Noidantyttären kotona

Aikansa Salakavalan kodissa väiteltyään ja ateroituaan – Raato seurueineen joi Salakavalan tarjoamaa viiniä, mutta se ei humalluttanut heitä, eikä aiheuttanut heille vahinkoa – Raato lähti jatkamaan matkaa sisarensa Noidantyttären luokse. Tämä asui Kuolemanvarjonlaakson jälkeisen metsän reunalla ja sinne johtava polku oli reunustettu pyhien luilla ja pääkalloilla, jotka Noita ja muut Velhot hänen kanssaan olivat surmanneet. Noidantytär ei ollut saman isän lapsi kuin Raato, vaan hän oli siinnyt äitinsä Viettelyksen toisesta aviomiehestä, Noidasta.

Kun nyt Raadon sukujuuria alettiin puida, niin kerrottakoon vielä, että Raato oli jäänyt nuorena orvoksi, sillä hän oli tullut isänsä Vanhan Ihmisen ja äitinsä Viettelyksen hylkäämäksi, koska oli mielistynyt heidän arkkiviholliseensa Jeesukseen Kristukseen, joka on kuollut ristillä meidän puolestamme ja noussut ylös kuolleista vanhurskauttamisemme tähden, ja otettu ylös taivaaseen, jossa hän nyt Isän oikealla puolella esittää anomuksia Isälle kaikkien pyhien puolesta, sillä hän on uuden liiton Jumalan kansan ylimmäinen pappi, ja Jumalan Pojaksi ja Kristukseksi kärsimystensä kautta korotettu ja kirkastettu. Raato ajettiin pois kotoaan, mutta ei hän sinne olisi halunnut jäädäkään, koska hän ei olisi saanut harjoittaa kotonaan uskoaan, vaan hänen olisi pitänyt kieltää elämällään ja suullaan Jeesuksen Kristuksen Herruus. Kun Raato oli ajettu pois kotoaan, niin enkelit tulivat ja tempaisivat hänet ylös maasta. Pyhät enkelit kantoivat hänet siivillään Rauhan Satamaan asti, jonne varustivat hänelle huoneen ottovanhempiensa kodissa, ja sinne Raato sai jäädä asumaan. Raadon uusi äiti on taivaallinen Jerusalem ja hänen isänsä on Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka oli synnyttänyt hänet Jumalan valtakunnan evankeliumin kautta omaksi lapsekseen.

Raadon entiset sisarukset eivät rakastaneet Raatoa, eivätkä tahtoneet tehdä hänelle hyvää. He pilkkasivat ja vainosivat Raatoa ja hänen matkaseuruettaan, koska vihasivat heitä, ja olivat toisaalta heille kateellisia. Se, mitä heidän isänsä teki meidän Herrallemme, kun tämä oli ihminen maan päällä, sen he nyt tekivät Herramme Jeesuksen seuraajille, sillä niin on aina ollut, ja tulee aina olemaan Kristuksen tulemukseen asti. Lihan mukaan syntynyt vainoaa Hengen mukaan syntynyttä, eikä muuten voisi ollakaan.

Kun Raato saapui seuralaisineen Noidantyttären kotiin, niin hän ensitöikseen kummasteli pääkallojen ja luiden määrää talolle johtavan polun varrella. Noidantytär kertoi, miten hänen isänsä ja muut velhot olivat tappaneet vanhurskaita ja pyhiä vuosisatojen saatossa, ja koristaneet talolle johtavan polun heidän luillaan. Pian Raatokin saisi seurueineen maistaa heidän isänsä Noidan vihaa, jos he eivät pian suoriutuisi jatkamaan matkaansa pois Synkeyden Metsästä, millä nimellä Noidantyttären asuinpaikka tunnettiin.

Ennen kuin Raato jatkoi matkaansa, näytti Noidantytär hänelle kotiaan. Eteisessä oli sievä rivi kastemekkoja ja papinkaapuja, joita Noidantytär velipuolineen käytti rituaaleissaan. Keittiön kaapeissa oli siistissä rivissä öylättejä ja viiniä, joita heillä oli tapana napsia ja naukkailla, jos huono omatunto pääsi joskus yllättämään heidät. Tätä tapahtui hyvin harvoin, sillä heidän tuntonsa oli turtunut, niin että he eivät osanneet tuntea häpeää syntiensä tähden, eivätkä katuneet niitä. He ymmärsivät silti järjellään, että he olivat syntisiä ja tekivät jotakin luvatonta, mutta sitä varten heillä oli öylättejä ja viiniä, että niitä nauttimalla syyllisyys pyyhittäisiin pois, ja Jumalan armo välittyisi heihin. Tällä tavalla vahvistettiin sitä Kasteen Armoa, josta osalliseksi he olivat vauvoina tulleet, kun heidän päälleen oli vettä pirskoiteltu. Olipa heidän joukossaan jopa joku sellainenkin uusi tulokas, joka oli hukuttautunut kastemaljaan aikuisella iällä ja luuli sen hyvän teon ansiosta saaneensa kaikki samat lahjat kuin Noita ja Velhojen Päämies olivat aikanaan selittäneet kristillisen kasteen hyödyiksi.

Keittiöstä avautui näkymä tilavaan olohuoneeseen, jonka seinustat olivat täynnä kirjoja ja niteitä menneiltä vuosisadoilta aina apostolisen ajan jälkeiseltä toiselta vuosisadalta lähtien. Ne eivät olleet ehtineet juurikaan pölyttyä, sillä ne olivat ahkerassa käytössä. Sen sijaan Pyhä Raamattu lepäsi hyljättynä muiden kirjojen varjossa, ja se oli paksun pölykerroksen peitossa. Kun Raato katseli kirjojen paljoutta Noidantyttären ylpeänä niitä esitellessä ja lukiessa näytteitä Tunnustuksestaan, niin Raato näki ilmestyksen, jossa joukko uskoontulleita pakanoita poltti omia noitakirjojaan suurella nuotiolla, ja iloitsi Herransa väkevyydestä ja voimasta, joka oli heidän sydämeensä uuden lain ja pyhän sanansa kirjoittanut. Silloin Raato ymmärsi, että nämä kirjat ja niteet olivat talletetut tulelle sitä päivää varten, joka oli koittava koko maanpiirin ylitse Herran Kristuksen tulemuksessa.

Sitten Raadon silmiin osui muuan Noidan kirjoittama kirje ja opetuskirjanen, jotka hän pyysi Noidantytärtä lukemaan lävitse. Noita käski niissä tappaa sellaiset uskovaiset Jumalan lapset, jollainen Raato ja hänen seuralaisensa olivat. Jos joku Noidan valtapiiriin kuuluva tunnustuksellinen tiesi, että joku kristitty julisti Jumalan sanaa ja opetti muita ilman asiaankuuluvaa Noidan lupakirjaa, ja vastoin hänen Tunnustustaan, niin hänen tuli välittömästi ilmiantaa sellainen roisto ja ryöväri oman paikkakuntansa ruhtinaalle tai kirkkoherralle, ja näiden tuli otattaa poliisin toimesta kiinni sellaiset julkiset kapinoitsijat ja villitsijät, ja panna heidät tyrmään odottamaan pikaista inkvisitiota. Tuomarille Noita kirjoitti ohjeeksi, että näitä Tunnustuksen hylkääjiä ei pidä sääliä eikä armahtaa, vaan heidät on mitä pikimmiten vietävä Mestari Hansin luo – se tarkoittaa Pyöveliä – ja näin on varjeltava Noidan valtakunta puhtaalta evankeliumilta ja Jumalan armolta, että kukaan heistä ei pääsisi luvattuun maahan Jumalan luokse taivaaseen.

Kun Noidantytär oli lukenut nämä kirjeet ja ohjeet esivallalle kristittyjen rankaisemisesta ja surmaamisesta, niin häntä alkoi kovasti naurattaa, koska Noita oli ollut niin vihainen näitä käskyjä ja määräyksiä kirjoittaessaan. Raato kertoi sitten Noidantyttärelle, että hänen talolleen johtava polku oli reunustettu niiden kristittyjen luilla ja pääkalloilla, joita Noidan valtakunnan työntekijät ja palvelijat olivat vainonneet ja surmanneet. Noidantytär ei ollut tästä moksiskaan, vaan tuumasi: "Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja!"

Tämän jälkeen Noidantytär näytti vielä makuukamariaan Raadolle. Se oli koristeltu erilaisilla jumalankuvilla, tauluilla, patsailla, ketjuilla, riipuksilla ja koruilla. Yöpöydällä lepäsi hartauskirja ja rukouskirja, josta Noidantyttärellä oli tapana lukea valmiita rukouksia ja osoittaa siten hartauttaan isänsä Noidan edessä. Oli hänellä tapana lukea myös ulkomuistista muuan loitsu ja mantra ennen nukkumaanmenoa ja joskus jopa aamullakin, sillä näillä hokemilla oli kuulemma suojeleva ja varjeleva vaikutus Noidantyttären elämässä. Kun Noidantytär kertoi näitä asioita Raadolle, niin hänen mieleensä piirtyi kuva purppuraan ja helakanpunaan puetusta portosta, joka oli koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä, ja hän piti kädessään maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia. Raato painoi tämän näyn mieleensä ja jatkoi matkaansa sanottuaan ensin hyvästit sisarpuolelleen.

Seuraava sivu | Edellinen sivu | Sivun alkuun