Amen – totisesti!

Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä

Sivu 7.

Miksi uskominen on tehty niin vaikeaksi?

Uskominen ei sinänsä ole vaikeaa, mutta siihen liittyvät Raamatun kirjoitukset ovat vaikeatajuisia ja erittäin pitkiä. Jotta uskovainen kasvaisi uskossa, armossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, tulisi hänen lukea tuhansia sivuja Raamatun tekstejä ymmärryksellä, ja tutkia sanakirjoista ja eri käännöksistä, mitä alkuperäinen kirjoittaja on tarkoittanut kirjoituksillaan sanoa. Tämä kasvu on kuitenkin vain tiedon määrän kasvua, ja paisuttaa uskovaista, ellei hän samalla kasva luottamuksessa Jumalaan ja rakkaudessa, niin kuin Jumala tahtoisi meitä ensisijaisesti kasvattaa. (1Kor 13.)

Filippiläiskirje:
1:9 Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä,
1:10 voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi,
1:11 täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.

Oikea tapa tutkia Raamatun kirjoituksia on löytää niiden alkuperäinen tarkoitus ja merkitys. Jokainen kirjoitus on kirjoitettu jossakin tietyssä historiallisessa tilanteessa jollekin tietylle kohderyhmälle. Alkuperäisen merkityksen löytämistä kirjoituksille helpottaa se, että tiedetään, missä tilanteessa ja kenelle kirjoitukset on alunperin kirjoitettu. Tämän tutkiminen ja opiskelu vaatii paljon aikaa ja vaivaa, mihin tavallisilla uskovaisilla ei ole aikaa eikä mahdollisuutta. Miksi sitten kirjoitukset ylipäätään on meille annettu?

Sen lisäksi, että Raamatun kirjoitukset on kirjoitettu oman aikansa kohderyhmälle ja lukijoille, on niissä sanomaa kaikkien aikojen uskovaisia varten. Jumala puhuu meille edelleen kirjoitusten kautta, ja ne on annettu meille opetukseksi, nuhteeksi, kehotukseksi, varoitukseksi ja lohdutukseksi, että meillä olisi niiden kautta runsas toivo, ja että Jumalan uusi ihminen olisi valmis kaikkiin hyviin töihin. Tämän takia kirjoitusten tunteminen on edelleen tärkeää uskoville, vaikka tavanuskovaiset eivät niitä kovin syvällisesti ja pitkälle ehdikään elämänsa aikana tutkia.

Raamatun kirjoitukset eivät avaudu ymmärryksellemme pelkästään vaivaa näkemällä ja tervettä tekstikritiikkiä harjoittamalla. Ne avautuvat oikealla tavalla vain Jumalan Pyhän Hengen kautta, etenkin kun tutkitaan Raamatun profetioita. Pietari kirjoitti:

2.Pietarin kirje:
1:20 Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;
1:21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.

Apostoli Johanneksen sanojen mukaan "meillä kaikilla on tieto", emmekä ole jonkun tietyn ihmisen opetuksen tarpeessa, koska meissä on Jumalan Pyhän Hengen voitelu, ja hän opettaa meitä totuudenmukaisesti. (1Joh 2:20,27.) Jeesus sanoi, että Pyhä Henki johdattaa meitä kaikkeen totuuteen, ja muistuttaa meitä kaikesta, mitä Jeesus on sanonut ja opettanut. (Joh 16:13-16.) Raamatun kirjoitukset kertovat meille ennen kaikkea Jeesuksesta, mistä syystä niiden avautuminen ymmärrykselle Pyhän Hengen opetuksen kautta on elintärkeää uskomme kannalta. Me pysymme terveessä opissa ja uskossa vain siten, että ymmärrämme oikein eli Jumalan tahdon mukaan pyhiä kirjoituksia. (Joh 5:37-47; Tiit 1:5-16.)

Oma esimerkkimme ja opetuksemme ei vaikuta vain omaan pelastumiseemme vaan myös niiden kohtaloon, jotka meidän opetustamme seuraavat. Tästä syystä sanan opettajien ja evankelistojen palvelustyö on aivan erityisen tärkeää, ja he joutuvat suurempaan vastuuseen Jumalan edessä sanoistaan, opetuksistaan ja elämästään. Paavalin ohjeet nuorelle Timoteukselle sopivat tähän kohtaan hyvin neuvoksi ja opastukseksi meille, samoin kuin Jaakobin varoitukset opettajiksi pyrkiville.

1.Timoteuksen kirje:
4:12 Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa.
4:13 Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, kunnes minä tulen.
4:14 Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa kätensä sinun päällesi.
4:15 Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä.
4:16 Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.

Jaakobin kirje:
3:1 Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.

Raamatun oikeaan ymmärtämiseen tarvitaan siis vaivan näkemistä ja ahkeraa opiskelua, ja ennen kaikkea Pyhän Hengen antamaa ymmärrystä, ja voimaa soveltaa Raamatun kirjoituksia arkielämään, niin että noudatamme Jumalan tahtoa omassa elämässämme. Sanan opettajien ja seurakunnan johtajien tulee olla esikuvina muille uskoville, että nämä seuraisivat heidän jalanjälkiään perille asti taivaaseen. (Hebr 13:7-21.) Paavali ei hävennyt panna itseään muiden esikuvaksi ja hän suositteli itseään ja muita apostoleita ihmisten omilletunnoille, koska Kristus eli ja vaikutti heidän kauttaan. (1Kor 11:1; Fil 3:11-17; 2Kor 4:1-2; 12:19-21; 13:1-11.)

Yksikään harhaan joutunut ja eksynyt sielu ei voi puolustautua Jumalan edessä oikeamielisesti sillä, että joku väärä opettaja tai väärä profeetta on johtanut häntä harhaan, ja hän on sen vuoksi joutunut kadotukseen. Väärät opettajat ja väärät profeetat saavat kantaa oman tuomionsa, mutta niin myös jokainen uskovainen joutuu vastaamaan itsestään Jumalan edessä: siitä, miten ja mihin on eläessään uskonut, ja miten on elämänsä elänyt. Tässä kohdassa jokainen on velvollinen katsomaan itse, miten kuulee ja mitä opetuksia noudattaa Jumalan tahtona maan päällä. Jumala kehottaa Sananlaskujen kirjan kautta:

Sananlaskut:
4:23 Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.

Tärkeintä uskossa olemisessa on säilyttää oikea sydämen asenne ja mielen laatu ihmisten ja Jumalan edessä. Jos meillä on Kristuksen mieli ja vanhurskasten mielenlaatu, niin me voimme edistyä ja kasvaa uskossa ja rakkaudessa, vaikka tietomäärämme ei paisuisi ylen suureksi.

Uskominen ei ole sittenkään niin kovin vaikeaa ja raskasta

Uskossa ei ole tärkeintä suuren tietomäärän ja erilaisten opetusten oppiminen. Uskossa on tärkeintä säilyttää lapsenmielisyys eli pysyä pahuudessa lapsena ja olla ymmärrykseltä täysi-ikäinen. (Luuk 10:21; 1Kor 14:20.) Uskovaisen täysi-ikäisyyteen kuuluu se, ettei hän ole monenlaisten armolle vieraiden oppien ja ihmisten arpapelien heiteltävänä, ja hän on oppinut erottamaan hyvän pahasta, ja valitsee hyvän. (Efe 4:11-24; Hebr 5:12-14.)

Uskossa säilymisen yksinkertainen ohje on luottaa kaikessa Jumalan hyvyyteen ja armoon, sillä Isä rakastaa omia lapsiaan, eikä tahdo meille mitään väärämielistä pahaa. Isä suojelee omat lapsensa synnin turmiolliselta vaikutukselta, ja ohjaa askeleemme kohti iankaikkista hyvää osaa taivaissa Jeesuksen ja kaikkien pyhitettyjen luona.

Pelastumisen turva on syntien anteeksisaamisessa ja synnit saadaan anteeksi uskon kautta, kun uskomme, että Jeesus Kristus on sovittanut meidät Isän Jumalan kanssa, ja on kuollut syntiemme tähden Golgatan ristillä, ja kärsinyt rangaistuksen puolestamme.

Yksikään uskovainen ei voi elää niin täydellistä ja synnitöntä elämää, että pääsisi perille oman pyhän vaelluksensa ansiosta, eikä yksin armosta, saamalla synnit anteeksi. Kun meillä on tämä pelastusvarmuus Kristuksen täytetyn työn kautta uskomme ja elämämme pohjana, niin uskominen ei ole raskasta ja liian vaikeaa. Jokainen uskovainen pysyy Kristuksessa Jumalan voimasta ja hänen avullaan. Omin voimin ja oman viisauden avulla siihen ei kukaan pysty.

Jeesus kutsuu luoksensa kaikkia työtä tekeviä ja raskautettuja sieluja. (Matt 11:28-30.) Herra antaa meille levon töistämme ja rauhan sydämeen, sillä hän tulee itse sydämiimme asumaan Pyhän Hengen kautta, kun on ensin antanut meille synnit anteeksi yksin armosta ja rakkaudesta meitä kohtaan. Jeesuksen ies on sovelias ja hänen kuormansa on kevyt.

Jeesus muuttaa sydämemme ajatuksia ja mielemme laatua, niin ettemme tahdo enää syntiä tehdä. Sen vuoksi Jumalan käskyjen pitäminen ei ole meille raskas kuorma ja taakka, jota emme tahdo tai jaksa kantaa. (1Joh 5:3.) On helppoa tehdä hyvää, ja Jumalan käskyt ovat kevyitä pidettäviksi, kun mielihalu on kohti hyvää ja pyhää elämää Jumalan vaikutuksesta. Ihminen tekee luonnostaan sitä, mitä sydän halajaa. Uuden luomuksen uusi luonto tahtoo vaeltaa vapaana synneistä Jumalan tahdon mukaan.

Kaikki muu on uskoville luvallista paitsi synnin tekeminen.

Psalmit:
37:27 Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.

Tämän käskyn noudattaminen ja lahjana saadussa rakkaudessa totuuden sanan mukaan eläminen ei ole liian vaikeaa, eikä liian raskasta, niin etteikö siitä jokainen uskovainen Jumalan voimalla suoriutuisi. Me pääsemme Pyhän Hengen antamalla viisaudella ja Jumalan voimalla perille asti Jumalan taivaaseen Jeesuksen ja kaikkien pyhitettyjen luokse.

Milloin Raamatun opiskeleminen on raskasta ja vastenmielistä?

Raamatun opiskeleminen on raskasta ja vastenmielistä silloin, kun opiskelija pyrkii olemaan suurempi kuin muut sanan opiskelijat, uskovaiset ja Raamatun opettajat. Hänen motiivinaan on silloin itsekkyys ja kateus muita uskovia kohtaan. Eripuraisuus ja riidan haastamisen mieli tekevät niin ikään Raamatun tutkistelun raskaaksi ja vastenmieliseksi. Terveessä uskossa olevan ja Pyhässä Hengessä vaeltavan sanan palvelijan tulee kärsiä eri tavalla uskovia ihmisiä, eikä hän saa olla vihainen ja vihamielinen niitä kohtaan, jotka eivät ymmärrä kirjoituksia samalla tavalla kuin hän, vaikka hän olisi itse oikeassa ja muut olisivat väärässä.

Jos Raamatun opiskelijan motiivina sanan tutkimisessa on oma terve hengellinen kasvu nöyryydessä ja toisten uskovien kunnioittamisessa, ja vilpitön halu palvella muita uskovia saamansa opetuksen kautta, niin silloin Raamatun opiskelun ei pitäisi olla ainakaan vastenmielistä. Raskasta se voi olla, sillä Raamatun syvälliseen tutkisteluun menee paljon aikaa ja sanan oikean ymmärtämisen löytämiseen joutuu näkemään usein paljon vaivaa. (1Tim 4:12-16.)

Vaikka sanan tutkiminen voi olla raskasta ja aikaa vievää puuhaa, niin siitä tulisi terveessä uskossa olevalle tulla hyvä mieli. Uskovainenhan toteuttaa siinä Jumalan tahtoa ja on hyödyksi – ei vain itselleen – vaan koko Jumalan seurakunnalle.

Jos sanan opiskelun motiivit ovat itsekkäät ja itseä korottavat, niin silloin se johtaa ärtymykseen ja riitaisuuteen muita uskovia kohtaan. Opiskelija ja sanan opettaja voi olla tällöin omahyväinen ja tyytyväinen itseensä, mutta omatunto tahraantuu toisten uskovien halveksumisen, alaspainamisen ja orjuuttamisen vuoksi. Tässä on erotettava toisistaan Jumalan palvelemisesta aiheutuva hyvä mieli ja itseriittoisuudesta syntyvä tyytyväisyys omaa itseä kohtaan muiden kustannuksella tai vähättelemisellä.

Raamatun tutkistelu on myös raskasta ja vastenmielistä, jos sydän ei usko Jumalan vaikuttamalla tavalla Herraan Jeesukseen. Jos vääräuskoinen ja kadotukseen matkalla oleva sielu tutkii Raamattua, niin että kuitenkin luulee olevansa pelastettu, koituu Raamatun tutkiminen raskaaksi taakaksi ja vastenmieliseksi tehtäväksi. Raamatun tutkiminen voi olla "väärä lain ies", jonka kautta joku luulee ansaitsevansa pelastuksen. Opiskelu ei tapahdu silloin Jumalan vaikutuksesta vaan on itse valittua jumalanpalvelemista.

On olemassa uskovaisia, joille Jumalan käskyjen pitäminen ja esimerkiksi Raamatun opiskelu on vastenmielistä ja raskasta, koska he eivät ole uudestisyntyneitä Jumalan lapsia, eivätkä vaella Pyhässä Hengessä. He tekevät kaiken ollakseen riittävän hyviä pääsemään taivaaseen oman itsensä ja tekojensa kautta, mistä syystä kaikki hyvänkin tekeminen on heille vastenmielinen ja raskas kuorma. Jos he saisivat armon syntyä uudesti ylhäältä ja vaeltaa Hengessä, niin hyvät teot, käskyjen pitäminen ja Raamatun tutkistelu olisi heille mieluinen tai vähintäänkin hengellisesti ravitseva kokemus.

Niin kauan kuin joku harjoittaa uskonnollisia menoja ja tekee hyvää ansaitakseen siten itselleen pelastuksen, on se väkinäistä ja vastenmielistä, koska hänen luontonsa elää edelleen Jumalan vihollisena ja on kapinassa häntä ainoata vastaan. (Room 8:1-9.) Jumalalle otollinen ja Hengessä vapautettu sielu sen sijaan iloitsee ja riemuitsee Jumalan sanan tutkistelusta. (Psa 1:1-6; 19:8-12.)

Tässä on kuitenkin syytä olla varuillaan, ettei pane luonnollista väsymistä ja masennusta jumalattomuuden piikkiin. Jos ilo sanan tutkistelussa on kateissa, niin silloin on syytä tutkia itseään ja sydäntään, onko kaikki kunnossa, ja asuuko Kristus siellä? Väsymys ei kuitenkaan aina ole merkki jumalattomuudesta, vaikka se voi johtaa Raamatun kirjoitusten tutkistelun vieroksumiseen.

Uskovaisella on erilaisia ajanjaksoja uskossaan, niin että välillä sana maistuu paremmalta ja välillä on aika kasvaa juurta alaspäin sanan nälässä. Jos niin sanotut "Ahaa!" elämykset puuttuvat tai vähenevät sanaa tutkittaessa, niin se johtaa helposti edellä mainittuun väsymyksen tilaan, jolloin sanan tutkistelu ei tahdo oikein maistua. Toinen syy sanan vieroksumiseen voi olla se, ettei kukaan tunnu uskovan kanssasi samalla tavalla Raamatun kirjoituksiin.

On masentavaa ajatella olevansa ainoa uskovainen maan päällä, joka uskoo niin kuin itse uskoo. Jos Jumala ei silloin vahvista tätä uskoa, niin se voi pahimmillaan johtaa eroon muista uskovista ja jopa Jumalasta luopumiseen. Tai sitten kaikki muut ovat luopuneita Jumalasta ja tämä yksi ainoa totuuden puolesta kilvoittelija on pysynyt Kristuksessa. Raamatun kirjoitukset eivät tätä tulkintaa kuitenkaan puolla. Näin ajattelevalla uskovalla on usein riitaisa ja eripurainen sydämen asenne muita uskovia kohtaan, eikä hän hyväksy sitä, että joku uskoo eri tavalla kuin hän, vaikka hän ei sille asialle voi mitään tehdä. Jumalan tahto olisi antaa muiden uskoa tavallaan ja käydä vain rakentavia keskusteluja eri tavalla uskovien kanssa, ja ne aina Jumalan antamalla oikealla ajalla.

On uskovia, jotka ovat eri vaiheessa uskossaan, ja on mahdollista, ettei kukaan toinen uskovainen ole ymmärtänyt kirjoituksia juuri samalla kuin minä, mutta muut ovat silti Jumalan Pojan uskossa niin kuin minäkin: heillä voi olla jopa enemmän uskoa kuin itselläni. Minä olen monissa asioissa epäuskoinen, koska en usko Jumalan mahdollisuuksiin uskovien elämässä – näen tosin estävän tekijän olevan ihmisen synnillisessä luonnossa eli lihassa ja mieltymyksessä vääryyteen, enkä siinä, että Jumala olisi voimaton toimimaan ja muuttamaan ihmisten sydämiä, ja sitä kautta myös elämää.

Jumalan sanan tutkija ja opettaja ei saa asettaa muille uskoville liian suuria vaatimuksia, jotta voisi pitää heitä aitoina uskovina. Muuten hän jää uskossaan kokonaan yksin ja vaille sitä tukea, jonka Jumala kuitenkin tahtoisi hänelle muiden kautta antaa.

Raamatun lukemisen ja oikean ymmärtämisen vaikeus ovat esteenä uskossa ja armossa kasvamiselle

Uskossa ja armossa voi kasvaa, vaikka Raamatun kirjoituksista ei ymmärtäisi kaikkia tiedon ja viisauden aarteita, joita niihin on kätketty, ja joiden oppiminen vaatisi paljon aikaa ja vaivannäköä, sanakirjojen tutkimista ja raamattukoulujen käymistä. Uskossa ja armossa voi kasvaa, kunhan vain säilyttää oikean sydämen asenteen Jumalan ja ihmisten edessä. Jumalan sana ravitsee henkeämme ja sieluamme riittävällä tavalla, vaikka emme kaikkea kirjoituksista ymmärtäisi.

Kaikkien uskovien ei ole tarpeen ymmärtää kaikkia kirjoituksia, eikä kenenkään tarvitse ymmärtää enempää kuin Jumala ymmärrystä antaa. Jos joltakulta puuttuu viisautta, niin anokoon sitä Jumalalta, ja hän antaa soimaamatta niille, jotka sitä puhtaasta sydämestä ja vilpittömästi häneltä anovat. (Jaak 1:5-8.)

Jumalan antama viisaus ei ole tiedon määrän valtavaa kasvua vaan elämän viisautta, että Jumalan ihminen osaisi elää Jumalan tahdon mukaan vanhurskaasti ja vapaana synnistä tämän maanpäällisen elämänsä ajan. Jumalan sanan ja pyhien kirjoitusten ymmärtäminen on tässä tehtävässä apuna, mutta vain siihen määrään asti, jonka Jumala omissaan vaikuttaa uskon kautta. Pyhä Henki avaa Jumalan sanaa jokaisen Jumalan lapsen ymmärrykselle oikeaan aikaan ja sopivassa määrin, niin että kaikki kykenevät palvelemaan toinen toistaan ja Jumalaa uuden liiton palvelijoina.

Raamatun lukeminen ja sen oikealla tavalla ymmärtäminen eivät ole este uskossa ja armossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa kasvamisessa, jos uskovaisen sydämen asenne on oikea, eikä hän ylpisty ja vilpisty hengessään pois Kristuksesta takaisin syntiin. Jotkut uskovaiset ovat luopuneet elävästä Jumalasta ja ovat lihallisen mielensä turhaan paisuttamia, vaikka luulevat edelleen palvelevansa häntä ainoaa Pyhässä Hengessä, ja ovat olevinaan suuria uskon sankareita ja muiden opettajia.

Heille sanan avautuminen ymmärrykselle on ollut keino alistaa muita valtansa alle ja saada heistä hyötyä. He ovat tavoitelleet omaa kunniaansa eivätkä lähettäjänsä kunniaa, mistä syystä Jumala on ottanut heiltä Pyhän Hengen pois, eivätkä nämä edes tiedä sitä. He jatkavat seurakunnassa tai sen ulkopuolella toimimista, ja Jumalan sana on heidän huulillaan, mutta Jumala ei ole enää heidän kanssansa (Jeesuksen nimi on Immanuel, joka on suomeksi "Jumala meidän kanssamme".).

Raamatun tutkiminen ja opettaminen muodostuu raskaaksi ja vastenmieliseksi kuormaksi ja taakaksi, jos opiskelija ja sanan opettaja pyrkii hyötymään väärämielisellä käytöksellään sanan opettamisesta tai opiskelusta. Jos sanan tutkistelijan ja opettajankin motiivit ovat puhtaat ja oikeat Jumalan edessä, niin sanan opiskelu ja opettaminen ei muodostu raskaaksi kuormaksi tai vastenmieliseksi taakaksi.

Sanan opettajan ja opiskelijan tulee rakastaa lähimmäisiä niin kuin itseään, ja jakaa heille sitä hyvää, mitä Jumala on hänelle antanut, eikä hän saa katsoa vain omaa etuaan palvellessaan Jumalaa. Jokaisen tulee toimia läheistensä parhaaksi eikä vain omaa etuaan ajatellen. Vain silloin Jumalan rakkaus on saanut vaikuttaa hengen pyhitystä Jumalan viitoittamaan suuntaan: sanan opiskelu ja opettaminen on silloin hedelmällistä, rakentavaa ja hyödyksi koko seurakunnalle.

Sanan tutkistelijalla ja opiskelijalla on kaksi tavoitetta kirjoituksia tutkiessaan. Hän pyrkii hyötymään niistä itse siten, että kasvaa Jumalan antamaa hengellistä kasvua ja muuttuu yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi sisäisen ihmisensä puolesta. (2Kor 3:17-18.) Silloin pyhät kirjoitukset ja Jumalan sana ovat hänelle kuin ruokaa, jota ilman hän ei kasva tervettä hengellistä kasvua, vaan jää alamittaiseksi, ja lopulta kuolee, ja kuihtuu pois, ellei sitten Pyhä Henki virvoita häntä sanan nälänkin keskellä, jos Raamattu otetaan häneltä pois esimerkiksi vankeudessa. Jumalan lapsi ei menetä uskoaan, vaikka joutuisi elämään vuosikymmeniä ilman Raamattua hyvin ankarissa oloissa vankina ollessaan. Tästä on todistuksena joidenkin entisten vankien todistus Siperiasta ja muualta maailmasta.

Sana tutkistelijan ja opiskelijan toinen tarkoitus oman hengellisen kasvun turvaamisen lisäksi on kyetä palvelemaan muita ihmisiä Jumalan tahdon mukaan. Jumalan sana opettaa meitä rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseämme, ja saa meidät rakastamaan yhä enemmän Jeesusta ja Isää Jumalaa. Jotta voisimme tuottaa hyvää hedelmää ja olla hyödyksi muille uskoville seurakunnassa, on sanan opiskelu ja tutkiminen tarpeellista, mutta siitä ei pidä ottaa itselleen väärällä tavalla liikoja paineita. Jumala kasvattaa jokaista lastaan ajallaan ja tavallaan, niin että kaikista tulee lopulta riittävän täysi-ikäisiä palveluksen työtä varten. Tärkeintä on kaiken aikaa pysytellä erossa synnistä ja tottelemattomuuden hengestä, sillä se on aitoa Jumalan vaikuttamaa pyhitystä hänen omissaan.

1.Pietarin kirje:
2:1 Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu,
2:2 ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
2:3 jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä."

Vanhurskas ja pyhä elämä todistavat Jumalan lapseudesta enemmän kuin kaikki maailman sanat, joilla kristinuskoa, Jumalaa ja Jeesusta kuvataan. Sen tähden jokaisen tulisi kasvaa hyvyydessä ja pyhyydessä ja rakkaudessa enemmän kuin tiedon määrässä, tai vähintään sopivassa suhteessa tiedon määrään nähden, ettei kukaan paisuisi, ylpistyisi ja tulisi tuomion alaiseksi luottamalla omaan viisauteensa Jumalan armon sijasta.

Tähän loppuun sopivatkin hyvin Paavalin sanat ja rukous filippiläisille:

Filippiläiskirje:
1:9 Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä,
1:10 voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi,
1:11 täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.

Edellinen sivu | Seuraava sivu

Tämä sivu on ladattu palvelimelta yhteensä laskuri kertaa 1.3.2009 jälkeen

Sivun alkuun