Sakramentalisti selittää sanaa

Sakramentalisti oli Raadon tuttavista uusimpien joukossa. Hän oli siitä ovela mies, että ei tunnustanut olevansa sakramentalisti, mutta toisaalta hän tunnusti olevansa sakramentalisti. Hän opetti, että kaste ei ole välttämätön pelastukselle, mutta se on välttämätön pelastukselle. Lisäksi hän painotti sitä, että synnit voidaan saada anteeksi jo ennen kastetta, mutta ne saadaan kuitenkin anteeksi vasta kasteessa, eikä esimerkiksi kasteen jälkeen.

Uudestisyntymisestä Sakramentalisti opetti sillä tavalla, että vain uudestisyntyneitä oli lupa kastaa. Silti kukaan ei ole vielä uudestisyntynyt ennen kuin hänet on kastettu vedessä Herran nimeen. Kasteen vesihän liittyy Raamatun opetuksessa uudestisyntymiseen, joten se on tarpeellinen uudestisyntymiselle, mutta toisaalta jo pelkästä Hengestä syntyminen on uudestisyntymistä, kuitenkin vain niin, että vasta kasteesta ja Hengestä syntynyt on varmasti uudestisyntynyt Jumalan lapsi.

Pyhän Hengen saamisesta Sakramentalisti opetti sellaista, että Henki voidaan saada jo ennen kastetta, mutta se saadaan kuitenkin vasta kasteessa, ja jos joku on ollut vilpillinen kasteen hetkellä, niin silloin Henki saadaan kasteen jälkeen, mutta jos häntä ei ole kastettu, niin ei Henkeä voi saada kasteen jälkeenkään, koska kastetta ja Hengen saamista ei voida erottaa toisistaan: nehän ovat yhden ja saman asian eri puolia. Toisaalta ensin tulee kaste ja sen jälkeen vasta Pyhän Hengen lahja, mutta ei kai tässä järjestyksellä ole niin kovin paljon väliä? Pääasiahan lienee se, että Jumala tekee pelastavan tekonsa kasteessa ja Jumalan sanaa opetetaan tavalla tai toisella koskien sielujen pelastumista?

Mitä taas pelastumiseen tulee, niin siitä Sakramentalisti opetti, että kaste tarvitaan välttämättä pelastumiseen, mutta toisaalta kaste ei olekaan ehdottoman välttämätön, mutta koska kaste pelastaa, niin ilman kastetta ei voi pelastua. Lisäksi pelastuminen on kokonaisuus, joten siitä ei voida ottaa yhtään osaa pois, niin että jos joku ei ole kastettu, niin hän ei pelastu, mutta jos hän kuitenkin pelastuu, vaikka häntä ei ole kastettu, niin on kaste silti ehto pelastumiselle.

Kastettavan iästä Sakramentalisti sanoi, että vauvat tulee ehdottomasti kastaa, jotta he pelastuisivat äidiltään Perisynniltä perimältään parantumattomalta taudilta, joka on syntinen luonto tai taipumus tehdä syntiä. Toisaalta ketään ei tule kastaa, ennen kuin hän uskoo, eli pitää totena kuulemansa Jumalan sanan ja osoittaa alustavasti parannuksen eli mielenmuutoksen hyvää hedelmää. Tästä syystä vasta puhumaan oppineet leikki-ikäiset on lupa kastaa, kun he poikkeuksetta uskovat isänsä ja äitinsä tai holhoojiensa lupauksen syntien anteeksisaamisesta, Pyhän Hengen lahjasta ja pelastumisesta eli taivaaseen johtavalle tielle pääsystä vanhempien seuraksi juuri kasteen hetkellä. Toisaalta mikäpä kiire niitä uskovien lapsia on kastaa, kun ovat kuitenkin pyhitettyjä vanhempiensa tai toisen vanhemman uskon kautta? Pääasiahan on se, että kasteen jälkeen ihminen uskoo pelastettuna Jeesukseen, ja sitä ennen hän uskoo Jeesukseen ennen pelastumistaan. Iällä ei tässä liene kovin suurta merkitystä, vai onko?

Mitä vielä lapsen syntymiseen tulee, niin luonnollinen lapsi ei ole vielä syntynyt, kun sikiää äitinsä kohdussa, eikä silloinkaan, kun syntyy äidistään, vaan vasta sitten hän on syntynyt ja elinkelpoinen, kun hänet pestään vedessä, eli kastetaan. Näin uudestisyntymiseen voi vierähtää jopa vuosikymmeniä tai ainakin melkein, jos kätilöt ovat taitamattomia, eivätkä osaa pestä vauvaa vasta kuin tämän ehdittyä kasvaa aikuiseksi. Ja onhan se keskoinenkin sitäpaitsi lapsi: eikö vain olekin?

Sitten Sakramentalisti terästäytyi ja puhui niin kuin Tunnustuksellinen: avoimesti ja rohkeasti. Hän sanoi, että Jumalan kutsuma ihminen syntyy uudesti vasta kasteessa, jolloin hän saa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen: hän pelastuu vasta kasteessa, jossa hänet otetaan seurakunnan jäseneksi eli hänet kastetaan Kristuksen ruumiiseen ja niin hänestä tulee Jumalan lapsi. On vain yksi kaste, joka tapahtuu vedellä valelemalla tai vedessä kastamalla, riippuen kasteen tavasta eri kirkoissa. Ei ole erikseen ns. kastetta Hengessä Kristuksen ruumiiseen, mikä tapahtuisi eri aikaan kuin vedessä kastamisen hetkellä. Nämä ovat yksi ja sama kaste, joka tapahtuu vedessä kastamisen hetkellä.

Ehtoollisesta Sakramentalisti opettaa niin, että siinä Kristus on todellisesti läsnä ehtoollisen viinissä ja leivässä. Ehtoollinen ei ole vain vertauskuva vaan itse asiain olemus, tosi Kristus: Kristuksen ruumis ja Kristuksen veri. Toisaalta ehtoollinen kuitenkin vain kuvaa Kristuksen ruumista ja verta, mutta ei ole Kristuksen ruumis ja veri.

Sitten Sakramentalisti vakuuttaa, että Jumalan armo välittyy ehtoollisen nauttijaan, kun tämä uskoo Jumalan sanan ehtoollisen vaikutuksesta. Jos uskovainen uskoo saavansa synnit anteeksi ehtoollisella, niin hän saa ne anteeksi. Jos hän ei usko, niin hän ei saa syntejään anteeksi ehtoollisella. Ehtoollisen nauttijan epäusko ei tee tyhjäksi itse ehtoollista ja sen voimaa välittää syntien anteeksiantamusta ja armoa syntisille. Toisaalta Jumala voi antaa syntejä anteeksi myös muulloin kuin ehtoollisella, mutta ainakin ehtoollisella, eikö totta?

Näin haastellen Sakramentalisti perusteli opillisia näkemyksiään Jumalan varman ja lujan sanan avulla. Raato kuunteli mietteissään, mutta ei virkkanut enää mitään. Hän oli jo aiempina vuosina kertonut veljelleen Sakramentalistille, miten asiat ovat, mutta tämä ei ollut uskonut Jumalan sanan opetusta tästä aiheesta. Ja kuten huomaatte, niin sakramentalistin persoonallisuus on jakaantunut: hän ei ole vain yksi vaan hän on monta eri henkilöä, sillä niin on myös montaa eri mieltä ja opetusta sakramenteista ja niiden taikavoimista. Yhteistä näille opeille on se, että sakramentti ei vaikuta mitään, ellei sakramenttiin uskota. Näin katoliset isät osoittavat kestävyytensä nykyisiin hämmentäjiin verrattuna.

Raato ei jäänyt Sakramentalistin luokse yön ylitse, vaan yöpyi mieluummin läheiseen majataloon. Vaikka elettiin Taikauskon maassa, niin tässä majatalossa peljättiin taivaan ja maan Jumalaa, niin että uskottiin uudestisyntymiseen uskoontulon ja mielenmuutoksen seurauksena. Tämä usko johtui siitä, että majatalon pitäjät olivat itsekin syntyneet uudesti ylhäältä ja pystyivät puhumaan asioista kokemuksenkin kautta, eikä vain teoriassa Kirjoitusten todistuksen mukaan. Mutta vaikka majatalon asukkaat ja pitäjät olivat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia, jäivät he silti Taikauskon maan asukkaiksi, koska rakastivat Linnan asukkaita ja Noidan lapsia, niin että tahtoivat heillekin evankeliumia julistaa. Ja totisesti, aina välillä joku Noidan lukuisista lapsista tulikin uskoon, mutta jäi Kasteen Armossa Linnanherran maan asukkaaksi.

Seuraava sivu | Edellinen sivu | Sivun alkuun