Julkaistu Borderi 12/2006

JÄLJESTÄMINEN


Lähdin mielenkiintoiselta kuulostavalle jälkiluennolle helmikuussa 2006 aivan ummikkona. En tiennyt lajista mitään ennakkoon. Luennoitsijana toimi Vesa Kuosmanen, joka on moninkertainen SM- ja MM-mitalisti. Viime vuonna hän sijoittui jäljellä SM-hopealle. Hän omistaa Musketeer's-kennelin, joka kasvattaa saksanpaimenkoiria. Luento oli elävästi esitetty ja todella kiinnostava.

Hyvä jälkikoira

Hyvän jälkikoiran kasvattaminen ja kouluttaminen kestää kolmisen vuotta. Silloin siitä näkee sen kyvyt eikä sitä enää paljoa pysty parantamaan. Kaikki koirat eivät ole loistavia tai edes hyviä jälkikoiria eikä niistä sellaisia saa. Yksinkertaisesti kaikki rodut eivät sovi jäljestämiseen eivätkä kaikki "hyvän rodun" edustajat ole hyviä jälkikoiria. Osa on huippuja, osa keskivertoja ja osa ailahtelevia. Koiraa ei näin ollen pidä yli- tai aliarvioida. Koiran kykyjen suhteen pitää olla rehellinen. Hyvällä jälkikoiralla on luontaiset taipumukset jäljestämiseen. Vesan mielestä hyvä jälkikoira muun muassa jäljestää suu kiinni, jolloin se voi täysillä käyttää nenäänsä.

Jäljestystä ajattelevan on syytä valita pentu tarkoin. Tärkein kriteeri on se, että pentu on todella ahne. Vesa itse on sitä mieltä, että pentu, joka ei itse osaa emän nisille, ei ole elinkelpoinen. Hänen mielestään tällaisella pennulla ei ole elämänhalua eikä sillä ole myöhemminkään luontaisia taipumuksia mihinkään.

Sukutaulu on myös tärkeä pentua valittaessa. Tuloksiin ei kuitenkaan kannata tuijottaa, vaan kiinnittää huomiota pennun vanhempien tapaan työskennellä jäljellä.

Pennun opettaminen jälkikoiraksi

Jälkeä voidaan alkaa harjoitella heti, kun pentu tulee kotiin ja maa on sula. Pennun kanssa voi harjoitella hyvinkin usein, jos pentu sen kestää. Nurmikolle tallataan neliö, jonka sivujen pituus on yksi metri. Vasempaan "alanurkkaan" pystytetään paalu eli siltti, mitä käytetään jäljellä jäljen aloitusmerkkinä. Siltin kohdalle laitetaan paljon pieniä makkaranpaloja. Lisäksi makkaraa laitetaan ruudun reunoille, kuitenkin neliön sisäpuolelle ja vähemmän ruudun keskelle siten, että koko ruudussa on makkaraa. Makkaraa on noin koiran yhden aterian verran. Sanomattakin on selvää, että koiran on oltava nälkäinen, kun se alkaa etsiä herkkuja ruudusta.

Pentu saa nähdä ensimmäisen kerran, kun makkaraa laitetaan ruutuun ja sitä jopa kutsutaan ruudusta. Koira tuodaan paalun luo ja rauhoitetaan pitämällä sitä pannasta kiinni, kunnes se asettuu. Tuulen suunnan on oltava takaa ruutuun mennessä. Koiralla pitää olla niin pitkässä hihnassa, että se pääsee noin 1 - 1,5 metriä ruudusta ulos. Koira oppii erottamaan tallatun alueen ja palaa nopeammin ja nopeammin takaisin ruudun ulkopuolelta. Jonkin ajan kuluttua koira pitää nostaa kesken etsinnän pois ruudusta, jottei se pääse syömään ruutua tyhjäksi.

Kun yhtä ruutua on harjoiteltu tarpeeksi, voidaan vähintään viiden metrin päähän tehdä uusia ruutuja. Ruutujen välillä ei saa kävellä suoraan, vaan aina pitää kulkea kiertotietä.

Kun koira on tajunnut ruudun idean eli pysyy ruudussa, aletaan ruutua kaventaa suorakaiteeksi, sitten suorakaiteesta kapeaksi kolmioksi ja sitten suoraksi jäljeksi. Koirat ovat erilaisia tarvittavien toistojen määrässä. Yksi tarvitsee vain 15 kertaa, toinen voi tarvita 50 kertaa.

Suora jälki

Suoralla jäljellä siltin kohta tallataan aina hyvin ja sen kohdalle laitetaan aina makupaloja. Suoralla tallattavan askelen pituus on noin jalkaterän mittainen. Joka askelelle laitetaan makkaranpala. Merkitystä ei ole sillä, missä kohtaa askelta makkaranpala on, kunhan se on varmasti askelen kohdassa. Jäljen lopussa tekijä hyppää kunnon sivuhypyn pois jäljeltä, jotta jälki loppuu selvästi. Jäljen pituus on alkuun noin 20 metriä. Pituus ei saa olla lyhyempi, jotta koira oppii ja pääsee jäljen "sisälle". Koira tuodaan siltille ja rauhoitellaan ennen sitä. Sen tulee aina olla levollinen jäljelle lähdettäessä eikä sitä saa "viritellä", jottei se paineistu jo ennen jälkeä - se paineistuu joka tapauksessa jäljen aikana. Koiraa ajetaan alkuun lyhyellä, noin metrin mittaisella liinalla. Jos koira eksyy jäljeltä, pysähdytään ja annetaan sen itsensä miettiä kaikessa rauhassa. Tärkeää on se, ettei koiraa koskaan kiskota ja nypitä liinalla! Jos koira ei millään löydä takaisin ja on vähän "lukossa", voidaan sitä korkeintaan auttaa astumalla askel oikeaan suuntaan.

Makupaloja aletaan vähentää joka askelelta, kun koira on ymmärtänyt idean. Joka askelesta edetään siten, että makupaloja on vain joka 3. askelella, sitten joka 5. askelella jne. Luvun on oltava pariton siksi, ettei koira oppisi heti alkuun menemään vain yhtä puolta jäljistä. Kun makupalat ovat jo aika harvassa, voidaan jättää kokonaan tyhjiä välejä ja laittaa sitten makkaroita taas joka 3. askelelle. Näin koira pysyy koko ajan terävänä ja motivoituneena.

Kulman opettaminen

Suoralle jäljelle laitetaan ensin makupaloja joka askeleella, kunnes pidetään noin 10 metriä ilman. Koira menee jäljen päähän ja siitä tietysti useimmiten yli. Ohjaaja tulee perässä, laittaa makupalan viimeiseen askeleeseen, mistä koira palattuaan takaisin sen löytää. Tätä tehdään muutama kerta. Sitten tehdään kulma niin, että ensin on muutama metri tyhjää, sitten nameja. Koira oppii etsimään jäljen päässä ja löytää uuden tien! Ohjaaja tietää jäljen päättymispaikan siitä, että sen kohdalla on merkkinä ohut teräskeppi, jossa on teippiä. Keppi on aika sivussa, ettei koira haista sitä. Kulmat eivät ole koiralle vaikeita, suorat ovat.

Ohjaajan toiminta jäljellä

Ohjaaja on jäljellä vain välttämätön paha. Ohjaaja määrää ainoastaan vauhdin ja pitää kiinni liinasta. Vesa kertoi, että koiran opettaminen omaan rytmiin saattaa viedä parikin vuotta, mutta siinä pitää olla kärsivällinen. Ohjaaja vain menee omaa vauhtiaan, vaikka koira kiskoo. Vesan mukaan koira oppii kyllä. On erittäin tärkeää, että ohjaaja pitää vain kiinni liinasta, mutta hän ei saa kiskoa tai nykiä koiraa, jos se poistuu jäljeltä. Koiran on saatava keksiä asia itse. Koira ei ymmärrä liinasta kiskomista eikä opi siitä mitään, vaan päinvastoin kuormittuu ja paineistuu. Siitä tulee tietenkin epävarma eikä se kiskomisen ja siihen liittyvän torumisen pelossa uskalla enää tehdä mitään. Moni hyvä koira on pilattu kärsimättömyydellä ja rankaisuilla. Aivan sama on liinan nyppimisen kanssa. Monet ohjaajat nypläävät liinaa koko ajan. Joka ainoa nyppäisy vain häiritsee koiraa kuin sähköisku. Siksi on opeteltava pitämään liinasta kiinni koko ajan samasta kohdasta, vaikka koira tulisi luokse. Sotkeutunut liina pitää ilman muuta rauhassa selvittää.

Ohjaaja ei myöskään saa puhua mitään - ainoastaan antaa lähtökäskyn. Kaikki ohjaajan toiminta vain häiritsee koiraa jäljellä. Jos koira alkaa makoilla jäljellä, odotellaan rauhassa vaikka tunti. Jos mitään ei tapahdu sittenkään, voidaan liinaa alkaa kiristää, mikä tuntuu koirasta epämiellyttävältä ja saa sen nousemaan ylös.

Koiran toiminta jäljellä

Koiran pitää antaa työskennellä rauhassa ja paineetta. Sen ei tarvitse syödä joka makkaranpalaa, jos se vain jäljestää. Koira syö mitä syö ja sillä selvä. Sellaisia koiria on, jotka eivät pysty syömään jokaista palaa; joko koiralla ei ole nälkä tai sen pää ei sitä kestä. Koiran ei myöskään tarvitse mennä siksakia joka askelen kautta. Se voi ajaa myös vain toista puolta, kunhan se pysyy jäljellä. Häiriötekijöitä eli ohjaajan sivulla tai takana käveleviä henkilöitä on hyvä käyttää, jotta koira tottuu puhe- ja kävelyääniin ja mukana kulkeviin ihmisiin. Ohjaajan tulee sen sijaan keskittyä täysin koiraan, eikä hän saa alkaa seurustella muiden kanssa.

Koiran kanssa ei saa edetä liian nopeasti, jottei koira kulu puhki. Sen tulee olla "valmis" vasta noin kolmen vuoden harjoittelun jälkeen.

Esinetunnistus

Esineiden löytämisen Vesa opettaa koiralle aina erikseen, vaikka kotipihalla. Koiralle pudotetaan esineitä pihalle sen nähden. Koiran löytäessä esineen se käsketään maahan, jonka jälkeen se palkitaan hyvin. Esine voi olla vaikka makupalapurkki, joka avataan koiralle palkaksi. Koira saa esineellä maatessaan samalla levätä. Toisaalta sen on mentävä maahan, vaikka olisi kuinka märkää. Palkan pitää olla tällaisesta suorituksesta aina todella hyvä.

Esineen tunnistus yhdistetään jälkeen vasta kun jäljestys sujuu hyvin.

Vesan treenitapa

Vesa treenaa jaksoittain. Hän harjoittelee vaikeahkoja jäljestämisiä pari viikkoa ja pitää sitten kunnon tauon. Vaikeiden jälkien sekaan tehdään myös helppoja koiran pään takia. Vesa pitää aina harjoitellessaan makupaloja jäljellä koiran motivaation takia, vaikka koira olisi kuinka kokenut. Jäiset mahalaukun palaset ovat erinomaisia, koska koira joutuu todella pysähtymään ja syömään ne rauhassa. Sen jälkeen se joutuu jatkamaan oma-aloitteisesti.

Vesa harjoittelee aina tuoreella jäljellä, koska se on paljon vaikeampi hajun levitessä ympäristöön. Kilpailuissa jälki on aina vanhennettu, mikä on koiralle helpompaa. Hän vaatii aina koiran tarkkaa pysymistä jäljellä. Jos koira kulkee nenä ilmassa, hän pysäyttää sen aina. Metsäjälkiä hän tekee harvemmin, sillä pellolla pystyy paremmin opettamaan.

Harjoitukset tulee suunnitella huolellisesti. Sopiva paikka pitää katsoa valmiiksi ja suunnitella harjoitus hyvin. Harjoituksen tulisi aina onnistua. Sen ei tarvitse onnistua sataprosenttisesti, vaan 70 prosenttiakin on ihan hyväksyttävä suoritus. Jos suoritus menee ihan pilalle eikä koiraa oikein huvita jäljestää, se viedään eleettömästi kotiin eikä anneta juurikaan ruokaa. Seuraavana päivänä koira viedään takaisin samaan paikkaan ja tehdään uusi jälki, jolloin koira saa ruuan. Vesa kertoi, että hänellä oli kerran yksi koira, jota hän ei tällä metodilla saanut toimimaan. Kaikki muut koirat ovat ymmärtäneet jujun nopeasti. Vesa palkitsee koirat hyvästä työstä aina pallolla jäljen päässä, jotta koira saa kunnolla purkaa paineet pois ja isolla ruoka-annoksella autolla. Hän on sitä mieltä, että kovasta työstä on saatava kunnon palkka ja tekemättömästä työstä ei anneta palkkaa. Pitää kuitenkin muistaa, ettei koira ole kone ja että silläkin on huonoja päiviä.

Epäonnistuneen harjoituksen jälkeen on aina mietittävä, miksei harjoitus onnistunut. Syitä voi olla monia. Koiran motivaatiotaso voi olla alhainen, siltä on vaadittu liikaa sen osaamiseen ja jaksamiseen nähden, se voi olla sairas tai jälki on liian vaikea, etenkin, jos sillä on aina ajettu vain helppoja jälkiä. Jälki voi olla myös liian helppo, jolloin koira kyllästyy eikä viitsi sitä ajaa. Pakotteita koiralle ei saa koskaan käyttää, koska ne vain turhauttavat koiraa ja saavat sen epävarmaksi. Pakottamalla ei koirasta tule hyvää jälkikoiraa.

Vesa treenaa aina vain sulalla maalla ja pennun kanssa aina kunnon ruohossa. Lumijälkeä hän ei aja.

Luennosta referoi Oili Kantola
- jutun asiakohdat on tarkastanut Vesa Kuosmanen

Takaisin artikkelisivulle