Pääsivulle 

   2 B:n tarinoita syksy 2014 - kevät 2015

 

Sisältö:
1. Tarina kuvasta, jossa lintukapteeni seilaa merillä purjelaivalla
2. Tarina linnunpelättimestä
3. Tarina peikosta sieni- ja marjametsässä
4. Tarina kuvasta, jossa poika avaa ovea avaimella ja tyttö kantaa laatikkoa
5. Tarina kuvasta, jossa on jätti-iso nukke laivassa
6. Tarina linnusta, joka aivastaa nokastaan lapsen
7. Tarina kanojen lentomatkasta
8. Tarina metsän eläinten ruokapidoista
9. Tarina kuvasta, jossa jättiläisnukke istuu ylhäällä kaksikerroksisessa bussissa
10. Tarina kuvasta, jossa lapset leikkivät merirosvoja
11. Isänpäivärunot
12. Tarina kuvasta, jossa tyttö on avonaisen laatikon sisällä
13. Tarina kuvasta, jossa lumiukot luistelevat joen jäällä.
14. Tarina kuvasta, jossa on uimahalli ja palloilukeskus. Ihmisiä on menossa rakennuksiin.
15. Tarina kuvasta, jossa Viiru ja Pesonen rakentavat lumilyhtyä.
16. Tarina kuvasta, joka on majakkasaaresta (majakanvartija, vuohi, kissa)
17. Tarina kuvasta, josta karhu näkee talviunta
18.Eräänä päivänä löydät huoneestasi pienen, pienen oven. Minne se johtaa? Kenelle se kuuluu?
19.Tarina kuvasta, jossa talvisessa maisemassa on kaksi lasta jotain salaperäistä kädessään.
20. Tarina avaruuskuvasta
21. Tarina kuvasta, jossa pupu on oman huoneen ikkunan edessä ja katsoo ulos (ilta, talvi, sotkuinen huone)
22. Tarina talvisesta kuvasta, jossa on eläimiä ulkona ja sisällä maanalaisessa kodissa/Matkakertomus
23. Tarina kuvasta, jossa Noita lentää luudallaan, kukana myös kissa ja kahvipannu
25. Tarina kuvasta, jossa Noita istuu katolla savupiipun vieressä
25. Tarina kuvasta, jossa on prinssi, keiju ja haltiatar/Pääsiäistipu taikoo suklaamunia
26. Tarina kuvasta, jossa hiiret ryöväävät jääkaapista herkkuja
27. Tarina vappuaiheisesta kuvasta
28. Tarina kuvadta, jossa on syvänmeren kaloja
29. Tarina kuvasta, jossa on telttaleiri, makkaranpaistoa ja kummitus
30. Tarina kuvasta, jossa on erilaisia ihmisiä keväisessä asukaspuistossa
 
Olipa kerran purjelaiva, jota ohjasi ankka, joka oli kapteeni. Eräänä päivänä laiva lähti matkustamaan ruotsi hän tuo ihmisiä ja tuli takaisin suomen . kapteeni lähti jo kotiin nukkaumaan.
 
Eräänä päivänä kapteeni  ankka meni merille. Vene on hidas. Laivan lastina on omenoita. Laiva menee saarelle. Matkalla tulee isot tyrskyt. Tyrskyt melkein laivan väärälle saarelle. He  joutuvat väärälle saarelle.
 
Iso laiva kuinka paljon lastia. Hiirä tuli paljon, sitten tuuli loppui. Sitten laiva pysähtyi. Sitten laiva pysähtyi keskelle merta. Sitten alkoivat moottori pöristä, Se meni kotiin, Hiiriäiti oli odottamassa hiirilapsia. Hiirilapset menivät äitinsä sylkkyyn. Sitten hiiri-isä tuli töistä ja hiiret juoksivat isän sylkkyyn. Oli aika lähteä takaisin. Sitten hän lähti laivalle, Sitten tulikin iso myrsky.
 
Eräänä päivänä kapteeni Säk lähti Saksaan 2B Sokalla. Mutta tulikin sumua. He olivat kaksi päivää sitten tuli Saari. Säk löysi heti hiiriä Saarelta. Säk palkkasi hiiret laivaan. Pian sumu häipyi.
 
Kapteeni Aku ankka käskee miehistöä rakentaa purjelaivan. Miehistö aloitta rakentaa. 3 vuotta miehistö rakensi purjelaivaa. Kun miehistö on rakentanut purjelaivan niin kapteeni Aku ankka käski laittamaan paljon perunoita. Kun miehistö laittoi paljon perunoita. Kapteeni Aku ankka käski miehistöä lähtemään matkalle. He kapteeni ja miehistö lähtivät matkalle.
 
Olipa kerran ankka. Sen kaveri oli matkalla Jyväskylään tapaamaan sen kavereita. sen kaveri ei ollut kotona. Hiiri näki laivan uppoavan. Ankan purjeet oli rikki.
 
Tämä alus on Maisa. Sitä kuljettaa kapteeni Björk. Tilanne on paha. Tuuli on kova, mutta se on vastatuuli. Aallot iskevät kohti laivaa. Kaiken lisäksi Björk on vasta tulokas. Ja hän on joutunut kokeneen kapteenin tehtävään. Hänellä on oma miehistönsä mukana. Mutta hyvä yhteispeli ei välttämättä riitä kovassa myrskyssä. Koko miehistö on nälkäinen. Laiva on lasteineen matkalla Pärnusta Binginhamiin. Ja he ovat vasta Tallinnassa. He ovat lähteneet kello 07.00 ja heidän pysähdys kohteitaan ovat Kööpenhamina, Berliini Lontoo. He kuljettavat kahvia. Kokemus on tärkeää eikä sitä Björkillä juurikaan ollut. Ruokatauko odottaa, totesi Björk. Eikä asiaa yhtään helpottanut se että laiva oli vanha, hidas sekä kulunut, vuoden 1900 maissa. Heillä on ruokanaan leipää, pelkkää leipää. Mutta sitäkään he eivät saa syödä. Nyt takaisin itse tilanteeseen. Myrsky on aivan yhtä raju. Mutta he ovat jo tankan rajalla. Tietysti Björkiä jännittää rajavartioston tarkastus, ei mikään ihme. Tarkastus meni hyvin. Nyt he ovat vihdoin Kööpenhaminassa. Nyt he etenevät saaristoa aina Lontooseen asti Sitten he matkaavat hitaasti mutta varmasti Saksaan. Sitten yhtäkkiä heiden eteensä ilmestyi suuri laiva. Se oli poliisivene. Sen kuulutus kuului näin: Täällä on uponnut suuri rahtilaiva. Rantautukaa välittömästi tai tulkaa kyytiin. Pitkällä matkalla he näkivät monia veneitä. Vihdoinkin he ovat Birginhamissa. Onnistuimme! huusi Björk. Rahti on saatu perille. Sen pituinen se.
 
Olipa kerran urhea kapteeni. Hänen nimensä oli Keltanokka ja hän meni ekaa kertaan merelle. Hänellä oli iso lasti vietävänä. Nimittäin hänen piti viedä eri maahan mummolle sadonkorjuun tuotteita. Koska mummolla ei ollut yhtään mitään. Onneksi hänellä oli apulaisia, jotka olivat pieniä hiiriä. Ne olivat nokkelia. Ja niin seikkailu alkoi. Kaikki huusivat yks kaks ja kolme. Sitten ankkuri irrotettiin ja matka alkoi. Laiva lähti kauas merelle. Kapteeni Keltanokka katsoi horisonttiin. Hän näytti surulliselta, koska luuli, että matka ei sujuisi. Mutta yhtäkkiä tuli iso myrsky. Kapteeni Keltanokka pelästyi ja meni heti katoksen alle. Oikein ukkonen jyrisi kovaa. Onneksi kapteeni Keltanokka keksi, hän ohajsi laivaa niin hyvin kuin pystyi ja lopulta hän pääsi myrskystä eroon.  Mutta hetken kuluttua tuli eteen iso jäävuori. Kapteeni Keltanokka mietti. Sitten hän huomasi, että hiiret olivat kadonneet. Hän katsoi ympärilleen ja huomasi, että hiiret olivat jäävuoren huipulla. Kapteeni Keltanokka sanoi: mitä siellä teette. Hiiret vastasivat mene jäävuoren päältä ja sen jälkeen he olivat perillä. Kapteeni Keltanokka oli onnellinen kun hän pääsi perille. Niin kävi hänelle.
 
Olipa kerran laiva, jonka nimi oli Mustahelmi. Laivan kapteenin nmi oli Zombikingi. Hän oli viemässä kultalastia Portroyaliin, hänen piilopaikkaansa. Kunnes Suuri Valkohai hyppäsi laivaan ja laiva alkoi vajota. Mutta  sitten hänen perämiehensä keksi: lyödään sitä kultaharkolla päähän. Ja niin he tekivät. Löivät sitä kullalla ja sitten se meni pois.
 
Olipa kerran ankka. Hänellä oli laiva. hän sai kerran tehtäväkseen viedä lastia Hollantiin. Matkalla tuli kauhea myrsky. Myrskyn jälkeen laivan purjeet olivat ihan riekaleina. Laiva ei enää päässyt eteenpäin. Puheli ei toiminut, koska vene oli liian kaukana maasta joten hän lähetti pullopostia. Kahden päivän jälkeen hinaaja-laiva tuli hakemaan laivaa. Vihdoinkin laiva pääsi perille.
 
Olipa kerran  kapteeni Ankka. Se seilasi merellä kolmen hiiren kanssa. Hiiret olivat töissä märssykorissa. Eräänä päivänä heille tuli ilmoitus, että heidän pitää mennä viemään iso lasti melooneja saarelle.  He sanoivat: selvä, lähdemme heti. He seilasivat ja seilasivat, kunnes he tapasivat miekkavalaan. Kapteeni Ankka kysyi miekkavalaalta: mikä sinun nimi on ? Miekkavalas sanoi: valasteräväkärki. Selvä, kapteeni sanoi. Miekkavalas sanoi: Minä lähden nyt, hyvää matkaa. Yhtääkkiä hiiret sanoivat: Meillä on nälkä. Kapteeni sanoi: Pakko myöntää, minullakin on nälkä. Mitä me sitten syötäisiin, sanoivat hiiret. Kapteeni sanoi: No otetaan vaikka meloonia ja teiltä vähän juustoa. No,muta kun ei meillä ole juustoa. Otetaan sitten meloonin kanssa maissia. Minulla on kyllä maissia, mutta ei me tykätä maissista. Hyvä on, syön ne sitten itse. Noo, voimme me pari ottaa. Kapteeni Ankka sanoi: Syödään. Selvä, nam nam. Eipäs ole enää nälkä. Voi ei, kapteeni Anakka sanoi, tuolla on iso jäävuori. Apua. Hei, miekkavalas sanoi, että kutsukaa vain minä tulen. Kutsutaan sitten. Valas. Mitä. Katso, mikä jäävuori. Pikkujuttu, noin, sahattu kahtia. Kiitos, hei hei. Kapteeni sanoi: tuolla on saari. Mennään, laitetaan meloonit tuohon. Selvä, hiiret sanoivat. Noin, nyt suoraa päätä kotiin.
 
Olipa kerran merimies, jolla oli purjelaiva ja miehistö. Hän lähti hienolla purjelaivalla. Hän oli viemässä satotuotteita suomesta ruotsiin. Mutta laiva joutui myrskyyn ja laivan päälle tuli iso aalto ja yksi miehistöstä tippui veteen. Muut tuli heti auttamaan ja saivat pelastettua ystävänsä. Ja myrsky tasaantui he pääsivät ruotsiin. Siellä he menivät leipurin apulaisiksi. Mutta he saivat heti potkut, koska eiväthän he ollut opiskellut leipureiksi ja sitten ne meni takaisin laivastoon ja niinpä he matkustivat takaisin suomeen, jossa odotti monta uutta lastia, jotkut vaatteita ja satotuotteita ja kalaa, vähän olutta myös. Merimies lähti viemään lasteja ruotsiin. Kun he olivat saaneet kaikki lastit ruotsiin ja suomeen he olivat niin hyviä purjehtimaan, että he saivat kunniamitalit ja elivät elämänsä loppuun asti.
 
Olipa kerran laiva ja se seilas punaisella merellä. Kapteeni ei nähnyt mitään muuta kuin horisontin. He etsivät yön saarta, mutta saarta ei näkynyt missään. Yhtäkkiä saari näkyi. Kapteeni käski laskea ankkurin. Kapteeni astui saareen ja vei merirosvolipun saareen.
 
Olipa kerran merirosvolaiva, jonka nimi oli b915. Laivan kapteeni oli erittäin rohkea. Eräänä yönä kuului räks! Laivan pohja hajosi, mutta onneksi laivan kapteeni Keltanokka sai korjattua sen. Hiiret keksivät ratkaisun ongelmaan. Laiva vie satojen kilometrien päähän lastina oli tomaatteja, kurkkuja, porkkanoita ja muita vihanneksia. Keltanokka sanoi hiirille myrsky edessä. Hiiret sanoivat pyh!!! Keltanokka näkikin harhoja, Mutta hiiret heittivät neljä tomaattia Keltanokan naamaan 98 kilometrin päässä satamasta. Kolmen päivän ne ajavat karille metrin syvyydessä ja saavat pelastettua laivan lastin. Toinen purjevene tulee pelastamaan heidät. Ne viettävät kotonaan oikein isot juhlat.
 
Olipa kerran pikkuinen laiva, jonka kapteeni oli kiva. Ja hänen pikku apurinsa olivat vielä kivempia. Sen takia laivan nimi oli iKivääin. Mutta äkkiä äkkiä hiiri keksi oman nimensä. Se oli perjantai koska se oli ainoa hiiri jolla ei ollut nimeä. He tulivat satamaan ja lasti puretaan. Ja sitten alkoi maanjäristys. Onneksi tuli keskikokoisia aaltoja ja he päättivät että siitä pääsee uimalla puolelta toiselle. Ja sitten muma näki pi:pi:LLL-Vv-nn åilvenpiirtäjän.
 
 
Purjeveneesä on kapteeni ja hiiriä. ja isot aallot laivan perässä on marjoja ja ylhäällä oli viiri.  Matkalla ne tapasivat hai-isän ja hai-äidin. Ja ne olivat keskellä merta. Laivaan tuli reikä, mutta hiiret korjasivat laivan. Kapteeni oli lakki ja iso nokka ja isot kädet. Hiiriä oli viisi. Hiiret olivat tosi pieniä ja vikkeliä kaikki. Ja hiiret olivat tosi kilttejä. Kapteeni piti tosi paljon hedelmistä.
Takaisin alkuun
Olipa kerran linnunpelätin ja se oli tehty kuivuneista oljista. Sen käsien päässä oli lapaset. Sillä on hattu, missä on koriste. Sillä on kulmakarvat, silmät, nenä ja suu. Sen jekku on, kun lintu tai ihminen tulee niin se sanoo ääk ja sitten ne lähtee pois. Variksenpelätin on kurpitsan ja vesimeloonin päällä. Sillä on iso haalari ja saappaat ja se on hieno. Se on naulattu kahteen puuhun.
 
Olipa kerran linnunpelätin, joka oltiin tehty oljista, risoista vaatteista ja kankaista. Sen oli rakentanut maatilan isäntä. Eräänä iltana linnunpelätin lähti ostoksille.  Se osti karkkia, koko maatilan täyteen karkkia.  Aamulla isäntä käyt katsomassa tilaa. Hän kauhistuu, kun näkee sen. Hän soitti poliisit. Poliisit tulevat paikalle. Poliisi kysyy: Mikä hätänä ? Isäntä vastaa: Tämä on kamaluus. Joku on pettänyt minut ! Kukaan ei voisi pettää minua. Vai voisiko ? Ai, jaa linnunpelättimeni olen nähnyt joskus linnunpelättimeni liikkuvan. Vietetään oikein, oikein, oikein isot juhlat ja niin he viettivät juhlat ja eli elämänsä onnellisena loppuun asti.
 
Olipa kerran hauska linnunpelätin, jolla oli paljon ystäviä. Hän heräsi iltaisin henkiin. Hän lähti iltaisin hänen ystävien kanssa viikkotapaukseen. Siellä hän mietti kaikenlaista ystävien kanssa. Mutta päivisin hän oli pellon laidala ja hänellä oli hyvin tylsää. Mutta seuraavana päivänä tapahtui kaikenlaista ja isännät oli ihan hämillään. He eivät kertoneet muille siitä koska he luuli että muut pitäisivät heitä hassuina.
 
Oli jo myöhä ilta. Kaikki olivat jo menneet nukkumaan paitsi linnunpelätti. Hän lähti hakemaan porkkanamaalta porkkanoita. Sitten hän meni pupujen häkille ja antoi porkkanoita pupuille. Siten linnunpelätti lähti retkelle ja tervehti muita linnunpelättimiä. Retkeltä palatessaan hän meni paijaamaan hevosta ja meni takaisin vartiopaikalle. Talonväki alkoi jo heräillä.
 
Oih, kun haukottaa linnunpelätin sanoi. Sitten hän huomasi, että puskan takana oli joku. Äkkiä paikoillaan. Maatilan isännän tyttö, joka rakensi linnunpelättimen oli puskan takana ja ihmetteli, kuka haukottelee. Tyttö sanoi isännälle: Linnunpelätin hauhottelee. Isäntä sanoi; eikä haukottele. Tuli yö, linnunpelätin liikkui, avasi narut ja lähti kävelemään. Hänen kaverinsa saapui. Leikitäänkö. Selvä. He leikkivät. Sitten linnunpelätin säikähti. Hänen kaverinsa ihmetteli, mikä linnunpelättimellä on. Sitten hän huomasi, että lintu oli hänen selkänsä takana. Lintu teki pelottavia ilmeitä. Linnunpelättimen kaveri sanoi: Lopeta, nuo ilmeet ovat pelottavia. Sen jälkeen lintu ei enää tehnyt pelottavia ilmeitä ja heistä tuli ystäviä. Linnunpelätin meni nukkumaan. Aamulla lintu tuli kysymään: Oletko kertonut tytölle, joka rakensi sinut, että olet elossa. En minä ole. Ehkä pitäsi kertoa. Linnunpelätin päätti rohkeasti, että hän menee kertomaan, että on elossa. Linnunpelätin kertoi. Oikea linnunpelätti, sinä haukottelit. Nyt kyllä pidetään juhlat.
 
Olipa kerran linnunpelätin. Hän tykkäsi pelota lintuja, jotka yrittivät syödä vihanneksia ja juureksia. Eräänä päivänä linnunpelätin oli kaadettu. Maatalon isäntä epäili, että huuhkaja oli käynyt yöllä kaatamassa sen. Isäntä nosti linnunpelättimen ja meni rauhallisena nukkumaan. Mutta aamulla linnunpelätin oli taas kaadettu. Ja sama jatkui monta päivää ja lähes sata vuotta. Kerran eräs auto ajoi maatilan ohitse. Auto peruutti ja autosta astui ulos komea herra. Hän oli nimittäin insinööri. Hän meni puutarhaan. Insinööri löysi maasta kaatuneen linnunpelättimen. Insinööri nosti linnunpelättimen ja otti kuvan osoitteesta, joka oli muuten Mirjan.... Sitten hän meni autoonsa ja lähti. Seuraavana päivänä insinööri tuli taas katsomaan linnunpelätintä. Hän huomasi pääskysen raadon kaatunen linnunpelättimen vieressä. Hän tajusi, että siitä meni lintujen muuttoreitti. Ja siksi siis linnunpelätin aina kaatui.
 
Olipa kerran maatila, jonka omistaja oli kiltti, pieni mies, joka oli juuri rakentanut komean linnunpelättimen. Sillä oli yllään vanha haalari ja eriparia lapaset ja päässään vanha lierihattu, ja sillä oli saapas oikeassa ja kenkä vasemmassa jalassa. Eräänä yönä linnunpelättimellä oli kova nälkä. Se meni syömään koko luumupuun ! Sen jälkeen hän otti valtavan vesimelonin. Sitten se söi koko mansikkapellon. Sitten se huomasi, että kello oli neljä aamuyöllä. Sitten hän meni takaisin omalle paikalle. Isäntä heräsi ja meni katsomaan kasvimaataan. Voi kauhistus, joku on käynyt syömässä minun kasvimaatani. Sitten se keksi, poistan linnunpelättimen. Sitten hän laittoi tuulikellot tilalle.
 
Olipa kerran iso maatila. Siellä oli myös mökki, jossa asui maatilan isäntä ja hänen tyttärensä, jonka nimi oli Olivia. Tyttö oli tosi ahkera ja kiltti. He olivat ajatelleet, että rakentaisivat linnunpelättimen. Ja niin he aloittivat työn. Sieltä kuului pum, rinn ja kräs, kunnes se oli valmis. Siitä tuli tosi hieno ja upea. Myöhemmin kun tule jo ilta ja kuu nousi taivaalle ja tähdet tuikkivat niin tapahtui jotain omituista. Yhtäkkiä linnunpelätin alkoi elää. Silloin kaikki ihmiset nukkuivat eivätkä tienneet siitä mitään. Silloin linnunpelätin mietti erilaisia asioita. Sitten hän keksi, hän päätti mennä katsomaan, mitä maailmasta löytyy. Mutta yhtäkkiä Olivia heräsi ja katsoi ulos. Sitten hän huomasi linnunpelättimen kävelevän ja lähti ulos katsomaan. Hän meni linnunpelättimen luo. Sitten hän kuiskasi jotain ja he lähtivät avaruuteen. Siellä oli ihmeellistä. Sen jälkeen kun he tulivat mökkiin takaisin ja linnunpelätin meni omalle paikalle niin isäntä heräsi ja oli jo aamu. Olivia ei kertonut siitä mitään ja se oli Olivian maailman paras salaisuus.
 
Linnunpelätin Tomi katselee leppoisasti pihan tammea. Yhtään tietämättä siitä, että variskerho käkämä käkä suunnittelee hyökkäystä. Urheat variskaksoset Rääky ja Kääky ovat lähdössä kaatamaan Tomia. Silmät sidottuna siksi, että he eivät pelkäisi Toimia. Nyt ! He lähtevät matkaan. Rääky yrittää napata Tomin lierihatun. Kääky yrittää katkaista Tomin puisen selkärangan. Sitten tuli kuin tilauksesta maatilatarkasta, jonka huuto pelästytti varikset. Maatilan isäntä Reino Pörjanski ilmestyi ovelle. Tarkastaja huomautti huonosta linnunpelättimestä, joka ei pelota lintuja. Mutta se pelottaa kanoja, jotka olivat juuri ilmestyneet pihalle seuraamaan tilannetta. Tämä maatila on hylätty ! Isäntä tuli ulos, ja hän oli vihainen, hyvin vihainen. Koska hän tiesi, että maatila oli lopetettava. Hän aikoi myydä kaiken maatilaltaan, myös Tomin. Tomi ostettiin heti. Summa oli 10 euroa. Hänen uudessa kodissaan oli isäntä nimeltä Jari sekä lapsia, jotka pitivät huolta Tomista. Tomi oli päässyt uuteen, parempaan kotiin.
 
Eräänä päivänä linnunpelätin katseli aurinkoa. Hän halusi lähteä retkelle kavereiden kanssa muuta hänellä oli paljon tehtävää. Hänen haalari oli rikki. Mutta ne saatiin korjattua. Hän huomasi, että pellolta oli varastettu paljon maisseja. Hänen halusi agentiksi. Vihdoin se sai sen kiinni. Sitten se huomasi, että joku oli syönyt kasveja kun hän oli ollut poissa.
 
Olipa kerran mies, jolla oli hyviä vihanneksia. Mutta linnut söivät vihanneksia. Niin mies päätti rakentaa linnunpelättimen, mutta se ei auttanut. Linnunpelätin tuli liian iloiseksi. Oi oi, sanoi mies, minun vihannekset. Linnut tulevat ja syövät minun vihannekset. Ja sitten sanoi linnunpelättimelle: Sinun pitää tehdä, että minun vihannekset olivat paikalla. Minua väsyttää, sanoi mies ja meni nukkumaan. Linnunpelätin jäi yksin. Linnut tulivat ja ne ei pelännyt. Linnunpelätin yritti, mutta linnut taas söivät kaikki vihannekset. Linnunpelätin kauhistui ja päätti karata mieheltä. Niin kuin hän sanoi niin hän teki. Linnunpelätin karkasi aamulla. Kun mies heräsi niin linnunpelätintä ei enää ollut paikalla. Mies etsi linnunpelätintä mutta ei löytänyt. Mies päätti etsiä linnunpelätintä kunnes löytää sen. Ja mies lähti ja mies näki linnunpelättimen itkemässä kalliolla. Mies sanoi: Älä itke, mennäään kotiin. Kun mies ja linnunpelätin pääsivät kotiin niin ne elivät elämänsä loppuun.
 
Olipa kerran linnunpelätin. Isäntähän viljeli kovasti sitä. Eräänä päivänä isäntä katsoi kasvimaata. Hän huomasi ukkosen. Isäntä lähti sisälle. Linnunpelätin taas hyppäsi yhtäjalkaa. Varikset lähtivät pois pellolta. Ukkonenkin lähti. Isäntäkin juoksi 700 pellolle. Kasvimaa kuihtui, kuihtui, kuihtui, kuihtui. Koko ajan isäntä lähti sisälle. Linnunpelätin hokasi jodan pelätin. Lähetti avaruuteen viestin. Joda tuli aluksella ja takoi maailman. Onnellisin elämä heille.
Tämä linnunpelätin on tehty oljesta. Hänen allaan on hedelmiä, Hänellä on eriparia kengät. Hänellä on paikatut vaatteet. Olipa kerran linnunpelätin ja sillä on ja se pelästytti linnut pois. Eräänä päivänä tuli metsästä karhu ja se näki valoa. Sitten se meni koputtamaan ja UHn avasi oven. Hänen kädessä vanha ukko hoiti tikun pois. Linnunpelätin antoi karhulle vesimelonin ja karhu meni...
Olipa kerran linnunpelätin, joka oli pelottavan näköinen. Sen rakensi lapsi, joka oli retkellä isän kanssa. Lapsi oli tehnyt kanssa kasvimaan. Kasvimaassa kasvaa tomaatteja, porkkanoita ja kurkkuja. Lapsi kertoo, että linnunpelätin on rakennettu saappaasta, kengästä, lapasista ja rikkimenneistä huosuista. Linnunpelätin on kiinni narussa. Linnunpelätin on niin pelottava, että linnut lähtevät pois.
Olipa kerran lilld linnunpelätti. Hänellä oli yli 30 parasta kaveria, mutta joskus hän lähti Italiaan kavereitten kanssa. Tänään hän Saksaan lähtee koska siellä on hänen ystävänsä olivat siellä. Ja hänen kumminsa olivat siellä. Lillä oli 20 tunnin pääs.
Eräänä päivänä oli linnunpelätin. Mutta linnut söivät vihannekset ja mies sanoi: Oi oi,minun vihannekset. Mies sanoi, minä menen rakentamaan linnuille oman pesän. Tämän jälkeen linnut ei enää syöny vihanneksia. Ja se mies sai olla rauhassa. Ja sitten variksenpelätti otettiin pois ja kasvikset sai olla rauhaan.
Takaisin alkuun
Olipa kerran peikko nimeltä Liisa. Sillä oli mummo. He asuivat metsässä. Mutta Liisa koko ajan hävitti avaimen. Eräänä päivänä Liisa meni poimimaan marjoja. Kun Liisa meni kotiin, Liisa ei huomannut ansaa ja tippui ansaan. Kaksi miestä ja yksi tyttö kurkistivat ansaan. Tyttö sanoi: toihan on ihminen. Saanko minä leikkiä sen kanssa. No, sanoi mies, saat leikkiä sen kanssa kunnes me soitetaan sulle ja lähtivät. Mikä sun nimi, kysyi tyttö. Minun nimi on Liisa. Ja mikä sinun nimi on. Minun nimi on Katriina. Samalla Saku kana ilmestyi paikalle ja kysyi: Saanko minä leikkiä teiän kanssa. Kyllä, vastasi Liisa. He leikkivät kaksi tuntia, sitten Liisa meni tyytyväisenä kotiin.
Olipa kerran peikko Hari. Yhtäkkiä hän huomasi karhun. Mutta Hari vihelti kaikki ampiaiset lensivät karhuun. Karhu lähti. Peikko keräsi marjoja ja sitten peikko lähti kotiin. Ja kotona he elivät loppuun saakka.
Eräänä päivänä äiti-peikko oli keräämässä marjoja lapsille. Lapset pitää marjoista. Lapset odottavat, että äiti-peikko tulee hakemasta marjoja. Lapset odottavat ulkona, että olisi tekemistä. Lapsia on kolme. Kolmesta lapsesta yksi keinuu. Ja toinen kiipeilee. Kolmas hyppii hyppynarulla. Ruuan jälkeen perhe lähtee puistoon. Perhe on tunnin puistossa, sitten on jo iltapäivä. Iltäpäivällä peikot lähtevät jalkapallokentälle. Sitten on uniaika. Yön jälkeen on uusi päivä. Sitten peikot lähtevät uimaan. Pienin peikko harjoittelee uimista. Toiseksi isoin hyppää reunalta. Ison hyppää kolmesta metristä. Sitten kun on päivä peikot menevät päiväunille. Unien jälkeen peikot lähtevät lomalle Venäjään. Heti peikot etsivät hotellihuoneen. He ovat siellä kaksi kuukautta. Seuraavana päivänä sataa. Peikoilla ei ole sadetakkeja. Peikot joutuvat olla niin kauan sisällä, että sade loppuu. Aurinko taas paistaa.
 
Eräänä päivänä peikko, jonka nimi oli Peik ja meni metsään poimimaan mustikoita. Ja meni jo kotiin syömään kaverin kanssa. Ja meni kotiin lenkille. Ja tuli jyrinä ja katsoivat ylös ja näkivät, että siellä satoi ja menivät kotiin hakemaan sateenvarjoja ja tulivat takaisin ulos ja lenkille. Ja lenkiltä ja menivät lenkiltä. Peikko Peik meni kaverille ja menivät diskoon.
 
Olipa kerran peikko ja halusi mennä syömään marjoja. Mutta ämpäri oli liian painava. Kotiin oli vielä pitkä matka. Peikko keksi idean. Hän hakee kaikki ystävät. Sitten ystävät tuli ja ne saivat nostettua sen kotiin. Hän jakoi sen kavereiden kanssa. Sitten oli yö, kaverit jäivät yökylään. Kavereilla oli nälkä, ne meni hakemaan sieniä.
 
Tänään Pekka peikko on metsässä. Siksi, koska on Suomen luonnon päivä. Pekalla on päällään lempihaalarinsa. Kappas vain, hän sanoo, kun peikko Panu, hänen ystävän, ilmestyy puun takaa. Se puu oli muuten kuusi. Peikko kerää mustikoita noita Pällille, jonka pitää tehdä taikaliemi. Mutta ei itse jaksa poimia mustikoita. Pekka on iloinen, koska on pian valmis. Moro, sanoi Pete sekä kyseli kuulumisia. Sitten aivan yllättäen tuli Karhu, iso karhu, jonka nimi oli Kalle. Kalle-karhu oli iso vanhus, joka ei jaksanut hyökätä. Joten tästä ei mitään syntynyt. He olivatkin jo noidan pihalla. Nyt hän antaa marjat noidalle. Viimeiseksi tulee rahat. Sitten he lähtevät pois. 
 
Olipa kerran peikkoperhe. Siinä oli äiti, isä ja heidän lapsensa, jonka nimi oli Peikku. Peikku on oikein rohkea ja kiltti. He asuivat lämpimässä ja kotoisassa luolassa. Mutta eräänä päivänä peikko päätti lähteä retkelle ja kysyi vanhemmiltaan luvan. Vanhemmat vastasivat juu ja peikko oli iloinen, kun pääsi metsään. Niin hän lähti matkaan katsomaan erilaisia sieniä ja marjoja. Peikko näki siellä vadelmia ja herkkutatteja sekä muita hyviä syötäviä. Mutta hetken kuluttua peikko kuuli outoa ääntä. Hänen takanaan oli iso ja karvainen otus. Se oli Isojalka, joka söi peikkoja. Peikku oli kauhuissaa, kun näki sen. Hän juoksi täyttä päätä kohti puskaa. Sen jälkeen Peikku oli turvassa puskan takana. Sitten Isojalka lähti pois ja Peikku tuli puskasta pois. Peikku katsoi marjakoriin. Onneksi sienet ja marjat olivat vielä korissa, koska muuten Peikku ei olisi voinut antaa lahjaa äidilleen. Sitten hän lähti kohti kotia. Mutta yhtäkkiä Isojalka tuli taas. Se oli haistellut reitin Peikun luokse hyvällä hakuaistillaan. Peikku etsi taas hyvää piilopaikkaa, mutta tällä kertaa Peikku ei löytänyt yhtään piilopaikkaa. Mutta sitten Peikku hoksasi ja meni Isojalan päälle. Isojalkaa alkoi ärsyttää. Peikku sanoi: Mene pois tai ärsytän lisää. Ja Isojalkaa ärsytti niin, että otti Peikun pois ja lähti kauas metsään eikä ikinä palannut. Ja niin Peikun vanhemmat olivat Peikusta iloisia.
 
Olipa kerran peikko, jonka nimi oli Peik. Peik oli metsässä poimimassa mustikoita. Hänellä oli 10 litran kori, joka oli melkein täynnä. Peikillä oli yllään haalari ja jaloissaan hänellä oli saappaat. Mutta yllätäen kuusikosta kuului kräs, pumriks ! Peik säikähti ja pudotti marjakorinsa. Mutta siellä olikin vain hänen kaverinsa Poik. Hei Poik, mitä kuuluu ? En ehdi selittää, karhu jahtaa minua. Apua, sanoi Peik. Suuri musta karhu jahtasi heitä. Mutta sitten karhu huomasi Peikin mustikat ja sitten se meni syömään niitä. Huh, sanoi Peik. Mutta hänen mustikat oli syöty. Höh, nyt minun pitää kerätä uudet mustikat. Ja niin Peik keräsi. Mutta sitten Peik huomasi todella maukkaan näköisiä marjoja. Hän meni poimimaan niitä. Haa ! Korini on täynnä! Ja sitten hän meni omaan kotiinsa. Kotimatkalla Peik maisteli hänen löytämiään marjoja. Hän maistoi ensin mustikkaa. Hyvää sen jälkeen Peik maistoi toisenlaisia marjoja. Tosi hyvää! Mutta sitten hän törmäsi johonkin. Oho, olen jo perillä. Kotona Peik leipoi marjoistaan herkullisen piiraan. Hän kutsui kaikki kaverinsa syömään hyvää piirasta. Se oli maailman paras piiras.
 
Eräänä päivänä peikko meni metsään poimimaan mustikoita, tatteja ja kantarelleja. Kun kori alkoi täyttyä niin peikko näki hirven, joka juoksi todella kovaa. Sen takana juoksi todella suuri karhu. Se yritti ottaa hirveä kiinni. Yhtäkkiä karhu joutuikin ansaan. Sitten hirvi näytti karhulle kieltä. Peikko heitteli karhua mädillä omenilla ja sanoi että, älä enää koskaan jahtaa hirviä. Karhu ryhtyi kasvissyöjäksi.
 
Olipa kerran Pekka peikko. Hän asui kaukana metsän siimeksessä. Eräänä päivänä hän ajatteli tehdä marjamehua, mutta mitä mehua. Pekka peikko keksi, vaikka mustikkamehua. Pekka peikko meni keräämään marjoja. Hänellä oli melkein kori täynnä marjoja. Pekka peikko teki marjoista mehua. Se oli hyvää, mutta metsästä kuului kova ääni. Se kuului näin: uuhu ug, apua. Mikä tuo ääni on. Menenpäs ottamaan selvää asiasta. Pekka peikko meni ulos kodista ja sanoi, eihän täällä ole mitään. Pekka meni takaisin nukkumaan. Yhtäkkiä ääni kuuului taas. Peikko heräsi, avasi oven ja meni ulos. Pekka katsoi ympärilleen, hän näki karhun. Karhu ulvoi siksi, että hän oli yksinäinen. Peikko sanoi, tule sisään, nuku minun kanssasi yö. Aamulla voimme juoda taas marjamehua. Karhu sanoi: Selvä, hyvää yötä peikko.
 
Olipa kerran peikkoperhe. Lapsipeikko halusi lähteä marjaan. Äiti ja isä antoivat luvan. Peikkolapsi oli juuri lähdössä kotiluolalle, kun hän näki kauniin perhosen. Hän lähti pois polulta perhosen perään. Yhtäkkiä peikko joutui aukealle ja metsäaukealla oli iso käärme. Peikko huusi ja käärme pelästyi. Käärme puri pikkupeikkoa. Äiti- ja isäpeikot olivat jo matkalla apuun. He kantoivat pikkupeikon kotiin. Sitten äitipeikko teki lääkettä. Sitten he pelasivat pikkupeikon lempilautapeliä.
 
Olipa kerran peikko, jonka nimi oli Petteri. Hän tykkäsi kerätä mustikoita. Hän asui metsässä jättimäisessä kannossa. Alkoi tuulemaan ja tuli hirveä ukonilma. Petteriä alkoi pelottaa ja hän päättää lähteä kotiin, jossa häntä odottaa odottamaton lahja, mieluinen tikkari, joka on ilmestynyt oven eteen. Petteri ihmetteli, kuka sen oli tuonut. Saku Sammakko ilmestyi paikalle ja sanoi: Hyvää syntymäpäivää. Petteri tajusi, että on hänen syntymäpäivä. Sitten he juhlivat iltaan saakka Petterin synttäreitä. Ja sitten Saku Sammakko lähti kotiin. Sen jälkeen Petteri siivosi sotkut. Sitten Petteri meni nukkumaan. Ja hän näki iloisia unia synttäreistään. Ja seuraavana päivänä hän oli hyvin iloinen, koska Saku leikki hänen kanssaan.
 
Olipa kerran peikko Pertti, jolla oli pörröinen vartalo. Pertti lähti metsään poimimaan mustikoita yöllä. Oli kevät. Pertillä oli todella iso kori. Kun Pertti oli poiminut marjat hän lähti kotiin. Yhtäkkiä Pertti kuulee puun takaa kamalaa karjuntaa. Siellä oli karhu. Pertti kiljaisi: Kääk! Pertti pinkaisi äkkiä juoksuun. Hän meni kotiin. Kun tuli aamu hän oli tehnyt mustikkapiirakkaa. Pertti kertoi pöydässä, mitä hän oli tehnyt yöllä. Kukaan ei uskonut, mitä Pertti teki. Sitten Pertti sanoi: Tulkaa vaikka itse katsomaan. Selvä, toistamme kaiken. Tuli yö. Muu perhe, paitsi Pertti lähti. Oli synkkä yö. Häh, eihän täällä ole mustikoita. Plääh, etsitään mansikoita. Äh, ei niitäkään ole. Mennään kotiin. Okei, sitten. Ne kuulevat rapinaa puun takaa. Yhtäkkiä alkaa kuulua karjuntaa. Äääk! Pertti katselee tyytyväisenä ikkunasta, Saivatpas opetuksen. Niin he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.
 
Olipa kerran peikko, joka keräsi mustikoita koriin. Hän on metsän siimeksessä. Siellä on kärpässieniä, herkkutatteja ja kantarellaja, jotka ovat tuoreita. Sillä on paljon karvaa ja haalari. Sillä on silmät, nenä ja suu. Yhtäkkiä taivas tummenee ja alkaa sataa kaatamalla. Peikko menee kotiin lämmittelemään. Siili on iso ja metsässä on koivuja, kuusia ja mäntyjä. Siellä on kukkia ja paljon ruohoa. Siellä on sieniä. On tosi, tosi, tosi, tosi mustaa ja synkkää.
 
Eräänä päivänä peikko pelonen lähtee marjaa ja hän lähti. Pelonen keräsi puolukkaa, mustikkaa ja mansikkaa. Ja sitten hän näki tummia pilviä ja pellonen lähti kotiin. Hänellä oli tuuri, koska parin minuutin päästä peikko olisi ollut litimärkä. Ja peikko meni nukkumaan. Viikkojen kuluttua Pellosta alkoi pelottaa
kun sade jatkui ja jatkui. Peikko alkoi huomata, että hänen kaverinsa Lollo oli lohikäärme ja hän joi tulvan pois.
 
Takaisin alkuun
Olipa kerran tyttö ja poika. Niiden nimet olivat Kia ja Lasse. Ne on muuttamassa Espooseen. Niillä on muuttoauto ja paljon matkalaukkuja. Lasse-isä on merikapteeni. Ja Kia suorastaan kirurgi. Molemmilla on aamutossut ja molemmilla on kengät, housut, paita, silmät, posket, kieli, nenä, suu ja tukka. Ja Kialla jopa haalari. Lassella on avaimet ja Kia kantaa roskista, missä on tosi, tosi, tosi paljon kenkiä, paitoja, housuja, sukkia ja kaikenlaisia ruokia, ihan kaikkia maailman tuotteita. Ne lähtevät Japaniin. Ne ovat avaimia, on kolme avainta. Ne ovat köyhiä. Niillä on vain rahaa 1000 €. Lassella on tossut toisin kuin Kialla on myös tossut. Mutta niissä on pyöreä pallo ja viivoja. Roskiksessa lukee muuttotavarat. Sitten niille syntyy vauva, kaksi päivää eteenpäin. Sille annettiin nimi ... .... Lapsi meni 5 vuotiaana kouluun, koska he asuivat Afrikassa. Ja olivat miljonäärejä, siis tosi, tosi rikkaita.
 
Eräänä päivänä eräs poika lähti torille. Pojan äiti oli käskenyt pojan torille ostamaan kurkkua ja tomaattia. Poika meni ostamaan tomaattia. Poika kysyi, paljonko maksaa 5 tomaattia. 5 euroa. Niin paljon ! En osta mitään. Selvä, totesi kauppaias. Poika meni kotiin. Paikalle tuli pojan kavereita, Olli ja Joona. Pojan nimi oli Emil. Emil, Olli ja Joona huomasivat ihmeellisen laatikon Emilin pihalla. Hei, katsokaa, Tuolla on outo laatikko, kannetaan se meille. Okei, katsotaan sitten sisältö. Selvä. Pojat kantavat laatikon kotiin ja tutkivat sisällön. Äääääk! Siellä oli rosvo. Rosvo yritti varastaa kaikki kodin arvotavarat, mutta pojat olivat ovelampia. Pojat olisivat soittaneet poliisin, jos rosvo ei olisi häipynyt. Seuraavana päivänä Emil meni katsomaan postilaatikolle. Jee, Emil sanoi, kun katsoi postilaatikkoon, koska siellä oli radio-ohjattava helikopteri. Emil avasi helikopterin ja siellä oli rosvo. Onneksi Emil oli kutsunut poliisit koko päiväksi. Ja niin rosvo joutui vankilaan loppuiäkseen. Ja niin rosvoa ei enää nähty. Ja pojat elivät elämänsä onnelallisena loppuun asti.
 
Eräänä päivänä Touhulassa tapahtui. Muuttoauto ajoi pihaan. Hetken päästä autosta ilmestyi mies ja nainen. He veivät talon eteen suuren laatikon. Sen jälkeen mies avasi talon oven ja he veivät taloon laatikon. He veivät myös muita laatikoita. He alkoivat purkaa laatikoita. Laatikoista löytyi pöytälamppuja, tuoleja, sohva, astioita, vaatteita, tauluja ja kaikkea muuta. Kun tavarat olivat paikoillaan talon väki kävi nukkamaan ja toivottivat toisilleen hyvää yötä.
 
Onpas jännää Liisa, että muutamme. Jippii, ollaan vihdoinkin perillä! Me viemme tuon ison laatikon. Lapset, se on liian painava teille kahdelle. Minä tulen auttamaan teitä. No, lähdetään jo vintille viemään tätä isovaarin laatikkoa. Kyllä isä, lähdetään viemään isovaarin laatikkoa. Ai niin, isovaari sanoi, että laatikkoa ei saa avata. Se siitä horinasta, viedään laatikko vintille. Selvä isä, viedään laatikko vintille. Isä, jäämme vähäksi aikaa tutkimaan vinttiä. Selvä lapset. No niin, Liisa. Isä meni katsomaan, mitä laatikossa on. Joo Ville. Apua, aave! En minä ole paha aave. Ai, etkö olekaan paha aave. En, minä vain haluan ystäviä. Me voimme olla ystäviäsi. Niinkö. Aivan niin, voit jopa jäädä asumaan meille. Jipii! Tule aave, mennään esittelemään sinut isällemme. Kun lapset olivat kertoneet koko jutun heidän isälle, kaikki neljä menivät syömään ja elivät onnellisesti elämänsä loppuun asti.
 
Teemu, Anna ja Liisa ovat innoissaan, koska heidän äitinsä sanoi:Hakekaa minun vanha löaatikkoni kellarista niin voitte katsoa mitä siellä on. Lapset menivät hakemaan laatikon kellarista ja veivät sen Teemun huoneeseen. Sitten Liisa huomasi, että hänellä oli aamutossut jalassa. Teemu ja Anna nauroivat. Liisakin repesi nauruun. Lapset yrittivät saada laatikon auki, mutta kun he melkein saivat laatikon auki, joku vetäisi sen takaisin kiinni. Kuka se mahtaa olla? Teemu yrittää avata laatikkoa uudestaan. Sitten Anna kiljaisi. Liisa kysyi: Mitä nyt? Tuolla on joku Anna sanoi. Mitä siellä sitten on? Teemu kysyi. Anna sanoi: Joku vihreä olio. Niinkö? Liisa sanoi. Mennään kertomaan äidille, että hänen lapsuutensa laatikossa asustaa joku. Äiti, sinun lapsuuden laatikossasi on joku. Mikä muka? Joku vihreä olio. Annas kun avaan. Ei, älä avaa. Pyydän. Miksi ihmeessä en saisi avata omaa laatikkoani, kun siellä mukamas on joku satuolento. No avaa sitten se, niin uskot. Kuului niks. Äiti avasi laatikon. Voi teitä, se on vain vanha leluni. Pelkäsitte minun Pelle Pelästyttäjääni. Lelu oli ohjelmalla. Jos se ottaa kahvoista kiinni ja vetää. Laitetaan se pois päältä.
 
Olipa kerran tyttö ja poika. Heidän nimensä olivat Valtteri ja Veera. Eräänä päivänä Valtteri veivät todella suurta pahvilaatikkoa ullakolle. He eivät tienneet, mitä sen sisällä oli. Yhtäkkiä laatikosta kuului outoa ääntä. Lapset pelästyivät pahan päiväisesti. He avasivat laatikon ja sen sisällä oli kaikki maailman pelit. X-box, pleikka, vii ja kaikki muut. Sitten lapset menivät pelaamaan kaikkia niitä. Mutta vihainen talonmies pysäytti ja antoi heille pitkän pelikiellon. Yöllä talonmies meni pelaamaan pelejä salaa. Aamulla lapset löysivät talonmiehen x-box ohjain kädessä ja fifa14 telkkarissa. Ei ihme, että yöllä kuului outoa ääntä.
 
Olipa kerran kaksi poikaa ja yksi tyttö. Poikien nimet olivat Akseli ja Ilmari ja tytön nimi oli Liisa. He olivat kiipeämässä miljoonia portaita ylös kunnes kuului Säps! Voi ei, valot sammuivat. Huh, ollaan perillä. Mutta mihin tämä laatikko laitetaan. Laatikko on isoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoiso-isoisoisoisoisoisoisoisoisoisäni laatikko. Siellä on kuulemma kultarahoja, jotka ovat tosi harvinaisia. Hei, lasketaan arkku tähän. Huhuh, olipa se tosi painava. Ihan sattuu käsiin. Joo! Hei, minä keksin, myydään rahat jollekin, niin me voidaan rikastua. Joo, hyvä ajatus. Jes, saatiin myytyä ne. Ja sitten kun lapset olivat kasvaneet aikuisiksi, he olivat miljonäärejä.
 
Olipa kerran Liisa ja Heikki. He asuivat talossa, joka oli vanha. Ja siksi he päättivät muuttaa toiseen, parempaan taloon. Ja sinne he sitten ottaisivat heidän erään kaverin, jonka nimi oli Markus. Markus oli heidän paras kaveri. He leikkivät aina Markuksen kanssa, jopa nuorenakin. Ja kun se päivä koitti, joilloin Liisan, Heikin ja Markuksen oli lähdettävä uuteen ja upeaan taloon. Niin sitten jännittävä matka alkoi. Kun he saapuivat perille ja Liisa, Heikki ja Markus tulivat autosta ulos niin he hihkuivat ilosta, kun he näkivät talon. Heidän mielestä se oli hurjan mahtava. Mutta kun tuli yö ja Liisa, Heikki sekä Markus menivät nukkumaan niin kuului outoa ääntä. Heitä alkoi vähän pelottaa. Tuntui siltä, kun joku olisi tullut joukkoon. Niinpä he kaikki kolme nousivat omista vuoteistaan. Sitten Heikki näki oudot silmät välähtävän hänen vieressään. Ja samalla Liisa ja Markus huomasivat oven auki, joka oli ollut koko aika kiinni. Yhtäkkiä kuului kovalla äänellä Kräks. Kaikki kolme pelästyivät samaan aikaan. Sen sekamelskan jälkeen Liisa, Heikki ja Markus menivät takaisin peteihinsä. Sitten kuului huuu. Mutta he olivat jo nukahtaneet eivätkä kuulleet sitä. Kun alkoi tulla aamu ja Liisa, Heikki sekä Markus heräsivät niin he menivät syömään aamupalaa. Sen jälkeen kun he olivat syöneet  aamupalan niin heidän edessään lenteli pöllö. Se kertoi, että itse asuu siellä. Sitten kolmikkoa nauratti, kun luulivat, että pöllö oli hirviö. Hetken päästä he lähtivät takaisin vanhaan kotiin. Koska kyllä se vanha talokin kelpasi, vaikka se olikin vähän huonossa kunnossa.
 
Teemu, Anu ja Antti vievät laatikkoa jossa pn laseja huutokauppaan. He antavat kyseisen laatikon ilmaiselksi koskla ovat muuttamassa pois. Tulee heidän laatikkonsa vuoro. He haluavat siitä satasen. 25, 50, 80, 100, 150. Myyty numerolle viisi. He ovat iloisia. He voivat muuttaa pois. Vielä toinen tavara joka vietiin aiemmin. Se on taulu. 100, 120. Myyty numerolle 14. He poistuvat. On aika muuttaa. Anu lähtee muuttoautolle. He lähtevät uuteen kotiin. Teemu on lempeä, Anu hiukan ujo kun taas Antti todella tyhmä. Muuttoauto lähti. He huutavat kovaa. Nyt ollaan jo ihan lähellä. Kun he olivat kotona, sohva oli kadonnut! Heikki raivoistui. Mistä sohva löytyy? Sitrten kuski sanoi: Yksi sohva vielä. Anu pettyi, sillä hän olisi halunnut seikkailla. He kantoivat sohvan sisään. Muutto oli valmis.
 
Olipa kerran Aatos ja Veera. Ne halusivat muuttaa. Sitten ne oli perillä. Koti oli hieno. Ovi oli jäykkä. Sitten ne huomasi että avaimet oli rikki. Mutta Veera oli hyvä korjaaja. Laatikossa oli uusia vaatteita. Aatos ja Veera oli iloisia. Sitten ne piti juhlat. Ne pyysi kaverit juhliin. Ne piti limbokisat. Sitten oli ilta. Sitten ne söi iltapalaa ja pesivät hampaat. Sitten ne meni nukkumaan. Sitten ne kuuli ääntä. Sitten Veera meni katsomaan mitä sieltä kuului. Sitten Veera näki karhun.
 
Eräänä päivänä Ronja ja Jarkko menivät hakemaan laatikkoa. He avasivat sen laatikon ja näkivät, että siellä oli rahaa. Sillä rahalla ne menivät Kreikkaan. Ja Kreikan jälkeen menivät Espaniaan. Ja tulivat takaisin Suomeen. Ja Suomesta menivät ravintolaan syömään riisiä ja kanaa ja Coca-Colaa ja Fantaa. Ja menivät juomaan kahvia ja pullaa ja menivät jo takais kotiin ja meni kaverille ja kaverit tulivat niille ja lähtivät takas kotiin nukkumaan ja heräsivät ja menivät syömään aamupalaa. Ja Ronja meni kauppaan ostamaan eväitä.
 
Liisa ja Heikki kantavat Ukin aarrearkkua. Matti avaa mökin oven, mutta Matti ei tiedä, mikä avain sopii. Liisa tietää mikä avain sopii. Liisa kertoo, että viimeinen avain sopii. Sitten kun he saavat oven auki he näkevät, että Ukki on mökissä. Ukki sanoo, että menee uimaan että muut saavat olla rauhassa tekemässä töitä. Paketissa on tiilijä. Tiileistä tehdään takka. Ukki sanoo, että voisi tehdä nuotion. Kaikki muut sanovat takka on valmis. Takka tehtiin sitä varten, koska ukilla oli kylmä. Kaikki sanovat, nyt on lämmin. Yhtäkkiä valot sammuvat samalla hetkellä tulikin sammuu. Liisa sanoo, menen katsomaan ukkostaako. Liisa sanoo, ukkostaa. Mutta tunnin kuluttua ukkonen lakkaa. Heikki sanoo, me lähdemme kotiin.
 
Olipa kerran Veera ja Okko. He yrittivät avata ovea. Siinä oli liian monta avainta. Yhtäkkiä jostain alkoi kuulua rapinaa. He ihmetteli mistä ääni kuului. Laatikkoa avatessa siellä oli heidän kaverinsa Samuli. Okko sanoi: Jaaha, täällä laatikossa olet ollut. Ihmettelinkin, miksi et ole tullut kouluun. Sitten Okko sanoi: en saa ovea auki. Samuli yritti saada ovea auki. Ovi avautui, sitten he menivät sisään. Ja toinen ovi tuli vastaan. He avasivat oven. He menivät sisään. Siellä oli isin pokaali  ja rahat ja aarrearkku. He menivät aarrearkun luo ja ottivat avaimet esiin. He katsoi avaimia ja yrittivät avata arkkua ja avasivat arkun. Siellä oli kultakolikkoja. Heidän isän ja äiti tuli. Samulin oli aika lähteä ja Veera, Okka ja heidän isi ja äiti elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.
 
Eräänä päivänä Jukka, Matti ja Laura miettivät muuttaisivatko viereiseen taloon, koska siellä ei asunut ketään. He maksoivat kaupungin talolle. Sitten he kantoivat laatikot talon rappusille. Matti avasi oven. Jukka, Matti ja Laura kurkistivat taloon sisälle. Laura sanoi: Se on räsänä. Jukaa lähti isoon omenaan. Kahden minuutin kuluttua Jukka toi lautoja ja maalia. Sitten Matti sanoi nyt hommiin. He maalasivat talon punaiseksi. Matti vasaroi. Sillä välin Lauri ja Jukka laittoivat tavaroita. Kello kahdeksan talo oli valmis. Sitten Matti lähti omaan kotiin,  koska Matti oli työmies. Sitten Jukka ja Laura lähtivät isoon omenaan. He ostivat ruokaostoksia. Sitten he menivät kotia.
 
Oli kerran Terhi ja Timo. He olivat sisko ja veli. He menivät ystävänsä syntymäpäiville, mutta niillä ei ollut lahjaa. He heti keksivät, mitä tehdä. He menivät ostamaan koiran pennun. Ja kaikki tavarat mutta kaverilla oli pitkä matka. Huh, sanoi Terhi, emme jaksa kantaa koiranpentua ja emme ehdi syntymäpäiville. Mä katon, kuinka paljon meillä on aikaa. Ja kun Terhi katsoi aikaa Terhi heräsi omassa sängyssä. Ja koiranpentu oli edessä. Huh, sanoi Terhi taas. Timo, Timo ! Timo heräsi sängyssä. Mitä Terhi, kysyi Timo. Oltiinko me eilen syntymäpäivillä ? Oltiin, vastasi Timo. Siellä oli arpajaiset ja me voitettiin koiranpentu. Niinkö, ihmetteli Terhi. Niin Terhi ihmetteli elämänsä loppuun.
 
Olipa kerran tyttö ja poika. Ne menivät rakentelemaan majaa. Ja se oli kohta valmis. He tuovat laatikon, jossa on huonekaluja ja myös pientä naposteltavaa. Toinen poika rakensi paljon hyllyjä missä on superruokaa. Ja kaikki söivät superruokaa! Ja he saivat supervoimia. Ja sitten he sisustivat majan, mutta se ei ollut valmis, koska avaimet eivät olleet valmiit. Mutta nekin tulivat valmiit ja sitten maja oli valmis.
 Tämä voisi olla Loppu.
Takaisin alkuun
Olipa kerran Alisa. Oli yö ja Alisan isä käski Alisaa nukkumaan. Alisa meni ja nukahti sekunnissa. Aamulla Alisa heräsi ihan toisessa paikassa. Alisa ei tiennyt missä paikassa se oli. Se oli valkoinen paikka. Yhtäkkiä Alisan eteen ilmestyi portaali. Alisa meni ja ilmestyi lilliputtien laivalle. Lilliputit ihmettelivät, miten jättiläinen voi ilmestyä laivalle. He kysyivät Alisalta, miten se ilmestyi laivalle. Alisa vastasi: Minä olin kotona ja nukkumassa ja aamulla olin ihan toisessa paikassa. Ja nyt olen täällä. Okei vastasivat lilliput ja nyt mene mukkumaan. Alisa meni nukkumaan. Aamulla se heräsi omassa sängyssä ja eli elämänsä loppuun. ( Oikeastaan se oli totta, mutta kun Alisa oli nukkumassa lilliputit veivät Alisan portaaliin).
 
Loiskis, jääpatsas tippui. Kapteeni huusi, kaikki hypätkää veteen. Kaikki olivat vedessä paitsi kapteeni. Kapteeni juoksi katsomaan. Jääpatsas oli tehnyt laivaan reiän. Jääpatsaita oli tuhansia. Sitten pelastusvartio tuli helikoptereilla auttamaan. Sitten helikopterit veivät heidät kotiin. Kapteeni lähti seuraavana vuonna Tyynelle merelle. Hän lähti laivalla nimeltä NA44873 ja NA tarkoitti Napolia. Laiva oli nopolilainen ja hänen mukanaan oli ammattilaisia. Kapteeni hyppäsi veteen. Hän ui veden alla. Siellä oli jääpatsas. Hän viesti ylös. Pian he laittoivat koukun ylös. Sitten miehistö huomasi, että koukku lasketaan alas, Sitten kapteeni laittoi koukun jääpatsaaseen kiinni. Sitten he nostivat sen. Sitten kapteeni ui pintaan. Sitten he lähtivät Suomeen. Siinäpä se.
 
Laiva lähtee ja laiva lähti. Yhtäkkiä laiva ei enää liikkunut. He menivät ulos ja heidän piti mennä uimalla. He ottivat happipullon. Miekkakaloja tuli vastaan. Keihäsrauskuja tuli vastaan. Yhtäkkiä tuli vastaan valkohai. He uivat ja uivat satama tuli vastaan. He olivat kotona ja rosvo oli käynyt. He soittivat poliisille.
 
Tyttö ja kaikki muut ovat menossa Ruotsiin lomalle. Ensimmäisenä päivänä kaikki sanovat on hauskaa. Ruotsi on hauskaa, koska on lämmin ilma. Mutta seuraavana päivänä on kurja ilma. On vain yhdeksän astetta. Mutta on silti kiva olla sisällä. Mutta he huomaavat, että taas paistaa aurinko. Tyttö sanoo, että voidaan mennä pihalle. He lähtevät Suomeen, mutta matkalla tapahtuu jotain ihmeellistä. Joku tippuu miehistöstä. Tyttö sanoo äkkiä, mennään pelastamaan hänet. Lopulta hänet saatiin nostettua ylös. Sen jälkeen miehistö jatkaa matkaa. Kaikki huutavat: Ollaan Suomessa. Jippii, me voimme taas leikkiä kavereiden kanssa Suomessa. Kivat taas nähdä teidät.
 
Olipa kerran jättityttö, jonka nimi on Veera. Hän oli kaikkein suurin ja hän oli laivan päällä. Ja laiva lähti. Turvatarkastus meni. He istuivat lentokoneeseen ja turvavyö pistettiin kiinni. Lentokone lähti jo ylös. Perillä Kiinassa oli kaikenlaista. Siellä on koruja ja paljon ihmisiä. Hän meni kaverille ja oli hetken aikaa niillä ja tuli Veeralle. Ne oli Veeralla yötä ja Veera meni niille yöksi. Niillä oli hauskaa. Sitten meni ulos leikkimään ja meni kauppaan. Kaupasta ostivat tikkareita, karkkipussin, jäätelöä ja suklaalevyn. Sitten meni Veeralle syömään. Syömisen jälkeen menivät kaverille ja kaverilta Veera meni kotiin nukkumaan. Ja katsoi, että kello oli vasta kahdeksan ja meni takaisin nukkumaan. Kello yksitoista kaveri pimputti ja halasivat, koska siellä oli tätejä ja kavereita. Kaverit tuli Veeralle ja tuli yö.
Olipa kerran Veera ja sen kaverit, jotka olivat matkalla Venäjään. Sitten oli yö. Veeraa alkaa pelottaa. Kapteenilla oli asiaa. Ne ei nähnyt mitään. Sitten Veera tunsi, että törmäsivät. Ottakaa pelastusliivit, Veera käski, koska me törmätään merimerkkeihin. Silloin oli syksy ja niillä oli kylmä. Vene oli räsänä. Sitten Veera näki saaren. Siellä oli kummallista. Siellä oli paljon papukaijoja. Papukaijat matkivat Veeraa.
Patsas, jota kutsutaan Ansaksi istuskelee tavalliseen tapaansa laivan kannella. Laiva NA44873 on juuri lähtemässä Simita-joelle Venäjällä. Miehistö valmistelee lähtöä. Risteilyaluksen päivän ruoka on tänään tomaattikeitto tomaattimehulla eli siis todella köyhää. Laiva olikin köyhä. Kapteeni on valmis lähtöön. Laiva lähtee. Matkustajia on vaivaiset kolme, mutta heidän pitää lähteä siitä huolimatta. Kapteenin nimi on Sergei Shimanova, perää pitää Nikita Mozladova. Jahas, että semmoista sitten sanoi kapteeni. Musiikki soi. Ja tomaattikeitto "lenteli" joten meiningissä ei ollut valittamista. Kuului ääni. Ansa heilui uhkaavasti. Uhka oli paha. Nimittäin sen uhka, että Ansa kaatuisi. Miehistö ei tiennyt vielä asiasta mitään. Ansan toinen käsi oli jo irti kaiteesta. Ansa kaatui ! huusi kapteeni. Kräts! Ansan pää osuu laivan kylkeen. Siihen tulee reikä. Heidän täytyy rantautua nopeasti. Edessä on laituri. Heidän on rahtauduttava siihen. Miehistö valmistelee rantautumista. He lähestyvät laituria. Onnistuimme ! huutaa kapteeni. Matkustajat nousevat laiturille. Kaikki muut selvisivät paitsi Ansa. Metallinen patsas ei kestänyt kovaa käsittelyä. Matkustajat poistuvat.
 
Eräänä päivänä wanha, vanha laiva oli juuri lähtemässä satamasta. Kunnes kuului kräks! Voi ei, XBox 360 hajosi. Hei, kuuletteko te? Hä?, sanoi laivan kapteeni, joka oli juuri leikkimässä mollamaijalla. Täh, rannikko-.  vartiosto. Miksi te jätätte laivan hallinnan yhden mollamaijan takia? No siksi että minä rakastsan tätä! Kräks! Kääk, suuri jättiläinen on mässykaapin luona ja se on kohta tyhjä. Röyh. Voi ei, nyt se menee pelaamaan Fifaa. Viiden tunnin päästä jätti on lopettanut. Phuuh, vihdoinkin se lopetti lanittamisen! Mutta miten se saadaan pois laivasta. Hmm. Ahaa! Jättihän tykkää pelata. Viedään toinen XBox pois laivasta! Joo, hyvä idea. Niin he sitten tekivät, veivät yhden XBoxin pois laivasta. Haa, hän huomasi sen. Jee, se poistuu laivasta. Huh, onneksi saatiin se pois laivasta. Ja niin he lähtivät matkaan. Matkalla pidettiin kapteenin ja mollamaijan häät. Ja niin kaikki elivät elämänsä loppuun asti.
 
Kauan, kauan sitten eräs laiva meni jokea pitkin. Sen kannella oli patsas, joka esitti tyttöä. Se oli tehty puusta ja sen takki oli tehty muovista. Yhtäkkiä yksi laivan miehistöstä putosi jokeen. Miehet hätääntyivät ja pelastivat miehen. He huomasivat Siwan joen vieressä ja kävivät ostamassa kaupan tyhjäksi. He palasivat laivaan, mutta sillä välin tsombi oli vallannut laivan. Sitten miehistö valloitti laivan taas itselleen. Yhtäkkiä joki alkoi voimistua. Sen jälkeen he näkivät vesiputouksen heidän edessään. He pelastuivat juuri ja juuri. Sen jälkeen he viettivät juhlat sen kunniaksi että olivat pelastuneet.
 
Eräänä päivänä neljä lilliputtia näkevät laivan. He miettivät, ottaisivatko laivan. Se oli hieno, mutta vanha. Lilliputit päättivät ottaa sen. Lilliputit ihmettelivät, miksi laivaan ei tullut matkustajia. Yksi miehistön henkilö sanoi: Tehdään laivaan puusta tehty jättiläinen. Selvä, lilliputit sanoivat. He tekivät puunuken. Kun tuli yö, tyttö lähti liikkeelle. Tytöllä oli hame ja hieno hellehattu, Joka yö tyttö heräsi, mutta päivisin se oli puuta. Kukaan ei tiennyt tytöstä. Aina kun kello löi 12 tyttö heräsi henkiin. Puutytöstä ei kuitenkaan ollut apua siihen, että laivaan olisi saatu matkustajia. Laiva jatkoi seilaamista neljän lilliputin sekä puisen tytön kanssa, jolla oli salaisuus.
 
Olipa kerran miehistö ja kiltti  jätti. He lähtivät kiltin jättiläisen kanssa merille. Yhtäkkiä laiva alkoi upota. Jättiläinen otti koko miehistön syliinsä ja kahlasi rantaan. Sitten he juhlivat sitä että pelastuivat. Seuraavana päivänä he alkoivat rakentamaan uutta laivaa. Sitten he taas lähtivät merille. Se matka onnistui. Kun he palasivat, he pitivät isot juhlat, koska he onnistuivat ensimmäistä kertaa lähtemään laivalla ilman että he upposivat.
 
Hei, mitä tuolta kylpyammeesta kuuluu? Mennäänkö katsomaan? Hetkinen, täällähän on jonkun pienen lapsen pieni kumivene, jonka kyydissä on pieniä ihmisiä ja myös jättimäinen nukke. Kylpyammeessa oli reikä. Vesi pulppusi ulos kylpyammeesta. Laiva lipui ulos kylpyammeesta ja laiva lähti ihmeellisille seikkailuille. Kylpyhuoneesta lähti seilaamaan kylpyammeen jättämän virran mukana. Virta alkoi lähestyä viemäriä, mutta laiva ei mahtunut viemäriin, koska laiva oli liian suuri. Sitten he astuivat laivasta ulos ja lähtivät tutkimaan ihmeellistä ympäristöä. He löysivät kaikenlaista. Yhtäkkiä kissa ilmestyi heidän eteen. He kaikki pelästyivät pahanpäiväisesti kissaa. Kun mollamaija tuli esiin, niin kissa pelästyi ja juoksi pakoon. Mollamaija ja hänen ystävänsä löysivät hyvän kodin jossa he voivat asua. Siellä he tekivät ruokaa. Sitten kun he olivat syöneet, he kävivät nukkumaan. He juttelivat, että kodissa asuminen on paljon kivempaa kuin merellä seilaaminen. Niin totesivat myös muut. Niinpä he jäivät asumaan taloon, ja he elivät  elämänsä onnellisesti loppuun.
 
Eräänä päivänä Amerikan presidentti keksi ratkaisun auttaa Afrikkaa vesipulassa. Hän keksi lähettää jättiläisiä nekkeja täynnä vettä Afrikkaan. Isoimpaan mahtui 500 litraa vettä. Ensimmäinen laiva lähti liikkeelle. Matkalla laiva törmäsi jäävuoreen, mutta laivalle ei käynyt mitään. Viiden minuutin päästä seuraava laiva lähti matkaan. Laivojen lähtöjen väliä oli viisi minuuttia. 900 laivaa 1000:sta pääsi turvallisesti perille. Ne sata laivaa ajoi karille. Mutta pelastuivat, koska muut laivat kaappasivat ne kyytiinsä ja ottivat jättiukkelinsa mukaan ja pääsivät perille Afrikkaan ja takaisin Amerikkaan. Ja siellä elivät elämänsä onnellisena loppuun asti.
 
Olipa kerram vanha laiva, joka oli lähdössä merille. Perässä oli rekisterinumero, joka oli Ma44873. Laiva nytkähti käyntiin. Ne olivat merellä. Siellä oli niin paljon sumua, että sumusireeni alkoi hälyttää piipaa pii. Ne olivat Englannissa. Ihmisiä oli viisi. Ne olivat tosi vanhoja ja yksi oli kapteeni. Siellä oli tosi kivaa. Siinä on kaiteet ettei kukaan miehistä tippuisi yli. Keskellä laivaa on jättiläinen joka on oikeasti robotti. Laivasta on kulunut maalia ja miehet yrittävät laittaa siihen lisää maalia - siis mustaa maalia. Laivassa on kaiken maailman ketjuja jotka yrittävät pitää laivaa pystyssä.
 
Loiskis, tuolla kaukana on iso laiva, jossa tapahtuu outoja asioita. Siellä oli tavallinen tyttö ja pienikokoisia olentoja. He tappelevat aina ja juuri tällä hetkellä yksi pieni olento putosi laivan kannelta. Tyrtön nimi oli Leena ja pikkuolennoitten nimet olivat Mili, Tili ja Kili, Mili, Tili ja Kili eivät koskaan voittaneet Leenaa. Leena oli ihan liian suuri Milille, Tilille ja Kilille. Mutta nyt Tili ja Kili yrittävät pelastaa ystäväänsä Miliä, jota aallot  veivät koko ajan kauemmaksi. Mili huusi: Apua! Mutta Tili ja Kili eivät pystyneet siihen ilman Leenan apua. He pyysivät Leenaa, mutta Leena ei suostunut. Sitten kuitenkin Leena tuli ulos, ja kun hän näki, että Mili oli kirmu kaukana, niin hän ohjasi laivan Milin luokse. Sitten Leena meni lepäämään. Mutta hetken kuluttua Mili oli taas kaukana. Ja uudestaan Tili ja Kili pyysivät Leenalta apua. Leena auttoi taas kerran heitä. Sillä hetkellä Tili ja Kili saivat Milin pelastettua. He kolme sanoivat yhteen ääneen: Kiitos, Leena! Leena oli iloinen ja sanoi Milille, Tilille ja Kilille, että he ovat maailman parhaat ystävät.
 
Olipa kerran Laiva Lalla. Se oli saanut uuden lastin. Se vei Kiinaan ison puusta tehdyn patsaan. Mutta äkkiä laivaa ammuttiin. Laiva Lalasta huomattiin sota. Laiva numerolla 5.7.7.2.5. Onneksi Lava Lalla oli täyttä terästä. Ja he pääsivät Kiinaan viemään . Lasti vietiin varastoihin ja matka meni mainiosti. Mutta he joutuvat lähtemään. Mutta heillä oli jo kestänyt kaksi vuotta lähdöstä. Ja ne olivat vajaan parin minuutin päästä he olivat kotona.
 
Takaisin alkuun
Krääk, kuului erään talon katolta. Siellä oli suuri, musta lintu, joka oli kiukkuinen. Se lintu oli siksi kiukkuinen, koska talossa asuva tyttö ärsytti lintua. Ja siellä talossa asuvan tytön nimi oli Helmi. Eräänä päivänä kun Helmi meni ulos, niin hän kuuli ison rääkäisyn hänen talonsa katolta. Siellä oli vieläkin se musta lintu. Kun Helmi sanoi: Olet ärsyttävä lintu!, niin se lintu nappasi Helmin. Lintu lensi koko ajan ylös päin. Mutta vasta hetken päästä se pysähtyi. He olivat jo pilvien yläpuolella. Helmiä vähän pelotti. Yllättäen lintu syöksyi alas pimeään luolaan. Sitten lintu laittoi Helmin omaan suuhunsa. Helmi oli linnun suussa ja häntä jännitti. Lintu nimittäin aikoi syödä Helmin. Sitten lintu lensi taas Helmin katolle munimaan poikasiaan. Oli ollut jo pitkä aika ja Helmi oli edelleen linnun vatsassa. Vasta kun alkaisi talvi, olisi Helmin mahdollisuus päästä pois linnun vatsasta. Mutta kuitenkin talveen oli vielä pitkä aika. Helmiä alkoi väsyttää, mutta hän ei viitsinyt, koska oli lukemassa lempi lehteään. Sitten lintua alkoi myös väsyttää ja niin se nukahti sikeään uneen. Samalla Helmikin nukahti. Kun Helmi heräsi, lintukin heräsi. Mutta linnulle oli tullut nuha. Ja yhtäkkiä se aivasti Helmin ulos. Helmi oli iloijnen ja helpottunut kun pääsi vatsasta ulos. Samalla lintu lensi pois ja Helmi sai olla taas rauhassa.
 
Arsuuuuuu, lintu aivastaa tosi ison aivastuksen. Lintu on tosi iso joten sen aivastuskin on myös iso. Lintu on mustavalkoinen kroppaa myöten. Linnulle on joutunut ihminen suuhun ja se aivastaa ison aivastuksen että ohminen lentää sen suusta pois. Tapahtumapaikka on metsässä. Linnun nokka on iso niin kuin jalatkin. Alhaalla on nurmikkoa jossa kasvaa auringonkukkia sekä kaiken maailman kukkia ja siellä on myös palmuja. Tytöllä on vaatteet ja hienot vaatteet elikä tossut. Ihminen on tosi pieni ja kevyt. Sen takia se lentää 120 km tunnissa. Metsässä on tosi kylmä ja pimeää koska on yö ja asteita on vaan -22. Metsä on niin iso, että siellä voi eksyt. Linnun yläpuolella on miljoonia tähtiä,  jotka on pieniä kun katsoo alhaalta, niin tähdet näyttää isoilta. Tapahtumapaikka on Kuopiossa ja on joulukuu. Ylhäällä lentää lentokoneita paljon ylhäällä on siis kaikkia maailman lentokoneita, mutta eniten Finnaireja. Loppujen lopuksi lintu lähti kauas, kuas pois  niin kuin lapsikin lähti omaan kotiin, joka oli Tampereella ja älä luulekaan, että lapsi, siis tyttö menisi kävellen - ei vaan lentokoneella tyttö meni kotiin. Sitten sitä tyttöä ei enää kiusattu ikinä ja sen pituinen se tarina päättyy tähän. Sen pituinen siis linnun seikkailut päättyy tähän. 
Olipa kerran pieni tyttö, jolla oli aika pitkä tukka. Tytön nimi oli Anni. Anni oli laskuvarjohyppääjä. Eräänä kertana Saksassa Anni hyppäsi hups, laskuvarjo unohtui. Anni tippui mustan, ison ja pelottavan linnun suuhun. Atsuuuuuu! lintu aivasti Annin ulos päin puuta. Onneksi Annin ei käynyt kuinkaan. Anni kysyi pelokkaasti, miksi teit noin. Minulla on yskä. Samaan aikaan lentokoneessa: Mitähän Annille kävi. Se varmaan tippui alas. Miksi. Koska se tippui. Maassa Anni kysyi linnulta: Milloin tulit kipeäksi. Eilen, vastasi lintu. Mistä tulit tänne. Tuolta metsästä. Milloin päädyit tänne. 55 viikkoa sitten eli yli vuosi sitten. Niin minut atsui kuljetettiin Amerikasta tänne Saksaan. Aijaa, voisitko kuljettaa minut tuonne ylös. Voisin, jos näyttäisit tien Amerikkaan. Selvä. Ja niin Anni ja lintu pääsivät turvallisesti omiin koteihinsa ja elivät elämänsä mukavasti loppuun asti.
 
Olipa kerran tyttö, joka oli leikkimässä vuorilla. Yhtäkkiä tyttö kuuli jostain päin. Tyttö lähti katsomaan, mistä se ääni kuului. Tyttö näki ja yhtäkkiä lintu aivastaa Atsiuuuuuuuuu. Aivastus saa aikaan sen, että tyttö lähti lentoon, ja törmäsi palmuun. Auts, sanoi tyttö ja lähti kävelemään takaisin kotkan luo. Ja kun hän oli perillä hän kysyi kotkalta,  onko sinulla flunssa. Kotka vastasi: Ei, minulla on heinänuha. Olen allerginen heinälle. Ahaa, vastasi tyttö ja kysyi: Miksi sinä et muuta jonnekin muualle, missä ei kasva heinää. Koska tämä on minusta kaikista paras paikka. Miksi sinä et muuta johonkin samanlaiseen paikkaan kuin tämä, missä ei kasva heinää. Kotka päätti tehdä niin ja hän eli elämänsä onnellisena loppuun asti. 
 
Olipa kerran lapsi, joka lähti metsään. Hän löysi luolan. Hän meni tutkimaan sitä. Yhtäkkiä luolan suuaukko sulkeutui ja luola alkoi hytkyä. Veera tajusi, että hän oli kerrostaloa isomman linnun sisällä. Hän yritti päästä ulos, mutta turhaan. Lintu oli juuri unilla. Sitten hän alkoi kutittaa lintua. Sitten lintu aivasti ja tyttö pääsi vapaaksi ja eli onnellisena elämänsä loppuun asti.
 
Atsiuu, haukka aivasti. Hän lensi korkealle taivaalle, vaikka ei vielä osannut lentää. Haukka oli jääräpää. Hän ei ees tiennyt, missä itse asui. Lintu näki taivaalla tytön. Haukka kysyi tytöltä: Mikä tämä paikka on. Tyttö sanoi: Espania. Mikä on Espania. Se on maa. Haukka liiteli taivaalla ja näki  oravan. Haukka kysyi oravalta, miksi sinulla on noin pörröinen häntä. Orava  sanoi: Se on vain kasvanut minulle. Ahaa, selvä. Lintu jatkoi matkaansa ja näki käärmeen puussa. Haukka kysyi, miksi sinä olet noin pitkä. No, käärmeet ovat pitkiä käärme sanoi. Ai, kaikki käärmeet. Ei kaikki. Ai jaaha, minä jatkan matkaani. Haukka mietti, jaksanko minä enää lentää. Minulla on nälkä, menen etsimään tytön. Haukka näki tytön ja sanoi: en minä jaksa enää odottaa, että saan ruokaa. Syön tytön. Haukka hyökkäsi tytön kimppuun ja söi sen. Mutta haukalla oli ollut flunssa, joten se tuli taas takaisin. Lintu aivasti tytön ulos suusta. Tyttö oli helpottunut päästessään ulos haukan suusta. Mutta haukka oli tyhjällä vatsalla. Tyttö sanoi, murehdi, minä voin tehdä sinulle ruokaa. Ja niin tyttö teki haukalle ruokaa joka päivä.
 
Olipa kerran todella suuri kotka. Sillä ei ollut silmiä, koska se oli menettänyt näkönsä. Sillä oli ihmisen jalan kokoiset kynnet. Se oli musta kuin savu. Kotkalla oli todella hyvä kuulo. Kerran kun kotka oli metsästämässä niin hän erehtyi saalistaan. Koska ihminen oli kävelemässä palmumetsässä ja kotka oli erehtynyt kotka syöksyi ja nappasi ihmisen. Onneksi kotkalta tuli suuri aivastus, niin kova, että ihminen syöksyi kovalla vauhdilla pois kotkan suusta. Kotka yritti tavoitella ihmistä, mutta turhaan. Vauhti oli niin kova, ette kotka saanut ihmistä kiinni. Lopulta ihminen putosi lentokoneen siivelle. Onneksi ihminen selvisi lopulta hengissä.
 
Atsuuuuuuuuuuu! Hirmuisen iso pinkki lintu aivasti hirmu kovaa pienen tytön ulos suustaan. Lintuhan siis asuu etelässä, mutta kuinka etelässä. No ihan etelänavalla, maailman kylmimmissä paikassa. Se oli juuri muuttamassa kaukaiseen galaksiin. Palataan asiaan joskus muulloin, tyhmä sanoi tyttö, joka oli ollut linnun mahassa. Mutta kuinka se oli sinne joutunut. No, palataan asiassa tovi taaksepäin. Päivä sitten tyttö oli metsässä ja näki sen linnun. Mutta tyttö luuli, että se on harmiton ja rupesi paijaamaan sitä. Mutta vaikka lintu oli sokea se hermostui ja vahtasi sitä etelänavalle asti. Muta nyt tyttö oli päässyt pois mahasta.
 
Voi, voi tuolla linnulla on nuha, toteaa herra Silva. Hän näkee kummallisen näyn, lintu aivastaa tytön ulo menivät syömään leipää ja mehua ja teetä. s suustaan Brasilian Manauksessa. Turistitytön nimi on Sofia. Sofia oli tutkija -isänsä kanssa menossa katsomaan palmuja sademetsään. Isä tutkii palmulajeja. Holamaa, torkusta ja hilutinta. Isä on kolmannen luokan palmuntutkija palmuntutkimusyhtiö PAHE:ssa. Isän nimi on Jari. Hän hyräilee laulua. Herra Silva ilmoittaa tuosta kaikkiin lehtiin. Sillä hän haluaa palkkion hyvästä ilmoituksesta. Koska hän on ahne. Ainoa ongelma on, että he eivät tienneet missä Sofia on. Koska hän oli lentänyt pitkälle. Eivätkä he tienneet minne hän lensi. Puhelin soi. Joku soitti, että Sofia oli hetki sitten lentänyt Kadulle. Hän kertoi osoitteen, joka suomennettuna oli Kalakatu 1000000000. Joten he lähtivät ajelemaan kohti Kalakatua. Matkalla heidät pysäytti poliisi. Herra Silva, joka ajoi, sai sakot. Miehet jatkoivat silti matkaansa. Vihdoinkin he olivat perillä. Sofia odotti jo isäänsä. Talo oli valkoinen sekä kostea, kertoi Sofia. Ja niin he lähtivät kohti lentokenttää, heidän kotimaahansa Ruotsiin.
 
Olipa kerran hirviö kolla oli nuha. Sillä oli yksinäistä. Sillä oli nälkä. Se halusi lähteä saarelta. Se lähti huomen aamulla. Sitten ne lähtivät pois saarelta. Hirviö kaipasi saarta. Sitten ne oli perillä. Siellä oli erilaista. Ne näki sirkuksen. Sitten niillä oli nälkä. Sitten ne meni ravintolaan. Sitten ne oli kassalla. Sitten oli hirviön vuoro. Se tilasi yhden madon ja juomaksi limaa. Sitten ravintolaan tuli sen kaveri. Hirviö ja sen kaveri ne menivät katsomaan esitystä. Esitys oli pelottava.
 
Olipa kerran lintu aivasti ja takana oli pikku tyttö, jonka nimi oli Ella. Ella säikähti. Samuli ei tehnyt ja Ella kätteli sen kanssa ja ne oli kavereita. Ne meni toisille yötä. Niillä oli niin hauskaa ja Ella ja Samuli lähtivät kauppaan ostamaan sipsejä, mehua, tikkareita ja ostivat kaikenlaista ja meni Ellalle syömään. Ja kun ne meni Ellalle ja Samuli pimpotti ja Ella meni avaamaan. Samuli oli Ellalla yötä ja Ella meni Samulille ja nukkusivat ja heräsivät pesivät naamansa ja meni syömään leipää, mehua ja teetä. Ja meni poimimaan herkkutatteja ja mustikoita ja niillä oli hauskaa. Ne meni Samulille syömään ja alkoi sataa ja ukkostaa ja sitten kun sade loppui ne menivät ulos leikkimään hippaa. Ne meni pyytään kavereita. Kavereiden nimi oli Emily, Kaisla, Micaela ja Sophie. Ja kaikilla oli hauskaa ja kaikki kaverit meni Ellalle. Ellalta meni Samulille ja alkoi tulla yö. Satoi kaatamalla ja oli ukkosta. Kaikki kaverit oli Samulilla. Ne pelkäsivät ukkosta mutta sitten ukkonen loppui eikä ollut pelättävää. Sitten ne pelasi Xbox -peliä. Sitten kun tuli yö ei enää satanut. Kaikilla oli turvausa olo.
 
Atsuu, Petteri aivastaa suustaan Veeran. Veera liitää kuin salaman iskussa maahan. Veera lähtee äkkiä pakoon Petteriä. Petteri huutaa: Olen ihan kiltti. Veera menee Petterin luokse. Petteri kysyy: Mikä sinun nimesi on? Veera vastaa: Minun nimeni on Veera. Okei, minun Petteri. Mennäänkö yhdessä retkelle metsään, voidaan pistää nuotio palamaan ja syödä hampurilaisia. Ja voidaan pyydystää ruokaa meille. Mutta on liian kylmä sytyttää nuotio metsään. Mutta voimme mennä metsään katsomaan eläimiä ja pyydystää. Ja sen jälkeen voimme mennä puistoon. Sen jälkeen jos ehdimme. Jos ei ehditä, on nukkumaan meno aika. Seuraavana päivänä taas Petteri ja Veera leikkivät taas pihalla taas kaikkia kivoja leikkejä.
 
Atsuuuuuuuuu, Kyösti lensi linnun suusta. Lintu oli lihansyöjä. Hänellä oli piikikäs nokka ja koukkusiivet. Lis lensi pois. Kyöstin kaverit tuli apuun. Lis palasi. He lähtivät juoksemaan. Lis saavutti heitä ja sai ne kiinni. Hän söi Tomin ja Kyöstin. He kutittivat Lisin kieltä.
 
Poika oli lähdössä sinne. Mummi asui siellä. Poika lähti. Hän asui Suomessa. Poika oli 16 v. Hän meni linja-autoon ja sitten lentokoneeseen. Hän oli yöllä perillä. Huomenna on Argentiina vs Portugali. Sitten hän hyppäsi. Hän ei huomannut lintua ja tippui linnun suuhun. Poika oli vihainen, koska pojan piti päästä mummille. Poika tutki linnun kurkkua. Sitten poika huomasi linnun hampaat 10 sentin paksuiset. Poika potkaisi lintua. Lintu aivasti. Poika lensi kauas. Kas kummaa, kun hän avasi silmänsä, hän oli Brasilian keskustassa. Sitten hän oli mummolla. Sitten poika meni nukkumaan. Hän heräsi. Hän puki Brasilian paidan. Sitten hän söi aamupalan. Sitten poika pesi hampaat. Sitten hän lähti. Sitten hän tuli. Tulokset Neymar 1 - 0, Ronaldo 1 - 1,
Neymar 2 - 1. Brasilia voitti 2 - 1.
 
Olipa kerran tyttö. Se käveli kauppaan. Yhtäkkiä jättilintu lenteli tytön yläpuolella. Yhtäkkiä lintu aivasti ja pieni peikko lensi sieltä. Tyttö kysyi: Mistä sinä tulit? Minä? No, minä olin keräämässä kukkia ja vahingossa menin ton jättilinnun suuhun  ja yhtäkkiä lintu aivasti. Ok, sanoi tyttö. Ollaan kaverit. Ja elivät elämänsä loppuun.
 
Kaukana toisessa kalaksissa asu jätti-isoja lintuja ja paljon muuta isoja ja pieniä eläimiä esim. peikoja, liluja, supermänejä ja tsompeja. Eräänä päivänä peikko näki lilluja ja ne ovat isoja lintuja ja höyheniä. Peikko meni äkkiä kotiin, mutta 20 päivän päästä se peikko näki että kilpailu on tänään. Päävoitto on Pleka viisimiljoonaa, toinen voitto on X Box. Peikko halusi voittaa koska hän on aina hävinnyt. Hän ei halua hävitä. Hän liittyy mukaan kisaan. Viiden tunnin päästä peikko voitti. Viisi miljoonaa peikkoa kertoi, että hän voitti koska lilu aivasti hänet voittoon. Ja siksi hän voitti sanoi peikko.  Peikko huomasi että keskiyöllä Pleikka varastettiin. Peikko nsauroi aamulla. Peikon pikkusisko kysyi: Miis mun tutti on?? Peikko vastasi: Rosvot varasti sen.
 
Takaisin alkuun
Olipa kerran kana. Se halusi  etelään. Se oli tosi siisti ja älykäs. Ne olivat (siis ne kaikki kanat) niin kuin me. Ja yhtenä päivänä oli iso myrkky. Kana halusi vielä enemmän etelään. Mutta se ei päässyt. Ja yhtä äkkiä se keksi, kana meni ottamaan sateenvarjon. Ja meni ulos laukun kanssa. Ja sitä veti etelään ja antoi mennä. Kana lenteli ilmassa kahdeksan päivää ja yhdeksän yötä. Se oli kotimaassa. Ja se ihmetteli, missä se on. Se katsoi ylös ja huomasi, että se oli puussa kiinni. Ja Kana ymmärsi, ettei pääse etelään. Sitä niin, niin harmitti, Että se oli surullisena koko päivän. Seuraavana päivänä oli taas  iso mysky. Kana kokeili taas, ja se pääsi etelään. Ja sillä oli niin kivaa, että se jäi sinne ikiajoiksi ja eli elämänsä onnellisena loppuun.
 
Olipa kerran Kana von Goth ja muut agentit. He suorittivat tehtävää. Kana von Goth oli johtaja. Mutta yksi juttu oli super salaista: he olivat käyneet Riossa ja Tahitissa. He etsivät tohtori Röhköttiä. Tuli myrsky, salamoi. Linnut avasivat sateenvarjot. He lensivät väärään suuntaan. He olivat Espanjassa. He löysivät talon numero 101. Agentit hyppäsivät ikkunasta. Kana von Goth ei hypännyt vaan otti supersalaisen aseen ja ampui oveen reiän. Kana von Goth tuli reiästä. Siellä oli vaan hevonen. Agentit sanoivat: Väärä suunta. He lähtivät Espanjaan ekjana Pizza Rossoon. He hämmästyivät, tohtori Röhkötti oli siellä. Kun he olivat syöneet, he menivät Pariisiin. He katsoivat mitä paketissa oli - laserpyssy.
 
Olipa kerran kanaparvi, joka lensi etelään päin. Ja johtaja Bisneksen pilvenpiirtäjä tuli vastaan. Kanaparvelle tuli paha ongelma. He lensivät sateenvarjolla. Johtaja Bisnes suuttui. Johtaja Bisnes teki ukkosen. He pelästyivät salamaa ja irroittivat sateenvarjoista. He putosivat lentokoneeseen. Kuulutus tulee: Lentokone lähtee etelään. Åmena putosi päähän. Valtias Bisnes pudotti omenan. He lähtivät lentokoneella etelään. Ukkonen jatkuu. Lentokoneen siipi irtosi. Matkalaukku lensi ympyrää. He ottivat väärät matkalaukut. Tuuli tuli. He alkoivat siipiinsä. He alkoivat lentämään. He pääsivät etelään.
 
Olipa kerran Kana von Goth, joka oli menossa etelään muitten kanojen kanssa. Mutta matkalla tulee kova tuuli. Mutta kanat pinnistelevät ja pinnistelevät että pääsevät etelään. Kana von Goth sanoo: Ollaan puolessa välissä. Kana von Goth huutaa kovalla äänellä kaikille kanoille: Meiltä tippui vaatteita. Otetaan vaatteet äkkiä laukkuumme. Jatketaan matkaa. Etelään on vielä 300 kilometriä. Kana von Goth sanoo kaikille kanoille: Alkaa ukkostaa, mutta ollaan kohta perillä. Sanoo Kana von Goth: Enää 15 kilometriä matkaa jäljellä. Mutta  matkalla tapahtuu hirveitä, yhden kanan sateenvarjo menee rikki. Kana joutuu opetella lentämään. Kana sanoo: Tämä on helppoa. Osaan lentää! Niin kanat jatkoivat matkaa etelään. Kana von Goth sanoio: Kaksi kilometriä matkaa. Ja viisi minuuttia, olemme perillä. Kana von Goth sanoo kaikille kanoille: Mennään uimaan rannalle. Mutta puolet kanoista haluaa. Kanat päättävät mennä uimaan rannalle. Sen jälkeen mennään syömään Hessburgeriin ja huomenna taas leikitään. Kana von Goth ja kaikki muut kanat elivät elämänsä loppuun asti.
 
Olipa kerran kana, jonka nimi oli Veera. Veera pelkäsi myrskyä. Alkoi satamaan. Se lensi etelään ja matkalaukusta lensi uimapuku ja vielä aurinkolasit. Veera pelkäsi kauheasti, mutta sitten se ei enää opelännyt. Sitten kun ne pääsi etelään, niillä oli hauskaa. Poikien nimet oli Daniel, Oosi ja Antti. He menivät hakemaan herkkuja. Ne söi mahat täyteen. Etelässä oli hauskaa. Me mennään syömään pitsaa ja mennään Linnanmäkeen, lapset, sanoi setä. Jee, Linnanmäkeen! Mutta Veera sanoi: Minä pelkään Linnanmäessä. Mutta Veera sitten meni yhteen laitteeseen, joka oli kummitusjuna. Sitten Veera ei enää pelännyt. Mutta Veera meni Vekkulaan. Ja lapset meni kaikkiin laitteisiin. Niillä oli hauskaa Linnanmäessä. He menivät uima-    halliin ja menivät kotiin nukkumaan.
 
OLipa kerran Kana von Goth, joka oli lähdössä etelään. Sitten se oli perillä. Siellä oli tosi kuumaa. Sitten yksi niistä sanoi: Laskeudutaanko jo? Hyvä idea! Sitten ne laskeutuivat. Sitten yhtäkkiä kanoilla oli jano. Sitten ne meni hakemaan vettä kaupasta. Yksi niistä sanoi: On jo yö. Sitten ne menivät etsimään hotellia. Sitten ne löysivät hotellin. Mutta yksi niistä oli hukkunut jonnekin. Sitten yksi niistä sanoi: Hajaannutaan. Yksi niistä löysi sen. Se sanoi: Se on hotellin takana.
 
Kaija Kana on ystävineen matkalla Kolumbiaan, kaupunkiin, jonka nimi on Noches. Kanat haluavat nähdä Cupes -palatsin. Kaijan laukusta lentävät aurinkolasit. shortsit, uimapuku sekä aamutossut. Muilla kanoilla on eri tyyli kuin Kaijalla. Muut pitävät toisessa kädessään laukkua, ja taas toisella pitävät kiinni sateenvarjostaan. Kaija sen sijaan matkalaukustaan koi alkaakin lumisade, mutta kanat vain sanovat: Mikä lienee paikallinen pyry. Oikeasti he ovat vain lentäneet vahingossa pohjoiseen. Kanat eivät tiedä sitä. Eikä heille tullut mieleenkään katsoa, minne päin he menevät. Tulee entistä kylmempi. Onkohan tämä jo Argentiina? sanoo matkanjohtaja Got. Oikeasti he ovat Saksassa. He ovat lähestymässä Tanskaa. He tulevat Romanian kohdalle. Maan rajalla on tietysti Romanian lippu, jonka he sekoittavat Kolumbian lippuun ja laskeutuvat sinne. Seuraavaksi he kysyvät poliisilta, joka yhtäsuuri kuin bussi hotellia. Poliisi sanoo: Eihän täällä mitään semmoista ole. Seuraavaksi he menivät kaupungille. Yhtäkkiä Got tajusi, tämähän on Romania! Heidän mielestään tämä oli myös mukava paikka, siksi he päättivätkin jäädä sinne. Heillä oli oikein mukava loma. He lähtivät junalla kotiin.
 
Olipa kerran suuri kanalauma, joka oli menossa Rioon, mutta New Yorkin kohdalla yhden MacDonaldsin omistaja huomasi kanat ja sanoi: Tuosta chickenparvesta saisi hyvän hampurgerin. Omistaja otti kiväärin ja kuului pam. Yhden kanan varjo meni rikki. Kana räpiköi, mutta ei hän osannut lentää. Ja niinpä se kana päätyi kokille ikuisesti ( tai niin kokki luuli). Apua! Tulkaa auttamaan. Selvä, muut kanat sanoi. Kuului kotkotusta ja yllättäen suuri kanalauma hyökkäsi. Kuului apua ja kokki lensi taivaan tuuliin. Sen jälkeen kanat ostivat uudet varjot ja sitten he lensivät Rioon ja viettivät suuret juhlat, joihin oli kutsuttu kaikki maapallon kanat. Juhlissa oli tarjolla tosi hyviä herkkuja. Kanat pulahtivat uimaan ja ottivat aurinkoa ja söivät jäätelöä. Sitten kun juhlat oli loppu suuri, suuri kanalauma lähti matkaan sateenvarjoilla kohti kotia. Osa meni Suomeen, osa Ruotsiin ja loput Kiinaan. Mutta yksi kana jäi Rioon ja se kana oli kana von Got. Ja hän vietti Riossa elämänsä loppuun asti.
 
Olipa kerran eräs kana. Se asui Afrikassa. Siellä oli yksi maatila, joka oli aavikolla. Eräänä päivänä kana kyllästyi asumaan Afrikassa. Se aikoi lähteä maailmalle ystäviensä kanssa. Se pakkasi matkalaukun ja otti sateenvarjon. Koska oli tuulista sateenvarjot lensivät tuulen mukana. Niin kana lähti mutta ei huomannut mustia pilviä heidän edessään. He huomasivat pilvet vasta kun jyrähti. Alkoi satoi, mutta se ei haitannut kanoja koska niillä oli sateenvarjot. Salamat häiritsivät kanoja enemmän. Yhtäkkiä salama iski ja se meni onneksi kanalta sentin ohi. Kanat pääsivät juuri ja juuri rannoille.
 
Eräänä iltana kana von Got päätti lähteä etelään,  mutta ei hän halunnut lähteä yksin. Kana von Got pyysi
hänen ystävänsä mukaan etelään. Ystävät suostuivat mutta kysyivät, minne me menisimme lomalle. Kana vastasi: Vaikka Espaniaan. Kanat lähtivät matkaan. Kanat lensivät korkealla ja myös aika hitaasti. Tuli kova myrsky ja kanojen matka hidastui, mutta he pääsivät perille. Lomalla oli hauskaa, koska siellä oli mukavia ihmisiä ja hyvää ruokaa. Mutta kun kana von Got meni uimaan hän huomasi, että hänen uimapuku, aurinko- lasit ja tossut olivat kadonneet. Kana von Got ei voinut mennä uimaan joten hän lähti takaisin Suomeen. Suomessa kana löysi hänen uimapuvun, aurinkolasit ja tossut. Hän meni Suomessa uimaan. Ystävät tulivat päivän päästä takaisin lentokoneella. Kana von Got ja hänen ystävänsä elivät elämänsä onnellisesti loppuun asti.
Lähdetään jo etelään sanoi yksi tipu. Selvä, sanoi kukko. Kaikki kanat, pakatkaa matkakamppeenne ja tipunne! Kiitorata on valmis. Selvä kukko, me lähdemme jo hyvästelemään muita. Hei, hei Muukkonen. Hei, hei Röhkötti. Kuului vain paljon mekastusta kun kanat ja kukko nousivat ilmaan. Mutta kukko muisti, että hän oli huonoin liitäjä. No, lähdetään jo. Selvä, sanoi kukko. Kaikki olivat jo lennossa. Yksi kana sanoi: Laskeudutaan maahan lepäämään. Maassa oli iso käärme. Käärme sai otteen yhdestä kanasta.
 
Hei, mitä ihmettä, kanojako täällä lentää. Huh, huh kun niitä on niin paljon yhtäkkiä. Jonkun kanan matkalaukku aukeaa ja sieltä lentää tavaroita. Voi surku, sanoo yksi kana, mutta jatkaa matkaa. Ja niin hän lähti lentämään sateenvarjollaan muiden kanojen kanssa kohti pilviä. Ensin he nousivat yli talojen kattojen ja sen jälkeen yhä korkeammalle kohti pilviä. He pääsivät perille. Meksikossa heillä oli hauskaa. Kun he olivat olleet siellä pari viikkoa he päättivät lähteä takaisin kotiin. Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
 
Olipa kerran kana nimeltä Ono. Kerran Ono päätti ottaa lentokilpailun Maukkaa ja Väykkää vastaan, koska Maukka väitti olevansa maailman paras lentäjä. Ono meni Maukan ovelle ja pimpotti ovikelloa. Maukka tuli avamaan oven. Hei Ono. Hei Maukka, tulisitko lentokilpailuun Väykän kanssa. Selvä. Olenhan maailman paras lentäjä. Okei, haastan sinut lentokilpailuun. Seuraavana päivänä lentokilpailut alkavat. Ja muistakaa, teillä pitää olla jokunen paino. Kilpailu saa alkaa. Ensin Maukka ja Väykkä ovat reilusti muita edellä, koska Ono tuntuu jäävän pyörimään ikuisuudeksi. No kun Ono pääsi pyörteestä niin se pinkoi vauhtia ja pääsi yhtä nopeasti kuin härkä. Ono pääsi johtoon vähän liian helposti, muta Maukka ja Väykkä ottivat Onon kiinni. Sitten Ono pinkoi ja pääsi härän vauhtia. Sitten kun Ono lopetti pinkomisen oli se jo maalissa. Jee, voitin. Mä olen paras tyyppi. Missä mässypalkinto. Mikä mässypalkinto. Mikä on mässy. Mässy on karkki. Eihän kukaan luvannut karkkia palkinnoksi. Mitä sitten, pokaaliko. Kyllä. Olin sittenkin paras lentäjä, Ono toteaa. Okei, Maukka sanoo. Ja niin he elivät elämänsä mahtavasti loppuun asti.
 
Olipa kerran kanoja, joiden päällikkö on Kana von Kot. Kana von Kotilla on matkalaukku, jossa lukee Tahiti, Rio ja ei muuta. Sateenvarjo on tosi iso. Alhaalla on pensaita ja ylhäällä isoja pilvenpiirtäjiä. Vihdoinkin ne ovat Kanariansaarilla ja ne on viiden tähden hotellissa. He on Kanariansaarilla kahdeksan päivää ja yhdeksän yötä. Sen takia kaksi päivää vaan kun sadetutkan mukaan. Sitten kana ja Kana von Kot lähtevät Ranskaan hotelliin nimeltä Tai Mahal. Pilvenpiirtäjissä on siis yhdesä pilvenpiirtäjässä kolme ja neljä ja viisi ja neljä. Yhtäkkiä alkaa sataa ja ukkostaa. Kanat oli siis lentokentällä sitten ne menivät Friihin ja muutenkin soppailemaan. Kana oli nelinkertainen juoksun maailmanmestari, myös seiväshypyssä mestari, mutta vielä tuhannen kilometrin juoksussa hän oli paras, siis maailman paras jokaisessa lajissa. Pilvenpiirtäjissä on juuri päässä on kivaa ja unohdinkin kertoa, että pilvenpiirtäjässä on yli 80 kerrosta. Viuh, kun Kana von Kot lähti sadan metrin spurttiin. Ja tuli luonnollisesti ensimmäiseksi Kanoja oli yli 100 000. Ja niin ne elivät elämän loppuun asti. Sen pituinen se.
 
Voi, voi oli hirveä sade ulkona. Kanat eivät päässeet etelään tapaamaan heidän kanaserkkua. Mutta onneksi sade loppui pian.  kot koooKanat päättivät lähteä ja he pakkasivat tavaransa matkalaukkuihin. He ottivat sateenvarjot että ne lennättäisivät heitä tuulessa. Sitten kanat lähtivät matkaan. Kun he olivat ilmassa niin he näkivät pilvenpiirtäjä Deutsin kodin. Deutsi oli kiltti kanoille. Yhtäkkiä alkoi tuulea entistä kovemmin. Kanojen sateenvarjot menivät minne sattuu. Kanat yrittävät estää sateenvarjoja menemästä edes takas. Kanat eivät päässet etelään ellei tuuli loppuisi pian. Onneksi tuuli kuitenkin loppui. Kanoja pyörrytti hiukan. Vihdoinkin kanat pääsivät etelään kanaserkkunsa luo. He kaikki leikkivät ja pitivät etelässä hauskaa. Se oli kanojen hauska retki.
 
Eräänä päivänä kanalauma oli haluamassa muuttaa pois. Kolme kanaa lähti lentokoneella, mutta turhaan. Sitten kana von kana keksi lentää sateenvarjoilla. Niin ne lähtivät. 500 päivän päästä he päättivät lähteä, koska kanojen MM-kisojen voittaja kana Räikkönen halusi niin. Kana Räikkönen oli tosi hyvä. Kun ne pääsivät määränpäähänsä kana von kana sanoi: Kot koot kot kot koot!!!Kana von kana pyysi Roope ankalta, koska kana von kana  oli kana ja Roope oli ankka, mutta turhaan. Sitten hän kysyi Akulta, mutta taas turhaan. Muutaman päivän päästä kanat katsoivat telkasta säätä. Voi, ei! Huomenna tulee - 100 000 astetta. Äkkiä pois täältä! He menivät sateenvarjoilla pois takaisin Suomeen. Ja he elivät Suomessa loppuelämänsä!
 
Takaisin alkuun
Eräänä päivänä varis huusi: Juhlat alkaa! Sinne tuli paljon eläimiä paitsi hiiriperhe puuttui. Sinne tuli paljon eläimiä paitsi hiiriperhe puuttui. Karhu Ruutu sanoi: Saanko hunajapurkin? Jotain outoa tapahtui. Se olikin hiiriperrhe. Jänis Juuso sanoi: Soppa on melkein valmis. Harakka Kasse söi piparia ja siiliperhe joi maitoa. Pienem, siilillä oli hauskaa, koska ne meni kauppaan ja pihalle.-Ne leikki piilosta. Niillä oli herkkuja pi siili Riku sanoi: Entäpä jos Tapio ei tykkää kun hän ei saa ruokaa? Ketti Vikie sanoi: Missä minun mukini on? Karhu Ruutu sanoi: Missä minun hampurilainen on? Missä pitsapalani on? orava Nuku sanoi. Missä sämpylät? Hei, omena puuttuu? Hiiriperhe puuttuu? Missä karhu on? Missä sämpyläkori? Jos Tapio on ottanut kaiken. Keitto on poissa. Koko pöytä on poissa. Tapio on syönyt kaiken. Ei se haittaa.  Eikö tämä ollut juhla? Niin, mutta edes juhlitaan tätä. Ei se haittaa, Tapio. Mutta miksi nappasit hiiri .....
 
Eräänä päivänä karhulla, pupulla, jäniksellä ja siilillä oli hauskaa koska ne meni ksauppaan ja pihalle. Ne leikki piilosta. Niillä oli herkkuja ja söivät niitä. Niillä oli maha täynnä. Ne eri edes jaksanut tehdä mitään. Alkoi tulla yö ja ne lähti nukkumaan. Karhu sanoi kaikille hyvää yötä ja se meni nukkumaan. Sitten tuli aamu. Söivät aamupalan. Ne väritti ja leikkasi. Ne askartelevat hauskoja juttuja. Se oli sydän ja tähti. Ne pisti seinään. Niillä oli kauhea sotku. Karhu sanoi: Leikitään piilosta ja hippaa. Lähtivät serkuille. Ja siili keksi: Leivotaanko pullaa ja leipää? Ne söivät sen ja niillä oli hauskaa.
 
Olipa kerran karhu jolla oli tylsää. Se halusi kutsua sen kaverit mukaan nyyttikesteihin. Se teki niille kortin. Ekana karhu lähetti ensin ketulle ja sitten siilille. Sitten tuli viesti karhulle, että siili ei pääse nyyttikesteille. Sitten karhu lähetti harakalle ja karhu lähettää vielä jänikselle. Karhu kuuli, että sen puhelin soi. Siellä oli siili. Se sanoi, ettei se päässyt nyyttikesteille, koska se oli kipeä. Karhu lähettää vielä yhden viestin ja se oli karhulle. Sitten nyyttikestit alkavat. Siellä oli lettuja ja sämpylää ja hernekeittoa ja tomaatteja ja omenapiirakkaa. Sitten karhu huomasi, että oli yö. Sitten karhu sanoo, että nyyttikestit loppuivat.
 
Hahaa, karhu hakee postit. Tapio lähetti karhulle postikortin, jossa lukee: Moi, tulkaa kello 12 Espooseen syömään herkkuja. Osoite.... Seuraavana päivänä kello 12 karhu meni juhliin. Juhlissa on karhu, orava, korppi, kettu, harakka ja siili. Karhun matkalla juhliin sattuu pieni vahinko. Karhu unohtaa hunajan metsään ja sitten karhu menee hakemaan hunajaa. Sen takia karhu mene hakemaan hunajaa ja sitten lähti takaisin juhliin. Juhlissa se joi mehua sekä vettä. Jänis syö salaattia ja porkkanaa. Toisin kuin korppi syö leivänmurusia, siis leivänmurusia. Toinen jänis syö porkkanakeittoa, jossa on siis myös salaattia. Ja vielä persiljaa. Kutsuissa on tosi, tosi kivaa siis ihan hirveän kivaa. Juhlat sujuvat hyvin.
 
Olipa kerran karhu, kettu, varis, siili ja jänikset. Jänikset aikovat järjestää juhlat. Sinne kutsuttiin karhu Terttu, kettu Mauno ja Tapio. Kun kaikki oli kutsuttu he odottivat siiliä, mutta oli yksi ongelma. Se tahtoi vain syödä. Karhu oli kärsimätön. Sitten Tapio keksi, ollaan hiljaisuusleikkiä kaksi minuuttia. Säännöt olivat: sitten he leikkivät. Kesken leikin siiliperhe tuli korpit selässään. Sitten jänisäiti huusi, nyt syödään. Karhu muuttui mustaksi. He kutsuivat Lukulin. Lukuli ! Kun hän sai tietää, hän lähti lukumoottoripyörällä. Sitten kun hän oli paikalla hän ensin otti lukurokotteen. Hän laittoi sen karhuun. Se imi heti karhusta mustan värin pois.
 
Olipa kerran pupu. Se kutsui vieraita. Kun kaikki tulivat, he halusivat leikkiä, mutta pupu esti heitä. Ei, ei, ensin ruoka. Sitten karhu keksi leikitään ruokakisoja. Se leikitään. Niin se kuka syö enemmän on voittaja. Okei, kaikki sanoivat paitsi pupu. Minä teen ruokaa teille. Ja kisat alkoivat. Karhu syö hunajaa suoraan kattilasta. Harakka syö lettuja ja siili juo maitoa. Ja pupu keittää puuroa. Varis syö pihlajanmarjoja. Sitten kaikilla tuli yhtäaikaa tuli masut kipeeksi. Oi oi, sanoi pupu. Minä annan mandariinia. Kaikki sanoivat; Ei ei. Ja menivät kotiin ja elivät elämänsä loppuun.
 
Tapio kutsuu kaikki eläimet kylään. Eläimet suostuvat. Kaikki lähtevät tallustamaan juhliin. Mutta harakka tippuu veteen. Kettu sanoo: Mitä voimme tehdä? Kuka osaa uida? Jänis osaa uida. Mene pelastamaan harakka. Ja niin kaikki eläimet jatkavat matkaa. Käärme tuli vastaan ja käärme yrittää purea karhua, mutta karhu puolustautuu käärmettä vastaan. Ja niin kaikki jatkoivat matkaa. Seuraavaksi tulee musta karhu vastaan. Karhu sanoo: Nyt pitää kaikkien puolustautua. Musta karhu lähtee pois tieltä. Ja niin kaikki taas jatkoivat matkaa. Siili sanoo: Ollaan perillä. Ja ruuatkin ovat valtavan hyviä ja kaikki kehuvat Tapion ruokia. Ja ovikello soi ja siellä oven takana on karhun lempikaveri Venni karhu. Ja kettu pihalla. Kaikki ihmettelevät missä kettu on. Ja kaikki huomaavat, että kettu onkin vain pihalla. Kettu, varikset, harakka, karhu, siili ja jänikset elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
 
Eläinkerhon eläimet kokoontuu illalliselle. Tarjolla on: pullaa, tomaateja, pitsaa, lättyjä sekä keitto. Karhu ryystää keittoa todella rumasti. Siili on kaatanut kulhonsa, kettu taas laittaa käpälänsä lasiin. Pöydän alta kuuluu rapinaa. Metsästyskoira sekä metsästäjä ovat pöydän vieressä aivan ihmeissään. He eivät edes villeimmissä unissakaan ajatelleet eläimiä ruokapöydässä. Niinpä he pelästyivät ja luikkivat suorinta tietä kotiin. Ja niin he nauttivat illasta.
 
Olipa kerran metsänhaltija nimeltä Tapio. Hän oli kutsunut metsän kaikki eläimet hänen kotiinsa nyyttikesteille. Mutta vain Kalle Karhu, Kille Kettu, Simo Siili, Mikko ja Maija Mustarastas, Osku Orava, Juho ja Jaana Jänis ja Harri Harakka pääsi tulemaan. Kop, kop, kop. jaahas vieraat tulevsat, sanoi Tapio. Tervetuloa, sanoi Tapio. Käykää pöytään, Tapio sanoi. Kalle Karhu on tionut räiskäleitä. Kille Kettu puolestaan toi maukkaan piiraan. Osku Orava toi sämpylöitä. Simo Siili toi maitoa, jonka hän oli jo kaatanut. Sitten kun juhlat oli loppunut, kaikki eläimet elivät loppuun asti.
 
Olipa kerran karhu. Hänen nimensä oli Kontio. Kontio oli suuri ja hän hallitsi metsää. Kontiolla oli muutenkin metsässä paljon ystäviä. Eräänä päivänä Kontio halusi järjestää pienet kestit. Kontio kutsui kesteihin oravan, ketun, kaksi jänistä, kaksi siiliä, kaksi korppia ja yhden harakan. Juhlat olivat hienot. Siellä tarjoiltiin piirakkaa, keittoa, lettuja, hunajaa, kermaa, sämpylää ja tomaatteja. Kun juhlat olivat parhaimmillaan, pensaikosta kuului rapinaa. Pensaikosta tuli esiin rotta, joka alkoi vaatia herkkuja. Mutta Kontio sanoi: Kuule, jos haluat herkkuja, niin tule ottamaan. Niin rotta tuli ottamaan herkkuja. Kun hän otti leivän, ja kun rotta halusi voita, niin se oli punaista, sillä se oli tehty chilistä. Karhu yritti varoittaa rtottaa, mutta rotta oli itsepäinen eikä kuunnellut Kontiota. Rotta otti chiliä ja huusi KÄÄÄÄÄÄÄÄÄK!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Eikä enää koskaan palannut.
 
Olipa kerran karhu, jolla oli paljon ystäviä. Eräänä päivänä karhu teki paljon ruokaa ja päätti kutsua hänen ystävänsä juhla-aterialle. Karhu soitti hänen ystävillensä ja kutsui heidät luokseen. Karhu kutsui juhla-aterialla ystävilleen: tomaattia, lettuja, piirakkaa, sämpylää, keittoa ja mehua. Ystävykset nauttivat ja iloitsivat ruuasta. Poks, pam! kuului yhtäkkiä. Kaikki menivät piiloon ja ihmettelivät, mikä se oli. Oven raosta näkyi jotain oranssia. Kuului ääni: Missä kaikki ovat? Ystävykset nauroivat ja nauroivat. Se olikin vain kettu myöhästynyt kettu Repolainen, joka tuli kovalla jyskeellä.
 
Eräänä päivänä Kettu Ketterä kutsui hänen ystävänsä juhliin. Kettu Ketterä kertoi, että jänikset tekee keiton. Oona orava ja harakka Hari tekee ohukaiset. Karhu Kyösti tekee piirakan. Naakat tekee sämpylät. Ja minä katan pöydän ja tuon tomaatit. Yhtäkkiä kettu huomaa, että kulho on liian painava naakoille. Kettu rientää apuun. Kaikki olivatkin jo valmiita. Kaikki alkoivat syödä hyvin ahneesti. Pian kaikki olivat syöneet itsensä läskeiksi. Yhtäkkiä Kettu Ketterän vaimo tuli kotiin ja suuttui. Hän päätti laittaa kaikki laihdutuskuurille ja antaa neiti oravalle yllätyksen, koska hän ei syönyt mitään eikä hän ollut tehnyt ohukaisia.
 
Olipa kerran kyyhkynen, joka vei kaikille metsän asukkaille kutsun nyyttikesteihin. Karhu toivoi, että kaikki tulisivat hänen juhliin ja kaikilla olisi tosi hauskaa. Seuraavana päivänä karhu oli leiponut mustikkapiirakan ja munkkeja. Kaikkien piti tuoda tarjottavaa. Harakka toi tomaattia ja sämpylöitä.  Siili toi maitoa ja kuppeja. Jänis toi puuroa. Kettu toi lättyjä. Mustarastas toi pihlajanmarjoja ja rusinoita. Kun he olivat syöneet ruuan ja juhlineet juhlat loppuun, he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.
 
Hei, toivoisin, että voisitte tulla syntymäpäivilleni tänään kello yksi. Kettu Repolainen. Kettu Repolainen oli kutsunut kaikki eläinkunnan eläimet eli Karhu Kartanlukijan, Jänis Juksaajan, Siili Siksokin ja Korppi Kakkarin syntymäpäivillensä. Kettu valmistelee pöytää ja tiputtaa kaksi lautasta. O'o! lautanen hajosi. Samalla karhulle käy kamalia. Ääk ! Ovi hajosi autostani. Sitten jänikselle Ääk ! Katto hajosi autostani. Ääk, lattia hajosi autostani, sanoi siili. Korppi lentelee tyytyväisnä kunnes törmää puuhun, mikä kasvaa supernopeasti. Au! sanoi korppi. Sen jälkeen kaikki ovat perillä ja synttärit voivat alkaa. Nam, kaikki tuumaavat kun tulevat sisään, koska ne näkevät pöydän täynnä herkkuja. Mitä ekaks tehään? Pöyritetään pulloa ja päätetään sen perusteella, missä järjestyksessä annetaan lahjat. Järjestys oli: Jänis, Karhu, Korppi ja Siili. Sitten ne alkoivat pelata jalkapalloa ja potkaisivat pöydän kumoon. Ja siitä saivat vasta makeat naurut. Sitten syömään. Miten? Mul on varal 200 kiloo karkkii. Nam, miten hyvää. Kiitos, Nyt kun on syöty niin avataan lahjat. Jee! Karttakirja. Jee! Lahjakortti eläinten Linnanmäelle. Jee! Pierutyyny. Jee! Siivet. Kiitos lahjoista. Oli kiva kun kävitte. Kiitos kun saimme tulla. Moikka!!!!!!! Ja niillä oli tosi hauskaa. Se oli ikimuistoinen päivä.
 
Olipa kerran suuri, synkkä metsä. Siellä oli valtavasti eri eläimiä. Eräänä päivänä kaikille metsän eläimille tuli kutsu yhteisiin nyyttikesteisiin. Sen koko nyyttikestijuhlan oli keksinyt karhu, metsän kuningas. Karhu halusi siis tehdä nyyttikestit, että eläimet eivät kiusanneet toisiaan. Parin päivän päästä tuli se päivä jolloin oli nyyttikestit. Sinä päivänä kello alkoi jo olla puolen tunnin päästä yksi, jolloin nyyttikestit alkoivat. Kaikki eläimet alkoivat lähteä juhliin. Ensimmäisenä nyyttikesteisiin tuli kettu mukanaan heinää ja karhu paikan päällä hunajapurkki käpälässään. Sitten hetken päästä juhliin tuli kani porkkanakeiton kanssa, orava käpyjen kanssa ja kaksi mustarastasta jyvien kanssa. Mutta vielä vähän kauempana näkyi harakka mustikoiden kanssa sekä vielä siili viilin kanssa. Yhtäkkiä nurkan takaa tuli kilppari lättyjen kanssa. Samalla karhu huomasi, että hiiriperhe puuttui ja kello oli jo yksi. Nähtävästi hiiriperheellä oli ongelmia matkassa. Se oli eläinten mielestä tylsää, koska hiiriperheen äiti teki aina juhliin namimehua. Sitten kettu lupasi lähteä auttamaan hiiriperhettä. Lopulta kettu tuli hiiriperhe sylissään sekä hiiriemon tekemä namimehu. Hiirille oli käynyt niin, että namimehu oli pudonnut järveen mutta kettu auttoi ja hiiret pääsivät juhliin. Niin eläimet jatkoivat juhlia koko illan.
 
Eräänä päivänä metsän eläimet tulleet juhlimaan suden ja ketun riidan loppua. Kun menin huoneeseen sä avasit oven. Kun laitoin oven lukkoon sä ajoit mun oven rikki autolla. Sitten mä laitoin oven rautaseks mut sä tulit takaovesta. Sit mä menin avaruuten mut sulkin oli raketti ja kolmas asia. Jääääk!sanoi hiiri. Tänne juhliin tulee lisää tavarooita esim. joulupukki, kello, Aku ja paljon muuta. ÄääK mun päässä on joku. Ei joku vaan telkku. Jee, donitsi, voi ei. Mä nään tuohon lentsikkaan. Mennään tutkimaan lentsikkaa. Jopas jotakin, voin kertoa mitä näin. Laskin kaikki herkut yhteensä 3 miljoonaa kakkua, 800 g karkkii ja 30 levyy suklaata. Hetken päästä joku supernopea söi kaikki herkut. Mut nyt sen voi nähdä koska se on läski ja se on Lehmä von lehmä. Kaikki sanoivat: Toi on mun kamu, mennään Mc Donalsille. Ja he menivät myös sinne mut ne ei mennyt tavalliseen Mäkkäriin vaan eläinten Mäkkäriin. Siellä he sanoivat: Tilaa kaikki ateriat. Myyjä sanoi: Se olis 3 miljoonaa markkaa, jee.
 
Olipa kerran jänis, harakka, karhu, kettu, korppi ja siili. He saivat viestin metsän kuninkaalta. Siinä luki: Huomenna karhulle, ketulle, korpille, siilille, jänikselle ja harakalle. Oli nyyttikestiäiset. Siinä vielä luki: Antakaa viesti takaisin. T: Metsänkuningas. Karhu lähti omaan kotiin paperi kädessä. Hän vahingossa tiputtaa viestin. Hän katsoo käteensä. Ei löydy mistään. Hän päättää lähteä kotiin nukkumaan ja huomenna aamulla etsiä viestin. Eräänä päivänä taas karhu unohti viestin ja meni nyyttikestiäisiin. Ja metsän kuningas sanoi: Missä on viesti? Karhu sanoi: Oho. He menivät etsimään, mutta karhu ei löytänyt. Harakkakaan ei löytänyt, eikä jänikset löytäneet, eikä korpitkaan, mutta ketut löysi. Sitten ne menivät maistelemaan herkkuja.
 
Olipa kerran yksi metsä, jossa oli juhlat. Siellä oli kaikki metsän eläimet. Eläimet juhlivat, kun metsä täytti 1500 vuotta. Eläimet olivat tehneet ruokaa juhliin: hunajaa ja lettuja ja piirakkaa ja sämpylää serkä porkkanakeittoa. Eläimet olivat iloisia juhlasta. Juhlan jälkeen eläimet lähtivät iloisina kotiinsa.
 
Takaisin alkuun
Tööt, tööt kuului eräästä kaupungista, jossa oli paljon ihmisiä ja hienoja taloja. Bussi oli menossa kaupungin tärkeisiin markkinoihin, johon busiinkuljettaja vei isoa mainosnukkea. Nukke mainosti sadevaatteita. Se oli niin painava, että bussi ei päässyt eteen päin. Heillä oli todella kova kiire ja meinasivat melkein myöhästyä. He siirsivät nuken kerrosta alemmaksi. Silloin bussi pääsi eteenpäin. Mutta sitten tuli niin paljon ihmisiä, että jos bussi olisi mennyt eteen päin, niin se olisi ajanut heidän päälle. Bussi joutui kiertämään toista kautta. Siellä päin ei ollut mitään tiellä. He pääsivät perille. Nukke nostettiin näyteikkunalle, jossa ihmiset kävivät ihailemassa nuken päällä olevia sadevaatteita. Isokokoinen mallinukke oli jumymenestys, sadevaatteita myytiin ennätysmäärä! Iso mallinukke oli niin suosittu, että kaikki kaupat halusivat käyttää jatkossa sitä.
 
Eräänä aamuna miehet keksivät, että he vievät jätin maaseutuajelulle. He menivät herättämään jätin. Tule jätti, mennään ajelulle! Kun he pääsivät kaupunkiin, kaupungissa oli ruuhkaista. Miehet voivottelivat ja yrittivät päästä eteen päin. Sillä välin jätti vain tewrvehti ihmisiä. Kun he olivat maaseudulla, heiltä loppui bensa. Jätti sanoi, että hän voi kantaa heidät kaupunkiin. Ja niin hän sitten kantoi kaikki kaupunkiin. Ja sitten kaikki teki omat bileet.
 
Bussi, jossa on jättiläinen, ajaa pohjois Englannissa. Tuo kyseinen jätti on laivassa olleen Ansan sisko. Ansahan tuhoutui laivassa. Mutta hänen siskonsa Kaisa on edelleen kasassa. Yhtäkkiä bussi pysähtyy. Vihreä paitainen mies puhkaisi bussin renkaan. Auton henkilökunta huutaa: Poliisi, poliisi! Paikalla on paljon väkeä siksi että paikallinen rockbändi esiintyy pian. Bussi on sysimusta. Järjestyksenvalvoja sai miehen kiinni. Alkoi sataa. Kuka sen teki? Hän oli säiden haltija. Jukka Säämies itki koska oli kylmä. Pakkasta oli - 15 astetta. Jukka lopetti sateen, koska ihmiset tulivat vihaisiksi. Nyt rockbändi esiintyy. Ihmiset olivat hyvällä tuulella ja iloisia. Sen pituinen se.
 
Joskus jossain paikassa isossa kaupungissa oli hieno ja iso läöhetys Sauton kaupunginmuseoon. Mutta mitä nyt? Bussinkuljettajalle tuli nälkä. Hän ja muut menivät pitseriaan. Voi ei, pitsat on loppu. Vikat pitsat myytiin kolmen kilometrin päästä, mutta täällä on leipää! Jee! Kuinka paljon maksaa? 5 senttiä. Hei!! Meidän jättinukke on niin arvokas. Ostetaan jee 30 leipää. Aika hyvä! Kun he pääsivät museoon, he saivat pitsat! Mikä toi on? Pitsa on pepperooni. Pitsa oli hyvää. Vatsa tuli täyteen, koska he olivat syöneet ne 30 leipää. Sen jälkeen he söivät kaikki muut eväät. Sitten he katsoivat museon kaikki jutut ja elivätr loppuun saakka.
 
Eräänä aamuna jätti keksi orkesterin. Parin päivän päästä jätti rakensi orkesterin. Siellä oli pellejä, jotka soittivat trumpettia ja itse j'tti soitti rumpuja. Orkesteri oli melkein Lapin alapuolella. Sitten yhdeltä pelleltä tippui trumpetti. Jätti sanoi: Tule. Sitten pellejä oli enää yhdeksän. Jätti kurkki lavalle. Sitten yhdeksältä pelleltä lensi nenä. Sitten jätti sanoi hiljaisella äänellä: Tule tänne lavan taakse! Pelle tuli nopeasti. Lavalla oli enää kahdeksan pelleä. Hetken kuluttua he olivat lentokentällä. Orkesteri loppui. Sitten he riisuivat pellepuvut paitsi jätti. Jätillä ei ollut pukua niin jätti odotti apulaisiaan. Sitten he menivät lentokoneeseen. Lentokone oli Helsingissä kahden tunnin päästä, he olivat Helsingin lentokentällä. Yksi apulaisista kaatui liukuportaissa. Jätti auttoi apulaista. Apulainen sanoi: Kiitos. Jätti sanoi: Ole hyvä. He jatkoivat matkaa. He pukivat päälle pellepuvut. Jätti aukoi matkalaukkunsa. Jätin pelleasu oli siellä. Jätille tuli hyvä mieli. Jätti puki sen päälle. Sitten kaikki menivät bussiin. Sitten pellet puhalsivat trumpettia ja jätti esiintyi.
 
Rum, rum kuului läheiseltä autotieltä. Siellä oli kaksikerroksinen bussi, jossa toinen kerros oli ylhäällä alakerroksen katolla ja toisessa kerroksessa ei ollut kattoa. Toinen kerros muistutti laivan kantta ja toisessa kerroksessa oli upea nukke sadeasu päällä. Bussi kulki pitkin kaupunkia ihmisiä kuljetellen. Mutta yhtenä päivänä kaikki ihmiset saivat postia upeasta sirkuksesta ja silloin kaupungin bussilla olisi kiireitä. Kun bussinkuljettaja kuuli sen hän heti valmistautui siihen päivään. Vihdoin kiireinen sirkuspäivä alkoi. Hetken päästä oli jo ilta. Bussi alkoi jo viemään joitakin ihmisiä. Yhtäkkiä sirkus jo alkoi ja kun bussi oli tehnyt kiireensä niin se sai isosta kuljetuksesta palkan. Se palkka oli, että bussin kuski sai nähdä upean sirkuksen yksin kaikkien ihmisten sirkuksen jälkeen. Ja niin bussilla oli vielä paljon kiireitä elämässä.
 
Olipa kerran bussi, jossa oli nukke, joka oli tosi iso. Ja takana oli raunioita ja muureja ja tosi isoja patsaita, joita tyhmät ihmiset piti nukkeina. Tapahtumapaikka oli metsä. Eräänä päivänä nukkea tuli katsomaan Suomen presidentti. Sauli Niinistö tuli katsomaan tosiaankin ihan ihkaoikea Sauli Niinistö tuli katsomaan nukkea. Ja Sauli ihmetteli nukesta, koska se oli niin ruma että, että Sauli röyhtäisi. Ja Saulille siinä silmänräpäyksessä Sauli Niinistö sai vauvan. Sauli Niinistön vauvan nimi oli Niilo. Niilo oli tosi kiltti ja Niilo oli myös tosi söpö ikäisekseen. Niilo syntyi silloin, kun Sauli Niinistö oli 106 vuotta ja puoli vuotta.
 
Olipa kerran nukke. Ihana hieno nukke. Ja se halusi nähdä ihmisten maailmaa. Mutta se osannut liikkua. Nukke oli vasta tehty. Sitten se alkoi yöllä treenata liikkumista. Ja yhtenä yönä kuin nukke treenasi laboratorioon kurkkasivat tyttö ja poika. Nukke kauhistui. Ja tyttö ja poika kauhistuivat. Mitä ihmettä, kysyi tyttö. Nuket eivät osaa liikkua. Nukke vastasi: Osaapas. Okei, sanoi tyttö. Minun nimeni on Siiri ja toi on mun kaverini. Sen nimi on Keke. Ja sinun nimesi on ? En tiedä, vastasi nukke. Voitteko keksiä minulle nimen ? Tottakai, vastasi Keke. Sinulla on nimi Anna kiva! vastasi Anna. Ja yhtäkkiä tuli aamu. Ja Siiri ja Keke menivät kotiin ja Anna meni paikalle. Sitten tuli professori  robotin kanssa. Robotti otti Annan ja vei paraatiin. Anna oli innoissaan. Hän mietti: Vihdoinkin nään ihmisten maailman. Paraatissa oli niin paljon ihmisiä. Annan mielestä se oli tosi kivaa ja se odotti seuraavaa paraatia ja eli elämänsä, kunnes se meni rikki.
 
On kiva nähdä, kun lapset leikkii. Yö tuli ja lapset lähtivät pois puistosta. Oli rauhallinen yö, kunnes joku tuli ja varasti nuken. Aamulla lapset huomasivat, että nukke oli varastettu. Soitan poliisille ja vartioille. Nukke löytyy kohta. Hyvä, sanoi yksi lapsi. Sanoi poliisit löysi rosvon, mutta ne olivat tehnyt ansan mutta poliisit ei jäänyt ansaan. Mutta rosvo oli lähtenyt pois ja tuli yö. Oli rauhallinen yö ja tuli aamu. Poliisit lähtivät etsimään rosvoa. Mutta rosvoa ei löytynyt. Yö koittaa, aamu tuli. Mihin mennään. Oikealle. Okei. Rosvo oli puun takana ja rosvo yritti mennä pois puun takaa, mutta poliisit huomasi rosvo ja rosvo joutui vankilaan.
 
Olipa kerran jättiläinen, jolla oli yksinäistä, koska se oli niin iso. Sitten jättiläinen näki toisen jättiläisen. Sitten jättiläiset lähtivät yhdessä ravintolaan. Ne ottivat hampurilaan ja toinen otti hernekeittoa. Sitten ne lähti hotelliin. Huomasi, että oli jo yö. Aamulla jättiläinen huomasi, että sen jättiläiskaveri oli siepattu. Jättiläinen lähti etsimään sen ystävää. Vihdoin jättiläinen löyty. Se oli syömässä ranskalaisia.
 
Olipa kerran eräs telakka. Se oli juuri rakentamassa keskiaikaista laivaa, sillä viikon päästä oli keskiajan näyttely. Yhtäkkiä tapahtui jotain odottamatonta. Yksi rakentajista sanoi: Voitaisiinko rakentaa laivan kannelle keskiaikainen nukke mainostamaan näyttelyä. Voitaisiin laittaa kyltti sen käsiin ja kirjoittaa siihen: Tiistai 16.9.2014 keskiajan näyttely. Ja kun näyttelyn alkuun on enää 15 minuuttia niin nostetaan nukke pois ja laitetaan laiva paikoilleen. Hyvä on, jos sinä niin tahdot, sanoi johtaja. Niin työmiehet rakensivat nuken laivan päälle ja menivät nostamaan laivaa pakettiauton päälle. Yksi miehistä meni rattiin ja neljä miestä menivät laivan kannelle ja ajoivat kaupungin keskustaan. Siellä oli paljon taloja, joissa oli paljon ihmisiä, jotka huusivat: Katsokaa, katsokaa. Tuolla on laiva, jossa nukke, joka istuu kannella kyltti kädessään, jossa lukee: Tiistai 16.9.2014 keskiajan näyttely. Kohta koko katu oli täynnä ihmisiä, että radiopoliisin piti lähteä paikalle. Auto ei enää päässyt eteenpäin, koska tiellä oli niin paljon ihmisiä. Onneksi poliisiauto tuli rauhoittelemaan ihmisiä. Ja laiva pääsi perille ja juhlat voi alkaa. Siellä oli kaikkea hienoa, esimerkiksi keskiaikaista ruokaa ja kulkuneuvoja. He söivät mahansa täyteen ja katsoivat kulkuvälineitä niin kauan, että kello ehti jo löydä kaksitoista. Sen jälkeen he menivät nukkamaan onnellisina ja näkivät kauniita unia.
 
Miksi täällä on niin paljon väkeä? ihmettelee yksi papparainen, mutta tajuaa, että on karnevaalipäivä. Apua! huutaa yksi nainen, koska hän huomaa, että häneltä puuttuu karnevaalipuku. Voi, voi, sanoi Karoliina ja meni hotellin aulaan. Hän kuuli pihalta töö-t-tööt ja tajusi, että aika alkaa käydä vähiin. Ulkona lensi pallo ja se sattui osumaan kattokruunuun. Siitä se putoamaan Karoliinan päälle. Karoliina pelästyi pahanpäiväisesti, mutta tajusi, että hän oli saanut ikioman karnevaalipukunsa. Ja hgän pääsi mukaan karnevaaleihin.
 
Tyyt! Bussi lähtee. Lilliputit kävelevät. Bussi yrittää väistää lilliputteja. Bussi oli juuri tullut vedestä. Työmaalla räjäyteltiin. Yksi talo kaatui. Lilliputit hätääntyi. Toinen talo kaatui. Kuulutus tuli: Työmiehen älkää räjäytelkö. Työmiehet eivät kuulleet. Taas talo kaatui. Yhtäkkiä pommit loppui. Työmiehet meni ostamaan lisää pommeja. Pommikauppa oli mennyt rikki, mutta bussi oli vedessä ja se näytti laivalta. Vesi jäätyi. Bussikuski pelästy. Harri sanoi: Pääset ylös. Mutta he unohtivat, että he olivat keskellä merta. Hei, mutta voidaan pelata lätkää Kärpät vs Bluus. Kärpät teki maalin. Voidaan luistella kotiin. Ja kärpät voitti. Jää alkoi sulaa. Ne meni bussiin. Kotka tuli. Apua, kotka tulee. Mennään veteen. Vesi on jäässä. Jää suli äkkiä veteen. Ehittiin. Kotkahan voi napata jotain. Hei muuten lentokenttä! Kotka tuli uudelleen. Mitä nyt? Eikö se ikinä lopeta? Tuota, mennään  bussiin sisään. Kotka ei pääse. Ovi jäi auki. Apua, olisi pitänyt jättää se kiinni. Ovi laitettiin kiinni. Kotka tule ystäväksemme. Voidaan yhdessä leikkiä nimeltä Kirkonrotta. Ja ystävät leikkivät yhä uudelleen ja uudelleen.
 
Ääk, me lennämme tuulettimen tuulesta. Ääk, bussi karkaa ja lennämme taivaaseen. Ja tipumme alas? Mutta onhan meillä nukke. Me voimme lentää nukella. Nukelle voi rakentaa siivet. Äkkiä ne ovat valmiit. Me lennämme taivaassa. Mutta minne bussi menee? Voimme ohjata nukkea siivistä. Ja sen avulla voimme katsoa minne bussi menee. Mutta miten osaamme ohjata nukkea? Harjoitellaan hyvin, hyvin ahkerasti. Jee, me osaamme lentää heti. Hei kaveri, näen bussin, kiiruhdetaan bussin luo. Miten pääsemme nopeammin? Miksi pitäisi, koska bussi on juuri menossa puuta päin ja matkustajat ovat kyydissä! Emme pääse lujempaa. On meillä yksi vaihtoehto? Mikä? Meidän pitää hypätä laskuvarjolla alas. Sopii. Än yy tee nyt, hypätään! Ja niin bussinkuljettajat käänsivät bussin.
 
Olipa kerran yksi auto, joka vei yhtä venettä kaikkialle maapallolla. Se meni kaupungin ohi ja jopa meni meren läpi. Ihmiset katselivat ihmeissään, kun jättiläinen istui veneen kyydissä. Jättiläinen oli iloinen nja vilkutti ihmisille.
 
Tööt, tööt! Miksi te tööttäilette? kysyi jätti nimeltä Jalmari. Koska liikennepoliisi nimeltä Paavo Pesusieni viivyttää koko Suomen liikennettä. Kräks!! Kääk, Jalmarilta irtosi pää! Korjataan se äkkiä. Voi ei, tuuletin vei Jalmarin pään Kiinaan asti!!!! Mennään hakemaan se, ennen kuin se katoaa Venäjälle. Etsijiltä loppui bensa. Lähin bensa-asema oli kolmen kilometrin päässä. Vrum, vrum, brum!!! Ystäv Oho, näin vain untaät pyysivät päästä kyytiin ja niin he tankkasivat auton ja jatkoivat matkaa. Kiinan muurin päällä oli Jalmarin pää. Niin he veivät sen kotiin. PIRR! Oho, näin vain unta Jalmarin pään hakemisesta.
 
O'ou, jätti pullanukke tippui. Supermies!kuuluu taivaalta, kun Supermies lentää noutamaan nuken bussin katolle. Bussi on matkaamassa Hongkongista Lontooseen. Eeeeeeeei! Emme pysty liikkua niiden hölmöjen ihmisten takia. Tööt tööt!!!!! Ääääääk! Hei, älä töni! Älä itse! Okei, lähden pois Kiinasta. Hyvä, nyt pystymme mennä eteenpäin. Brumm, brumm! Nyt Lontooseen! Supermies! kuuluu taivaalta kun Supermies lentää ja alkaa kannatella bussia ilmassa. Minne haluatte? Lontooseen. Okei, olette yhden millisekunnin päästä Lontoossa. No niin, Lontoossa. Kiitos kyydistä! Missä leipomo? Hei, keksin, mennään pullataikinanuken päälle. Joo! Tuolla noin 1000000 kilometriä itään. Okei, mutta se oli liian lyhyt matka. No eikä ole! Onpas! Eipäs! Seis eipäs juupas pavi, sovitaan että se on liian lyhyt ja pitkä matka. Sopiiko? Jooo!!!! Supermies, missä olet? Supermies! kuuluu taivaalta kun Supermies tulee ja kysyy: Mikä hätänä? Haluamme leipomoon 1000000 km päässä. Okei, lyhyt matka, olette alle puolen millisekunnin päästä leipomossa. Ok. Kiitos kyydistä. Eipä kestä. Nyt leipomoon. Kyllä herra. Tässä nukke. Kiitos, saatte vastineeksi 10000 pullaa, koska voin leipoa näistä tuhansia pullia näistä. Kiitos pullista! Aiomme lahjoittaa ne hyväntekeväisyyteen. Hyvä, nyt lähdemme Supermiehen avulla Hongkongiin. hei hei! Hei hei! Supermies, missä olet? Supermies! kuuluu taivaalta kun Supermies lentää kysymään: Mikä hätänä? Haluamme Hongkongiin. Okei. Sekunti, niin Hongkongissa. Kiitos kyydistä. Eipä kestä. Ja niin he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.
Olipa kerran jättiläinen. Jättiläinen käveli auton takana. Hän käveli niin nopeasti, että se melkein tallasi auton. Auto pysähtyi koska oli ruuhkaa. Kaikki ihmiset lähtivät äkkiä. Autonkuljettajakin lähti juoksemaan. Mutta autonkuljettaja unohti auton. Hän ei voinut hakea autoa. Hän mietti ja mietti. Kun hän ei uskaltanut kävellä kohti jättiläistä, mutta hän juoksi autoa päin ja laittoi auton nopeasti päälle. Ja ajoi karkuun jättiläistä. Se seuraili ja seuraili koko ajan, mutta yhtäkkiä jättiläinen sammui ja kaatui maahan. Autonkuljettaja katsoi kun jättiläinen kaatui. Joku sanoi: Tule pois sieltä! Hän tuli pois. Hän sanoi: Kiitos!
 
Takaisin alkuun
 Olipa kerran Api, Ipi ja Sipi. He ovat juuri saamassa puumajan valmiiksi. Api apina on vangittu. Alas, Api huutaa apinalauma tulee kaikki ylös koska se on ansa. Apinat tulevat pelastamaan ja me nappaamme niitä lisää. Tuo apina on paras. Ensin sitä löi Sipi. Apa sanoi: Otetaan raskas aseisto. Ei meil oo panoksii. Mennään asekauppaan. Voi ei. Asekaupassa loppu panokset. Hei, ape keksi, katotaan telkasta , mitä ne tekis tämmöses. Ja niin he katsoivat ei mitään vaan JurassicParkii ja muuta. Mutta äkkiä helikopteri saapui paikalle. Ystävämme Lanti Hei tänään on hänen syntymäpävänsä. Mennään sinne. Se pitää melua. Api heräsi. Hän oli nukkunut pommiin ja hän heräsi uusiks. Hän oli saanut kuumeen. Piti soittaa sosiin ja pian sosista Täällä Kihokki Hymylinen. Meillä on ansa. Apina joku on ampunut semmoisella kuin jousipyssy muka  serosiolla. Mutta Ansakin oli iloinen ja merirosvoleikki jatkui. Sitten Api, Ipi ja Sipi olivat tosi iloisia.
 
Merirosvot ovat vanginneet apinan kun se banaania söi. Lapsien nimet ovat Pate, Harri ja Milla. Sitten merirosvot menbivät aarretta etsimään. Kapteeni Pate sanoi Millalle: Vahdi apinaa. Merirosvot löysivät aarteen pusikosta. Koira pelasti apinan köysistä.
 
Kop, kop. Moi, Kook! Moi Kiik! Mennäänkö pyytämään Liisaa? Mennään vain. Koputetaanko vai soitetaanko ovikelloa? Vaikka ovikelloa. Pim pom. Moi Krook! Moi Riik! Moi Liisa! Mitä tänään leikitään? Vaikka merirosvoja. Joo, leikitään vaan mustalippu liehumaan. Katso apina. Vangitaan apina. Joo, haa haa jäitkin kiinni apina Uugu. Kuka haluaa vartioida? Liisa haluaa vartioida. Papukaija on vain lelu. Joo, mutta jos me menemme Taikamaahan. Joo, Krook katsoi taikalasia. He olivat Taikamaassa. Papukaija on elävä. Papukaija apina on karannut. Köysi on jäänyt. Apina ei elä nyt kyllä. Ei niin, miten se pysty karata? En minä tiiä. Mehän ollaan Taikamaassa. Jos emme olisi Taikamaassa se ei liiku. Vihollisia! Hyökätään! Hälytys! Lautta uppoaa. Voi ei, miehistö hypätkää  pois laivasta. Älkää uhratko aikaa siihen. Jee, sain apinan vuhuu. Miekka lentää, väistä henkenne edestä. Hyvä on, siitä saatte. Jee, jee mahtavaa osuimme apinaan haa haa. Tulkaa hakemaan apinaasi haa täällähän on apina muhaha. Lähetään Taikamaasta. Lauttahan on jo uponnut. Joo, niin, jee mahtavaa. Oikeasti pitääkö minun mennä kotiin. Pitää. Meidän armeija loppuu kesken. Voi harmi, minun pitää lähteä kotiin. En minä pärjää, lähden kotiin.
 
Aar sanoi Kalle. Petri sanoo Kallelle: Nyt lähdemme autiosaarelle Tiinan ja sinun kanssa. Mutta se on viiden kilometrin päässä. Voimme mennä tosi nopeasti mielikuvituksen kanssa. Katso Kalle, apina syö kaikki banaanit muilta apinoilta. Tiina sanoo Kallelle ja Petrille: Apina pitää vangita puuhun kiinni ja pitää sitoa apina kiinni puuhun. Tiina voitko vartioida apinaa? Uhkaile apinaa. Sano apinalle: Jos yrität päästä pois puusta, lyön sinua miekalla. Okei, sanoo apina, lupaan kautta kiven ja kannon. Hyvä, Tiina sanoo. Kalle ja Petri löytävät koiran. Mitä me sillä teemme? sanoo Kalle. Me voimme sanoa koiralle: Sinä voit noutaa aarretta. Koira sanoo: Löysin aarteen. Missä? Aar, aar, sanovat Petri ja Kalle. Petri mennään ar ar. Löysimme aarteen. Jes, jes, jes mennään nyt rantaan katsomaan miten Tiina pärjää. Soitetaan ensin kännykällä Tiinalle. Miten menee? Tosi huonosti. Apina meinaa päästä pois puunrungosta. Mitä teemme? Tiedän! Sidotaan naru kireämmälle ettei apina pääse pois. Tiina kysyy: Miksi olet varastanut kaikki banaanit? Koska minulla ei ole ruokaa. Okei, mutta miksi? Koska asun Norjassa. Okei, mutta en päästä sinua vielä, päästän sinut huomenna. Olet vielä vankina. Sillä välin Kalle ja Petri näkevät, että on pimeä ja niin apina päästettiin pois.
 
Eräänä päivänä kolme lasta istuivat puiston penkillä surullisina. He eivät keksineet mitään tekemistä. Lapsilla oli tosi, tosi tylsää. Yksi lapsista ehdotti, että leikittäisiin koiria. Toinen lapsista ehdotti, että oltaisiin merirosvoja. Kaikki lapset huusivat kovaan ääneen: Kyllä, leikitään merirosvoja! Eerika, yksi lapsista, oli ehdottanut, että leikittäisiin merirosvoja lammen rannalla. Ossi oli lautan kuljettaja, jolla oli pilkukas huivi. Eerika oli leikissä vanginvartija ja Eero oli taistelija. He olivat jo löytäneet yhden vangin. Lapset olivat innoissaan leikistä, mutta yhtä äkkiä Eerikan äiti huusi: Syömään lapset! Eero ja Ossi olivat vain kylässä. Lapset tottelivat ja menivät kiltisti syömään. Kun lapset olivat syöneet, niin he jatkoivat leikkiä. Miehistössä oli papukaija, joka toisti koko ajan samaa: Lautta törmää, lautta törmää, vaikka ei ees oikeasti törmännyt. Apinavanki oli kärsimässä. Apinan koirakaveri pelasti apinan ja koira pelasti myös papukaijan. Eläimet lähtivät karkuun ja lapset lopettivat leikin.
 
Olipa kerran merirosvoleikki, jonka nimi oli merirosvoleikki. Merirosvoleikki oli tosi kiva. Merirosvoleikissä oli Apina, Ville, Tipsukoira, Ella, Matias -papukaija. Merirosvolippu liehui puussa. Merirosvolipussa oli valkoinen pääkallo. Apina oli köytetty puuhun. Ruokakorissa oli päärynää, punajuurista, omenaa, lanttua, mehua ja vähän vesimelonia. Matias souti lauttaa tosi kovaa. Matias oli noin kahdeksan vuotta toisin kuin Ville oli vasta neljä vuotta. Ella oli hyvä vartioimaan apinaa. Eräänä päivänä merirosvolippu oli varastettu. Ja kun Ella vartija oli huomannut sen, niin Ella kauhistui niin paljon että se purskahti itkuun. Seuraavana päivänä merirosvolippu oli maassa repaleisena ja rypistyneenä. Ella huusi: Jee, se on taas täällä. Mutta ilo ei enää kauaa kestänyt, kun Ella huomasi, että lippu oli ihan repaleinen ja ryppyinen. Mutta ei siinä vielä kaikki. Matias kävi Prismassa ostamassa teippiä, sakset ja tasottajan. Ja niin lippu oli kuin uusi. Ja sitten ne juhlivat, juhlivat ja juhlivaty vaan. Ja niin he elivät elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se.
 
Eräänä päivänä kuului huuto: Lautta on valmis! Kolme kasta leikkivät merirosvoa. Heidän nimensä olivat Viktor, Elina ja Jesper. Heisän koiransa nimi oli Vahti ja papukaija Raakku. Elina huusi: Apina  yrittää ottaa ruokamme! Jesper huusi Vikrorille ja Elinalle: Vangitkaa hänet ! Merirosvot vangitsivat apinan ja yksi heistä jäi vartioimaan apinaa. Sen jälkeen merirosvot löysivät aarrekartan. Merirosvot lähtivät heti etsimään aarretta. Neljä askelta vasemmalle ja kuusi askelta oikealle ja sen jälkeen astu lauttaan, sanoi Viktor. Merirosvot purjehtivat niin kauan kunnes karttaan ilmestyi punainen risti. Kaivakaa pojat, huusi Elina. He kaivoivat puoli tuntia mutta aarre ei vain tullut esiin. Merirosvot aikoivat jo lopettaa etsimisen, mutta Jerper sanoi: mä haluan tsekata tätä aarretta vielä vähän. Niin merirosvot kaivoivat vielä toiset kolmekymmentä minuuttia mutta yhtäkkiä laavaa tuli esiin. Merirosvot juoksivat kotiin minkä kintuistaan pääsivät. Ja voin kertoa, että laavakuoppa on saarella vielä tänäkin päivänä.
 
Olipa kerran Liisa, Musti, Kalle, Joonatan ja apina. Lapset sanoivat äidiltä: Voidaanko me mennä pihalle leikkimään merirosvoja? Äiti sanoi: Joo. Lapset ottivat apinan, köyden, leikkimiekat, lipun ja puita. Lapset sitoivat apinan ja puista laudan. Lapset heittivät laudan veteen. Yhtääkkiä yksi lapsi tuli sanomaan: Pääsenkö mukaan? Joonatan sanoi: Joo. Poika otti miekan. Kun hän oli lähdössä hyökkäykseen niin pudotti miekan. Hän ei löytänyt miekkaa. Yhtäkkiä Joonatan tuli katsomaan poikaa. Poika sanoi: Anteeksi, mutta miekka on kadonnut. Joonatan sanoi: Ei se mitään, minulla on tavaranetsijä kotona. Joonatan lähti kotiiin hakemaan tavaranetsijän. Siinä kesti tosi kauan kunnes sai tavaranetsijän. No niin, he etsivät ja etsivät. Kun poika kääntyi hän näki miekan. Poika lähti hakemaan sitä. Ja ne lähtivät kavereiden luo. Ja poika ja Joonatan sanoivat, että tämä oli maailman paras etsimisretki!
 
Vanki on saatu kiinni. Vartioi sitä kyllä. Kapteeni, me lähdetään matkaan. Miksi minun pitää vartioida aina, se on tylsää. Moi, me tulimme takaisin. Kiva, pojat, oli kiva metsässä. Pojat, oli kiva ihan kiva oli. Miksi kysyit? Teki mieli. Miksi kysyit? Ei saisi kysyä ? Saa, niin hyvää kaikki on hyvin. Annetaan apinalle ruokaa. Hyvä, kiitos. Pääsenkö minä joskus mukaan veneilemään. Ei. Miksi ? Olemme sopinut niin ajan. Sitten hyvä, niin. Okei, sitten niin annan apinalle ruokaa. Hyvä pojat, te voitte menne nyt veneilemään. Miksi ne on sopinut niin. Pojat tuli, sanoin pojille: Miksi en pääse mukaan. Pojat sanoi: Pääset mukaan. Kiitos, mennään nyt heti.
 
Olipa kerran kolme merirosvoo, jotka oli maailman hurjimpii. Ohoi, kapteeni arkkivihollisemme, Apinatys parratus on reviirillämme. Vangitaan hänet äkkiä!!! Ah, se karkasi. Mennään perään! Jes, saatiin se. Viedään se äkkiä ennenkuin se karkaa!!!!! Köytetään se. Joo, yes. Tyhmä apina. Nyt syödään! Nam, hyvää. Mennään meidän lautalla Kiinaan. Joo. Moi moi!!! Ollaan perillä. Tylsää. Mennään takas. Joo. Perillä! Missä apina on ? Karkasi ja otti kaikki ruuat, tääl on vaan homehtunut pullo täynnä appelsiinilimonaadia. Mrr!! Hyökätään !!!!! Otetaan miekat. Nekin varastettiin. Nyt puhuu selostaja. Niin he ostivat uudet miekat. Jes, tosi isot miekat! Kattokaa, ne miekat lentää!!!!!!!!!!!! Mihin tää vie mut? Ei takas Kiinaan !!! Kakkamiekka, pissamiekka!!!! Nyt pitää uida takas. Ei oo uimahousuja!!!! Mä meen alasti. Perillä!!! Jes, mun miekka on täällä!!! Kostetaan sille Apinatys parratukselle!!! Parratuksen kotona Apinatys parratus kuuli askelia. Töms. Tömp, Töms !!!!!! Hyökätään !!!!!!!!! Mutta parratus oli tehnyt ansan, joka vei Kiinaan ! Mrr!! Taas hän ui alasti, mutta tällä kertaa hän hyppäsi valtameriristeilijän kyytiin. Jes, onnistuin !!!!! Perillä merirosvot suunnitteli uutta hyökkäystä. Hyökätään !!!!!! Apina parratys pelästyi. Mutta hyökkääjillä ei ollut miekkoja. Äh, perutaan hyökkäys. Okei, perutaan vaan. Kotona ystävykset päättivät, että ei enää hyökkää arkkivihollisensa kimppuun. Ja niin kaikki eli rauhallisesti ja merirosvot, Apinatys parratus sekä merirosvojen äiti meni tyytyväisenä nukkumaan.
 
Hei, tuoltahan kuuluu vähän vilskettä. Siellähän on Kerttu, Ossi ja Kalle leikkimissä merirosvoja. Samalla jos hiukan katsoo niin huomaa apinan vankina koivun juurella. Ja apinaa vahtii Kerttu miekka kädessä. Mutta taas Ossi ja Kalle ovat puisella laudalla lammessa ja leikkivät, että puinen lautta olisi iso merirosvolaiva. Sieltähän kuuluu myös haukuntaa ja siellähän haukkuu Rekku, lasten koira. Rekku saa vahtia myös apinaa Kertun kanssa. Ossi ja Kalle, jotka ovat laudalla, hyökkäävät muiden merirosvojen kimppuun. Tai, no oikeastaan Ossi kyllä ottaa pitkällä kepillä vauhtia, että lautta liikkuisi. Niin he kaikki leikkivät sitä iltaan asti kunnus piti mennä nukkumaan. Ja he vielä leikkivät sitä huomennakin.
 
Olipa kerran merirosvoseikkailu. Ne pukeutuivat merirosvovaatteisiin. Niillä oli lautta. Ne meni etsimään kartan ja seurasi karttaa. Ne etsi kaikki aarteita, etsi banaania, päärynää ja omenaa. Ja apina söi ne. Merirosvo otti apinan ja pisti puuhun kiinni. Apina pelkäsi paljon  ja meni uudestaan etsimään. Apina oli koko ajan puussa kiinni. Ja tulivat takas. Ei ollut mitään. Ne suuttuivat paljon ja menivät  uudestaan ja uudestaan. Löysivät vain viisi keksiä. Sitten söivät sen ja he elivät onnellisina loppuun asti ja päästivät apinan ja jatkoivat merirosvoaarretta. Ja lopuksi niillä oli hauskaa.
 
Mistä tuo laulu kuuluu? pohti äiti, mutta muisti, että lapset olivat menneet rantaan leikkimään merirosvoja. Lapset olivat löytäneet lautan. Se olikin upea lautta. Heistä se oli upea lautta. Niinpä he lähtivät hakemaan pehmoapinaa ja muuta tavaraa. He sitoivat apinan puuhun ja he ripusti ruokakorin puuhun ettei koira söisi niitä. Leikki alkoi ja lautta työnnettiin veteen. Yksi tyttö vartioi apinaa ja koira käveli ylväästi. Papukaija huutaa: Piastareita, piastareit! Kotoa kuuluu: Kotiin lapset! Lapset juoksevat täyttä päätä kotiin. Mutta yksi lapsista törmäsi puuhun, mutta jastkaa matkaa.
 
Voisiko joku antaa minulle mehua? kysyy Pete. Toki annan, sanoo Anna. Ja Petehän joi koko pullon tyhjäksi, ja sepäs muita närkästytti. No niin, nyt pitää hakea uusi pullo. Sinunhan pitää sitten hakea uusi mehu. Joten Peten piti hakea pullo.etken kuluttua Pete tuli surkeana takaisin. Äiti sanoi että meidän pitää selvitä yhdellä mehulla. Sitten Anna keksii: Minähän voin hakea, koska meillä on liikaa mehua.  Ei saanut Annakaan mehua. Heidän oli siis selvittävä ilman. He olivat vanginneet Pena-apinan. Huvin vuoksi, että leikki tuntuisi aidommalta. Pena oli pehmolelu. Heidän korinsa roikkui puusta, koska he eivät halunneet, että Koira syö heidän eväänsä. Nyt kerron, miksi lapset olivat päätyneet leikkimään merirosvoja. Eräänä päivänä lapset lukivat merirosvokirjaa. Silloin Anna hiuokaisi: Olisipa mukavaa olla tuollainen. Tuumasta toimeen. Lapset halusivat leikkiä merirosvoja. Sen jälkeen he menivät kauppaan ja ostivat miekat. Asiasta toiseen. Petri kävi hakemassa kotoaan mehua. Kaikki joivat kulauksen Sen pituinen se.
 
Olipa kerran apina. Se löysi kartan ja lähti etsimään aarteita. Matkalla hän mietti: Jos minä piilotan kartan, niin että merirosvot eivät löydä sitä. Juuri kun hän piilotti kartan, merirosvot tulivat ja kysyivät: Missä kartta on? Apina vastasi: En kerro. Merirosvojen päällikkö sanoi: Ton  apinan pitää vangita. Ja niin kuin päällikkö sanoi, niin kaikki tekivät. Apina vangittiin ja muut paitsi yksi menivät etsimään karttaa. Ja merirosvot laulelivat laulua: Me ollaan merirosvoja, ohoi, ohoi. Me merirosvot seilataan ja aarteita me etsitään ohoi, ohoi. Apina hätäili. Mitä mä nyt teen, ajatteli apina sitten kun kaikki merirosvot tulivat. He eivät löytäneet karttaa. Sitten kaikki merirosvot ottavat naamarit ja apinakin ottaa sen pois. Ja kaikki huokasivat ja kysyivät pojalta, joka oli apina: No, missä kartta on? Ton juuren alla. Oho, kaikki sanoivat. Siinä se.
 
Apua! Apina huutaa kun kolme häijyä merirosvoa ovat kaapanneet sen vangiksi, cvaikka se ei ole tehnyt mitään. Ella, vartioi sinä apinaa, niin me hyökkäämme vihollisen linnaan. Samalla hyvien linnassa. Huökätään pahojen linnaan. Hyökkäykseen!! Samalla kun pahat hyökkäävät niin heille käy kamalia. Äääääääääk! Lautta hajosi! Uidaan rantaan aseiden kanssa. Okei. Tuolla on pahoja! Nopeammin! Nopeammin! Joo! joooooooooooo! Hei tuolla on meidän apina. Jotkut hakevat sen ja jotkut tuhoavat pahikset! Okei. Te kymmenen apinan pelastukseen ja loput taisteluun. Kyllä kapteeni. Menkää jo! Minne meidän muka pitäisi mennä? No pelastamaan apina! Minne muka? No tuonne missä apina on! No minne tuonne ?????? No tuonne missä vartija kävelee edes takas. Okei. Anna apina tänne tai tuhoamme reviirin. Okei, annan apinan rahasta. Apina vai reviiri? Apina. Okei, anna se tänne. En. Okei, älä anna mutta häivy. Miksi? Koska sanon. En häivy silti. Älä häivy mutta sinulle tulee ongelmia. Mitä muka? Hyökkääjät tuhoutuvat niin kuin sinä ja menetätte paikan. Ai, mutta annanko apinan? Kyllä, miksi muka et? No, pitäisikö muka. No kyllä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Se on meidän ja muutenkin. Mitä muutenkin? Häivyn täältä taistelemaan. Okei. Taistelu voitettu hyvällä tavalla. Ja niin he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.
 
Olipa kerran lapset, jotka leikkivät merirosvoja. Ne menivät pelastamaan apinaa. Sitten ne oli rosvojen piilopaikassa. Ne hiipivät hipi hiljaa pelastamaa apinan. Ne oli jo lähellä puuta. Nyt ne oli jo puulla. Ja ne pelasti apinan. Rosvoille tuli nälkä ja söi yhdessä. Syömisen jälkeen ne jatkoi merirosvoleikkejä. Sitten Jaakko ja Laura löysivät lautan. Sitten Laura keksi että ne voisi lähteä reissuun ja leikkiä samalla merirosvoja. Kaikki innostui ideasta. Ja ne lähtivät reissuun, mutta yksi niistä jäi rannalle.
 
Pum, kuului. Sitten pienet merirosvot Kalle, Leevi ja Niina purjehtivat lampea pitkin. Lampi syveni yhä enemmän. Kalle sanoi: Lampi muuttuu suoksi. Kalle, Leevi ja Niina olivat perillä toisessa rannassa. Apina oli vankina. Siellä oli vartija. Kalle ja Leevi hyppäsi veneestä pois kiven taakse. Sitten Leevi astui oksan päälle naks. Vartija kuuli sen ja käveli lähemmäs kiveä. Yhtäkkiä Kalle hyppäsi kiven takaa. He miekkailivat. Hetken päästä Kalle sai osuman vartijan miekkaan. Miekka lensi viiden kilometrin päähän. Vartija antautui. Leevi vihelsi ja Niina tuli varaveneellä. Vartija laitettiin mastoon kiinni. Sillä välin Kalle löi narua rautamiekalla. Naru katkesi yhdellä lyönnillä. Apina pääsi vapaaksi. Apina lähti heti pois. Niina lähti viemään vankia kotiin. Kun Niina laittoi vankia köydellä kiinni niin Leevi vihelsi taas. Tule hakemaan. Niin Niina kerkesi laittamaan narun roiston ympärille. Sitten Niina lähti. Kun Niina oli hakenut Kallen ja Leevin , niin heidän äiti huusi syömään.
Takaisin alkuun
 
Isänpäivärunot
 
Kun aamu sarastaa, meidän isä harrastaa. Kun isänpäivä koittaa, fanfaari soittaa. Kun isä lähtee lenkille, niin hiki valuu penkille. On meidän isä taitava
 
Isäni on taitava myös hiukan raitava. Isä joskus yllättää ja tekee lopposen kepposen. Isä on tosi kiltti ja meillä on mukava pirtti.
 
Isä aamulla herää ja sanoo: Tässä on jotain perää. Isä pukee, lukee ja tukee. Isä on tosi kiltti silloinkin kun hän oli piltti.
 
Isäni on minulle tärkeä. Hänellä on paljon järkeä. Isällä on joskus tuuria, sillä voi saavuttaa jo suuria.
 
Isä olet kiltti, mutta et viltti. Isälle kiittää ja riittää. Ja isä syö ja tekee paljon töitä. Isällä on aina kiire ja kova liike. Isä on innokas ja voimakas. Minun isä on arvokas ja tarmokas.
 
Minun isäni on nero, hänen nimensä on Tero. Isä on järkevä. Hän on myös tärkeä.
 
On isäni voimakas ja arvokas. Kun päällä on viltti niin on hän samalla kiltti. Isä on erityinen, hauska ja ahkera. Aivan erityisen loistava!
 
Isä on tosi kiltti ja pehmeä kun viltti. Vaikka hän ei ole Tero, niin hän on tosi nero. Isälläni on paljon järkeä ja hän on minulle tärkeä.
 
Isi on kiltti ja mä oon sen piltti. Koittaa soittaa ja voittaa. Tuuria on paljon, mutta on suuria lahjoja. Isi on tärkeä. Isissä on järkeä. Aamulla tulee haamu ja iltatee silta menee.
 
On aikainen aamu ja väsynyt haamu. Isänpäivä koittaa, fanfaari soittaa. Isäni voittaa. Isi herää, isäni kerää. Isi lähtee lenkille, hiki valuu penkille.
 
Isänpäivä koittaa, fanfaari soittaa. Olet meille tärkeä. Isi olket kiltti piltti viltti. Olet tuuri ja suuri. Olet kiva isä ja aina leikit meidän kanssa. Olet maailman paras isä lisä kun isä.
 
Kun isänpäivä koittaa, isä haluu voittaa.
 
Moi isä. Mitä hitä sepitä vetä se taki. Se roka eiks ni. Moro poro. Isä pitä ja hitä ritä. Moro isä hitä. Ritä hitä ritä pitä kihta pita kihta pita kita pita.
 
Isäni on aivan verraton. Hän ihan kaiken korjaa kun vain haluan. On isä aivan säikky, hän säikkyy melkein kaikkea. On hän tosi kiva. Vie hän minua harrastuksiin ihan mihin vaan. Isäni on aivan mahtava.
 
Isänpäivä tulee kohta. Pimeässä valot hohtaa. Isä on aivan nero. Isänpäivä koittaa kun rummut soittaa, isä voittaa.
 
Kun aamu koittaa, niin on aika soittaa ja sitten aamupalan voittaa. Ja pitää hokea ja myös hokea. Miks poroja näkee kun voi käyttää järjen häkää.
 
Ilmoitus lehtiin täällä ne tehtiin ei mutainen eikä kovin hienokaan. Mutta juuri sopivan kokoinen. Siis hyvää isänpäivää maailman paras isä.
 
Kun isänpäivä koittaa, fanfaari soittaa. On juhla suuri tää isänpäivä.
 
Isä kauniisti soittaa, voittaa. Joskus hän sanoo moro, sitten tulee poro. Isä on hyvä lisä. Isi metsästää kun hän hengittää.
Takaisin alkuun
Eksynyt tyttö
Mitä siellä tapahtuu? Pieni tyttö leikkii jotain leikkiä. Mennään katsomaan. Moi, Matleena! Mitä sinä leikit? Avaruusolentoa. Ok, minä jätän teidät yksikseen leikkimään. Opilpa kerran tyttö, joka meni avaruuteen. Kas, se on eksynyt. Matleena päättää ottaa selvää. Yhtä äkkiä hän huomaa, että hän on omalla pihalla, mutta se on vaihtunut. Äiti, äiti, Matleena huutaa. Äiti ei vastaa. Matleena etsii ja löytä'ä keittiöstä äidin. Äiti, miksi meidän piha on vaihtunut? Siksi että sulle olisi kivempi leikkiä. Siinä se.
 
Kas, olen laskeutunut! Mutta minne? Otan siitä selvää. Tyttö on laskerutunut puusta. Tyttö nousee laatikosta. Okei, nyt nousen. Ja tytön nimi on Leena. Leena tapaa jonkun pojan. Leena kysyy: Miksi tulit? Koska tulin katsomaan, mikä laatikko on tippunut puusta. Pojan nimi on Henrik. Minä olen siis laskeutunut puusta? Niin, vastaa Henrik. Tiedätkö missä olen? En, vastaa Henrik. Sen jälkeen toinen poika ja Leena kysyy: Kuka olet? Mutta poika ei vastannut. Poika lähti pois. Mutta Leena ja Henrik eivät vä'littäneet. Ja niin Leena ja Henrik leikkivät koko ajan.
 
Tyttö oli juuri laskeutunut pihalle, kun hän oli pudonnut trampoliinilta. Hänen nimensä oli Sofia, sama Sofia, joka seikkaili Brasiliassa. Hän oli trampoliinilla laatikossa ja leikki lentäjää. Mitäs sinä puuhaat? kysyy ääni. Mutta silloin Sofia on jo kadonnut muualle. Tuo ääni oli Sofian isän. No, se siitä, sanoi isä, ja meni keittiöön. Sofia oli mennyt bussiin. Siellä joku mies uskotteli hänelle lentävästä laatikosta. Sen lisäksi hän yritti antaa laatikkoa Sofialle, mutta Sofia ei ottanut. Hyvä niin, koska sen jälkeen mies olisi pyytänyt viisi euroa tuon laatikon vuokrasta. Eikä laatikko edes lentänyt.
 
Hei, laittakaa valot! Kukaan ei laittanut valoja. Mitä tekisin? En edes tiedä, onko yö, päivä vai aamu. Hei, nytten tömpsähdin maahan! Tyttö huusi uuden kerran: Hei, laittakaa valot! Laatikosta kuului ääni: Au! Laatikosta kömpi iso kärpänen. Tyttö kysyi kärpäseltä: Kuka sinä olet? Kärpänen vastasi: Iso kärpänen. Missä me olemme? tyttö kysyi. Afrikassa, tyttö sanoi. Minä haluan Suomeen, Tyttö alkoi itkemään. Sitten iso kärpänen keksi: Hyppää selkään! Tyttö totteli. Kohta he olivat Suomessa.
 
Olipa kerran tyttö, jolla oli yksinäistä. Tyttö lähti ottamaan selvää paikasta. Tyttö ei tiennyt, missä oli. Se lähti kävelemään kohti kauppaa. Sitten tyttö lähti katselemaan kirjakauppoja. Kun hän oli käynyt kirjakaupassa, hän menee toiseen kauppaan. Sitten tyttöä alkaa väsyttää. Hän lähtee pois kaupungista. Pois hän lähtee, etsimään paikkaa jossa on rauhallista. Sitten tyttö löytää paikan.
 
Isä, saanko mennä tutkimaan vinttiä? Mene vaan. Jipii! Leena sanoi, samalla kun juoksi vintille. Samassa Leena huomasi laatikon. Leena juoksi alakertaan ja kysyi, saisiko hän leikkiä lsaatikolla. Leenan isä oli kiltti ja hän sai leikkiä laatikolla. Hän leikki, että laatikko on aikalaatikko. Hän lähti matkaamaan. Kun hän matkasi, hän matkasi kaapin viereen. Hän otti kaapista hänen leludinonsa ja asteli olohuoneen matolle. Sitten Leena laskeutui olohuoneen matolle. Leena aloitti nallen matkakumppaninsa kanssa. Yhtäkkiä he näkivät kalan isäsauruksen. Nimittäin Leenan isä oli nähnyt Leenan leikit ja pukeutunut dinosaurukseksi. He alkjouvat leikkiä yhdessä ja leikistä tuli vielä hauskempi.
 
Olipa kerran tyttö, joka leikki hänen äidin kanssa. Eräänä päivänä kun äiti meni laittamaan ruokaa, yhtäkkiä hiekkalaatikolle tuli kotka. Kotka otti nokkaansa tytön. Tytön nimi oli Jessika. Jessika oli todella kiltti ja rohkea. Yhtäkkiä Jessika huomasi, että hän oli nurmikolla. Missä minä olen? Mutta yhtäkkiä laatikosta pomppasi pieni pupu. Pupu ihmetteli, että kuka Jessika oli. Jessika kertoi pupulle, että tämä paikka on metsä. Pupu ihmetteli. Pupu sanoi: Miten tämä on mahdollista? Onneksi pupulla oli idea. Pupu meni ostamaan navigaattorin. Sen pituinen se.
 
Humpsis! Ohhoh, mihin minä oikein päädyin? Ahaa, nyt minä muistan. Olen vessan maton päällä leikkimässä. Yllättäen laatikosta kuului KRÄKS! KRIKS! POKS! ja laatikko oli täynnä kultarahoja. Jes! Minä olen rikas!!!! Sen jälkeen tyttö, jonka nimi oli Terhi, meni käymään Bill Gatesin luona ja kysyi: Kummalla on enemmän rahaa? Bill Gates naurahti: Hah hah!! Tuossa läjässä on vain 100 000 euroa. Minulla on ainakin 53 miljardia euroa!!! Terhi lähti surullisena kotiin. Lentokentällä kuului kuulutus: HUOMIO KAIKKI MATKUSTAJAT!! Lentokoneiden meno Yhdysvalloista Suomeen on kielletty sen takia, että se on liian pitkä matka, joten matkustajien pitää käyttää rakettia. Mutta rakettiliput maksavat 1000000 euroa per kappale. Voih, nyt en pääse kotiin. PIRR!!! Huh, se oli vaan unta.
 
Kas, olen laskeutunut! Mutta minne? Siitä pitää ottaa selvää asiasta. Variksen suussa oli tylsää. Nyt lähden pois laatikosta. Hyvä, kännykästä on mennyt akku. Kartan mukaan pitäisi mennä 1000 metriä. Tuskin pitää mennä, menen sentin. En ole perillä, voi ei. Mitä minä teen? Tylsää. Teen laatikosta auton. Jihaa! Hauska. Hups. Rikki meni. Rääms. Kartta sanoo, että pitää mennä oikealle. Menen vasemmalle. Olen viisas. Apua, dinosaurus syö minut. Menen puun taakse. Tiina herää.
 
Olipa kerran tyttö. Hänen nimensä oli Helmi. Ja i tänään Helmille tuli kylään hänen parhain kaverinsa Petra leikkimään. Petra ja Helmi päättivät leikkiä piilosta. Ensin laskijaksi tuli Petra. Sillä aikaa kun Petra kaski, Helmi koitti keksiä hyvän ja ovelan piilon. Samalla Helmi hoksasi mennä typö tyhjään laatikkoon. Helmi ajatteli, ettei Petra löytäisi häntä sieltä. Samalla jo kuului Petran huuto, että hän tulisi etsimään. Petra ei löytänyt Helmiä mistään paikasta. Yhtäkkiä Helmi kuuli pahvilaatikon ulkopuolelta kolinaa, mutta ei välittänyt, vaan odotti, että Petra löytäisi hänet. Kun oli kulunut jo pitkä aika, niin Helmi tuli pahvilaatikosta ulos. Hän huomasi olevansa autiomaassa. Ja Helmi sanoi: Kas, olen laskeutunut! Mutta minne? Siitä pitää ottaa selvää. Helmi lähti tutkimaan eri paikkoja autiomaasta. Helmi näki sellä paljon kaktuksia ja hiekkaa. Helmille tuli hirveän kuuma. Niinpä hän päätti mennä takaisin pahvilaatikkoon. Taas kun oli kulunut pitkä aika, Helmi tuli uudestaan laatikosta ulos. Sitten hän oli taas kotona leikkimässä Petran kanssa. Hän oli niin ihmeissään, että melkein halkesi. Mutta samalla hän hoksasi, ettei laatikko ollut mikä tahansa laatikko vaan taikalaatikko. Ja niin Helmi oli siitä kertomatta kenellekään. Hän liiteli joskus taikalaatikolla. Ja voin kertoa sinulle, että täällä jossain se laatikko vielä liitelee.
 
Olipa kerran Milla ja lentolaatikko. Milla sanoi: Kas, olen laskeutunut! Mutta minne? Siitä pitää ottaa selvää.  Mutta tuolta tulee joku. Se joku on Paavo Pesusieni! Päivää, sanoi Paavo. Mutta sehän on Milla! Milla sanoi: Missä olen? Sä oot Karkkilassa. Ääk! Rankkasade alkoi suureksi, mutta onneksi Mässy Niinistö tuli paikalle. Äkkiä kotiin! Milla ja Paavo Pesusieni sanoivat. Hei, nyt mä keksin! EI, EI, sanoi Mässy Niinistö. Rankkasade on loppu ja niin Milla lähti kotiin. Kotona juhlittiin. Siellä oli pepsiä ja pannukakkua ja paljon muuta. Milla laittoi lentolaatikon kaappiin. Koska on seuraava lento??????
 
Auts! Kas, olen laskeutunut! Mutta minne? Siitä pitää ottaa selvää. No, ainakin aikakone toimii. Lähdenpä tutkimaan tätä outoa maailmaa. Häh, mitä tuolta pusikosta kuuluu? Voi ei, siellä varmaan on leopardi. Apua! Minähän peöästyin vain pientä kaalimatoa. No, nyt tuli isokin hätä. Tuo dinosaurus jahtaa minua. Äkkiä tuonne pusikkoon. Sieltä tuo peto ei löydä minua. Huh, läheltä piti joutua tuon pedon kitaan. Nyt jatkan matkaa. Hei, tuollahan on kylä. Kylässä on upea korjauspaja, jossa minä voin korjauttaa minun aikakoneeni. Voi ei, tässä menee ikuisuus. Vihdoinkin tämä aikakoneeni valmistui. Nyt minun täytyy vain asentaa, se, niin minä pääsen kotiin. Jihuu, ajassa matkustaminen on hauskaa. Nytkö minä jo olen perillä? Kotonakin on kivaa.
 
Eräänä iltana pieni tyttö matkusti pienessä laatikossa. Hän nukkui, eikä tiennyt, minne hän oli menossa. Yhtäkkiä kuului kova ääni: Tum! Tyttö rämähti maahan ja heräsi. Hän sanoi: Kas, olen laskeutunut! Mutta minne? Siitä pitää ottaa selvää. Tyttö lähti ottamaan selvää asiasta. Tyttö lähti ensin oikeaan. Siellä oli käärme. Tyttö meinasi lähteä karkuun, mutta käärme sanoi: Hei, odota, mitä asiaa? Häh, tyttö ihmetteli. Käärme puhui? No, tiedätkö mikä paikka tämä on? Käärme vastasi: Tiedänhän minä. Olen viidakossa. Tiedätkö miten täältä pääsee pois? Tiedän minä, saatan sinut kylälle. Tyttö ja käärme lähtivät yhdessä kylälle päin. Matkalla he tapasivat leijonan. He näkivät myös tiikerin. Tyttö ja käärme katselivat kauniita palmuja. Pian he olivat jo perillä. Tyttö lähti ja käärme lähti pois.
 
Olipa kerran pieni tyttö. Hän ei tiennyt, missä hän on. Äiti huusi parvekkeelta: Alisa, missä sinä olet? Tule kotiin! Alisa oli peloissaan. Sitten hän katsoi taakse. Äiti huusi: Mene kotiin. Sitten hän mietti, olisinko lähtenyt paketilla avaruuteen . Siellä oli kaikkea. Oli paljon planeettoja, avaruutta, tähtiä ja kaikenlaista. Alisa meni sinne ja oli hämmästynyt. Hän meni avaruuden sisään. Ohjasi ja meni. Hän otti tähden ja lähti kotipihalle leikkimään. Oli yö ja meni nukkumaan. Äiti herätti Alisan syömään. Alisa meni syömään. Aamupalan jälkeen meni pihalle leikkimään avaruusleikkimään. Lopetti sen ja eläsivät elämänsä loppuun asti.
 
Ohoh!! Missäs minä olen? sanoi Merja. Minä olen varmaan laskeutunut jonnekin ihmeelliseen paikkaan. Minun pitää ottaa asiasta selvää. Tä'mähän näyttää korkealta paikalta. Minähän olen purkautuvan tulivuoren huipulla! Tulivuoren! Merja hyppäsi nopeasti lentävään laatikkoonsa ja lähti Siperiaan, jossa ei varmasti ollut tulivuoria. Liian kylmää. Lähden pois. Merja lähti pois Siperiasta, mutta laittoi vahingossa aikakonenapin pohjaan ja ajautui kauas kivikauteen. Siellä kaikki ihmettelivät ihmeellistä näkymää. Merja pelästyi pahanpäiväisesti, hyppäsi aikakoneeseen, ja lähti nopeasti, sillä hänen mielestään kivikausi oli kuuma paikka. Yhtäkkiä Plop! Merja heräsi. Koko juttu olikin vain unta. Ja ihmeellistä unta se olikin.
 
Olipa kerran tyttö, joka lensi paketilla hirviön suusta ulos. Tyttö sanoi: Kas olen laskeutunut, mutta minne? Siitä pitää ottaa selvää. Yhtäkkiä tytön takaa kuului outoja ääniä. Kuka olet? Mikä sinun nimesi on? Tyttö sanoi: OLen Maija. Kuka sinä olet? Olen Mika. Tyttö sanoi: Missä sinä olet ja missä minä olen? Olet planeetalla. Yhtäkkiä joku koskee Maijan olkapäähän. Tyttö sanoi: Huh, kun se oli ihminen. Mika sanoi: Tätä reittiä. Tyttö seurasi Mikaa.Yhtäkkiä mies vei Maijan isoon taloon. Siellä tehdään mehua ja maitoa. Maija sai maistaa mehua ja maitoa. Sitten Mika sanoi: Mennäänkö jo pois? Tyttö sanoi: Joo. Sitten tyttö taisi sanoa: Minäpä lähden kotiin. Tyttö meni pakettiin ja sanoi: Moilla. Sitten hän meni kotiin. Tyttö sanoi: Tulipa maha täyteen.
 
 
 
Takaisin alkuun
Pitää olla varovainen
Olipa kerran luola. Luolassa asui paljon lumiukkoja. Lumiukot menivät joka ilta jäätyneelle joelle luistelemaan. Tänään illalla lumiukkoja oli aikamoinen määrä jäällä. Jotkut lumiukot tekivät jopa komeita piruetteja. Jäällä oli myös kaksi pikkulumiukkoa, jotka olivat lapsia ja heidän nimensä olivat Muikku ja Tikku. Muikku ja Tikku olivat hyvin söpöjä veijareita, vaikka eivät kunnolla osanneetkaan luistella. Mutta yhtäkkiä Tikun alta petti jää ja hän joutui viileään veteen. Sitten Muikku lähti heti kertomaan siitä muille lumiukoille. Lumiukot riensivät heti auttamaan Tikkua. He vetivät ja vetivät kunnes Tikku saatiin vedestä pois. Koko joukko päätti lähteä kotiluolaan lämmittelemään. Luolassa he sytyttivät nuotion. Niin lumiukot olivat aina varovaisia jäällä.
 
Olipa kerran lumiukkoja. Lumiukot luistelivat joen jäällä. Lumiukot luistelivat rusettiluistelua joella. Joen rannalla oli penkki. Penkillä istui tuomareita. Tuomareita olivat Harri Harakka ja Pipsa Papukaija. Joen vieressä oli joulukuusi. Joen takana oli hieno silta. Silta oli kymmenen vuotta vanha. Oli talvi. Pilvenpiirtäjille valui valkoista lunta. Pilvenpiirtäjiä oli kuusi kappaletta. Satoi oikein kunnolla lunta. Petteri Punakuono oli tosi huono luistelemaan. Eräänä päivänä Petteri Punakuono huomasi, missä minä olen? Sitten Jouluvalolumiukko tuli paikalle ja sanoi: Olet Kiinassa. Sitten Petteri Punakuono huomasi: Täällähän on lämmin. Seuraava päivänä Petteri Punakuono huomasi, että hän on sulanut. Ja hän alkoi itkeä. Minä kuolen. Mutta sitten tuli hyvä henki, joka muutti Petteri Punakuonon kotiin. Ja niin Petteri Punakuono eli Elämänsä loppuun.
 
Huah. Anni lumiukko haukotteli. Anni pomppasi pois sängystään. Hän juoksi isänsä makuuhuoneeseen ja herätti Jarin elikkä hänen isänsä. He menivät keittiöön ja söivät aamupalaksi lumileipää. Ja Anni sanoi, että hän haluaa lähteä luistelemaan. Annin isä oli kiltti ja niin hän pääsi luistelemaan. Kun hän oli luistellut jo pari varttia, Anni näki, että yksi aikuisista teki kauniin piruetin. Anni ystävä Sanni yritti matkia aikuislumiukkoa. Mutta kaatui ja jäätyi kiinni jäähän. Anni ystävineen alkoivat kiskoa Sannia irti. Jippii, saimme Sannin irti, husi Anni. Sitten Sanni meni häpeämään puison penkille. Anni tuli lohduttamaan ja sanoi, että harjoitus tekee mestarin. Ja se piristi Sannia. Tule, mennään takaisin jäälle, sanoi Anni. Joo.
 
On joulu. Petteri Punakuono ja hänen ystävänsä aikovat viettää pikkujoulut puistossa. Puistossa oli iso järvi, joka oli jäätynyt joten järvellä pystyi helposti luistella. Niin Petteri Punakuono ja hänen ystävänsä menivät juhlimaan joulua. Järven rannalle he pystyttivät kuusen ja sitten he alkoivat luistella. Luistelu on niin hurjaa, että Olli Orava, Pekka Punatulkku ja hänen kahdeksan lastaan tulivat katsomaan tuota ihmeellistä touhua. Yhtäkkiä yksi Petteri Punakuonon ystävistä kaatui. Hänen nenänsä lähti irti ja rusakko vei sen. Hei, varkaita se huusi ja siitä alkoi hurja ajojahti. Lumiukot pinkoivat minkä jaloistaan pääsivät mutta heidän jalkansa väsyivät eikä he saaneet rusakkoa kiinni. Kauheaa! parahti lumiukko. Tehdään suunnitelma. Hyvä on. He tekivät suunnitelman ja tällainen se oli: he soittaisivat poliisille ja poliisit ottaisivat rusakon kiinni. Sen jälkeen he vaihtaisivat porkkanan pipareihin sillä olihan tärkeintä se, että lumiukot saisivat ystävälleen nenän takaisin. Niin lumiukot tekivät ja kohta rusakko oli kiikissä. Ensimmäiseksi lumiukot kysyivät rusakolta: Miksi varastit kaverimme nenän ? Siksi, koska minä rakastan porkkanoita rusakko vastasi. Ahaa, siksi sinä siis varastit porkkanan mutta voisitko kuitenkin vaihtaa porkkanan pipareihin? Hyvä on. Ja niin lumiukko sai nenänsä takaisin ja rusakko sai syödä pipareita elämänsä loppuun asti.
 
Lumiukot ovat kokoontuneet jäälle Parhaiten pukeutujien kerhon kokoukseen. Yhtäkkiä kerhon johtaja käskee kaikki penkille. Johtaja aloittaa puheensa: Minä ehdotan, että ostamme lumikolan. Emme muuten osta, kuului monelta taholta. Seuraava Petteri Punapää liittyy puheeseen: No sinä sitä haluat vain, että me köyhdymme! No, jos ette halua hyvää jäätä ei sitten, sanoi johtaja. Joten ei ainakaan vielä tullut lumikolaa. Sen jälkeen johtaja julisti kilpailun alkaneeksi. Kilpailun säännöt olivat seuraavat: se, joka kaatuu eniten voittaa. Kilpailun tuomarit olivat linnut, jotka olivat saapuneet paikalle jo hyvissä ajoin. Ja niin alkoivat kilpailut. Jännitys tiivistyi. Ensimmäisenä aloittaa johtaja Lajunen. Toisena tulee Petteri, kolmantena ja viimeisenä Antti Halonen. Lajunen luistelee jäälle. Hän luistelee jään keskiosaan. Yhtäkkiä paikalle ilmestyy lumikolamyyjä. Ostakaa lumikolia! hän huutaa. Lajunen ostaa saman tien kolan. Ja niin heillä oli ihka oikea lumikola.
 
On talvi-ilta. Lunta sataa. Jää on paksu ja ilma kylmä. Mutta lumiukkojen menoa se ei haittaa. He jaksavat luistella. Yksi lumiukko on pukeutunut Petteri Punakuonoksi. Hatsiu!aivastaa yksi lumiukko. Voi ei! Pupu vie Niilon nenän, mutta pupu liukastuu ja pudottaa porkkanan. Pienet lumiukot luistelevat piirissä. Mutta he menevät kohtaan, jossa jää on hauraampaa. Räks! Peetu putoaa jäihin. Hän huutaa: Apua! Tulkaa auttamaan. Riina -täti tulee auttamaan ja pikku Peetu on turvassa. Hänen ympärilleen kiedotaan viltti. Alise on kylän paras luistelija, mutta hänen veli ei ole hyvä luistelija. Alise on yrittänyt opettaa veljeään. Hän ei enään jaksa opettaa hänen veljeään. Teemu on taas selällään. Häntä ei sattunut. Aamu alkaa jo valjeta ja lumiukot kiiruhtavat koteihinsa.
 
Olipa kerran Lumpsi lumiukko ja muut lumiukot. Lumpsi päätti, että menee luistelemaan. Nythän on talvi! Mutta mitä tää on? Mun joki, sanoi Lumpsis ja niin sanoi kaikki muutkin. Kaikki alkoivat luistella. Mitä kuului? Äkkiä Lumpsille kasvoi sarvet. Äkkiä jää sortui, mutta onneksi kaikki selvisivät. Ne meni pelaan lätkää jäähalliin. He halusivat päästä Bluussin joukkueeseen, mutta he pääsivät Kärppien joukkueeseen. Kukaan ei halunnut Kärppien puolueeseen paitsi yksi. Kun vastustajilta pääsi ääni prööts, siis ilmavaiva. Kaikki olivat samaa mieltä. Kaikki menivät taas joelle luistelemaan. Taas kuului ääni prööts. Se kuului Lampsilta. Mutta heillä oli tosi kiva luistelu!!!
 
Olen lumiukko. Olen aika isokokoinen. Minulla on hienot jouluvalot. Olen tullut juhlimaan talven tuloa. Täällä on aivan hyytävän kylmä. Vaikka olen lumiukko, kestän melkein 100000 asteen pakkasen. Hei sattuiko sinuun lumiukkopoika? Ei ihan melkein kaadun nenälleni vaikka lensin 11 kilometrin korkeudessa. Hei, otetaanko luistelukilpailu? Joo, tietenkin! Nut, nyt! Minä johdan tätä kisaa. Ja muistakaa tuonne ja takaisin. Joo!!! Minä voitan! Autsis! Minä kaaduin. Ei, olen viimeinen! Enpä ihan mutta melkein. On nämä aika hauska juhla vaikka itse sanonkin. ÄH, havisin. Olin toiseksi viimerinen. Ei se huonokaan ollut, koska kaaduin ja minun oli vaikea luistella. Nythän voisin melkein häipyä täältä ja sanoa Tervase. Se on lumiukkojen kieltä ja tarkoittsaa hei, hei! Minä lähden heti. Tervase! Tervase! Tämä oli erittäin hauska päivä.
 
Olipa kerran yhdeksän lumiukkoa, jotka olivat luistelemassa jäällä. Mutta yllättäen joulupukki näki, kuinka kivaa lumiukoilla oli, ja päätti isekin mennä mukaan luistelemaan. Niinpä joella luisteli kymmenen henkeä. Kuvausryhmä oli sattumalta paikalla. Katso, noita luistelijoita voisi hyvin kuvata! Mutta yllättäen kuului: KRÄKS!!! Yksi lumiukoista molskahti veteen. Vesi oli niin kylmää, että koko keho tärisi. Joulupukki antoi partaansa sille. Leevi otti parrasta ja veti itsensä ylös. Kiitos kovasti, Leevi sanoi joulupukille. Eipä kestä, sanoi joulupukki. Niin he jatkoivat luistelua. Samaan aikaan Joulumuori katseli televisiota ja hän näki kun Joulupukki luisteli lumiukkojen kanssa! Voi, kun pääsisin tuonne, sanoi joulumuori. Ai, niin, minä voin teleportata sinne. Mutta muut oli lopettanut jo luistelemisen. He olivat nyt baarissa juomassa kaljaa. Mutta Joulumuori löysi muut. Ja niin he kaikki teleporttasi takaisin Korvatunturille.
 
Olipa kerran Olivia ja hän lähti luistelemaan. Mutts se on eksynyt. Missä minä olen? Apua, apua, joku hirviö haluaa, että minä sulan. Olivia laitti käden eteen. Joku tyttö tuli Olivian eteen ja sanoi: Winks, ja se muuttui keijuksi. Ja laittoi joku borjeeri. Jee, mun pelastaja, kiitos paljon. Kuka sinä olet? En voinut kertoo. Heijaa, jes se meni pois. Minun nimeni on Bloom ja nämä ovat minun kavereita: Stella, Musa, Floora, Leylä, Roxsy. Yhdessä me ollaan Winks. Minne sinä olet menossa? Luistelemaan, vastasi Olivia. Stella missä
kaikki luistelevbat? Tuolla. Jee, vastasi Olivia. Ja Olivia meni luistelemaan. Siellä oli kivaa, koska kaikki luistelivat hienosti. Tv-helikopteri laskeutui alas ja teki videon minusta. Minusta? Olivia, se oli keiju. Se katsoi ylös ja näki Winksejä. Salaisuus oli siinä että Winksit antoivat puolet omasta energiasta. Siinä se.
 
Olipa kerran lumiukko. Lumiukon nimi oli Matleena. Hänen ystävien nimi on Daniel, Venla, Sarah, Allina, Helen, Sanni, Hendrik ja Petrik. Petrik kaatui ja hönen pipo lensi. Pipoa ei saatu kiinni. Kaverit auttoivat. Helen osasi luistella rusettiluistelua. Kaikki halusivat opetella. Helen opetti Danielia, Sarahia, Venlaa, Allinaa, Sannia ja Hendrikiä sekä Petrikiä. Ensin tuli Sanni. Sanni oli peloissaan. Tule, tule, tule!Sitten hän kokeili. Ei ollut pelottavaa. Helen sanoi: Ei oo pelottavaa. Sitten meni Daniel, joka ei pelännyt. Daniel meni ja teki sen . Kaikki taputtivat. Bravoo, bravoo! Daniel sanoi: Kiitos! Sen pituinen se.
 
Voi ei! Jää murtuu, huutaa punamyssyinen lumiukko. Linnut eivät katso, mitä jäällä tapahtuu. Yhtäkkiä Petteri Punakuono, eikä kukaan muu lumiukkokaan huomaa, että pienin punapipoinen lumiukko on pulassa. Hänen risukädset jäätyy äkkiä. Sinipipoinen pienin lumiukko huomaa, että punamyssyinen pieni lumiukko on tippunut jokeen. Sinipipoinen lumiukko menee sanomaan lumiukoille, että punapipoinen lumiukko on tippunut jokeen. Yksi lumiukko tulee paikalle ja se pelastettiin. Sen jälkeen kaikki paitsi uyksi lumiukko menivät kotiin. Sillä välillä lumiukko, joka jäi jäälle. Jäällä asui karhu. Ja jää meni rikki. Äkkiä pois jäältä! Jes, nyt pääsin pois karhun kynsistä.
 
Olipa kerran lumiukot. Eräänä päivänä lumiukot menivät luistelemaan jäälle. Yhtäkkiä yksi lumiukko loukkasi kätensä. Lumiukot soittivat lääkärille. Lääkäri sanoi: Kuka siellä? Lumiukko sanoi: Lumiukko. Lääkäri sanoi: Mikä hätänä? Yksi lumiukoista loukkasi jäällä kätensä. Kuluu yksi, kuluu kaksi. Lääkäri tutki lumiukon käden. Lääkäri sanoi: Lumiukko tulee lääkäriin viiden (+) päivän päästä. Yksi lumiukko sanoi: Onpa ikävä sitä lumiukkoa. Siinä meni paras päivä. Lumiukot katsoivat kelloa. Kello oli 18:30. Nyt on lauantai. Jippii! Lumiukko tulee huomenna lääkäristä. Kuluu yksi, kuluu kaksi. Lumiukot menevät nukkumaan. Yön kuluttua yksi lumiukoista herää ja herättää kaikki muutkin lumiukot. UYksi lumiukoista sanoo: Lumiukko tulee tänään. Jippii! Kuluu yksi, kuluu kaksi. Lumiukko on taas kotona. Lumiukko sanoi lumiukoille lääkäristä.
 
 
 
 
Takaisin alkuun
Voi, ei! Minun koira karkaa, sanoo Liisa. Eikä minulkla ole puhelinta! Joten Liisa ei voi soittaa kenellekään. Liisa pyytää että yksi hänen sukulainen tulisi auttamaan etsimään koirtaa. Sinä voit mennä tuonne päin. Okei, sinä menet tuonne päin. Nään sen, mutta en saa sitä kiinni. Tulen auttamaan, sanoo Liisa. Liisa tulee auttamaan. Missä se on? sanoo Liisa. Sukulainen vastaa: Tuon puun takana. Joo, tulen nopeasti. Hyvä ota koiranremmi. Ei se auyta. Miten niin? Ei auta. Okei, meidän pitää ottaa se kiinni. Mutta miten? Pyörillä. Okei. Jes, saimme sen kiinni. Nyt voimme mennä palloiluhalliin. Mitä pelattaisiin? Sitä mitä kumpikin tahtoo. Minä haluan pelata jalkapallosa, sanoo sukulainen. Minä tahdon pelata pesäpalloa, koska se on minun harrastukseni, sanoo Liisa. Kumpaa pelataan ensin? Vaikka pesäpalloa. Jes, sain kunnarin. Hyvä sukulainen sanoo Liisa. Minäkin sain kunnarin. Otetaan seuraavasta kunnarista poikki. Joo, otetaan. Jes, sain toisen kunnarin ja voitin pelin sanoo sukulainen. Nyt pelataan jalkapalloa. Pelataan yhdestä maalista poikki. Liisa potkaisee niin kovaa, että pallo lentää salaman iskussa maaliin. Sukulainen sanoo Voitit.
 
Hei, minä olen Siiri ja minun perheeni menee tänään hotelliin. Me yövymme siellä kaksi yötä tai jopa kolmekin. Mutta nyt pitää alkaa pakata muuten emme ehdi sinne ajoissa. Kun kamppeet oli pakattu niin äiti jo huusi, että lähdetään uimaan. Kun olimme perillä saimme kivan ja mukavan hotellihuoneen. Huoneessa olivat upeat verhot ja sängyt. Kun olimme käyneet suihkussa ja saunassa lähdimme uimaan. Uimassa laskin vesiliukumäkeä ja hyppäsin ponnahduslaudalta monta kertaa. Mutta yhtäkkiä kuului räks! Ja kaikki valot sammuivat. Silloin minä huomasin, että oli tullut sähkökatkos. Hetken kuluttua sähkömiehet tulivat selvittämään asian. Kun sähkömiehet olivat selvittäneet asian he lähtivät pois ja valot syttyivät takaisin. Kun olimme yöpyneet kolme yötä niin lähdimme takaisin kotiin. Kotona sanoin äidilleni, että parasta hotellissa oli sähkökatkos. Ja voin kertoa, että varmasti joskus kun olet jossain niin tulee sähkökatkos.
 
Olipa kerran Kaapo, Ville ja Anita. Anita lähti uimahalliin. Anita ei osannut uida. Anitalla oli siellä uimakoulu. Kaapo ja Ville osasi uida. Anita myös halusi oppia uimaan. Mutta Anita lähti kotiin. Huomenna Anita tuli uimahalliin. Sitten Anita meni hän osasi uida. Ville meni peseytymään ja pukemaan. Sitten meni pallohalliin. Kaapo meni Villen kanssa pallohalliin. Anita meni saunasta suihkuun. Sitten hän meni pukemaan ja harjasi hiukset. Anita näki kaverinsa, joka oli saanut uuden koitan. Koira haukkui Anitalle. Anita pelkäsi kauheasti.
 
Saaran perhe on lähdössä uimahalliin. Saaran pikkuveli on kiivennyt vanhempien sänkyyn ja kierii siellä. Koska hän pääsee uuteen uimahalliin. Äiti sanoo Saaralle ja Timolle: Muistittehan pakata pyyhkeet, uimalasit ja uikkarit. Saaran pikkuveli Niilo putoaa sängyltä ja häntä alkaa itkettää. Timo rientää auttamaan ja nostaa Niilon takaisin sängylle. Saara kiiruhtaa kertomaan äidille, että hänen uimapukuaan ei löydy. Äiti tutkii asiaa ja huomaa, että Niilo on ottanut Saaran uikkarit. Saara pyytää Niilolta uimapukuaan takaisin ja Niilo antaa ne heti takaisin. Isä laittaa tavarat peräkonttiin. Sillä aikaa Saara kysyy äidiltä, että voiko Liisa tulla myös uimaan heidän kanssa. Äiti muistuttaa Saaraa, että Liisalla oli tänään koripalloturnaus. Äiti ja Saara huomavat, että isä jo odottaa heitä sekä auto on käynnistetty. Kun on jo kulunut pitkä aika he ovat perillä. Mutta kun Saara tuli autosta ulos se näki Liisan kävelevän tietä pitkin. Silloin hän meni kysymään Liisalta: Voiko Liisa tulla heidän kanssa huomenna uimaan. Liisa sanoi, ettei hän pääse huomenna mutta pääsee tänään. Liisa haki uimapukunsa autosta ja he menivät yhdessä kysymään voiko Liisa tulla mukaan tänään. Äiti vastasi, että se käy hyvin ja voihan meidän perhe mennä sitten huomennakin pelkästään uimaan. Kun he olivat laittaneet uikkarit päälle he menivät uimaan. Kun he olivat uineet hetken ja laskeneet vesiliukumäkeä kuului räks ja tuli pimeää. Saaran perhe päätti lähteä takaisin kotiin. Hetken päästä auto pörähti käyntiin. Kotimaka alkoi. Matkalla Saaran isä soitti Liisan äidille. Liisan äiti sanoi, että hänellä on menoa ja voiko Liisa tulla Saaralle yöksi. Se sopi Saaran perheelle. He olivat perillä. Pian ilta alkoi hämärtää ja lapset kävivät nukkumaan.
 
Äiti, milloin lähdemme uimahalliin? Kohta Jaakko. Jee, huutaa Jaakko. Ollaan perillä, sitten uimaan, Jaakko! Ensimmäisenä harjoittelemme sukellusta. Ensin Jaakko. Hienoa Jaakko. Milla, hienoa Milla. Sitten harjoitellaan käännöstä. Ensin Jaakko. Hienoa Jaakko. Sitten Milla, hienoa Milla. Sitten harjoitellaan juomista. Ensin Jaakko. Hienoa Jaakko. Sitten Milla, hienoa Milla. Sitten tehdään hyppyjä veteen. Ensin Jaakko. Hienoa Jaakko. Sitten Milla, hienoa Milla. Sitten tehdään voltti. Ensin Jaakko. Hienoa Jaakko. Sitten Milla, hienoa Milla. Sitten harjoitellaan k-hyppyä. Ensin Jaakko. Hienoa Jaakko. Sitten Milla, hienoa Milla. Sitten harjoitellaan v-hyppyä. Ensin Jaakko. Hienoa Jaakko. Sitten Milla, hienoa Milla. Sitten harjoitellaan en keksi enää mitä. Keksikää te, jotain. Kyllä voltti.
 
Minä harrastan vesirallia. Ensin minä pesen hampaat, puen vaatteita ja syön aamupalaa. Sitten minä lähden Espoonlahteen. Siellä alkaa jo kivat. Ai mistä minä puhuin. Ai niin, me äidin kanssa laitetaan uimapuvut päälle ja lähdetään uimaan. Siin äiti lähtee uimaan ja minä lähden vesiralliin. Siellä me tehdään kuperkeikkoja ja uidaan myyräuintia. Kerronpas teille tarinan minun harrastuksestani. Kun me aloitetettiin meille on sanottu uida myyräuintia ja minä uin kroolia. Ja minä uin koko tunnin. Se oli hauskaa. Lopuksi menemme pitseriaan. Kun me ollaan syöty me mennään palloiluhalliin. Siellä meitä odottaa Allu. Siellä me pelataan koripalloa. Ja sitten me kaikki mennään kotiin. Siinä se.
 
Jee! huusi Kalle, sillä hän oli lähdössä katsomaan isänsä kanssa pellehyppyjä uimastadionille. Muistakaa mennä etuajassa, että saatte hyvät paikat! huusi Kallen äiti. Isä halusi jättää tunnin aikaa. Nyt ainakin ehditään, sanoi isä. Uimastadionilla Kalle halusi välittömästi eturiviin. Niin he istuivsat eturiviin ja hetken päästä esitys alkoi. Esiin tuli ensimmäiseksi puheenjohtaja. Puheenjohtaja kutsui pellet esiin. Pellet kiipesivät hyppyrorniin. Pellejen nimet olivat Läski Lörtsy, Hyppy Hyijerö ja Taavetti Tahmatassu. Kun nimet oli kuulutettu, puheenjohtaja kuulutti ensimmäiseksi Läski Lörtsy ja venäläinen sauna. Läski Lörtsy tuli vihdan kanssaa kolmen metrin tasanteelle ja huusi: Miten ylös minä menen? Kymmeneen metriin!, kaikki huusivat. Läski Lörtsy kiipesi kymmeneen metrin tasanteelle ja hyppäsi sieltä mahaplätsin! Kaikki nauroivat ja hurrasivat. Seuraavaksi Taavetti Tahmatassu sanoi: En minä uskalla hypätä! Puheenjohtaja sanoi: Se on hyppypelkoa. Hyppy Hyiverö ja Läski Lörtsy tulivat auttamaan Taavetti Tahmatassua. He laittoivat Taavetille laskurenkaan ja käskivät Taavetin pitää kiinni. He pyörittivät hänet alas. Seuraavaksi Huyppy Hyiverö näytti mikä on kynttilähyppy. Ensiksi pukeudutaan kynttiläksi, hän sanoi. Hän laittoi valkoisen kaavun ja hatun, jonka hän sytytti tuleen! Sen jälkeen hän hyppäsi. Seuraavaksi Läski Lörtsy teki kaikista korkeimman hypyn. Hän meni kymmenen metrin tasanteelle ja kiipesi tiklkaiden korkeimpaan kohtaan. Sitten hänet kaadettiin alas. Ja siihen esitys loppui. Yleisö taputti ja alkoi lähteä pois. Kalle sanoi isälle ja äidille: Minusta siellä oli tosi kivaa. Sen jälkeen Kalle meni nukkumaan ja näki kauniita unia.
 
Olipa kerran Otso ja sen äiti. Äiti päätti mennä uimahalliin. Yhtäkkiä Otso unohti uimalasinsa. Otso sanoi: Minun lasit jäi kotiin. Äiti sanoi: Ei hätää, minä haen. Äiti haki, mutta hän ei löytänyt. Hän etsi ja etsi. Kunnes Otso tulee sanomaan: Mikä kestää? En löydä niitä. Harmi, mutta me emme voi mennä ilman uimalaseja. Kuluu yksi, kuluu kaksi. Yhtäkkiä Otso katsoo vaatekaappiin ja löytää lasit. Otso sanoo heti äitille: Minä löysin uimalasit. Äiti sanoo: Mutta kun uimahalli on nyt kiinni ja aukenee vasta huomenna. Otso katsoo kelloa. Kello on vasta 17:30. Uimahalli aukenee aamulla. Kuluu yksi, kuluu kaksi, kuluu kolme. Otso ja äiti menevät nukkumaan. Yön päästä Otso herää ja herättää äitin. Äiti herää ja katsoo kelloa. Kello on 10:30. Äiti sanoo Otsolle: Nyt syöt välipalaa ja puet päälle niin voidaan lähteä uimahalliin. Otso syö välipalan ja pukee. Vihdoinkin päästään uimmahalliin. Äiti ja Otso lähtevät uimaan. Autossa äiti muistuttaa Otsoa: Onko kaikki uimakamppeet mukana? Otso tarkistaa. Otso sanoo: On. Nyt voidaan lähteä uimaan.
 
Huah! haukotteli Milja, perheen vauva. Teemu, perheen poika, heräsi Miljan haukotteluun. Jenni, perheen äiti, heräsi kun Teemu tuli kysymään pääsisikö uimahalliin. Jenni sanoi, että kyllä se sopii. Jihuu! Samassa Teemu jo viuhahti Emmin, hänen isosiskonsa, huoneeseen ja kertoi uimahallista. Emmi sanoi pääsevänsä. Teemu kertoi äidille. Tulkaa yläkertaan pakkaamaan! Joo! Otan uikkarin, uimapuvun ja pyyhkeen, sanoi Emmi. Minä otan uimahousut ja uimalasit, sanoi Teemu. Tulkaa, lähdetään jo! Ahaa, ollaankin jo perillä uimahallilla. Voi, ei. Unohdin pyyhkeeni kotiin. Ei se mitään. Voit lainata minun pyyhkeeni. Ja sitten kaikki menivät iloisina uimaan.
 
Voh, voh, jee! Milloin lähdetään uimaan? Nyt pitää lähteä. Isi, minne lähdet? Pelaamaan sählyä. Minne te lähdette? Uimaan! Kello tikittää kovaa vauhtia. Minun pitää lähteä nyt. Moikka sitten. Ei hali! No okei, ei sitten. Markku tule alakertaan. Miksi? Isi lähtee. Minne? Pelaamaan sählyä. Minne sählyhalliin? Palloiluhalliin. No, tule nyt alas. No, tulen sitten. Kop, kop! Kuka on ovella? Isää tultiin hakemaan. Markku. Mitä? Tule alakertaan. Tumps, tumps. Oot hidas. Isi lähtijo. Voi ei! Missä minun uima-asu? Isi otti ne mukaan. Voi ei. Käytä pikkareita. Kaikki nauraa. Ei naura. Joopas. Tupu, Hupu ja Lupu nauraa. Ei. Joo. Ei. Joopas. Isä ei huomannut. Se laittoi naisten uimahousut. Kaikki nauroi Ripalle. Hah, hah, haa. Tissiliivit oli Ripalla päällä. Uimahalli on tuolla eikä täällä. Ripa pyörtyi. Ripalle laitettiin huulipunaa ja mekko. Kaikki nauroi. Isi meni kotiin. Uikkarit annettiin ja he lähtivät uimaan.
 
Olipa kerran pieni poika, jonka nimi oli Uimahalli. Hän ja hänen isoveljensä meni uimahalliin. Mutta mikä toi on? Se on Hymyli ja sen vieressä on Paavo Pesusieni. Paavo sanoi: Olipa kerran musta kaupunki, jossa oli musta talo. Talossa oli musta huone, jossa oli musta arkku, jossa oli valkoiset bokserit!!!! Mutta nyt mennään uimaan. Jee, on tosi kivaa! Kuulutus, kuulutus, uimahalli sulkeutuu. Ääk. Mitä nyt tehdään? Mä keksin.Piiloudutaan. Mutta minne? WC:een, keksi poika nimeltä Uimahalli. Mutta äkkiä kuulutus: Uimahallissa ei ole vessoja! Just nyt mennään kotiin. Pian tuli ilta. Eikö ollut kiva päivä? Joo, joo!!
 
Olipa kerran Kalisety. Kalisiin kuului Roni, Sakke, iskä ja äiti. He olivat menossa uimahalliin. Matkalla uimahalliin tuli nainen, jolla oli koira. Koiralla oli punainen nenä, jossa oli keltaisia täpliä. Parin minuutin päästä nainen oli kävelemässä palloiluhalliin. Naisella oli päällä valkoiset bokserit ja joulupukkitakki. Korkealla taivaalla oli vihreä lehmä. Kun Kaliset olivat uimahallissa Roni ja Sakke riehuivat. Isä huusi: Lopettakaa. Roni ja Sakke ei lopettanut. Vaari tuli ja vei pojat autoon. Vaati vei pojat kotiin ja laittoi omiin huoneisiin. Roni sai idean: Hypätään ikkunasta. Kun pojat olivat hypänneet ikkunasta, Roni satutti itsensä. Onneksi vaari huomasi ja soitti 112:een. Roni pääsi äkkiä kotiin ja Kaliset elivät elämänsä loppuun.
 
Eräänä aamuna oli tosi kuuma. Lapset sanoivat äitille ja isälle, että me halutaan mennä teidän kanssa uimaan vastasivat lapset. Isä ja äiti suostuivat ja lapset olivat iloisia. Lapset sanoivat: Milloin me menemme uimaan? Äiti ja isi vastasivat:_ Vaikka heti ja lapset lähtivät heti pakkaamaan tavaroita. Lapset huusivat isälle ja äidille, että ne olivat jo pakanneet tavaransa. Äiti sanoi lapsille, että iskä ei ollut muistanut sanoa, että sen sulkapallotreenit oli tänään. Että uiminen oli peruttu. Ja lapsaet oli surullisia. Lapset lähtivät heti sänkyyn murjottamaan.Ja lapset itkivät dsängyn alla. Äiti tuli lasten huoneeseen.Äiti sanoi lapsille ja sanoi, että lapset tulkaa piilostanne. Sitten äiti sanoi, että te pääsette uimaan mummin kanssa.
 
Olin viisi vuotias kun aloitin jalkapallon. Olin erittäin huono. Minulla oli vaikeuksia potkaista palloa vauhdista. Olin ainoastaan pitkä. Tiedätte ehkä kuka olen. Lähden tänään pelaamaan jalkapalloa. Olen jo tosi hyvä verrattuna itseeni viisi vuotiaana. Jsalkapallo on aika helppo laji, koska siinä pitää tehdä vain maaleja. Ei siinä ole mitään vaikeaa paitsi kaikki vaikeat eli puskut, maalin tekeminen ja maalivahtina oleminen. Ainakin ne ovat vaikeita minulle, mutta ei muille. Kaikki on vaikeaa vain minulle, koska olen  vieläkin maailman huonoin. Olen huonompi kuin yksi vuotias pikkusiskoni kaikissa urheilulajeissa. Jääkiekossa olen luokan huonoin ainakin pojista. Sulkaopalklossa olen luokan siis koko luokan huonoin. Olen ihan kaikessa melkein maailman huonoin siis maailman huonoin urheilussa.- Se oli minun urheilutarina. Teen ensi kerralla paljon paremman tarinan, muistakaa tekin tehdä parempi tarina. Siinä oli minun tarina.
 
Olipsa kerran Lahtisen perhe. Perheessä oli kolme lasta. Yksi tyyttö, joka oli kolme vuotias, poika joka oli täyttänyt viikko sitten kuusi vuotta ja vielä pieni vauva. Äiti sanoi: No niin, lapset pakatkaa uimakamppeet kasaan ja tuokaa ne sitten minulle. Poika huusi kovaan ääneen: Ei, me emmew mene uimaan! Äiti kysyi: Miksi me emme voi mennä uimaan? Koska haluan mennä palloilemaan. No, mennään sitten. Uimsahalli on kiinni. Ulkona olevassa tiedotelapussa luki, että se aukeaa kolmelta. Joten he lähtivät palloilemaan. Siellä oli kivaa. Mutta kun uimahalli aukesi, niin lapsilla ei ollut uimapukuja. Vanhemmat lähtivät hakemaan  lapsien uimapuvut. Lapset odottivat ulkona paitsi vauva, hän lahti mukaan. Niin vanhemmat lähtivät isoon ruuhkaan. Poika karkasi palloiluhalliin ja tyttö itki uimahallin vieressä. Kun äiti ja isä tulivat, he kysyivät tytöltä: Miksi itket? Veli karkasi palloiluhalliin. Apua! Meidän pitää hakea hänet. Vanhemmat, tyttö ja vauva lähtivät hakemaan poikaa. Hän oli pelaamassa koripalloa. Niin he löysivät pojan ja kävivät uimassa. Sen jälkeen perhe lähti kotiin.
 
Olipa kerran Suomisen perhe. He olivat juuri lähtemässä Espoolahden palloiluhalliin. Mutta Fredric ei halunnut lähteä mukaan. Äiti sanoi: Kyllä sinun pitää lähteä mukaan, koska et ole tarpeeksi vanha. Fredric juoksi ullakolle hakemaan puujalat ja isin vanhat takin ja housut. Hän kaatui heti ja alkoi itkeä, koska verta tuli joka paikasta, myös silmistä. Äiti laittoi joka paikkaan laastarin. Kiitos! Eipä kestä, sanoi äiti. Mutta nyt sinä et pysty menemään uimaan. Jes, voin jäädä yksin kotiin! Ei nyt sentään. Me kaikki menemme Espoonlahden uimahalliin naamiauskisoihin. Jee!!! huusivat yhteen ääneen. Fredric voitti koko kilpailun.
 
Olipa kerran Anna. Eräänä päivänä Anna meni uimahalliin. Anna varmisti, että hänellä oli uimahousut, pefletti, uimapyyhe, räpylät. Sitten Anna tilasi taksin. Taksi tuli, mutta taksinkuljettaja oli rtosvo. Onneksi Anna ehti lähteä pakoon. Anna tilasi uuden taksin. Onneksi seuraava taksi oli turvallinen ja Anaa meni siihen. Kun Anna meni pukukoppiin ja alkoi pukea omia vaatteita. Sen jälkeen Anna memni uimaan. Kun Anna oli ollut uimassa niin Annalta tuli köntsät housuun. Sen jälkeen Anna meni vessaan.Onneksi tuli uimavalvoja, joka sanoi: Sinun pitää lähteä kotiin.Ja sitten Anna lähti kotiin ja ripuli meni ohi.
Takaisin alkuun
Lumilyhty Olipa kerran Viiru ja Pesonen. Viirulla oli tylsää. Yhtäkkiä Pesonen sanoi: Viiru mennään tekemään lumilyhtyä. Niin he menivät kanaan. Joku susi on estänyt heitä menemään. Ja se söi kynttilän ja meni pois. Voi ei, Viiru miettii. He on jo tekemässä lumilyhtyä. Ja Pesonen ottaa kepin ja sytyttää tulen. Jee, lumilyh... Apua, meillä ei ole kynttilää. Kaikki on hyvin. Minä laitan tämän tikun lumilyhdyn sisään. Okei, mennään kotiin ja syödään kakkua, sanoi Viieru. No kyllä. Nyt minä näytän sille olentolle kuka me ollaan. Ja kakku oli hyvää. Hei hei. Nähdään huomenna.
 
On aamu ja ulkona on satanut ensilumi. Nyt on vihdoinkin joulu, sanoi Viiru. Mennään heti ulos, sanoi Pesonen, sillä oli satanut lunta. Viiru ja Pesonen menivät ulos ja mikä hauskinta ulkona satanut lumi oli nuoskalunta joten lumesta pystyi helposti tehdä esimerkiksi lumiukkoja. Viiru ja Pesonen tekivät lumilyhdyn. He laittoivat lyhdyn sisälle kynttilän joka loisti kirkkaasti. Viiru ja Pesonen tekivät myös lumiukon. Lumiukolle he laittoivat porkkananenän, hiilestä sen sijaan suun ja napit. Pesonen laittoi sille vielä vanhan kaulahuivinsa ja sitten se oli valmis. Viiru ja Pesonen menivät nukkumaan. Mutta kun he heräsivät lumiukko oli kadonnut. He etsivät ja etsivät mutta turhaan. Lumiukko oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Viir ja Pesonen menivät harmistuneina nukkumaan. Mutta yhtäkkiä ovelta kuului koputus. Pesonen hätkähti sängyssään ja tarkisti että Viiru nukkui sikeästi. Pesonen meni avaamaan oven. Mitä ihmettä? Ovella seisoi lumiukko. Seuraavana aamuna lumiukko oli sulanut pois. Viiru ja Pesonen olivat todella iloisia, sillä lumiukko oli antanut heille vain pelkkää harmia.
 
Eräänä päivänä Viirulla ja Pesosella oli tosi tylsää. He miettivät kaikkea, mitä vaan voi tehdä. Sitten Viiru sanoi:Tehdään lumilyhty. Se on hyvä idea. Viiru teki lumipallot ja Pesonen haki sytyttimen ja kynttilän. Ei kulunut aikaakaan kun kuului ääni: ryms. Pesonen sanoi: Se oli vain lumi joka narahti kengän pohjassa. Pesonen auttoi Viirua lumipallojen kokoamisessa kasaan. Sitten lumilyhty oli valmis. Illan hämärtyessä Viiru ja Pesonen istuivat pihalla ja kertoivat toisilleen tarinoita. Viiru kertoikin vähän jännittävämmän tarinan. Siinä kerrottiin tontuista, jotka tarkkailivat kaveruksia Viirua ja Pesosta. Nimittäin joulu oli tulossa. Viiru oli juuri kertomassa jännittäää kohtaa, silloin puskan takaa vilahti jotain punaista. Apua ! he pelästyivät. Viirun tarina oli totta. Viiru ja Pesonen olivat laittaneet lumilyhdyn alle joulupukin toivelistan. Mutta eihän joulussa mitään pahaa ollut, joten Viiru ja Pesonen jatkoivat hauskojen tarinoiden kirjoittamista eivätkä enää koskaan kertoneet tarinoita tontuista.
 
Mennäänlö ulos. Mitä siellä tekisi. Jotain lumesta. Mitä jotain. Esimerkiksi lumiukko, lumilyhtujä ja kaikkea, mitä lumesta voi tehdä. Okei, mennään ihan, ihan, ihan heti. Tehdään ekana ihan sikaiso lumidinosaurus, maailman isoin lumidinosaurus. Miksi muka joku ihmeen dinosaurus, ei niissä ole mitään järkeä. Entä jättiläisessä lumivuoressa. Ei kovin paljon mitään järkeä. Kohta on paljonkin. En uskoisi tuota ikimaailmassa. No älä, siitä tulee tosi hauskaa. Jaaha, niinpä luulet. Luulen ja tiedänkin, ihan oikeesti, ihan oikeesti. Tulen katsomaan 200 miljoonan vuoden päästä jos vielä elän silloin. Okei, silloin se on universiumin isoin, vähintään sen kokoinen. Olkoon vaikka maailman pienin, minä teen ainakin lumilyhtyjä. Teen niitä ensi kerran yli sadan vuoden päästä. Tee, minä teen ensin lumilyhtyjä ja sen jälkeen lumilinnan, missä on sadoittain lumipalloja sinun heittelyyn. Jaa, teen jotain todella samantyylistä. Teen lumivuoren miljoonien pallojen varustuksella, sanoi Pesonen. Yhtäkkiä Viirulla välähti: Voinhan tehdä jäävuoren 50 000 jääkokkareen varustuksella ja lumipallojen torjuntakoneella. Sitten Viiru ja Pesonen heitteli koko loppuuoden lumipalloja ja jääkokkareita, kunnen toinen joutui sairaalaan.
 
Pesonen sanoo Viirulle: Tehdään lumilyhty. Okei, sanoo Viiru. Aloitetaan tekemällä tosi, tosi monta lumipalloa.
Ää, minun pallo meni rikki. Ei se haittaa, voit tehdä uuden sanoo Pesonen. Voin kertoa, miten lumilyhty tehdään. Ensin pitää tehdä lumipalloja ja laittaa ne maahan. Sitten ne pitää olla harvakseltaan, ne pitää olla harvakseltaan. Sen jälkeen kun kaikki pallot on laitettu paikoilleen sitten laitetaan kynttilä. Okei, tehdään nyt se. Joo, minä voin vaikka tehdä lumipallot ja järjestellä ne paikoilleen. Minä laitan kynttilän, sanoo Pesonen. Okei, sanoo Viiru. Tehdään rauhallisesti, sanoo Viiru. Joo, sanoo Pesonen. Minä menen laittamaan kynttilän, sanoo Pesonen. Tulen sen jälkeen auttamaan sinua Viiru, sanoo Pesonen. Jes, me saatiin se valmiiksi, sanoo Viiru. Tulihan siitä ihan hieno.
 
Olipa kerran Viiru ja Pesonen. Viiru sanoi, mennään kouluun. Ja niin he menivät kouluun. Koulun opettaja vihastui pahasti. Viiru sanoi: Tää on tylsää, mutta Pesonen oli samaa mieltä. Ja niin he rakensivat lumesta kaikkea, esimerkiksi 1000 lumiukkoa ja miljoona lumilyhtyä minuutissa. Sitten alkoi lumisota. Pesonen heitti ensin sata palloa, siiten Viiru sanoi: Ei olla enää lumisotaa. Ja alkoivat mennä sisälle. Sisällä he menivät nukkumaan. Viiru näki tosi kivaa unta, kun taas Pesosella oli hirveä painajainen. Siinä kävi näin. Pesonen lauloi jossain paikassa, jossa oli hirviä. Sitten Pesonen heräsi pahasta unesta, koska Viiru sanoi: Uusi päivä. Pesonen sanoi: Älä nyt. Siihen loppui Viirun ja Pesosen kolmas jakso. Tosiaan, sanoivat tosiasiassa Viirun ja Pesosen ohjelmakatsojat.
 
 Viiru ja Pesonen rakentavat lumilyhtyö. He ovat jo saaneet kynttilänkin paikoilleen. Nyt Viiru keksi, että he voisivat laittaa lymilyhdyistä kuvion, joten heidän piti tehdä monta lyhtyä. Vaikka alunperin Pesonen oli ehdottanut lumilyhdyn tekemistä. Sen takia Pesosen piti lähteä ostamaan kynttilöitä, koska kyllähän lumilyhdyssä kynttilä olla.  Viiru halusi tulla mukaan. Pesonen sanoi: Tjaa... no voit sinä tulla. Viiru riemastui. Pesosen polkupyörällä. Mutta heidän piti syödä ensin. Kun he avasivat oven olikin heidän naapurinsa Kosonen heidän ruokavarastoillaan. Siitähän häly syntyi. Kosonen luiki takaovesta ulos. No se siitä, sanoi Pesonen. No mitä me syömme, kysyi Pesonen. Makaroinia ja pastaa ( fiksuimmat tietenkin, että se on sama asia). Ja näin he lähtivät kaupaan, koska heidän ruokasnsa oli varastettu. Nyt he olivat jo kaupassa ja ostivat ruokansa. Mutta kun he olivat kotona, lumilyhdyt oli rikottu. Mutta he söivät ensin ja ruoka oli hyvää ja päivästä jäi loppujen lopuksi hyvä mieli.
 
Olipa kerran Viiru ja Pesoen. He olivat pimeässä luolassa rakentamasa lumilyhtyöä. Yhtäkkiä Viiru heitti lumipaakun Pesosen naamaan. He alkoivat heitellä lumipaakkuja. Sinne tuli mustekala, joka oli Sampo. Keno tuli teeveestä. Viiru ja Pesonen aikoivat katsoa kenoa. He huomasivat siellä oli Sampo. Pesonen sanoi: Tuo jäbä on tuttu. Sitten he menivät kotiin. He nuikkuivat, sitten oli aamu. Viiru huusi Pesoselle: Tule kanalaan. Pesonen tuli. Viiru huusi: Kanat ovat karanneet. Pesonen sanoi: Hitsi. Sitten naapurin Pekka tuli. Pekka sanoi: Mikä hätänä. Kanat ovat kadonneet ja Pesonen itki. Sitten naapurin Pekka keksi, Super Mario voi auttaa. Siten Super Mario pelasti päivän.
 
Olipa kerran mies, jonka nimi oli Pesonen , ja hänen kissansa nimi oli Viiru. Viiru ja Pesonen oli rakentamassa lumilyhtyä. Pesonen oli juuri saanut kynttilän sytytettyä. Mutta Viiru sanoi: Ei lunta saa sytyttää ! Pesonen vastasi: Ei lumi voi syttyä tuleen, jos sitä osaa käyttää oikein. Pesonen on oikeassa. Häh, kuka tuon oikein sanoi ? Minä, sanoi maassa oleva lumilyhty. Täh, puhuva lumilyhty. Niin, olen puhuva lumi-lyhty. Mennäänkö pulkkamäkeen ? Joo. Joukko oli saapunut pienen kulän pulkkamäkeen, jossa oli jo tosi paljon porukkaa. Tuolla on tyhjää tilaa, mennään sinne ! Ensin laski Pesonen, sitten Viiru ja sitten lumilyhty. Uudestaan. Ensin Pesonen, sitten Viiru, sitten lumilyhty. Sitten he menivät kotiin. He antoivat hänelle pakastimesta hyvin kylmän paikan. Mutta yöllä lumilyhty meni mäkeen ja laski mäkeä koko yön. Aamulla Viiru ja Pesonen etsivät lumilyhtyä. Lumilyhty oli päättänyt yllättää heidät ja meni takaisin pakastimeen. Kun Viiru ja Pesonen olivat tulleet etsinnöistä Viiru sanoi: Se on varmaan pakastimessa. Ja niin he katsoivat pakasti-meen ja siellä hän oli. Koko porukka meni iloisena laskemaan mäkeä.
 
On talvi. Ilma on kylmä ja pakkanen paukkuu. Mutta Viiru ja Pesonen ovat lähteneet pulkkamäkeen. Lunta on paljon. Pulkka liukuu mäkeä alaspäin. He laskivat hyppyristä. Viiru putuaa pulkan kyydistä. Hän on yltäpäältä lumessa. Viiru ja Pesonen lähtevät kotiin lämmittelemään. Kotona Pesonen sytyttää takan ja Viirulle tulee lämmin. Kun he ovat olleet jonkin aikaa sisällä Pesonen huomaa, että joulukuusea ei ole haettu. Silloin Viiru sanoo, että lumet ovat jo sulanneet hänen turkistaan. Pesonen sanoi Viirulle: Mennään tekemään ulos lumilyhty. Viiru sanoi: Eikö joulukuusea voisi nyt heti hakea. Viiru ja Pesonen olivat lähteneet metsään. He hajaantuivat ja silloin alkoi tuiskuta lunta. Viiru meni luolaan. Yhtäkkiä luolan päältä putosi lunta ja Viiru jäi luokkoon. Pesonen kulki luolan ohi, hän kuuli luolasta, että joku huusi apua. Pesonen huomasi, että luolan suu oli jäässä. Pesonen alkoi hakata jäätä kirveellä ja Viiru pääsi pois. Hetken päästä he lähtivät kottiin päin. Pesonen huomasi tien varressa juuri sopivan kuusen. Kun he olivat kotona he koristelivat kuusen ja juhlivat joulua.
 
Olipa kerran Viiru ja Pesonen, jotka aikoivat rakentaa lumilyhdyn huomenna. Silloin oli lumilyhtykisat. Viiru ei malta odottaa huomista kisaa varten. Viiru sanoi Pesoselle, että katsellaanko tähtiä. Pesonen sanoi, että katsellaan vaan, jos sinä haluat. Ja Viiru ja Pesonen katselivat tähtiä. Ei kulunut kauaa enää kun Viiru nukahti ja Pesonenkin alkoi nukahtaa. Pesonen vei Viirun nukkamaan ja Pesonen meni ensin pesemään hampaat ja sitten Pesonen meni nukkumaan. Viiru näki unta kissoista. Viiru heräsi aamulla. ja se herätti Pesonen . Ja Pesonen heräsi. Ja Viiru sanoi Pesoselle, että tuleeko meille vieraita. Ja Pesonen sanoi, että saattaa tulla vieraita.
 
Sytytä se kynttilä. Joo, joo. No, lumipallo tipahti. Viiru, tee uusi. Miksi mun täytyy aina? Pudotit sen. No selvä. Ole hyvä. Kiitos. Kot, kot yksi kana on syöty. Se on susi. Rakennetaan ansa yöaikaan. Pesonen meni ruokkimaan kanoja. Hän kompastui ansaan ja puukko lensi Pesosen jalkaan. Viiru oli pukeutunut haamuksi. Naru vieri ja Viiru lensi aggggggggggg sattuu liikaa. Piipaapiipaapiipaa ambulanssi tuli paikalle. Jalkaan sattuu hihaaaaaaaa. Eräänä aamuna Viirua pelotti, että Pesonen tappaisi hänet. Pesonen katsoi Viirua ja hän sanoi: Ei mitiä, ei hätiä. Kaksi kanaa tuli, he sanoivat: Me tapettiin susi. Viiru sanoi: Jee. Kahden päivän päästä Pesosen jalka oli parantunut. He jihlivat koko elämänsä.
 
Jee, ulkona on nuoskalumi! hihkaisi Viiru. Viiru hihkui niin kovaa, että Pesonen hätkähti hereille. Viiru juoksi keittiöön. Pesonen löntysteli perässä keittiöön. No mitä haluaisit aamupalaksi, kysyi Pesonen. No tietenkin hillopaahtoleipp! tiuskaisi Viiru. Hyvä on, vastasi Pesonen. Nami nami! Sen jälkeen kun he olivat syöneet he menivät ulos. Viiru halusi välttämättä lumilyhdyn. Mutta Pesonen halusi tehdä lumiukon. Heille tuli riita. Yhtäkkiä he keksivät keinon. He rakentaisivat molemmat.
 
Olipa kerran Viiru ja Pesonen. Yhtäkkiä Viirun takaa kuului ääniä. Viiru katsoi taakse eikä nähnyt ketään. Äkkiä Pesosen takaa kuului vilahdus. Pesonen katsoi kaatse ekä nähnyt ketään. Viiru ja Pesonen eivät välittänyt äänistä. Sitten Viiru ja Pesonen menivät kotiin. Yhtäkkiä mies tuli sammuttamaan kynttilän. Seuraavana päivänä Viiru ja Pesonen menivät lyhdyn luokse. Viiru sanoi: Minkähän takia kynttilä on sammunut, vaikka lehdessä luki kynttilät eivät mene ulkona sammuneeksi. Viiru mietti ja mietti. Yhtäkkiä Viiru tajusi. Viiru sanoi Pesoselle: Kun viimeksi oltiin täällä niin kun meidän takaa kuului ääniä se oli varmaan se mies. Sitten Viiru päätti tehdän ansan. Viiru ja Pesonen katsoi taakseen. He eivät nähneet ketään. Viiru sanoi: Hyvä. Sitten he menivät rakentamaan ansaa. Hetken päästä se oli valmis. Sitten Viiru ja Pesonen menivät kauemmas. Hetken päästä mies tuli sammuttamaan kynttilän, mutta vahingossa astui ansaan. Viiru ja Pesonen saivat miehen kiinni.
 
Viiru, tehdään lumilyhty. Sopii Pesonen. Viiru, osaatko tehdä lumilyhtyä. En Pesonen. Ai. Viiru, minä opetan sinua niin kauan, että osaat tehdä lumilyhdyn. Kiitos, Pesonen. Ryhdytään työhön Viiru.  Kyllä Pesonen. Viiru, anna lumipallo. Ole hyvä, Pesonen. Kiitos Viiru. Tunti meni. Olen antanut 23 palloa Pesonen. Niin Viiru. Mennään välipalle. Otetaan mehua. joo, ja leipä. Kyllä Viiru. Muutes Viiru, se saimme lumilyhdyn valmiiksi. Niinkö Pesonen.
Takaisin alkuun
Kova myrsky Olipa kerran majakanvartija, jolla oli vuohi ja kissa ja ne olivat kilttejä. Sitten majalkanvartija huomasi, että alkaa tulla myrsky. Lapset huusivat majakanvartijalle: Miksi me olemme täällä? Majakanvartija sanoi: Koska äitinne ja isänne on lähdössä lomalle. He tulevat kahden yön päästä. Silloin he tuovat tuliaisia ja muuta. Niillä on ehkä kivaa. Ja lapset huolestuivat. Ja he menivät omiin sänkyihinsä. Ja pysyivät yöhön asti sängyissään. Ja nukkuivat aamuun saakka. Ja aamulla ne heräsi.
 
Oli talvi ja meri oli jäässä. Hyvin kaukana oli majakka. Kerran majakanvartija kuuli ulkoa jonkin laivan kulkevan harmaan majakan ohi, vaikka yksikään laiva ei ollut moneen vuoteen kulkenut majakan ohi. Laiva pysähtyi majakan luo. Laivasta käveli kaksi näkymätöntä henkilöä. Henkilöt menivät majakkaan etsimään aarretta. Hetken kuluttua näkymättömät henkilöt muuttuivat näkyviksi. Samassa majakanvartija juoksi takaisin majakkaan. Vuohi ja kissa tulivat majakanvartijan mukana sisälle ja huomasivat hiipparit kaapin takana. Majakanvartija Mikko ryntäsi vuohen ja kissan luo. Hän huomasi hiipparit. Mikko päätti viedä hiipparit kellariin, mutta hiipparit pyysivät armoa. Mikko päästi heidät laivaan, josta he olivat tulleet.
 
Olipa kerran lentävä majakanvartija nimeltä Mauno Väynö. Hänellä oli kissa ja vuohi. Mauno oli 1000 vuotias mutta nyt 1001 vuotta. Maunon kissan nimi oli Mäynö ja vuohen Mauynö. Mitä nuo ihmeen tyhmät oliot tekevät tuolla majakassa? Miau. Vuohi herää nyt! Miau, maukuu kissa. Nyt tarinaan. Ääk! Ajaudumme pois rannasta. Mauno Väynö oksensi vuohen päälle ja kakkasi kissan päälle sekä pieraisi ja pyörtyi. Kolmen päivän päästä Mauno ja hänen eläimensä ovat turhassa Kiinassa. Sieltä he ostavat moottoriveneen, jota eläimet ohjaavat. Menkää te eläimet majakalle, minä lennän hylättyyn linnaan, jossa löytäjäänsä odottaa aarre. Miau! Bää! Jee, löysin aarteen! Minun ei enää tarvitse olla majakanvartija.
 
Majakassa asui majakanvartija, vuohi ja kissa. Majakanvartijan nimi oli Jukka. KIssan nimi on MIssu ja vuohi on Jiri. Jukka ja eläimet lähtivät kalastamaan veneellä. Sitten Jukka kuuli huutoa. Apua! Jukka lähti satamaan apuun. Avun huutaja oli Jukan paras ystävä, joka oli haaksirikkoutunut. Jukka auttoi ystäväänsä majakalle ja tarjosi hänelle kuumaa kaakaota.
 
Olipa kerran joulupukki, kissa ja vuohi. He asuivat merellä majakassa. Ja joulupukki rakasti joulua. Eräänä päivänä joulupukki ja kissa ja vuohi oli todella kuuma jopa vesikin oli todella kuuma. Sitten joulupukki päätti että menee uimaan. Mutta kissa sanoi: Minä pelkään mennä veteen. Joulupukki sanoi: Tule, ei oo pelottavaa. Kissa sitten meni. Kissa nukahti. Sitten joulupukki ja vuohi meni piiloon. Kissa heräsi ja katsoi: Missä ne ovat? Kissa huusi Miauuu, miauuu! Kissa ei löytänyt heitä. Huusi vielä kerran: Miauuuuu, miauuuu!. Sen pituinen se.
 
Eräänä päivänä Kalle, vuohi ja Mirri-kissa olivat tulleet katsomaan majakkaa. Ja Kalle sopi pomon kanssa, että Kalle saa vartioida, että kukaan ei tule. Ilkeät Jäynäveljekset keksivät, että menevät pelottelemaan Kallen, vuohen ja Mirri-kissan. Jäynäveljekset kaatavat Kallen veteen ja myrskylyhty menee rikki. Pomo näkee, että myrskylyhty on mennyt rikki. Pomo menee katsomaan, mitä on tapahtunut. Pomo etsii, muissä Kalle on. Pomo näkee, että Jäynäveljekset ovat tönänneet Kallen veteen. Pomo menee katsomaan onko Kalle pohjassa. Ja siellä Kalle on. Pomo sanoo: Menen hakemaan Kallen tosi nopeasti. Hyvä, että tulit nopeasti, en saanut melkein happea. Mutta mihin vuohi on lähtenyt? Mennään etsimään vuohta. Luulen, että vuohi voisi olla tuon kiven takana! Hei! Tuolla se on! Missä? sanoo Kalle. Sen kiven takana, missä sinä sanoit. Mennään ottamaan vuohi. Ja niin he saivat vuohen.
 
Tuolla kaukana elää majakkatonttu, jota ei kovin usein näe. Mutta kerran majakanvartija näki hänet. Ja minäpä kerron sinulle koko sen asian. Kerran kun majakkatonttu oli ollut majakan lähellä, hän kuuli mereltä outoja ääniä, ja niin hän meni katsomaan kalliolle merta. Silloin majakanvartijat kuulivat myös sen äänen. He avasivat majakan oven ja siinä samassa he näkivät majakkatontun ja heidän vuohen ja kissan. Majakkatont-tu säikähti pahan päiväisesti ja meni piiloon. Kun majakanvartijat menivät takaisin majakan ovesta sisään, majakkatonttu tuli ulos piilosta. Ja silloin hän meni taas katsomaan merta. Hän kuuli vieläkin niitä ääniä. Mutta silloin se olikin ollut pelkkä laiva. Majakkatonttu lähti takaisin omaan kotiinsa. Sellainen se asia oli. Ja sinäkin voit joskus nähdä pienen, punaisen otuksen, joka on tonttu.
 
Olipa kerran majakanvartija Houmer ja hänen siskonsa Kriipper, mutta myös vuohi ja kissa. Eräänä päivänä Houmer keksi kissalle ja vuohelle nimet. Kissan nimi oli Kuohi ja vuohen nimi oli Vissa. Mutta Kipper oli eri mieltä. Hänen mielestä olisi ollut hyvät nimet Retstone ja Öh. Mutta ne olivat surkeet nimet. Sitten he menivät nukkumaan. Aamulla satamaan tuli laiva. Sieltä tuli Leipuri Hiiva. Hän lauloi Oi maamme hiiva, ja lähti pois. Ja tuli taas ilta. Aamulla satamaan tuli laiva. Sieltä tuli Matti Ottele. 2000 vuotta sitten hän oli vääristänyt jalka-pallon dynamiitiksi . Mutta hänkin lähti pois. Vissa -vuohi rakasti mäkkärin pikmäkkejä ja myös maitoa, leipää, sianlihaa ja Coca Colaa. Noi on veneita, eikö niin, sanoi Shipper. Ei, sanoo Houmer, se on uppova vene. Pitää soittaa 112. Onneksi apuhelikopterit tulivat apuun. Majakanvartija Houmer ja Kriipper saivat mässä pokaalin ja elivät onnellisina loppuun asti!
 
  Spläs! Huh, olipa kova aalto! Rannalle oli tullut paljon vettä. Majakanvartija meni hakemaan saavia hänen veneestä. Onpa paljon vettä, sanoi majakanvartija. Mutta majakanvartijan ovelta kuului outoja ääniä. Vartija hätkähti ja katsoi taaksensa. Hän näki kaksi ukkoa, jotka hiipivät majakan sisään. Misu-kissa pelästyi kovasti ja Päkä-vuohi ryntäsi pakoon. Majakanvartija haki  Päkän ja Kisun ja meni majakkaan. Vartijan mielestä majakassa ei ollut mitään varastettavaa. Mutta etsi rosvoja. Kuului ääntä ja majakanvartija meni lähemmäs. Rosvot olivat juuri menneet 11 porrasta ylös kun vartija huomasi heidät. Hän soitti yksykskahteen. Ja 15 minuutin päästä  poliisit olivat paikalla. Etsinnät alkoi. Vartija meni ylös majakkatorniin, poliisi numero yksi meni kahvihuoneeseen ja viimeinen meni bunkkeriin. Poliisi numero yksi sanoi: He ovat täällä! He kutsuivat apuvoimia saartelle ja rosvot jäivät kiikkiin. Rauha palasi saarelle. Mutta yllättäen horisontista näkyi ilotulituksia ja suuria laivoja. Kuului sambaa ja kaupungin pormestari antoi majakanvartijalle ja kahdelle poliisille kunniamitalit, koska nappasivat  historian ovelimmat varkaat. Juhlat jatkuivat läpi yön. Yöllä kuului kova kräksäys. Voi ei, majakan lamppu hajosi. Majakanvartija  ei raaskinnut herättää muita, joten hänen piti käyttää hänen omaa punaista, vanhaa, ruosteista majakkalaivaansa. Laiva ei tietysti ollut yhtä korkea, mutta näkyi silti yhtä hyvin. Laivat tajusivat, että majakan lamppu oli hajonnut. Vartija kierteli koko yön kunnes oli aamu. Mutta eihän hän voinut lopettaa, kun aurinko oli vielä poissa. Ensimmäisenä heräsi korjaaja , joka meni katsomaan, missä majakanvartija  oli. Hän ei nähnyt häntä missään, mutta näki majakkalaivan valon ja kysyi: Onko majakan valo rikki? Vartija vastasi: On. Voitko käydä laittamassa uuden? Voinhan minä, sanoi korjaaja. 20 minuutin päästä lamppu oli vaihdettu. Kiitos, sanoi vartija. Kello 8.33 pormestari heräsi ja kysyi: Mitä on aamupalksi? Vartija sanoi: Croisanteja ja pekonia. Nam, sanoi pormestari. Kaikki oli herännyt ja oli aamiaisen aika. Aamupalan jälkeen  kaikki kiitti yöseurasta ja pormestari lahjoitti hänelle kuusi uutta lamppua majakkaan ja asennusohjeet. Kiitos! sanoi vartija, kun laiva oli jo 11 metrin päässä satamasta. Vartija keksi, että voisi perustaa turistikohteen. Ensimmäinen kerta sujui oikein hyvin. Ja saattaa olla että juuri nyt siellä saattaa olla paljonkin turisteja.
 
Bää. Joo, joo aaksaati. Tumps. Voi ei, miten me nyt teemme? Katsokaa, majakka! Apua, kissa yli saaren! Jee, pelastusrengas. Kiiri, ota pelastusrenkaasta kiinni! Miau! Vilho, kanna Kirri majakkaan! Bää! Hyvä poika! Tulitte aavemajakkaan.Hahahaa. Jäättekö saarelle vai lähdettekö saarelta? Me jäämme. Pum. Mikä se oli? Varmaan ovi meni kiinni. Se oli vaan ovi. Minne kissani katosi? Miau. Missä olet Kirri?Miau. Nyt ei leikitä piilosta. Minne lampaani hävisi? Bää. Eikä. Hahahaa, pelkäät minua. Älkää kiusatko minua. Isi, auta, aluksemme on uponnut veteen. Tumps. Lapsenlapset  isinisi on tässä. Ukki. anna iso vene, pliis. Okei. Mutta miten rakennetaan lautta? Hyvä idea. Kop, kop, pum. pum, kop, kop. Huh huh, väsyttää. Nukkumaan  lapset, lautta on valmis.
 
Harri Majakanvartija on tänään vuorossa. Ilta myöhään ja koko yön. Muut vartijat ovat Eemeli Salo, Juha Rantanen ja Kaisa Mäki. He ovat majakan makuuhuoneessa nukkumassa. Mitä, vai näenkö väärin, Harri nukkuu kuin tukki. Ja epäilyttävät miehet ovat sammuttamassa majakan valoja. Valot sammuivat. Onneksi Eemeli havahtuu hereille ja soittaa poliisille. Ja hyvä asia oli se, että miehet eivät päässeet pois saarelta, koska poliisi olisi saanut heidät kiinni nopealla veneellään. Nyt poliisi tuli ja vei heidät putkaan. Mutta ovella oli toisetkin rosvot, jotka halusivat ryöstää tavaroita. Majakasta vietiin mm. lyhtyjä, taskulamppuja ja puhelin. Mutta kun varkaat olivat jo laiturilla, Harri tajusi, mistä oikein oli kyse. Hän sai rosvot kiinni. Harri ei halunnut juoksuttaa poliiseja vaan vangitsi rosvot itse. Ja kun oli kulunut parisen viikkoa, vangit kysyivät: Voisimmeko me tulla töihin? Totta kai!, vastasi Juha. Nyt on kulunut vuosia ja tuo porukka saattaa vieläkin muistella tuota pimeää syysyötä.
 
  Olipa kerran  majakanvartija. Hänen nimensä oli Matias. Hänellä oli vuohi ja kissa. Kerran tuli hirveä myrsky ja mereltä tuli purjevene, jossa oli kolme ihmistä. Heidän nimensä olivat Valtteri, Johannes ja Tilda. Johannes oli heidän setänsä ja piti heistä huolta. Valtteri ja Tilda keräsivät pullonkorkkeja ja pullonkorkit olivat nyt veneessä. Johannes halusi päästä niistä eroon, sillä hänen mielestään ne olivat turhia. Matias kertoi heille, että saaren nimi oli Merirosvosaari. Valtteri ja Tilda halusuivat jäädä päiväksi saarelle. Johannes myöntyi kun Tilda ja Valtteri sanoivat: Voimme leikkiä merirosvoja ja haudata pullonkorkit. Johannes, Vakltteri ja Tildan!  lähtiväöt heti hautaamaan pullonkorkkeja. 13 askelta etelään ja 13 askelta itään. Tähän hautaamme pullonkorkit, sanoi Johannes. Tilda ja Valtteri alkoivat kaivamaan. Kohta Tilda huusi: IIK! Pääkallo, huusi Valtteri. Antakaa lapio tänne, sanoi Johannes. Hah haa! Ei se ole mikään pääkallo, sanoi Johannes. Se on vanhan merirosvokirstun kuva, jatkoi Johannes Valtterille ja Tildalle. Merirosvokirstun! Ihanaa, olemme löytäneet oikean aarteen! huusivat Valtteri, Tilda ja Johannes yhteen ääneen. Viedään kirstu veneeseen piiloon, sanoi Johannes ja meni laiturille. Mitä ihmettä? Vene oli upotettu. Harmi, sanoi Matias, joka oli tullut paikalle. Sinä olet upottanut sen. Matias myöntyi lopulta, mutta yhtäkkiä hän otti taskustaan pistoolin. Matias otti kitstun Johanneksen sylistä ja jätti heidät saareen. Johannes ilmoitti asiasta merivartiostolle. Merivartiosto äkkäsi Matiaksen merellä ja palautti aarteen Johannekselle. Ja Johannes eli rikkaana elämänsä loppuun asti.
 
Majakanvartija Roope oli kuullut outoa ääntä ulkoa. Ja hän kun oli majakanvartija, niin hän lähti ulos katsomaan. Roope kuuli kamalia avunhuutoja. Apua, apua, tulkaa auttamaan! Pieni risteilyvene oli kovissa aallokoissa. Ja isot hyökyaallot tulivat risteilyaluksen kannelle. Majakkatonttu heitti pelastusrenkaita matkustajille. Onneksi he olivat kunnossa. He olivat kunnossa mutta haaksirikossa. Tonttu auttoi heitä. Matkailjat saivat yösijan ja ruokaa. Sitten tuli aamu. Roope oli kohtelias ja kysyi ihmistytöltä, mitä he söisivät. Tyttö vastasi haluavansa leipää ja munakasta. Tyttö meni silttämään lammasta. Sen jälkeen perhe hyvästeli Roopen. Heei, heei, Roope!
 
Olipa kerran majakkavartija. Yhtäkkiä vuohi alkoi vinkumaan, koska ei ollut ruohoa. Majakanvartija sanoi: Mitä me nyt teemme? Yhtäkkiä majakan eteen tuli mies. Majakanvartija kysyi mieheltä: Onko sinulla ruohoa? Mies sanoi: Ei, mutta sitä saa meidän pihalta. Mies lähti pois. Yhtäkkiä taas tuli mies ja majakanvartija sanoi: Onkoi sinulla ruohoa. Mies sanoi: Ei. Mies lähti pois. Yhtäkkiä taas tuli mies ja majakanvartija sanoi: Onko sinulla ruohoa? Mies sanoi: Ei, mutta olen justiinsa  menossa hakemaan ruohoa. Majakanvartija sanoi: Onko sinne pitkä matka? Mies sanoi: Ei sinne ole pitkä matka. Majakanvartija ja mies lähtivät kohti kauppaa. Hetken päästä majakanvartija ja mies olivat perillä. He menivät kauppaan, ostivat ruohoa ja jakoivat sen. Ja majakanvartija vei ruohon vuohelle.
 
Olipa kerran Vaari sillä oli aarteita. Mutta ei Vaari yksin ole tiennyt että sillä on aarteista. Kuin vaari oli 31 tieto aarteista on varastettu. Ja yhdet varkaat lähtivät sille saarelle. Vaari luuli niitä hyviksi ihmisiksi jotka on joutunut merihätään. Mutta silloin kuin vaari on mennyt majakasta pois ulkoilumaan kissaa ja vuohiavarkaat alkoivat etsimään aarteita. Mutta eivät olleet löytäneet. Missä aarre on? En minä tiedä. Apua! Vaari tulee takaisin. Mitä te täällä teette? Ää ää, me etsimme ruokaa. Tässä ruoka on. Syökää vatsat täyteen. Aa aa lähdetään täältä pois. Niin kukaan rosvoista ei enää mennyt saarille. Haa ha no h-heippa.
 
Miau, miuau. Täällä on kylmää ja epämukavaa. Kissa, vuohi ja tonttu, jotka asuivat majakassa, seisoivat ulkona. Kissa oli joutunut sinne, koska oli ollut merihädässä ja tonttu pelasti hänet. Vuohi taas oli ilmestynyt majakkaan jostain ihmeen kumman syystä, jota ei vielä tiedetty. Vuohi oli kyllästynyt olemaan ulkona, joten he menivät sisälle. Tonttu ihmetteli, miksi sisällä oli valot päällä. Siellä oli varkaita, jotka omistivat vuohen. Kaikki ihmettelivät, oliko se muka oikeasti totta. Vuohi sanoi: On se totta. Majakanvartija hämmästyi kun vuohi puhui. Hän osasi tunnustaa asian ja lähti varkaiden mukaan. Tonttu ja kissa harmittelivat vuohen lähtöä. Ei sille mitään voinut, joten he menivät nukkumaan, koska oli yö, Seuraavana päivänä kissa ja tonttu jatkoivat seurustelua kahdestaan. He katsoivat ulos kahdestaan. Se tuntui tylsältä. Lopulta vuohi tuli takaisin. Tästä lähtien he olivat aina yhdessä.
Takaisin alkuun
 
Karhun talviuni
Ensin karhu näkee unta hunajavuoresta, jonka päällä oli hunajapuu. Vuori oli niin korkea, että karhu ei uskaltanaut mennä vuoren päälle. Se alkaa rakentamaan maailman suurimmat tikkaat. Karhu haluaisi nimen mutta se keksi yhden nimen, joka on Eino. Nyt kun karhu keksi nimen, se alkaa hakemaan puuta. Eino-karhu ei tiedä, mistä puuta löytää. Joten Eino-karhu lähtee etsimään, mistä saisi puuta. Olen kävellyt jo viisi kilometriä enkä ole löytänyt yhtään paikkaa, josta saisin puuta. Ja vihdoinkin löysin yhden seppäpajan. Nyt voin kysyä, saanko ottaa puuta maailman isoimpiin tikkaisiin. Seppä vastaa, että okei: Saat ottaa 18 puuta. Mutta kun Eino-karhu lähtee niin se miettii, miksi on niin pimeää. Hui hui huutaa Eino. Koska Eino-karhu putosi veteen eikä Eino osannut uida. Mutta onneksi se putosi niin reunalle, että se pääsi ylös. Ja niin se meni vuoren luokse. Onhan tämä raskasta, huudahti Eino. Kyllä minä jaksan.
 
Olipa kerran satukarhu, joka ei nukkunut koskaan, mutta oli lihottanut itsensä noin 2000 kiloiseksi. Vuonna 2005 karhu menikin nukkumaan. Karhu mietti, että se voisi nukkua 40 - 60 sekunttia. Niin se teki, nukahti kunnes tuli hänen ystävänsä varis. Kraak ! Kraak ! Mitä ihmettä, olit nukkumassa talviunta ! Mitä väliä, eikö muka saisi? No ihmettelin vain, kun et ole ennen harkinnutkaan sitä. Kraak ! Hei ! Kraak ! No heippa, tokaisi karhu. Ääk, kolme metsästäjää ! Nyt pitää juosta heidän päältä. Mutta minähän olen vielä pieni, mutta ihan sama. Tuolla on pesä, juoksen äkkiä sinne. Huh, ehdin kuin ehdinkin tänne. Nyt käyn nukkumaan. Yhtäkkiä tuli jänis sen luo. Hei karhu. Hei jänis. Herätit minut. Anteeksi. Ei se mitään, kukaan ei arvannut, että nukkuisin. En ainakaan minä. Et tietenkään, mene ilmoittamaan muille, että nukun talviunta. Selvä, ilmoitan varikselle, lehmälle, lampaalle, ketulle, sudelle, oravalle ja mäyrälle. Mene jo laiskuri, niin alan nukkua. Variksen luona: Varis, et saa mennä satumetsään satukarhun luokse, koska se nukkuu talviunta. Enpä käy, jos niin sanot. Lehmän luona: Älä mene karhun luo, koska se nukkuu talviunta. En usko, huijari. Lampaan luona: En usko, teen mitä haluan. Ketun luona: En usko, teen mitä haluan. Jänis jatkaa, kunnes on käynyt kaikkien luona ja menee kertomaan karhulle, mitä ne sanoivat. Karhu, varis oli ainut, joka uskoi, että nukut. Jaaha, minä en herää ennen kevättä. Hyvä, häivyn. Krooh, pyyh ! Kyllä, karhuhan nukkuu.
 
Karhun uni ja kevään ensi säteet
Eräänä päivänä karhulla oli kova nälkä. Hän oli valmistautunut talveen hyvin, mutta ei ollut löytänyt ruokaa. Kun tuli talvi ja karhun oli mentävä talviunille, hänellä oli nälkä. Karhu uneksi suuresta hunajapurkista ja heräsi - hänellä oli jo hunajapurkki, joten jatkoi unia. Seuraavaksi hän uneksi perheestä, jossa oli kaksi lasta ja vaimo. Karhun uni oli pitkä ja jännittävä. Kun hän heräsi hänellä oli perhe. Kun oli kevät lapset leikkivät ja iloitsivat. Keväällä purot solisevat, puihin tulee lehdet, linnut laulaa ja aurinko paistaa. Karhu ja hänen vaimonsa olivat iloisia keväästä ja katsoivat, kun lapset leikkivät. Sitten he lähtivät etsimään ruokaa. He löysivät ison mättään, josta oli paljastunut paljon syksyisiä marjoja. Karhut söivät marjoja. Kun he olivat syöneet vatsansa täyteen marjoja he lähtivät kävelylle metsään. Metsässä lapset halusivat kotipesään. Siellä he leikkivät pitkään. Mutta äitikarhu ja isäkarhu olivat unohtaneet antaa lapsille nimet. Karhuja oli tyttö ja poika. Tytön nimeksi tuli Tipsu, pojan nimeksi tuli Tapsu. Kun nimet olivat annettu heillä oli parempi olo ja pystyivät elää elämänsä onnellisesti loppuun asti.
 
Olipa kerran karhu, jonka nimi oli Kare-karhu. Hän unelmoi hunajasta. Eräänä päivänä Kare-karhu heräsi. Se ihmetteli että ihan kuin olisi kuullut outoja ääniä. Kare-karhu ihmetteli. Yhtäkkiä Kare-karhun äiti huusi: Tule turvaan, taloyhtiössä on susi! Mutta Kare-karhu ei kuullut vaan jatkoi nukkumista. Sitten Kare-karhuäidin kiljuntaan! Mitä nyt?, Kare-karhu ihmetteli, joka oli juuri herännyt talviuniltaan äidin kiljuntaan. Sitten Kare-karhu tajusi mistä oli kyse. Ääk, meidän pihassa on susi hukkanen. Ja sitten Kare-karhu: Mitä vitsiä tämä on? Kare-karhu säikähti niin, että alkoi itkä. Sitten Kare-karhulle tuli vessahätä. Sitten Kare-karhu päätti, että nyt ei saa mennä vessaan ja hän meni ulos ja näytti sudelle taivaan merkit. Ja sen pituinen se.
 
Henri-karhu nukkuu pesässään syvääö talviunta. Mutta sitten eräs Lasse lyö hänen pesäänsä lapiolla. Siksi Henri herää. Lasse pelästyy ja lähtee pakoon. Henri kurkistaa ensin hiukan ulos. Hän uskaltautuu pesänsä suulle. Kun hän näkee ulos, Henri päättää lähteä katselemaan ulos. Hän ehtii jo luulla, että joku on siirtänyt häntä. Onneksi karhu huomaa nopeasti, että niin ei ole käynyt. Vaikka onhan se ihmeellistä kun maa onkin valkoinen eikävihreä. Yhtäkkiä Henri vaipuu syvään uneen. Kun Henri on nukkunut aikansa, tuli mies, jonka nimi oli Erkki. Ja Henri on vihainen. Onneksi Erkki on käynyt kaupassa. Hän on ostanut lihaa ja antoi sen Henrille.
 
Olipa kerran eräs karhu. Hän rakensi juuri talvipesää, sillä talvi oli jo lähellä. Karhu laittoi vielä kuusenoksia ja sammalta pehmusteeksi ja pesä oli valmis. Karhu näki unta: hän käveli yksikseen kadulla ja näki ilmoituksen. Ilmoituksessa luki: Suomi vs Espanja jalkapallo-ottelu 2.1.2001. Karhu oli innoissaan, sillä hän rakastaa jalkapalloa. Karhu meni heti laittamaan kannustusvaatteensa valmiiksi huomista varten. Aamulla karhu heräsi auringon paisteeseen. Hän laittoi Espanjan sortsit ja paidan. Stadionilla karhu sai eturivipaikan. Hän tilasi myös sipsipussin ja sitten peli alkoi. Espanja teki heti alkusyötöstä maalin. Yleisö hurrasi, sillä maali jonka Espanja teki oli maailman nopein maali eli 3,5 sekuntia. Peli päättyi lopulta 1-0 Espanjalle. Karhu juhli koko illan Espanjan voittoa. Ja voin vielä kertoa, että jos menette Espanjan peliin, niin voitte ehkä nähdä karhun katsomossa.
 
Olipa kerran karhu, jonka nimi oli Kalle. Kalle oli juuri valmistaurtumassa tulevaan talveen. Karhu näki monenlaisia unia. Kerron yhden niistä. Se alkaa näin: Karhu käveli metsässä, jossa oli paljon erilaisia eläimiä. Karhu katseli ympärilleen. Yllättäen Kalle katsoi taaksepäin. Sen takaa hiipi tumma varjo. Se varjo oli mustan pantterin varjo! Karhu pinkoi pakoon niin kovaa kuin jaloistaan pääsi. Kalle oli turvassa nyt mustalta pantterilta. Kalle mietti, miten hän pääsisi erittäin hyvään piilopaikkaan. Kalle meni pimeään luolaan, josta kukaan ei löytäisi häntä. Luolassa oli myös mehiläispesä. Karhu oli tosi onnellinen. Hänen paras ystävänsä Kimi oli luolan päällä. Kimi päätti mennä luolaan.Luolassa Kalle oli juuri syömässä hunajaa, kun hänen paras ystävä tuli sisään. Kalle näki hänet ja oli tosi iloinen. He viettivät koko loppu elämänsä loppuun asti.
 
Oli tullut syksy karhun oli aika valmistautua talviunille. Karhua pelottaa nukkua yksin, niinpä hän päättää ottaa hunajapurkin viereensä. Nyt karhua ei pelota enää yhtään. Niin karhu alkaa nukkua sikeästi omassa pesässään. Karhu uneksii pienestä hunajapurkista, joka liitelee taivaalla. Silloin karhun unessa hän nappaa hunajapurkin ja ottaa siitä hiukan hunajaa. Mutta juuri silloin karhu heräsi ja laittoi valon päälle. Hän otti vähän hunajaa purkista. Karhu katsoi pesän ulkopuolelle. Ulkona oli paksu lumihanki. Karhu ei ollut koskaan nähnyt sellaista. Karhu teki lumesta upean lumiukon ja lumilinnan. Hän kieri lumessa ja teki lumienkeleitä. Karhua alkoi väsyttää. Karhu päätti  mennä taas jatkamaan talviunia pesäänsä. Hän sammutti valon ja käpristyi peiton alle. Karhu näki unessa taasd sen liitelevän hunajapurnukan joka tällä hetkellä lensi kauas pois. Kun talvi oli ollut jo pitkään, ensimmäinen kevätaamu alkoi sarastaa karhun talvipesän ulkopuolella. Ja niin karhu heräsi ihanaan kevään tuoksuun. Karhu oli iloinen, kun kevät oli taas koittanut. Ja joskus voit nähdä sen karhun uneksiman liitelevän hunajapurkin.
 
Olipa herran karhu. Se oli juuri ja juuri hereillä, mutta nukahti. Karhu huomasi istuvansa suuren hunajakasan päällä. Hunajakasoja oli kaikkialla karhun ympärillä. Karhu huomasi myös pelottavan näköisen jätin. Nallekarhu yritti juosta pakoon, mutta nalle oli juuttunut hunajaan. Jätti otti nallen käteen. Jätti kysyi nallelta: Voisitko olla ystäväni? Nalle kertoi, että hän oli aina toivonut ystävää. Arvaa mitä, niin minäkin! huusi Jätti. He alkoivat syödä hunajaa. Sen jälkeen he menivät nukkumaan. Kun he olivat nukahtaneet, nalle pääsi takaisin todelliseen maailmaan.
 
Oli syksy. Karhu oli mennyt talviunille. Hänen talviini kertoi hunajatehtaasta. Hunajatehtaalla oli hyvin paljon työntekijöitä. Mehiläiset tekevät kaiken hunajan Niilo-karhulle. Niilo saa joka päivä kaksi hunajapurkkia. Mutta tänään hunajaa ei tullut. Niilo päätti lähteä hunajatehtaalle. Kun Niilo saapui hunajatehtaalle, hän näki, että mikään laite ei liikkunut. Samalla mehiläiset tulivat kertomaan, mitä oli tapahtunut. Mehiläiset veivät Niilon sähkökaapin luo. Niilo avasi sähkökaapin oven. Hän tutki jyrsittyjä sähköjohtoja. Kun hän oli tutkinut sähköjohtoja, hän näki hiiren ja tajusi, että hiiri oli jyrsinyt sähköjohdot poikki. Niilo kutsui sähkömiehet paikalle. Kukui tunti ja sähkömiehet tulivat paikalle. Sähkömiehet korjasivat sähköjohdot ja hunajaa alkoi tulla. Mehiläiset ja Niilo pitivät kekkerit. Juhlissa oli hyvää ruokaa. Yhtäkkiä Niilo säpsähti hereille a tajusi, että se oli vain unta.
 
Eräänä päivänä karhu aikoi lähteä töihin, mutta töissä koko tehdas oli hunajassa. Karhu lähti kotiin Bugatilla. Karhu katsoi TV:tä kotona. Tuli uutiset. Ja siellä näytettiin, kuka saa hunajat pelastettua. Karhu ei välitä nyt. Karhu meni saunaan. Saunassa oli TV. TV:stä tuli Suomi-Ruotsi. Karhu kannusti Suomea. Karhulla oli hunaja-popcorkejakin. Kun Teemu Selänne teki maalin karhu hyppäsi, koska Suomi johti 1-0. Peli päättyi 1-0. Karhu lähti lomalle Espanjaan. Hänen hotellissaan oli paljon mandariineja. Hän söi ne. Sitten karhu meni uimarannalle. Yksi espanjalainen teki pommin altaaseen. Se oli "Iniesta". Karhu lähti takaisin lentokoneella. Karhu lähti pelastamaan työpaikkaa. Karhu söi kaikki hunajat. Sitten karhu julistettiin sankariksi. Mutta kaikki oli vain unta.
 
Olipa kerran karhu, se asui hunajamaassa. Se söi hunajaa niin paljon kun halusi. Ja sillä oli kaveri. He leikkivät erilaisisa leikkejä. Mutta eivät he yksin olleet hunajamaassa. Siellä oli hunajahirviö! Ja joka leikkiin se hirviö tuli. Ja häiritsi heitä. Joka leikki he olivat surullisia. Koska hirviö häiritsi sillä, että se tuli ja otti heidän lelut. Yhden kerran nalleystävät menivät hirviön luokse ja kysyivät: Miksi sinä meidän leluja. Koska minulla ei ole leluja. No, haluatko leikkiä meidän kanssa. Joo, voidaanko huomenna leikkiä. Kyllä. Ja siitä kyllä -sanasta nalle heräsi. Siinä se. 
 
Olipa kerran pieni karhu, jolla oli iso uni. Hän näki hunajaisia unia. Kuten, että hän oli hunajameressä ihan yksin. Sitten hän tajusi, että hän oli isossa hunajapurkissa. Karhu yritti soittaa apua, mutta hän ei tiennyt osoitetta. Karhu kysyy: Mikä on osoite ? Mutta samassa hän näki ison poran tulevan kohti. Sitten karhu yritti pysäyttää poraa, mutta turhaan. Sitten hän hyppäsi pois purkista. Siellä oli kaikki tavallista. Sitten hän huomasi, että hän heräsi. Ja huomasi, että hän oli Espanjassa tai Italiassa tai USA:ssa. Sitten hän rupesi kävelemään ja kävelemään, kunnes karhu oli kotipesällään. Mutta lohikäärme tuli eteen. Karhu vain kuvitteli koko jutun. Sitten superroisto Leipuri Piimä hyökkäsi karhun kimppuun. Sitten karhu kutisti leipurin ja näki hyviä unia. Karhu näki taas hunajaista unta. Esimerkiksi, että hän saa ilmaisen hunajan. Kun hän heräsi, hän oli oikeasti saanut hunajapurkin. Ja hän oli onnellinen ja niin hän olikin.
 
Olipa kerran karhu. Hän oli pihalla kaverin kanssa keinumassa. Hänen kaveri oli Joonas. Joonas sanoi: Mennään pulkkamäkeen. Okei, sanoi Antti. He käy pyytämässä luvan. Karhu sanoi: Mutta nyt on talviuni. Mikä se on. Talviuni, jaa. Niin, mä meen nukkumaan. Okei, Antti, muista nukkua. Antti veti voltin. Karhu luki iltasadun Antille karhusta. Antti nukahti heti. Toinen karhu meni syömään hunajaa. Antti näki unta hunajasta. Antti söi koko ajan hunajaa. Mutta hunajaa ei ollut yhtään. He etsivät joka puolelta, mutta hunajaa ei löytynyt. Karhu sanoi, että nyt on yö. Tuli aamu. Karhu sanoi karhulle, että hän on syönyt hunajat.
 
Vihannekisa, joiden sisällä on hunajaa. Mutta niitä ei saa syödä. Niitä saa syödä vasta uutena vuonna. Otso laittoi hunajapurkin kaappiin. Maistan porkkanaa. Hän maistoi. Sieltä tuli 50 ampiaista. Apua, amppareita. Auts, ampiaispesä. Otso heräsi. Otsoa pelotti liian paljon. Otso alkoi uudelleen nukkua. Hänen unesssaan tapahtui näin. Ampiaiset oli avannut kurpitsan ja valkosipulin. Ampiaiset oli Otson kavereita. Apua, hedelmät on pilalla. Määhh psii ! Rauhoitu. Hedelmät on pilalla. Tuossa on 16 hunajapurkkia. Entä hedelmät, entä kasvi-maa ? Hyvä idea, mutta on talvi. Me haetaan tänne Paavo Sienipesu. Otan porkkanan, valkosipulin ja vielä kurpitsan. Otso huusi: Tuo äkkiä. Ja nyt on uusi vuosi. Jee, juhlitaan. Ja kaikki juhli.
 
Olipa kerran karhu. Se oli niin väsynyt, että se ei voinut tehdä mitään. Kului 20 minuuttia, että hän näki unta. Hänen unensa oli tosi ihana ja uni alkoi näin: Olipa kerran karhu. Hän meni puistoon. Siellä oli ihania kukkia. Karhu näki kauhean ihanan hunajan. Hän eni hunajan luokse. Hänen suunsa oli vaan hunajaa. Ja sitten meni ostamaan toisen hunajan. Karhun maha oli täynnä hunajaa. Karhu uneksi vieläkin hunajaa ja meni puistoon etsimään sitä. Karhulle tuli tosi paha mieli, koska se ei löytänyt hunajaa. Sen pituinen se.
Takaisin alkuun
 
Pienen, pieni ovi
 
Hei, olen Jukka. Olen kotona omassa huoneessani. Mitä! Huoneeni nurkassa avautuu pienen, pieni ovi. Minun Pitää ottaa vitamiinitabletti joka päivä. On sen aika. Nyt on siitäkin päästy. Yhtäkkiä alan kutistua. Kutistun ja kutistun kunnes mahdun ovesta sisään. Mietin hetken ja avaan avonaisen oven. Sen takana on kummallinen huone. Se on samanlainen kuin sinunkin huoneesi voi olla. Mutta se on väärin päin. Lamput ovat lattiassa. Katson ensin huonetta hetken. Kunnes näen oven, Menen ovesta sisään. Oven takana on paljon ihmisiä. Ihan kun ne odottaisivat jotain. He huutavat: Bumba, bumba tai jotain sellaista. Nyt ne hiljentyvät. Yhtäkkiä hän herää omassa huoneessaan. Se olikin unta.
 
Tuon oven takana on laboratorio. Siellä on mies. Hän tekee monia töitä, hän kaataa aineksia. Hän tekee hypnoosiaineksia ja kaikenlaisia pahoja lääkkeitä. Hän teki robotin ja kaukosäätimen. Hän ei muistanut missä on käynnistysnappi. Sitten hän mietti ja mietti ja hän muisti missä on käynnistysnappi. Hän painoi ja se toimi, mutta sille tuli sähkökatko. Hän katsoi sisälle ja hän näki että sisällä oli hiiri. Hän otti hiiren pois ja korjasi robotin. Se alkoi toimia. Robotti oli hänen ystävä. He elivät iloisina loppuun saakka.
 
Olipa kerran lapsi. Lapsi löysi pienen pienen oven. Lapsi kävi katsomassa, onko joku oven takana. Lapsi sanoi:Hieno paikka. Sitten lapsi katsoi valoja. Yksi niistä räpsäytti. Lapsi sanoi: Mitä ihmettä. Sitten se tuli lähemmäs. Lapsi näki, että siellä oli susi. Hän lähti pakoon. Sitten lapsi juoksi äidin luo ja sanoi äidille, että hän näki oven omassa huoneessa. Hän kävi katsomassa huoneen ja siellä oli susi. Sitten äiti kävi katsomassa ja näki oven. Hän meni ovesta ja näki suden. Äiti lähti pakoon. Äiti haki isän ja sanoi: Tuossa ovessa on susi. Sitten isä kävi hakemassa seinänpalasen ja revi oven ja laittoi seinänpalasen. Mutta palanen menee irti koko ajan. Sitten isä sai ajatuksen. Hän soittaa korjaamoon. Korjaamo tuli ja laittoi seinänpalasen kiinni ja laittoi ruuvit. Sitten isi ja äiti sanoivat yhteen ääneen: Tuo ei ole hieno. Sitten korjaamo sanoi, ne ruuvit pitää maalata. Sitten äiti unohti maalata. Sitä kesti kauan kun hän muisti. Sitten he maalasivat ruuvit.
 
Olen Annika. Kaikki alkoi, kun heräsin. Lähdin syömään aamiaista. Kun huomasin oven luulin näkeväni näkyjä. Menin syömään. Mutta kun palasin syömästä näin taas sen oven. Menin hakemaan äitiä. Kun äiti tuli äiti ei nähnyt ovea. Yhtäkkiä mieleeni juolahti, että aikuiset eivät näe ovea. Kun äiti oli mennyt minä avasin oven. Samassa muutuin niin pieneksi kuin ovi. Sitten menin ovesta sisään. Siellä oli menninkäinen. Menninkäinen toivotti minut tervetulleeksi. Minä kysyin menninkäiseltä mikä sen nimi on. Menninkäinen vastasi: Yrjö. Ja me oltiin aina salaisia ystäviä. Ja siinä oli minun lapsuuteni tarina.
 
Olipa kerran tyttö. Hänen nimensä oli Anna. Anna oli iloinen kun heidän maassa oli taas koittanut Annan lempivuodenaika eli kesä. Mutta ilta alkoi hämärtää ja Annan äiti sanoi, että pitää mennä nukkumaan. Anna totteli. Hän sammutti valon ja meni peiton alle. Mutta yöllä Anna heräsi ihmeellisen kolinaan, joka kuului hänen huoneensa nurkasta. Anna meni katsomaan ja löysi pienen oven, josta Anna juuri ja juuri mahtui sisään. Anna avasi oven. Hän kulki eteenpäin synkkää ja pimeää polkua pitkin. Mutta yhtäkkiä hän kuuli kun ovi pamahti kiinni. Onneksi Anna oli ottanut varmuuden vuoksi taskulampun mukaan. Anna painoi taskulam-pussa olevasta napista ja taskulamppuun tuli valo. Annaa pelotti hiukan. Mutta Anna halusi nähdä, mitä oven takaa löytyisi. Anna oli kovin ihmeissään kun näki oudon olion kulkevan hänen ohitse. Anna lähti seuraamaan oliota. Mutta yhtäkkiä olio huomasi Annan. Olio kysyi Annalta, kuka Anna oli. Olio kertoi kaikkea, mitä synkässä metssä oli ja mitä siellä tapahtui. Anna kysyi, mikä se kolina oli ollut. Olio kertoi, että hän oli rakentamassa uutta kotia. Anna kysyi viimeisen kerran, miten hän pääsisi pois synkästä metsästä. Olio näytti avainta. Anna tajusi. Olio ja Anna juoksivat oven suulle. Olio avasi Annalle oven ja Anna huomasi, että aamu oli tullut. Niin Anna meni tapaamaan joka yö oliota.
 
Eräänä päivänä Otto löysi huoneestaan mini oven.  Oven takaa kuului pientä piipitystä. Otto hiipi lähemmäs. Yllättäen Otto muuttui mini pieneksi. Hän oli nyt 2 senttimetriä "pitkä". Otto päätti mennä sisälle. Hän oli kävellyt 10.000.000 kilometriä ja vastaan tuli turvatarkastus. Otto odotti 1000 vuotta ja sitten hän pääsi tudkin milliäkään eteenpäin. Kunnes häntä vastaan tuli ratsupoliisi. Poliisi vei hänet vankilaan miljardiklsi vuodeksi! Oli kulunut 9 000 000 vuotta, niin Otto päätti karata. Otolla oli taskussaan laserpistooli. Otto räjäytti oven sekä turvajärjestelmät. Otto pystyi karkaamaan helposti. Otto oli aavikolla jossa oli leipuri Hiivan talo. Otto päätti ennä sisälle. Sisällä Otto näki leipurin supermiesasu päällä. Otto kysyi leipurilta: Saanko maistaa pullaa? Leipuri sanoi: Totta kai  saat maistaa! Pulla laitettiin uuniin ja se oli valmis 0,5 sekunnin päästä. Hyvään pullaan oli laitettu omenaa, vadelmaa, hiivaa, jauhoja, mustikoita, puolukoita, kananmunia, vettä ja atomin kokoinen myrkkypullo. Onpa hyvää. Leipuri kertoi kaikki ainesosat: Omenaa, vadelmaa, hiivaa, jauhoja, mustikoita, puolukoita, kananmunia, vettä ja atomin kokoinen myrkkypullo. Otto juoksi nopeasti lääkäriin. Mutta hän törmäsi johonkin. Se oli Minimaan ovi. Jes, pääsin pois!
 
Olipa kerran pikku kylä ja pikku kylän pisin henkilö oli 5 senttiä pitkä. Eräänä aamuna Otso löysi oven. Hän soitti salapoliisille: Tule tänne! Ei kulunut kuin vuosi ja hän oli 60tuhatta vuotta. Hän tutki ja avasi oven. Sieltä tuli 6000 kiloa maitoa ja yksi lehmä. Pikku kylään tuli ongelma maidon kanssa. Pomppulinnapää oli kaiken takana ja Spiderman. Poliisi oli pidättänyt heidät 5000 000 000 kertaa, mutta he olivat karanneet joka kerta. He olivat mahdottomia varkaita. Yhtäkkiä maito loppui ja tyrannosaurus rex lähti pois. Meille kävi huonosti, siis surkeasti. Talot ovat muusia, mutta kapteeni Leuk tuli korjaamaan talon.
 
Olipa kerran papu. Papu oli poika. Eräänä aamuna papu löysi pienen oven. Papu siellä oli hammastahna. Sitten se löysi toisen oven. Papu mietti,  mitä oven akana voisi olla. Siellä oli avaruus. Sitten papu meni aamiaiselle. Hän söi kravatin. Sitten papu meni avaruuteen. Avaruudessa oli pelottavaa, koska siellä lensi ufoja. Papu meni marsiin. Siellä oli kuuma. Papu meni takaisin kotiin. Papu kuuli lasten tulevan. Sitten papu meni ruokalautaselle. Sitten papu syötiin.
Voi, miksi minä nukun niin vähän?, sanoo Teemu. Mikä tuo ovi on? hohkasee Teemu. Menen kyllä katsomaan mitä sen takana on. Ei, minun sormet on liian isot. En voi nyt avata ovea. Nyt keksin: haen veitsen ja avaan sillä oven, Hirveän pimeää. Haen taskulampun että nään. Mitäs siellä on? sanoo Teemu yksikseet. Täältä löytyy hiiri joka vielä nukkuu. Hiiri herää. Teemu sanoo: Moi. Hei, vastaa hiiri. Voin näyttää, että minulla on muitakin kuin yksi ovi. Okei, mutta miten pääsen sisään? Suurennan oven painamalla nappia. Okei, sanoo Teemu. Tulen sisään nyt heti. Missäs niitä ovia on? Tuolla. Yksi ovi vie jäävuorelle. Sinne en halua mennä, huokaisee Teemu. Miksi? Koka siellä on kylmä. Okei, unohdin, sanoo hiiri. Minnes tämä ovi vie? sanoo hiiri. En ole katsonut sinne, sanoo hiiri. Mennään katsomaan, sanoo Teemu. Okei, sanoo hiiri. Mennään heti. Avaan oven, sanoo Teemu. Paljon puita, sanoo hiiri. Mikäs paikka tämä on? Viidakko. Mennään, huudahtaa hiiri. Mikä eläin tuo on? Gorilla. Ääk, kuuluu hiiren suusta. Mikä on hätänä? Gorilla jahtaa, tule tänne! Okei, mennään turvaan. Mennään sinun kotiin. Jes, pääsimme pakoon. Nyt ei enää mennä ovien taakse.
 
Mikä täällä välkkyy? Missä se on? Mitä se täällä tekee? Mennään atsomaan! 19 tunnin päästä: Pääsinhän minä tuonne oven sisään, mutta täällä on vain donitseja. Oho, tuolla on limainen Keksipää. Menen kysymään missä olen. Rouva, herra Keksipää missä olen? En ole rouva, herra. Olet Donitsimaassa. Kiitos, syön nyt. Hyi, näissähän on mehutiivistettä päällä. Yäk, minähän pyörryn kohta, pitää löytää äkkiä sairaala. Hei, tuolla on poliisiasema, menen sinne. Tarvitsen lääkärin nyt heti tänne. Selvä minipoika. Lääkäri heti tänne. Mikä hätänä? Mini pyörtyy kohta jos ei saa hoitoa. Okei, parannan hänet käden käänteessä. 500 miljardin vuoden päästä: Valmis. Huh, elän vielä, olen vieläkin lapsi. Nyt etsin oman kotini. 500 valovuoden päästä: Jee löysin maailman ja universumin ensimmäisen avaruusolion. Avaruusolio. No? Mistä pääsen kotiini? Tuolta noin. Okei, lähden sinne. Hei hei! heihei. Huh, sepä oli hauska seikkailu.
 
Eräänä iltana löysin huoneestani pienen oven. Minä yritin avata sitä, mutta ovi oli lukossa. Mitäköhän sen takana olisi? Ajattelin mennä nukkumaan ja selvittää asian huomenna. Mutta kun olin vetänyt peiton ylleni ovi narahti. Kun yritin avata sitä, se pamahti kiinni. Menin takaisin nukkumaan. Aamulla ovi oli auki. Menin katsomaan, mitä oven takana oli. Yhtäkkiä ovesta tuli hehkuvia säteitä. Säteet tulivat minua kohti. Säikähdin ja menin ovesta. Siellä oli paljon tavaroita ja pieni olio. Hän kerti minulle uka oli ja miksi hänen ovensa oli minun huoneessani. Ensin kysyin ovesta. Sitä hän ei tiennyt, mutta kertoi olvansa avaruudesta. Hän oli hyvin pieni mutta älykäs. Minä en päässyt enää omaan huoneeseeni. Jäin asumaan hänen luokseen ja vietin loppu elämäni onnellisesti siellä. Mutta ovi oli joutunut sinne, koska joku oli vienyt sen sinne.
 
Eräänä päivänä poika nimeltä Pate löysi huoneen perältä hiiren kokoisen oven. Pate ihmetteli kenelle ovi kuului. Pate halusi ottaa asiasta selvää ja valvoi koko yön. Tonttu tuli kotiin keskiyöllä. Pate oli nukahtanut omaan sänkyyn eikä nähnyt tonttua. Topnttu oli kutsunut kaverinsa bileisiinsä. Juhlissa syötiin vain karkkia ja naurettiin paljon. Pate heräsi nauruun. Hän kurkisti tontun ovesta ja näki vain pimeää.
 
Kaukana, kaukana täältä asui pieni tyttö. Yhden kerran tyttö oli hävittänyt kotiavaimen. Ja kun se etsi eteisestä, se löysi avaimet. Hän näki vihreän tytön. Anteeksi, mikä sinun nimesi on? Mitä? Mähän asun täällä. Tyttö näytti jalkalistaan päin. Etkö sinä tunne minua? Minun nimeni on Karita. Mennään, minä näytän kotini. Emme ysty, ovi on liian pieni. Pystymme, mutta laita silmät kiinni. Okei. Vuolaa! Vau miten hieno koti sinulla on! Apua, kuka tuo on? Se on paha ihminen. Miten se pääsi tänne? En minä tiedä, mutta haluaisin tietää. Hän meni kysymään: Mikäs sinun nimesi on? Mies ei vastannut ja otti sen. Apua! Irti minusta! Tyttö ei miettinyt kauan. Minä tulen! Minä pelastan sinut! Tyttö hyppäsi jonkin napin päälle ja painoi sitä. Ja hirviö pysähtyi. Karita pääsi vapaaksi. Ja sitten he näkivät, että se oli robotti. Jos katsot tarkasti, niin voit nähdä sen oven.
 
Hei, minä olen Annika. Löysin kerran pienen oven. Minäpä kerron sinulle siitä. Heräsin aamulla ja huomasin pienen oven. Avasin oven ja kutistuin. Huomasin, että seinän takana oli elämä. Aluksi minua hieman pelotti. Hieroin silmiäni, mutta mikään ei kadonnut. Joku alkoi huutamaan minulle. Se joku huusi näin: Tule leikkimään minimetsään. Päätin mennä leikkimään. Kysyin tytöltä missä olen. Tyttö vastasi: Olet minimaassa. Olin ottamassa tyttöä kädestä kiinni, mutta tyttö haihtui ilmaksi. En osannut elää siinä maailmassa ja päätin lähteä kotiin. Kun olin kotona ovea ei enää näkynyt.
 
Eräänä aamuna minä löysin oven, jonka omistaa kapteeni Leuka. Hän oli kiva! Leukan talossa oli sänky ja pöytä, jossa oli viinirypäle. Sitten Leukan valvontakamera soi: Piip, piip, pip! Varkaat ovat piirittänyt sinut. Leuka sanoi: Banaanipyssyt valmiiksi. Kone. Kyllä, sir! Kelmit kukistettiibn ja kapteeni Leuka sai lasagnea ja onnea ja matkaliput. Sitten Leruka meni nukkumaan. Aamulla Leuka meni hienoon ravintolaan nimeltä Lisso onnea. Siellä hän teki vettä molekyyleistä heti sadan vuoden päästä, koska kapteeni Leuka oli ravintolassa 100 vuotta. Kun ilta hämärsi minua alkoi laulattaa esim. Piippolan Vaarilla oli talo. Sitten nukuin niin kauan että en muista mitä käy!
 
Olipa kerran poika, joka halusi lähteä matkalle. Eräänä aamuna poika löysi pienen oven ja hän meni kertomaan sälle asiasta. Poika meni heti näyttämään ovea isille. Poika sanoi isille: Mennäänkö katsomaan mitä tuon oven takana oikein löytyykään? Poika sanoi isille: Mennäänkö huomenna katsomaan mitäs siellä oven akana oikein on? Sitten tuli aamu ja poika tuli katsomaan mitä tuolla oven takana oikein on.
 
Olipa kerran Julius. Hän oli ihan tavallinen poika, kunnes hän löysi eräänä aamuna huoneestansa oienen, pienen oven. Kenelle se kuuluu?, ihmetteli Julius. Onkohan tänne muuttanut hiiriä? Julius yritti avata ovea, mutta kun hän oli hipaissutkin ovenkahvaa hän muuttui pienen pieneksi. Julius kiipesi tikkaat ylös, ja vasta silloin hän huomasi, että ovenkahvassa oli pieni nuppi josta muuttui pienen pieneksi. Julius avasi oven. Oven takaa paljastui todella iso aarre. Julius raahasi aarteen ulos luolasta ja onnistui muuttamaan iysensä tavalliseksi. Mutta kun Julius oli taas iso, hän huomasi, että aarre oli pieni.
 
Takaisin alkuun
Klonksis! Mikä täällä kolahti? Oho! Kuollut punatulkku. Yllättäen puskan takaa tuli millin kokoinen satataulu! Satataulu ei osannut matematiikkaa. Satataulu kysyi: Mikä sinun nimesi on? Tyttö vastasi: Nimeni on Peukaloinen. Jaahas. Entä pojan nimi. Minä olen Keskarinen. Jaahas. Mitä sinulla on lapiossa? Kuollut punatulkku. Voi harmi, sanoi herra Satataulu. Tuletko meille jomaan kaakaota?kysyi Peukaloinen. Tietysti! Yllättäen kylpyhuoneesta kuului tömähdystä. Apua, hammastuubien hyökkäys! Johtajatuubi oli nolla-vuotiaiden hammastahnatuubi, joka veti voltin. Satataulu näki endermanin tulevan takasta! Enderman heitti Peukaloisen, Keskarisen ja herra Satataulun kuuhun! Kuussa he tapasivat kuuhirviön! Peukaloinen kysyi: Voitko tulla meille ja karkoittaa Endermannin ? Voin, sanoi hirviö. Kotona hirviö heitti Endermanin Jupiteriin. Kaikki kiittivät hirviötä. Punatulkku saatiin kuntoon.
 
Ketä nuo ovat? Kas, Janne ja Tiina. Mitäköhän Tiinalla on sylissään. Sehän on varis. Se on kuollut. He aikovat luultavasti haudata variksen. Janne kaivaa maahan kuopan. Tiina pistää sen kuoppaan. Alkaa kuulua variksen käkätystä. Tiina ja Janne ovat menossa kouluun. Heillä on kiire. Tänään on ensimmäinen koulupäivä. Heillä on kolme minuuttia aikaa. He lähtevät kouluun. He ovat myöhästyneet. Kun he saapuvat kouluun opettaja sanoo: Myöhästyitte, tulkaa ensi vuonna uudestaan. Pojat lähtivät itku kurkussa kotiin. Kun he olivat kotona he kertoivat äidille tästä. Äiti sanoi, että tämä ei käy. Äiti, Janne ja Tiina lähtivät koululle. Äiti kihisee kiukusta. Minun lapseni käyvät koulua, mesoaa äiti. Opettaja antaa periksi. Liisa ja Janne pääsevät kouluun.
 
Oli aamu ja lunta oli satanut paljon. Lauri ja Liisa halusivat heti mennä lapioimaan polkuja ulos. He pukivat ylleen paljon vaatteita, sillä ulkona oli kymmenen astetta pakkasta. He menivät ulos ja alkoivat kaivamaan, mutta yhtäkkiä Liisa huomasi: tuolla hangessa on jotain. Mennään katsomaan. Hyvä on. Minä voin kaivaa sen esiin lapiolla. Se on lintu, mutta miksi se ei lennä. Sehän on kuollut, Lauri sanoo. Haudataan se. On se kyllä parasta. He hautasivat linnun ja Liisa kävi hakemassa kynttilän haudan päälle, koska hän piti eläimistä. Onneksi lintuja on vielä olemassa, sanoi Liisa. Ei tämä ole mikään maailman loppu.
 
Olipa kerran Veeti peikko ja Minttu peikko. Hei, miten tämä lumi on näin kovaa. Siinä on harakka. Sitä on sattunut. Viedään se hoitoon kotiin ja annetaan sille ruokaa. Okei! Mistä harakka pitää. Varmaan salaatista. Miksi se ei syö. Sillä ei ole nälkä,  sanoo Minttu. Sillä on varmaan kylmä, viedään se takan ääreen. Mikä sillä on ? Katso, sen siivestä vuotaa verta. Paikataan se laastarilla. Okei, huutaa Veeti. Mennään ostamaan sille häkki. Veeti vastaa: Okei! Missä kaupassa olisi häkkejä. Varmaan eläinkaupassa. Mennään sinne. Minttu vastaa: Kyllä. Missä niitä on? En tiedä. Hei, katso, tuolla on yksi. Haetaan se sieltä. Mennään nyt kotiin. Laitetaan se häkkiin, laitetaan sinne ruokaa ja vettä. Ja kun harakkkaan ei enää sattunut harakaa, Veeti ja Minttu olivat aina yhdessä.
 
No hyi! Tuolla on muovinen eli pölyinen kristallipallo. Katsotaan sieltä, mitä viiden minuutin päästä tapahtuu. Tänne tulee parkour-siili tanssimaan. Inhoan siilejä, vielä tanssimassa jotain ihmeen tanssia. Hitsi, huomenna on koulua. Nii, ei pääse ees pelaa kirjastoo Fifaa. Hei, tanssiva siili tuli sekunnin liian aikaisin. Hei tylsimys siili. Kerron itsestäni. No, ala kertoa. Okei. Tänään olin koulussa ja minua kiusattiin niin minä tein tanssin. Jaaha. Tee niin nyt, hölmö. Okei. Kattokaa, mikä tanssi. Tosi hieno, mutta maailman rumin. Jaa, mutta maailman hienoin. Haastan sinut tanssikilpailuun. Menen nukkumaan, että jaksan tanssia. Okei, mene vaan. No niin, tanssikilpailu alkaa. Mitä, en osaa tanssia. Osaan vain takaperinvoltin. No, voitan kuitenkin. Muuten, ei ole tuomaria. Soitan Samuli Niinistölle. Okke pokke eli lakukakku Samuli Niinistö, hei. Hei! Tuomaroi tanssikilpailu nyt heti! No näytä esitys. I OK 10. Toka esitys OK. 0. Hävisit peikko, hyvä kisa. Niin oli.
 
Lähdin perheeni kanssa mökille. Siskoni nimi on Aada ja minun nimi on Iida. Menimme junalla mökille. Kun olimme perillä äiti keitti minulle ja minun siskolleni kaakaota. Lähdimme ulos, kun olimme jouneet kaakaota. Aada löysi lumihangesta variksen. Yhtäkkiä yläpuolellamme alkoi kuulua puhetta. Harakka huudahti: Näin eilen, kun Varis Varomaton lensi puuta päin. Lapset kantoivat variksen sisälle ja alkoivat tutkia variksen siipeä. Lapset huomasivat siivessä haavan ja he laittoivat siipeen laastarin. Parin päivän päästä variksen siipi oli parantunut ja lapset päästivät variksen vapaaksi. Iidalle ja Aadalle tuli ikävä varista. Varis alkoi vierailla Iidalla ja Aadalla.
 
Olipa kerran Veeti ja Maija. Maija löysi linnun. Lintu oli loukkaantunut. Sitten Veeti sanoi: Viedään lintu eläinten lääkärille. Sitten Maija sanoi: Sinnehän kestää kauan. Sitten Maija ja Veeti lähtivät eläinten lääkärille. Hetken päästä Maija ja Veeti pääsivät eläinlääkärille. Lääkäri hetken tarkasti lintua, onko kaikki hyvin. Lintu näytti olevan kunnossa, mutta se tarvitsi hetken lepoa. Lintu oli levännyt riittävästi. Maija ja Veeti veivät linnun ulos. Maija ja Veeti päästiät linnun lentämään. Se lähti kotiin nopeasti. Lapset menivät kotiin. Kun he pääsivät kotiin ne näkivät linnun pihalla iloisena.
 
Hei, mennään ulos tekemään lumitöitä. Kaivetaan tästä. Löysimme linnun maasta. Mitä me nyt teemme.  Viedään se sisälle. Linnulla oli siipirikko. Veimme sen sisälle ja laitoimme siteen siipeen. Mikko, veljeni, teki linnulle pesän koivuun. Kävimme joka päivä Mikon kanssa katsomassa lintua, mutta kun kiipesimme puuhun lintua ei enää ollut siellä. Mihin se on voinut mennä. Eihän se voi edes lentää. Voi ei, siipeeni sattuu, sanoi lintu. Minun pitäisi ehkä mennä takaisin Sallan ja Mikon luokse. Mutta enhän minä muista, missä he asuvat. Lintu, lintu, missä sinä olet. Tuolla he ovat. Nyt voin mennä takaisin heidän luokseen. Varis, tiedätkö missä lintu on ? Tiedän, hän lensi tuonne. Kitoos ! Nyt voimme hakea hänet. Salla ja Mikko, auttakaa. Ihanaa, nyt voin taas elää normaalisti. Mutta voisinko jäädä koivuun asumaan. Kyllä se sopii. Viisi kuukautta myöhemmin. Minulla on poikasia sanoi lintu. Nyt kaikki on taas hyvin.
 
Olipa kerran lapset, joiden nimet ovat Matti ja Siiri. Matti keksi että tehdään lumiukko. Siiri vastaa: Ok. Sitten kun lumiukko oli valmis, Siiri näki, että linnunpoikanen oli pudonnut pesästä. He hautasivat linnunpoikasen koivun viereen. He lauloivat linnunpoikaselle virren. He unohtivat koristella lumiukon. He hakivat kotoa porkkanan ja nappeja.
 
Olipa kerran Veera ja Joonas. He olivat tekemässä lumitöissä. Yhtäkkiä Joonan lapio osui johonkin pehmeään. Se oli pieni oravavauva. Sen etukäpälä oli murtunut ja se oli vähällä nääntyä nälkään. Veera ja Joona veivät oravan sisälle. He antoivat sille ruokaa, vettä ja kuumavesipullon. Sen jälkeen he sitoivat sen tassuun siteen. Veera päästi sen vapaaksi. Mutta e huomasivat, että orava ei pärjännyt yksin. Sitten Veera ja Joona veivät oravan takaisin sisälle. He ottivat laukusta pelin ja pelasivat sitä. Ajan myötä orava kesyyntyi. Se alkoi myös parantua. He kaikki pysyivät joka päivä iloisina koko heidän loppuelämänsä ajan.
 
Olipa kerran varis, tyttö ja poika. Eräänä aamuna tyttö ja poika olivat kolmivuotiaita. He löysivät siilin. Siili oli kuollut. Se haudattiin lumeen. He lähtivät kotiin. Sitten he söivät keksejä. Pojan kädestä putosi keksipussi. Pussi meni rikki. Sitten he söivät ne. Sitten heidän isä tuli. He kertoivat mitä oli käynyt. Isä sanoi: Mennään saunaan.
 
Olipa kerran tyttö ja poika. Yhden kerran he menivät lumitöihin ja aloittivat. Yhtäkkiä he löysivät pienen variksen. Tyttö sanoi hoidetaan sitä. Okei! Se olisi kivaa. Otetaan se kotiin. Voi pikkuarista. Ei. Mitä ei? Tuodaan se eläinten hoitajalle. Okei. Ja he toivat sen eläinten hoitajalle. Ja se sanoi: Tulkaa kahden päivän päästä. Okei. Kului kaks päivää ja tyttö ja poika tulivat terveydenhoitajalle. No, mitä varikselle kuuluu? Huonosti, se ei näe mitään. Mutta jos löytää jonkun kukan, niin ehkä se voi parantua. Okei, me löydämme kukan. Nyt mennään! Ja he kaivoivat kaksi tuntia. Jes, nyt löydettiin ruusu! Mennään eläintenhoitajalle. Ja niin kuin eläintenhoitaja sanoi, niin tapahtui. Jee, se on parantunu. Jos katsot taivaalle, voit nähdä variksen.
 
Olipa kerran Kaapo ja Venla. Oli ihanaa kun Kaapo ja Venla olivat ulkona leikkimässä kahdestaan. Ne leikki hippaa. Venla löysi harakan. Kaapo ja Venla ihmetteli, miksi harakka oli kaatunut puusta. Harakalla oli haavoja ja siltä tuli verta kädestä. Harakalla oli tosi paha mieli. Harakalle pistettiin laastari. Kaapo ja Venla jatkoivat leikkimistä. Harakka ja harakan äiti katsoivat kun Venla ja Koopo leikkivät hippaa.
 
Olipa kerran tyttö ja poika. Tytön nimi oli Ella Karhulahti, un taas pojan nimi oli Onni Hallenberg. Eräänä päivänä Onni Hallenberg sanoi: Tuolla on Haukka Ahonen. Mutta sitten Onni ja Ella näkivät tuolla haukalla on pikkulintu varpaissaan. Voi ei! Se tiputtaa pikkulinnun. Ääk! Nyt se tippuu alas, voi ei. Sitten Onni ja Ella riensivät hakemaan lintua. Lintu tippui maahan. Voi, ei! Onni ja Ella riensivät auttamaan, mutta lintu oli jo kuollut. Onni ja Ella alkoivat itkemään: Väävää. Ella ja Onni ei ollut ikinä nähnyt mitään näin surullista. Yhtäkkiä lintu alkoi liikkua. Sehän herää hengistä.
 
Olipa kerran Lakka ja Lokka. He elivät omassa talossa. Etäänä päivänä Lokka veti voltin ja oli iloinen. Sitten Lakka osti monterin ja vahingossa ajo variksen päältä. Siksi monsteri oli paha. Maailman suurin sukka oli sanonut heille, erttä sinä päivänä varis kuolee. Krääk...........äkkiä tuonne, sanoi Lakka ja niin he saivat lemmikin. Siinä ajassa Lokka oli vetänyt jo 10....... volttia. Toisena eräänä aamuna Vesimän tuli variksenvahdiksi kun Lakka ja Lokka oli kaupassa. VesiMän oli tosi huono lapsenvahdiksi. Hän lensi ja törmäsi ja hävisi kaikki monopolit. Eräänä päivänä Lokka veti 10.... volttia ja sai liput volttikisaan. Hän veti Erkkovoltteja ja kissavoltteja ja ECvoltteja. Silloin kisat olivat Suomessa. Lokka veti kisoissa niin paljon voltteja, että Suomi räjähti. Eräänä päivänä Lakka sanoi: Lokka vedä völtti. Lokka ei voinut vetää volttia vaan piti vetää 30...... volttia.
 
Pekka ja Liisa menivät ulos. Pekka alkoi kaivaa lunta. Hän osui vahingossa lintuun, joka oli lumen alla. Lintu oli kuollut. Lapset miettivät hetken aikaa, miksi lintu kuoli. Voi olla, että lintu kuoli nälissään, tai voi olla että lintu oli kipeä tai hän vain jäätyi. Varis katsoo kiinnostuneena puusta alas. Ulökona on kirkas, talvinen päivä. Lapset ovat surullisia koska lintu kuolo. Lapset päättävät haudata linnun maan alle. He meni kotiin ja kertoi äidille että lintu oli kuollut ja he hautasivat sen.
 
Olipa kerran Lissu ja Pekka, jotka leikkivät piilosta kahdestaan. Pekka aloittaa. Pekka laski viiteenkymppiin. Lissu meni puun taakse piiloon. Mutta Pekka löysi Lissun. Ja sitten he tekivät lumilinnan. Ja varis istui oksalla ja katsoi lasten leikkejä. Mutta sitten Pekka sanoi: Leikitään jotain muuta. Liisa sanoi: Hyvä ajatus. Pekka sanoo Lissulle: Leikitään hippaa. Liisa sanoo: Leikitään vaikka. Ja sitten ne leikkivät piilosta kahdestaan. Mutta sitten tuli pimeää ja äiti tuli sanomaan, että on nukkumaanmenoaika. Ja lapset lähtevät sisälle. Ja meni pesemään heti hampaita.
 
Minä olen Helmi, ja minulla on pikkuveli nimeltä Jaakko. Minusta Jaakko on mukava pikkuveli. Muistan vieläkin kun minä ja Jaakko löysimme kerran haavoittuneen variksen. Se alkoi näin: Minä luin Jaakolle kirjaa Urjeat ritarit. Mutta yhtäkkiä kuulimme ulkooöta variksen raakuntaa ja lähdimme katsomaan, mitä ulkona tapahtui. Näimme, että maassa makasi varis. Ja kun hieman tutkimme, huomasimme, että sen siivessä oli haava josta vuoti verta. Päätimme auttaa varista. Veimme sen sisälle. Puhdistimme haavan ja laitoimme siihen laastarin. Vasta kolmen päivän päästä haava oli parantunut. Irroitimme laastarin. Päästimme variksen vapaaksi ystävien luokse. Niin me teimme. Ja varis oli minusta tosi söpö ja sulo. Se myös oli totellut meitä paljon. Sinäkin voit joskus hoitaa eläimiä. Se on ainakin minusta tosi mukavaa. Mutta nyt minun on lähdettävä äidin kanssa kauppaan. En enää ehdi mietiskellä vanhoja asioita. Heippa ja näkemiin sinullekin.
 
Takaisin alkuun
 
Avaruusseikkailu
Olipa kerran Hiki. Hän asui avaruudessa. Eräänä aamuna kuului melua. Siellä oli kuuautoja. Hikin piti etsiä uusi koti. Sitten Hiki lähti matkaan. Kun Hiki näki maan, hän meni maan läpi ja maa räjähti. Upsis. Sitten Hiki muutti aurinkoon. Hiki rakensi kivistä talon. Talo ei palanut. Sitten musta aukko tuli ja söi Hikin. Hiki sanoi: Kivaa. Siellä oli kuumaa. Sitten lima pelasti Hikin. Hiki leijui avaruudessa. Sitten aurinko otti Hikin ja Hiki pelastui. Hiki kiitti aurinkoa. Auringossa oli postilaatikko. Hiki katsoi postilaatikon sisään. Siellä oli postilaatikko. Sitten Hiki katsoi sen sisään. Yhtäkkiä kuu tuli sieltä. Hiki muutti takaisin kuuhun. Hikin koira oli siellä. Sitten maapallon kohdalta tuli laser ja se osui koiraan. Koira katosi. Laser tuli uudestaan ja koira tuli näkyviin. Marsissa oli yksisilmäinen ufo joka tanssi Fifa 15 räpiä.
 
Eräänä aamuna radiossa kuulutettiin: Tähtitieteilijät ovat havainneet uuden planeetan. Kiinnostavaa, sanoi Aatu. Hän oli astronautti ja oli kiinnotunut uusista planeetoista. Taidanpa lähteä katsomaan sitä planeettaa. Niinpä Aatu meni avaruusasemalle ja lähti avaruuteen jo samana päivänä. Lähtö onnistui hyvin. Raketin ikkunasta näkyi planeettoja ja meteoriitteja. Raketin laskeuduttua Aatu huomasi meteoriitin putoavan heitä kohti. Onneksi raketti oli tehty nopealähtöiseksi ja raketti pääsi pois alta. Yhtäkkiä Aatu huomasi että planeetan pinnassa oli kraattereita, joita tähtitieteilijät eivät olleet maasta huomanneet. Aatun tehtävänä oli viedä sateliitteja näyttämään planeetasta kuvia. Ja niin Aatu tekikin. Koska Aatu oli ensimmäisenä käynyt planeetalla, hän sai antaa planeetalle nimen joka oli Aatunus. Aatu keräsi vielä muutaman kivinäytteen ennen kuin lähti Maahan. Maassa hän sai kunniamitalin ja pääsi ennätystenkirjaan.
 
Eräänä aamuna kana, possu ja tipu olivat lähteneet avaruuteen. Näyttää ihan siltä kun täällä olisi yö, sanoo tipu. Niin, vastaa kana. Katsokaa, tuolla on Saturnuksen hirviöitä, huudahtaa possu. Mennään katsomaan, mitä ne tekevät. Okei, vastaa tipu. Miksi? kysyy kana. Okei, sanoo kana ja antaa periksi. Mennään kuuhun, sanoo kana. Okei, vastaavat possu ja tipu kuorossa. Ajetaan kuuautolla kuussa. Ja leijutaan kanssa. Kyllä, sanoo possu. Ääk! Kuuhirviö yrittää levittää limaa minun naamaani. Tulen auttamaan sinua. Leiju ilmassa. Hyvä idea possu, sanoo kana. Mennään kuusta pois ja mennään jonnekin muualle, sanoo possu. Hyvä, niin mennäänkin!, vastaa kana. Ei, keksitään oma planeetta. Tehdään se vaikka jäästä. Ja meteoriiteistä. Kyllä, sanovat possu ja kana yhdessä. Mistä saamme jäätä?, kysyy kana. No, rakennetaan se sitten pelkistä meteoriiteista. Viiden tunnin päästä: On nälkä, syödään nyt. Kahden tunnin päästä: Hyvä, vihdoinkin syötiin. Olemme vasta puolessa välissä planeettaamme. !0 tunnin päästä: Nyt tämä on valmis. Ja niin he tekivät koko loppu elämänsä planeettoja.
 
Eläimet menivät kuuhun. He laskeutuivat kuuhun. He menivät ulos. He leijuivat avaruudessa. He näkivät kuusta maapallon ja auringon. He katsoivat ja ihailivat. Siellä oli niin kaunista kun tähdet loistivat kauniisti. He tapasivat robotin. Se osasi puhua, mutta vähän epäselvästi. Mutta hän näytti paikat ja kotinsa. He menvät ympäri kuuta. Ja robotti kertoi elämästään. He pelasivat palloa ja koripalloa. Mutta eidän piti jo lähteä kuusta maapallolle. Sitten elämä jatkui iloisina loppuun asti.
 
Olipa kerran keskikokoinen alus. Se matkasi yli universumin ja jäätelöbaarin. Eräänä päivänä Seppo Ilmarinen, aluksen tekijä, päätti mennä seikkailemaan Aloplaneetalle. Siellä oli yli 100...... avaruusoliota. Jee, jes ollaan Aloneplaneetalla, huusivat Tiinu ja Liinu. Kääk, asteroiodi, tule tänne. Soitetaan kuuauto apuun. Jos kuuautossa on ase tuhotaan se asteroidi. Ei, ei, ei! Se asteroidi olisi ollut avaruusalus, joka olisi tuonut kakkua. Mennäänpä takaisin Aloplaneetalle, sanoi Seppo Ilmarinen. Mitä, mitä, lämpömittari on sekunnin välein -10000 C ja +10000C. Ääk, kimppuumme hyökkää lautasarmeija. Nyt ne perääntyvät. Eräänä aamuna Seppo Ilmarinen keksi, että miten luetaan toisen ajatuksia. Ekana kokeillaan Tiinuun: sateenkaaria ja perhosia. Liinu sanoi: Hieno keksintö. Hei, me emme ikinä ole olleet Karkkilassa. Tuolla se on, mennään äkkiä. Onks tää luistinrata? kysyi Tiinu. Juuri niin, paitsi siellä luistellaan donitseilla. Ei ole hyvä idis. Lähdetään jo karkkilasta pois, sanoi Tiinu Vanhanen. Joo, sanoi Liin Sanhanen.
 
Kinin, kalin, koulun kellot soivat. Oppilaat ryntäävät sisälle. Opettaja Antti kysyy: Onhan kaikilla eväät? Oppilaat vastaavat yhteen ääneen: On! Opettaja ja oppilaat siirtyvät koulubussiin. Matka museoon alkaa. Koulubussi pysähtyy museon pihalle. Lapset juoksevat museoon. Pate, Teemu ja Siiri huomaavat aikakoneen. Pate, Teemu ja Siiri kipuavat aikakoneeseen. Ulkoa kuuluu suhinaa. Teemu sanoo: Olikohan tämä järkevää? Ystävykset katsoo ulos. Siiri huudahtaa: Katsokaa, laskeudumme kuuhun. Onko tuo lehmä? Saara kysyy. Teemu vastaa: Se on avaruuslehmä. Pate kysyy Teemulta ja Saaralta: Voitaisiinko jo lähteä? Teemu ja Saara nyökkäävät. Pian ollaan jo kotona. Ilta pimenee ja niin loppui tuo ikimuistoinen seikkailu.
Olipa kerran Robo man ja kukkonainen. Arvaa miten maapallo syntyi? Roboman haisi niin paljon. Joulusukka ja Kukkonainen ja lintujoukkari laskeutuivat aurinkoon. Hui kuinka kylmä. Mennään maahan. Eipäs, me ollaan jo. Mennään takas. Prum, polttoaine loppu. Ei kiinnosta. Ahaa muakaan ei. Moi, Indiana Jones, me ollaan avaruudessa. Jaa Roboman hyökkää. Ei kiinnosta. Aa, älä sittenkään. Ok, en hyökkää. Hyvä, moikka moikka. Ei moikka. Ei moikka. Lintujoukkari on rikki. Voi, voi. Ei haittaa. Haittaapas, voitaisko nyt liittyä kuvaan. Voidaan, hyvä. Ei hyvä. Okei, mennään kuvaan. No sitten emme voi liikkua. Ei niin. Muuten, missä maapallo on? Me ollaan maapallossa. Jaa, ei kiinnosta. Selvä, kuumaassa. Ei kiinnosta. A, ei muakaan. Mua kiinnostaa. Muakin. Älä matki. Oki, okei okkei. Älä. Okei, okei, okei, okei sä haiset. Miten niin, sanoi joulusukka. Häh, sanoi lintujoukkari. Bää ää, bääää älä okei okei böö no söö eli syö joo ham ham. Jätithän sinä minullekin. Joo, joo älä. Okei, okei, älä. Okke okke jee. Uusi sana mitä se tarkoittaa? Okei, hyvä me jatkamme ensi tarinassa.
 
Olipa kerran Hanna ja Elena. Hanna sanoi: Minulla ei ole tekemistä. Mutta Elana sanoi: Minulla on tekemistä. Hanna sanoi: Mitä tekemistä? No rakennetaanko rakettia, Hanna sanoi. Jooo, okei. Nyt hommiin. Jihuu. Kului minuutti ja raketti oli valmis. Hanna ja Elena meni pukeutumaan. Ne oli valmiita. Mennään, okei. Raletto pöo tosi nopea. Kaksi minuuttia kului. Hanna otti eväitään. Sitten kun ne laskeutuivat Elina näki robotin. Robotti sanoi: Mitä te teette täällä? Eeee, tultiin syömään eväitä. Ahaa, saanko minäkin. Et. No miksi ? No siksi. Aha, noniin. Aha, aha, noniin nyt syödään. Okei, he syövät loppuun asti. Sitten robotti sanoi: Matkustetaanko? Henna ja Elena sanoi: Jooo. Karkkimaailmaan, namia. Siellä oli tikkari, tuttifrutti ja kaikkea semmoisia. Karkkia, Henna sanoi, syödäänkö? Robotti sanoi: Ei. Henna sanoi: Miksi? No siksi. No miksi? Kun minä sanoin. Aha, no mennään. Okei, sen pituinen se.
 
Vasemmalle! Vielä hiukan! Tälläistä on avaruusaseman ja taikonautin keskustelu. Tarkemmin Beijingin avaruusaseman ja Zing Lingin keskustelu. Zing Ling on syntynyt vuonna 1987. Projektin päämies on amerikkalainen Tyler Hamill. Aluksessa on myös suomalainen tutkija Esa Honka. Hamillin apurina on yli sata henkilöä. Yli 20 ihmistä tarkkailee aluksen hapen määrää sekä laatua. Voi ei, olen unohtanut kertoa, että he ovat tutkimassa uutta planeettaa, Mirusta. Mirus voi olla jopa elinkelpoinen planeetta. Raketti on Chi08. Se painaa tuhansia kiloja. Polttoainetta tankattiin noin 10 000 litraa. Nyt siinä ei ole kuin kolmasosa jäljellä. Esa Honka työntää metallista keppiä kohti keskipistettä. Se on yli kolme metriä pitkä. Eli tosi pitkä. Miruksen rakenne on sopiva. Se on elinkelpoinen. He alkavat valmistella paluuta. Noin puolentoista vuoden päästä he palaavat maahan. He ilmoittavat: Nyt loppuu ahtaus, osa meistä muuttakoot Mirukselle. Näin osa ihmisistä muuttaa Mirukselle. Ihmiset eivät enää asu ahtaasti. Nyt 50 vuoden päästä Mirus on hieno planeetta.
 
Kiinnostavaa, mennään avaruuteen katsomaan kuuta. Hyvä, lähdetään heti. Emme me voi heti lähteä. Meidän pitää rakentaa avaruusalus. Aletaan heti hommiin. Avaruusaluksesta tuli hieno. Se oli soikean muotoinen ja siinä oli kirkkaat etuvalot. Matkaan sitten! Mutta matkalla meitä kohti lensi isoja asteroideja, jotka pystyivät rikkoa aluksen. Yritimmi kääntyä, mutta liian myöhäistä. Me tömähdimme johonkin isoon. Mutta miten nyt pääsemme kuuhun? En tiedä, ainakin avaruusalus on rikki. Voidaan tutkia tätä planeettaa kunnes korjaamme aluksen. Niin, ja löydämme kuun. Vau! Tässä on isoja kraattereita. Ja tässä. Ne ovat samanlaisia kuin kuussa pitäisi olla. Mutta hei, mitä jos tämä onkin kuu? Niin, näyttää ainakin samalta. Alus korjattu. Hyvä, mutta löysimme jo kuun. Mistä? Kuu on tässä, missä olemme nyt. Mutta hyvä, että alus on korjattu. Nyt voimme mennä iloisin mielin kotiin ja kertoa tästä muille.
 
Mehän olemme kuussa, kiljuu Hepo Hepokainen. Niin ollaan. Tylsää, paitsi ei enää. Tuolla on jalkapallovälineet. Mennään pelamaan! Okei. Hei, tuollahan on jalkapalloilija. Ei mennäkään, tutkitaan mielummin kuuta. Selvä. Minä lasken asteroideja, minä taas kuuautoja. Minä lasken tähtiä, vaikka en koskaan pääse pitkälle. Pääset, kun jaksat, sanoi apina. Muista, että mummo rakensi tämän aluksen. Niin rakensi, mutta suunnittelimme piirrokset. Tuolla mummo, mennän kiittämään häntä. Selvä. Hei mummo, kiitos kun rakensit avaruusaluksen meille. Olen avaruusmummo, minulla on hyppykengät, joilla voin hypätä avaruuteen. Okei? Olen laskenut 30... tähteä. Hienoa pahkasika. Se on vähän, tuumii norsu. No mennäänkö takaisin Maahan? Mennään vaan. Mennäänkö jo? Mennään jo. Kohta: Olen sankari! Niin ollaan, koska nukahdan. Yhtäkkiä kaikki nukahtavat ja palasivat maahan sankareina.
 
Eräänä päivänä kolme kaverusta Pete, Roope ja Kalle päättivät lähteä raketilla kuuhun. Ne kysyivät rakentaja Ronilta: Voisiko Roni rakentaa heille ikioman raketin? Kyllähän se sopii, vastasi Roni. Mutta sitä pitää ensin kysyä pormestari Aarnilta. Aarni sanoi: Tehän voisitte lähteä tapaamaan kuuauto Ramia. Niinpä parin päivän kuluttua Roni oli rakentanut uuden ja upean raketin. Pete, Roope ja Kalle lähtivät Ronin luokse katsomaan uutta rakettia. Lähtölaukaus tehtiin. Avaruudessa oli kiehtovaa. Pete, Roope ja Kalle olivat iloisia, kun ne näkivät ikkunoista upeita tähtiä ja planeettoja. Pian ne päätyivät perille. Kuuauto Rami tuli katsomaan ja näki vanhat ystävät Peten, Roopen ja Kallen. Pete, Roope, Kalle ja Rami leikkivät pitkään yhdessä. Mutta kuitenkin Peten, Roopen ja Kallen oli pian lähdettävä. Niinpä he lähtivät kotiplaneetalle. Kotona Aarni kysyi: Kuinka teillä sujui? Roope vastasi: Kyllähän meillä oli superhauskaa Ramin kanssa. Ja niin he menivät peiton alle nukkumaan.
 
Raketti nimeltä ES16 on lähdössä avaruuteen. Kaikki on kunnossa! Piip, piip se tarkoittaa, en saa selvää. Kuka tuon sanoi? Se on minun robotti, jonka nimi on prmxwedrprremix366564321. Kaikki on valmista! Aluksessa  on 90... litraa bensaa! Hyvä! Voimme lähteä avaruuteen! 3 2 1 nyt ! Prum Vrum Pröm !!!!! Olemme nyt kuussa. Hurraa! Yllättäen meteoriitti törmäsi heidän avaruusalukseen! Voi ei!! Kaikki aluksen vesi, jota oli tuhat litraa, leijui avaruuteen. Astronautti nimeltä Teemu Selänne hyppäsi veden perään. Pidä varasi Teemu! sanoi leipuri Lötkö. Ja leipoi ison pullapitkon ja söi sen 0.1 sekunnissa. Olipa hyvää. Kuuhun lensi mainos, jossa näkyi: Kimi Räikkönen ajaa Saturnuksen renkailla kello 15.30. Kaverit tilasi taksin. Kello 15.29 kaverukset olivat perillä. Tuolla on Kimi Räikkönen! Hurraa!! Kierros alkoi. 0.3 sekunnin päästä hän oli maalissa. Hurraa!! Kaverit lähtivät takaisin kuuhun. Kuussa SuperMonkey oli korjannut heidän aluksensa. Kiitos apina! Eipä kestä. Onpa kova nälkä, sanoivat kaikki yhteen ääneen. Leipuri leivoi kaikille isot tortut. Mutta apinalle banaanin makuisen. Olipa hyvää! Meidän pitää lähteä nyt kotiin. Moi moi! Maassa he olivat suuria sankareita.
 
Joonas, olemme kuussa. Jaa, mitä siellä on? Robotteja. Sitten Joonas tuli ja heitti voltin. Sitten Pekka sanoi: Hyi, mikä temppu. Jaa, ei ollut hauska. Jaa, mutta nyt mennään kuuhun. Joo, pompitaan. Okei, Joonas. Hei, Pekka, täällä on vettä. Jaaha, mennään uimaan Pekka. Eei, Joonas, nyt mennään aurinkoon. Okei, Pekka. Fujo, Joonas. Okei, Pekka. Sit menoksi Joonas. Okei Pekka. Perillä ollaan, Joonas. Okei, mennään ostamaan jäätelöä, sanoi Pekka. Sitten he menivät alukseen. Sitten Pekka sanoi Joonakselle: Mennään pois täältä. Okei, Pekka. Sitten ne lähtivät jonnekin. Sitten ne huomasivat, että he ovat robottimaailmassa. Sitten robotit valtasivat aluksen ja laittoi Joonaksen ja Pekan köydellä kiinni johonkin. Mutta Pekka rikkoi narun ja lähti karkuun robotteja. Kun Pekka oli päässyt maahan, hän sanoi: Miten Joonas pärjää kuussa?
 
Olipa kerran Noksu, Poksu ja Piksu. He asuivat Auringossa. Oikeesti niillä ei ollut yötä. Ja yhtenä päivänä he halusivat tutkia avaruutta. "Emme voi lähteä avaruuteen", sanoi Poksu. Miksi? Koska meillä ei ole rakettia. Rakennetaan se. Selvä! "Mutta mille planeetalle lennämme?", kysyi Noksu. "Emme lennä planeetalle, lennetään kuuhun!", keksi Piksu. "Jee, me lennetään kuuhun, kuuhun, kuuhun!""Ei niin nopeasti. Pitää rakentaa raketti. Mistä me saamme materiaalia? Muistatteko sen luolan? Siellä on kaikki materiaalitNyt aloitetaan! Nyt se on valmis. Nyt lennetään. Vau! Miten hienoa. Apua! Joku yrittää sammuttaa koneemme. Lennetään heti takaisin. Heippa. Hei, rakas koti. Kiitos että luitte tämän tarinan!
 
Olipa kerran astronautti. Lähti kuuhun huomenaamulla. Ja nyt oli aamu ja astro Nuutti lähtee kuuhun. Ja kaikki tulee katsomaan kun hän lähtee kuuhun. Häntä jännittää kuuhun lähteminen. Ihmiset sanovat astronautille, että lähde jo. Ja astronautti sanoo ihmisille, että minä lähden jo. Ja sitten astronautti lähti. Ja siellä oli hienoa. Astronautti sanoi, että täällä oli kivaa. Mutta sitten astronautti näki jonkun liikkuvan. Astronautti lähti heti katsomaan oliota. Sitten astronautti sanoi, että se oli vain pallo. Sitten astronautti lähti takaisin omalle planeetalle. Sitten hän oli perillä. Ja hän meni takaision omaan kotiin. Astronuttia alkoi janottaa. Ja hän meni ostamaan kaupasta lisää vettä.
 
Prrii! Koulun kello soi kouluun. Tänään aiheena oli avaruus. Opettaja kertoi, että he lähtevät avaruuteen retkelle. He lähtivät bussilla avaruusasemalle. Sen jälkeen he astelivat avaruusalukseen. He syöksyivät avaruuteen ja pian lapset laskeutuivat kevyesti kuuhun. Siellä oli avaruusrobotteja ja tosi kylmä. He lähtivät aluksesta avaruuspuvut päällä. Opettaja kertoi, miten maa syntyi. Kauan sitten tuli valtava alkuräjähdys! Mutta maa ei syntynyt siitä vaan valtavasta pölypilvestä, kertoi opettaja. Opettaja kertoi myös muutakin avaruudesta. Sitten he palasivat kouluun. He kertoivat kavereilleen koko jutun.
 
Takaisin alkuun
 
Jännittävä yö
Peetu on kotona yksin. Peetun isä on työmatkalla ja äiti työpaikan pikkujouluissa. Äiti oli sanonut, ota pizzaa kun tulee nälkä. Peetulla oli tylsää. Hän päättää lukea kummituskirjaa. Kun Peetun oli lukenut kummituskirjan hänelle tuli nälkä. Peetu meni keittiöön ja otti pienen palan pizzaa. Peetu meni pesemään hampaat, mutta ei löytänyt hammasharjaansa. Peetu etsi ja etsi, mutta ei löytänyt hammasharjaansa. Peetu katsoi vielä kaapista ja siellähän hammasharja oli. Kun hampaat oli pesty Peetu meni nukkumaan mutta ei saanut unta. Peetu ei eded löytänyt parasta unileluaan. Pian Peetun silmät sulkeutuivat ja Peetu nukahti.
 
Olipa kerran jänis, jonks nimi oli Jussi. Hänellä oli oma huone, joka oli tosi, tosi sotkuinen. Hän harrasti jalkapalloa ja jäätelön syömistä talvella. Eräänä iltana, kun hän luki kummituskirjaa häntä alkoi pelottaa. Hänestä tuntui aivan siltä, että kaikki tavarat alkaisivat elää. Lamppu syttyi itsestään. Jalkapallo alkoi kieriä lattialla. Kummituskirja alkoi lukea pelottavimpia tarinoita. Kengät alkoivat kävellä ympäri huonetta ja lelut leikkivät itsestään. Pelle huusi Jussille: Jos sinun huoneesi ei olisi niin sotkuinen, niin me emme kummittelisi. Silloin Jussi muuttui. Hän alkoi heti siivota huonettaan. Ja kun hän meni nukkumaan ei häntä enää pelottanut.
 
Olipa kerran pieni kani nimeltä Kaapo. Mutta eräänä päivänä Kaapon lempilelu oli kadonnut, se oli dinosaurus Rex. Kaapo etsi sitä joka paikasta. Dinoa ei löytynyt. Illalla Kaapoa harmitti vieläkin kovasti. Kun Kaapo oli mennyt syömään iltapalaa, äiti kysyi: Löytyikö sitä sinun dinoasi mistään? Kaapo vastasi surullisena: En. Vaikka etsin joka paikasta. Yöllä Kaapo heräsi. Hänen tyynynsä alla oli jotain kovaa. Kaapo nousi sängystä ja kurkisti tyynynsä alle. Siellä oli dinosaurus Rex. Kaapo oli innoissaan. Kaapo otti dinon syliinsä ja katsoi ulos ikkunasta. Aamulla Kaapo kertoi äidille, että dinosaurus Rex oli löytynyt.
 
Jänistä pelottaa, koska äiti ja isä olivat juhlissa. He tulevat vasta kahdeltatoista. Jänistä pelottaa. Hän katsoi ulos ja mietti, koska äiti ja isä tulee. Hän leikki ja pelasi, mutta se oli tylsää. Jänis ei jaksanut odottaa. Jänis luki kirjaa, mutta sekin oli tylsää. Jänistä alkoi pelottaa. Hän katsoi ikkunasta ulos ja tärisi pelosta. Ulkona oli pimeää ja ei ollut ketään. Hän teki kaikki läksyt ja leikki, kun isä ja äiti vihdoin tulivat juhlista kotiin. Jänis oli hyvin iloinen vanhempien näkemisestä ja pomppi heidän ympärillään.
 
Juhani oli lukenut kummituskirjaa. Häntä pelottaa koska kirjasssa kerrottiin pelottavasti. Ja sitä paitsi Juhanin vanhemmat eivät ole kotona. He ovat baarisssa. Kummituskirjassa Hubert-niminen kummitus soitti ovikelloa ja kidnappasi avaajan. Samassa ovikello soi. Juhani menee kiltisti avaamaan, koska äiti ja isä voivat olla siellä. Kääk! Juhani on yhtäkkiä pimeässä säkissä. Rosvot ovat siepanneet Juhanin. Nyt he vievät hänet pakettiautoon. Ryöstäjät ajavat jonnekin. Siellä he avaavat säkin. Miehet aikovat pyytää lunnaat, jotka ovat 10 000 euroa. Mutta poliisit tulevat koska Juhanilla on paikannuslaite. Miehet joutuvat vankilaan. Juhani muistaa vieläkin tuon illan ja yön.
 
Tylsää, kun ei pääse ulos, miettii jänis. Niiiin  sanoo aavemainen ääni. K-kuka olet ? Ei kuulu sinulle, haa-haa. Mikä olet? Ei se kuulu sinulle "hölmö". Mähän lausuin sen tyhmän kummituslorun. Niiin lausuiit. Ei mua kiinnosta. Jaa, sitten en katoa täältä koskaan. No, älä. Lausun sen ihme "poistolorun". Eeeeei! Kyllä, en jaksa enää sinua. No älä, mutta palaan vielä! Et uskalla. Uskallanpas! Tyhmä kummitus katosi, kun ärsytin sitä. Seuraavana yönä tapahtuu kummia. Huugi guugi huugi! Mitä täällä on ?! Kaksipäinen hämähäkki! Tyhmä hämähäkki, katoa! Niin katoan. Jänis herää pelästyneenä, kunnes tajuaa, että se oli unta.
 
Olipa kerran pupu nimeltä Jussi. Eräänä päivänä sen vanhemmat sanoivat: Meitä ei ole koko päivää. Miksi? Me mennään kylään. Jee, minä voin olla yksin miettää Jussi. Hei hei, me lähdetään! Oli jo yö ja Jussi meni sängyyn. Milloin äiti ja isä tulevat? Hei, mä keksin luenpas kummituskirjaa! Hui miten pelottavaa! Uuu ääk! Kuka on ikkunan takana ? Uuu. Drii! Siellä on kummitus. Huh, ei ollutkaan. Väsyttää. Menen nukkumaan. Seuraaavana aamuna Äiti Isä ! Miten kiva nähdä teidät. Näin loppuu tämä tarina.
 

Olipa kerran Pate -pupu. Hän oli yksin kotona. Oli jo myöhä ilta. Pate luki haamukirjaa. Hän lopetti lukemisen. Häntä alkoi pelottaa. Hän kulki ikkunan alle. Häntä alkoi pelottaa niin paljin, että hän pyörtyi. Sitten Pate keräsi voimia ja nousi maasta. Hän katsoi tähtiä. Niistä muodostui filmi. Siinä isäpupu ja äitipupu tulivat töistä ja pikkuPate tuli vastaan. Sitten äiti ja isäpupu koputtivat oveen. He veivät Paten sänkyyn ja lukivat hänelle autokirjaa.
 
Olipa kerran pupu Jussi. Jussi oli lukemassa kummituskirjaa. Onpa pelottavaa. Jussi katsoi ulos ikkunasta. Tulisiko isä ja äiti jo kotiin. Jussi huokasi, hän tiesi että kannattaa mennä nukkumaan. Keskiyöllä kummituskirjan haamu heräsi henkiin. Jussi kuuli kaameaa ääntä. Hui! Jussi hätkähti. Apua! Oikea haamu on minun huoneessa! Jussi piiloutui peiton alle. Hahaa, tänne haamu ei pääse. Mutta sitten hän muisti, että haamut voivat tulla tavaroiden läpi. Kääks! Jussi yritti mennä pakoon. Yllättäen haamu sanoi: Älä pelkää, haluaisin olla sinun kaveri. Jussi sanoi: Voihan minä. Kiitos, sanoi haamu. Eipä kestä. Mennnäänkö pelaamaa futista aamulla kentälle? kysyi Jussi. En minä voi, koska kaikki enee minun läpi. Harmi... Minä keksin, leikitään piilosta. Sopii, jos sinä opetat minua. Sopii, ensin jäänyt laskee kymmeneen, sillä aikaa muut yrittävät mennä piiloon. Okei! He leikkivät piilosta aamuun asti kunnes Jussin vanhemmat tulivat kotiin. Ja ainakeskiyöstä aamuun un Jussi ei saa unta niin he leikkivät haamun kanssa heidän lempileikkiään eli piilosta!!!
Olipa erran pupuperhe. Siinä perheessä asui pupuja. Siellä oli äitipupu, isäpupu ja vielä lapsipupu. Puput lähtivät kauppaan. Pikkupupu jäi yksin kotiin lukemaan jännittävää kummituskirjaa. Hän katsoi ikkunasta, että tulisivatko vanhemmat jo kotiin. Äkkiä pupu näki taivaalla kummituksen. Kummitus tuli pupun huoneeseen.Pupu säikähti kummitusta ja huusi: "Hui!". Kummitus sanoi: Älä pelkää minua. Äiti ja isä olivat tulossa. He menivät pupun huoneeseen ja näkivät, että pupu nukkui omassa sängyssään.
 
Eräänä iltana Jänis Töpöhäntä luki kummituskirjaa, joka oli hyvin pelottava. Hän luki ja luki, kunnes hä'n pelästyi. Jänis Töpöhäntä huomasi, että hänen vanhempansa olivat asioilla. Häntä pelotti todella paljon. Jänis Töpöhäntä meni ikkunansa eteen a odotti vanhempiaan. Töpöhäntä avasi ikkunan. Ulkona oli kylmä. Kylmät jääpuikot tippuivat maahan ja lunta tuprutti. Hän meni takaisin nukkumaan. Sitten kuului kova ääni. Jänis Töpöhäntä åelästyi, mutta se olikin vain lumi joka tippui katolta. Sitten hän nousi sängystä. Töpöhäntä leikki hanen jänöjussillaan. Pian sä ja äiti alasivat kotiin ja kaikki oli hyvin. Nyt Jänis Töpöhäntä sai unen. Myös hänen vanhempansa menivät nukkumaan.
 
Olipa kerran Jussi. Jussi katsoi kuuta a mietti jotain. Hän halusi mennä uimaan. Äiti sanoi: Voi, voi. Et sinä voi mennä koska huoneesi on tosi sptkuinen. Jussi sanoi: Saanko mennä kun huone on puhdas? Äiti sanoi: Okei. Jussilla kesti 15 minuuttia. Jussi meni äidin kanssa uimaan. Jussi ei osannut uida. Jussi meni seitsemän kertaa liukumäkeen. Äiti opetti Jussia uimaan. Jussi oli tosi iloinen. Jussi osasi uida hyvin. Maanantaina Jussilla oli uimakoulu, mutta uimakoulussa ei opeteltu sellaisia asioita mitä Jussi ei vielä opetellut. Jussi osasi uida. Äiti sanoi: Hyvä, hyvä. Jussi osas sitten uida. Sen pituinen se!
 
Olipa kerran pupu, joka osasi tanssia. Hän osasi vetää voltin. Sitten hän meni nukkumaan. Tuli aamu ja pupu karkasi kahdeksan harkoista. Pupu meni futiskentälle ja veti potkun. Se meni maalin ohi. Pupu meni hakemaan palloa. Sitten pupu meni kotiin. Pupun äiti sanoi: Miksi karkasit harkoista? Halusion mennä pelaamaan futista. Miksi? Mä halusin. Jaa. Pupu sanoi äidille: Heitä voltti. En mä osaa volttia, pupu. Jaa, sä olet surkea kaikessa. No, jaa, äiti sanoi. Pupu alkoi itkemään.Pupu heittää voltin. Äiti sanoi: Sä oot huono kaikessa. Jaha. Äiti, sä olert huono kaikessa. Kiitti pupu. Kiitti äiti, sä oot tylsä.
 
Anni-pupun syntymäpäivät
Huomenta, isoäiti, hihkaisivat puputytöt yhteen ääneen. Ella -pupu kysyi: Kenen syhytymäpäivä tänään oli? Äiti-pupu kertoi, että tänään on Annin syntymäpäivä. Pikkupuput onnittelivat Annia. Sitten he menivät ulos. He olivat ulkona lumisotaa. Pojat olivat ylivoimaisia. Sitten leikimme hippaa. Sen jälkeen menimme sisälle. Sisällä oli täytekakkua, lahjoja ja takka oli päällä. Mummi-pupu asetti sieän kukkapinnin Annalle.
 
Olipa kerran pieni pupu, joka halusi mennä juhliin. Pupun nimi oli Peetter. Peetter oli ujo. Eräänä päivänä pupu halusi mennä syntymäpäiväjuhliin. Sitten ovikello soi. Pupu huusi: Kuka siellä? Täällä on teidän äiti rouva pupu siis Anna. Sitten Anna sanoi Peetterille: Lähdetään pelaamaan Fifaa. Sitten Peetter sanoi: Sain Umut BuBulutin, se on maailman parhain pelaaja. Sitten äiti sanoi: Me saatiin syntymäpäiväkutsu. Peetter ja Anna huusivat: Jee, kivaa! Päästään juhliin, jee! Juhlat menivät hyvinja kaikki sujui hyvin. Sitten lähdettiin kotiin ja Peetter pelasi Fifaa ja sitten mentiin nukkumaan.
 
Olipa kerran pupuperhe. Perheeseen kuului äiti, isä, Anita, Annika, Alli, mummo, pikkuveli, Jussi, Ossi ja Ussi. Kaikki valmistautuivat syntymäpäivään. Äiti leipoi kakun. Anita, Annika ja Alli laittoivat hienoja ekkoja. Mummo kutoo huivin loppuun. Pikkuveli on innoissaan synttäritalkoista. Äiti toi kakun. Mitä ihmettä? Pikkuveli on kadonnut! Pitää löytää se! Hän on liian pieni. Etsikää kaikki pikkuveliä! He etsivät ja etsivät. Apua! Mitä me teemme? Pikkuveliä ei ole. Miten vietämme synttäreitä? Kaikki hätääntyivät. Koko ajan kuului: Missä? Miten? Milloin? Mutta pikkuveli istui ja katseli. Kukaan ei huomannut sitä. Äiti sanoi: Meille tulee kohta siili kylään. Kun pikkuveli kuuli sen, hän alkoi naureskella. Äiti katsoi alas ja näki pikkuvelin. Huh! Synttärit voivat alkaa! Lauletaan synttärilaulu! Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea vaan pikkuveli, paljon onnea vaan! Syödään kakkua. Mm hyvää. Hei, hei, oli tosi kivaa teidän kanssa.
 
Maan alla on sukujuhlat. Jälkiruoka on alkamassa. Osa lapsista on ulkona. Toiset lapset ovat sisällä leikkimässä Irma -mummo neuloo kaulaliinaa. Takkatuli leimuaa takassa. Sisällä olevien lasten nimet ovat Liisa, Anni ja Tuulia. Ulkona olevien lasten nimet ovat Janne, Lari, Niina, Tarja sekä Vilja. Martti ja Tero jutustelevat takan edessä. Irma -mummon kaulaliina on pian valmis. Se tulee Larille. Ulkona lapset leikkivät tömistystä. Katto rytisee uhkaavasti. Kukaan alhaalla ei kuule sitä, koska tytöt laulavat kovaa. Ulkona lapset alkavat tömistää lisää. Nyt alhaalla kuullaan ritinä. Ulkona oleva aikuinen siili sanoo: Ei kannata tömistää. Ritinä loppuu. Nyt sukujuhlat ovat loppuneet.
 
Olipa kerran Helena. Helenalla oli synttärit. Helena täytti kolme vuotta. Anita ja Anni tulivat synttäreille. Mummo teki Helenalle kaulahuivin. Kaulahuivi oli väriltään harmaa. Sitten laulettiin Paljon onnea. Sen jälkeen syötiin kakkua ja avattiin lahjat. Anni antoi lahjaksi nuken. Helelen sanoi nukkea ihanaksi. Sen jälkeen synttärit loppuivat. Kello kahdeksan äiti tuli hakemaan Annia. Helena sanoi moikks. Loppu.
 
Mennään ulos leikkimään. Siilipoika ja hänen isänsä lähtivät kävelylle metsään. Poika., jonka nimi oli Pikkusiili, huomasi, että hänen ystävänsä olivat tulleet myös ulos leikkimään. Pikkusiili rakensi lumiukon ja leikki hippaa. Hetken päästä Pikkusiili huomasi oven puunjuuressa. Mutta kun Pikkusiili oli avaamassa ovea, sä huusi, että piti lähteä kotiin. Ensin Pikkusiili ajatteli, että jäisi puistoon, mutta päätti tulla takaisin huomenna. Nyt he olivat kotona ja tuli yö. Aamulla Pikkusiili lähti takaisin metsän ovelle. Kun Pikkusiili oli metsässä, hän avasi oven. Oven takana oli suuri pupuperhe. Perheenjäseniä oli paljon. Joku tyttö tuli kysymään minulta: Missä sinun lahjasi on? Mutta eihän minulla edes ollut lahjaa. Mietin hetken että mitä teen. Mutta sitten kuului: Pikkusiili, missä sinä olet? Minä tunnustin, että lähdin tänne aamulla, ja kerroin myös, että minulla ei ole lahjaa heille. No se ei ollut ongelma. Isä hommasi lahjan. Ja niin me menimme juhliin ja annoimme lahjan. Sitten menimme kotiin. Kävimme heillä usein kylässä.
 
Olipa kerran kaniperhe. Kaniperheeseen kuului kahdeksan kania. Kanien nimet olivat Sampo, Bambu, Pami, Luigi, Marko, Liisu, Tiinu, Liinu. Oli vain yksi päivä jouluun. Kanit tekivät lumiukon. Sitten tuli mäyrä. Mäyrällä oli lahja. Mäyrä antoi lahjan lapsille. Mäyrän nimi oli Lauri. Lauri oli heidän isoisä. Lapset avasivat lahjan. Lahjassa oli keksejä. Keksit olivat hyviä. Sitten oli kahviaika. Äiti oli leiponut kakun. Sitten tuli joulu ja kaikilla oli kivaa.
 
Olipa kerran pojat. Pojat harjoittelivat esitystä. Nimittäin niillä oli esitys koulussa. Toinen pupuista sanoi: Miksi tämä on huono esitys? Toinen sanoi, että tämä on mahtava esitys. Ne riitelivät. Sitten äiti huomasi, että lapset riitelivät. Sitten äiti sanoi lapsille: Lopettakaa riitely. Lapset tottelivat äitiä. Sitten äiti sanoi: Nyt nukkumaan. Yön jälkeen pojat riitelivät taas. Sitten äiti sanoi: Nyt kouluun. 24 minuutin päästä puput olivat koulussa. Oli pupujen aika esittää. Yksi pupuista sanoi, että ne olivat unohtanu tehdä loppuun. Sitten ope sanoi: Nyt tulee Vilma-merkintä. Siitä lähtien puput eivät unohdellut. Loppu.
 
Jee! huutaa jänis, kun se löytää pienen lumiliukumäen. Hei, katsokaa, täällä on lumiliukumäki ! Samaan aikaan maan alla: Kauanko vielä joudumme tehdä juhlavalmisteluja? Niin kauan, että kaikki on ihan valmista. Selvä, milloin kaikki on ihan valmista kysyy isoäiti. Silloin kun sanon. Ai jaa, milloin sanot sen ? Silloin kun kaikki on valmista! Aijaa. Ymmärrätkö nyt, mitä tarkoitan? Joo, pyyh! En, krooh! Joo, pyyh! Ymmärsitkö !? En, tai siin kyllä. Samaan aikaan ylempänä: Tylsää, haluan jo kotiin. Et pääse vielä, koska siellä on teille pieni yllätys, mitä vielä valmistellaan. Jee, yllätys, rakastan yllätyksiä! Pirrr! Pirrr! Hei, minun puhelin soi! Haloo, kuka siellä? Tule omaan kotiisini, terveisin salainen henkilö. V-voin tulla. Mitähän siellä on ? Kohta näet. Alhaalla: Jee, juhlat meillä siin vain meille! He viettivät koko loppupäivän leikkien, syöden ja pelaten pelejä. Kun siili lähti juhlista, se totesi, että ne olivat parhaat juhlat moneen vuoteen.
 
Eräänä päivänä metsästä kuului meteliä. Puput rakensivat lumiukkoa. Sillä oli oranssi nenä, puusta tehty luuta kädessään ja hiilestä suu, silmät ja napit. Mutta mikä tuolla puun juuressa on? Sehän on jonkinlainen ovi. Minneköhän se mahtaa viedä. Taidanpa mennä katsomaan. Tuumasta toimeen, kävelin lumihankea pitkin ovelle. Oven yläpuolella oli kyltti, jossa luki isoilla kirjaimilla: Tervetuloa. Menin sisään ovesta ja eteeni aukeutuivat portaat. Kävelin portaat alas ja eteene tuli toinen ovi, jonka takaa kuului ääniä. Menin sisään ja eteeni tulivat syntymäpäivät. Hauskaa, huusin ja riensin mukaan. Kun kerran olin syntymäpäivillä niin päätin pitää hauskaa. Leikin muiden kanssa ja söin ihanaa kakkua. Syntymäpäivillä oli hauskaa ja aika alkoi olla siihen suuntaa, että oli aika lähteä kotiin. Ilta oli ollut hauska ja minua alkoi väsyttää, joten yöunet maistuivat loistavasti ja näin kauniita unia koko loppu elämäni.
 
Olipa kerran typpi nimeltä Typy. Hänellä oli 1678 sisarta nimeltä Jäpä, Häpä, Säpä, Käkä, Koo, Soo, Moo, Loo, Kiki, Kii, Oo, Vee, Pöö, See ja paljon muita. Eräänä päivänä oli Kolseyön synttärit. Sen kunniaksi kaikki muut tekivät taikaportin. Mutta uusuu päätti tehdä kekkosia. Hän meni taikaportista sisään. Siellä hän rakensi talon, jossa oli 10 miljoonaa ansaa. Ensin Kolseyö meni vuoristorataan. Sitten hän lentää kuuhun. Sitten koitti se päivä, kun Kolseyö tuli taikaportaaliin. Mutta Kolseyö oli katsonut, kun taloa oli rakennettu ja hän räjäytti kaikki ansat talosta niin että hän räjäytti koko talon. Taikamaasta tuli kuuluisa. Nyt kaikki olivat rikkaita pupuperheessä. Kun kaiku taikaportaalista levisi Espanjaan niin jotkut jätkät räjäyttivät taikamaan. Siksi he joutuivat 10 000 vuodeksi vankilaan. 
 
Olipa kerran iloinen pupuperhe. Pupuilla oli tulossa Nellin syntymäpäiväjuhlat. Pupuäiti kutsui muutkin lapset syömään. Lapset kajauttivat Nellille kunnon syntymäpäivälaulun. Kesken viimeistä osaa talon katto hajosi. Voi, voi, miten me saadaan kattoa korjttua? Eräs Simo Siili näki tilanteen. Simo sanoi: Minä osaan korjata teidän kton ehjäksi. Kiitos paljon!sanoi isoäiti, kun katto oli ehjä. Simokin sai tulla mukaan juhliin. Talossa oli kovin herkkä katto, joten katto meni uudestaan rikki. Koko porukka auttoi korjaamaan kattoa. 10 tunnin päästä katto oli kuin uusi. Hurraa!, kaikki sanoi.
 
Olipa kerran pupuperhe. Yhdellä pupulla on huomenna syntymäpäivät. Hän ei osannut valita, ketkä hän kutsuisi syntymäpäiville. Äiti sanoi pupulle: Kutsu vaikka kaikki kaverisi. Pupu sanoi: Hyvä. Pupu kutsui kaikki hänen kaverit. Pupu ei olisi jaksanut odottaa huomista. Sitten äiti tuli sanomaan: Tulkaa kaikki puput syömään kakkua. Puput sanoivat: Tämä kakku on hyvää. Meillä on jano. Äiti sanoi: Minä annan vettä sinulle. Pupu halusi kylmää vettä. Pupu joi sen tosi nopeasti. Sitten pupu halusi lisää vettä. Äiti antoi hänelle lisää vettä ja pikkupu oli siitä iloinen. Sitten äiti tuli sanomaan: Tulkaa kaikki syömään! Ja kaikki tulivat syömään.
 
Sikuriinan synttärit ovat tänään. Tupa on täynnä vieraita. Vieraita on paljon. Peetu ja Eepi olivat Sikuriinan serkkuja. Sikuriinan mummo kutoo Sikuriinalle villasukkia. Oveen koputetaan ja Sikuriina avaa oven. Emma ja Emmi astuvat sisään ja ojentavat lahjan. Kului jonkin aikaa ja alettiin syödä. Äkkiä Sikuriina huomaa, että Eetu on poissa! Pikku Eetu oli mennyt piparikaapille kun kukaan ei ollut huomannut. Viimein pikku Ettu löytyy ja Sikuriina ystävineen voi lähteä ulos. Ulkona lapset tekevät lumiukon. Kun lumiukko on valmis, he menevät lämmittelemään. Pian juhlat loppuu ja vieraat poistuu.
 
Olips kerran onnellinen pupuperhe. Perheeseen kuului kolme lasta. Perheen nuorin on Milo. Se on vasta kaksi vuotta. Perheessä on myös viisivuotias tyttö, jonka nimi on Iida. Iidalla oli isosisko, jonka nimi oli Anniina. Iidan synttärit olivat tulossa. Äitipupu kysyi Iidalta: Ketkä haluat kuysua syntymäpäivillesi? Iida vastasi: No, tietenkin minun parhaimmat kaverini ja isoäidin sekä soisän. Iida kutsui myös kaksi kivaa serkkua, jotka olivat kaksoset nimeltä Elina ja Alina. Sitten hän kutsui siiliperheestä erään Villen ja naapurista Annan, Viivin ja Roosan sekä vielä Kaisan ja Petran. Kun Iida oli kertonut, ketkä hän kutsuisi, äiti alkoi tehdä Iidan kanssa kutsukortteja. Korteista tuli hienot. Iida kävi isosiskonsa Anniinan kanssa viemässä kaikille kortit, kun äiti puolestaan laittoi Milon nukkumaan. Pian Iida ja Annika palasivat. Iida kysyi äidiltä: Milloin ne minun syntymäpäivät ovat? Äiti vastasi: Huomenna iltapäivällä kello kolme ja loppuvat kello viisi eli kestävät kaksi tuntia. Koko pupuperhe päätti mennä nukkumaan. Aamulla Iida nousi ja lähti herättämään äitiä. Kun koko perhe oli herännyt, äiti sanoi; Nyt lähdetään syömään aamupalaa. Kun aamupala oli syöty, alettiin jo koristelemaan synttäreitä varten. Kello alkoi jo lähestyä kolmea. Kaikki alkoivat laittaa juhla-asuja päälle. Hetken kuluttua vieraita alkoi jo tulla. Kaikki vieraat olivat jo tulleet paitsi Viivi. Hetken päästä Viivikin tuli. Kaikilla oli hauskaa. Ulkona tehtiin lumiukkoja ja leikittiin lumisotaa sekä sisällä tanssittiin ja laulettiin ja vielä syötiin kakkua. Pian synttärit loppuivat. Iidan mielestä ne olivat maailman parhaimmat synttärit. Onko sinulla ollut koskaan niin kivoja syntymäpäiviä kuin Iidalla?
 
Matkakertomus Me lähdimme Caranian saarelle. Saimme huoneen 14 b isovanhempien läheltä ja läheltä myös uima-allasta. Ja siellä oli biljardi. Me kävimme neljä kertaa ruokapaikassa nimeltä Las Camelias ja se oli kivaa koska sai ottaa mitä vaan ruokaa mitä siellä oli. Ja siellä oli myös sellainen krokotiilipaikka, missä oli 100-kiloinen krokotiili ja viisi metriä pitkä ja 41-vuotias. Siinä se oli.
 
 
 
 
 

 

 

 

 Pääsivulle