Paholaisen asiamiehet

Tämä kirjoitus on käännös englanninkielisestä alkutekstistä "Agents of the Devil". Koska alkuperäinen kirjoitus on kadonnut, niin jäljellä on enää tämä suomenkielinen käännös. Toivottavasti tulkkaukseni ja selitykseni englanninkielisestä alkutekstistä on riittävän tasokas, jotta kirjoituksen sanoma tulee ymmärrettävällä tavalla esitetyksi.

Petteri Haipola 21. joulukuuta 2009.

Öinen uni

Kun minä olin yöllä unessa, niin minun silmäni näkivät näyn, jossa Raato-niminen mies vaelsi ihmisten seassa ja petojen seassa, vaarojen vesillä, syvissä laaksoissa ja vuorilla rotkojen reunoilla. Hän kohtasi matkallaan monenlaista kulkijaa, jotka paljastettiin minulle öisessä unessani, silmieni näyssä.

Vanhin eli Järkeisoppi

Raato oli elellyt työntäyteistä elämää Jumalan sanan palvelijana eräässä satamakaupungissa meren äärellä. Hän oli lähtenyt nuorena miehenä pois isänsä kodista, suvustaan ja perheestään, ja omasta maastaan, siihen maahan, jonka Herra oli hänelle sanassaan luvannut, että hän saisi elää siellä rauhassa iankaikkisesti, hän ja hänen jälkeläisensä, jotka hänelle siinä maassa syntyivät.

Raadon kodissa vallitsikin syvä rauha ja sen asukkaat virvoittuivat Pyhän Hengen vaikutuksesta, vaikka ulkopuolinen ei sitä voinutkaan uskoa. Raadon luona nimittäin parveili ja tungeksi jatkuvasti hätääntyneitä sieluja, joita Raato lääkitsi rauhan evankeliumilla yötä päivää ilman palkkaa, ja teki vielä käsillään töitä elatuksensa eteen. Monet löysivät avun Raadon kodissa, sillä sen Herra ja Valtias asui itse kodin sydämessä, ja asukkaiden sydämissä, niin että monet tulivat Jumalan armolla ja evankeliumin sanalla ravituiksi.

Eräänä päivänä Raato sai päähänsä lähteä katsomaan veljiään, jotka olivat jääneet isiensä maahan Raadon lähdettyä sieltä pois. Niinpä hän astui laivaan ja he purjehtivat merelle kohti vieraita satamia, Raato ja hänen matkaseurueensa.

Laiva saapui ensimmäisenä Ihmisviisaus nimisen kaupungin satamaan. Siellä asusti Raadon vanhin veli nimeltään Järkeisoppi. Järkeisoppi ei ollut vain iältään vanhin, vaan hän oli ollut myös kaikkein pisimpään uskossa Raadon veljien joukosta. Tästä Järkeisoppi myös muisti aina sopivassa välissä muita muistuttaa, sillä olihan se selvää, että harmaahapsisella ja kauan aikaa uskossa olleella oli jo iän mukanaan tuomaa auktoriteettia, jota ei sopinut kenenkään ylenkatsoa ja halpana pitää. Järkeisoppi kyllä tiesi tämän hyvin ja osasi käyttää tätä tietoa ovelalla tavalla hyväkseen. Hän olikin aivan erityisen viisas ja ovela, sillä sen taidon hän oli oppinut veljiltään Kierolta ja Salakavalalta, joiden kanssa hän oli nuoruusvuotensa viettänyt.

Järkeisoppi oli viettänyt osan lapsuudestaan sukulaistensa Ratkaisuntekijöiden maatilalla. Siellä hän oli yrittänyt tehdä omaa ratkaisuaan Herran puoleen ja synnin hylkäämiseksi, jos ehkä hänkin pääsisi sillä tavalla taivaan kansalaiseksi. Kun sitten Jumala eräänä päivänä kuiskasi hänen korvaansa Pyhän Hengen vienolla äänellä, että hän ei ollutkaan antanut elämäänsä aidosti Jeesukselle, niin silloin Järkeisoppi päätti tehdä vielä hienomman ja syvällisemmän ratkaisun, niin että sanoi: "Jos en olekaan Jeesus vielä antanut elämääni sinulle, niin nyt sen kuitenkin annan, joten tule sydämeeni asumaan!" Näin Järkeisoppi korvasi sydämessä tapahtuvan antautumisen ja luottamuksen Herraan ihmisteolla, jonka oli Ratkaisuntekijöiden maatilalla muilta ihmisiltä oppinut.

Tämän toisen ratkaisunteon jälkeen Järkeisoppia eivät tuollaiset epäilykset enää vaivanneetkaan. Pyhä Henki oli tullut murheelliseksi Järkeisopin sydämen paatumuksen tähden, eikä enää koskaan sanonut Järkeisopille moista totuutta hänen korviensa kuulla, koska se sana ei kelvannut Järkeisopille. Järkeisoppi uskotteli itselleen olevansa Jumalan lapsi ja jatkoi tyytyväisenä elämäänsä Kristillisen kasvatuksen ja Perinnäissääntöjen parissa, sillä ne olivat hänen oppiaineitaan Elämän korkeakoulussa, jossa Järkeisoppi oli myöhemmin hyvin menestynyt. Hän oli oppinut tuntemaan uskovia ja uskomattomia siellä sun täällä, ja osasi toimia jokaisen kanssa juuri oikealla tavalla, jotta ei itse olisi paljastunut opinahjojensa opetusten orjuudessa eläväksi. Hän osasi lainata siteerauksia jokaisen suuntauksen ja kirkkokunnan edustajilta kutakin tarvetta varten, koska oli perehtynyt tarkoin kunkin puolueen opetuksiin ja historiaan.

Nuorena miehenä Järkeisoppi oli erehtynyt menemään Äärikarismaatikon käsien alle rukoiltavaksi. Jokin outo henki oli kaatanut hänet maahan, eikä hän vielä tänä päivänäkään tiedä, mikä se henki oli. Tästä ja hänen myöhemmistä kokemuksistaan jäi häneen niin syvät jäljet sielun syövereihin, että Järkeisoppi omisti koko loppuelämänsä erilaisten henkien ja voimavaikutusten vastustamiseen, eikä vähimpänä näiden joukossa ollut Jumalan Pyhän Hengen vastustaminen, sillä Kristusta hän uppiniskaisuudessaan ja jääräpäisyydessään oli ihan ensimmäiseksi alkanut jo nuoruudestaan asti vastustaa. Tässä vimmassaan Pyhän Hengen vastustamisessa ja Jeesuksen seuraajien vainoamisessa hän oli edennyt pitemmälle kuin kukaan muu tässä maailmassa, ehkä Vakaumuksellista lukuunottamatta. Vakaumuksellinen oli Järkeisopin serkku ja tunnettu vihastaan synergisteiksi haukkumiaan kristittyjä Jumalan lapsia kohtaan.

Järkeisoppi oli taitava siistimään astiansa ulkoreunaa ja sitä erityisellä rätillä kiillottamaan. Rättiä hän nimitti oppi-isiensä tavan mukaan "Jumalattomien vanhurskauttamiseksi", jolla astiaa hieromalla saikin astian näyttämään aivan erityisen kiiltävältä, kuin puhtaimman kullan kimallukselta polttavan auringon paisteessa. Astian sisäpuoleen Järkeisoppi ei kuitenkaan sallinut kenenkään kajota, sillä se oli hänen aarrekammionsa ja hyvin salassapidetty paikka. Siellä oli läjäpäin kuolleiden raatoja ja luita, ja kaikkea saastaa, mutta sitä Järkeisoppi piti niin visusti piilossa, että ei lopulta enää itsekään tiennyt näiden aarteiden astiansa sisällä asustavan.

Sen sijaan Järkeisoppi piti itseään ylen hurskaana ja jumalisena miehenä, pyhityksessä muita pitemmälle edenneenä, vaikka sitä vähättelikin ja syntikurjuuttaan ihmisten edessä nöyristellen paisutteli, mutta hänen ainoa syntinsä oli hänen omasta mielestään siinä, että hän ei rakastanut tarpeeksi paljon lähimmäisiä eikä Jumalaa, eikä hän ollut yhtä etevä kuin Isä Jumala kaikessa elämässään. Tätä suurta syntiä Järkeisoppi harmitteli etenkin muiden kohdalla, mutta ilmeistä oli se, että sama synti myös häntä itseään vaivasi, vaikka ei käytännön elämässä, joka oli hänen omasta mielestään ylen hurskasta ja mallikelpoista, vaan ainoastaan puheissa hän toi tämän puutteensa esille, ja tekeytyi hyvin nöyräksi, kun oli niin vajavainen Isään Jumalaan ja Herraan Jeesukseen verrattuna.

Todellisuudessa Järkeisoppi piti itseään Jeesuksen jälkeen pyhimpänä ihmisenä maan päällä, sillä eihän hän tehnyt lainkaan mitään "pienempiä syntejä", joita Jumalan lapset joutuivat toistuvasti toisiltaan anteeksipyytelemään ja Herralta armoa niiden vuoksi anomaan. Järkeisoppi noudatti omissa luuloissaan täydellisesti kymmenen käskyn lakia, mutta rikkoi vain rakkauden kaksoiskäskyä vastaan, koska ei rakastanut kaikesta sydämestään, kaikesta sielustaan, kaikesta mielestään ja kaikesta voimastaan Jumalaa, eikä lähimmäistään niin kuin itseään.

Se, että kaikki syyllistyivät tähän samaan "syntiin" Järkeisopin silmissä ja opetuksen mukaan, ei merkinnyt mitään, vaan se, että joku rohkeni väittää jonkun rakastavan Jumalaa ja lähimmäistä sillä tavalla, että se ei jättänyt häntä rypemään joka hetki syntiin, eli jatkuvaan lainrikkomiseen. Sellaista opetusta Järkeisoppi piti Jeesuksen ristin veren halpana pitämisenä ja laittomuutena, mutta jos joku eli huorintekijänä, varkaana, homoseksuaalina tai riitaisena veljiensä murhaajana, niin sitä Järkeisoppi ei pitänyt kadottavana syntinä, koska senhän sai anteeksi, niin kuin kaiken muunkin tahallisen ja jatkuvan synnin uskovaisen elämässä, jos vain uskoi ehdottomaan armoon, sillä Jeesus pelastaa Järkeisopin mukaan vain ne, joille ei lue syyksi syntiä, mutta kaikki ihmiset elävät elämänsä joka hetki synnissä. Näin Järkeisoppi järkeili opetustaan, jonka oli Kristillisen kasvatuksen ja Perinnäissääntöjen oppikirjoista oppinut, ja jota oppia hänen ystävänsä Irvileuka oli kehittänyt, ja hänen veljensä Salakavala ovelasti käytäntöön soveltanut.

Raato söi ja joi Järkeisopin tarjoamaa ruokaa ja juomaa, mutta ei siitä vahingoittunut, vaikka ruoan ja juoman seassa oli myrkkyä. Järkeisoppi nimittäin vihasi veljeään Raatoa, ja yritti saada tämän salakavalasti hengiltä laittamalla myrkkyä ruoan ja juoman sekaan. Raato pysyi kuitenkin elossa, koska julisti Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ja Jumala vahvisti näin hänen saarnaamansa evankeliumin sanan ihmeiden ja merkkien kautta.

Raato kehui Järkeisoppia tämän oveluudesta ja viekkaudesta, jolla tämä oli eksyttänyt monia pois suoralta tieltä, ja saanut heidät kääntymään Jumalaa ja Jeesuksen seuraajia vastaan. Sitten Raato muistutti siitä, miten kristityt eivät eläneet ilman lakia, vaan he elivät Kristuksen laissa. Tämä Kristuksen laki oli sama kuin vapauden laki, täydellinen laki ja kuninkaallinen käsky rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Se oli samalla elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa, joka on vapauttanut meidät synneistämme, niin että voimme palvella kuuliaisuutta vanhurskaudeksi, ja vanhurskautta iankaikkiseksi elämäksi Jumalan armon alla vaeltaessamme. Uskovien elämä tulee vanhurskaaksi eli elämä vanhurskautetaan Pyhän Hengen voiman vaikutuksen kautta, joka Kristuksen omissa voimallisesti vaikuttaa. Kristityt pitävät rakkauden käskyn eli noudattavat sitä, ja se on osoituksena heidän elävästä uskostaan, joka vaikuttaa rakkauden kautta ja yhdessä rakkauden kanssa.

Raato muistutti meitä myös evankeliumin hyvästä sanomasta, jonka mukaan käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. Näin ollen usko ja armon alla oleminen ei ole rakkauden käskyä ja Jumalan lakia vastaan, vaan on Jumalan lain päämäärä ja täyttymys. Kun Kristus elää uskon kautta omiensa sydämissä, niin Jumala vaikuttaa Kristuksen lain ja käskyn noudattamista, niin että me emme elä jatkuvassa lainrikkomisessa Järkeisopin vastaväitteistä huolimatta. Jumalan laki on poissuljettu vaihtoehto pelastukseen vievänä tienä, mutta armon alla eläminen ja usko johdattavat kristittyjä rakkauden käskyn pitämiseen, ja sen mukaan elämiseen, koska heillä on Kristuksen mieli, ja he siinä yhä vielä kasvavat. Jumalan laki ei ole Hengen hedelmää vastaan, joka kypsyy kristityssä.

Seuraava sivu | Sivun alkuun