Rakkaudellinen nuhtelee Raatoa hänen matkallaan

Juuri kun matkalaisemme olivat pääsemässä Saastaisuudenmaan rajan ylitse, yltyi helle niin kovaksi, että he olivat vallan menehtyä auringon poltteeseen. Kaduilla kulkevilla ihmisillä oli ilkeitä ja märkiviä paiseita oikeassa kädessään tai otsassaan ja muuallakin ruumiissaan. Vaikka heidän tuskansa oli ylen suuri paiseiden tähden, niin he eivät huutaneet avukseen elämän Herraa, vaan kirosivat häntä sitä kauheammalla tavalla, mitä enemmän he kärsivät.

Raato ja hänen seuralaisensa ihmettelivät tätä kaikkea, mutta etsivät samalla itselleen suojaa helteeltä, ja virvoittavaa vettä sekä hiukopalaa, sillä heidän oli tullut uudelleen nälkä. Ravintoloitsija Suvaitsevainen oli ollut oikeassa tarjoamansa ruuan ja juoman suhteen: ne antimet eivät tyydyttäneet pysyvästi kenenkään janoa eikä nälkää.

Tässä hädässään he etsivät itselleen varjoista katukahvilaa ja virvoittavaa juotavaa, mutta kukaan ei suostunut myymään heille mitään, koska heiltä puuttui ostamiseen ja myymiseen oikeuttava merkki heidän otsastaan tai oikeasta kädestään. Lopulta heidän luokseen tuli muuan mies, joka ilmoitti nimekseen Rakkaudellinen. Hän ohjasi heidät syrjään valtatieltä ja niin he saapuivat kaupungin reunalla olevaan pieneen taloon, jonka pihalla oli puutarha vesilähteineen, marjapensaineen ja hedelmäpuineen. Siellä väsyneet matkaajat saivat levätä ja virvoittua. Olipa talon isäntä rakentanut pihalle aurinkokatoksenkin, jonka suojassa matkalaiset varjeltuivat auringon polttavalta paisteelta.

Puutarhan vesilähteestä lähti pieni puro, joka laski kauempana siintävään järveen. Ilmassa väreili lempeä tuulenvire, joka vilvoitti väsyneitä matkaajia. Täällä oli hyvä olla ja tänne voisi jäädä vaikka pitemmäksikin aikaa, jos vain talon isäntä ja hänen perheensä suostuisivat matkalaisia luokseen majoittamaan.

— Mistäs olette tulossa ja minne olette menossa? kysyi Rakkaudellinen Raadolta.

Raato vastasi:

— Me tulemme Vapautettujenmaasta ja sieltä Levon kaupungista. Me asumme Rauhan Satamassa ja talomme on rakennettu Elävän Kallion perustukselle, josta vuotaa puhdasta vettä, jota on hyvä juoda, niin kuin myös tämän lähteen vedestä, joka pulppuaa tästä teidän puutarhanne keskeltä.

— Tämäpä on mukava kuulla! sanoi Rakkaudellinen. — Mutta minnekäs te olette nyt matkalla?

— Me olemme matkalla Vääryydenmaahan tapaamaan veljeäni Kieroa. Päätin Rauhan Satamassa aikani majailtuani, että lähden katsomaan, miten veljieni laita on, sillä he eivät lähteneet mukaani Vapautettujenmaahan, vaan jäivät mieluummin orjiksi isämme Vanhan Ihmisen palvelukseen. Nämä minun matkatoverini ovat minun hyviä ystäviäni, ja kulkevat mukanani kaikkialle, minne minäkin menen.

Rakkaudellinen katsoi Raadon ystäviä ja nyökkäili hyväksyvästi. Uskollisuus, Viisaus, Vanhurskaus, Pyhyys ja Usko kuuntelivat kiinnostuneina veljien keskustelua. Sisaret Laupeus, Hyvyys ja Rakkaus olivat tavoilleen uskollisina menneet auttamaan talon emäntää ruuanlaitossa ja tarjoilussa.

— Hyvä on käydä katsomassa syntisiä ja kärsiviä heidän ahdistuksessaan. Silloin on aina mahdollista löytää joku Herralle otollinen sielu, joka lähtee mukaamme ja tulee virvoittumaan kanssamme rakkaudellisessa ilmapiirissä ja Pyhän Hengen vaikutuksessa.

— Kaikki tuo on totta, mitä sanoit veljeni Rakkaudellinen, tuumasi Raato.

Tämän jälkeen Rakkaudellinen sanoi:

— Minä olen kierrellyt eri puolilla Suvaitsevaisuuden maassa ja pitänyt yhteyttä kaikkiin sen asukkaisiin. Ikävä vain, että kaikki eivät tahdo kokoontua täällä meidän kotonamme, vaan monet kokoontuvat muissa kodeissa ja rukoushuoneissa. Tahtoisin niin kovasti, että kaikki tulisivat tänne meille kokoontumaan.

Tähän Raato tuumasi:

— Eikö se ole hyvä vain, että uskovaiset kokoontuvat yhteen edes jossakin? Parempi kai se on kuin elää ihan yksin? Toisaalta, eivät apostolit ihan kaikkia maan asukkaita veljikseen sanoneet, ja erottivat jopa joitakin pois yhteydestään, nämä kun aiheuttivat pahennusta muille ja vahingoittivat heitä synneillään. Olipa näille väärille itselleenkin eduksi se, että heitä tällä tavalla varoitettiin, ja kerrottiin, että heille voisi käydä tämän elämän jälkeen vielä pahemmin, elleivät luopuisi vääryydestään.

Rakkaudellinen vastasi:

— Meillä on sellainen tapa, että me rukoilemme paljon vajavaisten ja keskeneräisten veljiemme puolesta. Emme ole kärkkäitä nuhtelemaan heitä heidän synneistään, mutta toki me kerromme heille, mikä on Jumalan tahto. Sitten me vain rakastamme heitä ja rukoilemme heidän puolestaan. Lopulta osa näistä synnintekijöistä lähtee pois luotamme, kun ei kestä seuraamme. Tällä tavalla paljastuu se, että jumalattomat eivät kestä Herran seurakunnassa.

Raato sanoi tähän näin:

— Apostolien aikana toimittiin aktiivisemmin ja pyrittiin varjelemaan laumaa eksyttäjiltä ja vääriltä profeetoilta. Nämä ehtivät saada aikaan paljon tuhoa seurakunnassa, jos asioihin ei ajoissa puututa.

Rakkaudellinen loi säälivän katseen veljeensä Raatoon ja sanoi:

— Niin, tuokin voi olla oikea menettelytapa. Pitää vain tietää, kuka voi toimia tuolla tavalla. Sinä olet vielä kovin rikkinäinen sisältä ja täynnä haavoja, joita ei ole sinussa hoidettu. Olet riidanhaluinen ja ylimielinen, mistä syystä erottaudut muista Jumalan lapsista. Me täällä Saastaisuudenmaan rajalla pidämme kaikkia maamme asukkaita veljinä ja sisarina. Suvaitsevaisuus on hyvä ystävämme ja uskollinen veljemme, jonka luona me usein ruokailemme.

Vaikka veljillä oli joitakin eroja näkemyksissään, niin he juttelivat sulassa sovussa illan hämärtymiseen asti. Rakkaudellinen valmisti heille sijaa talossaan, ja niin koko seurue sai yöpyä heidän luonaan. Tulipa taloon vielä muitakin kulkijoita rakentumaan yhteisestä uskosta ja virvoittumaan Pyhän Hengen vaikutuksesta.

Vaikka talossa puhuttiin paljon rakkaudesta, niin veljien välillä oli silti paljon erimielisyyksiä, jotka johtivat heidät lopulta riitoihin. Raadon jälkeen taloon tulleet Yksimielisyys ja Sama Mieli lähtivät aamulla pois Rakkaudellisen luota, koska tämä ei pitänyt kovin tärkeänä olla yksimielisiä ja samanmielisiä tärkeistä opin kohdista. Hänen mielestään riitti, että rakastaisimme toisiamme, ja kärsisimme toisiamme rakkaudessa, ja olisimme sopuisat, emmekä riitelisi keskenämme.

Kuitenkin, koska erot opetuksissa ja niiden mukaan elämisessä olivat ylitsepääsemättömät, täytyi Yksimielisyyden ja Saman Mielen lähteä pois talosta, koska Erimielisyys, Eripura, Riita ja Puolue olivat pahoittaneet heidän hurskasta mieltään, eikä Rakkaudellinen ollut siitä heitä ojentanut. "Aika parantaa haavat ja jokainen meistä on keskeneräinen", oli Rakkaudellinen vain tuumannut ja katsonut vierestä, miten nämä ilkeät ja pahansuovat veljet olivat pieksäneet Yksimielisyyden ja Saman Mielen verille asti yön yli jatkuneissa väittelyissä. Eikä heitä ollut auttanut, vaikka olivat yrittäneet olla hiljaa, sillä nämä Riidanhalun perheen veljekset eivät jättäneet heitä rauhaan, vaan pommittivat heitä herjauksillaan ja panettelullaan aamun sarastukseen asti.

Olipa joukossa muuan Väärä Profeettakin, joka sai ihan vapaasti Rakkaudellisen siihen puuttumatta profetoida oman sydämensä ajatuksia muiden pään menoksi ja tukijoidensa mielistelyksi. Ei liene tarpeen sanoa, että tämä Väärä Profeetta mielisteli myös Rakkaudellista, ja tuki häntä kaikin mahdollisin tavoin, ja auttoi häntä saamaan arvostusta muilta sisaruksilta Saastaisuudenmaan rajaseudulla. Kurittomien ja Tottelemattomien sukukunta olikin hyvin mielissään kaikesta siitä pahasta, mitä he Rakkaudellisen luona saivat tehdä kenenkään siihen puuttumatta.

Saatuaan kyllikseen syödä ja juoda matkalaiset kiittivät Rakkaudellista ja hänen vaimoaan Lempeää heidän vieraanvaraisuudestaan. Saivatpa he jopa eväitä matkaan, niin että saattoivat kulkea turvallisin mielin loput matkasta Vääryydeenmaan rajalle, josta oli tarkoitus nousta Riisto-nimiseen kaupunkiin vievään junaan. Parasta tässä vaiheessa oli se, että veljekset matkustivat sulassa sovussa keskenään, mikä oli varmasti myös meidän Herrallemme mieluista katseltavaa.

Seuraava sivu | Edellinen sivu | Sivun alkuun