Kaksi lyöntiä, ja vettä tuli

 

Kansan edessä hämmentyneenä seisova Mooses ei pysty ratkaisemaan omaa palapeliään, jonka muodostavat kansan sietämätön läsnäolo, kädessä oleva Jumalan tekojen sauva ja Jumalan käsky puhua kalliolle veden saamiseksi. Lyödäkö vai puhua? To be or not to be?

Tosiasiassa Mooses oli Jumalan tarkoitusten keskipisteessä. Hänellä oli tuhannen taalan paikka, ainutkertainen tilaisuus kertoa israelilaisille, mitä Hoorebilla oli hengellisesti tapahtunut ja mikä oli siellä ilmoitettu "yhden iskun teema".

 

Sitä vartenhan Kadeksen vedenhankkimisoperaatio oli järjestetty, että se uudelle sukupolvelle kirkastaisi havainnollisesti Kristuksen sovitustyötä ristillä. Hooreb on esi-Golgata, siellä Mooses löi sauvallaan yhden kerran kallioon, ja kallio antoi heti vettä. Kristus kirkasti Moosekselle, että samalla tavoin ihmiset lyövät eli ristiinnaulitsevat Hänet ja Hän kuolee, mutta Hän nousee kuolleista ja lähettää maailmaan Pyhän Hengen, jonka vertauskuvana on vesi ("elävä vesi").

 

Ristillä tapahtunut lunastus on ainutkertainen ja kertakaikkinen. Sitä ei saa toistaa, siihen ei saa lisätä mitään eikä siitä saa poistaa mitään.

Mooseksen olisi pitänyt Kadeksessa selittää kaikelle kansalle, että koska kaikki Jumalan siunaukset tulevat meille Kristuksen ristinkuoleman kautta ja tämä on jo esikuvallisesti tapahtunut Hoorebilla, Jumala oli kieltänyt häntä lyömästä enää koskaan sauvallaan kallioon (Kristukseen) ja käskenyt häntä sen sijaan siirtymään kalliolle puhumiseen, veden pyytämiseen Kristukselta tuon Hoorebilla esikuvallisesti ilmoitetun Jumalan perustavan teon pohjalta.

Tätä Mooses oli lähetetty opettamaan, ja siksi sauva oli hänen kädessään opetusvälineenä, ei lyömäaseena. Se heitettäisiin nyt pois käytöstä ja vietäisiin muistoesineeksi ilmestysmajaan, kalleimpana muistonaan juomaveden välittäminen kansalle Hoorebilla.

 

Tämän jälkeen Mooses ja Aaron olisivat siirtyneet kallion eteen ja esittäneet sille tilaisuuden edellyttämän anomuksen veden saamiseksi. Vettä olisi tullut, ja ennen kaikkea Jumalan pelastusjärjestys olisi tullut kirkastetuksi ydinkohdassaan jo 1400 vuotta ennen Kristuksen syntymää.

Mutta näin Mooses ei tehnyt. Hän piti kalliolle puhumista liian suurena riskinä: kansa voisi pitää häntä noitana. Hän myös pelkäsi kansan ryhtyvän mellakoimaan, koska se oli kutsuttu paikalle katsomaan sauvaniskua kallioon ja sitä seuraavaa vedenjuoksua.

 

Mooses valitsi "varmemman" vaihtoehdon, Hoorebilla menestyksekkäästi käyttämänsä menettelytavan, johon myös kansa luotti ja jota se vaati häntä käyttämään viivyttelemättä ankaran janon lopettamiseksi. Hänen vihastuksensa kansaa kohtaan ei sallinut hänen mennä anomaan kalliolta vettä "niskureiden" janoon. Sauvankäyttö sopi parhaiten hänen mielialaansa ja järkeilyynsä — kuin myös sielunvihollisen aikeisiin.

Sauvalla iskeminen tässä vaiheessa herättää kysymyksen: kuinka hän saattoi edes uskoa, että vettä tulisi sauvanlyönnillä, kun Jumala kerran oli sanonut, että sitä saadaan vain puhumalla?

 

Koko näytelmän suurimmaksi ihmeeksi nouseekin nyt odottamaton merkillisyys. Kun Mooses lyö kalliota sauvallaan, vaikka hänen ei olisi pitänyt sitä tehdä, vesi kuitenkin juoksee kalliosta, ja kansa saa juomavettä yhtä runsaasti kuin Hoorebilla.

Mooseksen aikaansaannosta se ei voinut olla, vaan Jumalan. Eikö Jumala siis pitänytkään kiinni omasta käskystään, että vain kalliolle puhuminen saa veden tulemaan?

 

Kyllä Hän piti, mutta tämä erikoinen tapahtuma opettaa meille hienon Kaikkivaltiaan piirteen. Jumala jakaa suvereenisti siunauksiaan tai kieltää ne. Hän on Kaikkivaltias, emmekä me ymmärrä Hänen teitään. Ne keinot, joita ihmiset käyttävät, eivät ole ehdottomia. Eivät ihmisten sanat, rukoukset, rituaalit, sauvat, hyvät työt, ansiot aikaansaa siunauksia. Jumalaa ei voi käskeä eikä taivuttaa. Hän antaa itse silloin, kun Hän tahtoo.

Kadeksen tapaus on siitä havainnollinen esimerkki. Ei edes kaksi lyöntiä olisi saanut vettä tulemaan, ei vaikka Mooses olisi hakannut kalliota niin kauan kuin jaksoi.

 

Jumala, Kristus, antoi vettä, vaikka Mooses toimi annetun käskyn vastaisesti, koska Hän oli luvannut antaa vettä tässä tilaisuudessa. Mutta vesi ei tullut sen tähden, että Mooses iski kallioon, vaan siitä huolimatta.

Jumala on suurempi kuin palvelijoittensa toilailut. Hän ei anna niiden vaikuttaa omiin suunnitelmiinsa. Muutenhan palvelijoitten toimet ohjaisivat Jumalaa, mikä ei ole mahdollista. Juuri tämä onkin suurenmoista ymmärtää. Tällainen oikean Jumalan täytyykin olla. Häneen voi luottaa. Olisihan ollut surkeaa, jos Jumala olisi Kadeksessa jättänyt kolme miljoonaa ihmistä ja heidän karjansa ilman vettä vain sen takia, että heidän edusmiehensä syyllistyi pahaan kömmähdykseen! Älkäämme mittailko Jumalaa palvelijoitten toilailujen mukaan.

 

Uskon, että lukija voi helposti itsekin löytää nykyaikaan sopivia sovellutuksia tästä tärkeästä hengellisen elämän periaatteesta.

Toinnuttuaan vedentulon aiheuttamasta yleisestä riemunpurkauksesta kansan ryystäessä haltioissaan ihanan kylmää kalliovettä ja rynnätessä vähän väliä kiittämään Moosesta tämä varmasti lopulta tajusi — tai Jumalan Henki kirkasti sen hänelle — minkä uskomattoman armon hän oli saanut osakseen. Kuinka armollinen Jumala olikaan ollut häntä kohtaan hänen typeryydestään huolimatta! Jumala ei ollut saattanut häntä häpeään kaiken kansan edessä, vaan oli antanut vettä.

 

"Olisihan Hän voinut rikokseni johdosta kieltää vedenannon. Se olisi ollut aivan oikein minua kohtaan, mutta Jumala ei tahtonut rangaista kansaa minun tähteni. Mutta rangaistuksen minä siitä kuitenkin sain, ja aivan oikeutetusti. En tiedä, mikä minuun oikein meni."

Mutta miksi kaksi lyöntiä kallioon?

 

Yksikin lyönti oli liikaa, mutta nyt rikos vielä tuplaantui. Jumalan kannalta selitys lienee siinä, että Hän halusi paksusti alleviivata "yhden lyönnin periaatteen" rikkomisen. Yksi sauvan isku ei kenties olisi vielä herättänyt kylliksi huomiota. Se olisi jopa voitu samastaa Hoorebin tapaukseen ja sitä olisi voitu pitää asianmukaisena ja hyväksyttävänä, varsinkin kun vettä oli saatu.

 

Kaksi lyöntiä kertoo Mooseksen raivosta ja epätoivosta. Hän ei lyö vain kalliota, vaan myös kansaa. Hän jakaa oikeutta: "Siitä saat! Ja siitä!"

Mooses epäilee itsekin valintaansa. Hän ei enää usko "Hoorebin tekniikkaan". Varmuuden vuoksi hän kaksinkertaistaa sen, lisää siihen voimaa ja kuvittelee tällä tavoin pääsevänsä tulokseen. Hän ei tee niin kuin Hoorebilla, vaan keksii uuden version. "Kyllä kai se nyt kelpaa?"

 

Kristukselta Hoorebilla saatu esikristillinen opetus ei näytä kovin hyvin uponneen Moosekseen. Se kierretään entistä tehokkaammalla tekniikalla. Mooses ei huomaa, että hän näin lisää Kristuksen kärsimyksiä. Kristuksen pitää uudelleen ja nyt jopa kaksinkertaisesti kokea ristiinnaulitsemisen tuskat.

 

Sauvaan turvautuminen Kadeksessa on käsitettävä epätoivoiseksi yritykseksi selviytyä ulos kiperästä tilanteesta ja "säilyttää kasvonsa."

Mutta se ei ollut muuta kuin — korkeushyppääjien kieltä käyttääkseni — pelkkä floppi, suomeksi sanottuna "pannukakku", myttyyn mennyt suoritus.

"Kaksoisklikkaus" kertoo kovasta omasta ponnistelusta vastakohtana kalliolle puhumiselle. Raamatun kertomuksessa vastakohdat on piirretty äärimmäisen selvästi: toisaalla nöyryys ja Jumalan käskyn mukaiset pari pyyntösanaa kalliolle, toisaalla ylpeys, Jumalan käskyn hylkääminen ja omien voimien äärimmäinen jännittäminen viimeiseen saakka. Näin on eteemme kuvattu sekä tosihengellisyys (aito kristillisyys) että ulkokohtainen tekouskonnollisuus.

 

"Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot" (Sak. 4:6). "Ilman minua te ette voi mitään tehdä" (Joh. 15:5). "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon" (Matt. 11:28).

 

Mutta kun tämän sanomme, emme ole vielä puuttuneet tapahtuman varsinaiseen traagisuuteen, joka on kirjani ydinsanoma: Älä lyö Kristusta!

 

 

Näitä sanoja ei löydy Neljännen Mooseksen kirjan luvusta 20. Meillä on vain niiden vastakohta 2. Moos. 17:6:ssa: "Lyö kallioon." Mutta ensin mainitut sanat leijuvat kuitenkin 4. Moos. 20:n yllä. Koko kertomus edellyttää niitä. Mooses toimii niiden vastaisesti lyömällä kalliota.

 

Kun hän näin tekee, hän tekee kauheimman teon, mitä ihminen yleensä voi täällä maan päällä vaeltaessaan tehdä. Se ansaitsee erikoisen huomiomme, koska tämä rikos on niin pelottavan yleinen kristillisessä kirkossakin. Miettikäämme siis Mooseksen kahta lyöntiä uudelleen tältä kannalta.

Tosiasiassa Mooses romuttaa kaiken sen, mitä hän Hoorebilla on itseltään Kristukselta kuullut ja oppinut tämän tulevasta ristiinnaulitsemisesta ja kuolemasta Golgatalla.

 

Hän korottaa itsensä. Ajattelepa hänen ylpeitä sanojaan kansalle: "Onko meidän (so. minun) saatava teille vettä tästä kalliosta?" Heti tämän sanottuaan hän lyö roimasti kallioon kaksi kertaa. Hän antaa esikuvallisesti ymmärtää julkisesti kansan silmien edessä, että yksi uhri Golgatalla on hänen mielestään riittämätön ja tehoton. Näin hän kieltää Jumalan Pojan ristinkuoleman iankaikkisen ja voimallisen vaikutuksen ihmisten pelastamiseksi saatanan vallasta ja kadotuksesta.

 

On mahdotonta sanoa, ymmärsikö Mooses itse tekonsa merkityksen tältä kannalta. Kansa ei sitä ymmärtänyt. Se olisi selvinnyt vasta Mooseksen (tai Aaronin) opetuksesta, jos he olisivat pitäneet Jumalan käskyn ja selittäneet kansalle puhumisen ja sauvalla lyömisen välisen eron.

 

Mutta Raamatussa Mooseksen ylpeä lause kuitenkin on ollut ajasta aikaan, ja siksi Jumalan on täytynyt ottaa siihen selkeä kanta 4. Moos. 20:12:ssa. Se sisältyy monimerkityksiseen lauseeseen: "Koska ette uskoneet minuun ettekä pitäneet minua pyhänä israelilaisten silmien edessä..."

 

Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, sovitustyön tahallinen ja täydellinen kieltäminen — joksi Mooseksen kahden lyönnin teko voidaan tulkita — on kaikkein kauheinta, mitä ihminen voi Jumalaa vastaan tehdä. Mooseksen tahallisuus saa tukea siitä, että itse Kristus oli ilmestynyt hänelle Hoorebin kalliolla ja kertonut hänelle sauvalla lyömisen esikuvallisen merkityksen.

 

Tietenkin on olemassa paljon lieventäviä asianhaaroja, jotka käyvät esiin kirjastanikin, mutta tämä äärimmäinen johtopäätös on kuitenkin tuotava selvästi esiin, koska jokainen lukija voi sen päätellä Raamatun sanoista. Johtopäätös on myös Jumalan Hengen antama varoitus jokaiselle: älkää tehkö niin kuin Mooses teki!

 

Tämä majesteettirikos on kriminalisoitu uudessa liitossa hyvin perusteellisesti:

"Jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.

 

Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman; kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!"

(Hebr. 10:26–29)

 

Tietenkin ristin esikuvallisuuden, jota Mooseksen menettely loukkaa, ja ristin todellisuuden välillä on suuri ero. Tämä selittänee Mooseksen rangaistuksen lievyyden verrattuna Hebrealaiskirjeen rangaistukseen. Mutta se, mikä Mooseksesta on kirjoitettu, sopii kyllä huomioon otettavaksi uudenkin liiton aikana.

 

Mooseksen menettely on nähtävä myös vertauskuvana. Koska Mooses on Lain ruumiillistuma, voidaan päätellä, että laki tässä on asetettu kuvaamaan kaikkia lakiuskonnollisuuden edustajia, jotka kieltävät Ristin sisällön ja merkityksen.

 

Näinhän Golgatalla ja sitä ennen tapahtuikin Jeesukselle: Hänen pahimmat vastustajansa ja pilkkaajansa olivat lain korkeimmat edustajat. He löivät Kristusta tuomitsemalla Hänet syyttömänä kuolemaan ja naulitsemalla Hänet roomalaisten välityksellä ristiin. Löydämme heidät jo Mooseksen ja Aaronin hahmossa. Heitäkin oli oikeastaan vain kaksi: Kaifas ja Pilatus.

 

Se, miten nykyaikana Kristusta lyödään, vaatisi jo toisen kirjan kirjoittamista. Rukoilkaamme Jumalalta arvostelukykyä nähdä ja rohkeutta paljastaa nämä Jumalan seurakunnan tuhoamisyritykset.

 

Internetistä löytyy tiedosto nimeltä Deception in the Church (Petos kirkossa), jossa joukko nykyisiä lyöjiä on luetteloitu. Tiedostoa toimittaa Sandy Simpson, ja se löytyy osoitteesta http://www.deceptioninthechurch.com/page3.html. Kristityn foorumi on suomentanut tiedostossa olevan Simpsonin artikkelin Kuinka erottaa, tulkita ja arvostella oikein? Artikkeli on osoitteessa http://www.kristitynfoorumi.fi.

 

Sisällys           Etusivu