Etusivu Esittely Koirat Pentuja Kasvatit Kuvia Uutiset Vieraskirja

    



Ajatuksia kasvattamisesta

Rottweiler on lukumäärältään rotuna suuri ja sinne mahtuu useita eri orientaatioita, mikä on rikkaus. Samoin koiria menee hyvin erilaisille ohjaajille, joten ei liene keneltäkään pois, että rodun sisältä löytyy koiria erilaisiin tarkoituksiin. Myös rotumääritelmä kuvaa Rottweilerin monipuolisuuden.

Meille Rottweiler on ollut ja tulee aina olemaan ensisijaisesti työkoira, jonka ominaisuudet tulee olla objektiivisesti mitattavissa. Ulkomuodollisesti sen tulee täyttää rodulle asetetut tunnuspiirteet; työkoiran ominaisuuksia ei kuitenkaan juurikaan voi mitata esimerkiksi näyttelysaavutuksilla.

Ensin pitäisi sitten määritellä työkoira.

Mielestämme työkoira on eläin, jonka fyysiset ja psyykkiset voimavarat ovat helposti otettavissa ihmisen hyötykäyttöön. Sen tulee olla rasitusta kestävä, mahdollisimman terve, omata kyky normaaliin yhteiseloon ihmisen kanssa ja vieläpä pitkäikäinen.

Samoin sen tulisi omata hyvä vitaliteetti eli elinvoimaisuus, käyttää ravintonsa tehokkaasti, astua, synnyttää ja hoitaa pentunsa ilman jatkuvaa tarkkailua.

Työkoiran tulisi omata koiraeläimelle tyypilliset vietit rotumääritelmään ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseen peilaten.
Alun perin Rottweiler on ollut karja laumaa ja ihmisen omaisuutta vartioiva työkoira. Siksi sen ohjattavuuden ei tarvitsekaan olla samaa luokkaa kuin esim. paimenkoiralla.

Erityisen tärkeänä pidämme nartun ominaisuuksia ja taustaa. Nartun leima jälkeläisissään on lähes poikkeuksetta vaikuttavampi peilatessa luonne- ja työominaisuuksia. Hyvä on myös muistaa, että luonnossa vain alfa-eläimet lisääntyvät ja omaavat lajin säilymisen kannalta tarvittavat ominaisuudet. Siksi jalostusyksilö ei koskaan saa olla heikko tai arka.

Samoin on yhdistelmän suunnittelussa tärkeää jalostusyksilöiden tausta, erityisesti niiden ominaisuuksien suhteen joita kukin kasvattaja haluaa omassa kasvatustyössään tuoda esille. Koirien tulee kantaa näitä ominaisuuksia vahvasti sekä ilmiasussaan että geneettisesti.
Kansankielellä sanottuna jalostusyksilön täytyy olla hyväsukuinen. Koiralla, joka itse esittää toivottuja ominaisuuksia, mutta jonka tausta on näiden ominaisuuksien kohdalla kovin puutteellinen, on harvoin merkittävää arvoa jalostuksellisesti.

Usein keskustellaan myös siitä mikä koe, testi, näyttely tai jalostustarkastus toisi rottweilerista sen oleellisen esiin.
Totuus taitaa olla, ettei sellaista yksittäistä koetta tai testiä olekaan. Vuosia koiraurheilua harrastaneina, satoja kokeita ja harjoituksia tehneinä ja seuranneina, olemme entistä vakuuttuneempi tästä.

Aika ajoin meilläkin herää ajatus saksalaisen jalostustarkastuksen tuomisesta Suomeen. Kuinka toimiva on järjestelmä, jossa suojelutulos on lähes jalostusvaatimus, voidaan tarkastella esim. tänne tuotujen saksalaisten koirien kautta. Voisikin todeta, että yhtä harvassa ovat "helmet" niissä kuin kotimaisissakin koirissa!

Ovatko testit ja kokeet sitten täysin vailla jalostuksellista aspektia ja siten vain koiran ja ohjaajan yhteistä harrastamista? Vastaus on mielestämme jyrkkä ei.

Se, että koira on kyetty kouluttamaan esim. jonkin PK-lajin voittajaluokkaan ja kilpailemaan siellä menestyksellisesti ja tasaista tulosta tehden, kertoo jo jotain koiran fyysisistä ja psyykkisistä ominaisuuksista.
Sen on täytynyt kestää satoja rankkoja treenejä ennen kuin tähän on päästy; eri kentillä, eri maastoissa ja eri sääolosuhteissa lähes ympäri vuoden. Sen henkistä kapasiteettia ja viettikestävyyttä on koeteltu, mahdollisten koulutusvirheidenkin yli on pitänyt päästä.

Mielestämme tällainen "reality-testing" antaa koiran terveydestä, fyysisestä ja psyykkisestä, huomattavasti kattavamman tietomäärän kuin PEVISAN vaatimat kolme tutkimustulosta. Siksi pyrimme käyttämään jalostukseen vain yksilöitä, joilla tämä työnäyte on.

Tietenkään mikään testi tai koe ei ole aukoton eikä tuloksen saavuttaneita koiria voi siten pitää pelkästään tulostensa perusteella jalostusyksilöinä. Mielestämme testit ja kokeet toimivat kuitenkin osaltaan suuntaa antavina.
Työ- tai viranomaiskäytössä olevalla koiralla vastaava näyttö voi olla todellisista työtehtävistä.

Samoin on aina tärkeää muistaa, että uroksen jalostusarvoa ei suoraan tulos- tai näyttelyluettelosta voi nähdä, vaan sen tulee täydentää nartun ominaisuuksia sekä anatomisesti että luonteellisesti ja olla suvultaan tälle sopiva.

Vielä jotain pentueidemme kasvuolosuhteista ja ruokinnasta.

Varsinaisia kenneltiloja meillä ei ole, tosin koirilla on oma tarha sisällä ja ulkona. Aikuiset koiramme asuvat siellä missä muutkin perheenjäsenet.
Toimimme muutenkin ns."kotikennel"-periaatteella, eli kaikki pennut kasvavat keittiössämme. Uskomme tämän takaavan harrastuskoiran-alulle parhaat mahdolliset lähtökohdat tulevaisuutta silmälläpitäen.

Ruokinnassa suosimme mahdollisimman luonnonmukaista ravintoa. Elikä puolet on hyvälaatuista nappulaa ja toinen puoli raakaa lihaa ja esimerkiksi riisiä, makaronia tai puuroa. Myös pennuille annetaan raakaa lihaa pieniä määriä heti alusta alkaen. Käsityksemme on, että pelkän kuivaruoan syönti läpi koiran elämän altistaa sen esim. monille sisäelin sairauksille ja allergioille, joita tässäkin rodussa valitettavasti on.

Tässä siis lyhyt katsaus tämänhetkiseen ajatusmaailmaan suhteessa Rottweileriin ja sen kasvatukseen. Mitään absoluuttista totuutta se ei sisällä, eikä tulekaan sisältään. Mielestämme kasvattaminen on prosessi, jatkuvasti muuttuva ja monimuotoinen. Siksi sen tulee pysyä liikkeessä ja avoimena uusille ajatuksille, säilyttäen kyvyn itsereflektioon. Muuten kehitys pysähtyy.


 


    

Webdesing: Saara Leinonen                           © Heidi Helin P. 0400 900 821 - Jarkko Johansson P. 0400 706 419 -    - e-mail: musanterin@kolumbus.fi