Agilityn jatkokurssi

 

Kajsa on kirjoittanut agilityn jatkokurssin talvikaudesta pientä päiväkirjaa ja tästä voit lukea kuinka olemme kehittynyt ja mitä olemme treenaillut Mäntsälän ratsastuskoulun maneesissa.

8.1.2004. --> JEE, vihdoin pääsimme agilityyn n. 2 kuukauden tauon jälkeen. Mietin, että muistaakohan Roni enää ollenkaan mitään agilitystä ja kyllähän se muisti. Tällä kertaa ohjaaja, jonka piti olla Soile ei päässyt paikalle ja meille oli ilmoitettu valmiiksi treenattava rata. Menimme keppejä, keppejä väärältä puolelta, aitoja ja putkea. Yllättävän hyvin meni, kun ottaa tauon huomioon. Vauhtia ainakin oli tullut lisää ja kepit menivät yllättävän hyvin. Hyvä fiilis jäi treeneistä.

15.1.2004. --> Tällä kertaa ohjaajana oli Tarja. Menimme lyhyitä keppejä kutsumalla eri etäisyyksiltä. Ne menivät todella hyvin ja Roni osasi jo etsiä oikean sisääntulon kepeille. Menimme myös rataa, jossa suunta vaihtui. Siinä oli rengas, aitoja, okseri ja putki. Todella kivasti meni. Vähän tuli ongelmaa puolen vaihtamisessa, kun Roni oli niin nopea ja ohjaaja hidas ;). Saimme kuitenkin nekin menemään. Taas oli mukavat treenit ja erityisen upeaa oli se, että Roni on selvästi löytämässä rytmin kepeille ja menee niitä ihan innoissaan. Ennen ne ovat olleet kompastuskivenä. 

Roni hyppää aidan yli treeneissä 15.1 Roni pujottelee keppejä 15.1 

22.1.2004. --> Tälläkään kertaa Soile ei päässyt tulemaan, mutta meillä oli toinen kouluttaja. Menimme pientä rataa, jossa oli rengas, pitkät kepit, aitoja ja vielä pussi. Pussia emme ole menneet ikuisuuksiin ja Ronia piti todella kannustaa, että se löysi tiensä ulos "mustasta aukosta". Ihanaa oli silti, ettei se pelännyt yhtään sinne menemistä vaan juoksi ihan täysillä. Aidoissa oli valssaamista, joka meni kanssa hyvin. Kaikkein tyytyväisin olin siihen, ettei pitkillä kepeillä tullut montaakaan virhettä ja Roni oli todella nopea - niin nopea, että ohjaajalla oli enemmän vaikeuksia, kuin koiralla :). Lopuksi menimme vielä puomia ja aitaa. Se meni todella hyvin, sillä onhan puomi yksi Ronin lempiesteistä. Se vieläpä karkasi lopuksi puomille, niin kiva se oli. 

29.1.2004 --> Kasasimme maneesiin Tarjan neuvojen mukaisesti kahdeksan aitaa, putken, pussin, pöydän ja pitkät kepit. Alussa menimme vain radan ensimmäisen osan. Siihen kuului aita, pöytä (sai valita itse, kuin kauan koira on pöydällä), aita, putki, pussi ja aita (esteet 1.-6.). Tämän osan Roni meni todella hyvin :). Tarja kysyikin: "Mitä te olette tehneet, kun teillä on yhteistyö parantunut noin paljon?" Se tuntui kivalta ;). Ehkäpä osasyynä Ronin yhteistyöhön oli kauhea nälkä, mutta kyllä me ollaan paljon kehityttykin.
Maneesiin laitettuja pitkiä keppejä sai kukin mennä vapaasti vuorollaan. Tarkoitus oli kutsua koira kepeille seisomalla itse vähän edempänä ja sitten viedä kepit loppuun asti. Kepit menivät todella hyvin myös. Alussa on vain vähän ongelmia, mutta loppua kohden vauhti kiihtyi ja löytyi selvä rytmi.
Radan toinen osa olikin jo vaativampi. Siihen kuului pelkkiä aitoja, mutta niille ohjaaminen oli hankalaa, koska ne olivat vinottain rivissä (esteet 6.-13.). Mahdollisuuksia oli monia ja varmaankin jokainen ryhmäläisemme teki eri ratkaisun. Koiran ohjaaja sai tutustua rataan monta kertaa ja viimein keksin minäkin ihan hyvän ratkaisun aidoille. Kun pääsimme koettamaan rataa koiran kanssa, se meni ihan mukavasti. Pääsimme jo muistaakseni esteelle 11, kunnes tuli ohjausvirhe ja piti aloittaa uusiksi. Toisella kierroksella tulikin jo sitten puhdas rata. Lopussa menimme vielä ihan koko radan (eli 1.-13. esteet) ja meni kyllä hyvin. Yllätyin vauhdista, jolla Roni syöksyi pussiin. Hyvä vain, että ei sitä vierasta :). Tiukalle ympyrälle käännetty putkikin juostiin vauhdilla. Roni muuten alkaa tästä lähtien treenailla enemmän maxi, kuin midi korkuisia esteitä. Sen säkäkorkeus menee juuri huonosti luokkien rajalla.

Piirsin kuvan treeniemme esteistä. Suhteet esteiden välillä ovat takuulla kaikkea muuta, kuin oikeat, mutta tuosta saa jotain mielikuvaa radastamme. Katso myös lyhyt video aidoilta.

29.1.2004 --> Treenien rata Roni agilitytreeneissä 29.1.2004 Mäntsälän Ratsastuskoulun maneesissa. Klikkaa kuva suuremmaksi.

5.2.2004 --> Soile oli suunnitellut meille radan, jossa oli kaksitoista estettä. Aitojen yli hypättiin yhdeksän kertaa ja sen lisäksi oli kepit oikealta ja "väärältä" puolelta ohjaten sekä vielä putki. Olin oikein tyytyväinen meidän suoritukseen ja kepit menivät väärältä (ja ainakin minulle vaikeammalta) puolelta mukavasti. Maneesiin oli vielä kasattu yhdet kepit ja aita, jota sai treenailla. Menimme esteet maxikorkuisina. Katso myös lyhyt video kepeiltä.

5.2.2004 --> Treenien rata

12.2 ja 19.2 emme päässeet valitettavasti treeneihin :(! 

26.2.2004 --> Tällä ryhmät yhdistettiin, sillä koirakoita oli aika vähän toisessa ryhmässä. Normaalia treenausta ei ollutkaan ohjelmassa, sillä kasasimme maneesiin Mäntsälän edellisten kisojen 1-luokan radan. Noudatimme ihan oikeiden kisojen kaavaa eli tuomarin puhuttelu ja sen jälkeen rataan tutustuminen. Radalla sai käyttää makupaloja ja aikaa ei otettu eikä virheitä laskettu. Rata oli pitkä, 20 estettä (joista yksi oli sarjaeste), eli niin pitkä kuin vain saa olla. Radalla oli myös kaikki esteet ja minua huolestuttikin keinu, pituus ja muuri, sillä emme ole menneet niitä ikuisuuksiin. Roni pääsi treenaamaan medikorkuisilla esteillä, sillä emme ole ennen treenanneet maxikorkeusta kuin aidoissa. Meillä rata meni ihan hyvin, mutta ikävä kyllä maneesissa oli joku erittäin ihana tuoksu keinun ja pujottelun kohdalla. Roni ei oikein tahtonut kuunnella, koska se olisi mieluiten haistellut hajua. Koko rata kuitenkin päästiin läpi pienten pysähdysten jälkeen. Lähes kaikki muutkin koirat huomasivat tuon kumman hajun. Opittiin kyllä paljon ja tämä oli tosi hyvä treeni! Hyvä, että muistin radan ;).

4.3.2003 --> Soile oli suunnitellut meille pienen radan, jossa oli aitoja, putki ja lisää aitoja. Loppusuoralla harjoiteltiin "eteen"-käskyä. Ronilla ei ollut ilmeisesti oikein hyvä päivä, sillä se ei olisi halunnut hypätä aitoja ollenkaan. Aidat olivat kyllä maxikorkuisina ja tällä kertaa jopa 60 cm (viimeksi mentiin 55 cm). Roni tietysti päätti fiksuna koirana kiertää ne tai mikä vielä helpompaa - mennä niiden ali. Treenattiin sitten radan sivussa olevalla aidalla hyppäämistä narupallon kanssa ja kyllähän se silloin pomppi kuin vieteriukko. Radalla vaan ei voinut vähempää kiinnostaa. Lopuksi menimme vielä ihan mukavasti radan medikorkeutena ja se oli selvästi Ronille enemmän mieleen. Harjoittelimme myös keinua, jota Roni vähän pelästyi. Siitä puuttui ilmeisesti joku pehmentäjä ja kova ääni säikäytti sen. Kolmannella kerralla ja hirmuisilla kehuilla keinu sujui jo paremmin. Muutama muukin koira ennen meitä pelästyi kovaa ääntä. Huomasin, että Ronille on tullut sellainen ikävä tapa, että se popsii hevosenkakkaa minkä ehtii. Ei se nyt paljoa haittaisi jos se tekisi sen odotellessa, mutta kesken rataa se on jo tosi ikävä juttu. Toivottavasti nyt keksittäisiin joku hyvä juttu tämän tavan poisottamiseksi.

Oikean puoleinen hiirennappi ei ole käytössä näillä sivuilla