinne! Eetu: En mene. Taas he menivät talolle. Eetu ja Tuomas ottivat taskulamput. Eetu: Tule
Talosta kuului pelottavaa ääntä. Eetu heitti kiven ja kivi räjähti. Tuomas: Vau! ANSA. Sieltä ilmestyi vanha
mummo joka oli kiltti. Hän ei pitänyt vanhoista ihmisistä mutta piti nuorista.
Maukan ja Väykän haaveet
Eräänä päivänä Maukka halusi lähteä Marsiin. Niin Väykkäkin oli halunnut lähteä Marsiin. Mutta Maukka ei
tiennyt että Väykkäkin halusi Marsiin. Eikä Väykkä tiennyt että Maukkakin halusi Marsiin. Joka päivä Väykkä
rakensi vajassa avaruusrakettia. Aina kun Väykkä tuli vajasta pois niin Maukka meni sinne. Väykkä oli piilot-
tanut avaruusrakettinsa. Ja heti kun Maukka tuli pois niin Väykkä meni sinne. Maukkakin oli piilottanut ava-
ruusrakettinsa. Seuraavana yönä Maukka näki unta että hän lensi avaruudessa avaruusraketilla. Aamulla
Maukka ei syönyt aamiaista koska hän ajatteli niin paljon avaruusrakettia. Väykkä sai sinä päivänä avaruus-
raketin valmiiksi. Hän kysyi Maukalta halusiko hän tulla hänen mukaansa avaruusraketilla. Maukka oli niin
innoissaan että värisi. Hän sanoi että tulisi mielellään. Hän sanoi että lähdetään heti. Ja niin he lähtivät. Tai
ensin he pakkasivat. He viipyivät Marsissa kuusi tuntia. Sitten he tulivat Marsista.
Nalle Puhin eväsretki
Eräänä päivänä Nalle Puh ja ystävykset päättivät lähteä eväsretkelle. Retkelle lähti Ihaa, Nasu, Risto Reipas,
Kani ja Tiikeri. Kaikki ottivat mukaan evästä. Ihaa otti kukkia, Nalle Puh otti hunajaa. Puh rakastaa hunajaa.
Siksi Puh syö sitä. Mutta nyt ystävykset lähtivät ulos. Oli lämmin ja ihan oikea päivä mennä eväsretkelle. Mut-
ta nyt minä lähden niitylle. Kun kaikki olivat kokoontuneet niitylle laitettiin alusta. Sitten Kani lötkähti siihen.
On kuuma, en voi sietää tätä ilmaa. Sitten Puhkin istui siihen. Totta puhut Kani. Kyllä täällä niityllä on kuuma.
Mennään johonkin toiseen paikkaan Tiikeri sanoi. He lähtivät pois niityltä. Ruu, pikku kenguru tuli vastaan
Puolen hehtaarin puistossa. Mitä kuuluu? Ruu kysyi. Hyvää, vastasivat ystävykset. Mitä etsitte? Hyvää eväs-
retkipaikkaa. Eikö niitty kelvannut? Ei, siellä oli liian KUUMA, Kani sanoi. No, minä vien teidät järven rantaan.
Selvä. No, mennään sitten, Tiikeri pomppi innoissaan Ruun eteen ja nauroi. Me päästään eväsretkelle. Tässä
se on, JÄRVENRANTA. Niin kaunis. Aatsi, Ruu aivasti. Tä-tä täällä on liian kylmä. Ei täällä voi olla. Mennään
pois. Hei, mehän voidaan mennä minun pihalleni, Nasu ehdottaa. Niin Nasun pihallahan on sopiva ilma yleen-
sä. Niin on , sanoi Ihaa möreällä äänellä. Mennään Nasun pihalle. Ystävykset lähtivät järven rannasta pois.
Kun he tulivat Nasun pihalle siellä ei ollut kuuma eikä kylmä. Siellä oli sopiva. Ihaa aloitti eväidensä avaami-
sen. Kaikki tiesivät että Ihaan laukussa oli ohdakkeita, mutta ne olivat Ihaan eväät. Sitten Puh avasi korinsa.
Siellä oli hunajapurkki. Sitten Risto Reipas avasi korinsa. Siellä oli porkkanoita, mehua ja pähkinöitä. Sen jäl-
keen Nasu avasi korinsa. Siellä oli tammenterhoja. Niin ystävykset nauttivat kauniista eväsretkestä.
Puolen hehtaarin asukkaat etsivät Tiikeriä
Olen pieni pullea karhu. Nimeni on Nalle Puh. Minun paras ystäväni on Nasu. Olemme juuri etsimässä Tiikeriä.
Moikka kamut. Tiikeri, älä aina hypi meidän päälle jipetihuu. Enkö enää ikinä? Kaikki tulivat paikalle ja huusi-
Vat ET! IKINÄ. Et koskaan. Seuraava päivä. Mitä ihmettä, missä missä minun häntä? VOI EI !! Entä ulkona?
EIIIII !!! Minä olen Pikkumetsässä. Haluan oppia lentämään. Ei sinulla ole SIIPIÄ ymmärrä jo, sanoi Ossi. Päivää. Olen Tikru mutta minua sanotaan Tiikeriksi. Muistan sinut. Olet se se se, Ansa keskeytti TIIKERI. Niin.
No voinko olla täällä parisen viikkoa. No tietenkin. Tule sisälle Uuno asuu tuolla päin. Uuno, Kulta, Muru, Alaska ja Mopo ihmettelevät. Ole kuin kotonasi. Kiitos että saan olla täällä. Ei se haittaa että tdit???. No sinä
voit nukkua Alaskan kanssa. Selvä. Sillä aikaa Puolen hehtaarin metsässä. Missä Tiikeri? Olimme hänelle liian
ankaria. Uuno voinko lainata häntää siis Mopoa? Tietysti minä lainaan Mopoa, tietenkin. Mutta muista, älä
paina sinisestä nappulasta tai vauhti hiljenee ja Mopon kirjaimet lentävät ulos. Selvä pyy. Menen vain tutki-
maan Pikkumetsää ja Ikimetsää. Älä mene sinne, siellä on todella vaarallista. No menen Oivalle. Ahaa. Tunnetko siis hänet? Tietenkin minä tiedän. Nyt lähden kuitenkin kotiin. Kotona oli juhlat Tiikeriä varten. Risto
Reipaskin oli siellä. Sen jälkeen kaikki menivät onnellisina nukkumaan.
Paluu puolen hehtaarin puistoon
Kun aurinko nousi Puolen hehtaarin puiston ylle Puh hyppäsi vuoteestaan innoissaan uudesta päivästä. Mut-
ta Puh, mitä sinä siellä kaapissa teet? No etsin hunajaa. Voi Puh tuolla metsässä on paljon hunajaa kennossa
Mutta siellä on ampiaisia, ne pistävät. No mene kysymään Risto Reippaalta onko hänellä hunajaa, hän antaa
muillekin varsinkin minulle. Mutta kun Puh tuli Risto Reippaan talolle, niin hän huomasi oven edessä lapun.
Puh tarkasteli lappua, mutta ei saanut siitä selvää. Joten hän lähti suoraan Pöllön luokse. Hei, Pöllö, löysin
tämän Risto Reippaan talolta mutta en saa siitä mitään selvää.Ahaa, siinä lukee ihan selvästi jän jälliistun-
toon. Voi ei, ystävämme on siepattu ja sieppaaja on jälli. Tässä on väriliitu. Voisitko piirtää sen? Ruu sanoi.
No, totta kai, Pöllö sanoi. Sen selkä on täynnä piikkejä. Se on hirveän iso ja mikä pahinta, hän jää aina jälki-
istuntoon. No minäpä olen keksinyt suunnitelman, Kani sanoi. Menemme piiloon puskaan ja laitamme narun
keskelle tietä. Sitten kun hän tulee, hän kompastuu naruun ja niin me saamme ystävän pois hänen kynsistä.
Mutta juuri kun hän oli menossa toteuttamaan suunnitelmaa, oven takaa tuli Risto Reipas. Kun Risto Reipas
kuuli, mitä oli tapahtunut, hän vain nauroi.
Puhuva orava ja Lettulan Leena
Lähellä kaunista metsää ja kirkkaan kimmeltävää lampea oli pieni kylä jonka nimi oli Lettula. Siellä purot aina
solisivat iloisina ja paistoi aina aurinko kirkkaana ja lämpimänä. Siellä kylässä oli tyttö jonka nimi oli Leena.
Leenalla oli hienot saparot päässä ja upean hieno mekko päällä. Eräänä päivänä Leena päätti lähteä metsä-
retkelle. Hän pakkasi mukaansa eväät, taskulampun ja paljon kaikkea. Kun kaikki oli pakattu Leena lähti mat-
kaan. Leena ajatteli etsiä täydellisen retkeilypaikan jossa olisi avara tila ja paljon leikkitilaa. Mutta kun Leena
oli syömässä eväitään hän kuuli kuisketta pensaan takaa. Sieltä kuului: Leena tule tänne! Leenaa vähän
jännitti, mutta hän keräsi rohkeutensa ja astui lähemmäs. Mutta ei siellä ollut kuin vain pieni orava. Leenaa
ei yhtään enään jännittänyt. Paitsi kuinka yllättynyt Leena olikaan kun kuuli oravan puhuvan. Hän sanoi ora-
valle hieman varovasti: Voisitko taas sanoa jotakin? No, orava sanoi, minä olen Pähkinä. Kuka sinä olet? Le-
Leena, olen Leena. Ai, onpas hauska nimi. Leikitäänkö jotain? Selvä, Leena sanoi ja ehdotti leikiksi piilosta.
Kuka laskee? Minä voin, sanoi Pähkinä ja nojasi päänsä puuta vasten. Kolmekymmentä! huusi Pähkinä ja
lähti etsimään Leenaa. Aluksi hän etsi joelta, mutta siellä Leena ei ollut. Sitten Pähkinä totesi että hän olisi
tammen takana. Ja siellä Leena oli. Mutta onpas jo myöhä sanoi Pähkinä ja ehdotti että lähtisivät nuotion
ääreen paistamaan vaahtokarkkeja. Ja niin heistä tuli parhaat ystävät.
Liisin kirjaseikkailu
Olopa kerran tyttö jonka nimi oli Liisi. Hän tykkäsi lukemisesta. Kun oli perjantai-ilta Liisis yksi lempikirja alkoi
hehkua. Se imi Liisin kirjan sivuille, Liisi ihmetteli missä hän on. Liisi hyppeli kirjaimien päällä. Kun koitti sivun
Liisi ei edes huomannutkunnes hän tippui kuvaan. Onneksi Liisi tippui pehmeälle nurmikolle. Kuvassa oli kou- 
lu. Nyt hän tajusi missä hän on. Hänhän on lempikirjan päähenkilö. Liisi ajatteli että sitten pitäisi mennä
tarinan loppuun että pääsisi pois. No sitten Liisi menin kuvassa olevaan koulun pihaan. Koulun pihassa kei-
nussa oli yksinäinen tyttö. Liisi tuli tyttöä kohti ja kysyi: Mikset mene leikkimään muiden kanssa? Koska tämä
kirja imi minut ja mietin miten täältä pääsee pois. Se kuulostaa hullulta vai mitä? Ei ei minullekin tapahtui niin.
Minun nimeni on Liisi. Ja minun Jenni. No mitä tehdöön että päästäisiin pois? Jenni sanoi: Meidän pitää päästä
tarina loppuun. Mutta meillä on yksi pikku ongelma. No mikä? Miten päästään seuraavalle sivulle? Nyt välähti!
Jenni sanoi. Käytetään minun rusettinauhaani. Teen siitä lasson ja lassoan lasson sivun päähän ja lopuksi
vedän meidät seuraavalle sivulle. Loisto idea! Liisi sanoi. Eikun toimeen. Kun tytöt olivat melkein perillä, eteen
ilmaantui lohikäärme. Se tuli tyyöjä kohti ja kysyi: Missä täällä on vessa? Tytöt purskahtivat nauruun! Melkein
vatsa halkesi. Mutta piti jatkaa matkaa. Viimein oltiin perillä. Ja kaikki muuttui normaaliksi.
Vanhan kartanon kummitus
Eräänä päivänä Pupu -emo sai poikasen. Muut pupuemot ilkkuivat sitä, koska heillä oli enemmän poikasia.
Kun Pupu-emo oli kasvattanut Pikku-pupua jo kuukauden Pikku-pupu ei ollut vielä mennyt kolostaan pois.
Tänään se meni ulkomaailmaan. Se näki liito-oravan. Pikku-pupu kysyi sen nimeä. Liito-orava sanoi nimekseen
Lilli. He päättivät karata vanhaan kartanoon yöllä, sillä he kaipasivat kovasti seikkailua. Lilli kertoi että siellä
kummittelee. Niinpä he ottivat mukaansa tyynyt ja vähän evästä. Kun he avasivat oven se narisi aavemaises-
ti. He pelästyivät ja etsivät yläkerrasta mukavaa makuukammaria. Mutta he löysivät vain pölyisen huoneen.
Ei ollut muuta vaihtoehtoa joten piti nukkua siinä kylmällä lattialla. Keskiyöllä he heräsivät kaappikellon 12
lyöntiin. He menivät ottamaan yöpalaa. Kun he menivät portaikkoon niin he näkivät kynttilän joka leijui. Se
tuli heitä kohti. Sitten ilmestyi aave. Se kuulosti surulliselta. He kysyivät mikä sillä oli. Se sanoi: Olen joutunut
tähän autioon taloon vangiksi, koska en läpäissyt pelottavuuskoetta. Viekää minut pois, se nyyhkytti. Me
viemme sinut, Lilli lupasi. Kun tuli aamu niin aaveesta tuli  läpinäkyvä. Se sanoi: En olisi saanut olla valossa.
Pikku-pupu sanoi että kokeillaan menisikö aave seinien läpi. Ja niin kävi. Siitä lähtien aaveet ovat menneet seinien läpi.
Unipyörteen hirviö
Mrr! Ei ta-as. EI TAHO! - Mutta pupsi mupsi, nyt täytyy mennä lentoair höyhensaarille. -Mut mul on tutkimus-
retki. _ Mene tutkimaan unimaahan Unipyörteen hirviötä. - Mikä se on? Istu syliin niin kerron. Vaavi istui ja
tarina alkoi. - Unipyörteen hirviö on legenda joka tekee painajaiset. Mutt - Mikä olla pai (huokaisu)najainen?
 -Se on paha uni. Eli unipyörteen hirviö on legenda jonka uskotaan tehneen painajaiset. Makuas oli köyhä
orja niin kuin kaikki Tummanlaakson asukkaat (ent. Ruusulaakso). Makuas oli tehnyt suunnitelman että hän
ja vapautuisivat orjuudesta niin kuin muutkin kyläläiset . Mutta kun hän tuli linnan sisään hän huomasi että
jos hän tuhoaisi yhden tietyn paperin arkussa. Mutta avain löytyi Unikuolon laaksossa. Makuas meni mutta
sitä vartioi hirviö. Makuas joutui pyörteeseen mutta se pelasti hänet. Makuas löysi avaimen ja pelasti kylän.
Salapoliisina
Mou on kissa ja hänellä on kaksi siskoa ja veli. - Se sai taas tilauspaketin, huokaisi Vuh, joka oli hänen veljen-
sä. - Milloin tuli viimeksi paketti? Mitä siellä on?, Mau kysui ja koputti Moun huoneen oveen. - Mene pois! Mou
huusi ja sähisi perään. Mutta pian Mou uitenkin kutsui Miun, Maun ja Vuhin katsomaan. - Miksi sinä tuollaisia
tilasit? Vuh murahti ja lähti. - Aiotko ruveta salapoliisiksi? Miu ihmetteli nähdessään Moun salapoliisiasu pääl-
lään ja suurennuslasi tassussaan. - En tietenkään. Tämä on vain leikkiä, Mou ilmoitti ja lähti ulos. Pian Mou
huomasi hienon rouvan juoksevan hänen luokseen. - Oletko salapoliisi? Hyvä! Näytät siltä! Tule tähän osoit-
teeseen huomenna! rouva puuskutti. Mou huomasi sekunnin päästä että seisoi lappu kädessä keskellä
katua. -Mutta minä en ole salapoliisi! Mou huusi rouvan perään mutta liian myöhään. Mou tallusti takaisin 
sisään kummallinen lappu kädessään. Ja vielä kummallisempi ilme kasvoillaan. Sen silmät olivat suuret ja
viikset vinkisin vonksin ja vielä outo hymy suussa. Hän lysähti sohvalle ja sai pian neljä sanaa suustaan:
- Siinä sitä nyt ollaan! se huokaisi. Miu nappasi lapun Moun kädestä. - Mitä siinä lukee? Vuh kysäisi ja yritti
ottaa sitä. - Tässä on joku osoite, Miu sanoi ja antoi sen Vuhille. - Se on korukeräilijä Leenasen osoite, Vuh
huomasi ja antoi sen Miulle. Miu luki sen ja mutisi lähtiessään jotain. - Oma syysi Mou. Pian Mou heräsi
omassa huoneessaan etsivän vaatteet päällään. - Eläköön! Se oli unta! Mou kiljaisi ja ravisti unista Mauta.
- Sinä olit tosi painava, Mau huokaisi.  - Miten niin? Mou ihmetteli. - Sinut kannettiin tietenkin omaan sänkyysi.
Ja sinun pitää lähteä jo, Miu huokaisi ja antoi Moulle osoitelapun. - Ei se ollutkaan unta! Mou parkaisi ja lähti
etsimään salkkuaan. - Me tulemme mukaan, Vuh mutisi ja alkoi penkoa näytelmäasujaan. - Minulla on kolme
etsivän pukua koska pienempänä harrastin näytelmäkerhoa. Vuh, Miu ja Vuh tunkivat puvut päälleen ja Mou
antoi heillekin laukut ja he rupesivat unisina pakkaamaan niitä. Kun he olivat pakanneet teki Vuh heille leivät.
Mou haki pyörän, Miu petasi sängyt ja Mau tiskasi astiat. - Tulkaa jo! Vuh huusi ja pakkasi leivät muovipussiin.
Pian he olivat jo matkalla ja Mou valitti koko matkan: -Minulla on pissahätä! Käännytään! Haluan juoda! Mou
oli aikeissa kääntyä kun Vuh lukitsi Moun pyörän ja raahasi Moun oman pyöränsä kyytiin. Mou mutusti leipäänsä ja mutisi: - Mennään kotiin. Haluan pois. En ole salapoliisi. - Lopeta nurinat ja tule auttamaan, Vuh
pyysi ja ähki samalla. - En ikinä! Mou kiljaisi ja oli aikeissa hypätä pusikkoon. - Ei sinne! Miu huusi mutta liian
myöhään. -Auuh! Aoua! Hui! Mou huusi koska oli hypännyt nokkospuskaan. - Tullaan! En ikinä enää hyppää
puskaan! Puolen tunnin päästä he pääsivät ylös kukkulalle. - Siinähän te olettekin. Olen odottanut teitä koko
päivän. Tervetuloa matalaan majaani! Ai niin olen Leenanen. - Hauska tutustua. Minä muuten en ... Vuh kes-
keyytti Moun ja jatkoi: ...ole täällä yksin. - Ei kun minä en ole et... Miu pysäytti Moun ja lisäsi: ...sijänä ihan
yksin. - Ahaa, Leenanen vastasi kun huomasi Moun ystävät. - No asiaan. Minulta on varastettu koruja eilen
kokonainen laatikollinen. Olen hyvin huolissani. - Käymme heti toimeen, Mou huokaisi. - Otan jalanjälkipulverin
esiin. Täällä on selviä tassun jälkiä. - Ne ovat omiasi, Vuh huomautti ja otti oman leipänsä. Tuon tämän laa-
tikon vain. Korut olivat kiillotuksessa. - Talonmies toi korut ja me häivymme, Vuh sanoi ja lähti siskojensa
kanssa. - Hei hei teillekin!
Kissaveljesten seikkailu
Olipa kerran Pete ja Eemeli. He olivat parhaat kaverit. He tekivät kaiket päivää töitä, joivat limsaa ja söivät.
Eräänä päivänä kun Pete oli käynyt kaupassa hän tapasi miehen. Hän sanoi että hän oli löytänyt kartan.
He sanoivat: Mutta sinähän olet meidän serkku Joona. Ja tehän olette rakkaat serkut Pete ja Eemeli. Mutta
miksi olet pukeutunut mieheksi? Eemeli kysyi. Koska minun ystäväni Tuomas -koira on tulossa tapaamaan
minua. No milloin se tulee? En tiedä.
Sivun alkuun
 Miksi karhulla on töpöhäntä -kansansadun muunnokset
Miksi tiikerillä on raidat?
Kauan kauan sitten tiikerillä ei ollut raitoja vaan se oli yksivärinen. Seuraavana päivänä tiikeri tapasi seepran.
Mullapas on raidat. Mä pääsen juhliin. Tiikeri lähti surullisena takaisin luolaansa. Apinat tulivat lohduttamaan
tiikeriä. Mutta tiikeri ei huomannut heitä. Koska tiikeri nukkui. Seuraavana päivänä apinat lähtivät synkkään
luolaan hakemaan mustaa maalia. Seuraavana päivänä kun tiikeri heräsi hän huomasi että hänellä oli raidat.
Jippii minulla on raidat minä pääsen juhliin. Alanpas valmistaa. Tiikeri pani ylleen hienoimman mekkonsa ja
korunsa. Sitten hän lähti juhliin. Kun hän tuli paikalle paikalla oli vain seepra joka itki koska juhlissa ei ollut
ketään. Tiikeri tuli lohduttamaan seepraa. Minä voin tanssia kanssasi. Ihanko totta?. Seepra ja Tiikeri tanssi-
vat koko yön.
Älä kehuskele
Olipa kerran korppikotka. Sillä oli enne mustavalkoraitainen höyhenpeite päässä. Korppikotka eli liitelemässä
aavikolla. Siellä se tapasi eksyneen metsästyskoiran ja riikinkukon. Riikinkukko haastoi korppikotkan nopeus-
kilpailuun koska korppikotka kehuskeli nopeudellaan. Kisa alkoi. He kiirehtivät kanjonin toiselle puolelle. Korp-
pikotka törmäili paljon ja sen höyhenpeite irtosi. Korppikotka voitti mutta ei huomannut että hänen höyhen-
peite irtosi. Siitä lähtien korppikotka on ollut kaljupää. Loppu.
Miksi lepakko liikkuu yöllä?
Tämä tapahtui kauan kauan sitten kun lepakko liikkui päivällä. Lepakko yritti saalistaa ötököitä päivällä. Mutta
ötökät aina huomasivat ja lähtivät. Kun lepakko meni nukkumaan hän tapasi polulla karhun. Minäpä osaan
saalistaa paremmin kuin sinä karhu sanoi. Voisitko antaa neuvon miten minä voisin saalistaa ötököitä? Saa-
lista yöllä kun ötökät nukkuvat eivätkä näe sinua. Lepakko kiitti karhua. Minä lähden heti saalistamaan lepak-
ko sanoi. Lepakko odotti luolassaan ja odotti ja odotti kunnes ötökät tulisivat. Kun oli synkkä yö lepakko
lähti saalistamaan karhun neuvosta. Mutta ötökät aina huomasivat. Mutta lepakko ei luovuttanut ja jatkoi
saalistamista. Siitä lähtien lepakko liikkui aina yöllä.
Miksi kalalla on suomut?
Olipa kerran lohi. Kun lohi uiskenteli Atlantikes vesillä se tapasi vasarahain. Vasarahai: Minä syön sinut! Älä
syö minua! Ne järjestivät kilpailun että asia ratkeaisi. Ne valmistelivat itseään kisaan. Valas oli tuomari. Va-
las sanoi: Säännöt ovat seuraavat. Se joka ui ensin vesiputousta ylös se voittaa. Valas sanoi: Paikoillanne
valmiit hep! Vasarahai ui täyttä vauhtia vesiputousta kohti. Vasarahai sanoi: Tule tätä' reittiä, sieltä pääsee
nopeammin. Lohi oli herkkäuskoinen niinpä lohi ui väärää reittiä. Kun lohi ui sitä reittiä, niin lohen selkään
tippui puun siemen. Sitten lohelle kasvoi suomut. Lohi kiisi niin nopeasti kuin pyrstöstään pääsi. Lohi  oli pe-
rillä, mutta vasarahaita ei näkynyt. Lohi oli voittanut ja vasarahai hävisi eikä vasarahai saanut koskaan syö-
dä lihaa.
Miksi kotkalla on terävät kynnet?
 Tämä tapahtui siihen aikaan kun kotkalla ei ollut kynsiä lainkaan. Kotka sanoi: Onpas sinulla pienet ja surke-
at siivet. Minullapas on suuret ja komeat! Eivät nämäkään mitkään kelvottomat ole. KYllä näilläkin kovaa
pääsee. Ei noilla kuitenkaan lujaa pääse sanoi kotka mutta punatulkku vastasi: Pääseehän, otetaan vaikka
kisa. Punatulkku kysyi: Mistä mihin kisa on? Kotka vastasi: Joelta havupuulle ja havupuulta isolle kivelle. No
kuka sitten valitaan tuomariksi? No vaikka ilves koska hän asuu luona. Sitten he lähtivät pyytämään ilvestä
tuomariksi. Miksi minä jaksaisin tulla tuomariksi? ilves kysyi. Me annamme sinulle kaksi lihapalaa kotka ja pu-
natulkku sanoivat. Sitten annatte ne lihapalat minä tulen. Niinpä kisat alkoivat. Sitten molemmat kilpailijat
asettuivat lähtöpaikalle. Niinpä kisat alkoivat. Niinpä kummatkin lähtivät liikkeelle. Aluksi kotka oli johdolla
mutta hän juuttui havupuuhun niin punatulkku pääsi johdolle. Kotka rimpuili ja rimpuili kunnes hänen
varpaansa poksahtivat ja sieltä pilkisti kynnet. Siitä lähtien on kotkalla ollut pitkät kynnet.
Miksi riikinkukolla on värikäs pyrstö?
Olipa kerran riikinkukko. Riikinkukolla oli vielä silloin keltainen pyrstö. Eräänä päivänä riikinkukko tapasi
jäniksen. Jänis sanoi riikinkukolle että metsän laidassa oli avattu uusi parturi. Riikinkukko halusi mennä sinne
heti. Jänis sanoi että sinne on kahdeksan kilometriä. Ei se haittaa minua. Ja riikinkukko lähti matkaan. Riikin-
kukko käveli ja käveli ja käveli. Vihdoin se tuli perille. Tätähän vasta valmistetaan, riikinkukko huomasi. Riikin-
kukko palasi pettyneenä kotiin nukkumaan. Seuraavana päivänä riikinkukko näki taas jäniksen. Jänis kertoi
että parturi oli nyt avattu. Riikinkukko lähti taas matkaan. Ja tällä kertaa parturi oli avattu. Riikinkukko tallusti
sisälle. Ottakaa vuoronumero kiitos! Riikinkukko siis otti vuoronumeron ja alkoi jonottaa. Aika kului eikä rii-
kinkukon vuoroa tullut. Parturi meni kiinni. Riikinkukko palasi kotiin lepäämään sohvalle. Mutta riikinkukko ei
luovuttanut ja palasi seuraavana päivänä parturiin. Tällä kertaa riikinkukon ei tarvinnut jonottaa. Pannaanko
leikkaus vai värjäys? parturi kysyi. Riikinkukon mielestä leikkaus kuulosti hirveältä joten hän otti värjäyksen.
Parturi otti maalipurkit. Sisällä oli pimeää ja parturi maalasi vahingossa riikinkukon pyrstön. Siitä lähtien on
riikinkukolla ollut värikäs pyrstö.
Miksi jäniksellä on pitkät korvat?
Ennen vanhaan jäniksellä oli lyhyet korvat. Jäniksellä oli huono kuulo joten kettu yllätti hänet - Kettu kulta älä
syö minua. - Jos pääset Kammo -vuoren yli yöllä pääset vapaaksi. - Otan haasteen vastaan. Kettu vei jänik-
sen kotiinsa ja lähetti matkaan. Mutta jänis ei mennyt Kammo -vuorelle vaan vikkelästi kotiaan päin. Jänis ei
päässyt kotiinsa koska susi nappasi hänet ja vei kotiinsa. - Susi kiltti älä syö minua. - Jos selviät vesiputouk-
sesta pääset vapaaksi. - Selvä. Taas kiireen vilkkaan jänis meni kotiaan kohti, mutta karhu nappasi jäniksen.
- Karhu kiltti, säästä henkeni. -Jos pääset pimeän aikaan Karhumetsän läpi pääset vapaaksi. - Kuulostaa rei-
lulta. Taaskin jänis meni kotiaan kohti, mutta metsästäjä nappasi hänet. Mutta jäniksen tuttava pelasti hänet.
Kun jänis pääsi kotiinsa häneltä kyseltiin miksi häneltä kyseltiin miksi hänellä on pitkät korvat? -Korvani venyi-
vät kun minua roikotettiin.
Miksi sisiliskolla on jalat?
Kauan kauan sitten sisiliskolla ei ollut jalkoja. Seuraavana päivänä sisilisko tapasi hiiren. Hiiri sanoi: Mene
uimaan ja tule takaisin. Selvä. Sitten hän lähti ja meni uimaan. Sitten hän tuli ja oli saanut jalat. Mitä ihmettä?
Hiiri huijasi minua. Sillä aikaa sisilisko odotti että sisilisko tulisi. Milloinkohan sisilisko tulee? Sillä aikaa sisilisko:
Mitä minä nyt teen? Sitten hän lähti kotiin. Se katsoi peiliin ja sillä oli jalat. Mitä minä nyt teen? En voi mennä
ulos koska minulla on jalat! Kaverit pilkkaavat minua. Mitä minun pitäisi tehdä? Menen hiiren luo. Mitäköhän
hän tekee? Sisilisko pääsi hiiren luo. Miksi sinä huijasit minua? Minä menen nyt kotiin. HALUAN RUOKAA !!!!!!!!
Minä menen keittiöön hakemaan ruokaa.
Sivun alkuun
Ympäristötiedon esitelmät
Saturnus
Saturnus tunnettiin jo antiikin aikana. Saturnus oli roomalaisten jumaltarustossa maanviljelyn jumala. Satur-
nuksella on renkaat. Saturnuksen halkaisija päiväntasaajalla on 120 536 km. Saturnus on toiseksi suurin 
planeetta. Saturnuksen ja Auringon välinen etäisyys on noin 1,4 miljardia kilometriä. Saturnuksen ja Maan
välinen etäisyys vaihtelee. Lyhimmillään se on 1,2 miljardia kilometriä. Kaukoputken avulla voi huomata että
Saturnus on vähän litistynyt muodostaan. Tämä johtuu planeetan voimakkaasta pyörimisliikkeestä. Vaikka
sama ilmiö on havaittavissa myös muiden kaasuplaneettojen kohdalla, se on voimakkaimmillaan Saturnuksel-
la.
Venus
Auringon ja Venuksen etäisyys on 108 miljoonaa kilometriä. Venuksen etäisyys maahan vaihtelee 38
miljoonan ja miljoonan kilometrin. Venus on yksi niistä planeetoista jotka tunnettiin antiikin aikana. Venus on
kirkas planeetta. Venus on nimetty roomalaisen kauneuden ja rakkauden jumalattaren mukaan. Venus on
kolmanneksi kirkkain taivaankappale. Se on hieman pienempi kuin Maa. Venus on kuudenneksi suurin pla-
neetta. Venus vaikuttaa tasaisemmalta kuin Maa. Venuksen päivä on pidempi kuin vuosi. Venuksen lämpötila
on 465 C. Venusta ei voi nähdä kaukoputkella sen ilmakehän ansiosta.
Pluto
Läpimitta: n. 3000 km, kiertoaika: 248 v., pyörähdysaika: 64 vrk. etäisyys auringosta 5900 miljoonaa km.
Voiko Pluto törmätä Neptunukseen? Pieni osa Pluton radasta kulkee Neptunuksen radan sisäpuolella.
Kääpiöplaneetta Pluto on keskimäärin noin 5,9 miljardin km etäisyydellä  Auringosta siis noin 40 kertaa niin
kaukana kuin Maa Auringosta. Vasta 40 vuoden havainnoinnin jälkeen huomattiin, että Pluto planeetta olikin
itse asiassa kaksi eri taivaankappaletta. Pluto on kaikkein kauimpana Auringosta.
Kuu
Kuu on lähin Maata avaruudessa. Kuu kiertää radallaan Maata. Yksi kierros Maan ympäri kestää yhden kuu-
kauden. Kuu on pienempi kuin Maa. Kuussa ei ole vettä eikä ilmaa. Kuussa ei ole yhtään elämää. Kuusta on
Maahan näkyvissä koko ajan sama Kuun puolisko. Toinen Kuun puolisko nähtiin ensimmäisen kerran 1959
kun avaruusluotain lähetti sieltä valokuvia. Kuun pinta on kiveä ja pölyä. Siellä on paljon kuoppia. Niitä kutsu-
taan kraatereiksi. Joskus näemme Kuun lännestä pian auringonlaskun jälkeen kapeana sirppinä. Joskus taas
näemme Kuusta noin puolet valaistuna toisen puolen ollessa pimeässä. Joskus kuu on kokonaan valaistuna.
Näitä muutoksia sanotaan Kuun vaiheiksi. Aluksi Kuuta ei voi nähdä. Se on melkein samalla linjalla Auringon ja
Maan välissä. Kuun Auringon valaisema puolisko on meistä poispäin. Katsomme Kuun pimeää puolta joka on 
pois päin Auringosta. On Uusikuu. Päivää tai paria myöhemmin Kuu on liikkunut meihin nähden riittävästi
jotta voimme nähdä pienen osan Auringon valaisemasta puoliskosta. Kahden viikon kuluttua Kuu on puoli
matkassa kierroksellaan Maan ympäri. Nyt näemme kokonaan sen Kuun puoliskon jolle Aurinko paistaa. Kun
siitä tulee edelleen puolikuu ja sitten taas sirppi.
Neptunus
Kiertoaika Auringon ympäri: 165 vuotta. Etäisyys Auringosta 4 497 milj. km. Pyörähdysaika: noin 20 tuntia.
Neptunusta kiertää 13 kuuta. Suurin kuu on Ariton. Neptunuksen pintälämpötila on -220 C. Neptunuksen
nimi tulee roomalaisten meren Jumalalta. Neptunuksen sinisyys johtuu metaanista. Neptunuksen läpimitta on
noin 50 000 km. Neptunus on uloin planeetta Auringosta. Neptunuksen kaasukehästä löydettiin
samankaltainen jättimäinen pyörremyrskykeskus kuin Jupiterista. Myrsky kuitenkin katosi myöhemmin näkyvistä.
Aurinko
Auringon oletetaan muodostuneen valtavasta kaasupilvestä noin 4,6 miljardia vuotta sitten. Aurinko lämmit-
tää kaikkia planeettoja. Aurinko on ilmakehän suurin ja palavin tähti. Aurinkoa kiertää yli 60 Kuuta ja myös kahdeksan planeettaa. Auringon lähiplaneetoista irtoaa joskus asteroideja. Aurinkoa kiertävistä planeetoista suurin on Saturnus. Aurinko tuottaa energiaa.
Mars
Mars näyttää maapallolta enemmän kuin mikään muu planeetta. Mars on punainen koska sen päällä on ruostetta ja se tekee Marsin verenpunaiseksi. Kirkkaalla yötaivaalla voit nähdä loistavan ison tähdeltä näyttävän planeetan. Planeetta Mars sai nimensä roomalaisten sodanjumala mukaan. Marsissa on hyvin
kylmää.
Sivun alkuun
Hiihtolomalla tai muu talvinen tarina
Olin leirillä Hilassa kolme päivää. Siellä oli myös olympialaiset. Tehtiin linnunpönttöjä ja pehmoeläimiä. Olym-

pialaisissa tehtiin sokkoheittoa, kiekonheittoa, renkaanheittoa ja että pallo heilui ja se piti saada koriin

mutta kaikki saivat palkinnot. Ohjaajat olivat: Musti ja Anne Sarasmaa. Oli myös isosia. He olivat 15 - 17
vuotiaita. Nukuimme kavereiden kanssa. Nukuimme hyvin. Mutta aamulla piti herätä kahdeksalta koska aa-
mupala oli puoli yhdeksältä. Siellä oli kivaa. Laskimme renkailla mäkeä. SE OLI KIVAA !!! Sitten leikimme Nimi-
leikkiä. Siinä piti kertoa oma etunimi. Sain uusia kavereita: Piia, Sofia, Saaga, Minni. Kaikki oli kivoja. Katselim-
me elokuvaa nimeltä Egyptin prinssi. Se oli hauska.  Saimme samalla syödä tikkareita ja popcorneja ja juoda mehua. Se oli hyvää. Illalla oli iltapala, puoli kymmeneltä nukkumaan. Mentiin puoli 11. Olisin halunnut jäädä
sinne. Siellä oli kivaa. No Mustin ja Annen näen vielä. Sitten tulin puolen tunnin matkalta tänne. Kotona olin
yksin. Ei ollut edes kavereita. Onneksi pyysin osalta puhelinnumeroa. Sitten luin kotona Pekka Töpöhäntä
koulussa.
Vihdoin saavuimme lomalle Canarialle. Ensimmäisenä päivänä lähdimme Las Palmasista autolla hotellille. Kun
saavuimme hotellille purettiin laukut ja lähdimme kauppaan. Kaupan nimi oli Mercadona. Se on Canarian
yleisin tavaratalo. Se sisältää elintarvikkeita, kosmetiikkaa, kaikenlaisia papereita ja paljon paljon muuta
myös viinejä. Täytettiin kärry ja maksettiin ostokset. Sitten lähdettiin hotelliin. Laitettiin tavarat paikoilleen
ja lähdettiin syömään. Menimme kiinalaiseen ravintolaan ja siellä söimme kanaa, riisiä, keittoa, lihaa ja jääte-
löä. Sitten lähdettiin kiertelemään autolla. Katsoimme vähän näkymiä ja tutustuimme paikkaan. Kun tulimme
kotiin niin istuimme parvekkeella ja juttelimme. Seuraavana päivänä keksimme mennä Aqualandiin. Se on ve-
sipuisto. Siellä laskimme vesiliukumäissä, putkiliukumäissä ja avoliukumäissä. Olin myös kellumassa Conga-
joessa ja altaassa missä oli aaltoja. Olin myös ajelemassa vuoristossa ja kävin syömässä siellä. Vuoristossa
oli oikein kylmä. Mentiin myös ensimmäisten asukkaiden alueelle. Siellä oli kanoja ja kalkkunoita häkissä ja
mustia ja valkoisia vuohia. Käytiin melkein joka päivä Amadores -rannalla. Pelasimme siellä rantapelejä ja
minigolfia. Uimme ja otimme aurinkoa.
Ekana päivänä menin mökille autolla. Siellä nähtiin kuollut hiiri. Minä ja isä leikittiin lumisotaa. Sitten hakattiin
puita ja poltettiin. Sen jälkeen syötiin riisiä. Ja katottiin televisiosta kasituntia. Sitten mentiin kotiin. Kello oli
jo kaksi yöllä ja mentiin nukkumaan. Seuraavana päivänä mentiin uimaan uimahalliin. Siellä oli kivaa. Sitten mentiin Hoploppiin kaverin kanssa. Siellä oli tosi kivaa! Joimme kokista ja sitten mentiin kotiin. Yöllä näin
pahoja unia että olin hukassa. Sitten heräsin. Kello oli seitsemän ja isä ja äiti oli jo herännyt. Tunnin päästä menin isin kanssa pelaamaan tennistä. Sitten menin kaverin kanssa mummille. Sen jälkeen menin hiihtämää
kahdeksi tunniksi. Sitten menimme kotiin.
Lumilinnan asukki
Olipa kerran lapset jotka rakensivat lumilinnaa. Heitä oli viisi. Nimensä heidän olivat: Jenna, Henna, Nella,
Iines ja Ella. Lumilinnassa oli ikkunat, oviaukot, huoneet, viirit ja lyhdyt. Kaikki oviaukot olivat ympyrän muotoisia paitsi hätäluukku. Tänään lapset rakensivat lumilinnan loppuun. Nyt lähdetään ulos! Jenna sanoi.
Selvä selvä selvä, kaikki muut sanoivat. Jenna juoksi etukäteen. Hän otti varastosta isomman lapion ja rupe-
si tekemään viimeistä oviaukkoa. Nyt me tultiin. Minä mursin viimeisen oviaukon. Nyt lumilinna on valmis. Läh-
detään sisälle. Mikä tuo oli? Kuulin jonkun äänen, Nella sanoi. Minusta tuntuu että linnan sisällä on joku. Mei-
dän lumilinna varmaan tuhoutuu. Hei minä keksin. Asennetaan valvontakamerat, niin sitten nähdään kuka
siellä on. Kun kamerat olivat asennettu niin vahdittiin tarkasti. Tuolla on joku ei se ole MIKÄÄN. Se on meidän
käpyvarasto. Eipäs kun SIELLÄ ON KETTU. Se ulvoi ihan samalla tavalla. Se asuu siellä.

Oli hiihtoloman vika päivä heräsin noin kello 8 nelkytviis! Menin hiihtämään. Matkalla tapasin kaverini

jonka nimi on Venla. Kun tulin takaisin iskä ja äiti oli hakenut kaksi kirjaa. Yhden nimi oli Kaahailua ja
kepposia Rehurinne. Mutta sen kirjan olin jo lukenut. Ja toisen kirjan nimi oli Risto Räppääjä ja nukkavieru
Nelli. Se kertoo siitä kun televisioon tulee uusi ohjelma joka menee TV-perhosten tilalle. TV-perhoset on Nellin
isä ja äiti. Luulee että he ovat köyhtyneet. Mutta oikeasti aikovat tehdä ohjelman jonka nimi on Kukkaro kiinni
kuukaudeksi. Joka viikko heitä kuvataan minkälaista on olla ilman autoa ja muuttaa maatilalle. Ja Nellin rakas
Alpo -kissa joutuu Elvi -tädin käsiin. Elvi aikoo opettaa Alpoa hyppäämään renkaan läpi ja myydä sen Mosko-
van sirkukseen. Ja siitä tarina alkaa. Kun luin iskäkertoi jotain. Mutta olin niin uppoutunut kirjaan etten kuul-
lut tai nähnyt mitään. Kun iskä oli lopettanut hän kysyi: Kuuntelitko?  Mitä? minä sanoin. Ja kaikki purskahtivat
nauruun. Minä kyllä ihmettelin miksi kaikki nauroi. Olinko minä hauskan näköinen kun istun sohvassa ja luen
kirjaa? No nauroin kuitenkin. Iskä kertoi mitä oli tapahtunut. Nauroin niin paljon että mahaan sattui. Kun olin
kokonaan lukenut kirjan aloin kuitenkin lukemaan toista lainattua kirjaa jonka nimi oli Kaahailua ja kepposia.
Se kertoi siitä että kouluista nimeltä Rehurinne. Siellä tapahtuu joka päivä ihanaa tai kamalaa.
Hiihtoloman ensimmäisinä päivinä meidän mummi tuli meille kylään. Ensimmäisenä päivänä ei ollut mitään erityistä mutta seuraavana päivänä mentiin leffaan. Ja sinä samana päivänä meidän serkut tulivat meille
kylään ja olivat meillä kaksi yötä. Ja helmikuun yhdeksäntenätoista päivänä vietimme isosiskoni syntymä-
päiviä ja sinä samana päivänä ne lähtivät. Mutta silloin me lähdettiin meidän mökille. Siellä meidän perhe
lasketteli meidän serkkuperheen kanssa. Seuraavana laskettelupäivänä minulle hankittiin laskettelusukset
ja sauvat. Ja kun oltiin lasketeltu jo vähän aikaa mentiin syömään. Minä söin 25 lihapullaa. Ja sen jälkeen
lasketeltiin vielä ilta neljään asti. Seuraavina päivinä me pelattiin tennistä. Minä toimin pallopoikana ja juoksin
aika kovaa. Muuta erityistä me emme tehneet lomalla.
Loman ensimmäinen päivä oli todella mukava ja leppoisa koska serkkuni Alina oli tullut meille kahdeksi päi-
väksi. Olimme Huimalassa ja siellä oli todella hauskaa. Pompimme trampoliinilla, ajoimme sähköautoilla, leikimme kiipeilyhippaa ja söimme. Kun oli aika lähteä, mietimme mitä tekisimme kotona. Me päätimme
leikkiä meidän pehmomarsuilla. Niitä on yhteensä noin yksitoista. Saimme jouluna niille kartanon jossa marsut
asuvat. Kun olimme leikkineet jo kylliksi, pideimme pienen lukuhetken. Istuimme vain sohvalla, otimme kirjat ja
aloimme vain lukea. Minä luin sellaisen kirjan kuin Ella ja Pate rock, jossa Pate haluaa rokkitähdeksi. Luimme
ainakin puoli tuntia tai tunnin. Illalliseksi söimme riisiä ja kanaa. Kun he lähtivät takaisin junaan ja kotiinsa me lähdimme mökille koko loppulomaksi. Mökille menimme mummun ja papan kyydillä koska isä ja Henri olivat
jossain konsertissa. Olimme perillä joskus neljältä. Kummitätini tuli myös mökille. Me laskimme paljon pulkka-
mäkeä ja kävimme avannossa. Oli harmi että meillä ei ollut suksia. Me katsoimme Putousta ja Voice of Finlandia. Meillä oli todella mukavaa. Me pidimme mukavan loman yhdessä.
Hiihtolomani alkoi vasta 16. päivä helmikuuta koska olin Minirytmisleirillä. Matkamme alkoi hyvin. Lentoken-
tällä ei ollut ruuhkaa ja pääsimme nopeasti koneeseen. Kun tulimme Teneriffalle matka jatkui hyvänä. Mutta
kun pääsimme hotelliin matka ei jatkunut hyvin. Hotellissa nimittäin ei ollut hyviä palveluja. Laukut piti raaha-
ta itse huoneeseen, ruuat piti tehdä itse ja kaikki piti tehdä itse. Hotellissa oli säästelty sisätiloja mutta ulko-
tiloja ei ollut säästelty. Oli iso puolikkaan talon kokoinen parveke ja talon kokoinen kattoterassi. Siellä oli
hyvin tilaa. Sinä päivänä emme sitten tehneetkään muuta kuin purimme tavarat ja pelasimme korttia. Seu-
raavana päivänä heräsin aikaisin jotta voisin tarkastella paikkoja. Aamupalaksi meillä oli patonkia. Kun olimme
syöneet menimme uimaan. Kun tulimme uimasta mummini oli tehnyt meille illallista. Ja näin ne kaikki päivät kulkivat. Edes viimeisenä päivänä emme tehneet mitään erilaista. Ja kun tulimme kotiin kello olikin jo kolme
yöllä enkä ehtinyt tehdä mitään. Sellainen oli minun hiihtolomani.
Sain paljon kavereita Dubaissa. Siellä oli hyvää ruokaa. Uin paljon ja olin paljon rannalla. Ja siellä oli hyviä
ohjelmia. Kaikki oli hotellissa kivaa. Sain tosi hyvän kaverin. Yhtenä päivänä satoi vähän. Löysin paljon simpu-
koita ja kävin sisähuvipuistossa kaksi kertaa. Joka päivä paistoi aurinko. Löysimme meritähtiä. Sinne lento
kesti kuusi tuntia.
Menin hiihtolomalle mummolaan. Ensimmäisenä päivänä menin tuonne pulkkamäkeen. Jäämäestä laskin pul-
kalla. Sitten laskin myös pehmeällä liukurilla. (Sanon sitä kuitenkin luikuriksi.) Laskin seitsemäntoista kertaa.
Menin hiihtämään mummoni ystävättären kanssa. Se on hassu juttu että mummoni nimi on Seija. Ja hänen
ystävättärensä nimi on Seija. (Siis se jonka kanssa hiihdin.) Hiihdin neljä ja puoli kilometriä. Sitten menin
luistelemaan. Siellä oli käynyt se laite, tai siis se joka tasoittaa jään. Se ei ollut jäätynyt joten se jää oli loska-
jäätä. En nähnyt sitä, joten liukastuin siihen ja luistimen terä kaatoi minut ja satutin jalkani. Onneksi se pa-
rani sunnuntaina. Pikkuserkkumme Iina tuli kylään. Minä opetin hänelle suomalaisen ärrän. Sitten leikimme
piilosta. Torstaina menimme kotiin, koska Vivianilla piti tulla uusi lääkekuuri. Keitimme uudella kahvinkeittimellä
kaakaota. Perjantaina menimme takaisin mummolaan. Leivoimme lettuja ja pullia. Äiti ja isä tulivat myös mum-
molaan. Kävimme vielä pulkkamäessä. Hiihtoloman aikana kävimme yhteensä seitsemän kertaa pulkkamäes-
sä. Lauantaina menimme isotätimme luo. Sanomme häntä nimellä eli menimme Siskolle. Katsoimme Putousta.
Tintti on heidän koira. Tintti on valeraskaana. Se luulee lelujaan pennuikseen. Nyt se nukkuu kaikki yöt
yksin lelujensa kanssa yläkerrassa. Tintti on varastanut Iinalta leluja.
Me lähdettiin maanantaina Oukuun. Sinne kesti 10 tuntia. Kun me oltiin perillä niin mummi odotti meitä parkkipaikalla. Kun me oltiin sisällä niin Kasper nukkui makeasti. Seuraavana päivänä me mentiin luistele-
maan. Kasperia pelotti paljon. Mutta minä ja Emma jatkettiin luistelua. Kun ei enää jaksettu luistella niin me
mentiin pulkkamäkeen. Kun mun veli oli siellä mäen huipulla niin se laski suoraan päin hyppyriä. Niin se mun
veli lensi. Kun mä laskin niin mäkin lensin maahan ja mua sattui päähän paljon. Ja sitten me lähdettiin kotiin
mummon luokse. Ja heti seuraavana päivänä me mentiin Hoplopiin ja siellä oli maailman suurin sisäliikuntahal-
lin liukumäki. Minä, äiti, Arto ja Kasper laskettiin siitä. Mutta Kasperia ei pelottanut yhtään. Ja me saatiin
syödä hampparia. Kun me lähdettiin kotiin Espooseen niin me oltiin viisitoista vaille 10 kotona kun Arto ja Nico
laittoi autosta tavaroita pois.
Olimme Tahkolla ja kylässä yhden kolmasluokkalaisen Jimin ja minun isosiskon toverin Ellan. Me käytiin
laskettelemassa kolme päivää. Olimme pelaamassa sulkapalloa. Laskemassa oli kivaa koska saimme laskea
isosta rinteestä. Olin jo toista kertaa jakkarahississä. Seuraavana päivänä me lähdimme kotia kohti. Sunnun-
taina lähdimme katsomaan Veeran jalkapallo-ottelua. Menin ottelun jälkeen leikkimään naapurin Robinin
kanssa ulos. Sitten menin nukkumaan klo 9:30.
Lauantaina olimme kotona. Minä ja isosisko pakkasimme tavaroita, koska huomenna me menimme mummo-
laan. Minä pkkasin kaksi Top modelia, vähän vaatteita, yli kymmenen akkarin taskaria, avaruuskirjan, Kalle -
nallen (unikaverini on Kalle -nalle) ja tietysti hammasharjan. Sunnuntaina lähdimme mummolaan syömään.
Mummolassa söimme ja uimme uima-altaassa (mummilla on uima-allas). Illalla muu perhe lähti kotiin, me iso-
siskon kanssa jäimme mummolaan. Tiistaina mummilla oli uimahallissa tapahtuma, joten minä, isosisko ja lähis
töltä uusi tuttavuus Sini. Sini oli 12 vuotias. Hän asui melkein naapuristossa, lähistöllä. Meillä oli tosi kivaa ui-
mahallissa. Isosisko ja minä ystävystyimme Sinin kanssa. Uimisen jälkeen Sinin isovanhemmat toivat meidät
takaisin isoisän luokse. Klo 14.00 menimme syömään Sisin isovanhempien luokse pitsaa. Ruuan jälkeen Sini
esitteli taloa minulle ja isosiskolle. Me menimme vähän myöhemmin kastamaan varpaitamme meidän uima-
altaaseen ja vaikka olimme olleet uimahallissa menimme vielä uimaan. Keskiviikkona lähdimme koska isoisällä
oli turnaus ja mummilla oli luokkakokous. Minä ja isosisko menimme leffaan jonka nimi oli Räyhä Ralf. Sitten
lähdimme mökille jossa näin tuttuja vaikka olimme sopineet vain yhden perheen kanssa yhteiseen ruokailuun menon. Yhtenä päivänä kameramme katosi, mutta löytyi. Oli kivaa palata kouluun.
Minä olin äidin päiväkodilla. Minä sain paljon ystäviä. Ja me tehtiin lumilinna. Ja sitten me pelattiin siellä 
sählya Peetua tuli maila hampaaseen. Siitä tuli paljon verta. Peetu joutui lähtemään terveysasemalle. Ja minä
jäin  päiväkotiin. Mutta me mentiin sitten sisälle. Seuraavana päivänä me menimme retkelle metsään. Sinne
oli lyhyt kävelymatka. Kävelimme metsään köydestä kiinni pitäen. Kun pääsimme metsään niin me löysimme 
lumilinnan. Se lumilinna oli aika iso. Sisällä oli lumesta tehty sänky, hylly, maljakko ja astioita. Sitten jatkettiin
matkaa pitkin syvemmälle metsää. Sitten me alettiin leikkimään hippaa. Sitten me heiteltiin toisiamme lumi-
hankeen. Sitten me kierittiin mäkeä alas. Ja sitten me palattiin päiväkodille. Minusta tuntui kivalta viettää viik-
ko päiväkodissa.
Lumimyräkässä eksyksissä
Olipa kerran hiiri -äiti jonka nimi oli Vipsu. Vapsu taas oli hiiri - isä. Vipsulla ja Vapsuilla oli kolme tyttöä ja kaksi
poikaa. Ensimmäisenä syntynyt hiiripoika on nyt yhdeksän vuotta. Seuraavana on syntynyt tyttö joka on
Vipeltäjän eli vanhimman pojan pikkusisko. Seitsemän vuotta vanha ja nimenä Rapsu. Rapsun puoli tuntia
nuorempi Ripsu on myös tyttö. Mutta Ripsun jälkeen syntyikin  poika nimeltä Tassuttaja. Juuri äsken Tassutta-
ja siskon. Vapsu huomasi että se on tyttö. - Voi miten ihana sinä olet! Vipsu leperteli samaan aikaan kun Rip-
suttaja repi sanomalehteä. - Älä revi hiirisanomia! Vapsuttaja ylisi. -Tule katsomaan tätä, Vipsuttaja houkut-
teli  Ripsuttajan syömään maitoa ja keksejä. Äkkiä katto rysähti ja kaikki ryntäsivät pöydän alle. -Ovatko kaik-
ki kunnossa? Vapsuttaja huolehti ja nosti vaavin ja Tassuttajan harteilleen. - Hyvä että olette, Vipsuttaja
huokaisi kun köääri lapsiaan vilttiin jossa oli ruusuja. Sitten Vipsuttaja siirsi kaikki lapset kelkkaan ja alkoi
vetämään. Ulkona oli kylmää ja napakka tuuli tuiversi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Oli lumikuuro
ja  isot lumihiutaleet leijuivat maahan koko ajan vain nopeammin. Lopulta lumihiutallet tippuivat niin nopeasti
että hiiret tuskin näkivät eteenpäin. Vipsu ja Vapsu taivalsivat tunteja. Pian he olivat kiivenneet jyrkän kukku-
lan päälle jossa oli linnanrauniot. Raunioiden ikkunoista loisti aavemaisen vihreää valoa. - Pitääkö meidän
mennä tuonne? värisi Vipeltäjä. - No haluatko jäätyä tänne? Rapsu tiuskaisi ja kietoi viltin tiukemmin ympäril-
leen. Tuletko - hei Vipeltäjä? Mihin menit? Rapsu oli ihan yksin ulkona. Raunioiden ovi oli selällään ja sisältä
kuului askelten ääniä. - Odottakaa minua! Minä tulen! Rapsu vinkaisi ja lähti kipittämään muiden perään kor-
vat läpsyen. Klop. Klop. Klip. Tömps. -Auts! Rapsu oli kaatunut. Joku oli kampannut hänet. Ja se joku tarttui
häntä jaloista. Rapsu roikkui väärin päin ilmassa. Kuului ulvaisu ja Rapsu tippui pehmeälle matolle. -Tule
Mennään piiloon! huusi kukas muu kuin Ripsu. Ripsu etunenässä tytöt juoksivat siivouskomeroon. Vipeltäjä oli
napannut vaavin ja juossut yläkertaan ja juoksi nyt pakoon rämisevää haarniskaa. Vipeltäjä vipelsi portaita
alas mutta portaat kaatuivat ja vaavi jäi luurangolle. -Auttakaa! Vipeltäjä kähisi portaiden alta. - Mitä äidin
pikku vaaville kävi? Vipsu kysyi samalla kVapsu ja Tassuttaja auttoivat häntä. - Tuolla ylhäällä, mutisi Vipeltä-
jä. - Me saatiin vaavi! huhuilivat Ripsu ja Rapsu. - Yksi luuranko melkein tiputti hänet. - Ovella on haamuja!
kauhisteli Vapsu. - Mennään niiden läpi. Hiiret lähtivät kotiinsa.
 Hölmöläistarinat
Hölmöläiset ruokalassa
Ukolla ja Akalla oli nälkä. He menivät tekemään ruokaa mutta he eivät keksineet mitä ruokaa tekevät. Ukko
keksi: Se mitä joku sanoo, sitä ruokaa tehdään. Sitten joku sanoi - Voi reikä. Sitten he tekivät ruuaksi reikää.
Akka sanoi: Missä ruoka? - Täältä tullaan . - Eihän täällä mitään ole. - On ainakin reikää. Sitten Matti tuli pai-
kalle. Matti sanoi: Mitä täällä huudetaan? Akka: Me haluamme ruokaa! Matti: Ai ruokaa, minä voin tehdä
ruokaa. Akka ja Ukko istuivat penkille odottamaan ruokaa. Matti: Valmis! Akka: Ruokaa, ruokaa! Ukko: Minul-
la on jano! Matti: Selvä. Tässä on maitoa. Kaikilla oli maha täynnä ruokaa. Akka: Kiitos, kiitos. Ruokalassa oli
isot ikkunat ja isot pöydät. Akka ja Ukko sanoivat: Kiitos, kiitos! Matti: Ole hyvä!
Hölmölän asukkaat hiihtokisoissa
Hölmölän asukkaat olivat osallistuneet hiihtokilpailuihin. He odottivat sitä päivää paljon. Kohta se päivä' koit-
taa ja se koitti. Hölmöläiset ottivat mukaan sukset ja sitten he lähtivät. Hiihtokisan tuomari kysyi: Ovatko
kaikki valmiina. Kaikki sanoivat: Joo! Hiihtokisan tuomari sanoi: Hep. Kaikki lähtivät. Hölmöläisisä päätti hui-
jata. Hän oikaisi mutta törmäsi puuta päin. Hölmölän äiti tippui kuoppaan. Hölmölän tyttö kaatui kun juuri oli
pääsemässä maaliin. Hölmölän poika voitti.
Hölmöläiset saavat koiran
Hölmöläiset olivat lukemassa koirakirjaa. He ajattelivat, että olisi hauskaa, jos heillä olisi koira. Akka sanoi
ukolle: Oi ukko kun sinä olisit niin ihana jos sinä ostaisit meille koiran, akka sanoi kärsimättömästi. No minkäs
koiran sinä haluaisit, ukko kysyi, ja meni akan viereen istumaan. En minä oikein tiedä, mutta tuo kavalieeri
näyttäisi söpöltä. Voi akka kun minulla ei ole siihen varaa. Akka painoi päänsä tyynyyn ja huokaisi syvään:
Ukkoseni minulla on idea. Jos lainaisimme koirakauppiaalta rahaa niin ostetaan niillä rahoilla meille se koira.
Oi kuinka hyvä idea, missä on lähin eläinkauppa? kysyi akka. Minun mielestäni lähin on rannan vieressä, tääl-
lä ihan lähellä, sanoi puolestaan ukko. No lähdetäänpäs sitten sinne rannalle. Kun he olivat matkalla rannal-
le heiltä loppui bensa joka ei todellakaan ollut hyvä juttu. Mitenkäs ihmeessä he nyt pääsevät rannalle osta-
maan koiran?... He miettivät, miettivät ja miettivät, kunnes ukko sai ajatuksen. Kun seuraava auto tulee niin
hypätään sen kyytiin. Mutta eiväthän hölmöläiset tiedä minne auto heidät johdattaa. Kohta heidän neniensä
edestä sujahti auto jonka jyytiin hölmöläiset pääsivät vain nipin napin. Auto ajoi heidät ihan eri paikkaan kuin
piti. Mutta kun he hyppäsivät pois auton katolta, auton omistaja tuli ulos autosta ja sanoi: Minulla on koira.
Oletteko te koiraa hankkivia? Olemme, mutta minkäs näköinen se on? Kavalieeri, todella suloinen se on. Oi
ukko juuri sellaisen minä haluaisin. Juuri sellaisen minä haluaisin. Otetaan se. Hyvä on sanoi ukko ja he lähti-
vät taluttamaan koiraa kotiin.
Hölmöläiset Linnanmäellä
Olipa kerran kylä nimeltä Hölmölä. Hölmölässä asui vain hölmöjä ihmisiä. Eräänä päivänä Hölmölän Akka
sanoi Ukolle: Minulla on tylsää. Voisitko keksiä minulle jotain tekemistä? Totta kai voin. No mitä tekemistä?
Esim tässä lehdessä kerrotaan semmoisesta paikasta kun Linnanmäki. Siellä on hauskoja laitteita kuten
vuoristorata. Hyvä Ukko, se oli hyvä idea. Minä menen valmistautumaan. Mene vain Ukko sanoi Akalle. Akka
puki päällensä huivin, topin ja sortsit. No niin, nyt lähdetään Akka huusi Ukolle. Matka tuntui hyvin pitkältä.
Kun he saapuivat perille he ällistyivät. He olivat aina luulleet että Linnanmäki oli vain pieni puisto. Kun he me-
nivät ostamaan lippuja ällistyivät he uudelleen. Joka paikassa oli jonoja. Mennään tuonne Akka sanoi Ukolle
ja osoitti tiskiä jonka takana ei ollut ketään. No mitenköhän tämä toimii? Akka kysyi Ukolta. Mutta Ukko ei
kuunnellut vaan pani viisi euroa koneeseen ja painoi punaisesta napista. Koneesta pursui lippuja. No aina-
kaan ei liput lopu sanoi Akka lopulta. Hölmöläiset olivat monta tuntia Linnanmäellä mutta he kyllästyivät
hyvin nopeasti. Joko lähdetään? kysyi Akka Ukolta. Lähdetään vaan sanoi Ukko. Ja niin he lähtivät riemuiten
kotia kohden.
Hölmöläiset rakennushommissa
Hölmöläisukko oli jo kauan ollut työtön. Ja oli saman ajan haaveillut rakennushommista. Radiosta tuli ilmoitus
että rakennushommiin tarvittiin rakentajia. Ei tarvinnut olla kokemusta. Niinpä hän otti pari hölmöläistoveri-
aan mukaan. Heidän nimensä olivat Martti ja Petteri. He saivat kuin saivatkin paikat työmaalta. Heidän piti
ensiksi rakentaa talo. Heidän pomonsa sanoi: Kuulkaas amatöörit, älkää rakentako taloa sellaiseen kohtaan
jossa on iso kivi tai jotain sellaista. Mutta hehän tietenkin ymmärsivät sen niin, että siinä ei saisi olla mitään
tiellä. Hehän sentään olivat hölmöläisiä. Niinpä he alkoivat nostaa isoa kiveä. Kun he olivat nostaneet sen
ison kiven, niin sen alla oli ruohonkorsi. He ottivat lapiot ja alkoivat kaivaa. Siihen tuli iso kuoppa. Mutta se
oli ainoa tyhjä alue. Niin he rakensivat sen siihen kuopan päälle. Parin päivän päästä kun siihen taloon muutti
perhe, niin talo romahti heidän päälleen. Seuraavaksi heidän piti rakentaa silta. Heti kun he olivat tehneet
puoli siltaa niin tiilet loppuivat. Petteri yritti hypätä toiselle puolelle, mutta molskahti kuitenkin veteen. Martti
otti sukellusveneensä. Mutta Petteri olikin pinnalla. Martti otti kissa -uimarenkaansa ja Petteri nousi rantaan.
Ukko otti toiselta puolelta (jossa oli tiiliä) niin laittoi ne toiselle puolelle. Mutta sitten sillä puolella jossa oli
ollut tiiliä niin siellä ei ollut yhtään. Niinpä he jättivät rakennushommat ja menivät takaisin kotiaskareisiin.
Hölmöläisten pulkkaretki
Eräänä päivänä Hölmölän ukko ja akka menivät pulkkamäkeen. He ottivat kaksi pulkkaa. Yksi niistä oli punai-
nen ja toinen sininen. He pukivat ulkovaatteet koska oli talvi. Nyt he lähtivät pulkkamäkeen. Ukko ja akka
lähtivät punaisesta ovesta. Se oli jo kolme vuotta vanha. Siitä oli lähtenyt jo aika paljon maalia. Mutta nyt
oltiin jo joella. Siellä oli kova virtaus joka johti putoukseen. Ei kannattanut kyllä mennä uimaan tuohon joka
on kuitenkin jäässä. Seuraavaksi tultiin jo pulkkamäkeen! Naapurin hölmöläisukko sanoi että ei pulkkamäki
laske ylhäältä alaspäin koska ei se liu'u yhtään. Niin pitää laskea alhaalta ylöspäin. Ukko ja akka tottelivat
naapurin ukkoa. Akka pani pulkkansa maahan ja istui siihen. Ukko eihän tämä liiku minnekään. Kyllä se liik-
kuu kun otat vauhtia. Akka hyppeli ja huiteli mutta ei saanut pulkkaa liikkumaan. Annas kun minä kokeilen.
Kyllä tässä vielä keinot keksitään ukko totesi. Ukko asetti pulkkansa maahan, sitten hän istui siihen. Ukko
otti vauhtia ja ponkaisi mutta pulkka ei lähtenyt mihinkään. Sitten ukko suuttui. Hän pomppi pulkan päällä
ja paiskoi pulkkaa. Ukko hyvä kyllä sinä onnistut älä hätiköi. Annan kun minä kokeilen uudestaan akka sanoi.
Akka laittoi pulkkansa maahan ja istui siihen ja otti käsillään vauhtia. Mutta ei pulkka liikkunut. Yksi Matti kä-
veli ohi ja sanoi: Eihän alhaalta ylöspäin lasketa. Ylhäältä alaspäin lasketaan. No selvä. Hölmöläiset liukuivat
kuin jäämäessä!
Hölmöläisten potkulauta
Olipa kerran yksi tyttö ja yksi poika. He olivat sisaruksia ja olivat syntyneetkin samana päivänä. Eräänä
päivänä koitti heidän kummankin syntymäpäivät. He saivat äidiltä ja isiltä syntymäpäivälahjaksi potkulaudan.
He sanoivat: Höh ei me mitään lautaa haluta jota pitää potkia. Sitten lapset kuitenkin ryhtyivät riitelemään
kumpi koettaa. Tyttö kuitenkin lopetti riitelyn. Niinpä ekaksi sai poika koettaa. Hän katsoi potkulautaa ja näki
että siinä oli renkaat. Niinpä hän totesi että se pitäisi saada liikkumaan. Niinpä hän kokeili. Sitten hän sanoi:
Ei tämä mihinkään liiku. Tyttö sanoi sen jälkeen: Anna sitten minun koettaa. Tyttö koetti. Hän potkaisi sitä niin
lujaa kun pystyi ja sen jälkeen alkoi voivottaa mummoaan. Mies kuuli voivotuksen ja tuli näyttämään että näin
otetaan vauhtia jalalla. Poika oli keksinnöstä niin ihmeissään että ajoi tolppaa päin ja sanoi: Ainakin saatiin
tietää mihin tarkoitukseen se oli.
Hölmöläisten automatka
Ukko ja Akka olivat voittaneet auton pelleilykisasta. Auto oli keltainen jossa oli muffinin kuva. Siinä oli myös
moottori josta tuprutti savua. Ja peili joka oli ihan noessa. Akka peilaili itseään peilistä ja kysyi: Näyttääkö
miun kasvoni mustalta? Ukko sanoi: Ei näytä Akkaseni. Mutta kun katson peiliin naamani on täynnä nokea, 
Akka sanoi. Mutta kun minä katson en näe nokea, Ukko sanoi. No ihan sama jatketaan hommia. Kun kaikki
oli viimein pakattu auto oli täpö-täynnä. Voi ei, Akka parahti. Laukuille oli kasvanut jalat ja nyt ne juoksevat
pois! Ei ei oikeasti. Ukko oli jättänyt oven auki ja Ukko ja Akka asuivat kukkulalla ja auto oli kukkulan reunalla
Siitä ne olivat vierineet. Kun Ukko tuli pihalle hän ihmetteli. Hän haki laukut takaisin ja tällä kertaa hän muisti
panna oven kiinni. Akka pakkasi hellan koska näin saa halvempaa ruokaa. Ukko pakkasi vesihaavin koska
sitten voi  vilvoittaa varpaita. Ja kaikkea muuta. Sitten päätettiin minne mennään. Akka halusi mennä muse-
oon koska sai katsoa outoja juttuja. Ukko halusi mennä kalaan koska sitten saadaan koristeeksi kalaa.
Akka sanoi: Mie tiedän ratkaisun, mennään kalamuseoon. Se on loistava idea Akkaseni, Ukko sanoi. Mutta oli
yksi pieni ongelma. Miten Ukko ja Akka mahtuivat autoon? Ukko sanoi: Nyt minä tiedän! Pakotetaan ajaa
itse itsensä  kalamuseoon. Voi miten fiksu sinä olet Ukkoseni. Hetkinen, Ukko sanoi. Miten se tietää missä
kalamuseo on? No auto kertoo reitin ja me kerromme sille Akka sanoi ylpeällä äänellä. Loistoidea, Ukko sanoi.
No auto ala puhumaan, Akka huusi ikkunasta. Auto oli ihan kukkulan reunalla. Nyt auto alkaa liikkua, Akka
huusi iloisena. Ukko ja Akka liikkuivat hurjaa vauhtia kohti kaupunkia. Ukko ja Akka huusivat: Kohti kalamu-
seota! Mutta emme tiedä missä kalamuseo on, Ukko sanoi. Kysytään tuolta mieheltä apua. Ukko ja Akka nousivat autosta. Hetkinen kaupunkilaisilla on varmaan hieno kättelytapa, Akka sanoi. Mikä se sellainen on?
Ukko sanoi. No mistä minä tietäisin, Akka vastasi. Keksitään jonkunlainen tapa. Ukko lähestyi miestä ja kätteli
silleen että pyörähti  ja sitten heilutti käsiään sikin sokin. Sitten Ukko kiersi viisi kertaa nopeasti miehen
ympäri. Sitten hän leikki olevansa gorilla ja lopuksi kätteli ja kysyi: Tiedätkö missä on kalamuseo? Mies ei vas-
tannut vaan lähti tiehensä. Ukko koitti uudestaan ja uudestaan kysyä muilta ihmisiltä mutta hekin lähtivät
tiehensä. Oli jo ilta ja Ukkoa ja Akkaa väsytti kätteleminen. Miten me päästään täältä pois? Akka sanoi ja
oli puskahtamaisillaan itkuun. No ei auta muu kuin vetää auto Hölmölään. Jaa, yksi, kaksi, kolme ja veto!
Ihmiset kerääntyivät Ukon ja Akan ympärille auttamaan. Kun oltiin perillä Ukko ja Akka tekivät hassun kättelytavan. Mutta ihmiset olivat jo häipyneet.
Hölmöläisten autonrakennus
Olipa kerran hölmöläisten kylä, jossa asui ukko ja akka. Erään päivän alussa ukko sanoi akalle että heidän
pitäisi saada auto. - Oi ukko kulta oletpa viisas, mutta kuka meille sen rakentaa? - Hankitaan rakentaja.
Mutta ei rakentajaa vain löytynyt. - Akka kulta, ehkä tämä on hyvä, koska meillä on juuri ja juuri varaa tarvik-
keisiin. - Kuka sitten rakentaa? - Minä tietenkin! - Oi ukko kulta oletpa viisas. Mutta miten onnistut? - Jos
seison käsilläni tiedot valuvat käsiin. Sen jälkeen osaan tehdä mitä vain. - oi ukko kulta oletpas viisas, mutta
mistä ostamme rakennustarvikkeet? - Puramme kaikki koneemme, ja niillä rahoilla ostamme uudet. - Oi ukko
kulta oletpa viisas. Saamme uudet koneetkin. - Niin olenhan minä viisas, mutta kuinka kauan seison päälläni?
- Niin kauan kun sinulla menee rakentamiseen. - Hyvä, aloitetaan. Niin hölmöläiset saivat auton, jonka he myivät moottoriveneenä.
Hölmöläisten potkulauta
Olipa kerran hölmöläislapset. Heidän nimensä olivat Sara ja Annika. He olivat sisaruksia. Kun he olivat
leikkimässä polttokurrea, niin heidän äitinsä tuli sanomaan: Lapset! Tulkaa tänne, mulla on asiaa. Näin
lehdessä potkulaudan. Mikä se on? Onko se lauta? Pitääkö siinä olla ylösalas, Annika kysyi. Pitää, äiti vastasi.
Kun he menivät autolla, missä piti käsin painaa kaasua ja jaloilla ohjata kotiin. Kun he olivat kotona Sara ja
Annika kysyivät saavatko he mennä seikkailulle. Äiti kysyi: Mitä te syötte? Sara vastasi: No sitä mitä sinä et
laita. No pitäkää hauskaa. Joo äiti, sisarukset vastasivat. Kokeillaan miltä sen päällä tuntuu olla, siskokset
kysyivät toisiltaan.
Olipa kerran kylä. Sen nimi oli Hölmölä. Siellä oli puutetta sokerista ja suolasta. Hölmöläiset halusivat auton
jotta he pääsisivät kaupungille. He päättivät tehdä oman auton. Ensiksi he tekivät rungon. Mutta he halusi-
vat säästää peltiä ja tekivät sen puusta. Mutta vielä puuttui jotakin. Aa sitä pitäisi varmaan kantaa. Hei siinä-
hän ei ole rattia viisain tuumasi. Nyt se on valmis. Eihän ole Mikko sanoi. Onhan. Siitä puuttuu renkaat. Mutta
hölmöläiset luulivat että auton pitäisi liukua. Niinpä he totesivat että olisi parempi että enemmän aikaa kuin
epätoimiva auto.
 
Hölmöläiset olivat kaksosia. He asuivat menopelissä. Hölmöläiset ajattelivat potkulautaa karvaiseksi palloksi.
He liikkuivat sillä niin, että lapset menivät pyllylleen laudalle.  Lautaa potkitaan korvalla. Lapset eivät   (?)
koska purukumi oli pyörän välissä. Helpot kasee (?) ojaan.
Olipa kerran Hölmölän kylä. Siellä asui Ukko ja Akka, joka halusi auton. Ukko ja Akka menivät markkinoille
ostamaan autoa. Hei Ukko osaatko ajaa autoa? No tietysti. Ukko ja Akka ostivat punaisen auton. Heti kun
pääsi he pääsivät kotiin niin lähtivät ilman mitään Tampereelle. Mutta juuri kun oltiin melkein Tampereen
kohdalla niin Ukolle tuli nälkä. Hei Akka mulla tuli nälkä. No mennään ostamaan yksi pähkinä. Voi ei karjaisi
Ukko, bensa on loppu. Jätetään auto tähän ja kävellään.
Hölmöläiset koulussa
Hölmöläiset olivat hakeneet kouluun. Seuraavana päivänä heille soitettiin: Olette päässeet ensimmäiselle
luokalle. Teille lähetetään lukujärjestys. Mikäköhän on lukujärjestys? No ei sillä ole väliä. Sitten he saivat
sen. 9.45 tänään eli kuuden aamu. Sitten he kävelivät. Kaikki tuijottivat heitä, koska heillä oli takkutukka,
pitkät kynnet ja likaiset hampaat. Kaikki kysyivät: Keitä te olette? Olette aikaisin täällä. Miten niin? Ovet eivät
auenneet. He odottivat ja vielä kerran odottivat. Sitten kellot soivat. Luokassa oli hiljaista mutta kun hälmö-
läiset tulivat kaikki alkoivat kiivetä katoilla ja seinillä sen jälkeen kun opettaja tuli luokkaan.
Hölmöläiset sillanrakentajina
Olipa kerran Hölmölän kylä. Hölmöläiset olivat matkanneet maaseudulle. Pian heidän edessä näkyi puro. -
Miten pääsemme tästä yli? kysyi eräs hölmöläinen.  - Rakennetaan silta, keksi toinen hölmöläinen. Hölmöläi-
set rupesivat keräämään ajopuita. Hölmöläis-ukko keräsi nauloja rannalta. Kun kaikki tarvittava oli kerätty,
huomasi Hölmöläis-akka etteivät he voi rakentaa sillan keskiosaa koska eivät voi kävellä veden päällä. - Ha-
luaisin kuitenkin mennä tuonne, sanoi Hölmöläis-ukko ja osoitti pikkurillillä vastapäistä rantaa. - Hei tuolla on
vene! Pannaan se tuohon sillaksi! - Hyvä idea! Hölmöläiset raahasivat veneen rantaan ja tuuppasivat sen
jokeen. - Minä menen ensin! huusi yksi Hölmöläisistä ja astui veneeseen. Vene ei kuitenkaan pysynyt pai-
koillaan vaan lainehti veden mukana ja tiputti Hölmöläisen rannalle. - Olen kuullut ilmasillasta, sanoi Hölmöläi-
nen ja nousi ylös. - Se varmaan pitää puhaltaa kokoon, huomautti toinen. Hölmöläiset asettivat lankut veteen
ja alkoivat puhaltaa niitä päin. Vaan tulipa tuuli ja puhalsi osan lankuista pois. Mitäs nyt tehdään? Tehdäänkö
hyppysilta? Hölmöläiset rupesivat naulaamaan hyppysiltaa kokoon. Lopulta Hölmöläis-akka rupesi ylittämään
siltaa. Tulipa Matti paikalle ja kysyi: Miksi ette menneet tuota siltaa? ja osoitti parin metrin päässä olevaa
siltaa. Hölmöläiset lähtivät sinne.
  Pääsiäistarinat
Olipa kerran pupuemo joka oli luvannut antaa poikasilleen yllätyksen. Pupulapset odottivat kovasti ja se
päivä koitti. Se oli hieno lahja. Se oli kultainen pupu. Mutta sinä yönä noita varasti sen kultaisen pupun. Mutta
kaikki muut noidat halusivat sen joten he kisasivat siitä. Heidän nimensä olivat Liisa, Hiljo, Heini ja Siiri. Heitä
oli neljä. Heini varasti kultapupun. Pupuemo soitti poliisin. Poliisi lähti ottamaan noitaa kiinni. Ennen kuin noi-
dat ehtivät aloittaa pupulapset saivat takaisin kultapupun.
Pupuperheen suuri yllätys
Olipa kerran kylä nimeltä Pupula. Pupulassa talot olivat rakennettu porkkanan muotoisiksi. Eräänä päivänä
pupuemo sanoi poikasilleen: Pian on sinun syntymäpäiväsi pikkupupu. Mitä minä saan syntymäpäivälahjaksi?
kysyi pikkupupu emoltaan. Se on salaisuus, vastasi emopupu. Ajattelin pitää sinun syntymäpäiväjuhlasi huo-
menna emopupu jatkoi. Sehän sopii, vastasi pikkupupu ennen kuin emopupu oli edes ehtinyt sanoa lauset-
taan loppuun. Seuraavana päivänä pikkupupu ei malttanut odottaa juhlien alkua. Joko he tulevat? Joko, joko?
pikkupupu huuteli. Eivät vielä kellohan on vasta kaksi, pupuemo rauhoitteli. Pikkupupu meni lukemaan. Pikku-
pupu luki kauan kirjaa nimeltä Mitä tekisi kun odottaa juhlia. Pikkupupu luki niin pitkään että nukahti. Mutta
hän heräsi nopeasti koska ovikello soi. Jee he tulevat! pikkupupu huusi. Ovella seisoi iso porukka pikkupupun
ystäviä. Heti alkuun syötiin. Mutta kun oltiin avaamassa lahjoja isä tuli sanomaan pikkupupulle: Tulepas kat-
somaan mitä äidin huoneessa tapahtuu. Kun pikkupupu astui huoneeseen hän huomasi että äidin sylissä
istui kaksoset. Miten söpöjä! kaikki sanoivat yhteen ääneen. Tuo on Sofia ja tuo on Klaara, sanoi pikkupupu.
Ja merkiksi siitä kumpi om kumpi ovat nämä nauhat. Pikkupupu sitoi toisen korvaan punaisen nauhan ja toi-
seen korvaan sinisen nauhan. Oletpa sinä nokkela, sanoi emopupu lopuksi.
Kultaista munaa etsimässä
Olipa kerran pikkutipu nimeltään Liisi. Hän oli perustanut etsivätoimiston. Etsivätoimistossa oli raidalliset ver-
hot jossa oli keltaista, vihreää ja valkoista. Siellä oli myös suurennuslasi ja pöytä jonka koristeena oli pajun-
kissoja ja rairuohoa. Liisin päällä oli ruudullinen lakki ja takki. Ruudut olivat pinkkejä. Liisi oli luonteeltaan hy-
vin leikkisä ja tykkäsi ratkoa arvoituksia. Tänä aamuna etsivätoimistoon soitettiin. Siellä oli pormestari joka
sanoi: Lähistöllä oli suuri kultainen pääsiäismuna. Liisi lähti heti kultaista munaa etsimään. Hän otti mukaansa
suurennuslasin, eväät, onkivavan ja kompassin. Liisi meni muhkuraista polkua pitkin metsään. Metsässä oli
kuusia, poppeleita, lehmuksia ja sammalta. Puita oli sikin sokin metsässä. Sammalta oli kaikkialla. Ilmassa
tuoksui poppelin haju. Keskellä metsää oli luola. Se oli pimeä ja synkkä. Luolasta kuului outoa muminaa. Mi-
käköhän se mahtaa olla? Liisi ajatteli peläten itsensä puolesta. Oli niin pelottavaa ajatella mitä tapahtuisi jos
menisi pimeään luolaan. Liisi keräsi rohkeutensa ja meni pimeään luolaan. Huhuu! Onko täällä ketään? Liisi
huhuili. Liisi löysi valonkatkaisijan. Ja naps! Kaikki selkeni. Niin kun olisi nukkekodissa. Nukkekodissa oli puna-
pilkullinen verho. Pöytä oli katettu. Siinä oli raidallinen pöytäliina. Ja kupeissa oli kaakaota. Nukkekodissa oli
kolme huonetta: vessa, olohuone ja makkari. Myöskin paljon tauluja. Liisi huomasi taulun takana pienen oven
Liisi ryömi ovesta johtavaa käytävää pitkin lahon sillan luokse. Sen päässä oli palatsi. Liisi ei huomannut sil-
taa ja käveli muina miehinä sillan yli. Liisi kurkisti varovasti sisään. Tipu -mestari oli siellä. Hän kertoi oikoreitin
kultaisen munan luokse. Aikansa käveltyä Liisi näki kultaisen munan. Mutta siinä oli halkeama. Kultaisen
munan sisällä olikin paljon suklaamunia. Tässä todellinen aarre!
Noitien lentokilpailu
Olipa kerran kaksi noitaa. He aikoivat järjestää kisat. Nyt lähdetään hakemaan muita noitia kisaan mukaan sanoi Ulla. Kaikki on koossa. Ekaksi lennetään vuorille, sitten menemme ison ojan yli ja vielä neljä puuta
pujotellaan. Ja sitten eka voittaa. Kuka on nopein maalissa? 3, 2, 1, go! Niin kaikki lähtivät satasta kohti vuo-
ria. Ulla oli ekana. Muut oli vasta lähtemässä kun Ulla oli jo pujottelemassa. Ja nyt Ulla oli voittanut. Minä
voitin! sanoi Ulla iloisella äänellä. Ulla sai palkinnoksi 30 juissitölkkiä. Sinä huijasit Ulla, Helfge sanoi. Kuka oli toinen? Mutta Helge voitti.
Tiput markkinoilla
Olipa kerran Minni ja Mini. He olivat tipusiskokset. Minnillä oli pinkki  rusetti kun taas Minillä oli sininen rusetti.
Minni oli aina puhdas mutta Mini leikki yleensä mudassa. Seuraavana päivänä Minni halusi markkinoille. Sitten
hän pyysi Minin (puhtaana) mukaan. Mini suostui. Hän hyppi innoissaan ja toisti: Lähdetään, lähdetään.
Vielä hetki ...   ... voimme lähteä. Ollaan varovaisia siellä voi olla niitä jättiläisiä. Niiden nimet ovat ihmiset!
Sitten he hyppäsivät auton kyytiin. Hekin ne ihmiset olivat menossa markkinoille. Sitten minä ja Mini näimme
toiset tipuveljekset, mutta he olivatkin lähdössä. Mutta sitten näimme herkullisia karkkeja. Sitten näimme
ihanan pehmeän pajukissan. Se oli valkoinen ja pehmeä. KAIKKEA voi ei! huusi Minni. Äiti ei tiedä siitä että
olemme täällä, voi ei. No minä sanon äidille HETI tai hän suuttuu meille. Ei olla täällä enää kauan tai hän suut-
tuu yhä enemmän. Minni sanoi: Meidän kannattaisi lähteä. Niin no ehkä. Sitten he tapasivat tipusiskot. Tipu-
siskot lähtivät mukaan, mutta kun aurinko meni pilveen, he lähtivät. Mini kysyi: Minne ne katosivat? En tiedä.
Kun he tulivat kotiin he kysyivät äidiltä: Näimme tipusiskot, mutta ne lähtivät kun aurinko meni pilveen. Ne
olivat varjoja, äiti sanoi. Menkääs nukkumaan.
Pupujen pääsiäismunajahti
 Olipa kerran kylä, jossa asui paljon pupuja. Siksi sitä kylää kutsuttiin pupukyläksi. Pupukylässä juhlittiin
pääsiäistä joka vuosi. Kylässä asuu kaksi pupua joiden nimet ovat Töpö ja Höpö. Höpöllä on vaalea turkki ja
Töpöllä tumma turkki ja iso paksu häntä. He odottivat pääsiäistä todella innolla, koska heidän äitinsä oli
luvannut heille pääsiäisyllätyksen. Puput olivat siitä todella innoissaan. Kun pääsiäinen koitti ja Töpö ja Höpö
heräsivät he menivät äidin huoneeseen huutelemaan ja herättelivät häntä, koska he olivat niin innoissaan
pääsiäisyllätyksestä. Äiti sanoi: Mennään tekemään aamiaista ja teen sitten teille yllätyksen. Selvä, puput sanoivat ja lähtivät tekemään aamupalaa. Sitten Töpö kysyi: Voinko ottaa jälkiruuaksi munan jonka löysin
portaitten alta? Juu... Äiti näytti hiukan omituiselta koska Töpö oli löytänyt hänen piilottamansa suklaamunan.
Sitten äiti meni ripeästi vaihtamaan suklaiden paikat. Mutta sitten hänelle tuli kiire ja hän meni ripeästi pane-
maan munille uudet paikat. Sitten kun puput olivat syöneet äitipupu antoi heille korit ja sanoi: Olen piilottanut molemmille kuusi munaa joten älkää rohmutko niitä. Puput lähtivät salamana etsimään ja kun he olivat löytäneet kaikki, he mussuttelivat herkullista suklaata.
Pääsiäisnoitien lentokilpailut
Olipa kerran kaksi noitaa. He riitelivät kaikesta. Eräänä päivänä he pitivät lentokilpailut. He kävivät pyytämäs-
sä naapureita. He suostuivat. Kello kuusi he kokoontuivat vesiputoukselle. Naapurit kysyivät: Mitä voittaja
saa? Suklaamunia tietenkin kun kerran on pääsiäinen. Kun he aloittivat naapurit kysyivät: Minne asti? Kilo-
metrin päähän. Än yy tee ei vaan nyt! He lähtivät ja yhtäkkiä naapurit voittivat korillisen suklaamunia. Olipa hyvä peli.
Pääsiäispupun pääsiäinen
Olipa kerran pupu jonka nimi oli Mimi. Hän ajatteli että menisi lomalle. Se olisi tosiaan hauskaa mutta onkohan minulla säästöissä riittävästi rahaa? Katsotaan hmmm. En tiedä. No lasketaan. 258 €. Aika paljon. Uskon että
nämä riittävät. Mimi meni herra Ankalta kysymään onko lentokone täynnä.  Hei tulin kysymään yhden asian.
No? Jos voisin lähteä matkalle kun haluaisin jonnekin lämpimään maahan. No käsikö vaikka Kypros? Kyllä
haluaisin mennä sinne. Mutta kuitenkin suosittelisitteko jotain muuta? No kyllä minä haluaisin tarjota Pääsi-
äissaarta. Minä menen sinne. Paljonko se maksaa? Se maksaa 150 €. Rahat riittävät. Nyt minä pääsen lo-
malle ihanaa. Hän lähti aurinkoiselle Pääsiäissaarelle! Ilma tuntui kotimaassa kylmältä, eikä se ollut kivaa.
Mimi oli kyllä iloinen että pääsi kauniille Pääsiäissaarelle. Vihdoin Mimi pääsi kotiin. Hän pakkasi mukaan kameran, hatun, huivin ja vaatteita. Sitten Mimi lähti lentokentälle. Sinne ei ollut yhtään pitkä matka. Kun
Mini oli lentokentällä hän meni lentokoneeseen. Täällä lentokoneessa on vähän tylsää. Kohta tarjotaan
virpomisoksia koska Pääsiäissaarella virvotaan. Ihanaa. Todella kivaa. Minä tykkään virpoa! Kun virpoo niin
tarvitsee vitsat. Sitten pitää mennä jonnekin ovelle ja sanoa vitsaloru. Toivottavasti pääsen pitämään hauskaa.
Pupulapsi on eksynyt
Eräänä kuumana päivänä pupuemo ja pupulapsi olivat menossa retkelle. Pupulapsi oli vasta herännyt. Pupu-
emo: Mennäänkö retkelle? Pupulapsi: Mennään vaan! Pupuemo ja pupulapsi menivät metsään. Pupuemo
käveli ja käveli. Sitten pupuemo katsoi taakse. Pupulapsi oli poissa. Pupuemo etsi ja etsi mutta ei löytänyt.
Pupuemo: Voi ei. Lapsi! Lapsi! Oli hiljaista. Sitten pusikosta kuului ääntä. Pupuemo: Kuka siellä? Pupuemo
otti kepin ja meni katsomaan. Susi: Minä täällä, susi. Sitten pupuemo lähti pakoon. Siinä hetkessä pupuemo
näki pupulapsen pusikossa jumissa. Sitten pupuemo lähti niin nopeasti kuin pystyi. Pupulapsi: Apua! Apua!
Apua, susi! Pupuemo: Minä tulen. Pupuemo ja pupulapsi juoksivat kotiin mutta pupuemolla ei ollut avainta.
Pupuemo: Voi rähmä. Mennään etsimään avainta. He etsivät ja etsivät. Sitten pupulapsi löysi sen. Pupuemo:
Vihdoinkin löysit avaimen. Pupulapsi antoi avaimen pupuemolle. Sitten he meni kotiin ja silloin oli jo pilkko-
pimeää. Pupulasta pelotti koska he olivat eksyneet. Sitten tuli pupuisä: Mitä te täällä teette? Pupuemo: Me
olimme eksyksissä. Pupuisä: Tulkaa sitten sisälle. Pupulapsi: Minua pelottaa. Pupuemo: Ei sinua enää pelota,
olet turvassa. Pupuisä: Mene nyt nukkumaan.
Noitien lentokilpailu
Noita Kyöpeli lensi kokoukseen. Hän sai kutsun kilpailuun. Kyöpeli meni tapaamaan velho Villeä. Kyöpeli: Hei.
Ville: Niin. Kyöpeli: Muuta luutani paremmaksi. Ja niin velho teki työn. Helga oli tuunannut luutaa. Kisan voitti
Kyöpeli. Helga raivostui koska ei voittanut. Helga manaa varjo-olentoja mutta Kyöpeli manaa valo-olentoja.
Kyöpeli kukisti Helgan ja toi vitsoja.
Noitien lentokilpailu
Olipa kerran noitien ja velhojen kylä. Siellä asui kaikki noidat ja velhot. Noidat perustivat lentokilpailun. Se on
nyt tänään. Ovatko noidat lähtö valmiina? Paikoillanne, valmiina, hep! Nuorin noita on johdossa. Se heitti
hajupommin. Kyöpelin vuori  häämöttelee jo tuolla kaukana. Sinne olisi 10 kilometriä. Yhdeltä noidalta loppui
vauhti. Se mätkähti maahan. Nuorin noita oli viiden metrin päässä maalista. Mutta hänenkin vauhti loppuu
ja maaliotossa sanoi Jattinenä ja niin hän voitti kilpailun. Hän sai pokaalin.
Tipukylän pääsiäinen
Kaukana täältä, seitsemän meren takana on pienen pieni kylä. Tipukylä. Siellä asuivat : Tipuperhe, Pupuper-
he, Noita ja muitakin perheritä. Tiput asuivat pienessä munan muotoisessa mökissä. Mökissä' oli kaikkia mah-
dollisia värejä, mutta ei vaan ulkona, vaan myös sisäpuolella. Ensimmäisessä kerroksessa oli ovi keittiöön,
joka oli yllättävän siisti. Punaisen pöydän päällä oli vihreitä kynttilöitä. Kummassakin päässä oli rairuohoa. Äi-
tipupu valmisti porkkanakeittoa ja salaattia hellan ääressä. Keittiöstä löytyi ovi välihioneeseen. Välihuonees-
sa oli kolme ovea jotka johtivat kylpyhuoneeseen, jossa oli perhostapettia, makuuhuoneeseen, jossa isätipu
selaili väsyneenä tipu-uutisia, ja viimeinen huone oli olohuone. Olohuoneessa tipulapset Pekka, Liisi, Saara ja
Kalle katsoivat elokuvaa nimeltä Tipukaverukset. Välihuoneessa oli rappuset toiseen kerrokseen. Isätipu oli
nikkaroinut hissin isoäiti- ja isoisä tipuille. Kun portaita kiipesi tuli vihreään käytävään. Käytävässä oli vielä
rappuset ullakolle ja neljä ovea, kaksi ikkunaa ja 50 donitsia kummankin ikkunan edessä olevalla pöydällä.
Ikkuna oli auki. Pikkulinnut tulivat nokkimaan donitseja. Mutta pian linnut lähtivät. Yhdestä ovesta alkoi kuu-
lua kuorsausta. Siellä kuorsasi isoisä tipu. Se oli isovanhempien huone. Sen oven vasemmalla puolen oli Lii-
sin ja Saaran huone. Pekan ja Kallen huonekin oli siellä. Ja viimeisen oven takana oli pieni vessa, josta oli
valot rikki. - Se pitää korjata, hokee isätipu, mutta unohtaa aina. Ullakko taas, no sinne ei kannata lähteä,
se on kattoa myöten täynnä rikkinäistä rojua. Kukaan ei ole kymmeneen vuoteen käynyt ullakolla. Puutar-
hassa kasvoi rairuohoa, tilliä ja muitakin kasveja. Isoäiti kasteli kasveja ja lauleli itsekseen. Vähän matkan
päässä asui pienen mäen päällä Noita. Noidan kodissa oli kaksi huonetta, keittiö ja olohuone. Keittiöön oli
olohuoneesta homeinen ovi. Keittiössä oli noidankattila ja paljon ihmeellisiä liemiä. Oven yläpuolella oli huu-
ruinen kattoikkuna. Olohuone oli pölyn vallassa ja Noita tuhisi omalla sohvallaan. Noidan silmälasit olivat
vinkisin vonkisin. Noidalla oli musta hattu ja musta pitkä takki. Olohuoneessa oli monia paksuja kirjoja. Noidan
taikasauva oli laukun taskussa ja siitä pursuili punaisia kipinöitä. Olohuoneesta oli ovi ulos ja sitä me käy-
tämmenyt. Noidan pensasaita oli kuihtunut ja rikkaruohot vallanneet pihan.  Pupuperheen talosta ei voi ereh-
tyä. Sen piha on pelkkiä kasviksia ja aita on marjapensaita. Talossa on porkkanakuvioita. Sisälle johtava ovi
oli punainen ja siitä päästiin eteiseen. Eteinen oli myös punainen. Siellä roikkui takkeja ja housuja rivissä.
Ison peilin vierestä löytyi ovi kylpyhuoneeseen. Peilin toisellakin puolella oli ovi olohuoneeseen. Olohuonetta
valaisi porkkanan muotoinen pöytälamppu joka seisoi keskellä huonetta olevalla pöydällä. Äitipupu teki
kaulaliinaa ja isäpupu taas taitteli tipusanomat kokoon ja vei ne pöydälle. Olohuoneessa oli televisio joka
oli niin vanha että oli mennyt pimeäksi. Viereisestä huoneesta kuului töminää ja pian pelmahti sisään kuusi
lasta. Ensimmäisenä Pomppu, Pipsa ja Tupsu. Vähän perässä tulla touhottivat Nöpö, Töpö ja Söpö. - Saavat-
ko Pekka, Liisi, Saara ja Kalle tulla meille? Söpö kysyi ja jarrutti. - Saavat olla ruokailuun asti, murahti isäpupu.
- Selvä! kimitti Pipsa. Sisarukset kipittivät eteiseen ja me lähdemme keittiöön. Keittiössä oli uuni päällä ja kak-
si ovea. Molemmat johtivat makuuhuoneisiin. Toinen aikuisten ja toinen lasten. Takaovi oli keittiössä. Siinä
olivat kaikki perheet.
  Eräänä päivänä, kaksi päivää ennen palmusunnuntaita, Kalle yllätti isä-tipun ja äiti-tipun keskustelemassa.
- Ja yllätys on .... Ai, hei Kalle! Olimme äh juttelemassa, isä -tipu sai sanotuksi. - Mikä yllätys? uteli Kalle. Mut-
 ta isä -tipu oli jo lähtenyt pois. Kalle kertoi veljelleen ja siskoilleen mitä oli kuullut. Liisi taas kertoi pupulap-
sille. Vanhemmat kummastakin perheestä olivat viettäneet koko perjantain ja lauantain keittiössä ja Mustas-
sa metsässä. Sunnuntaina Trulli lähti Kyöpelinvuorelle ja muut lähtivät Mustaan metsään illalla. Siellä oli pi-
 meää mutta sitten syttyi lyhtypolku joka jatkui suurelle aukealle. Siellä oli pitkä pöytä ja paljon herkkuja.
Kaikki rupesivat syömään kaikkea ja sen jälkeen oltiin maalatuilla munilla sotaa. Sitten tuli myöhä ja lähdet-
tiin kotiin. - Se oli kivaa! totesi Töpö.
 Omakohtainen kokemus faktana tai fiktiona
Rakas leluapinani
Minun veljelläni on apina jonka nimi on Ralle. Ralle on vihreä ja sillä on pitkät kädet. Ralle on minun mielestäni
niin ihana että haluaisin samanlaisen. Sanoin äidille että haluaisin samanlaisen apinan kuin Ralle. Sitten
menimme huuto.nettiin ja katsoimme löytyisikö sieltä Rallen näköistä apinaa, mutta ei sieltä löytynyt. Mutta
sellainen vähän samanlainen mutta pienempi, oranssi löytyi. Sitten kun kuulin että saan apinalelun niin olin
ihan villi, koska en jaksanut odottaa sitä päivää kun saan sen. Mutta kuitenkin kun olin kauan odottanut ja
sain apinalelun niin mietin koko päivän sen nimeä.  Illalla keksin veljeni kanssa sille nimen ja sen nimeksi tuli
Rella.  Se oli täydellinen nimi apinalle. Rella maksoi tasan kaksi euroa. Äitini osti sen minulle. Rella on ollut
minulla kaksi vuotta enkä aio luopua siitä koskaan! Leikimme Rellan kanssa koko päivän. Menin sen kanssa
piknikille omalle pihalle ja söimme omenoita, joimme mehua ja leikimme. Rellalla on lyhyt pikku häntä ja sen
lempiherkku on omena. Se juo omenamehua, syö omenapiirakkaa ja omenaa ihan normaalina. Yleensä otan
Rellan ruokapöytään ja nukun sen kanssa. Rellasta on tullut ennen ääntä kun painaa korvista tai nenän
päästä. Mutta otin ne patterit pois koska silloin en vielä voinut nukkua Rellan kanssa kun se piti ääntä. On-
neksi Rellan kanssa voi nyt nukkua. Kerran kun Rella oli hukassa olin ihan hädissäni koska silloin oli jo ilta
ja en voi nukkua ilman Rellaa. Mutta se löytyikin minun tyynyn alta ja pääsin nukkumaan sen kanssa. Kun oli
lauantaiaamu ja oli hyvin aikaa leikkiä. Ensin teimme palapelin ja piirsimme. Aamupalaksi söimme leipää ja
muroja. Rellan kanssa ei ehdi tylsistyä.
Tapahtuma jota en koskaan unohda
Viime kesänä oli suuri tapahtuma nimeltä San lahti. Semmoisia tapahtumia on vain joka neljäs vuosi. Tapah-
tumaa edeltävänä iltana en malttanut mennä nukkumaan koska minua jännitti hirveästi. Matka tuntui kestä-
vän ikuisuuden. Kun tulin perille olin aivan sekaisin. Meinasin unohtaa kaikki tavarat autoon. Menin väärästä
ovesta sisään ja sen sellaista. Kun viimein olin saanut itseni heräteltyä huomasin että olin ajatuksissani kävel
lyt suoraan pukuhuoneisiin vaikka ei saanut. Mutta muuten ensimmäinen ja toinen päivä meni hyvin. Mutta
kolmas päivä oli aika pelottava. Harjoitukset olivat entistä lyhempiä tai ainakin se tuntui siltä. Mutta esiinty-
minen meni mainiosti. Ja neljäntenä päivänä minä menin kotiin.
Seikkailu Miukkelin kanssa
Miukkeli on pehmolelu. Miukkeli on innokas ja utelias. Olen kokenut sen kanssa monenlaisia seikkailuja. Yksi
on sellainen  että oli hieno kevätaamu ja aurinko paistoi kirkkaana taivaalla. Oli kesäloma. Sama tavallinen
kesäpäivä, samat tavalliset uutiset. Poutaa, poutaa ja poutaa. Kaksi viikkoa oli kulunut eikä ollut tapahtunut
mitään jännittävää. Sanomissa kannessa luki: Bosliinihevonen on kadonnut. Sanoin isälle että lähden
museoon Miukkelin kanssa. Mutta museon sulkemispäivä on tänään, iskä sanoi. Miksi? minä ällistelin. Koska
bosliinihevonen on heidän ainoa vetonaula. Se ei ole suosittu ilman bosliinihevosta, isä sanoi. Mutta se
suljetaan vasta kuudelta ja kello on 12:ta. Hyvä! minä sanoin. Otin pyörän koska museoon on pitkä  matka.
Pyöräni oli liila ja koristeltu kukkatarroilla. Siinä oli myös pieni kori johon Miukkeli mahtui kyytiin. Kun oltiin
perillä museon portailla huomasin että ihmisiä ei ollut kadulla lainkaan. Näin jo heti että bosliinihevonen oli
paikoillaan. Kiertelin vähän katua. Kadun päässä oli joukko ihmisiä. Joukon keskellä oli toimittaja. Kuulin kun
toimittaja sanoi: Bosliinihevonen varastettiin tänään kello 4. Mutta sanomat tuli 12:ta. Tässä on jotain mätää.
Päätin seurata miestä kotiin. Kun oltiin toimittajan kotona, näin kun hän soitti äidille. Hän sanoi: Keksin vale-
jutun lehteen jotta saisin lisää. Soitin heti poliisille ja toimittaja joutui vankilaan.
Mitä minä kohtaan?
Kun oli kesäloma niin menin Norjaan ja olin siellä kaksi viikkoa. Minulla oli musta lippis. Olimme hotellissa.
Sitten menimme ravintolaan. Kun menimme kalastamaan niin sain kaksimetrisen hauen. Menimme sitten
syömään spagettia jossa oli kalaa ja lihaa. Menimme toiseen hotelliin ja nukkumaan. Kello kuusi isä meni
kalastamaan ja oli pilkkopimeää ja tähdet vilkkuivat. Sitten minä heräsin ja menin katsomaan ja näin kun
isä saa kalan. Sitten minäkin aloin kalastamaan mutta en saanut mitään kalaa. Sain vain kalan pään.
Isä näki ison ja valtavan kalan. Minä vain heitin ongen niin heti nappasi kala. Minä vedin ja vedin kunnes sain
sen kalan. Sitten lähdin kotiin iloisena.
Eräänä päivänä minulla oli syntymäpäivä ja toivoin tosi paljon koiraa, mutta en saanut sitä. Sain vain vaattei-
ta ja leluja. Täytin kuusi vuotta. Kun olin kuusi vuotta mua jännitti tosi paljon. Ja nyt minä kerron siitä koirasta
Se on kultainen noutaja, se on vaalea ja sillä on ruskeat silmät. Se painaa aika paljon ja se on tosi iso. Se on
söpö mutta en saa sitä vaikka haluan. Jos se olisi poika antaisin sille nimeksi Sanlos. Jos se olisi tyttö niin
Juliana. Ja arvatkaa mitä? Olen nähnyt tosi paljon koiria melkein joka päivä.
Toiveammattini aikuisena
Minä olen ......,  8 vuotta. Toiveammattini olisi hiphop -tanssija. Se olisi kiva ammatti. Sitten pääsisi lavalle
esiintymään. Ne jotka ovat kuuluisia, niillä on hieno asunto ja hienoja vaatteita. Välillä haluaisin kyllä olla
joku muu, mutta ei se mitään. Tykkään kuunnella musiikkia ja tanssia sen tahtiin. Pukeudun joskus hienoksi.
Se tuntuu kivalle kun saa leikitellä vaatteilla. Katson joskus tanssiohjelmia. Tanssiohjelmissa on lapsia ja
aikuisia, jotka opetetaan tanssimaan.  Siinä myös näytetään kun he esittävät esityksen. Oppilaat tanssivat
esityksissä. Voisin harrastaa tanssia niin oppisin paremmin tanssimaan. Minä tanssin aina kun on mahdollista.
Se on kivaa. Mutta se ei ehkä ole mahdollista, koska kaikki mitä äiti on katsonut, maksaa aika paljon. Tanssin
harrastaminen olisi hyvä ajatus, koska sitten kun on harrastanut tanssia monta vuotta, minusta voisi tulla
vaikka ammattitanssija. Silloin saisin toteuttaa itseäni ja haavettani kovasti ja pitkään unelmoimastani
urasta tulisi totta. Aikuisena esiintyisin lavoilla tanssimassa. Ensinhän jännittää mutta se on ihan normaalia.
Minua ei usein jännitä esiintyminen mutta joskus jännittää. Ei se ole niin vaarallista. Olen koulussakin esiinty-
nyt. Esitimme tanssin. Se oli kivaa vaikka minulle tulikin paniikki. Jännittäminen on joskus ihan hyvästä. Jos-
kus se ei ole hyvästä. Monet eivät uskalla esiintyä koska he pelkäävät että heille nauretaan. Mutta koskaan
kenellekään ei saa nauraa, jos jokin väärin.
Olin joskus Legolandissa Tanskassa. Slaivallae oli kiva reissu. Ajomatka kesti kauan. Se kesti kolme päivää.
Yhden yön olimme laivalla ja yhden yön olimme Ruotsissa. Perillä oli kivaa. Legolandissa oli hirveän kivaa.
Onneksi siellä oli merirosvolaiva jossa oli vesitykkejä ja vesisuihkuja. Onneksi meillä oli uikkarit mukana.
Parasta matkassa oli kuitenkin loma!
Espanjanmatka jota en unohda koskaan
Olimme Olivassa. Me olimme meidän entisen naapurin Raulin ja Katariinan asunnossa. Me olimme viisi päivää.
Kävimme Benidormissa missä oli iso huvipuisto. Katsoimme teeveestä Espanja vs Hollanti 2010 MM-kisoja.
Espanja voitti 1 - 0. Sitten käytiin uimassa  hotellin vieressä  olevassa perusuimapaikassa.
Toiveammattini aikuisena
Minä haluaisin että minusta tulisi aikuisena kokki. Ensin haluan mennä johonkin tv -ohjelmaan. Sitten perus-
taisin oman ravintolan. Siellä olisi kaunis tuoksu. Siellä olisi halpaa ja hyvää ruokaa. Se olisi niin, niin hyvää.
Siellä olisi punainen, palava, kaunis kynttilä. Kun kynttilä palaa loppuun siinä olisi myös hieno lautanen. Siel-
lä olisi sisätila ja ulkotila. Ulkotilassa sekä sisäpihassa olisi tarjoilijoita. He ottaisivat laskut ja toimittaisivat
ruuat. Minä tekisin ruuat. Mutta kyllä minulla on apulaisia. En minä yksin ruokaa tee. Siinä kestäisi todella
kauan. Niin kauan että asiakkaat lähtisivät pois. Ravintola aukeisi klo 6 aamulla ja menisi kiinni klo 1 yöllä.
Se aukeaa niin aikaisin koska hoitaisin ensin seisovan pöydän, sitten teen omia hommia, sitten klo 9-12
aamulla olisi aamupala. Sitten tulee lounas, päivällinen, välipala, iltapala ja viimeiseksi iltadisko. Ja sitten se
menee kiinni ja menen nukkumaan. Pidän myös taukoja. Pisin aika on puoli tuntia ja lyhin aika 5 minuuttia.
No tarjoilijoilla on taukoaika tunnin (aina). Siellä on sisätiloissa 50 paikkaa, kun taas ulkona 100 paikkaa eli
150 yhteensä. Lomaa on eniten 2 viikkoa minulla myös. Aika vähän mutta se on ansaittu loma. Se olisi iso
paikka, niin iso että ulkona olisi myös minigolfrata.
Matka jota en unohda
Olin kuusivuotias kun me lähdettiin Kreetalle. Me lennettiin lentokoneella. Matka kesti kolme tuntia. Kun ol-
tiin Kreetan lentokentän yläpuolella niin lentokone alkoi pyöriä ja minulla alkoi sattumaan korviin. Kun
lähdettiin lentokentältä hotellille päin niin kello oli yli kymmenen. Seuraavana päivänä heräsin yhdeltätoista.
Me menimme aamupalalle. Sieltä sai leipää, pikkunakkeja, lihapullia ja myös kaikkea muuta. Sitten menimme
uimaan hotellin uima-altaaseen ja sen jälkeen mereen. Kun tuli ilta, niin pelasimme korttia ja katseltiin lepa-
koita kun ne lentelivät. Elafonissin rannalla oli punaista hiekkaa. Me kävimme katsomassa myös tippukivi-
luolaa ja tosipaksua puuta. Siellä oli tosikuuma. Haluaisin mennä uudestaan Kreetalle.
Metsäseikkailu
Olipa kerran pieni sininen mökki suuren metsän reunassa. Ovi oli vihreä ja sisällä oli puinen lattia. Takan
edessä lämmitteli ruskeahiuksinen tyttö. Tytön nimi oli ....... Hänellä oli päällään pyjama jossa oli ruskeita
laikkuja. Huone oli aika pieni, ja nojatuolin päällä oli viltti ja Harry Potter -kirja. Nurkassa oli pieni peti ja sinne
.......tallusteli. Vuoteen vieressä oli yöpöytä. Yöpöydän päällä oli valokuva pikkulinnusta. Keittiöön johtava ovi
oli keltainen. Siellä oli pieni jääkaappi jossa oli ruokaa. Jääkaapin toisella puolella oli kolme kaappia. Yhdessä
oli pullia ja leipiä, yhdessä taas astioita ja viimeisessä lääkkeitä. Keittiössä oli ikkuna josta näki huusin.
Ulkona oli kuitenkin pimeää ja huusi näkyi vain tummana plänttinä ulkona. Tuuli keinutti hiljaa puita ja pian
latvojen takaa kurkisti kuu. Lepakot liitelivät puiden varjoissa ja pöllö huhuili jossain. Aamulla .... nousi reip-
paana ylös vaikka kello oli vasta kuusi aamulla. Aurinko pilkotti jo mäen takaa. .....pani valkoiset aamutossut
jalkaan ja meni keittiöön. Jääkaapista tulvahti kylmyyttä ja ......n käsi tärisi hieman kun hän kurottui hieman
ottamaan puuroa ja laittamaan sitä mikroon. Mikro käynnistyi itsestään kun puuro laskettiin sinne. Noin puo-
len minuutin päästä ......otti puuron, laittoi sinne hilloa ia asettui pöydän ääreen syömään. Pikkulinnut
livertelivät, aurinko nousi ja .... laittoi astiat tiskialtaaseen. ..... palasi istumaan sänkynsä päälle. Hän kurkotti
sängyn alle ja nosti sieltä rinkan ja avasi sen. - Taidanpa lähteä retkelle metsään, hän tokaisi reippaasti ja
alkoi vaihtamaan pyjamaa päivävaatteisiin. Sitten hän alkoi pakkaamaan rinkkaa: kompassia, karttaa,
ruokaa, telttaa, vaihtovaatteita ja kumisaappaita. - Ehkä en tarvitse karttaa ja kompassia, hän mutisi ja kai-
voi ne rinkasta pois ja tunki sinne makuupussin. - Ja valmista! .... huudahti iloisesti ja marssi rinkka selässään
ulos ja  pani oven lukkoon. Vielä heitettyään viimeisen vilkauksen mökkiinsä hän tallusti metsän syvyyksiin.
Puiden hiljainen humina sai .....niskakarvat nousemaan pystyyn. Oudot hajut leijailivat ympäri metsää ja
alkoi tulla hämärää. .......a väsytti ja hän aikoi ottaa rinkan pois selästään, mutta silloin tuli suuri hirvilauma.
.......painautui päin puuta ja otti rinkkansa. Pian hirvet katosivat pimeyteen ja .... kokosi telttaa. - Valmista
tuli ! Lähden keräämään marjoja!....tuumi ja otti korin mukaan. Pimeys tiheni entisestään ja mitä pidemmälle
.... kulki sitä vähemmän marjoja löytyi. Lopulta ..... oli väsynyt ja kääntyi lähteäkseen, mutta kaikkialla oli sa-
manlaista eikä .... tiennyt minne mennä. - Täytyy siis nukkua täällä, .....voihkaisi ja asettui makaamaan. Mutta
....... ei saanut unta vaan muisteli kun hirvet rymistivät hänen ohitseen. Miksiköhän? Lopulta .... pääsi unten
maille. Aamulla hän otti marjat ja lähti etsimään telttaa. Sitten jostakin päin kuului pauketta. Linnut lehahtivat
lentoon ja muut eläimet kipittivät täyttä häkää pois. Siellä on metsästäjä, .... ajatteli ja marssi sinne päin. Ja
siellä hiiviskeli metsästäjä ......n teltan takana. - Ei täällä saa metsästää, .... sanoi. - Kuka sen kieltää? kysyi
metsästäjä.  -Minä! ...... puhisi vihaisena. - Hyvä on, hyvä on! metsästäjä vastasi säikkynä ja lähti  pois. ......
kin lähti kotiin. Seuraavana päivänä ......mietti että ainakaan ei täällä näy pitkään aikaan metsästäjiä.
Viime kesänä olin menossa treeneihin mutta yhtäkkiä vieressäni oli haltija. Sain kolme toivomusta. Toivoin
lätkämailoja ja uuden lumilaudan. Sain toivomukset auttamisesta. Autoin isää, äitiä, kaveria, isoveljeä, serk-
kua ja isosiskoa.
 Karhun päiväkirja
16.4.2013 Rakas päiväkirja!
Tänään Urpon kanssa olimme etsimässä aarretta. Mutta meillä oli pieni pulma, koska meillä ei ollut ratsua.
Ajattelimme ensin Ihanaata, mutta emme löytäneet häntä. Ihanaa on aasi. Huhuilimme Ihanaata ja huusim-
me, mutta sitä ei vain löytynyt. Meidän oli pakko lähteä matkaan ilman ratsua. Me pakkasimme ja olimme
valmiita lähtemään. Kun olimme Porsikan saaressa, huomasimme että olimme lähteneet matkalle liian pienin
ruokavarastoin. Sitten Barbi oli jo ihan uuvuksissa, mutta Urpo toi hänelle mehevän valkosipulin. Sitä hän ei
olisi halunnut syödä, mutta ei ollut muutakaan syötävää. Sitten laukusta alkoi kuulua ääntä ja me kuunte-
limme vähän tarkemmin. Sieltä kuului Ihanaan ääni ja minä kysyin: Oletko sinä koko ajan siellä? Olen, vastasi
Ihanaa ja antoi omenan minulle. Sitten Urpo sanoi: Lähdetäänkö nyt kotiin? Barbi hyppäsi heti Ihanaan selkään ja kaikki lähtivät onnellisina kotiin.
 Kevätrunot
Kevät on vihreä.
Kevät muistuttaa lauluista.
Kevät pukeutuu metsän vihreään paitaan ja
sinijärven kimalteeseen.
Kevät elää tropiikissa.
Sellainen on kevät.
Kevät on vihreä.
Kevät muistuttaa jäätelöä.
Kevät pukeutuu t-paitaan.
Kevät elää purossa.
Sellainen on kevät.
Kevät on vihreä.
Kevät muistuttaa kukkaa.
Kevät pukeutuu kukkamekkoon.
Kevät elää luonnossa.
Sellainen on kevät.
Kevät on vihreä.
Kevät muistuttaa kirjaa.
Kevät pukeutuu hellehattuun.
Kevät elää metsissä.
Sellainen on kevät.
Kevät on vihreä.
Kevät muistuttaa nurmikkoa.
Kevät pukeutuu hameeseen.
Kevät elää ulkona.
Sellainen on kevät.
Kevät on vihreä.
Kevät muistuttaa kauniilta.
Kevät pukeutuu kkiin.
Kevät elää metsässä.
Sellainen on kevät.
Kevät on vihreä.
Kevät muistuttaa iloa.
Kevät pukeutuu mekkoon.
Kevät elää metsässä.
Sellainen on kevät.
Kevät on vihreä.
Kevät muistuttaa kesää.
Kevät pukeutuu sortseihin.
Kevät elää Suomessa.
Sellainen on kevät.
Kevät on vihreä.
Kevät muistuttaa kirjaa.
Kevät pukeutuu t-paitaan.
Kevät elää Mäkki.
Sellainen on kevät.
Kevät on vihreä.
Kevät muistuttaa kesälomasta.
Kevät pukeutuu t-paitaan.
Kevät elää mökillä.
Sellainen on kevät.
Kevät on vihreä.
Kevät muistuttaa kesälomaa.
Kevät pukeutuu ohuisiin vaatteisiin.
Kevät elää luonnossa.
Sellainen on kevät.
Kevät on vihreä.
Kevät muistuttaa kaverilta.
Kevät pukeutuu t-paitaan.
Kevät elää metsässä.
Sellainen on kevät.
Kevät on vihreä.
Kevät muistuttaa metsää.
Kevät elää metsässä
Sellainen on kevät.
Kevät on musta.
Kevät muistuttaa viileää.
Kevät pukeutuu paitaan.
Kevät elää lammen rannalla.
Sellainen on kevät.
Kevät on keltainen.
Kevät muistuttaa aurinkoa.
Kevät pukeutuu toppatakkiin.
Kevät elää keväässä.
Sellainen on kevät.
Kevät on keltainen.
Kevät muistuttaa kukkia.
Kevät pukeutuu t-paitaan.
Kevät elää metsässä.
Sellainen on kevät.
Kevät on keltainen.
Kevät muistuttaa jäätelöstä.
Kevät pukeutuu mekkoon.
Kevät elää Vaasassa.
Sellainen on kevät.
Kevät on kirjava.
Kevät muistuttaa kukkaa.
Kevät pukeutuu mekkoon.
Kevät elää Matinlahdessa.
Sellainen on kevät.
Kevät on värikäs-
Kevät muistuttaa kesää.
Kevät pukeutuu värikkäästi.
Kevät elää maailmassa.
Sellainen on kevät.

 

 

 

 

 

 

.

-

 

 

 

 

 

Pääsivulle