TOKO

 

En oikein tiedä, mistä innostukseni tokoon sai alkunsa. Jo pikkulikkana opetin naapurin koiraa tekemään kaikenlaisia temppuja. Siihen aikaan ei vielä ollut agilitysta tietoakaan...

Olen koko ikäni himoinnut omaa koiraa. Pete ei oikein ollut innostunut, mutta suostui kuitenkin, kun tapasi borderterrierin. Itse olisin halunnut bordercollien, sakemannin tms TODELLISEN tokokoiran, mutta Petelle kelpasi vain borderi. Ja sehän kelpasi sitten minullekin; pääasia, että koiran sain.

Terrieri on itseasiassa helppo koulutettava sen ahneuden ja saalistusvietin takia. Se tekee mitä vain saadakseen lihapullia ja on nopea, kun tiedossa on saalis, vaikkapa tennispallo. Käskemällä terrieriä ei saa tekemään mitään, sillä sillä ei luontaisesti ole halua miellyttää ihmistä muuta kuin hyötymismielessä. Onhan se jalostettu tekemään itsenäisesti työtä kettuluolassa, jossa se ei tarvitse ihmisen apua.

Kaikilla kolmella koirallemme olen tokoillut. Wilman pilasin tosin tyystin, koska en ymmärtänyt ollenkaan koiran motivoinnin merkitystä. Siltä kerta kaikkiaan loppui into palkan vähäisyyden takia. Sain kyllä sen toimimaan tiettyyn pisteeseen asti, mutta sen jälkeen tuli stoppi. Seuraaminen on sille todella vaikeaa ja epävarmaa. Sen kanssa pääsin voittajaluokkaan ja sain sieltä vielä hyviä kakkostuloksiakin.

Lopetin Wilman kanssa, kun Leevi tuli. Sen kanssa aloitin aivan eri lailla, motivoimalla ja kehumalla. Siitä tulikin aivan tokohullu. Se menestyi erinomaisesti avoimeen luokkaan asti. Sen jälkeen tein jotakin todella typerää.

Leevin hermorakenne on huono. Se ei kestä painetta yhtään, vaan purkaa sen hurjaan haukuntaan ja pyörimiseen. Se ahdistuu, kun lähden sen luota pois esimerkiksi paikallamakuussa ja lähtee perään. Tässä tein ensimmäisen ja suurimman virheeni sen kanssa, mikä romutti luottamuksen paikallamakuuseen lopullisesti. Alkuun Leevi pysyi hyvin paikallaan makoilemassa. Kerran sen lähtiessä paikaltaan neuvoi vieraileva pk-kouluttaja viemään sen takaisin ankarasti ja moittimaan sen lyttyyn. Seuraavaksi sitä alettiin kiusata heittämällä palloa sen edessä ja vaadittiin sitä edelleen olemaan paikallaan. Sen piti myös maata paikallaan muiden koirien touhutessa ympärillä. Seurauksena oli valtava ahdistuminen. Se ei kerta kaikkiaan pystynyt olemaan paikallaan. Mitä enemmän sitä moitittiin ja kiusattiin, sitä epävarmempi siitä tuli. Tässä vaiheessa vasta tajusin, että tuo tyyli ei toimi. Aloin viedä sitä vain rauhallisesti takaisin ja harjoittelin rauhallisessa paikassa. Se alkoikin toimia harjoituksissa, mutta ei kisassa. Kilpailutilanne on sille todella rasittava ja se purkaa oloaan haukkumalla ja riekkumalla. Siksi olen vähitellen luopunut kilpailemisesta. Suurella vaivalla sain sen evl-luokkaan, missä emme ole kilpailleet. Nykyään harjoittelen sen kanssa kyllä, sillä se osaa kaikki liikkeet, mutta kilpailuun emme enää taida mennä. Tästä opin, että oma koira pitää tuntea ja tietää, mitä sen kanssa kannattaa tehdä; kukaan ulkopuolinen sitä ei voi kertoa.

Topin kanssa olen yrittänyt todella tehdä parhaani hitaasti ja kärsivällisesti. Sen hermorakenne on kohdallaan, mutta se on varovainen. Sille ei saa koskaan näyttää harmistumistaan edes eleellä, saati sitten sanoilla. Nyt se alkaa näyttää erinomaiselta. Sillä on erittäin hauskaa ja se on hyvin motivoitunut. Kevättalvella 2004 saimme erikoisvoittajaan vaadittavan ykköstuloksen pisteillä 283.

Yritän pysyä kärryillä kaikista uusista suuntauksista ja imeä oppia kaikkialta. Erityisen opettavaisia ovat olleet vierailevat kouluttajat, tokoleirit Messilässä sekä valmennusryhmän treenit kuunteluoppilaana.

Olen tottelevaisuuskoulutusohjaaja ja kouluttanut aiemmin paljon Päijät-Hämeen Kennelkerhossa. Se on kaikille roduille tarkoitettu harrastekerho, jossa on myös pidemmälle ehtineitä tokoajia. Erityiskiitoksen tokovinkeistä ja motivoinnista haluan antaa Peltosen Maikulle, joka kilpailee shelttiensä kanssa samassa kerhossa.

olen järjestänyt muutamia tokotapaamisia. Tässä rodussa on vain yksi valio, Heinosen (silloisen Simstedtin) Maaritin Foxforest Hurricane eli Joonas, joka tuli valioksi jo monta vuotta sitten vuonna 1994. Nykyisin bordertokon huippua edustaa Enqvistin Christa, joka on kilpailuoikeudet evl:ssa borderi Hoodin kanssa. Christa on ollut myös maajoukkue-edustaja kultaisen noutajansa Rockyn sekä bc VIPin kanssa ja on toiminut myös tokomaajoukkueen johtajana. Christa on antanut meille todella paljon: loistavia ohjeita, kärsivällisyyttä, aikaa ja ennen kaikkea kannustanut! Kiitos siis Christalle: jos ikinä saan Topion valioksi, on se pitkälti hänen ansiotaan.

Lyhyesti: tavoitteeni on todella saada Topi valioksi! Ja silloin tarjoan kakkua kaikille kaikille.... !

Päivitys 2007: Nyt se on totta: Topista tuli tottelevaisuusvalio 18.2.2007!! Kiitos kaikille treenikavereille, mm Maikulle ja Ninalle! Erityiskiitos Petelle, joka aina auttoi ja tuki sekä Christalle, jolta sain todella kullanarvoisia ohjeita ja tsempitystä! Ja todellakin - kakkua on tarjottu ihan kaikille, noin 30-40 ihmiselle... ;) Kiitos lukemattomista onnitteluviesteistä ja lahjoista, muistan ne kaikki lopun ikääni.


Takaisin sivun alkuun