Jumalan sauva

 

 

Ota käteesi sauva, jolla löit Niilivirtaa, ja mene.

(2. Moos. 17:5)

 

Mooses ei saanut ottaa käteensä mitä tahansa sauvaa, jollainen vaeltajalla aina oli kädessään noina aikoina, vaan nimenomaan sauvan "jolla löit Niilivirtaa". Sen kaikki israelilaiset tunsivat. Se oli maailman ihmeellisin sauva. Ulkonäöltään se ei ollut mitenkään poikkeuksellinen, tavallinen akasiapuusta veistetty ryhmyinen vaeltajan sauva vain. Kenenkään muun ihmisen kädessä sitä ei voinut kutsua Jumalan sauvaksi. Mutta Mooseksen kädessä se oli hänen virkamerkkinsä, hänen valtikkansa kansanjohtajana.

 

Mooseksella oli ollut se mukanaan paimensauvana, kun hän ensimmäisen kerran kohtasi Jumalan Hoorebilla. Kun Jumala ottaa meidät käyttöönsä, Hän huolii meidät sellaisina kuin olemme ja käyttää hyväkseen sitä, mitä meillä on.

 

Jumala kysyi Moosekselta: "Mitä sinulla on kädessäsi?" Mooses vastasi: "Sauva." Tuota sauvaa, jolla Mooses oli paimentanut Jetron lampaita Midianissa ja Siinailla, Jumala ryhtyi käyttämään omiin tarkoituksiinsa. Sen avulla Hän vapautti Israelin ja tuotti Egyptille tuomion ja kurituksen. Sen avulla Hän avasi tien Kaislameren halki Israelille ja sen avulla Hän palautti vedet paikoilleen ja hukutti Egyptin armeijan. Saman sauvan avulla Hän nyt antoi vettä kalliosta janoiselle Israelin kansalle.

 

Kunniakkaimpiin tekoihinsa Herra käyttää mitä vähäpätöisimpiä ja merkillisimpiä aseita. Sanalla sanoen: kaikkea Jumala saattaa käyttää aseenaan. Ihmiset kuvittelevat, että Jumala voi käyttää vain voimakkaita ja viisaita miehiä, mutta Raamatussa on useita oppimattomia naisia, jotka ovat tehneet verrattomia tekoja Jumalan kunniaksi. Ja tietenkin Hän käyttää luonnonvoimia vailla vertaansa olevalla tavalla, milloin auringon hellettä, milloin kuumaa ja kuivaa itätuulta, milloin sadetta ja myrskyä.

 

Tämä sauva Mooseksen kädessä oli Jumalan voiman vertauskuva. Hänen kädessään se oli Jumalan sauva. Se ei ollut mikään taikasauva eikä Mooses ollut mikään taikuri. Sauva ei itsessään ollut mitään eikä Mooseskaan. Jumala oli vain käsittämättömästä armostaan ottanut juuri Mooseksen ja hänen ryhmysauvansa käyttöönsä aivan samalla tavoin kuin Simson otti hiekasta käteensä aasin tuoreen leukaluun ja löi sillä tuhat filistealaista. Kun Mooses ojensi sauvan Egyptin ylitse, Jumala tuotti Egyptille vitsauksia, tuhoa ja kuolemaa.

 

Mutta miksi Jumala käytti nyt sauvasta sanoja "jolla löit Niilivirtaa"? Sillä täytyy olla erikoinen merkitys. Miksi Hän otti esiin Egyptin vesi-ihmeen? Eihän sillä hankittu egyptiläisille puhdasta juomavettä, vaan aivan päinvastoin. Kun Mooses oli lyönyt sauvalla Niilivirtaa,  sen vesi oli muuttunut vereksi. Kalat kuolivat, ja joki alkoi haista niin, että egyptiläiset eivät voineet juoda sen vettä. Se oli ollut hirmuinen vitsaus, joka oli aiheuttanut juomaveden puutteen kaikkialla maassa.

 

Vesi ja veri. Mitä yhteistä voi olla tuolla vitsauksella ja sillä, mitä Jumala teki Hoorebilla Israelin hyväksi? Nehän olivat toistensa äärimmäiset vastakohdat. Toisaalla kirous, toisaalla siunaus. Mihin Jumala tarvitsi nyt sauvaa, jota oli käytetty niin hirvittävän vitsauksen aikaansaamiseksi? Egyptissä sauvanlyönti muutti veden vereksi. Olisiko sauvalla Hoorebillakin sama tehtävä? Lyödä vereksi, vereen asti? Sitäkö Jumala tarkoitti?

Mooses ei vielä tiennyt, että kun hän Hoorebilla löisi kalliota, lyönti kuvaisi veren vuotamista, ja veri muuttuisi puhtaaksi juomavedeksi! Juomavettä saataisiin kansalle ainoastaan tällä tavalla. Ensin verenvuodatus, vasta sitten vedenvuodatus. Tapahtuma olisi hengellisesti paljon suurempi ihme kuin konkreettinen juomaveden saaminen kovasta kalliosta. Kysymyksessä olisi kaksinkertainen ihme, maallinen ja hengellinen.

 

Siksi Mooseksella täytyi tässä vedenhankkimisoperaatiossa olla mukanaan sama sauva kuin Egyptissä. Näillä kahdella niin erilaisella tapahtumalla oli hengellisesti ajatellen yhtäläisyyttä keskenään. Jos Mooses heittäisi sauvansa pois, se olisi kansan tuho. Jos hän ei sitä käyttäisi sillä tavoin kuin Jumala oli käskenyt, mitään ei tapahtuisi, ja kansa kuolisi janoon.

 

Paljon oli siis Jumalan maailmassa kytketty tähän yhteen sauvaniskuun. Käsittämättömän paljon. Todella: jos Mooses heittäisi sauvan maahan, se muuttuisi käärmeeksi. Sauvan merkitys Jumalan sauvana kasvoi Hoorebilla hämmästyttäviin mittoihin, joihin ihmisjärki ei riitä.

 

Moosekselta Jumala vaati tavattomasti kuuliaisuutta. Tuskinpa hän aluksi ymmärsi muuta kuin että Jumala tekisi jotain ennen kokematonta, jotain hyvin ihmeellistä. Hankkisiko Jumala todellakin konkreettisesti vettä kovasta kalliosta, vai olisiko se symbolista? Lähtisikö vesi juoksemaan heti, kun hän löisi kallioon?

 

Mooses oli täynnä kysymyksiä, emmekä sitä ihmettele. Mekin olemme niitä täynnä vieläkin tutkiessamme tapahtumasta kertovaa Vanhan testamentin tekstiä ja verratessamme sitä siihen, mitä Uusi testamentti kertoo Golgatalla todella tapahtuneen 1500 vuotta esikuvan antamisen jälkeen. Täyttymys vahvistaa esikuvan tulkinnan oikeaksi, mutta sittenkään kukaan ei täysin ymmärrä Ristin suurta sanomaa. Se on Jumalan salaisuus, äärettömän syvä ja äärettömän voimakas Jumalan esiin astuminen keskelle maailmaa.

 

Me uuden liiton ihmiset saamme Hoorebin ja Kadeksen tapahtumista irti enemmän kuin Mooses, jonka tietämys ei vielä perustunut koko Raamattuun, kuten meidän. "Lyöty kallio" oikein houkuttelee meitä tutkimaan Raamattua perusteellisesti lunastuksen suhteen, jota ilmaus ennakoi.

 

Luulenpa, että Mooses jätti kertomatta kansalle, millä tavoin vesi lähtisi kalliosta: että hän löisi kalliota sauvallaan. Siinä, että kansan täytyi taas lähteä päivänmarssille autiota tasankoa pitkin, oli jo monille liikaa. "Ainaista marssimista ja marssimista tällä helteellä, kuka tätä kestää", he marisivat. Entä sitten, jos he olisivat saaneet kuulla, mitä Herra oli määrännyt Mooseksen tekemään kalliolle? "Mikä tuo mies oikein luulee olevansa? Vettä muka kalliosta sauvalla iskemällä! Kaikkea meidän pitääkin uskoa!"

 

Kun Mooses oli vihdoin saanut taivutettua kansan lähtemään, hänellä oli pitkän kolonnan kärjessä aikaa itsekin miettiä edessä olevaa operaatiota. Hän oli kiitollinen, että hänellä oli kädessään sama tuttu sauva, jolla Jumala oli tehnyt niin monta ihmettä Egyptissä. Se antoi hänelle uskoa siihen, että hän nytkin oli Jumalan asialla ja ettei kysymyksessä ollut mikään mielikuvituksen tuote.

 

Mutta Mooses ei olisi ollut ihminen, ellei saatana olisi päässyt häntäkin kiusaamaan ja nauramaan: "Sauvallasiko sinä luulet hankkivasi vettä kolmelle miljoonalle ihmiselle? Mahdotonta! Olet varmasti kuumuudesta seonnut! Heitä sauva menemään, mitä sitä kantelet. Vaikka iskisit sen mäsäksi kallion kylkeen, et saisi siitä vettä pisaraakaan."

 

Sisällys           Seuraava