KORJAUKSIA RIPSI- JA IMUMONNIT KIRJAAN
Pertti Rassi

Ripsi- ja Imumonnit- kirjasta on löytynyt vain yksi varsinainen virhe (njassanripsimonni), jonka otan kontolleni. Sen sijaan tarkentuneen tutkimuksen aiheuttamia lisäystarpeita on lukuisia. Seuraavassa kommentit esitetään sivunumerojärjestyksessä.

Kirjan kannessa ja sivulla 69 kuvattu kultapleko ei ole tieteelliseltä nimeltään Scobinancistrus pariolispos vaan vuonna 1994 Burgessin kuvaama uusi laji S. aureatus. Tosin saksalaisessa kirjallisuudessa keskustellaan jatkuvasti siitä, kuuluvatko molemmat ehkä kuitenkin samaan lajiin vain erilaisina värimuotoina. Myös oikeaa pariolisposta, joka muistuttaa kuvioinniltaan suuresti helmivampyyripiekoa (Leporacanthicus galaxias), on tuotu viime aikoina myös Suomeen.
Sivuilla 8 ja 51 kuvattu ruostepleko ei kuulu sukuun Hypostomus (täpläplekot), vaan sukuun Cochliodon (pisteplekot). Tämä olisi pitänyt arvata tämän lajin erinomaisesta kyvystä tuhota kasveja.
Sivun 24 alimmaisista kuvista oikea ei esitä njassanripsimonnia vaan on tummaripsimonnin (Synodontis robbianus) vaalea viljelymuoto. Niassae- nimellä on kaloja tullut Suomeen sekä Saksasta että Venäjältä. Koska saksalaisessa kirjallisuudessa ei ole ollut tämän lajin kutuselostuksia, ovat kaikki kalat ilmeisesti peräisin Venäjältä, jossa ripsimonneja viljellään yleisesti hormonien avulla. Oikeata njassanripsimonnia on tuotu ainakin Ruotsiin ja sieltä yksi yksilö Suomeenkin. Tummaripsimonnin vaalea muoto on kutenut muutaman kerran Suomessakin ensimmäisenä ripsimonnilajina.
Sivulla 27 (vasen kuva) esitelty ripsimonni on osoittautunut pulmalliseksi määrittää. Olkalisäkkeestä päätellen se ei varmaankaan ole S. omias kuten David Sands väittää. Tämän hetken paras arvaus on S. cf obesus. Pääosa Suomessa ruskoripsimonneina (S. nigiita) myydyistä kaloista on tätä lajia. Oikea ruskoripsimonni on markkinoilla hyvin harvinainen. Sivun 24 kuva esittää kyllä oikeaa ruskoripsimonnia.


Perhosmonni, Gagata cf. cenia, uusi monnituttavuus


Sivun 30 ripsimonnilaji 1 (Synodontis sp. ) on suurella todennäköisyydellä S. sorex ja toistaiseksi vailla kotimaista nimeä. Se on äärimmäisen harvinainen markkinoilla eikä ole esiintynyt Suomessakaan tämän jälkeen. Sivun 31 ripsimonnilaji 2 (Synodontis sp.) on suurella todennäköisyydellä S. frontosus, sudaninripsimonni. Se on varsin suureksi kasvava rauhallinen laji, joka muuttuu aikuisena yksivärisen pronssinhohtoiseksi. Suomeen on tuotu kymmenkunta yksilöä. Kuten kirjassa epäilinkin ei sivulla 31 (oikea kuva) esitelty kala ole oikea sulkaviiksimonni (Brachysynodontis batensoda). Tätä lajia en ole yrityksistäni huolimatta onnistunut saamaan käsiini. Mikä sitten on kuvan kala? Poliin 500-sivuisesta oa ranskankielisestäl) Synodontissukua käsittelevästä teoksesta, jossa ovat kaikki vuonna 1971 tunnetut lajit, ei oikein löydy sopivaa lajia. Lähinnä kala muistuttaa Synodontis toureita.
Krokotiilipieko (kuva sivulla 49) on tieteelliseltä nimeltään Glyptoperichthys scrofus. Asiaa koskeva tutkimus ilmestyi vuonna 1996.
Sivulta 53 lähtien on esitelty mustakäpypieko, Pseudorinelepis carachama. Kuten tekstissä kerrotaan on tämän lajin systemaattinen asema ollut epäselvä. Tänä vuonna ilmestyneen Armbrusterin ja Pagen selvityksen mukaan lajin oikea suku on kuten kirjaa kirjoittaessani arvelin Pseudorinelepis. Isbröckerin tekemä siirto Hypostomus-sukuun ei siis ollut oikea. Kysymysmerkit lajin tieteellisestä nimestä voi siis poistaa.
Sivun 66 raitakoruplekon tekstissä on asiavirhe. Oikeanpuoleisessa kokonaisessa kappaleessa on yhdistelmä: "raitakoruplekon..... toivoisi korvaavan melko mitäänsanomattoman näköisen raitakoruplekon". Viimeksimanitun nimen pitäisi tietysti kuulua "juovakoruplekon".
Sivun 70 kultajuovapleko kuuluu sukuun Baryancistrus. Sitä ei ole vielä tieteellisesti kuvattu. Kaupan piirissä se kulkee nimellä L18 ja L81. Erityisen kaunis läheinen laji tai tämän lajin muunnos L177 elää Rio lririssä. Kultajuovapleko tulee yli 30 senttiä pitkäksi. Kasvu tapahtuu kuitenkin varsin hitaasti. Sen kuluessa pisteet sen kyljillä pienenevät. ja niiden määrä kasvaa. Uusien kokemusten perusteella kultajuova on "keskivaikea" imumonni.
Edellä oleva teksti on suoraan Pertti Rassin internet- kotisivulta. Sieltä löydät runsaasti ajankohtaista asiaa monneista.
Osoite on:
http://www.pp.clinet.fi/~prboy/index1.html

Takaisin
©  Pekka Sivander