SchH3 IPO2 HK3 BH Musanterin Afrodix "Poju"
s. 30.06.1992-2002

A 0/0
KÄY2

e. HK3 TK2 Sasmina
i. SF KVA HK3 Weiferin B
anda

Koiranet

 

 

Pojun piti alunperin tulla entiselle miehelleni harrastuskoiraksi, mutta kun ei mitään näkynyt tapahtuvan, aloin treenata koiran kanssa itse. Koira oli tuolloin kaksi vuotias ja elänyt siihen saakka ns. kuin pellossa. No olihan sillä toki kotitottista otettu, mutta kuitenkin.
Koiran kohdalla piti kirjaimellisesti paikkansa sanonta "harjoittelu on lahjattomia varten..." Henkilöhaussa edistyttiin tosi nopeasti sen jälkeen kun saatiin treenit ensin käyntiin. Haukkukin tuli heti kuin itsestään, mitä jaksoin ihmetellä, kun edellisen koiran kanssa oli ollut tässä ajoittain ongelmia.

Parhaat saavutuksemme haun puolella ovat kellokisojen kolmas sija -98, ja neljäs -99 sekä palveluskoirien SM-haun sija 12. vuonna -99. Oli muuten silloin hakukokeen paras rottweiler.
Suojelusta innostuimme vuonna -96. Menin aluksi pelkästä uteliaisuudesta Hämeenlinnan Kennelkerhon suojelutreeneihin. Siellä maalimies kuitenkin huomasi koiran lahjakkuuden tälle saralle ja pyysi mukaan SPL itä-uudenmaan ala-osaston treeneihin. Siitä se sitten lähti.
Uskon että koiran olisi suojelussa saanut osaavamman ohjaajan käsissä paljon pidemmällekin. Tosin voittajaluokan koulutustunnus suojelukokeesta on jo sinänsä rottweilerille erittäin hyvä saavutus. Niin vaativa tämä laji on.
Meillä tämä tunnus tuli siinä ensimmäisessä ja ainoassa voittajaluokan kisassa. Kylläkin jouduin nöyrtymään ja antamaan koiran Jarkon ohjattavaksi kaksi viikkoa ennen kisoja. Mutta oli se kuitenkin "mannaa" katsella kuinka koira toimi ja kuunnella tuomarin arviointi koiran viettiominaisuuksista..."rohkeus, kovuus, taistelutahto erinomaiset !"

Voi hyvin olla, että poju on ollut ns. elämäni koira. Se on näyttänyt minulle käytännössä, että kun koira on rohkea ja tervepäinen, ei sillä mene suojelut ja haut sekaisin. Kotona se on mitä rauhallisin, mutta treeneissä syttyy hetkessä toimintaan.

Loppukesällä -02 kohtasi perhettämme murheellinen tapahtuma. Keskellä päivää Poju oli lähtenyt pihaltamme "karkuteille", eikä sitä lukuisista etsinnöistä huolimatta enää koskaan löydetty. Pahinta oli epätietoisuus Pojun kohtalosta; oliko jäänyt auton alle, oliko joku varastanut tms. jää ikuiseksi arvoitukseksi. Samaa en soisi kenenkään kokevan.
Positiivista oli tuolloin jälleen kerran huomata koiraharrastajien yhteishenki ja avuliaisuus hädän hetkellä. Monet olivat ne ystävät ja tutut jotka aikaansa ja vaivojaan säästelemättä haravoivat maastoja kanssamme. Tuhannet kiitokset kaikille!


 

    

Webdesing: Saara Leinonen                           © Heidi Helin P. 0400 900 821 - Jarkko Johansson P. 0400 706 419 -    - e-mail: musanterin@kolumbus.fi