PUHEITANI

 

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO TARKASTAMATON 1
KESKUSTELUPÖYTÄKIRJA

23.5.2007
Esityslistan asia nro 13VALTUUTETTUJEN TEKEMIEN ERÄIDEN ALOITTEIDEN KÄSITTELEMINEN
Aloite 22

Valtuutettu Ojala


Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä hitasasiahan on puhuttanut ja tulee puhuttamaan varmaan valtuustoa
jatkossakin useampaan otteeseen.

Nyt meillä tietysti ei ole ollut tilaisuutta kaikilla suinkaan tutustua tähän VTT:n raporttiin vielä.
Mielestäni - niin kuin tämä vastaus, mikä kaupunginhallituksesta
on tullut - nämä asiathan liittyvät siihen, kun käsittelemme
sitten aikoinaan maankäyttö- ja asumisohjelmaa. Sehän on parastaikaa
lausunnoilla. Varmaan siinä myöhemmässä yhteydessä sitten
hitasasiakin tulee jälleen uudelleen esille.

 

Valtuutettu Leppä-aho


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.


Mitä valtuutettu Koskinen äsken kertoi, on paljolta totta ja kannatettavaa.
(Välihuuto!) No, sanotaan 99 %:sesti.

Valtuutettu Koskinen on tehnyt myös aloitteen hitasjärjestelmän uusimisesta,
tai purkamisesta, koska hänen ponsiaan, vaikka valtuusto on
ne hyväksynyt, ei ole otettu käyttöön. Ponnet ovat sen luonteisia, että
ne vaativat perustuslain väljää tulkintaa, kuten muuten koko hitasjärjestelmäkin.


Hitas-osakkaat ry. on aina vaatinut ja mm. maan paras asiantuntija tilastokeskus
suositellut markkinahintaindeksiä lunastushinnan vaihtoehtoiseksi
laskentaperusteeksi. Tämä indeksi säilyttää hitasasunnon alkuperäisen
ostohinnan, asunnon reaaliarvon suhteessa muuhun asuntokantaan.


Toinen vaatimuksemme sääntelyn rajaamisesta 15 vuoteen olisi poistanut
kaikki järjestelmän ongelmat, mutta niitä ei vielä tuolloin haluttu
ratkaista.

Vuonna 2001 tekemäni edellisen kaltaisessa valtuustoaloitteessa kaikki
hitasongelmat olisivat ratkenneet. Sitä ei kuitenkaan valtuusto sellaise
naan hyväksynyt, vaan virkamiehet tekivät oman huononnetun version,
jonka valtuusto hyväksyi yksimielisesti 2003. Siihen virkamiehet tekivät
muutoksia, joilla huononnettiin mm. korjaus- ja parannustöiden huomioon
ottamista myyntihinnoissa sekä muuttivat indeksilaskelman ajankohtaa,
mikä heikensi joidenkin osakkaiden asemaa. Lisäksi ikuinen
sääntely haluttiin säilyttää. Tässä kaupungissa enemmistö, poikkeuksena
muuhun maailmaan, haluaa ikuista sääntelyä, ikuisia ongelmia,
ikuista vääryyttä 6 %:lle asukkaista.

Asuntojen hintojen jyrkkä nousu ja siitä seurannut hintojen romahdus
1990-luvun taitteessa säilyy markkinahintaindeksiä käytettäessä sellaisenaan.
Tämä koetaan epäoikeudenmukaisena. Sääntelemättömät
markkinat puolestaan oikaisevat syntyneet hintavääristymät, mikä
myös puoltaa ikuisen sääntelyn purkamista.

Mielenkiintoista oli huomata, että korkea oikeusviranomainen on vihdoinkin
puuttunut kaupungin mielivaltaisiin toimiin hitasasukkaita kohtaan.

Vielä toivoisin, että sama taho ottaisi kantaa 1970-luvun hengessä kyhätyn
järjestelmän laillisuuden selvittämiseen, joka kuuluu viranomaisen
toimivaltaan ja kompetenssin piiriin. Tätä olemme vaatineet lähes kolmekymmentä vuotta tuloksetta.

Käsittämätöntä olisi se, jos hitasosakkaiden oikeusturva suhteessa
muuhun väestöön olisi merkityksetöntä, kunhan heidän perustuslaillisia
oikeuksiaan loukattaisiin keskenään tasapuolisesti.

Hitas-sääntelyhän perustuu siihen juridisesti kestämättömään järjestelyyn,
jossa vain yhdellä osakeyhtiön osakkaalla eli kaupungilla on myytyjen
osakkeiden lunastusoikeus ja vielä itse määräämään hintaan.
Hinnan määräysperusteita se tulkitsee ja muuttelee mielin määrin, edes
toista osapuolta, asukkaita kuulematta. Luottamuselimissä sääntelyperiaatteita
muuteltaessa on potentiaalisiin myyjiin, asukkaisiin sovellettu
kollektiivisesti lain vastaisesti esteellisyyssäännöksiä, eli lähes puolet
kaupunkilaisista on tulkittu jääveiksi. Sen sijaan toinen puoli, potentiaaliset
ostajat ovat saaneet päättää hitasosakkaiden asuntojen hinnat
kaupungille ja itselleen edulliseksi alehinnoiksi. Ainoa todellinen hyötyjä
hitas-sääntelystä on kaupunki ja sen hitasveivausta pyörittävä ja valmisteleva
virkakoneisto. Luonnollista olisi, että tämä taho jääväisi itsensä.
Mikäli järjestelmä purettaisiin, hitas-säännöstelijät menettäisivät toimensa.

Hitas-sääntelyn mielettömyyteen sekä laittomuuteen ei millään oikeusviranomaisella
ole ollut aiemmin kiinnostusta puuttua, vaikka siitä on
tehty vuosien varrella kymmeniä kanteluita mm. oikeuskanslerille ja oikeusasiamiehellekin.
Vastaukset ovat aiemmin olleet meillä näille viranomaisille
tyypillisiä: ei ole kyetty osoittamaan, ei anna aihetta tai ei kuulu toimivaltaan.

Lopuksi vaadin, että ensisijaisesti pitäisi vihdoinkin selvittää 1970-luvun
ilmapiirissä syntyneen hitasjärjestelmän laillisuus.

Kun hitasjärjestelmään on tehty muutoksia, on aina puututtu peruslain
turvaamaan omistusoikeuden suojaan. Muutokset on tehty yksityisoikeuden
sopimuksen varjolla ilman toisen osapuolen kuulemista, ilman
suostumusta ja jääväämällä osapuoli päätöksenteosta.

Tämä on räikeää poliittisen vallan väärinkäyttöä. Tähän oikeusvaltiossa
puuttuisivat oikeusviranomaiset ja länsimaisessa demokratiassa tiedotusvälineet.
Siksi hitasin kaltaisia yksipuoliseen propagandaan perustuvaa
lainvastaista toimintaa ei muualla maailmassa tunneta. Kaupungin
parhailla veronmaksajilla, hitasosakkailla, on oikeus kokea elävänsä
länsimaisessa oikeusvaltiossa ja demokratiassa.

 

Valtuutettu Hakanen

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

Valtuutettu Leppä-aho tässä loihe lausumaan, että säätelemättömät
markkinat poistavat hintavääristymät.

En tiedä, millä alalla näin tapahtuu. Mutta jos Helsingissä jokin hintavääristymä
on, niin se on asuntojen hintojen ja vuokrien aivan tolkuton
nousu. Se on kaikkein tolkuttomin niillä aloilla, joissa ei ole minkäänlaista
säätelyä. Siellä ei ole todellakaan mitään mekanismia, joka pitäisi
tämän kaltaisessa kaupungissa asuntojen hintoja ja vuokria millään tavalla
kurissa.

Eli tämä kysymys on mielestäni nyt tässä keskustelussa asettunut aivan
nurinkurisella tavalla. Meidän pääongelma ei ole se, että joidenkin
asuntojen edes yritetään vähän säädellä, vaan pääongelma on se, että
meillä on valtaosa helsinkiläisistä täysin säätelemättömien vuokra- ja
asuntomarkkinoiden armoilla.

Hitasjärjestelmään voi liittyä yksityiskohtien osalta sellaisia ongelmia,
joita on syytä tarkastella ja korjata. En käy siitä tässä kiistelemään.

Mutta haluan korostaa sitä, että maankäyttö- ja asunto-ohjelmassa on
päähuomio kiinnitettävä siihen, millä keinoilla me voimme saada asumisen
hinnan jollain tavalla kuriin eli lisätä säätelyä. Nythän kaupunki
itse esimerkiksi tonttimaata myymällä, samoin kuin valtio, jatkuvasti
kiihdyttää tätä hillitöntä asuntojen hintojen nousua.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO TARKASTAMATON 1
KESKUSTELUPÖYTÄKIRJA
23.5.2007
Esityslistan asia nro 13
VALTUUTETTUJEN TEKEMIEN ERÄIDEN ALOITTEIDEN KÄSITTELEMINEN
Aloite 23


Valtuutettu Leppä-aho

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Toivoisin, että valtuutetut Saarnio ja Hakanen kuuntelisivat nyt tarkkaan
tämän seuraavan sanoman.

Eduskunnan apulaisoikeusmies on kehottanut Helsingin kaupunkia tekemään
korjauksia vuonna 2004 kaupungin käyttöön ottamaan hitasloukut
poistaneeseen hitasasuntojen lunastus/myyntihinnan määräysperusteisiin,
koska saavutettu suuri parannus ei kohtele ”sorra” tasapuolisesti
kaikkia hitasasukkaita.

Mielenkiintoista oli huomata korkean oikeusviranomaisen into puuttua
uuden teknisen laskutavan sisältöön. Kun järjestelmän laillisuuden selvittämiseen,
joka kuuluisi viranomaisen toimivaltaan ja kompetenssin
piiriin, ei kolmen vuosikymmenen aikana ole vaatimuksistani huolimatta
intoa riittänyt.

Käsittämätöntä on, että hitasosakkaiden oikeusturva suhteessa muuhun
väestöön ei ole oikeusviranomaisen huolen aiheena. Mutta ryhmän
sisällä vääryyden tulee kohdistua tasa-arvoperiaatteiden mukaisesti.
Huomattavaa on, että aiemmin vastaavissa tilanteissa hitasjärjestelmän
ongelmat on laistettu väittämällä sen olevan yksityisoikeudellinen sopimus,
joka ei kuulu oikeusasiamiehen tai oikeuskanslerin toimivaltaan,
vaan yleiselle alioikeudelle.

Nyt käsiteltävässä valtuustoaloitteessani esitän kaksi vaihtoehtoista tapaa
päästä ikuisen hitas-sääntelyn kiistattomista ongelmista.

Ensimmäisessä tavassa asunto-osakeyhtiöllä olisi oikeus lunastaa tontti
omakseen 10 vuoden kuluttua vuokrasuhteen alkamisesta. Lunastushinta
määräytyisi ehdotuksessani siten, että jo maksetut vuokrat
laskisivat sen hetkisellä elinkustannusindeksillä tarkistettua tontin hintaa.
Mallini olisi 4 %:n inflaatiolla ja 4 %:n tontinvuokralla laskettuna
kaupungille hyvä bisnes. Tällä järjestelmällä asukkaat saisivat 25 vuoden
asumisen jälkeen tontin kaupungilta vuokrasuoritusten hinnalla,
elleivät lunastaisi sitä aiemmin ja maksaisivat loppuerää vuokrilla vähennettynä.
Tässä yhteydessä osakkaat saisivat poistaa yhtiöjärjestyksestä ns. kohtuuttomat
hitaspykälät ja vapautuisivat ikuisesta sääntelystä ja sen aiheuttamista ongelmista.
Näin ollen kaupunki saisi vuokrina kaksinkertaisena tontin alkuperäisen arvon.
Mutta sekään ei näytä riittävän, kun kysymys on hitasosakkaista.

Huomattakoon, että mikäli kaupunki olisi myynyt alkujaan tontin asukkaille
markkinahinnalla, olisivat asukkaat 4 %:n korolla 25 vuoden annuiteettilainalla
selvinneet 30 % pienemmillä kustannuksilla kuin mallini ehdottaa.

Toisessa esittämässäni mallissa kaupunki kohtelisi tasa-arvoperiaatteen
mukaan vuokralaisia, kuten oikeusasiamies esimerkiksi edellyttää.
Eli tontinvuokra muutettaisiin alueen keskivuokrien mukaiseksi ja
poistettaisiin hitas-säännöstely. Tällöin hitasasukkaat olisivat samassa
asemassa kuin muutkin kaupungin tontinvuokralaiset. Heillähän ei ole
hitas-sääntelyä ja vuokratkin ovat vain keskimäärin murto-osa hitasosakkaan
maksamista. Esimerkiksi Hermannin vanhoissa asuntotonteissa
vuokrat ovat alle kymmenesosa hitasosakkaan samalla alueella
maksamista. (Välihuuto!) Juu, minulla on tuolla, jos valtuutettu
Saarnio haluaa nähdä, kahden asunto-osakeyhtiön isännöitsijätodistus,
jossa toisella on 73 penniä asuntoneliölle kuukaudessa ja toisella 77
penniä asuntoneliölle kuukaudessa. Tämän hetken valtuustopäätöksissä
sillä alueella vuokrataan hitasosakkailla tonttia yli 2 euroa neliölle
kuukaudessa, eli hinta on noin kaksikymmentäkertainen. (Välihuuto!)
Pennit ovat 1994 saadusta isännöitsijätodistuksesta. Mutta ne ovat
noin vähän reilu 10 centtiä.

Toisessa esittämässäni mallissa ... Jaa, tämä meni jo. Okei.
Kaupunginhallitus esittää saamiensa ylimalkaisten ja virheellisten lautakuntalausuntojen
perusteella aloitteen hylkäämistä vedoten aloitteeni
uuteen ajattelutapaan ja vielä meneillään olevaan – jälleen kerran, valtuutettu
Koskinen – VTT:ltä tilattuun selvitykseen.

VTT:n työtä on ohjannut Helsingin kaupungin virkamiesten muodostama
”ohjausryhmä”, joka ei ole puolueettomasti tarkastellut hitaskysymystä
ja jonka yksinomaisena tarkoituksena tuntuu olevan sääntelyn
jatkaminen ja sen ulkopuolelle pudonneiden hitasasuntojen saaminen
takaisin hitas-sääntelyn piiriin.

VTT toteaa juuri julkaistussa, tyypillisessä ns. nollaselvityksessään
mm., että kolme viidesosaa hitasasunnoista on vapautunut sääntelystä,
koska käyttöön otettu markkinahintaindeksi antaa niille markkinahintaa
korkeamman hinnan – huom. korkeamman hinnan. Tämä osoittaa sen,
että valtaosa hitasasunnoista on uutena myös ostettu, ei suinkaan
markkinahintoja halvemmalla – kuten väitätte – vaan kalliimmalla, mikä
on osoitus koko –(Välihuuto!) - järjestelmän järjettömyydestä. Markkinahintaindeksi
nimenomaan pitää tämän suhteen samana koko ajan.
Tämä osoittaa sen, että jos ne ovat loppupäässä kalliimpia, ne ovat olleet
myös alkupäässä. Tästä on kysymys. Ne ovat olleet siis markkinahintaa
kalliimpia.

Uudeksi laskutavaksi vihjaillaan hitasohjausryhmän suosimaa konverkenssikerrointa,
johon voi valita vapaasti muuttujan. Näin omistusasukkaiden
varallisuuden laiton mielivaltainen sääntely jatkuisi loputtomiin.
Muutenkaan VTT:n selvitykset ja ehdotukset eivät tuo mitään uutta todellisten,
aina tiedossa olleiden ongelmien korjaamiseksi. Kysymys on
siis nollaselvityksestä, jonka kaupungin omat hitasbyrokraatit olisivat
voineet tehdä ilman verorahojen lisätuhlausta. Tietenkin jotkut luottamushenkilöt
pystyisivät täysin ilmaiseksi korjaamaan järjestelmän virheet, jos se sallittaisiin.

Hitasosakkaiden syrjintää osoittaa myös se, että kunnallislain edellyttämällä
tavalla ei ole koskaan kuultu hitasasukkaiden edustajia järjestelmää
muutettaessa, kun sitä vastoin vuokra-asuntopuolella on tapana
juuri kunnallislakiin vedoten toimia näin ja kuulla vuokralaisia. Esimerkkinä
haluan kertoa, että eri asukasryhmien kohtelussa on todella huomattavaa
eroa. Helsingin 60 000 vuokra-asunnon perinteisessä aravasaneerauksessa
hävitetään helsinkiläisten veronmaksajien rahoja
80 ? 40 miljardia euroa enemmän kuin järkevästi toimien olisi tarpeen.
Summa on niin jättimäinen, vastaa kahdenkymmenen vuoden
verokertymää, että sen suuruutta tuskin monikaan ymmärtää. Tämä ei
valtaa käyttäviä hitasihmisiä eikä monia muitakaan huoleta. Hitasosakkaiden
elinikäinen sääntely ja asunnon arvon mielivaltainen leikkaus
tuntuu heille olevan tärkeintä asuntopolitiikkaa.

Toivottavasti media tulee jatkossa myös asukkaiden edustajia kuuntelemaan,
sillä kansalaisilla on oikeus saada myös objektiivista tietoa
näin tärkeistä, kaikkia kansalaisia, kaupunkilaisia koskevista asioista,
hitasbyrokraattien propagandan ohella.



Valtuutettu Saarnio

Arvoisa puheenjohtaja.

Edellisessä kohdassa, kun hitasia sivusimme, sanoin, että pannaan jäitä
hattuun. Ja toivon, että laitetaan tässäkin.

Se on ihmeellistä, että kaksi ihmistä, jotka tietävät kiinteistöbisneksestä,
puhuvat hitasista ikään kuin se olisi jotenkin kauhean erillään kaikesta
siitä mitä tässä yhteiskunnassa tapahtuu.

Korhonen osti vuonna 1987 Roihuvuoresta 69,5 m2 ja maksoi siitä
650 000 mk, vain siis 650 000 mk, sai siis suhteellisen edullisesti, kun
ottaa huomioon, että 69,5 m2. Mutta kun hän myi sen vuonna 1994,
hän sai siitä 420 000 mk. Voi Korhonen raukkaa. 230 000 mk häipyi
muutamassa vuodessa vain sen takia, ettei pystynyt sitten bungaamaan
sitä loppua.

Kyllä se näin on asuntomarkkinoilla ollut koko ajan. Ja nyt valtuutettu
Leppä-aho väittää, että joku hitasostaja on maksanut jo markkinahintaa
korkeamman hinnan lähtiessään. Mistä näin yksinkertainen hitasasukas
löytyy? Pauli hyvä, näytä minulle se. Minä epäilen, että tällaista
asukasta ei ole.

Hitasissa on epäkohtia. Se on totta kai monimutkainen järjestelmä ja
joskus tällaiselle maallikkojärjelle vaikea käsittää. Korjataan niitä yhdessä
ja kuunnellaan hitasasukkaitakin. Mutta kuunnellaan asukkaita
eikä konverkerssiteorioita ja stetoskooppilaskentoja, mitä sinulla on, joita
ainakaan minun matematiikkani ei tunne. Mutta minä en ole käynyt
kuin matemaattisen linjan.

Mitä tulee sitten kaupungin vuokra-asuntojen korjaamiseen.

Minä toivon Pauli, että lopetat sen väärän totuuden ilmaisemisen, että
kaupunki menettää siinä rahaa. Jokaisen markan, mikä näihin uudistuksiin
menee, maksavat ne vuokralaiset itse. Tämä järjestelmä on se,
joka maksaa itse itsensä. Pidä ihan tarkkaan huoli, että sinun veromarkkojasi
ei siihen mene. Se on Helsingille hyvä bisnes, tämä vuokraasuntotuotanto.
Ja onneksi meillä on vuokra-asuntoja. Mikähän tämä
Helsinki olisi, jos meillä ei olisi edes vuokra-asuntoja tarjolla?


Valtuutettu Hänninen (vastauspuheenvuoro)

Kiitoksia ... (mikrofoni ei päällä.)

Erittäin hienosti valtuutettu Saarnio tyhjensi tuossa sen, mitä olin itsekin
ajatellut.

Toivon myöskin kahdeksan vuotta Vuosaaren Kiinteistöt Oy:n hallituksessa
istuneena asukkaiden edustajina, että valtuutettu Leppä-aho lopettaa
nämä tällaiset tyhjänpäiväiset puheet ? veronmaksajien markoilla
tai euroilla maksetaan saneerauksia. Kyllä ne vuokralaiset
maksavat ne aivan. Meillä on moninkertainen tilinpito, joka on kaupungin
järjestelmässä oleva, jossa kaikki on todennettavissa.

Mielestäni voisi ihan oikeasti pysyä asiassa.



Valtuutettu Leppä-aho

Arvoisa puheenjohtaja.

Tässä on sekoitettu nyt kaksi asiaa tarkoituksella.

En ole väittänyt juuri näin, niin kuin tässä nämä kaksi repliikin puhujaa
väitti, vaan olen verrannut tätä nykyistä aravasaneerausmallia esittämääni
uuteen malliin, joiden kustannusero on tuo 40 miljardia euroa
seuraavan neljänkymmenen vuoden aikana tehtyjen päätösten osalta,
eli keskimäärin miljardi euroa vuodessa. Tämä minun aloitteeni on ollut
seitsemän vuotta kohta netissä ja julkisuudessa kommentoitavissa. Kukaan
ei ole siitä pystynyt löytämään virhettä näistä laskelmista.

Minä nyt toivoisin, että joku nyt esittäisi nämä omat laskelmat, jos ne
poikkeavat, niin voisimme tutkia, mitkä näistä ovat oikeat.

Tämä on fakta, että kaupunki asuntojen ja kiinteistöjen omistajana häviää
tämän 40 miljardia euroa, joka voitaisiin käyttää jo terveydenhoitoon,
koulutukseen, vanhustenhoitoon ja kaikkiin näihin asioihin, joita
me joudutaan jatkuvasti leikkaamaan. Tässä on jättipotista kysymys.
Esimerkkinähän on tässä esittämä energialaitoksen tapaus, joka sai,
myyvät nämä omat saneerausikään tulleet vuokra-asuntonsa Kivelänkadulta
ja paras tarjous oli ilman tonttia 4 000 euroa m2 ja tontin kanssa
lähes 5 000 euroa m2. Eli näillä on markkinat. Ja nyt kun tämä raha poltetaan,
niin se menee ennen kaikkea asukkaitten tappioksi.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

EPÄONNISTUNUT ASUNTO- / KIINTEISTÖPOLITIIKKA TUPLAA HELSINKILÄISTEN KUNNALLISVEROT JA ROMUTTAA PALVELUT!

Asunto - ja kiinteistöpolitiikan uudella toimintamallilla voitaisiin hyödyntää ne poikkeukselliset mahdollisuudet, mitkä Helsingillä maapohjan pääasiallisena omistajana on. Lähialueiden kanssa kilpailtaessa mm. yrityksistä ja työpaikoista, alhainen verotus on parhaita kilpailuvaltteja. Helsinki pystyisi laskemaan kunnallisveronsa palveluita heikentämättä, hyödyntämällä järkevästi ja ammattimaisesti jättimäistä varallisuuttaan, kuten asunto- ja kiinteistömassaansa. Tällä olisi paitsi Helsingille, myös koko kansantaloudelle suuri positiivinen merkitys.

Helsingissä on runsas 300 000 asuntoa, joista noin puolet on vuokra-asuntokäytössä. Kaupungin omistuksessa on noin 60 000 vuokra-asuntoa, mikä on poikkeuksellisen paljon oloissamme. Muualla tuntemattoman hitas-sääntelyn piirissä on noin 20 000 omistusasuntoa. Lisäksi on pienempi määrä asumisoikeus-, osaomistus-, ym. tyyppisiä asuntoja. Helsingin väestörakenne ja sen mukana poliittiset voimasuhteet muuttuivat ratkaisevasti viime vuosikymmenen asuntopolitiikan seurauksena, jolloin tänne rakennettiin vain 15 % normaalia omistusasuntotuotantoa!
Helsingissä asuntopolitiikka on tärkein ja tehokkain tapa vaikuttaa kaupunkimme asioihin. Helsinki pystyy kaavoitus- ja tonttimonopolinsa turvin päättämään millaista asuntokantaa tänne rakennetaan ja millaisia asukkaita täällä asuu. Rakennammeko rikkaiden paratiisia, köyhälistön aravaslummeja vai jotain siltä väliltä. Viime vuosikymmenet on panostettu sosiaaliseen vuokra-asuntotuotantoon, sekä säänneltyyn hitastuotantoon. Seurauksena on ollut hyvätuloisten muuttovirta naapurikuntiin ja ”köyhien” muutto Helsinkiin. Lisäksi Helsinki on saanut ottaa päävastuun Suomessa harjoitetusta Euroopan liberaaleimmasta pakolaispolitiikasta. Helsinkiin maakuntien pakolaiskeskuksista muuttavien pakolaisten, sekä maahanmuuttajien asunto-olojen järjestelyyn on huvennut koko Helsingin oma vuokra-asuntotuotanto jo yli vuosikymmenen ajan.
Väärä teoriapohjainen kysyntää vastaamaton koulutuspolitiikka, etnisten vähemmistöjen pahasti epäonnistunut integrointipolitiikka, epäonnistunut pakolais- sekä kriminaalipolitiikka, aiheuttavat skandaalimaisen asuntopolitiikan seurauksena yhdessä moninaiset haasteet, kuten korkeimmat sosiaalikulut, keskiarvoa korkeampi työttömyys, sekä elinkeinoelämäämme ja kuntapalveluitamme samanaikaisesti haittaava työvoimapula. Nämä ovat merkittävällä tavalla vaikuttaneet kuntataloutemme epätasapainoon ja jatkuvaan säästö- ja palveluiden leikkauskierteeseen josta kärsivät ensisijaisesti helsinkiläiset veronmaksajat.

Helsingin tulisi jatkossa muuttaa kaavoittamisen ja asuntorakentamisen politiikkaa siten, että keskitymme kilpailemaan myös hyvätuloisista veronmaksajista ympäristökuntien kanssa. Valtion kalliilla lainoilla rahoitetusta vuokra-asuntotuotannosta olisi kokonaan luovuttava ja keskityttävä vain vanhan poikkeuksellisen suuren, noin 60 000 vuokra-asunnon kannan säilyttämiseen mahdollisimman järkevällä tavalla. Asunnot tulisi varata etupäässä työsuhdeasumiseen, sekä helsinkiläisille asunnontarvitsijoille.

Valtion lainat tulisi korvata edullisella markkinarahalla, jolloin lisäksi omistajalle palautuisi määräysvalta mm. arvonnousun hyödyntämiseen ja asukasvalintoihin liittyen, joiden avulla pääosa kustannushyödystä saavutettaisiin. Helsingin Asuntohankinta Oy:n tarpeellisuus ja toiminta tulisi selvittää ja toiminta lopettaa. Varat tulisi käyttää uustuotantoon, eikä asuntojen hankintaan kalliilla vanhasta kannasta.

Vuokra-asuntojen ylisuurta ja byrokraattista hallintokoneistoa tulisi redusoida ja tehostaa siirtymällä yhden kiinteistöyhtiön malliin.

Vuokratonttien arvonnousu tulisi hyödyntää myymällä ne, jolloin voisimme saada myyntitulojen lisäksi hyväksemme kiinteistöverot. Suuri osa vuokratonttien haltijoista maksaa selvästi alempaa vuokraa kuin mitä kiinteistöveron tuotto olisi, joten kaupunki voittaisi vaikka antaisi nämä tontit ilmaiseksi!

Poikkeuksellisia asumiskustannuksiamme ei pidä ottaa vastaan vain annettuna epäkohtana, vaan niitä tulee myös pystyä hyödyntämään, mutta sitä eivät poliittiset vastustajamme halua, sillä he pelkäävät asukasrakenteen muuttuvan heidän valtapyrkimyksiään heikentäväksi.

Kaupungin omistaman n. 60 000 asunnon ( n. 3 000 000 asm2 ), samoin kuin muidenkin kiinteistöjemme, saneerauksesta on kiireesti tehtävä uusi ohjelma, jossa hyödynnetään kiinteistöjen Helsingissä tapahtuvaa poikkeuksellista arvonnousua.

Uudessa mallissa saneerausikään tulevan kiinteistön arvonnousu hyödynnetään myymällä asunnot vapailla markkinoilla. Helsingin markkinatilanteessa huonompikuntoisestakin asunnosta saa aravatasoisen vuokra-asunnon uustuotantokustannuksia vastaavan hinnan. Myyntituloilla rakennetaan vuokralaisille uudet asunnot. Usein kyseiset alueet ovat pienellä tehokkuusluvulla rakennettuja, jolloin lisärakentaminen voi tapahtua vielä samalle alueelle. Näin vuokralaisille voitaisiin tarjota uusi asunto naapurista.

Mikäli kiinteistön elinkaareksi laskemme 40 vuotta, tulee vuosittain myydä ja rakentaa 1500 asuntoa, jotta koko massa olisi käsitelty 40 vuoden aikana. Näin olemme säästyneet suurilta saneerauskustannuksilta, jotka voivat olla vielä uustuotantokustannuksiakin korkeampia. Olemme saaneet myyntituloja, joilla olemme rakentaneet uudet, velattomat vuokra-asunnot, joissa kaupungille on kuluina vain pienet hoitovastikkeet. Tämä mahdollistaa kohtuullisillakin vuokrilla asialliset vuokratuotot kaupungin budjettiin. Nyt näitä tuloja ei ole lainkaan.

Olemme siis kaksinkertaistaneet kaupungin asuntokannan tältä osin ilman julkista rahoitusta. Olemme saaneet vanhoihin asuntoihin täällä kehyskunnista työssä käyvät omistajat, uudet suuria tuloja tuovat veronmaksajat.
Tämän lisäksi tulee mallista monia muita positiivisia vaikutuksia, kuten segregaation väheneminen vuokra-asuntokeskittymissä, työmatkaliikenteen vähenemisen aikaansaamat ympäristöhyödyt jne.
Uuden ja vanhan mallin välinen kustannushyöty Helsingille olisi todella mittava: n. 40 mrd €, eli miljardi vuodessa.

Demareiden viiden vuoden jarrutus on jo nyt saanut aikaan 5 mrd € lisälaskun helsinkiläiselle työväelle. Erityisen kalliiksi tämä sosialistien vallanvarmistuspolitiikka tulee kaupungin vuokralaisille. Mallia on selvitetty tarkemmin kotisivullani www. kolumbus.fi/pauli.leppaaho.

Hitas-sääntelystä on luovuttava tai ainakin säännöstelyaika on rajoitettava max 15 vuoteen. Näin systeemi saataisiin jotenkin perustelluksi ja toimivaksi! Kymmenet tuhannet perheet ovat hitas-sosialistien toimesta pakotetut myymään omaisuutensa alihintaisena, samoin kuin virumaan loukuissaan. Näitä ”ihmisoikeusjuristeja” ei kiinnosta korjata omassa maassaan aikaansaamiaan vääryyksiä.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 

 

 

Helsingin kaupunginvaltuuston keskustelupöytäkirja 12.5.2004

122 § 

Aloite 19  

Valtuutettu Leppä-aho
:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
 

Helsinki on uusien haasteiden ja uhkakuvien edessä. Vielä emme ole toipuneet edellisestä lamasta
ja sen tuomasta raskaasta työttömyydestä emmekä valtion yhteisötuloverojemme anastuksesta, kun
 uusia uhkia on näköpiirissä.  EY:n laajeneminen on etenkin Helsingille haasteellinen tapahtuma.
Saammehan naapuriin kilpailijan, jossa taloudellisen toiminnan edellytykset ovat ratkaisevasti paremmat
kuin meillä. Virolla on maantieteellinen etu ja kovaan työhön valmista koulutettua edullista työvoimaa,
joka ei ole vielä oppinut hyvinvointivaltion etuisuuksiin, rahan hakemiseen eri luukuilta vastikkeetta.
Viron nollatason verotus on kuitenkin ratkaisevaa yritysten ja tuotannon siirtymiselle Helsingistä Viroon.

Tässä tilanteessa Helsinki ei enää voi elää entiseen malliin, vaan järkevä taloudenhoito tulee ohjata
poliittistakin päätöksentekoa. Töppäysten hoitaminen verojen kiristyksellä on ohi. Muuten koemme
kaksoiskaupunki Helsinki-Tallinnan, jossa Tallinna hoitaa bisneksen ja me työvoiman kasvatuksen,
koulutuksen, sairaiden ja vanhusten hoidon sekä syrjäytyneet.

Edellinenkin huomioiden on edesvastuutonta, että vaatimani kaupungin kiinteistö- ja vuokra-asuntokantaa
koskeva ulkopuolisen asiantuntijatahon selvitys myyntivaihtoehdon edullisuudesta nykyisin käytössä
oleviin purku- ja peruskorjausvaihtoehtoihin verraten, halutaan asuntolautakunnankin kannan vastaisesti estää.

Valtuusto on yksimielisesti hyväksynyt vuonna 2000 jättämäni aloitteen, jonka perusteella saneeraustarpeessa
olevien kaupungin omistamien kiinteistöjen osalta tutkitaan aiempien purku- ja peruskorjausvaihtoehtojen
 lisäksi myyntivaihtoehto.

Myyntivaihtoehdon miljardisäästöjen sekä miljarditulojen ja muiden hyötyjen tutkimiseksi kaupungin tulee
ensitilassa tilata vuokra-asuntokantaan kohdistettu ulkopuolisen parhaan mahdollisen asiantuntijatahon selvitys,
jonka pohjalta kaupunginhallituksen tulee tehdä kaupunginvaltuustolle ensitilassa esityksen siitä, mitkä ovat
myyntivaihtoehdon edut ja mahdolliset haitat - haittoja tosin itse en ole löytänyt – ja missä laajuudessa ja
milloin myyntivaihtoa ryhdytään toteuttamaan.

Aloitteeni tarkoituksena on vahvistaa mallini toimivuus mahdollisimman arvovaltaisella taholla, koska edellinen
valtuuston päätös ei ole johtanut kolmessa vuodessa vielä käytännön toimiin, josta johtuen rahaa on palanut tosi
paljon.

Ehdotettu kaupungin oma selvitys ei voi olla riittävä eikä tulla kysymykseen jo siitäkään syystä, että virkamiesten
laatimista vastineesta näkyi aloitteeni vastustava asenteellisuus harhaanjohtavien ja virheellisten perustelujen muodossa.

Esityksen tarkoituksena on, että kaupunki laatii toimintamallin, joka perustuu kiinteistön 40 vuoden elinkaari-
ajatteluun, jonka aikana koko kaupungin vuokra-asuntokanta – reilu 50 000 asuntoa, 3 miljoonaa asunto-
neliömetriä – uusitaan. Tämä merkitsee noin 75 000 asuntoneliömetrin vuositasoa eli reilua tuhatta asuntoa
vuodessa, joka vastaa nyt kaupungin maalle epäedullisella ara-rahoituksella tuotettavaa vuokra-asuntotuotantoa.
Täysin järjetön ara-rahoituksella tapahtuva rakentaminen ja korjaaminen on lopetettava ja korvattava omalla
rahoituksella, joka saadaan vanhan peruskorjaustarpeisten kiinteistöjen myynnillä. Näin pystymme hyödyntämään
omistajalle kuuluva miljardien arvonnousu, mikä tähän asti on edesvastuuttomasti hävitetty ja jätetty hyödyntämättä.

Näytän kalvon, josta tämä arvonnousu toivottavasti käy selville.

Tässä on vuodesta 1970 vuoteen 2004 ollut asuntojen arvonnousu Helsingissä noin kolmetoistakertainen.
40 vuoden ajanjaksolla se on jo kaksikymmentäviisikertainen. Tästä arvonnousun hyödyntämisestä on tässä
esityksessä kysymys. Tähän asti sitä ei ole hyödynnetty, vaan heti, kun on aloitettu aravalainalla peruskorjaus,
tämä koko arvonnousu on poltettu.

Perusteluksi ei riitä harhaanjohtavat virkamiehet lausunnot, joiden mukaan joku sääntö estää järkevän taloudellisen
toiminnan ja pakottaa helsinkiläisten veronmaksajien miljardipääoman hävittämiseen. Myöskään muut tekosyyt,
kuten tonttipula, eivät ole relevantteja. Seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana asuinrakentamiseen yleis-
kaavasta varatusta 7 miljoonan kerrosneliön pinta-alasta tarvitaan – mallini mukaan – vanhojen vuokra-asuntojen
korvaamiseen ainoastaan murto-osa eli puolitoista miljoonaa neliömetriä. Jäljelle jää vielä 5,5 miljoonaa neliömetriä.

Väite, että kukaan ei osta vanhoja kaupungin vuokra-asuntoja, ei myöskään pidä paikkaansa. Esimerkiksi
vakuutusyhtiöt ovat menestyksellisesti viime aikoina realisoineet hyvään hintaan asuntonsa, minkä mm.
kiinteistövälittäjät vahvistavat.

Näytän kalvon, jonka olen täällä ennenkin näyttänyt.

Tässä on Huoneistokeskuksen lausunto Kanneltie 8:n tapauksesta. Siellä he totesivat, että 9 000 mk/m2,
ja jopa hieman yli 10 000 mk/m2, he pystyvät myymään nämä asunnot, jotka tässä suunnitelmassa oli kiinteistön
arvon nollauksella ilmoitettu nollan arvoiseksi. Tässähän me hävittiin myyntivoittona 75 miljoonaa. (Välihuuto!)
Nimenomaan, kun ei käytetty hyväksi tätä mahdollisuutta.

Ara-lainoissa on eripituisia myyntirajoituksia, mutta kaikki kyseiset kiinteistöt ovat jo ainakin kerran vapautuneet
myyntirajoituksista. Moniin on kiireisesti otettu älytöntä ara-korjauslainaa, että myyntirajoituksia on voitu jatkaa,
ja näin hävitetty kaksikymmentäkertaistunut kiinteistön myyntiarvo ja veronmaksajien miljardit.

Myyntirajoitukset on kuitenkin mahdollista saada anomuksestakin poistettua, jos siihen on perusteita. Mikäli
esimerkiksi Elanto on saanut luvan myydä uudehkot aravavuokra-asuntonsa markkinahintaan kovan rahan
omistusasunnoiksi parantaakseen tulostaan 300 milj. mk:lla, ei Helsingin liene vaikeaa saada valtion
asuntorahastolta lupaa myydä vanhoja huonokuntoisia asuntoja, koska käytännössähän ne vaihdettaisiin
upouusiksi vuokra-asunnoiksi. Mitään ei häviäisi. Asuntojen määrä vaan kaksinkertaistuisi ilman julkista rahoitusta.

Pitää muistaa, että meillä kerätään vuosittain kunnallisveroja 2 miljardia euroa, kun esittämäni malli toisi
keskimäärin miljardin euron vuosittaiset tulot Helsingille. Eli päätösten arvo olisi 40 miljardia euroa seuraavan
40 vuoden aikana. Tämä on niin suuri taloudellinen arvo, että mikäli valtiolta ei myyntilupaa tulisi, olisi syytä vaihtaa
neuvottelijat ja/tai muuttaa sääntöjä.

Malli toimii siten, että kiinteistön lähetessä 40 vuoden peruskorjausikää, hyödynnetään asuntojen markkina-arvo.
Eli myydään ne vapailla markkinoilla ja rakennetaan niistä saaduilla varoilla uudet asunnot vuokralaisille. Tämä on
mahdollista Helsingin korkeiden asuntohintojen ja kohtuuhintaisen vuokratontille mahdollistaen uustuotannon
perusteella. Näin olemme käyttäneet kaupunkilaisten hyväksi helsinkiläisille kuuluvan kaupungin kiinteistöjen
arvonnousun eli reilu sata miljoonaa euroa vuosi, joka nykyisin menetetään sekä välttyneet vielä suurimmilta
korjauksiin meneviltä jättikustannuksilta, korkokuluineen noin 300 milj. euroa per vuosi, jotka aiheutuvat
kiinteistönhoidon nykypolitiikasta ja lankeavat pääosin veronmaksajien maksettaviksi. Nykyäänhän tehdään
niin, että jätetään kiinteistön arvo, joka voi olla helposti 1 500 euroa/m2, hyödyntämättä ja ryhdytään kalliisiin
 korjauksiin, jotka korkokuluineen aiheuttavat vielä noin kolminkertaisen lisälaskun.

Myyntivaihtoehtoa käytettäessä tulisimme vanhoihin asuntoihin saamaan muuttovoittona uusia veronmaksajia
ja kaupungille huomattavat verotulot. Puolet Helsingin työvoimasta asuu kehyskunnissa, joille tarjoutuisi kilpailu-
kykyinen vaihtoehto muuttaa työnsä ääreen ja maksaa verot Helsingille. Myyntivaihtoehdon avulla saamme
kaupunkiin yli 50 000 uutta velatonta asuntoa lisää ”ilmaiseksi”, eli ilman julkista rahoitusta, eli olemme kaksin-
kertaistaneet tämän asuntokannan verorahoitta. Lisäksi saamme alhaisien pääomavastikkeettomien kulujen
vuoksi uusien asuntojen huomattavat vuokratulot alentamaan kunnallisverojamme ja lisäksi monia muita positiivisia
vaikutuksia, kuten mm. työmatkaliikenteen vähenemisen aikaan saamat moninaiset säästöt ja ympäristövaikutukset.

Näytän Kanneltie 8:n tapauksen - joka minulla on ollut perustana hyvänä esimerkkinä - vielä graafisessa muodossa.

Siinä ensin menetettiin 75 miljoonaa myyntituloja. Sitten otettiin 100 miljoonaa lainaa, joka sitten 40 vuoden aikana
annuiteettimenetelmällä ja 5 %:n korolla laskettuna nousee 233 miljoonaa. Sitten me menetimme vuokratulot näistä rakentamattomista asunnoista sekä myymättömistä asunnoista tämän mahdollisuuden eli verotulot näiltä ”tulevilta
kuntalaisilta”. Tällaisia projekteja täytyisi tehdä yhdeksän vuodessa, niin saataisiin tuhannen asunnon kiintiö. Koko
asuntokantaan verratenhan näitä tulisi 350  40 vuoden aikana. Säästö näiden kahden menetelmän välillä olisi
40 miljardia euroa. Tämä on arvio. Joku voi tykätä, että nämä on hyvin – jotkut – positiivisesti arvioitu. Mutta vaikka
 tämä nyt puolitettaisiin, niin se on siltikin vielä 20 miljardia euroa eli kymmenen vuoden Helsingin keräämät
kunnallisverot.

Mainittakoon, että julkisuudessakin pitkään keskusteltu ja esitetty vuokra-asuntojen myynti on tähän asti koskenut
vuokralaisen oikeutta lunastaa vuokra-asuntonsa halvalla edullisin ehdoin kaupungilta. Tietenkin tämäkin, ns.
Thatcherin malli, tulisi sallia, ja olisi yhteiskunnallisesti edullinen, vaikka vuokralaisilla ei yleensä ole varaa tai
suurta intressiä tähän. Omassa esityksessäni kysymys on kuitenkin täysin eri asiasta. Vanhojen huonokuntoisten
asuntojen korvaamisesta uusilla, seurauksena yhteiskuntataloudelliset saavutettavat jättiedut ja suunnattomat säästöt.
Kaupungin muiden saneeraustarpeessa olevien kiinteistöjen myynti tuo suuren määrän positiivisia seurannais-
vaikutuksia, kuten työllisyyttä ja verotuloja, myyntitulojen ja saneeraussäästöjen lisäksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Edellä oleviin perusteisiin vedoten esitän kunnioittavasti, että asia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi ja
Helsingin kaupunki mitä pikimmin teettää asuntolautakunnankin haluaman ulkopuolisen, parhaiden mahdollisten
asiantuntijoiden selvityksen ehdottamani myyntivaihtoehdon hyödyistä ja sen käyttöönottamisesta kiinteistöpolitiikasta. 
 

Valtuutettu Enroth: Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

Kannatan asian palauttamista.

Valtuutettu Leppä-ahon aloite on suuren luokan asia. Kun meillä nyt kerätään kunnallisveroja 2 miljardia euroa
 vuodessa, valtuutettu Leppä-ahon idea toisi 1 miljardi euroa vuodessa 40 vuoden ajan. Eli voimme vaikka alentaa kunnallisverotuksen puoleen nykyisestään tai hoitaa kaikki palvelutarpeemme kerralla kuntoon ja rahaa vielä jäisi,
vuosia, 40 vuoden ajan. Aloitteen taloudellinen merkitys on niin valtava, että sitä täytyy selvittää, mutta pian, koska
koko ajan rahaa palaa ja olemme yhä lähempänä tämän aloitteen toteuttamisen tarvetta.

Tästä näkökulmasta tuntuu kovin oudolta, että aloitteen sisältöön ei suhtauduta sen taloudellisen merkittävyyden
edellyttämällä vakavuudella. Tämä näkyy saatujen lausuntojen asenteellisuudesta ja siitä, että aloitteen jatkoselvitys
annettaisiin näiden samojen asenteellisten tahojen tehtäväksi.

Tästä syystä pidän erittäin tärkeänä puolueettoman ulkopuolisen - mahdollisimman korkeatasoisen - asiantuntija-
ryhmän tekemän selvityksen hankkimista, kuten valtuutettu Leppä-aho aloitteessaan esittää.

Valtuutettu Bogomoloff:    Arvoisa puheenjohtaja.

Tuen palautusehdotusta. Siihen on useita syitä. Olen seurannut läheltä tätä problematiikkaa, mm.
asuntotuotantotoimistossa.

Esityslistan asia nro 13
ASUNTO-OHJELMAN 2004 - 2008 LUONNOS LÄHETEKESKUSTELUN
4.6.2003

Valtuutettu Leppä-aho
Arvoisa puheenjohtaja. Hyvät valtuutetut.

Kaupungin harjoittamalla asuntopolitiikalla on ratkaiseva merkitys kaupunkilaisten elämän laadun kaikkiin osa-alueisiin. Sillä ratkaistaan, millaista väkeä täällä asuu. Saammeko ahkeria, hyviä veronmaksajia tuomaan hyvinvointia kaupunkiimme vai haalimmeko tänne moniongelmaisia kalliiden maksuttomien palvelujen käyttäjiä.

Helsingin asuntopolitiikasta vastaajat ovat onnistuneet erityisesti viime vuosikymmenen asuntopolitiikallaan, jossa vain 15 % oli sääntelemätöntä omistusasuntotuotantoa ja tästäkin vähästä vain pieni osa haluttua pientalotuotantoa karkottamaan suuren määrän parasta veronmaksajaväestöämme naapurikuntiin.

Nuoret työuraansa aloittelevat, potentiaalisesti hyvätuloiset lapsiperheet hakeutuvat muualle. Tilalle olemme saaneet kohtuuttoman suuren osuuden moniongelmaisia superkalliidenmaksuttomien palveluiden käyttäjiä, mm. huumerikollisia, jotka sitten on sijoitettu paljolti kaupungin rakentamiin uusiin laadukkaisiin aravavuokra-asuntoihin. Niissähän vuokrat ovat niin kalliit ja tulorajat niin alhaiset, että omillaan muuten toimeen tulevat eivät pysty niissä asumaan. Niinpä uudehkoissa, etenkin suurissa vuokra-asunnoissa huomattavaksi väestöpohjaksi on muodostunut kokonaan yhteiskunnan tuen varassa eläjät.

Kuvaavaa väestörakenteemme vinoutumalle on ennennäkemätön ilmiö, jossa samanaikaisesti kaupunkimme potee suurta, noin 30 000 henkilön massatyöttömyyttä ja Helsingin talouselämän toimivuutta pahasti haittaavaa työvoimapulaa. Tähän taloutemme kurjistajaan on viime aikoina noudatetulla asuntopolitiikalla huomattava syy-yhteys. Vuosille 2004 - 2008 esitetyn asunto-ohjelman johdannossa on kauniita tavoitteita, mutta suunnitelluilla toimenpiteillä niihin ei päästä.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro oli varsin kattava, joten keskityn vaan pariin asiaan. Koska varsinkin edellinen vuosikymmen rakennettiin kohtuuttoman paljon aravavuokra-asuntoja ja vanha kanta on suuressa peruskorjaustarpeessa olisi nyt järkevää ja välttämätöntä taloudellisen tilanteen huomioiden ryhtyä toteuttamaan aikaisemmin tekemääni budjettialoitetta. Eli myyntivaihtoehdon huomioiminen aiemmin käytössä olleiden purku- tai peruskorjausvaihtoehdon lisänä jo hyväksyttiin valtuustossa yksimielisesti aloitteeni nro 41 pohjalta 26.9.2001. Koskien koko kaupungin omistuksessa olevaa kiinteistökantaa. Tällä toimintamallilla verraten nykyiseen olisi suuri joukko kaupungin talouteen suoraan ja välillisesti vaikuttavia positiivisia tekijöitä.

Esitän, että asunto-ohjelman luonnoksessa kaupungin maalle vuosittain rakennetuiksi suunnitellut reilut 1 000 aravavuokra-asuntoa korvattaisiin kaupungin omalla rahoituksella tuotetuilla vuokra-asunnoilla. Rahoitus saataisiin peruskorjaustarpeeseen tulleiden ja myyntirajoituksista vapautettujen vanhojen asuntojen myynnillä vapailla markkinoilla.

Koko aravajärjestelmähän on tullut tarpeettomaksi painolastiksi kansantaloudelle Suomen liityttyä emuun. Muistettakoon myös se, että maassa on suuri määrä tyhjiä aravavuokra-asuntoja, joiden kulut maksatetaan myös helsinkiläisillä veronmaksajilla. Ainakaan Helsingin ei tulisi aravalainoja, joiden kohtuuttomia ehtoja yksipuolisesti muutellaan jälkikäteen mielivaltaisesti, enää ottaa mihinkään tarkoitukseen.

Näytän seuraavasta taulukosta, miten uusi malli toimisi. Laskelmat ovat yksinkertaistettuja ja suuntaa-antavia. Koska tulevaisuus tuo lukuisia ennalta vaikeasti arvioitavia tekijöitä, kuten mm. rahan hinnan, mutta antavat selvän kuvan suuruusluokista. Mikäli jokin asia vaikuttaa yläkanttiin arvioidulta voi sen mielessään esim. puolittaa ja siitä huolimatta lopputulos on sama.

Taulukko Kuva 1.
HELSINGIN VUOKRA-ASUNTOMASSAN ( 55 000 AS) KUSTANNUS/TULOVERTAILU NYKYMALLIN JA UUDEN MALLIN VÄLILLÄ
 

Peruskorjauskustannukset mk/€
Laskettu Kanneltie 8
esimerkin pohjalta
 
vuositasolla
9 vastaavaa kohdetta
10 v.
kuluttua
40 v. kuluttua
Toimenpide ala asuntoneliömetreinä
8300m2
75000m2
0,75Mm2
3Mm2
12 000 mk/m2, kaikkien perusparannusten summa samanaikaisesti tehtynä!
100 Mmk
900 Mmk
9 mrd mk
36 mrd mk
  
 
150 M€
1500 M€
6 mrd €
PÄÄOMAKUSTANNUKSET 
Korkokulut ja lyhennykset 40 v, 5%

annuiteettimenetelmä = 60 mk/as m2 kk!

233 Mmk
2100 Mmk
21 mrd mk
84 mrd mk
 
350 M€
3,5 mrd €
14 mrd €
TULOMENETYKSET     
Saamatta jääneiden velattomien vuokra-as.

vuokratulot menetetään (75-15) mk/m2 kk
(5% rahan hinta ja 15 mk/m2 kk hoitovastike)

(6 Mmk/v)
54 Mmk/v
540 Mmk/v
2,2 mrd/v
240 Mmk
9 M€
90 M€/v
360M€/v
Menetetyt vanhojen asuntojen myyntitulot    9 000 mk/m2
75 Mmk
700 Mmk
7 mrd mk
28 mrd mk
 
120 M€
1,2mrd €
5 mrd €
Menetetty uusien muualta tulleiden asukkaiden verotulot:17 % x 150 000 mk/v. asun?x40v= 160Mmk
(4 Mmk/v)
37 Mmk/v
370 Mmk/v
1,5 mrd mk/v
 
6M€/v
60 M€/v
250 M€/v
Tehtyjen päätösten hinta Yhteensä
40 vuoden elinkaaren mukaan
700 Mmk
6mrd mk
60 mrd mk
240 mrd mk
 
120 M€
1 mrd €
10 mrd €
40 mrd
Lisäksi liikenteessä yksityisautoilun ym. kautta aiheutuvat haittavaikutukset ovat suuret, kuten energian tuhlaaminen, ilman saastuminen, ruuhkissa menetetty työaika, liikenneonnettomuudet, tienpitokustannukset ym. vähenevät merkittävästi!

Tekstissä tulee selvitystä. Kaupungin vuokra-asuntomassan, noin 55 000 asuntoa jälkeenjäänyt peruskorjauspommi tulee nykymallilla siis aiheuttamaan vuosittaiset jättilaskut. Lasku tulee pääosin sosiaalitoimen vastuulle räjähtävien asumismenoavustusten muodossa. Koska aravakohteiden omakustannusperiaatteella toimiva vuokra tulee nousemaan räjähdysmäisesti jättimäisten korjauskulujen vaikutuksesta. Kaupungin vuokra-asunnoista tulee hakeutumaan vapaille markkinoille kaikki ne, joilla siihen on mahdollisuus, eli pääosin ne, jotka itse maksavat elämisensä. Tilalle saadaan asuntojonosta ne, joiden kaikki elinkustannukset maksaa yhteiskunta. Nykyinen politiikka johtaa näin ollen väistämättä segregaation lisääntymiseen ja myös slummiutumiseen kaupungin vuokra-asuntoalueilla. Tätähän asunto-ohjelman luonnoksessa juuri haluttiin torjua, mutta käytännössä tullaan toteuttamaan.

Helsingillä on siis mahdollisuus omalla vuokra-asuntopolitiikallaan joko totaalisesti romuttaa kaupungin talous tai pelastaa se. Jatkamalla nykyisellä mallilla käyvät ongelmat ylitsepääsemättömiksi jo lähivuosina. Valtiota on turha haaveilla helsinkiläisten maksumieheksi. Senhän olemme viimeaikoina saaneet karvaasti kokea. Olen aiemmin esittänyt Helsingin kaupungille mm. budjettialoitteessani ratkaisumallia, jotka olisi yhteisvaikutukseltaan laskutavasta riippumatta kiinteistön 40-vuotisen elinkaariajattelun ajanjaksolla aina kymmeniä miljardeja euroja edullisempi. Tämä saavutettaisiin, kuten taulukosta voidaan havaita, syntyvien säästöjen ja saavutettujen tulojen muodossa verrattuna nykyiseen käytäntöön, jota mm. ymmärtämättömyydestä johtuen kiivaasti puolustetaan.

Mielenkiintoista on havaita, että vuokralaisten edustajat on agitoitu vastustamaan uutta mallia aktiivisimmin, vaikka juuri vuokralaiset veronmaksajina, helsinkiläisinä ja asukkaina hyötyisivät eniten mallin käyttöönotosta. Vastustuksen hintalappu on juuri nuo kymmenet miljardit eurot.

Kaupungin tulee siis pikaisesti laatia suunnitelma, jonka mukaan koko vuokra-asuntokanta uusitaan 40 vuoden kuluessa ottamalla myyntiin peruskorjaustarpeessa olevat myyntirajoituksista vapautetut 1 000 - 1 500 asuntoa vuosittain. Näiden myynnillä saaduilla tuloilla rahoitetaan vastaava uustuotanto. Aravalainoja ei tarvita. Tämä merkitsee velattomia kiinteistöjä ja edelleen sitä, että kuluina on ainoastaan hoitokulut, jotka nykyään ovat noin 2,5 euroa neliölle kuukaudessa. Rahoituskulut, jotka Helsingissä ovat 80 % kaikista asumiskuluista tulevat nollaksi. Pienet hoitokulut ja olemattomat rahoituskulut mahdollistavat sugsessiivisesti nousevat jättivuokratulot kaupungin budjettiin, joita nykyään ei ole laisinkaan. Kuten taulukosta havaitaan, täysimääräisinä ne voivat alentaa 4 äyriä kunnallisveroja.

Tämän lisäksi olemme julkisella nollarahoituksella kaksinkertaistaneet asuntojen määrän eli saaneet vastaavat 50 000 uutta asuntoa. Nykyiseen toimintatapaan verraten olemme säästäneet uustuotannon kustannukset, 1 500 euroa / m2, jotka saadaan vanhojen myynnistä sekä peruskorjauskustannukset, jotka tulevat olemaan uustuotantokustannuksia suuremmat, kuten kaupungin omistaman vuokratalon Kanneltie 8 peruskorjaaminen myös muille kuin asiantuntijoille osoitti. Tämän kiinteistön peruskorjaushan maksoi yli 12 000 mk asuntoneliöltä. Summa vaikuttaa suurelta, mutta todellisuudessa se oli edullinen, koska kaikkien osa-alueiden samanaikaisesta korjauksesta saatiin kustannussäästöjä. Myös tällä argumentilla puolustettiin kyseistä remonttia. Tämä osoittaa selvästi, että kaikkien kaupungin vuokrakiinteistöjen korjaukseen tarvittava rahamäärä on järjettömän suuri.

Esittämäni ratkaisumallin toteuttaminen olisi tullut aloittaa jo tästä kohteesta. Tällöin olisimme saaneet vähintäänkin 75 milj. mk asuntojen myyntituloa, jolla olisimme voinee rakentaa uudet asunnot sekä säästäneet yli 100 milj. mk:n peruskorjauskustannukset. Pääomakustannusten aiheuttamat korkokulut tulevat olemaan annuiteettimenetelmällä ja 5 %:n korolla laskettuna 40 vuoden ajalle 233 milj. mk lainanhoitokulujen muodossa. Tulonmenetyksiä kertyi vielä suurempi määrä eli 475 milj. mk, kuten taulukosta havaitaan. Täten kaupungin talous tervehdyttämällä tulee taloudelliset mahdollisuudet myös halutessa lisätä kaupungin omistamaa vuokra-asuntokantaa. Tosin Helsingillä viidenneksen osuudella koko asuntokannasta on jo prosentuaalisesti eniten vuokra-asuntoja koko maassa samalla kun trendi muualla on vähentää kunnallista vuokra-asunto-omistusta.

Yleiskaavassa asuntotuotannolle varatusta 7 miljoonasta rakennusneliömetristä tulisi varata 3 miljoonaa neliömetriä aravavuokra-asuntojen uusimiseen vapaarahoitteisiksi, siis tämän 40 vuoden aikana. Loput 4 miljoonaa neliömetriä varataan asukkaiden toivomaan pientalotuotantoon sekä muuhun omistusasuntotuotantoon. Kalliit, mm. merenrantatontit, tulisi varata luksustuotantoon paljon veroja maksaville, jotta pystyisimme tulevaisuudessa kilpailemaan heistä naapurikuntien kanssa. Näin pystyisimme turvaamaan kunnalliset lakisääteiset maksuttomat palvelut helsinkiläisille.

Asuntotuotantotoimikunta aikoinaan epäili oheista aloitettani lausunnossaan mm., että ratkaisumallini ei olisi kestävä ratkaisu vuokra-asuntotarjontaongelmaan. Aloitteeni on tehty Helsingin talouden pelastamiseksi, joka puolestaan palvelee mm. kyseisen ongelman hoitamista. Tosin vuokrajonoja ei ole kyetty pysyvästi lyhentämään missään maailman metropolissa. Rakentamalla tarpeeksi paljon säänneltyä vuokra-asuntokantaa lisää. Jonoilla on taipumus kasvaa jos maailmalle leviää "väärä signaali". Esim. Tukholmassa on 10-kertainen vuokra-asuntojono Helsinkiin verraten.

Arvoisa puheenjohtaja. Hitas-osakkaiden ongelmat on saatava nopeaan ratkaisuun. Asunto-ohjelman yhteydessä on syytä myös puhua ja kiirehtiä hitas-järjestelmän remonttia. Asukkaiden edustajana haluan tyydytyksellä todeta julkisuuteen tulleen kaupungin parannusehdotuksen sisältävän ensimmäistä kertaa ratkaisun hitas-ongelmiin. Toivon hartaimmin sen pikaista hyväksyntää valtuustossa. Vihreiden ryhmäpuheenvuoro oli tässä suhteessa rohkaiseva. Esityshän pitää sisällään Hitas-osakkaat ry:n 15 vuotta ajaman Helsingin asuntojen hintaindeksin, vanhojen asuntojen lunastus/myyntihinnan vaihtoehtoiseksi määräämiseksi. Tämä poistaisi hitas-loukut ja hitas-asukkaat pääsisivät vaihtamaan asuntojaan kuten muutkin omistusasukkaat. Koska hitas-asunnon suhteellinen hinta, reaalihinta, eli vaihtoarvo säilyy. Indeksinä tulee nimenomaan käyttää Helsingin koko alueen keskihintaindeksiä, ei alueellisia, jolloin sääntelyn vaikutukset eivät kumuloidu aluehintoihin niin voimakkaasti.

Toivomuksena tietenkin olisi, että esitettyä 30 vuoden irrottautumisaikaa voitaisiin tarkistaa puoleen, sillä näin pitkä sääntely ei ole perusteltua. Laskettu hinta ja kohde voivat olla 30 vuoden kuluttua hyvin kaukana järjellisestä arvosta. Myöskin tontin kuvitteellisella vuokrasubventiolla "hitas-edulla" perusteltu irrottautumismaksu 5 % tontin arvosta, tuntuu kohtuuttomalta, sillä hitas-osakkaat maksavat keskimäärin moninkertaista tontinvuokraa verrattuna niihin, joilla sääntelyä ei ole lainkaan.

Arvoisa puheenjohtaja. Myös valtiovalta voisi huomata, että korkeat asumiskustannuksemme ovat lähes pelkkiä veroja. Lähettäisinkin terveisiä, että vapaarahoitteisten ja sosiaalisen vuokra-asuntotarjonnan verokohtelua tulisi yhdenmukaistaa. Näin saisimme markkinoille yksityistä riskirahoitusta, joka laskisi vuokratasoa ja asumiskustannuksia sekä olisi kansantaloudellisesti edullisempi ratkaisu kuin veroja nostava budjettivaroin rahoitettu vuokra-asuntotuotanto.

Käytännön toimenpiteinä voisi sallia esim. yhden vuokra-asunnon verottomat vuokratulot henkilöä kohti. Samoin kuin asunnon myyntivoiton eli inflaation verottamista myyntivoittona tulisi luopua kuten varallisuusverostakin. On muistettava, että työnantaja joutuu hankkimaan 10 euroa, että hänen työntekijälleen asumispalvelun tarjoaja saisi korvaukseksi yhden euron. Kaikki muu menee ketjussa veroihin ja veroluontoisiin maksuihin ja kuluihin. Kuka siis on ahne? 90 % vievä verottaja vaiko 10 %:n saaja, riskinottaja, vuokranantaja.

Valtuutettu Arhinmäen välihuomautus:”miten liittyy asunto-ohjelmaan?”. (Tää liittyy asunto-ohjelmaan, miten saataisiin asumista edullisemmaksi. Jos saatais edes puolet pienennettyä verotusta niin asuminen tulisi näin ollen puolta edullisemmaksi, eikö näin ole?)

Tästä kalvosta voisin näyttää vielä jotain. Tässä on neljä saraketta, tässä on Kanneltie 8 esimerkki tapauksena, sen aiheuttamat kustannukset. Siinä on 8 300 m2. Jos me vuositasolla rakennamme tai toimimme siten, että uusimme 75 000 m2, saamme koko 55 000 asunnon eli 3 milj. neliömetrin asuntomassa uusittua. Kanneltie 8:n pääomakustannuksiksi tuli tällä ratkaisulla 233 milj., myyntivoitosta hävisimme 75 milj. ja sitten olen spekuloinut tällaisia arvoja, mitä muita tulomenetyksiä tässä nyt menetimme, että me emme saaneet tupla-asuntoja eli uusia asuntoja tehtyä ja näitä myydyksi. Jos olisi kohtuuhintaisia tarjolla niin väki muuttaisi muualta tänne ja ostaisi täältä sen asunnon. Niitä on 20 % Helsingin työvoimasta…. Menetimme laskettuna vain yhden keskituloisen kunnallisverot 17 %:n mukaan, 4 milj. mk vuodessa verotuloja eli 40 vuoden periodilla tämä olisi ollut 160 milj. mk.

Myös nämä vuokratulot. Saamatta jääneiden velattomien vuokra-asuntojen vuokratulot olisivat olleet 6 milj. mk vuodessa ja 40 vuoden periodilla 240 milj. mk. Olen laskenut sen. 75 mk/m2 keskimääräinen vuokra ja 15 hoitovastike, eli 60 mk olisi nettovuokra. Joku tykkää, että tämä voi olla paljon, no sen voi sitten vaikka puolittaa. Yhteensä tästä tuli laskua 700 milj. mk. Vuositasolla joutuisimme 9 tällaista projektia tekemään, niin pääsemme tämän tahtiin, eli vähän toistatuhatta asuntoa vuodessa. Voitaisiin käsitellä tämä koko kanta. Tässä on vastaavat luvut. Näin tämä systeemi toimii. Mielenkiintoista nähdä, 10 vuoden kuluttua meillä olisi verotulojen kertymä 60 milj. euroa ja vuokratulojen kertymä 90 milj. euroa vuodessa. Jos olisimme näin toimineet. Kiitoksia.

Valtuutettu Leppä-aho (vastauspuheenvuoro)

Arvoisa puheenjohtaja.

Olisin korjannut muutamia väärinkäsityksiä.

Meillähän Helsingissä on markkinahinta noin kolmisentoistatuhatta markkaa - jos puhutaan markoissa - asuntojen neliöhinta. Minun esityksessäni oli esimerkkinä 9 000 mk, eli aivan selkeästi 4 000 mk neliölle halvempi myyntihinta.

On muistettava, että Helsingin asunnoissa on aivan sama tilanne kuin kaupungin asunnoissa. Asunto-osakeyhtiömuotoiset yhtiöt ovat peruskorjaustarpeessa. Eli tämä ei ole mitenkään epärealistinen. Ei ole oleellista merkitystä, jos myyntihinta on vaikka 7 000 mk. Tosin Kanneltie 8:n tapauksessa pyysin myös Huoneistokeskukselta arvion. He sanoivat, että 10 000 mk, tai jopa yli, olisivat siinä kunnossa pystyneet myymään. Uustuotantokustannukset meillä on 9 000 mk tälläkin hetkellä, siis neliölle kaupungin omassa vuokra-asuntotuotannossa. Tämä on ihan realistinen yhtälö.

Asiantuntijat tietävät, että vanhan korjaaminen on kalliimpaa kuin uuden rakentaminen. Hinta on jopa tietyissä korjaustoimissa kolminkertainen. Eli tämä on ihan yleisesti tiedossa oleva asia.

Sitten haluaisin pyytää, että ihmiset esittäisivät - sen sijaan, että he ihmettelisivät, että tämä on jotain hokkus pokkus –konsteja - tutkimustietoa, että saisi jotain asiallista näyttöä, miksi tämä ei toimi.

Valtuutettu Enroth Herra puheenjohtaja. Muutama sana valtuutettu Leppä-ahon ideasta. Valtuutettu Leppä-aho sanoi, että rahoitetaan uusien vuokra-asuntojen rakentaminen vanhojen korjaamista odottavien vuokrarakennusten myynnillä. Miten tämä on mahdollista?

Se on mahdollista siten, että hyödynnetään Helsingin asuntojen korkea hintataso myymällä remonttikunnossa olevat vanhat ja rakentamalla koko valtakunnan hintatason mukaisia uusia rakennuksia. Tässä siis hyödynnetään Helsingin korkeaa hintatasoa ja Helsingin koko maan keskiarvon tasoista uudisrakennushinnan välistä eroa eli markkinoita. Meillähän yksi keskeinen asuntopolitiikan ongelma on asuntojen korkea hinta. Kääntäkäämme tämä mahdollisuus näin.

Itse asiassa valtuutettu Leppä-aho teki – oliko vuosi vai kaksi sitten – budjettialoitteen, jossa hän pyysi mm. tätä asiaa selvitettävän. Budjettialoitteessa ei kuitenkaan nimenomaan tähän asiaan puututtu. Tämä asia kaipaisi vielä selvittämistä. Ajatelkaa, mikä rahan säästö, siis vaikka se olisi, niin kuin valtuutettu Leppä-aho sanoo, vain puolet siitä mitä hän tarjoaa. Silti valtavaa rahaa, jota ei tarvitsisi veronmaksajien rahoista tähän käyttää. Ne rahat säästyisivät sitten muihin tärkeimpiin, esimerkiksi peruspalveluihin.

Valtuutettu Kaunola torjui valtuutettu Leppä-ahon idean sillä, että Sipoon asunnoista saatiin kovin vähän rahaa. Se on Sipoossa se. Tämä hintaetu on nimenomaan Helsingissä ja aivan Helsingin lähistöllä.

Valtuutettu Kaunola myös totesi – aivan oikein – että vuokra-asuntojen peruskorjausten kustannukset menevät asuntojen vuokrien hintaan ja vuokralaiset ne maksavat. Mutta näin on vain siinä tapauksessa, että vuokralaiset pystyvät ne maksamaan. Jos vuokralaiset eivät pysty niitä maksamaan, niin mistäs muualta ne tulee kuin eri tukimuodoista, se raha näihin kustannuksiin. Se taas lisää Helsingin kaupungin kustannuksia.

Itse asiassa tässä on segregaatiovaara siinä mielessä, että pikku hiljaa vuokrien kallistuessa, niihin muuttavat sellaisten asukkaitten sijasta, jotka pystyvät muuten oman elinkustannuksensa kustantamaan, sellaisia asukkaita, jotka ovat enemmän yhteiskunnan tuen varassa ja saavat näistä lähteistä vuokrarahansa.

Hyvä, että näistä asioista keskustellaan. Uudet ideat ovat tärkeitä ja varsinkin sellaiset ideat, jotka osoittavat uusia teitä uusiin rahoitusmuotoihin vain järkeä ja tilannetta hyödyksi käyttämällä.

Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ennen kuin enemmän uhraatte aikaa valtuutettu Leppä-ahon ihmeellisen laskelman kehittelyyn, toteaisin, että siinä on yksi paha heikkous. Se on se, että meidän lähes kaikki nuo talot - joita valtuutettu Leppä-aho olisi myymässä – ovat aravaluovutusrajoituksen alaisia, mikä tarkoittaa, että enimmäishinta, jonka saisimme ottaa niistä, on kaupungin oma panos inflaatiokorjattuna, joka on pieni murto-osa noista laskelmista. Sillä ei ole valitettavasti mitään pohjaa. Sitä voi kyllä kehittää eteenpäin, mutta se ei vastaa tämän päivän olosuhteita.

Valtuutettu Leppä-aho (vastauspuheenvuoro)

Arvoisa puheenjohtaja.

Kun tämän idean esittelin pari vuotta sitten, tarkistin, että ennen vuotta 1990 rakennetut aravavuokra-asunnot voidaan myydä 27 vuoden sääntelyn jälkeen, ja ne vapautuvat myyntiin. Tämän jälkeen - siis vuoden 1990 – rakennetuissa estoaika on 45 vuotta. En tiedä, ovatko sen jälkeen säännökset muuttuneet. Säännöksiähän aina voidaan muuttaa, jos muutokset nähdään hyviksi ja tarkoituksenmukaisiksi.

Esimerkiksi Elanto sai myydä – muistaakseni – yhdeksänsataa aravavuokra-asuntoaan vapaiden markkinoiden kovan rahan omistusasunnoiksi. Niistä saaduilla rahoilla ei rakennettu uusia asuntoja, niin kuin tässä tehtäisiin ? ja korvaavaan tuotantoon. Ne käytettiin muihin asioihin.

Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen

Arvoisa puheenjohtaja.

Sen lisäksi, mitä alkuperäisissä ajoissa, niissä on vaihtelevia aikoja, kauanko ne rajoitukset ovat voimassa. Kaupunki ei ole pedannut ja rakentanut asetelmaa näiden asuntojen myymiseen, vaan niitä on peruskorjattu aravarahoituksella, joka aloittaa laskennan alusta uudestaan.

Näin ollen, jos kaupunki haluaisi myydä ja lähtisi sille tielle, niin siihen pitäisi vuosikausia varautua ja rakentaa tämän asetelman syntymistä niin, että peruskorjauksissa ei otettaisi valtion rahoitusta. Mutta sellaista ei ole valtuusto päättänyt. Jos se sitten päättäisi, kestäisi aika kauan, ennen kuin tuosta laskelmasta tulisi pohjaa.

Sanoisin myös, että ne ovat ensinnä vuokratonteilla, mikä ei näy keskihinnoissa, mikä on vuokratontilla ja mikä on omalla tontilla oleva. Jos on oikein loppuun ajettu, niin talo – niin kuin joissakin tapauksissa valitettavasti on ollut – niin kyllä markkinoissa jonkinlaista rationaalisuutta on, ettei se hinta muodostu kovin korkeaksi silloin myydä se.

Valtuutettu Leppä-aho (vastauspuheenvuoro)

Herra puheenjohtaja.

Uskoisin, että Helsingin kaupunki pystyisi samaan neuvottelutulokseen kuin Elantokin. Tässä olisi mahdollisuus varmasti näitä aikoja purkaa, jos olisi pieniä korjauslainoja otettu. En usko, että tässä olisi estettä.
 

 

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO KESKUSTELU- 2 PÖYTÄKIRJA

30.10.2002

Esityslistan asia nro 3

TALOUSARVIO VUODEKSI 2003 JA TALOUSSUUNNITELMA
VUOSIKSI 2003 – 2005

Valtuutettu Leppä-aho

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingillä on mahdollisuus omalla vuokra-asuntopolitiikallaan joko romuttaa kaupungin talous tai pelastaa se. Jatkamalla nykyisellä mallilla tuho on automaattisesti edessä. Kaupungin vuokra-asuntomassan jälkeenjäänyt peruskorjauspommi tulee aiheuttamaan jo lähiaikoina vuosittaiset miljardikulut, jotka tulevat pääosin sosiaalitoimen vastuulle räjähtävien asumismenoavustuksien muodossa.

Valtiota on turha haaveilla helsinkiläisten maksumieheksi. Senhän olemme viime aikoina saaneet karvaasti kokea.

Olen esittänyt pommin purulle ratkaisumallia, jonka uskon ainoaksi realistiseksi tavaksi selviytyä kunnialla hiipivästä katastrofista.

Kaupungin tulee pikaisesti laatia suunnitelma, jonka mukaan koko vuokra-asuntokanta uusitaan 30 – 40 vuoden kuluessa ottamalla myyntiin peruskorjaustarpeessa olevat myyntirajoituksista vapautetut 1 000 – 2 000 asuntoa vuosittain. Näiden myynnistä saaduilla tuloilla rahoitetaan vastaava uustuotanto. Tällöin tullaan julkisella nollarahoituksella uusimaan koko kaupungin vuokra-asuntokanta, joka merkitsee velattomia kiinteistöjä ja edelleen sitä, että kuluina on ainoastaan hoitokulut, jotka nykyään ovat maksimissaan noin 20 mk neliölle kuukaudessa. Rahoitusvastike, eli pääomakulut, jotka Helsingissä ovat noin 80 % kaikista asumiskustannuksista, tulee nollaksi. Pienet hoitokulut ja olemattomat rahoituskulut mahdollistavat miljardivuokratulot kaupungin budjettiin, joita nykyään ei ole laisinkaan. Tämän lisäksi olemme julkisella nollarahoituksella tuplanneet asuntojen määrän, eli saaneet 55 000 uutta asuntoa käytännössä ilmaiseksi.

Nykyiseen toimitapaan verrattuna olemme säästäneet uustuotannon kustannukset, noin 10 000 mk neliölle, joka saadaan vanhojen myynnistä sekä peruskorjauskustannukset, jotka tulevat olemaan selvästi uustuotantokustannuksia suuremmat, kuten Kanneltie 8 osoitti. Siellä kokonaisperuskorjaus maksoi yli 12 000 mk asuntoneliölle. Samanaikaista talon kaikkien osien korjausta perusteltiin mm. kustannussäästöillä, mikä lieneekin oikein.

Tämä osoittaa selvästi rahan tarpeen olevan käsittämättömän suuri. Mikäli korjaamme seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana osan, eli 45 000 asuntoa, noin 3 miljoonaa asuntoneliömetriä, korjaamiseen tarvitaan noin 40 miljardia markkaa eli 7 miljardia euroa nykykustannustasolla. Kun tämä lainataan nykyisellä edullisellakin korolla, saadaan lainakuluiksi 120 miljardia markkaa eli 20 miljardia euroa. Kaikki nämä kustannukset tulevat jonkun maksettaviksi.

Korjaamalla julkisin varoin vanhaa, saisimme 120 miljardin markan lisäkustannukset, mutta emme yhtään uutta asuntoa Helsinkiin muuttaville veronmaksajille, sekä menetämme myyntitulot vanhojen asuntojen myynnistä, noin 30 miljardia markkaa. Tästä seuraa, että nykymallin ja esittämäni säästömallin pelkkä rahallinen kustannusero on noin 150 miljardia markkaa eli 25 miljardia euroa seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana.

Tämän lisäksi on muita positiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tarjoamalla kohtuuhintaisia omistusasuntoja niille ihmisille, jotka käyvät Helsingissä töissä kaukaakin, saamme heidän maksamat verot Helsingille. Lisäksi turha työmatkailu vähenisi ja mm. sen kielteiset ympäristövaikutukset.

On totta, että esittämälläni mallilla ei saada lisää vuokra-asuntoja, mutta tämä ei tietenkään estä uusien lisärakentamista. Tosin Helsingissä on jo prosentuaalisesti maan eniten vuokra-asuntoja, ja trendi muualla on vähentää kunnallista vuokra-asunto-omistusta.

Visioni on, että siitä yleiskaavassa varatusta 8 miljoonasta rakennusneliömetristä, joka on varattu asuntotuotannolle, varataan seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana 3 miljoonaa neliömetriä vuokra-asuntojen uusimiseen ja loput pientalotuotannolle - jota asukkaat haluavat - sekä muuhun omistusasuntotuotantoon. Kalliit, mm. merenrantatontit, tulisi varata luxus -tuotantoon hyville veronmaksajille, jotta pystyisimme tulevaisuudessakin kilpailemaan heistä naapurikuntien kanssa ja turvaamaan kunnalliset lakisääteiset maksuttomat palvelut kaikille helsinkiläisille.

Asuntotuotantotoimikunta on aloitettani koskevassa lausunnossa epäillyt mm., että ”ratkaisumallini ei olisi kestävä ratkaisu vuokra-asuntotarjonnan ongelmaan.”

Aloitteeni on tehty Helsingin talouden pelastamiseksi, ei vuokra-asuntokysynnän ratkaisemiseksi, jota se kylläkin tervehdyttämällä talouden myös palvelee.

Tähänkin ongelmaan minulla on myös ratkaisu, mutta en ole niin naiivi, että esittäisin vuokrajonoja purettavaksi rakentamalla vaan tarpeeksi paljon aravavuokra-asuntoja lisää. Asia nyt on vain niin, että jos Helsinki ainoana pääkaupunkina maailmassa antaisi tällaisen signaalin, että sillä on tarjota jokaiselle tänne haluavalle asunto ym., tänne olisi useampi miljardi potentiaalista tulijaa. Esimerkiksi Tukholmassa on kymmenkertainen vuokra-asuntojono Helsinkiin verrattuna.

Arvoisa puheenjohtaja.

Lisäksi lausunnossa annettiin hyvin harhaanjohtava kuva todellisista peruskorjauskustannuksista.

Kanneltie 8:n yli 12 000 mk neliökustannuksia pidettiin poikkeuksellisina. Mutta esimerkiksi Saniaistie 3, jossa saamieni selvitysten mukaan korjattiin ainoastaan parvekkeiden kaiteita 600 mk asuntoneliötä kohti kustannuksin, pidettiin peruskorjauskustannuksena, samoin kuin Kunnalliskodintie 6:n parvekeremonttia, noin 1 400 mk asuntoneliömetrille. Näin oli laskemalla harhaanjohtavasti pieniä kosmeettisia korjauksia peruskorjauskustannuksiksi saatu piilotettua jälleen tätä pommia päättäjiltä, saamalla luvut siedettäviksi.

Teen toivomusponnen.

Sitä ennen näytän asuntotuotantotoimiston korjausrakentamisen vuonna 2001 käynnistyneet hankkeet. Tässä on nähtävinä, kuinka paljon ne ovat neliölle maksaneet. Olen kontrolloinut paria kohtaa siinä. Toiseen korjattiin parvekkeeseen kaiteet. Se oli 608 mk asuntoneliölle. Mutta se ei kuvaa tätä pommia, joka on tulossa. Sitä kuvaa Kanneltie 8:n korjaukset, 12 000 mk.

Ponteni kuuluu seuraavasti:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus ryhtyy kiireellisesti kartoittamaan niitä keinoja, joilla torjuttaisiin kaupungin vuokra-asuntojen peruskorjauskustannuksista koituva uhka kaupungin taloudelle mm. tutkimalla mahdollisuutta rahoittaa vanhojen peruskorjaustarpeessa olevien asuntojen myynnistä saatavilla varoilla uusien asuntojen hankintaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Enemmän kuin kolmannes Kelan asumistukea saavista helsinkiläisistä asuu vapaiden markkinoiden kalliissa vuokra-asunnoissa. Koska Kelalla on korvauksessaan asumiskustannuskatto, maksaa se Helsingin hintatasoisista vapaiden markkinoiden vuokrista vain osan, monesti ainoastaan kolmanneksen. Useasti loput, kaksi kolmasosaa vuokrista, lankeaa kaupungin sosiaalitoimen maksettavaksi.

Näin ollen toimeentulotukea asumiseensa saavat on pyrittävä ensisijaisesti ohjaamaan vapaiden markkinoiden asuntojen sijasta kaupungin omiin aravavuokra-asuntoihin.

Lisäksi tulisi luoda järjestelmä, jolla pystyttäisiin houkuttelemaan kalliista vapaiden markkinoiden vuokra-asunnoista vastaavat tapaukset, joita on noin viisitoista tuhatta ruokakuntaa, kaupungin aravavuokra-asuntoihin. Säästöt vuositasolla tulisivat olemaan vähintäänkin satamiljoonaa markkaa eli seitsemäntoista miljoonaa euroa. Tällöin Kela, eli valtio, maksaisi käytännössä koko vuokran ja kaupungin osuus säästyisi. Esimerkiksi ainoastaan viisituhatta tällaista asiakasta, joiden vuokra kuukausitasolla laskisi keskimäärin kaksituhatta markkaa, aikaan saisi säästön satakaksikymmentä miljoonaa markkaa vuodessa eli kaksikymmentä miljoonaa euroa. Tämä jättisumma olisi käytettävissä esimerkiksi sairaanhoitoon.

Esitän seuraavanlaisen toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus ryhtyy pikaisesti selvittämään keinoja, joilla asumiskustannusten korvaamiseen käytetty toimeentulotuki, noin seitsemäntoista miljoonaa euroa per vuosi, saadaan laskemaan sekä luomaan seurantajärjestelmä, jolla asumiskustannusten korvaamiseen käytetyn tuen määrää pystytään seuraamaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Helsingin talous on rapautettu paitsi valtion, myös 1990-luvun asuntopolitiikan keinoin. Talous on myös korjattavissa asuntopolitiikan perusteellisella remontilla.

Viimeisen vuosikymmenen aikana Helsingin vuokra-asuntojen määrä saavutti omistusasuntojen määrän eli noin 140 000 kumpiakin. Vuokra-asuntojen suhteellinen kasvu oli ennennäkemätöntä, kolmanneksesta puoleen. Tähän päästiin rakentamalla lähes yksinomaan sosiaalista asuntotuotantoa. Tällä politiikalla saatiin hyvät veronmaksajat hakeutumaan ympäristökuntiin ja tilalle maksuttomien palvelujen käyttäjiä. Tämän tosiasian ovat todenneet nyttemmin myös Mari Vaattovaara ja Pekka Vuori tutkimuksessaan ”väestörakenteen ja alueellisen eriytymisen vaikutus Helsingin veropohjaan. Uskon, että kaikki valtuutetut ovat saaneet kirjasen, josta tämä lopputulos on nähtävissä.

Näytän kalvon, joka osoittaa Helsingin 1990-luvun rakennusasuntopolitiikkaa.

Meillä itse asiassa normaalia omistustuotantoa oli vähemmän, mitä Espoossa ja Vantaalla. Sitten oli sosiaalista tuotantoa, johon kuitenkaan hitas ei kuulu. Mutta hitas-asuntoa ei yleensä ihmiset osta, jos he saavat vaihtoehdon ostaa omistusasunnon ilman kohtuuttomia ehtoja, joita hitas tuo mukanaan.

Vaikka aravavuokra-asuntojen uustuotanto aravalainan nojalla on kustannusvalvottua, siitä huolimatta Helsingissä uustuotannon vuokrat nousevat kipurajalle niiden työssä käyvien perheiden budjetissa, jotka tulojensa perusteella olisivat oikeutettuja kyseisiin asuntoihin. Tästä syystä nämä asunnot usein ohjautuvatkin puhtailla avustuksilla elävien ruokakuntien asunnoiksi. Näin kaupunki on ”hävinnyt” ns. neljän pisteen pelin. Olemme hankkineet mittavat sosiaalikustannukset verotulojen sijaan.

Eri asumismuotojen epäoikeudenmukaisuudet tulee myös korjata. Ei ole oikein, että kaupungin omistamien, lähes viidenkymmenen tuhannen aravavuokra-asunnon arvonnousu, ohjataan yksinomaan vuokralaisen hyväksi. Eli kysymyksessä on tämä tässä kalvolla.
Liitetään kalvo A tähän väliin



Jos me lähdetään siitä, että näitten asuntojen hinta olisi noin 12 000 - arvo – niin kaikki tämä, kolmen ja puolen tuhannen keskimääräisen pääoman, eli vieraan pääoman, lisäksi kasvanut arvo on siis ohjattu vuokralaisille. Siitä ei tarvitse maksaa mitään pääomakustannuksia.

Tällainen lahja on vielä virallistakin lahjoitusta parempi, koska siitä ei synny veroseuraamuksia. Saajan ei tarvitse maksaa lahjaveroa, varainsiirtoveroa, varallisuusveroa, kiinteistöveroa, perintöveroa - kun asunto siirtyy seuraavalle sukupolvelle – eikä välityspalkkioita. Kaikki verot ja maksu tulevat kysymykseen itse asuntonsa maksaville kuitenkin.

Vastaavasti samassa pihapiirissä asuu kaupungin sadantuhannen aravavuokralaisen kanssa neljäkymmentätuhatta hitas-asukasta, joiden asunnon arvonnousu ohjataan taas puolestaan pääosin hitas-osakkailta hurjia tontinvuokria keräävän kaupungin hyväksi erilaisin lain kanssa ristiriitaisin järjestelyin. Kaupungin lunastaessa hitas-osakkaan asunnon itse määräämällään alihinnalla edelleen, ja edelleen vuokratessa sen alle markkinahintojen, arvonnoususta hyötyy tuleva vuokralainen, mutta hitas-osakkaalta se on riistetty.
 

Minulla on myös tästä kalvo, josta voi vähän vertailla.
Liitetään kalvo B tähän

 


Kysymys on siitä, että kun asuntojen arvo, hitas-asuntojen todellinen arvo on noussut, niin lunastetaan tai pakotetaan myymään osa-arvolla. Joten tämä on se hitas-asukkaalle lain mukaan kuuluva arvonnousu, joka tällä konstailulla siltä riistetään.
Valtuutettu Kaunolan (vas) välihuomautus!
Pimeätä osuutta, en tiedä, mistä puhut, mutta jos nyt on kymppitonneissa, niin se on kuitenkin vaan pientä luokkaa siihen puoleen miljoonaan tai miljoonaan, mitä se voi olla, jos asunnon joutuu myymään puolella hintaa. Tämä ongelma tulee myös juuri tästä sääntelystä. Tätähän ei olisi ilman sääntelyä. Se on seurannaisvaikutus.

Helsingin aravavuokrat on keskimäärin maan alhaisinta tasoa, vaikka meillä on viime vuosikymmenellä rakennettu paljon kalliille alueille laadukkaita aravakohteita. Vastakohtana Helsingin erikoisuudessa, hitas-sääntelyssä asuvat osakkaat, maksavat korkeiden asumiskulujen tai omistusasujan asumiskulut, ja tämän lisäksi lunastajalle, kaupungille tai tulevalle ostajalle, pääosan asunnon arvonnoususta.
Liitetään kalvo C tähän
Nyt kalvo, joka kuvaa eri asumismuotojen välistä kohtelua.

 

Eli normaalissa asumisessa, vapaarahoitteisessa sekä vuokra- että omistusasumisessa, keskimääräiset hoitokulut ovat noin 20 mk neliölle kuukaudessa - ne ovat nämä tolpat. Sama on myös kaupungin aravavuokra-asunnoissa ja muissakin kaupungin vuokra-asunnoissa sekä hitas-omistusasunnoissa. (Puheenjohtajan välihuomautus) Kestää vielä – herra puheenjohtaja – jonkin aikaa. Asia on mielestäni sen verran tärkeä.

Keskimääräiset pääomakustannukset ovat noin 80 % asumiskustannuksesta. Eli meillä esimerkiksi sattuu Helsingissä olemaan niin, että se on noin 80 mk. Ne ovat kaikilla muilla näillä, paitsi että hitas-osakkaalle tulee vielä sitten osuus, jonka se joutuu maksamaan seuraavan asukkaan pääomakuluja. Kaupungin aravavuokralaisilla – kuten edellisistä kalvoista näimme – tulee noin 60 mk:n asuntoneliölle kuukaudessa pääomakuluista koituva subventio.

Länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan arvonnousu kuuluu omistajalle, ei vuokralaiselle eikä tontin vuokraajalle tai sen osoittamalle taholle. Tämänkaltainen hitas-tuotanto, jota on ollut puolet vähäisestä omistusasuntorakentamisesta ja joka muistuttaa meitä muinaisesta torpparijärjestelmästä, on ollut omiaan karkottamaan hyvät veronmaksajat Helsingistä. Uusia korkeahintaisia hitas-asuntojahan ei saataisi kaupaksi, jos ostajille kerrottaisiin totuus hitasista. Hitas-asuntojen myyjien tulisi ”tietää” muuta kuin että hitasit ovat erittäin suosittuja, ne saa ostaa markkinahintaakin halvemmalla, niissä on subventoitu tontin vuokra, kaupunki valvoo laatua ja määrää hinnan, etenkin kun mikään näistä argumenteista ei pidä paikkaansa. Tiedon salaaminenkin jo täyttää petoksen tunnusmerkistön, saati väärän tiedon antaminen.

Oikeudenmukaisuus toteutuisi Helsingin asuntopolitiikassa parhaiten, jos ulkopuoliset asiantuntijat saisivat tehdä ehdotukset ilman menneisyyden painolastia ja poliittisia sitoumuksia.

Teen seuraavanlaisen ponsiehdotuksen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että tulevassa asunto-ohjelmassa käytetään apuna ulkopuolisia parhaita mahdollisia asiantuntijoita linjaamaan ehdotukset tulevaksi asuntopolitiikaksi. Tällöin on olemassa edellytykset sille, että kaupungin asuntopolitiikassa saavutettaisiin sekä asukkaan että kaupungin kannalta paras lopputulos. Otetaan huomioon mm. kuntalain edellyttämä yhdenvertainen kohtelu ja oikeudenmukainen lopputulos mm. asumiskustannusten tasoon oleellisesti vaikuttavan asunnon arvonnousun ohjailussa niin vuokra-asumisen kuin hitas-asumisenkin osalta.

Arvoisa puheenjohtaja. Minulla on vielä yksi lyhyt aloitteeseeni sisältyvä puhe.

Kaupunki vuokraa vuosittain 70 – 90 ja myy 5 – 10 tonttia asuntotuotantoon käytettäväksi. Helsingin kaupungin omistamien tonttien myyntihinnat, samoin kuin uusien vuokrattavien tonttien vuokrat, eivät aina perustu todellisiin markkinahintoihin, vaan etenkin vuokrauksen osalta arvioihin alueellisesta keskiarvosta. Luotettavan arvion saamiseksi hintatasosta on hankalaa, toisin jopa mahdotonta. Koska Helsingillä on kaavoitusmonopoli, lisäksi käytännössä myös tonttimonopoli, vapaiden markkinoiden hintavertailukohteita ei yksinkertaisesti ole. Järjestelmästä johtuen on myyty ja vuokrattu hyvillä paikoilla olevia tontteja alihintaisina, kun taas huonosta kohteesta on toisinaan peritty huippuvuokria.

Myyntihintojen, samoin kuin vuokrienkin, tulisi perustua tonttien todelliseen markkina-arvoon. Kaupungin omistamista tonteista saatavien myynti- ja vuokratulojen lisääminen tonttien oikean markkina-arvon määrittämisen avulla ei luulisi tässä taloudellisessa tilanteessa olevan vastustettava asia. Perusteluina vastustukselle käytetään, että on muitakin arvoja kuin markkina-arvo ja että näin suuren määrän huutokauppaaminen on työlästä ja että ei voida pyytää tarjouksia, jos ei myydä. Kaikki argumentit ovat perusteettomia, vääriä.

Kaupungin tulisi pyytää julkiset tarjoukset kaikista luovutettavista tonteista niitten todellisen markkina-arvon selvittämiseksi. Tarjousten perusteella päätettäisiin kunkin kohteen myynnistä tai vuokrauksesta. Uusi käytäntö oikeudenmukaistaisi järjestelmää, lisäisi peräänkuulutettua avoimuutta päätöksentekoon ja lisäisi huomattavasti kaupungin tuloja.

Arvoisa puheenjohtaja.

Minulla on tästä asiasta toivomusponsi:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kiinteistöomaisuutta luovutetaan pääsääntöisesti todelliseen markkina-arvoon perustuvilla arvoilla ja vain erityisen poikkeavista syistä käytetään muita perusteita.


Asia 3

Valtuutettu Leppä-aho

Herra puheenjohtaja.

Pidän nyt vähän lyhyemmän puheen.

Ilmoitan, että kannatan valtuutettu Enrothin erinomaista pontta.

 

Valtuustoaloite Hitas-säätelyn epäkohtien poistamiseksi
 
Nauhalta purettuna Pauli Leppä-ahon puhe.

Keskiviikko 28.11.2001 klo 18.00 - 22.48
Vanha Raatihuone, Aleksanterinkatu 20

viite: Aloite 9                       

Valtuutettu Leppä-aho

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Hitas on leikkaava indeksi, jolla romutetaan vanhan asunnon arvo lunastushintaa laskettaessa. Menetelmä on tehty yhtiöjärjestyksen lunastuslausekkeella ja tontinvuokrasopimuksen ehdolla. Näillä kaupunki on sanellut itselleen oikeuden lunastaa myyty asunto uudelta ostajalta itse määräämällään alihinnalla, joka parhaimmillaan on ollut vain viidennes käyvästä hinnasta.

Tässä on tämä hitasin toimintaperiaate. Pystyakselilla on asuntojen hinnat tuhansina markkinoina, ja vaaka-akselilla on vuosiluvut. Eli hinta on ajan funktiona esitettynä, siis reaalisena.

Helsingin asuntojen hintataso on vedetty suoraksi vaaka-akselille. Tässä on erilaisia vaihtoehtoja, millä hitas-asuntoja esitettiin silloin, kun lakia tehtiin, laskettavaksi tätä lunastushintaa.

Pelkkä rakennuskustannusindeksi on erittäin leikkaava. Se leikkaisi asunnon arvon 5 000:een, tai lunastushinnan 5 000 mk:aan/m2 keskihinnasta, joka on lähes 12 000 mk/m2. Nykyään käytössä oleva sekaindeksi on tämä 30/70, ja sekin on erittäin leikkaava. Leikkaus olisi tällä aikajaksolla ollut 4 500 mk asunnon neliöhinnasta, joka 100 m2:n asunnossa tekee lähes puoli miljoonaa.

Juridisesti hitas perustuu tällaiseen menettelyyn, jossa kaupunki on halunnut yhtiöjärjestykseen - siis asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestys - lunastushinnan tai lunastuslausekkeen sekä määrännyt, kuinka lunastushinta lasketaan. Tämänhän on saanut tontin vuokrasopimuksen ehdoilla. Tätä tontin vuokrasopimuksen ehtoa voi pitää kohtuuttomana sopimusehtona. Samoin yhtiöjärjestys on osakeyhtiölain yleisen periaatteen vastainen. Siinähän olisi tällainen oikeus pitänyt olla kaikilla osakkeen omistajilla.

Näin lunastuksen ainoa oikeutettu on myöskin sanellut lunastushinnan itselleen mieleiseksi. Tätä käytetään sitten kiristyksessä edelleen luovutettaessa eli myytäessä. Eli kysymys on varallisuuden järjestelystä, joka ei kuulu kunnan toimialaan.

Parhaimmillaan nämä lunastushinnat on ollut niin alhaisia, kuten tässä Herttoniemen kohteessa vuonna 1988. Tällainen pienasunto, jonka markkinahinta oli 16 000 mk/m2, niin kaupunki lunasti niitä 3 400 mk. Tosin se jätti ne itselleen sitten vuokra-asunnoiksi, koska niin suurta etua ei kuulemma voinut yksityiselle antaa.

Tässä tämä on janoina esitetty. Tässä on tämä lunastushinta 3 400 mk/m2. Markkinahinta on tämä 16 000 mk. Eli kaupunki on sosialisoinut neljä viidesosaa tämän asukkaan asunnon hinnasta.

Hitas-sääntely keksittiin 1970-luvulla, kun huomattiin, että vanhojen arava-asuntojen säännellyt hinnat jäivät voimakkaasti jälkeen Helsingin aravarakennuskustannuskehityksestä ja etenkin asuntojen hintakehityksestä. Esimerkiksi 1980-luvulla Helsingissä aravarakentamisen kustannuskehitys oli 2,5 kertainen verrattuna rakennuskustannusindeksiin. Tämä puolestaan johtuu siitä, että rakennuskustannusindeksi, jolla arava-asuntojen hintaa tarkistetaan valtakunnassa, on laadittu seuraamaan Jyväskylän maalaiskunnan ja Turun teoreettisten rakennuskustannusten nousua. Rakennuskustannusindeksi ei myöskään huomioi todellisia palkkakustannuksia, vaan taulukkopalkat, joilla ei rakennusalalla löydy työvoimaa Helsingissä.

Koska aravasääntely on määräaikaista ja siitä vapautuu maksamalla korkotukilainan pois, saatua tukea ei tarvitse maksaa takaisin, kannatti asuntojen myyjän vapautua sääntelystä myyntitilanteessa, jolloin asunnosta sai paremman hinnan. Näin halvat indeksillä leikatut arava-asunnot hävisivät Helsingin asuntomarkkinoilta ja muuttuivat ns. kovan rahan asunnoiksi. Tuettu arava perustuu lakiin, kun taas tukematon hitas perustuu yksityisoikeudellisiin sopimuksiin ilman erityislakia.

Tässä on kuva sitten siitä, miten Jyväskylän maalaiskunnassa ja Turussa rakennuskustannukset ovat kohonneet. Tässä on sitten tämä Helsingin tilanne siis aravarakentamisen kohdalta. Muut rakennuskustannuksethan ja rakennushinnathan ovat vielä huomattavasti korkeammat.

Niinpä keksittiin ikuinen sääntely ja asunnon reaaliarvon leikkaus hitas. Tosin propagandassa vakuutettiin - ja vakuutetaan vieläkin - että indeksi, jolla lunastushinta lasketaan, takaa asunnon reaaliarvon ja kaupunki on oikeutettu menettelyyn, koska on antanut tukea, jonka halutaan siirtyvän myös seuraavalle ostajalle. Olemattomalla tuella siis perustellaan näitä hitas-loukkuja. Tässä on esimerkiksi kaupungin virkamies, joka Helsinki-lehdessä kertoo, että sääntely turvaa asunnon reaaliarvon säilymisen, jota se ei siis missään nimessä tee, kuten äsken olemme todenneet ja huomanneet.

Tässä on esimerkki samasta pihapiiristä, Lassilasta. Siellä Kuparitie 10 rakennettiin aravasääntöjen mukaisesti. Sen myyntihinta oli noin 2 500 mk/m2, joka vastaa Helsingin asuntojen keskihintaa silloin vuonna 1980. Kuparitie 14 oli ns. kovan rahan hitas-asunto, jonka keskihinta oli silloin 3 500 mk/m2. Jostain syystä tähän arava-asuntoon ei tullut hitas-sääntelyä. Ja tästä me nähdään sitten, miten tämä on vaikuttanut näitten kahden saman pihapiirin asukkaitten elämäntilanteeseen.

Arava-asuntohan sisältää yhteiskunnan korkotuen. Samoin Helsingin kaupunki antaa tontille 20 %:n alennuksen. Tämä suora - tai käyrä - kuvaa näitten arava-asuntojen lunastushintaa, myyntihintaa. Tässä asukkaat on voineet maksaa aravalainansa pois, jolloin ne ovat palanneet tälle asuntojen keskihintakäyrälle Helsingissä. Ne on lähteneet siitä. Se on ollut täällä 2 500 mk. Mutta tässä on leikattu. Se kulkee tuolla. Ja tässä, kun on maksettu pois nämä aravalainat, on päästy tänne vapaille asuntomarkkinoille, joka sitten tästä tunnetusta lamasta johtuen romahdutti hinnat, tai lama romahdutti hinnat, ja käyrä kulki tämän mukaisesti nyt ollen tuolla 13 000:n hinnassa. Nyt nämä arava-asukkaat, jotka ovat saaneet halvan tuetun asunnon, voivat sen myydä hintaan 12 000 mk/m2. Se on siellä markkinahinta tällä hetkellä. Eli se on lähes tätä luokkaa.

Sen sijaan nämä kovan rahan hitas-asukkaat, jotka eivät ole saaneet mitään yhteiskunnan tukea, niillä sääntely jatkuu. Se kulkee tämän käyrän mukaan. Tässä on tämä indeksin muutos, jolloin rakennuskustannusindeksiä muutettiin, tai siis tätä hitasindeksiä muutettiin rakennuskustannusindeksistä tämä 30/70 -mukaiseksi. Nyt täällä myydään hitas-säänneltyjä asuntoja 8 500 mk/m2.

Jos tässä olisi käytetty asuntojen hintaindeksiä, koska nämä hitas-asunnot oli silloin noin 40 % kalliimpia kuin Helsingin asunnot keskimäärin, täällä olisi tämän indeksin mukaan nyt hintataso 18 000 mk. Mutta jokainen tietää, että tätä hintaa ei Lassilassa saa kerrostaloasunnosta. Se olisi noin 13 000 mk/m2.

Suuresti arvostamani varatuomari Lauri Kotiniemi kieltäytyi virka- ja juristivalaansa vedoten ryhtymästä kaupungin vastaavana virkamiehenä toteuttamaan lain kanssa ristiriidassa olevaa hitasia, joka on sosialistisen sääntelyjärjestelmän tuote 1970-luvulta. Myöhemmin hän teki 50-sivuisen tieteellisen tutkimuksen aiheesta, joka julkaistiin Lakimieslehdessä 1984. Laki ei ole muuttunut, mutta ympärillämme maailma EU:n myötä kylläkin, samoin kuin kommunististen diktatuurien hävitessä.

Skandaalimaisen hitaslain käsittelyn yhteydessä pyysi yhdistyksemme lausuntoa riippumattomalta professori Eero Routamolta hitasista. Saimme myös hänen tuen käsityksellemme. Onneksi laki ei astunut voimaan Helsingissä. Kiitos tuolloin ryhdikkään valtuuston enemmistön.

Omat käsitykseni niistä lainvastaisuuksista, jotka räikeimmin loukkaavat oikeudentuntoani, ovat seuraavat:

Hitas on vastoin oikeusjärjestyksen periaatteita, vastoin perustuslain omaisuuden suojaa.

Koko hitas-järjestelmä perustuu alihinnalla lunastamiseen tai sillä uhkaamiseen. Lunastuslaissa on kunnioitettu perustuslain omaisuuden suojaa. Asumiseen käytettävää omaisuutta tai oikeuksia ei saa edes lunastaa, ellei yhteiskunnalle koituva hyöty ole tuntuvasti suurempi kuin yksityinen menetys. Lisäksi lunastuksen kohteesta tulee maksaa käypä korvaus. Tässä nimenomaan tarkoitus on lunastaa alihinnalla. Eikä yhteiskunta siitä paljon kostu, vaikka se pakko-ottaisi aivan ilmaiseksi. Sen sijaan asukkaalle lunastus on taloudellinen katastrofi.

Vastoin kunnan toimialan ja vallan periaatteita.

Kunnallislaissa ei sallita kunnalle oikeutta järjestellä yksityishenkilöitten varallisuutta. Joten kunta ylittää toimivaltansa.

Vastoin kuntalaisten yhdenvertaisuutta.

Hitas loukkaa myös kuntalaisten yhdenvertaisuusperiaatetta, sillä kaupunki luovuttaa osan tonteista ilman hitasehtoja. Lisäksi valtaenemmistö Helsingissä maksaa monin verroin pienempää tontin vuokraa ilman luovutusehtoja ja rajoituksia.

Vastoin sopimusoikeuden periaatteita.

Sopimuslainsäädännössä pidetään kohtuuttomana sopimusta, tai kohtuutonta sopimusta mitättömänä, tai sitä tulisi osapuolien voida sovitella.

Hitas-ehtoja muunnellaan kaupungin poliittisella päätöksellä yksipuolisesti ilman vastapuolen kuulemista.

Onpa korkein hallinto-oikeus tehnyt eräässä tapauksessa päätöksen, jossa kaupunginhallituksen jäsen, hitas-osakas, on jäävätty hitas-asioitten käsittelystä. Edun saaja siis on jäävännyt edun maksajan. Jos lunastaja saa itse päättää lunastushinnan ja lunastuksesta, sopimus on kohtuuton.

Vastoin osakeyhtiölain periaatteita.

Länsimaisessa oikeusvaltiossa osakeyhtiölain periaatteena on, että kukaan osakas ei saa hyötyä toisten osakkaiden kustannuksella, vaan kaikkia koskee samat säännöt.

Hitas-yhtiössä kaupunki on määrännyt yhtiöjärjestykseen pykälät, jossa vain sillä on oikeus lunastukseen ja vielä itse määräämällään alihinnalla.

Kaupungilla on yksi asunto hitas-yhtiössä, ettei yhtiöjärjestyksestä voida poistaa hitas-pykäliä. Menettely on siis ristiriidassa myös osakeyhtiölain periaatteiden kanssa.

Vastoin hyvää kauppatapaa.

Sopimus on tehty rakennuttajan, taloyhtiön ja kaupungin välillä. Sittemmin sopimuksen määräykset ovat siirtyneet asukkaiden taakaksi. On ilmennyt, että jopa juristipariskunta on asunut tietämättään hitasissa. Tämä kertonee, kuinka heikkoa, salailevaa ja harhaan johtavaa on tiedotus hitas-sääntelyn vaikutuksista tai jopa olemassa olosta.

Hitasia markkinoidaan reaaliarvonsa säilyttävinä asuntoina tietoisina, että järjestelmä perustuu asunnon reaaliarvon romuttamiseen leikkaavalla indeksillä. Jokainen tällainen kauppa sisältää törkeän petoksen.

Vastoin EU-käytäntöjä.

Missään muualla maailmassa ei ole tämän kaltaista pieneen vähemmistöön kohdistuvaa, poliittiseen mielivaltaan perustuvaa toimintaa, jonka ei tarvitse kunnioittaa lakeja.

Vastoin kaikkia väitettyjä tavoitteitaan.

Hitas ei sisällä mitään yhteiskunnan tukea, jolla edes tekosyyn varjolla voitaisiin perustella laittomuuksia, kuten on tehty.

Lainsuojattomaksihan ei tulla oikeusvaltiossa, vaikka oltaisiin saatu yhteiskunnan tukea.

Myöskään hitas ei toimi käytännössä mainostetulla tavalla, vaan päinvastoin. Ani harva asunto tulee vapaaseen myyntiin. Monet vuokrataan. Asukkaat vaihtelevat asuntojaan keskenään. Mutta tuolloinhan hinnalla ei ole merkitystä.

Asuntolautakunnan lausunnossa esitetään seuraavaa:

"Hitas-sääntelyn tarkoitusperä ja laillisuus."

Esittäjä esittää: "Hitas-järjestelmän tarkoituksena ei ole, niin kuin aloitteen tekijät kirjoittavat, asunnon reaalihintojen alentaminen, vaan tarjota helsinkiläisille kohtuuhintaisia uusia ja vanhoja omistusasuntoja. Jälleenmyyntihinta perustuu asunnon alkuperäisiin kustannuksiin, tehtyihin parannuksiin ja rakennuskustannusten ja asuntojen markkinahintojen muutoksiin."

Arvoisa puheenjohtaja.

Mikäli hitasin tarkoitus ei ole vanhan asunnon reaaliarvon leikkaus, niin miksi hitas yksinomaan toimii näin?

Edelleen esittäjä jatkaa:

"On pidetty tärkeänä, että sääntely kohdistuu myös vanhoihin asuntoihin, ettei hitas-asunnon kustannusvalvonnasta ja maapohjan arvosta johtuva hintaetu tule pelkästään hitas-asunnon ensiostajan hyväksi."

Arvoisa puheenjohtaja.

Todellisuudessa hitas-sääntely kohdistuu yksinomaan vanhoihin asuntoihin. Mitään gryndereihin kohdistuvaa hintasääntelyä ei ole havaittu. Uusille kovan rahan hitas-asunnoille on aina keksitty juuri niin korkeat hinnat, joilla ne on kuviteltu käyvän kaupaksi. Hinta on sisältänyt siis rakennuskustannuksen lisäksi myös ainakin osan maan hintaa, vaikka tontti on vuokrattu erittäin kalliisti. Usein ei rakennuttaja ole saanut kaupungin kanssa sovittua hintaa, vaan grynderi on joutunut myymään asunnot reippaasti alle sovitun hinnan. Mikäli ostajalle olisi kerrottu lain edellyttämällä tavalla totuus hitasista, asuntoja olisi tuskin saatu kaupaksi lainkaan.

Tässä on tuore esimerkki Helsingin asuntolautakunnan esitteestä. Se osoittaa, että aravavuokra-asunnot on saatu … Viime vuonna se oli noin 10 000 mk. Tällä hetkellä se on 10 000 - 11 000 mk/m2. Siis kaupunki saa ostaa aravavuokra-asuntonsa. Vastaava hankinta-arvot hitasilla on 14 000 mk. Eli tässä on nyt vähintäänkin kolmasosan lisäys hintaan. Sitä ei voi millään perustella rakennuskustannuksilla, tällaista hintaeroa.

On mielenkiintoista kuvitella, että kaupungin virkamiehet olisivat onnistuneet tällaisen edun neuvottelemaan sitten asukkaille, kun siinä on 40 % korkeampi hinta näissä kuin mitä kaupunki saa omat asuntonsa.

Tässä on Herttoniemessä asuntotuotanto toimittanut uustuotantoa. Siinä on hitas-asunnot, tai talo, jossa myydään hitas-asuntoja yli 18 000 mk:n neliöhinnalla. On muistettava, että tähän tulee sitten vielä tontin arvo lisäksi, jos sitä vertaa vapaiden markkinoiden asuntoihin.

Tässä on tällaista vanhempaa tuotantoa Malminkartanosta. 1985 - 1987 Rakennus-Ruola myi 44:ää asuntoa. Niille oli keksitty niin korkea hinta, että niitä täytyi kolme vuotta markkinoida, ja ne myytiin ylipäätään huomattavasti alle tämän kaupungin neuvotteleman hinnan, siis asukkaille.

Tässä näkee mm., tässä on yksi kohde, jossa Etu-Töölössä oli 7 500 mk yksiön hinta. Täällä Malminkartanossa hitas-yksiöt maksoivat 7 000 mk/m2, siis vuokratontilla.

Tässä on puntti sitten noista hitas-kaupoista, toteutuneista kaupoista. Tässä voi nähdä, tarkistaa sen, että nämä ei toteutunut läheskään näillä hinnoilla, mitkä kaupunki oli neuvotellut, vaan paljon alle.

Tässä on vielä tällainen tapaus, aika hyvä sinänsä, tämä ns. Terassitalo Pikku-Huopalahdessa. Sehän oli alun perin tarkoitus rakentaa kovan rahan hitas-talona. Siinä kaupungin virkamiehet oli neuvotellut rakennuttajan kanssa 12 000 mk neliöhinnoiksi. Mutta kun ei kauppa -käynyt, niin ne laskettiin 9 000:een, ja yritettiin vielä myydä aravatuotantona. Kauppa ei käynyt. Ne hinnat oli vieläkin korkeita. Sitten Polar rakensi ne asumisoikeusasunnoiksi hintaan 4 700 mk/m2. Eli kaupungin virkamiehet oli neuvotelleet tuleville hitas-asukkaille kolminkertaiset hinnat. Eli se on se etu, mistä siirretään.

Tässä minulla on tällainen hitas-rakentajan, Saton johtajan vuodatus hitasin hienoudesta.

Jos kaupunki valvoisi näitä rakennuttajia, niin tuskinpa se rakennuttajien mielestä olisi niin hieno asia. Firmanhan tarkoituksena on tuottaa voittoa ja mahdollisimman paljon. Ainakaan minun firmani ei rakentaisi hitasia.

Tässä on vielä näitä kysymyksiä, mistä ne 7 000 mk:n erot hitasin neliöhinnoissa. Ne johtuu siitä, että hyvällä alueella menee 7 000 mk kalliimpikin rakennus kaupaksi, 1988 meni verrattuna huonoon alueeseen. Rakennuskustannuksilla tätä eroa ei voi selittää.

"Aloitteen tekijän ehdotukset johtaisivat siihen, että kaupungin toimenpiteestä ja vuokraamasta maapohjasta johtuen hintaetu tulisi pääsääntöisesti hitasasunnon ensimmäiselle ostajalle."

"Asuntolautakunnan mielestä menettely olisi kuntalaisten oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun periaatteen vastaista."

Aloitteen tekijöitten ehdotus johtaisi siihen, että kokohintaisena ostettu asunto myytäisiin kokohintaisena, eikä puolihintaisena, kuten monesti nykyään. 10 vuoden sääntely takaa sen, että olemattomasta edusta ei varmasti pääsisi hyötymään.

Tasapuolinen kohtelu toteutuu vain neljän vasemmistolaisen asuntolautakunnan jäsenen mielestä silloin, kun hitas-asukas joutuu myymään asuntonsa puolella hinnalla.

Neljä asuntolautakunnan porvaria taas on sitä mieltä, että koko hinnalla ostettu asunto pitää saada myydä kokohinnalla, kuten muutkin kansalaiset läntisessä oikeusvaltiossa tekevät.

"Hitas-järjestelmän voimassaoloaikana käydyssä oikeusjutussa ja suoritetussa lainvalvonnassa ei järjestelmässä ole todettu lainvastaisuutta tai kohtuuttomuutta asunnon ostajan, myyjän tai omistajan kannalta - väittää esittelijä."

Jälleen väite on virheellinen. Hitasia on koko sen historian ajan pidetty pystyssä propagandalla, kuten tämäkin lausunto osoittaa. On todettu, että tässä maassa politiikka menee lain edelle, ja hitas on politiikkaa.

Hitasin lainmukaisuutta ei ole testattu oikeuslaitoksessa. Osaltaan siihen lienee vaikuttanut se, että jo gallupeidenkin mukaan kansalaiset eivät luota oikeusjärjestelmäämme. Meille on opetettu, että instituutioiden haastaminen käräjille päätyy poikkeuksetta katastrofiin, oli asiassa oikeassa tai väärässä.

Varatuomari, osastopäällikkö Lauri Kotiniemi, on aikoinaan tehnyt tieteellisen tutkimuksen hitasin suhteesta lainsäädäntöön, ja löytänyt lukuisia ristiriitaisuuksia. Siksi hän ei kaupungin virkamiehenä lähtenyt toteuttamaan hitasia. Hän totesi virkavalansa, samoin kuin tuomarivalansa estävän hitasin toteuttamisen.
Myös apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen on tukenut näkemyksiäni hitas-järjestelmän muutostarpeesta. Hän ei ole tuolloin puuttunut asiaan, koska kaupunki lupasi korjata epäkohdat esitykseni mukaisesti. Mutta petti meidät jälleen silloin.

Tässä on tämä apulaisoikeuskanslerin lausunto, vuonna 1990 annettu. Siinä ilmenee, että kiinteistölautakunta on ilmoittanut oikeuskanslerille, tai kaupunki, kiinteistölautakunta on tehnyt 1990 kaupunginhallitukselle esityksen järjestelmän kehittämiseksi, jonka mukaan asuntojen hinnat sidottaisiin vanhojen asuntojen (AHJ) myynti-indeksiin, ja järjestelmästä voitaisiin irrottautua vapaaksi viidentoista vuoden kuluttua. Asuntojen kunnallisesta välitystoiminnasta luovuttaisiin. Tämä on/oli? se kummajainen silloin. Ja tämähän on nyt juuri tämän meidän esitys.

Sitten, mitä lainvastaisuuksiin tulee, niin oikeuskansleri jättäisi sen alioikeuden toimivaltaan. Mutta yllä olevan johdosta ja ottaen huomioon, mitä edellä kohdassa 4 on esitetty kaupungin toimenpiteistä hitas-järjestelmän edelleen kehittämiseksi ja muuttamiseksi siihen suuntaan kuin hitas-osakkaat ovat monessa yhteydessä esittäneet, joten edellä esitetyn johdosta ei tapaus anna aihetta toimenpiteisiin puoleltani.

Eli kyllä näihin ongelmiin on oikeusviranomaisetkin ottaneet kantaa.

Tässä on muuten tämä Lauri Kotiniemen puntti, joka kyllä juristeille on selvää tekstiä, ja näistä ristiriidoista lain kanssa.

Tässä on Esko Seppänen. Jos ei hitas-osakkaita uskota, niin ainakin vasemmistossa luulisi, että uskottaisiin Esko Seppästä. Hän on ihan samoilla linjoilla. Hän toteaa tästä yhteiskunnan tuesta, että sitä ei ole olemassa. Ainoa tuki on se edellinen hitasosakas, joka sen maksaa, maksaa sen seuraavalle ja on kohtuuton jne. Esko Seppäsellä on pienen ihmisen kannalta hyvin ymmärrettävät mielipiteet. Tässä hän on eduskunnan puhujapöntössä lausunut ihan samoja näkemyksiä, tässä artikkelissa. Siitä minulla nyt ei ole kalvoa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Esittelijä jatkaa esitystään:

"Hitas-järjestelmä leikkaa asuntojen hinnoista suhdannesyistä johtuvat satunnaiset myyntivoitot. Hitas-asuntojen hintamuutokset eivät automaattisesti seuraa asuntojen yleistä hintakehitystä. Kuitenkin on voitu todeta, että pitkällä aikavälillä hitas-asuntojen hintakehitys on seurannut melko hyvin asuntojen yleistä hintakehitystä kantakaupungin hintoja ja hintavyöhyke 1 lukuun ottamatta. Hitas-indeksi on siis pääosin toiminut tarkoitetulla tavalla."

Arvoisa puheenjohtaja.

Lausunnon antajille on jäänyt ymmärtämättä, että asuntokauppa on vaihtokauppaa. He puhuvat satunnaisesta myyntivoitoista, mitkä hitas-indeksi leikkaa. Mikäli hitas-asunnon hinta jää lähes paikoilleen samaan aikaan, kun muun asuntokannan hinta tuplaantuu - kuten kävi vuosina 1987 ja 1988 esimerkiksi - merkitsi se hitas-loukun syntymistä. Hitas-asukas ei pysty vaihtamaan asuntoa ilman taloudellista katastrofia. Hitasin kannattajat vaan leikkaavat myyntivoittoa. Aika järjetöntä. Pitkällä aikavälillä nykyinen sekaindeksi leikkaa keskihintaisen asunnon puolihintaiseksi. Joten väite, että hintamuutokset seuraavat hintakehitystä melko hyvin, ei pidä paikkaansa.

Tässä pidemmällä aikavälillä nyt nämä samat käyrät, joita alussa esitin.

Tässä on esimerkkinä vuonna 1980 ostettu rivitalo-osake Myllypurossa. Sen hinta oli 2 200 mk/m2. Se oli keskihintainen. Tämä rouva oli myynyt Ullanlinnasta yksiönsä hintaan 2 000 mk/m2 silloin. Eli hän sai keskustan yksiöstä pienemmän neliöhinnan, vaikka se oli omalla tontilla kuin hitas-vuokratontilla olevasta aravahitasasunnosta Myllypurosta joutui maksamaan. Kun se oli kaksi kertaa suurempi, hän maksoi tuplahinnan siitä. Tässä on tämän asunnon hintakehitys 5000 mk/m2 vuonna 1988.

Mutta nyt tuli tämä rajahinta sitten. Eli vuonna 1992 kaupunki otti tämän rajahinnan käyttöön, jolloin tämä rouva olisi pystynyt saamaan 7 000 mk/m2 tästä asunnosta. Ullanlinnan saman asunnon neliöhinta oli17500 mk vuonna 1988. Tätä rajahintaahan on nostettu tällä tavalla. Nyt se on tuolla 7 700.

Toinen esimerkki on tämä Malminkartanon kerrostalo. Siinä keskihinnat oli 6 500 mk vuonna 1986. Ne oli 50 % kalliimmat kuin esimerkiksi Kannelmäessä, siinä naapurissa vanhoissa kerrostaloasunnoissa. Sen hintakäyrä kulkee tässä.

Kuten huomaamme, Helsingin asuntojen hintakäyrä on täällä. Täällä hitas-asunnot olisi päässyt myymään, kun oli tämä syvä lama korkeimmalla hinnalla kuin asunnot keskimäärin, jos joku olisi niistä maksanut. Mutta nyt me ollaan taas tilanteessa, jossa hintaleikkaus on noin 3 000 mk esimerkiksi tällä asunnolla.

Tässä on 1996 ostettu asunto, joka on ollut Helsingin keskihintainen, tämä keltainen käyrä. Siinä tällä nykyisellä indeksillä leikkaus on noin 4 000 mk vuodesta 1977. 100 m2:n asunnossa se on 400 000 mk.
Tässä meillä on se tilanne silloin vuonna 1988 siinä Malminkartanon asunnossa. Se on ostettu puolella miljoonalla, tämä hitas-asunto. Silloin Kannelmäestä olisi saanut eräästä kerrostalosta kaksi kolmiota samalla hinnalla.

Kaksi vuotta myöhemmin tällä yhdellä asunnolla sen hinta, vaikka se oli myyty hintatakuilla, reaalihintatakuilla, se oli noussut 6 500 mk:aan. Eli kun rakennuskustannusindeksi oli noussut 4 + 4 %, niin siitä olisi saanut 6 500 mk/m2. Mutta Kannelmäen asunnot olikin jo kaksi ja puolikertaistunut hinnat siellä tämän kahden vuoden aikana, ja sillä olisi saanut enää tästä talosta yhden kaksion.

Tämä osoittaa sitten, että mihin se johtaa. Kun helsinkiläiset muuttaa kerran kolmessa vuodessa, niin hitas-asunnoissa muutettiin tuolloin kerran kahdessakymmenessäviidessä vuodessa. Ja sitten, kun tuli tämä välitystoiminta, niin silloin myytiin, oliko se nyt 19 asuntoa… Silloin tämä muuttotiheys hitas-asunnoissa nousi kahteensataan vuoteen ? teoreettinen.

Tässä on Katajanokan hitas-asunnoista myös esimerkki tästä. Siellä on 6 viimeisen vuoden aikana myyty kolme asuntoa, ja nekin on ilmeisesti silloin alkuaikoina, kun tämä hintakäyrä oli lähellä. Ne oli siis hyvin alhaalla ne asuntojen hinnat. Siellä on 620 asuntoa. Jokainen voi ymmärtää, että miksi siellä ei tule näitä halpoja lottovoittoja, niin kuin myyntiin. On vaikeaa päästä ansaitsemaan siellä, kun mitään asuntoja ei tule. Ne menee vuokrauskäyttöön.

Herra puheenjohtaja.

Hitas-asunnon vaihtomahdollisuudet ja järjestelmän määräaikaisuus esittelijän mukaan:

"Hitas-asuntojen määrä markkinoilla on niin pieni, 16 700, ettei se olennaisesti vaikuta asuntomarkkinoiden hintakehitykseen. Samasta syystä johtuen asunnonvaihdot hitas-asuntokannassa sisällä ovat olleet vain rajoitetusti mahdollisia. Erityisesti tämä koskee vaihtoa suosituimmille alueille. Kannan kasvaessa myös vaihtomahdollisuudet kasvavat. Järjestelmän määräaikaisuus, esimerkiksi ehdotettu 10 vuotta, vähentäisi alkuvaiheessa voimakkaasti sääntelyn piiriin kuuluvaa asuntokantaa, ja rajoittaisi vastaavasti vaihtomahdollisuuksia järjestelmän sisällä. Pitemmällä tähtäimellä se estäisi pysyvästi kohtuuhintaisten omistusasuntojen markkinoiden muodostumista kaupungin alueelle, ja vaikeuttaisi erityisesti perheen perustamisvaiheessa olevien nuorten omistusasunnon hankintaa Helsingissä."

Arvoisa puheenjohtaja.

Miksi hitas-osakkaan sallitaan vaihtaa vaan asuntoa hitas-järjestelmän sisällä, vaikka muut vaihtavat asuntoa vapaasti koko asuntokannan sisällä? Miksi hitas-osakkaiden sallitaan vaihtaa asuntoa vain silloin, kun hitaksen kannattajat ovat leikanneet heidän asuntonsa hinnat puoleen? Eli vitosia saa vaihtaa keskenään, mutta ei kymppejä. Tuolloin se olisi keinottelua. Ei tässä oikein mitään logiikkaa ole.

Jälleenmyyntihintojen kohtuullistaminen rajahinnalla.

Esittelijä on kirjoittanut tällaisen tekstin:

"Rajahinnalla, jonka alapuolella hitas-asuntojen hinta voi määräytyä vapaasti, ei ole tarkoitettu vähentää kohtuuhintaisten hitas-asuntojen tarjontaa asuntomarkkinoilla, vaan säilyttää järjestelmän alkuperäinen tarkoitus, jonka mukaan hinnat määräytyy pääsääntöisesti asunnon alkuperäisen hankintahinnan perusteella.

Rajahinta on tällä hetkellä 7 700 mk neliömetrille. Rajahinta on asetettu sekä edistämään hitas-asuntojen luonnollista vaihtuvuutta, että poistamaan markkinoilta järjestelmän toimivuuden kannalta tarpeettoman alhaiset hinnat."

Näytin tuossa jo edellisessä käyrästössä, kuinka tämä toimii. Mutta tässä on uusi kalvo.

Rajahinnan 7 700 mk alapuolella on jo huomattava osa vanhoista hitas-asunnoista. Koska indeksi on voimakkaasti leikkaava ja asuntojen hinnat kohoavat yleisesti, systeemi tasoittaa kaikkien asuntojen, niin halpoina kuin kalliinakin ostetut asunnot hinnoiltaan rajahintaisiksi. Se ei voi olla oikein, sillä aravahitas-asunnot ovat olleet aina selvästi halvempia kuin kovan rahan hitas-asunnot. Tässä on se 40 %:n hintaero, yleinen, jonka aikaisemmin esitin. Mutta lopulta ne päätyvät samanhintaisiksi. Rajahinta on epäonnistunut konstailu, kun ei ole haluttu poistaa ongelmaa leikkaavaa indeksiä.

Eli tämä osoittaa … Tässä on näitä kuoppakorotuksia näille halvemmille, jotka hitas-indeksi oli leikannut. Mutta tässä on reaalihinnat. Tässä on tämä hitas-indeksillä leikatut asuntojen hinnat. Tässä on ns. kovan rahan hitas-asunto. Ja tässä on aravat. Ja tällä rajahinnalla sekä näillä aikaisemmilla kuoppakorotuksilla on niin kuin päädytty ja ne johtaa samaan lopputulokseen. Eli halpana ostetut, saadut asunnot, nostetaan tällä konstailulla sitten samaan tasoon, kun leikataan nämä kalliit.
Tonttien luovuttaminen ilman hitas-ehtoja esittelijän mukaan:

"Joitakin tontteja on luovutettu ilman hitas-ehtoja. Näin on menetelty säännönmukaisesti silloin, kun tontti on tarjouskilpailun perusteella myyty. Lisäksi valtuusto päätti 18.6.1997 hyväksyen asunto-ohjelman, että Kivikossa, Viikissä ja Vuosaaressa luovutetaan tontteja vapaarahoitteiseen tuotantoon ilman hitas-ehtoja."

Kaupungin vuokra-asunnot esittelijän mukaan:

"Aloitteesta saattaa saada vaikutelman, ettei kaupungin vuokratalojen tonteilta perittäisi lainkaan maanvuokraa. Kaupungin omistamille kiinteistöille on niiden hallinnassa olevat tontit luovutettu maanvuokrasopimuksin. Yhtiöltä peritään normaali maanvuokra sopimusten mukaisesti. Saadut tulot ovat kaupungin vuotuisen tulo- ja menoarvioon sisältyviä maanvuokria."

Näin varmaan onkin. Mutta tonttien maanvuokra on todellakin erilainen. Halvimmat tontinvuokrat ovat muutaman pennin asuntoneliömetrille kuukaudessa ja korkeimmat 15 mk. Eli skaala on noin parisataa kertainen.

Hitas-yhtiöt maksavat kalleimmat vuokrat, noin kymmenkertaiset, mitä muut keskimäärin. Mutta hitas-osakkaiden omaisuutta säännellään, perusteena alennettu tontinvuokra.

Kaupungin vuokra-asunnosta ei ole tuloja budjettiin, koska ne on annettu asukkaille ilmaiseksi. Sen sijaan tonteista kiinteistöyhtiöt maksavat pientä vuokraa, joka on noin 3 mk neliölle kuukaudessa, vain murto-osa hitas-osakkaiden maksamista.

Hinta- ja myyntirajoitusten ulottuvuus.

Valtion asuntolainoihin liittyvät lakisääteiset myynti- ja luovutusrajoitukset koskevat aiemmin sekä valtion lainaa saanutta asunnon omistajaa, että lainoitettua asuntoa. Hitas-järjestelmän rajoitukset koskevat ainoastaan kaupungin vuokraamalle maalle rakennettua taloa ja vastaavasti sen asuntoja. Hitas-järjestelmä on sopimusperusteinen järjestelmä, jossa osapuolena ovat kaupunki ja taloyhtiö, joten se ei voi sisältää henkilöön eli yhtiön osakkeeseen kohdistuvia rajoituksia tai ehtoja.

(Puheenjohtajan välihuomautus)

Yritän tiivistää - arvoisa puheenjohtaja. Asia on niin laaja ja vaikeaselkoinen, vaikka se perustuu vaan yhteen asiaan, vanhan asunnon hinnanleikkaus.

Hitas-sääntelyä on pidetty pystyssä koko kaksikymmentävuotisen historian ajan epätosiasioilla. Se on lakien kanssa ristiriidassa. Hitas-loukuilla on pilattu tuhansien ihmisten ja perheiden elämä.

Nyt esitetyn aloitteen mukainen päätös on Helsingissä tehty vuonna 1985 ensimmäisen kerran. Kaupunginhallitus on sen päättänyt 13 - 2 äänin. Mutta silloin se torpedoitiin tällaisilla virheellisillä tilastoilla. Hitas-osakkaitten tarkistuttamassa vielä asuntohallituksen yliaktuaari Ari Laineella. Nimittäin tämä indeksi tosiaan toimii ihan hienosti. Asuntojen hintaindeksi? tasaa nämä hinnat, ja tekee tästä systeemistä oikeudenmukaisen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tässä olisi kyllä vielä jonkun verran esitettävää.

Esitän, että asia palautetaan kaupunginhallituksen valmisteltavaksi siten, että aloitteessa mainitut parannukset toteutuu.