HÄIKÄILEMÄTÖNTÄ RIENAUSTA

 

Helluntai 08.06.03

 

Maan valtalehdellä Helsingin Sanomilla on paha trauma. Kun jokin kristikunnan suurista juhlapyhistä saapuu, sen on pakko palkata joku valtakunnan pahimmista radikaaleista jälleen mollaamaan Kristusta. Mitä pahaa Hän on heille tehnyt? Tänä helluntaina ei riviäkään juhlan oikeasta merkityksestä, sen sijaan lukijat – kristityt – pantiin kakistelemaan lehden toimittajan Martti Mäkisalon kristinuskoa ja Kristusta pilkkaavan artikkelin äänensävyjä. Mäkisalo kiitteli ”painavaa eksegeettistä puheenvuoroa”, teologian tohtori Sakari Häkkisen teosta ”Kenen poika sinä olet? Isättömän Jeesuksen perhearvot” (LK-kirjat 2003).

 

Jeesusko isätön? Mitä järkeä tässä on? Jeesushan tuli ilmoittamaan meille isän, oman Isänsä, josta Hän evankeliumeissa puhuu yhtenään. Koko kristikunta rukoilee tänään Jeesuksen opettaman Isä meidän –rukouksen.

 

Vastaus löytyy siitä, että Häkkinen ja Mäkisalo eivät elä Raamatun hengellisessä todellisuudessa, vaan siilatussa ”kirjaimellisessa käsitemaailmassa”. Se ei tunne Jeesuksen jumaluutta eikä Jumalan Poikaa, jonka Isä on Kaikkivaltias Jumala. Se operoi Jeesus Nasaretilaisen, pelkän ihmisen kanssa. Heitä kutsutaan liberaaliteologeiksi tai radikaaleiksi modernisteiksi.

 

Kun useimmat tyytyvät sentään pitämään Jeesusta Joosefin ja Marian poikana, niin jotkut   Häkkinen mukaan luettuna – jaksavat muistuttaa, että Joosef oli vain isäpuoli. Tongitaan miestä, joka on ollut Jeesuksen ”oikea” isä. Rabbiinisissa teksteissä mies onkin löydetty: hän on Pantera-niminen roomalainen sotilas. Häkkisen teos perustuu ajatukselle, että Jeesus olisi ollut aikalaisten silmissä tavallisen isättömän porton poika, joka eli häpeällistä elämää. Se teki hänen julkisen esiintymisensä uskonnollisena opettajana erityisen loukkaavaksi. Häkkinen on Mäkisalon mielestä avartanut evankeliumien tuntemusta, selittänyt ”luontevasti monia evankeliumin piirteitä”. ”Isättömyys” vaikutti muka Jeesuksen toimintaan ja elämänkohtaloihin.

 

Tämä on typerintä fiktiota, mitä tiedän. Sillä ei ole mitään tekemistä Raamatun ilmoituksen kanssa. Enpä kyllä kehtaisi käyttää teologian tohtorin titteliä tällaisen satukirjan nimilehdellä. Valitettavasti suomalainen teologian tutkimus on Heikki Räisäsen jälkeen ollut tällaista kuvittelua. Todellisesta tieteestä ei ole kysymys.

 

Päästäkseen kuvatunlaisiin hypoteeseihin ”teologin” on täytynyt suorittaa seuraava hylkäysoperaatio (josta visusti vaietaan):

 

1. Kieltää Jumalan sanan absoluuttisuus ja ainutlaatuisuus.

2. Kieltää Jeesuksen Jumaluus.

3. Kieltää Jeesuksen inkarnaatio ja neitseestä syntyminen.

4. Kieltää Jeesuksen suorittama ristin sovitus ja lunastus.

5. Kieltää Jeesuksen ylösnousemus ja taivaaseen korottaminen.

6. Kieltää Pyhän Hengen vuodattaminen helluntaina.

7. Kieltää Jeesuksen toinen tuleminen.

 

Mitä jää jäljelle? Vain tynkä, torso, Jeesuksen ulkonaisista elämänvaiheista ja opetuksesta, kun liitytään (kuten Mäkisalo) amerikkalaisen Jeesus-seminaarin epäilyttäviin tutkimustuloksiin, joiden mukaan vain 20 prosenttia Jeesuksen sanoista on aitoja. Tästä lopusta yritetään sitten raapia jonkinlaista etiikkaa, kuten meillä Räisänen hengenheimolaisineen on koettanut tehdä. Saksassa Albert Schweizer havaitsi ”historiallisen Jeesuksen” rakentamisen toivottomaksi, jätti virkansa ja painui Afrikkaan lääkäriksi. Samoin saksalainen Gerhard Lüdemann on sanonut ”Jeesukselleen” hyvästit. Ei pidä ihastua Jeesus-seminaarin katalysaattorin Robert W. Funkin utopistisiin ajatuksiin ”uudesta radikaalista uskonpuhdistuksesta”. Hän on ”naulannut” 21 teesiään Internetiin näytellen uutta Lutheria! Päätä tässä vain lyödään seinään.

 

Jeesuksen omat sanat Joh. 8:23-25 on otettava todesta oman sielunsakin tähden:

”’Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. Sen tähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.’ Niin he sanoivat hänelle: ’Kuka sinä olet?’ Jeesus sanoi heille: ’Juuri se, mitä minä puhunkin teille.’”

 

Hän on sana. Sana oli Jumala. Sana tuli lihaksi. Jos emme usko Hänen sanoihinsa, emme pääse perille. Helsingin Sanomat puuttuu siis varsin arveluttavaan, jokaista henkilökohtaisesti koskevaan asiaan. Toki harhaopeistakin saa kirjoittaa, mutta ei niillä pidä läimäytellä kristittyjä varsinkaan heidän juhlapyhinään. Se on sopimatonta arvossa pidetylle, tasa-arvoisuutta korostavalle lehdelle.

 

Paavo Hiltunen

 


Takaisin Ajankohtaisiin teemoihin