SYNNYTYS

Kissat ovat hyviä synnyttäjiä ja kasvattaja voi yleensä paljolti luottaa siihen, että kissa tietää miten toimia. Kuitenkin kasvattajan apua joskus tarvitaan ja toisaalta on kasvattajan vastuulla huolehtia olosuhteista, joissa kissa synnyttää. Huomioimalla kissan luonnollisen käyttäytymisen ja vaistot varmistat sujuvan synnytyksen ja pentujen normaalin kehityksen. Emokissan omistajasta oudolta vaikuttava käytös on yleensä aivan normaalia, ja monet häiriöt synnytyksissä johtuvat kissalle sopimattomista olosuhteista. Ennen ensimmäistä synnytystä kannattaa kysellä neuvoja kokeneemmilta kasvattajilta mm. pentujen elvytyksestä, synnytyksen normaalista kulusta ja siitä, milloin mahdollisesti kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Ota myös etukäteen selvää, miten pääset tarvittaessa eläinlääkäriin.

Pesä kannattaa laittaa valmiiksi hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa, viimeistään noin 60. raskausvuorokautena (esimerkki synnytyspesästä). Emo harvoin asettuu pesään ennen synnytyksen alkamista, mutta monet käyvät petaamassa ja järjestelemässä pesää moneen kertaan jo hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Pesää suunniteltaessa kannattaa muistaa kissan lajityypillinen käyttäytyminen: Kissa synnyttää koloihin, luoliin tai vaihtoehtoisesti esim. heinäkasaan. Riittävä näkösuoja on tärkeä, jotta emokissa pysyy rauhallisena pentujen kanssa pesässä.

Materiaalina pahvi on hyvä, koska se toimii lämmöneristeenä. Jos huoneilma on lämmin, se tuntuu viileältä, ja viileämmässä huoneessa se pitää lämmön paremmin pesässä. Vaikka laatikkoa ei pysty pesemään, se yleensä pysyy riittävän siistinä yhden pentueen ajan. Mikäli laatikkoa haluaa käyttää useaan kertaan, materiaalina voi olla puu tai muovi. Tällöin tulee pesän pohjalla olla riittävästi eristävää materiaalia aseteltuna niin, että kissa ei pääse kaivelemaan sen alle, koska pohjamateriaali on kova ja kylmä.

Tärkeimmät huomioitavat asiat synnytyspesää suunniteltaessa ovat riittävän näkösuojan tarjoaminen emolle sekä pentujen lämpötalous. Yleensä synnytyksen alettua emo haluaa hakeutua kaappiin, peiton alle tai muuhun suojaisaan paikkaan. Synnytyspesän tulisi olla sellainen, että kun emon synnytyksen alettua sinne laittaa, se asettuu rauhallisena synnyttämään. Voit tehdä laatikon suurehkosta pahvilaatikosta. Jos laatikon asettaa pöydän alle, kaappiin tai muuhun riittävän suojaisaan paikkaan, siihen ei välttämättä tarvitse tehdä kattoa. Laatikon ei tarvitse olla kovin suuri, mutta siinä pitää olla riittävästi korkeutta, jotta emo pystyy siinä kunnolla seisomaan. Liian suuresta tai avonaisesta laatikosta lämpö karkaa helposti.

Kissanpennun varhaiskehityksessä kaksi tärkeintä asiaa ovat ravinto ja lämpö. Pentu ei pysty itse säätelemään lämpötalouttaan vaan on täysin riippuvainen emon ja ympäristön lämpötilasta. Pesässä lämpötilan tulisi useimpien suositusten mukaan olla 27-30 astetta. Pentuhuoneen lämpötilan ollessa vähintään 24 astetta tämä on helppo saavuttaa pelkästään emon oman ruumiinlämmön avulla. Jos huoneenlämpö on kovin alhainen, tarvitaan yleensä apukeinoja riittävän lämpötilan säilyttämiseksi. Lämpötila vaikuttaa suoraan pentujen painon kehitykseen ja emon kuntoon: mitä alhaisempi ympäristön lämpötila, sitä suurempi osa ravinnosta kuluu pelkästään lämmitykseen.

Pesän pehmukkeena voi käyttää lähes mitä tahansa pehmeää materiaalia. Yksi harvemmin Suomessa käytetty tapa tehdä pesä on täyttää pahvilaatikko paperisilpulla tai pienillä paperitolloilla. Kissat ovat herkkiä monille kemikaaleille, joten paperin pitäisi olla täysin myrkytöntä. Useimmat käyttävät pyyhkeitä, tyynyjä tai esim. vanhoja täkkejä. Synnytyksen ajaksi alusia kannattaa varata vähän reilummin, koska osa niistä kastuu läpimäräksi. Jos emolla on tapana peitellä pennut alusten alle, on turvallisinta käyttää kevyitä ja ilmavia pehmukkeita, niin ei ole vaaraa pentujen tukehtumisesta. Täsmälleen laatikon kokoinen litteä tyyny toimii myös hyvin, koska pennut eivät pääse valumaan sen alle.

Synnytyspesän reunojen tulisi olla niin korkeat, että pennut eivät pääse putoamaan tai ryömimään laatikosta. On makuasia, miten korkeat laidat laatikossa on. Emo pääsee kyllä kulkemaan laatikkoon. Laatikon reunojen korkeudesta riippuu, miten pian pennut pääsevät ulos laatikosta. Alle 3-viikkoisena pentujen tulisi pysyä pesässään. Jos pennut lähtevät pesästä liian aikaisin, ne ovat alttiina onnettomuuksille, niiden paino ei nouse normaalisti ja emo stressaantuu joutuessaan jatkuvasti huolehtimaan pentujen keräilemisestä. Jotkus pennut viihtyvät pesässä jopa 5-viikkoisiksi. Kun pennut pääsevät pesästä pois, tulee myös huolehtia, että ne pääsevät takaisin. Pennut eivät yleensä myöskään opi sisäsiistiksi ennen 4-5 viikon ikää, ja emon on helpompi huolehtia pentujen tarpeista, kun ne ovat yhdessä paikassa.

Kun pesä on valmiina ja synnytys lähestyy, on aika varata muut synnytystarvikkeet. Eri kasvattajilla on erilaisia tapoja hoitaa synnytystä; jotkut puuttuvat asiaan mahdollisimman vähän, toiset osallistuvat ja auttavat emoa enemmän. Jotkut emot osoittavat selvästi haluavansa oman ihmisen avuksi synnytykseen. Synnytyksen yhteydessä voi tarvita ainakin seuraavia tarvikkeita: elektroninen keittiövaaka pentujen punnitsemiseen, desinfiointiaine käsille ja välineille, pieniä froteepyyhkeitä pentujen kuivaamiseen ja elvyttämiseen tarvittaessa, talouspaperia (synnytys voi olla sottaista puuhaa), muistiinpanovälineet, sakset ja roskis. Synnytys voi alkaa vauhdikkaasti, joten on helpompaa, jos kaikki on valmiina käsillä. Lisäksi monet kasvattajat käyttävät vauvoille tarkoitettua letkumallista limaimuria pennun hengitysteiden avaamiseen (saa apteekeista). Kasvattaja voi joutua katkaisemaan pennun napanuoran. Koska tämä tapahtuu parhaiten kynsillä nirhaamalla, voi kynnenaluset desinfioida Betadine-liuoksella (vihreä pullo). Myös pennun napanuoran tynkä suositellaan usein dipattavaksi Betadine-liuokseen, koska tämän on huomattu ehkäisevän pennuille hengenvaarallisia napatulehduksia.

Vaikka liika hygienia normaalioloissa voikin olla haitaksi, emo ja pennut altistuvat synnytyksen yhteydessä ja sen jälkeen erilaisille tulehduksille. Huolehdi siis riittävästä käsihygieniasta ja pidä synnytyksen ympäristö puhtaana. Desinfiointiainetta kannattaa käyttää synnytyksen yhteydessä ja käsien desinfiointiin pentuja käsiteltäessä, muuten riittää hyvä siivous. Se, miten paljon altistaa pienet pennut vieraiden mahdollisesti tuomille pöpöille, on jokaisen itse päätettävä. Toiset haluavat rajoittaa vierailuja varsinkin kissatalouksista alkuaikana, toiset taas haluavat pentujen ja emon tottuvan vieraisiin alusta alkaen. Hyvä nyrkkisääntö voisi olla, että pari ensimmäistä viikkoa pentuja käsiteltäisiin vain desinfioiduin käsin.

Kissan normaali kantoaika vaihtelee 62-68 vuorokautta. Yleensä kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, mikäli viimeisestä astumisesta on kulunut 68 vrk, eikä synnytys tunnu käynnistyvän. Toisaalta jos pennut syntyvät ennen 62 vrk, ne vaativat erityishoitoa ja alle 60 vrk ikäiset keskoset eivät yleensä ole elinkelpoisia, vaan menehtyvät muutaman päivän sisällä.

Synnytyksen alkamista on lähes mahdoton ennakoida. Joillakin naarailla tulee ns. limatulppa päiviä tai tunteja ennen synnytyksen käynnistämistä, mutta ei kaikilla. Varmasti synnytyksen tietää käynnistyneen vasta kun naaraalla on ensimmäiset kunnon supistukset (video supistelusta). Naaraalla voi olla ns. esisupistuksia jopa päiviä ennen synnytystä, niissä maha kovettuu yllättäen, muuttaa muotoaan tai pennut "muljahtelevat" mahassa. Synnytyksen kesto voi vaihdella hyvinkin paljon. Joillakin naarailla ensimmäisistä supistuksista alkava supisteluvaihe kestää useita tunteja ennen ensimmäisen pennun syntymää. Yleensä naaraan vointi on hyvä mittari sille, ovatko asiat kunnossa. Naaraalla voi myös näkyä vaalea kupla, joka ei vielä ole pennun pussi. Yleensä kuitenkin siinä vaiheessa kun sikiövettä tulee ulos, ei ensimmäisen pennun syntymään enää mene kauan. Kun pentu näkyy, tulisi sen yleensä syntyä puolen tunnin sisällä. Kuitenkin pentu voi selvitä vaikka se olisi synnytyskanavassa kauemminkin. Kissalla on täysin normaalia, että pennut tulevat jalat edellä. Jos pentu tulee pää edellä, kestää yleensä kauemmin ennen kuin se näkyy kunnolla, mutta pään tultua ulos loppuosa pennusta tulee melko helposti. Kun pentu tulee jalat edellä, voi pään tuleminen kestää ja varovasti pentua oikeassa asennossa vetämällä supistusten tahtiin voi auttaa pitkittynyttä synnytystä. Jokaisen pennun jälkeen tulee yleensä istukka. Jos istukka jää sisälle ja pentu roikkuu napanuorasta, napanuora kannattaa nirhata kynsillä poikki varoen pentua. Näin verenvuoto tyrehtyy samalla. Kannattaa soitella kokeneemmille kasvattajille, jos epäilee synnytyksessä olevan jotain outoa, vertaistuki auttaa pysymään rauhallisena. Kissan synnytyksessä tulee olla kärsivällinen, jollei emolla ole mitään hätää.

Synnytyksen jälkeen monet emot hermostuvat ja saattavat jopa vahingoittaa pentujaan, jos pesään vaihtaa kerralla kaikki aluset puhtaisiin. Emo toimii vaistojensa varassa: yllättävät muutokset hajumaailmassa sekoittavat nämä vaistot. Kannattaa ottaa pois kovin märät aluset ja laittaa tilalle hieman kuivia, mutta vaihtaa likaiset puhtaisiin vähitellen parin seuraavan vuorokauden aikana. Luonnossa emo siirtää pennut usein synnytyspaikasta uuteen muutaman päivän tai noin viikon kuluttua synnytyksestä suojellakseen niitä pedoilta. Nämäkin vaistotoiminnot ovat tallella useimmilla kissoilla. Kun emo jossakin vaiheessa alkaa kantaa pentuja pesästä pois, on aika siirtää koko pesä uuteen paikkaan. Yleensä riittää, kun sitä siirtää muutaman metrin tai huoneen toiseen reunaan. Synnytyspesän välittömässä läheisyydessä ei myöskään tulisi pitää jatkuvasti ruokaa tai hiekkalaatikkoa, koska emo kokee myös nämä hajut uhkana yrittäessään suojella pentuja saalistajilta. Vaikka aluksi vaikuttaa siltä, että emo ei halua hetkeksikään jättää pentuja, se kyllä käy syömässä ja juomassa hieman kauempanakin. Muistathan pitää emon hiekkalaatikon siistinä ja myös kissan nenään hajuttomana.

Kannattaa pitää kirjaa synnytyksen kulusta ja myös säästää tämä kirjanpito. Vaikka jokainen pentue on omanlaisensa, on hyödyllistä vertailla aikaisempien synnytysten kulkua varsinkin samalla naaraalla ja ilman kirjanpitoa tapahtumat unohtuvat yllättävän nopeasti. samoin pentuajan tapahtumista on hyvä pitää kirjaa.

Synnytyksen kulusta saat lisätietoa muun muassa Kissaliiton kissan omistajan oppaasta. Kysy myös rohkeasti neuvoa muilta kasvattajilta. Yhdistyksemme perinteisiin on aina kuulunut tietotaidon siirtäminen kokeneilta kasvattajilta uusille kasvattajille.

SEURAAVA SIVU: Pentujen hoito