Konehuone

Hinaajahöyrylaivan kunnostaminen, lyhyt oppimäärä

Heti ensialkuun voinee satunnainen kulkija ihmetellä sitä kummallista voimaa tahi suoraa hulluutta joka laittaa pienen joukon kunnostamaan lähes satavuotiasta ruosteläjää. Oikeastaan kaikkien meidän taustalla oli sotkeentuminen erään höyryveturin kunnostamiseen. Kävi kuitenkin niin hullusti että veturi sitten aikanaan valmistui ja pienellä porukalla oli vielä intoa jäljellä. Niinpä moninaisten vaiheiden jälkeen päädyttiin kaikki laivanvarustajiksi.mureakuha

Tässä vaiheessa elettiin vuotta 1996 ja laiva näytti ulkoapäin joko kaunottarelta tai hirviöltä, riippuen paljolti katsojan silmästä.Muutama ohikulkija kehtasi jopa kysellä että olimmeko romuttamassa vai peräti kunnostamassa laivaa. Olipahan tuonsävyiseen puheeseen syynsäkin sillä laiva oli ehtinyt ruostua telakan maaperällä jo 15 vuotta ilman että kukaan kävi huolehtimassa. Iskuryhmämme "spirit" ei moisesta tietenkään laantunut. 

lootuaEnsimmäisinä töinä käytiin hakemassa läheiseltä essolta olutta. Itse laivan parissa purettiin sisältä kaikki lahonnut sisustus jo pelkästään palovaaran takia. Kattilahuoneen "painolastista" löytyi mm.uudenkarheita ikkunaventtiileitä ja muutama vuosien saatossa kadonnut työkalu. Samanaikaisesti alkoivat työt myös rungon parissa ja sitä työtä on sitten vaihtelevalla innolla riittänyt aina tähän päivään saakka. Pelkän rungon kunnostamiseen meni siis karkeasti arvioiden 4 vuotta. Tänä aikana ei laivan sisällä tapahtunut oikeastaan mitään suurempaa muutosta. Tässä vaiheessa osa porukasta menetti uskonsa joten kunnostustiimin henkilöstö hupeni minimiin. Hetken tyhjäkäynnin jälkeen alkoi sitten taas tapahtua.

nostoVuoden 2000 aikana laivan yläkansi leikattiin ruorihytin takaa auki ja päästiin valmistelemaan uus-vanhan kattilan asentamista paikoilleen. Alkuperäisen kattilan kohtaloksialusta  oli muodostunut tiisselimiesten polttopilli jolla kattila oltiin leikattu raakalaismaisesti paloiksi. Tässä vaiheessa höyrykone nostettiin ulos kun katsottiin että sen halkeamien korjaaminen olisi siten helpompaa. Ei tarvitse olla raketti-insinööri ymmärtääkseen koneeseen jätetyn veden käyttäytymistä talven aikana. Eivätpä ainakaan edelliset laivanvarustajat tätä ymmärtäneet. Valuraudan halkeamat korjannut hitsari antoi sentään takuun, kestää ainakin paineettomana. Sitten nostettiin kone takaisin paikoilleen ja päästiin sovittamaan kattilaa paikalleen. Kattilaa varten oli tehty uusi peti sen halkaisijan mukaan, tästä huolimatta kesti tunteja saada se lopulliseen oikeaan kohtaansa.

koneHöyrykoneen kunnostamiseen toi sopivaa lisäjännitystä kiinniruostuneiden mäntien ja luistien irroitus. Nyt voi ainoastaan unelmoida siitä kuinkapata paljon helpompaa tämän päivän kunnostustyö olisikaan mikäli kone olisi edes jollain tavalla suojattu viimeisen ajon jälkeen. Jossain vaiheessa, kun kone oli vielä ulkona, kokeiltiin irroittaa matalapainemäntää sijoittamalla maanpintaan tuettu pullotunkki suoraan männän alle. Männän olisi luullut liikkuvan mutta itseasiassa koko koneen toinen pää nousi männän pysyessä edelleen paikallaan. Irroittaminen onnistui sitten aikanaan kun uskallettiin käyttää yksinkertaisesti enemmän voimaa.

Kesällä 2001 saatiin rungon kunnostus päätökseen. Hiekkapuhallus, pohjamaalaus ja sitten väriä pintaan. Ja silmää hivelevän kaunishan siitä sitten tuli. Seuraavan syksyn ja talven aikana kunnostettiin kaikki kattilan ja koneen sekä toimilaitteiden venttiilit valmiiksi odottelemaan lämpimämpiä ilmoja.

Kesän 2002 aikana maalattiin kansirakenteet "gutsetin punaisella" ja peräkansi "myrkynvihreällä". Samaisena kesänä aloitettiin myös sisätilojen ruosteenpoisto sekä maalaus. Perähytti saatiin pohjatöiden osalta valmiiksi mutta kone & kattilahuone jäi vielä kesken. Muita yksittäisiä töitä olivat potkurin akselin siirto paikalleen, jumittuneen peräsimen irroitus ja peräsinkoneiston viimeistely. Syksyn aikana saatiin vielä J.L. Runeberg varustamolta arinarautoja ja Tampereelta tulitorven pääty ja suuluukku toiseen tulitorveen. Talven aikana ollaan kuljeteltu koneen kankia ja laakereita Pasilan talleille harjausta ja kiilloitusta varten. Mutta tässä vaiheessa toivotellaan kaikille hyvää joulua ja antoisaa uutta vuotta.  Talven aikana saatiin kaikki koneen irtonaiset kanget sekä monet muut isommat ja pienemmät osat kunnostetuiksi ja odottamaan asennusta. Maaliskuun lopulla pidettiin kevään ensimmäiset talkoot. Auringon paisteesta huolimatta puuskittainen tuuli pyrki tekemään ulkotyöt epäinhimillisiksi, joten tyydyimme siivoamaan ja järjestelemään paikkoja laivan uumenissa. Samalla pohdiskeltiin pohjaventtiilien ja pohjaventtiilien suojaritilöiden asennusta. Kattilan ulospuhalluksen pohjaventtiili eli sellainen kartioventtiili muodostaa tällä hetkellä jonkinsorttisen ongelman. Ilmeisesti molemmat sekä runko että "porkkana" ovat soikeita tai toisin sanoen joka suuntaan kieroja. Hiominen tahnan kanssa ei ole tuottanut mainittavaa tulosta. Seuraava keino on taitaakin olla hiomatyökalun sekä uuden porkkanan tekeminen sillä entinen on tulossa hyvää vauhtia venttiilin rungon läpi.
Kevät/kesä 2003. Ulospuhalluksen pohjaventtiilin kunnostus onnistui sitten lopulta hieman epätavallisella tavalla, nimittäin onnistuimme täyttämään sisäkartion pintaan uutta ainetta kaarijuottamalla pronssin päälle CuSi(Kupari Pii) lisäainetta. Täytön jälkeen molemmat kappaleet, kartio sekä runko sorvattiin mittaansa ja sitten vielä kevyt hionta hiomatahnalla. Pohjaventtiilien suojaritilät tehtiin valmiiksi reijitetystä 3 mm haponkestävästä teräksestä ja uskotaan että se kestää seuraavaan telakointiin saakka. Viimein 3. Heinäkuuta koitti vesillelaskupäivä ja 250 tonnin autonosturin sekä suuren lavetin avustamana köli kosketti vaimeata aallokkoa samana päivänä klo. 11.56. Viisi tuntia kestänyt nostourakka päätti siten parin vuosikymmenen mittaiseksi venähtäneen telakka käynnin. Lauantaina 5. Heinäkuuta lähdimme hinaaja Götan hinauksessa kohti laituripaikkaamme verkkosaaressa. Merimatka sujui mainiosti mutta Sörnäisten ja Kulosaaren välinen silta esti Götan kulkemisen. Jouduimme jättämään laivan kalasatamaan troolarien joukkoon ja sovittiin että seuraavana päivänä tulisi pienempi hinaaja viemään meidät paikalleen.Götan varustamo teki kuitenkin karhunpalveluksen ja lupasi järjestää hinaajan vasta ensi viikoksi. Loppumatka sujui kuitenkin hienosti apuun värvättyjen ystävien avustuksella, entisen merivoimain yhteysaluksen kyljessä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt otetaan hieman lomaa ja sitten aloitetaan kone- ja kattilatyöt että päästään ensi kesänä omin konein liikenteeseen.

27.09.2004

Kesä meni ja syksy tuli, kattilaan ei saatu painetta eikä siten konekaan vielä herännyt unestaan. Menneen kesän työt konehuoneen puolella jäivät vähiin ja siihen syynä konemestarin ansiotyöt mm. kuusamossa, tampereella. Jotain kuitenkin saatiin aikaan nimittäin konehuoneeseen koneen ja kattilan välille tehtiin kovasti putkituksia. Saimme valmiiksi injektorin, konesyöttöpumpun ja vesilasien kupariputket. Vailla ihmeempiä putkentaivutusvempeleitä taivutimme putket hienon hiekan ja happi-asetyleeni pillin tuoman lämmön avulla. Kattilan tulipesiin hankittiin uusia ja vähän käytettyjä arinarautoja sekä tulipesien suuluukut. Pikkuhiljalleen saatiin haalittua kokoon myös kulkuvaloja, sivulyhdyt, mastovalo ja perälyhty. Aivan loppukesästä päästiin sitten puutöiden makuun ja rakennettiin takahyttiin lattia. Tätä kirjoitettaessa etuhytin lattia on vielä rakenteilla.