Toinen vaihtoehto

 

Meidän on vaikea ymmärtää esiintymislavalla tapahtunutta sotkua, ellemme ota huomioon paikalle rientänyttä Jumalan vastustajaa. Se tarjosi Moosekselle toista vaihtoehtoa: sauvankäyttöä veden saamiseksi. Se ei käsittänyt, mistä tässä oikein oli kysymys, mutta koska Jumala oli vaihtanut Hoorebilla käytetyn vedenhankkimismenetelmän kalliolle puhumiseen, se tietysti ryhtyi vastustamaan sitä, koska vainusi siinä olevan jotain sen valtakunnalle vaarallista.

 

Saatana ei uskonut, että Jumala olisi vaihtanut sauvalla lyömisen puhumiseen pelkästään vaihtelun vuoksi — siinä täytyi olla jotakin enemmän. Jos Mooses löisi nytkin sauvalla, mitähän tapahtuisi? Antaisiko Herra vettä nytkin? Entä mitä tapahtuisi Moosekselle? Menettäisikö hän virkansa kieltäytyessään tottelemasta Jumalan käskyä puhua kalliolle?

 

Sauva kutkutti Mooseksen käsiä ja pyrki toimintaan, oikeaan elementtiinsä. Mooses oli retuuttanut sen mukanaan lavalle, vaikka ei siitä pitänytkään. Sauvasta oli nyt tullut oikea kiusankappale. Hoorebilla yli 40 vuotta aikaisemmin se oli muuttunut käärmeeksi, kun Mooses oli Jumalan käskystä heittänyt sen maahan. Olisiko sillä samanlaisia ominaisuuksia vieläkin? Perkeleen käsissä se kyllä olisi käärme.

Kuka sen oli määrännyt otettavaksi mukaan? Saatanako? Ei, vaan Jumala! Miksi Hän antoi aseen saatanan käteen hyvin tietäen, että saatana tulisi viettelemään Mooseksen lyömään sillä kallioon? Jumalako siis oli kiusauksen isä? Ei, Jumala ei ole pahan kiusattavissa. Hän ei osallistu sen juoniin eikä Hän kiusaa ketään (Jaak. 1:13).

 

Ainoa selitys on, että antaessaan saatanalle luvan kiusaamiseen Jumalalla oli omat tarkoitusperänsä Mooseksen suhteen, kuten Hänellä oli ollut Jobinkin suhteen.

 

Kysymyksessä oli Mooseksen "viimeinen kiusaus", jossa koeteltiin, pystyisikö hän viemään Israelin kansan Jordanin yli Kanaaniin. Yksi Kaikkivaltiaan hienoimmista ominaisuuksista on käyttää pahaa tämän huomaamatta omien tarkoitusperiensä hyväksi. Näin on mielestäni ymmärrettävä määräys sauvan mukaanotosta.

 

Jumala ei sano: "Sinä et saa lyödä sauvalla kallioon." Siten saatanalle jää tilaisuus kuiskata Moosekselle: "Ota huomioon, että Jumala ei nimenomaan kieltänyt sinulta sauvan käyttöä lyömäaseena. Sinä sait kaksi vaihtoehtoa: joko puhua kalliolle tai, jos se ei miellytä, lyödä kalliota sauvalla. Tietysti se toimii niin kuin Hoorebillakin."

 

Saatana ei huomannut, että Jumala nimenomaan houkutteli sen esikuvallisesti lyömään Kristusta eli ristiinnaulitsemaan Hänet ihmisten, tässä tapauksessa Mooseksen ja Aaronin, välityksellä. Ja niin saatana sitten todellisuudessa tekikin 1400 vuoden kuluttua käyttäen silloin välikappaleinaan Juudean maaherraa Pontius Pilatusta ja suuren neuvoston puheenjohtajaa, ylipappi Johannes Kaifasta. Siksikö Kadeksessa olivat Israelin johtavat miehet, että myös esikuvien toteuttajina olisivat silloisen Israelin johtavat miehet, Pontius Pilatus ja Johannes Kaifas?

 

Jumalalla on oma agendansa, jota Hän toimittaa. Meidän on nähtävä asia laajemmalti kuin vain miettimällä, miksi Mooses lankesi tai mitä vihollinen aikoi tehdä Moosekselle toteuttaakseen omaa agendaansa: Jumalan pelastussuunnitelman ja Jeesuksen Kristuksen tuhoamista.

Kun Mooses lankesi sauvanlyöntiin, saatana pääsi hakkaamaan Kristusta välikappaleenaan Israelin suuri johtaja — se oli sen riemuvoitto, mutta Golgatan jälkeen se luikki tiehensä lyötynä ja täydellisen tappion kärsineenä.

 

Monet Vanhan testamentin asiat täytyy nähdä tällä tavoin pitkäjännitteisesti, tyytymättä pelkästään tapahtuma-ajankohtaan kytkeytyvään ratkaisuun. Vanha testamentti ajaa Kristusta tajuntaamme ja elämäämme, ja toteen käymiset Uudessa testamentissa vahvistavat uskoamme, että Raamattu on yksi kirja, jolla on yksi sanoma: Kristus.

 

Toisen vaihtoehdon, Jumalan käskyn rikkomisen, oli tapahduttava. Mooses (ja Aaron) uhrattiin suuren jumalallisen pelastusjärjestyksen hyväksi. Saatana houkuteltiin esikuvallisesti lankeemukseen. Siihen Jumala oli tähdännyt paratiisin tuomiosta alkaen, jossa Hän ennusti "Vaimon siemenen" eli Kristuksen polkevan Golgatalla rikki käärmeen (saatanan) pään mutta tämän myös pistävän Kristusta kantapäähän (1. Moos. 3:15).

Kadeksessa (sanan merkitys on 'pyhä paikka', 'pyhäkkö') saatana "pisti" jo esikuvallisesti Kristusta kantapäähän eli löi, naulitsi Hänet ristiin kantapään läpi kulkevilla nauloilla.

 

Edellisessä osassa totesin, että Mooses jo Hoorebilla toimitti esikuvallisia Jeesuksen ristiinnaulitsijoiden tulevia rooleja, siis myös saatanan. Saatana ei silloin houkutellut Moosesta lyömään kalliota, vaan Jumala käski Mooseksen tehdä niin. Mutta epäilemättä Pilatus ja Kaifas, joita Mooses jo tuolloin kuvasi, olivat saatanan välikappaleita, ja saatana taas oli "Jumalan saatana". Kadeksessa saatana viettelee Mooseksen lyömään, ja taaskin Jumala tässä toimittaa omaa suunnitelmaansa.

 

Millainen ihmeellinen uskonto meillä onkaan! Täynnä paradokseja (näennäisiä järjenvastaisuuksia), mutta lopulta erittäin mielekkäiksi ja onnistuneiksi ilmeneviä. Sellainen on Kristuksen evankeliumi, Risti, ja siitä näemme jo mielenkiintoisia viitteitä Hoorebilla ja Kadeksessa.

Mutta entä sitten Mooseksen kohtalo? Oliko hän vain yksi henkivaltojen välisen suuren taistelun pienistä pelinappuloista, vailla mitään onnistumisen mahdollisuutta?

 

Näin meidän ei pidä asiaa käsittää. Jumala on Luojamme ja Isämme, joka aina toimii meidän parhaaksemme. Mitä virkaa olisi koettelemuksella, jos lopputulos jo olisi ennakolta määrätty? Sellainen Jumala olisi hirviö. Kyllä Raamattu kehottaa jokaista kiusauksissa olevaa taistelemaan verille asti, ettei lankeaisi. Raamattuhan pettäisi meidät, ellei olisi totta, mitä se lupaa: "Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea" (2. Piet. 1:10).

 

Emme saa ajatella, ettei Mooseksella olisi ollut edessään kahta vaihtoehtoa, vaan ainoastaan yksi: sauvaan tarttuminen ja Jumalan käskyn rikkominen. Kyllä hän tämän suuren mittelön keskelläkin olisi voittanut oman kiusauksensa, jos hän olisi huutanut Jumalan puoleen ja pyytänyt apua. Herran lupaus on varma: "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua" (Ps. 50:15). Mutta sitä Mooses ei tehnyt, vaan turvasi omaan voimaansa ja viisauteensa ja — hylkäsi Jumalan.

 

Jumalan ensisijainen tarkoitus oli tehdä Mooseksesta Jumalan pelastusteon ilmoittaja. Mooses kuitenkin kieltäytyi kunniasta ja lankesi oman voimansa ja viisautensa käyttämiseen. Tähän ajatusvyyhtiin sisältyy kuitenkin Jumalan toinen tavoite - inhimillisesti puhuen "varakeino" sen varalta, että Mooses lankeaisi. Saatana oli pyytänyt lupaa kiusata häntä, ja Jumala oli sen sallinut. Siihen sisältyi Hänen "varakeinonsa". Mooseksen lankeemus ei tietenkään tullut Hänelle yllätyksenä. Edellä olen jo kiinnittänyt lukijan huomion siihen, että vain Mooseksen kädessä lavalla ollut sauva teki lankeemuksen mahdolliseksi.

 

Se, mihin Mooses kompastui, nostetaan nyt korkealle kaikkia aikakausia koskevaksi varoitukseksi. Se on kuin punainen valo: "Älä koske tähän mieheen! Jos lyöt kalliota, Vapahtajaasi, jollakin väärällä, pilkallisella, häpäisevällä tai halventavalla tavalla, suullasi tai kirjoituksellasi tai käsittelemällä Häntä taiteen tai tekniikan keinoin, olet vaarassa syyllistyä jumalanpilkkaan."

 

Epäonnistuiko Jumala siis Kadeksessa? Ei suinkaan. Kaikkivaltias ei koskaan epäonnistu. Kadeksessa tulee ilmi Hänen kaikkitietävyytensä ja kaikkivaltiutensa. Mooseksen lankeemus, jonka kaiken järjen mukaan piti olla Jumalalle tappiollinen ja jota pilkkakirveet vieläkin voivat sellaisena pitää, onkin vain näennäinen tappio. Tosiasiassa se kirkastaa Jumalan ristintyön ainutlaatuisuutta ja ainutkertaisuutta selvemmin ja kirkkaammin kuin mikään muu raamatunkohta. Ja kuitenkin olemme tässä Vanhan testamentin alkukertomuksissa!

 

Tämä on suurenmoinen osoitus siitä, että Raamattu on yksi kirja eikä kaksi ja että se kaikkialla kirkastaa yhtä ainoaa: Kristusta ja Hänen ristintyötään.

Pelastussuunnitelman kirkastaminen tapahtuu Kadeksessa vain toisella linjalla kuin alun perin oli tarkoitus. "Yhden lyönnin teema" väikkyy kyllä kaiken aikaa kaksoiskertomuksen yläotsikkona sekä Hoorebilla että Kadeksessa. Se ei siis sinänsä ole uusi. Mutta kun ensimmäinen tavoite "menee pieleen", näkökulma keskittyy tähän teemaan niin, että se saadaan valokeilaan erityisen painavalla tavalla.

 

Mooseksen lankeemus taisikin siis koitua siunaukseksi ja Jumalan evankeliumin voitoksi. Saatana joutui pakenemaan Kadeksesta niin kuin se pakeni Golgataltakin. Se olikin "toisella vaihtoehdollaan" edistänyt omaa tappiotaan ja evankeliumin kirkastumista entisestään. Sen suurin erehdys tapahtui Golgatalla, ja se koitui sen lopulliseksi tuhoksi.

 

Sisällys           Seuraava