Jumalan armosta

Jumalan armo on muutakin kuin vain syntien anteeksisaamista. Syntien anteeksisaaminen on tietysti tärkein ja suurin asia Jumalan armossa. Jumala antaa synnit anteeksi ja vanhurskauttaa jumalattoman Kristuksen uskon perusteella. (Room, 3:19-5:21) Sielujemme pelastumisen peruste on Kristus Jeesus ja hänen täydellinen uhrinsa Golgatan ristillä. Jumala on tehnyt yhdellä ainoalla uhrilla täydelliseksi ne, jotka pyhitetään. (Hebr, 10:14)

Jumalalle kelpaamisen peruste

Kristuksen uhrin tuoma syntien sovitus ja sen kautta lahjana saatu täydellinen vanhurskaus uskon kautta on Jumalalle kelpaamisen ainoa peruste. Jos olemme saaneet syntimme anteeksi uskomalla Jeesukseen, niin me olemme jo kokonaan pelastetut. Meidän ei tarvitse tehdä enää mitään sielujemme pelastumisen eteen, sillä olemme jo uskon kautta pelastuneita ja armosta vanhurskautettuja (Tiit, 3:3-7): se on Jumalan lahja, että kukaan ei kerskaisi. (Efe, 2:8-9)

Kun olet Kristuksessa Jeesuksessa eli kun olet saanut Pyhän Hengen ja syntynyt uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi uskomalla Herraan Jeesukseen, niin sinulle ei ole enää mitään kadotustuomiota. (Room, 8:1) Sinä kelpaat heti uudestisyntymisen ja Pyhän Hengen saamisen hetkellä Isälle yksin Kristuksen uhrin kautta. Kelpaat siksi, että Kristuksessa tuli täyteyksi kaikki Jumalan laki ja Jeesus täytti puolestamme täydellisesti Jumalan käskyt. Sinun ei tarvitse pystyä noudattamaan Jumalan käskyjä ja elämään pyhää elämää, jotta sinusta tulisi joskus myöhemmin Jumalalle kelpaava ja otollinen pyhityksen kautta. Sinä kelpaat heti uudestisyntymisen perusteella täydellisesti Isälle, koska hän on vanhurskauttanut sinut uskosi kautta ja lukee Kristuksen vanhurskauden sinun hyväksesi.

Jumalalle kelpaamisen peruste on uskon alussa ja lopussa sama. Se ei muutu miksikään matkan varrella, hengen pyhityksen aikana. Sinä kelpaat Isälle alussa Kristuksen Jeesuksen kautta, ja kelpaat hänelle lopussa Kristuksen Jeesuksen kautta, saamalla synnit anteeksi uskon kautta hänen nimeensä. Tällä tavalla opetettuna ja ymmärrettynä jokainen ihminen on pelastuksen suhteen samalla viivalla Jumalan kanssa. Kenelläkään ei ole etua toiseen nähden syntyperänsä, oman hyvyytensä, erinomaisten lahjojensa, oman viisauden tai hyvien tekojensa ansiosta. Jumala lahjoittaa jokaiselle lapselleen Kristuksen täydellisen vanhurskauden, niin että pelastumisen peruste on sama jokaisella taivaaseen menevällä Jumalan lapsella.

Kun olet ollut uskossa kymmenen vuotta tai 50 vuotta, niin Isälle kelpaamisen peruste on edelleen sama. Sinun vanhurskas elämäsi ja hengen pyhitys eivät ole muuttaneet Jumalalle kelpaamisen perustetta yhtään miksikään. Jos sinä olet uskon kautta vanhurskas, niin sinä olet yhtä paljon pelastunut kuin se hetki sitten vanhurskautunut jumalaton, joka sai syntinsä anteeksi ja Pyhän Hengen, eikä ole ehtinyt vielä vaeltaa uskossa hetkeä kauempaa. Hänellä voi olla vielä monia syntejä rasitteenaan, sillä äsken kääntynyt ei vielä edes tiedä, mikä kaikki on syntiä.

Samalla tavalla jo kauan uskossa ollut voi olla kiinni joissakin syntisiteissä, eikä sitä tiedä, mutta jos hän on turvannut Jumalan armoon ja pannut kaikki yhden kortin eli Kristuksen Jeesuksen varaan, niin hän pelastuu silti. Sen sijaan tahallaan synnissä elävä ja synnissä jatkava ihminen on vaarassa joutua pois armosta, sillä hän julkihäpäisee Jeesuksen ristin ja nimen lainrikkomisellaan. (Room, 2:17-29; Hebr, 6:4-6; 10:26-31) Tämä on välttämätöntä sanoa, koska niin monet syntiset ja jumalattomatkin ihmiset pitävät totena evankeliumin, mutta heissä ei ole Pyhää Henkeä. He jatkavat elämäänsä synnissä ja voivat vaatia jopa siunausta eli hyväksyntää synnin tekemiselleen Jumalan seurakunnassa. Sellaisia on syytä karttaa ja erottautua heistä pyhien joukkoon. (1Kor, 5:9-13)

Jumalan armo kasvattaa meitä

Jumalan armo ei ole pelkkää syntien anteeksisaamista. Jumalan armo myös kasvattaa meitä, että me hylkäisimme jumalattomuuden ja maailmalliset himot, ja eläisimme siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti odottaessamme Jeesusta takaisin pelastukseksi omalle kansalleen. (Tiit, 2:11-15) Jumalan armo tekee meissä työtään, niin että me voimme todistaa Jeesuksesta muille ihmisille, jotta hekin saisivat pelastua Jumalan armosta ja uskon kautta Kristuksen vereen. (1Kor, 15:10; 2Tim, 2:10)

Me ahkeroimme tehdä hyviä tekoja ja olemme niitä varten armosta pelastetut. (Efe, 2:10; Tiit, 2:14-15) Hyvät teot eivät meitä kuitenkaan pelasta, sillä mehän olemme jo pelastuneita! (Tiit, 3:5) Meidän ei tarvitse siis tehdä yhtään mitään, jotta me pelastuisimme, mutta me saamme tehdä Jumalan vaikutuksesta hyviä tekoja. Me varjellumme armosta uskon kautta siltä turmelukselta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee. (2Piet, 1:3-4; 5:5-11; Room, 11:22)

Rakkaus Jumalaan

Rakkaus on siinä, että Jumala rakasti ensin meitä ja antoi Poikansa lunnaiksi edestämme, jotta me saisimme synnit anteeksi ja rauhan Jumalan kanssa. Jumala ei lukenut meille syyksi rikkomuksiamme vaan antoi meille kaiken anteeksi ja yhä vielä hän jaksaa meitä armahtaa, jos olemme langenneet syntiä uskovaisina tekemään. Me saamme lukea Jumalan pitkämielisyyden pelastukseksemme, sillä hän ei hylkää meitä eikä jätä meitä, jos vain riipumme hänessä kiinni, emmekä hylkää ensin häntä.

Kun saimme synnit anteeksi ja Jumalan Henki tuli meihin asumaan uskossa kuulemisen kautta, niin Jumala vuodatti sydämiimme Jumalan rakkauden Pyhän Hengen kautta, joka on meille lahjana annettu. (Gal, 3:1-14; Room, 5:5) Me rakastamme nyt Jumalaa ja Karitsaa, koska Pyhä Henki asuu meissä ja vaikuttaa rakkautta Jumalaa kohtaan. Me rakastamme myös muita Jumalasta syntyneitä, sillä Jumalan Henki vaikuttaa meissä rakkautta ja yhdistää meidät muihin Jumalan lapsiin rauhan yhdyssiteellä rakkaudessa, sen voiman mukaan, joka kullakin Kristuksen ruumiin eli seurakunnan jäsenellä lahjaksi saatuna on.

Me ahkeroitsemme tehdä sitä, mikä on rakkaamme tahto ja mieliksi rakkaallemme Jeesukselle. Me emme tee hyviä tekoja emmekä noudata Jumalan käskyjä siksi, että me tulisimme vanhurskaiksi niitä noudattamalla tai pelastuisimme tulevasta vihasta tekemällä hyviä tekoja. Me teemme hyviä tekoja siksi, että me rakastamme Jeesusta enemmän kuin ketään muuta ja tahdomme miellyttää häntä. Jos me tekisimme syntiä ja eläisimme synnin palvelijoina, niin me aiheuttaisimme Jeesukselle mielipahaa ja olisimme uskottomia häntä kohtaan, sillä uudessa liitossa synnin tekeminen on sama asia kuin haureus ja uskottomuus Kristusta kohtaan.

Jumala tahtoo varjella meidät synniltä ja pahoilta riippuvuksilta, ja hän voi sen myös tehdä, mutta edellyttää meiltäkin jonkin verran uskollisuutta ja sydämen mielihalua elää Jumalan tahdon mukaan. Vaikka Jumala vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, jotta hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi, niin tämä vaikuttaminen ei ole sillä tavalla automaatio, että meillä ei olisi mitään mahdollisuutta vaikuttaa itse omaan käyttäytymiseemme tai sydämen ajatuksiin.

Oman sydämemme asenne vaikuttaa hyvin paljon siihen, millä tavalla Jumalan armo ilmenee meissä ja miten se saa meitä kasvattaa. Jos torjumme pois Jumalan sanan ja kehotukset, jotka pyrkivät suojelemaan meitä ja varjelemaan meitä uskossa, kun niitä noudatamme, niin se on käytännössä sama kuin palata takaisin laittomuuteen ja elämään synnissä.

Vertaa Kristuksen ja morsiamen välistä suhdetta miehen ja naisen väliseen kihlaukseen. Kristitty on sulhasen eli yljän morsian. Mikä on sellainen morsian, joka käy kihlausaikana jatkuvasti vieraissa ja on uskoton ylkää kohtaan? Mikä on sellainen morsian, joka tahtoo aiheuttaa mielipahaa ja murhetta sulhaselleen pettämällä häntä kerta toisensa jälkeen eli käymällä vieraissa? Vieraissa käyminen on kielikuva paholaisen asialla juoksemisesta: synnin tekemisestä. (2Tim, 2:26) Jos me rakastamme todella Jeesusta, niin me emme tahdo olla hänelle uskottomia ja aiheuttaa mielimurhetta hänelle. Sen sijaan me tahdomme kaikin tavoin olla mieliksi hänelle, jota sielumme rakastaa.

Rakkaus Jumalaan ja käskyjen pitäminen ei ole siis kirottua lain alaisuutta, vaikka jotkut ovat sen sellaisena ymmärtäneet ja pilkanneet vanhurskauteen pyrkiviä Jumalan lapsia heidän pyhityksensä vuoksi, joka heiltä itseltään puuttuu. Jos rakastamme Jeesusta ja hänen Isäänsä, niin Jumalan käskyjen pitäminen ei ole vastenmielistä eikä raskasta. Meidän "ei ole pakko" sitä tehdä, eikä meidän "tarvitse sitä tehdä", mutta me tahdomme tehdä sen ja olla kaikin tavoin yljällemme uskollisia, sekä appiukollemme mieluisia morsiamia.

Jos me kerran olemme Jumalan perheväkeä ja sukua, niin miksi ihmeessä pyrkisimme jatkuvasti vahingoittamaan toinen toistamme ja rikkoisimme Jumalaakin vastaan? Jumalan sanan opetus armosta, uskosta ja rakkaudesta on hyvin selvä. Jumala vaikuttaa sitä kaikkea Kristuksen omissa ja niin me tahdomme elää hänelle mieliksi, rakkaussuhteessa Jeesusta kohtaan. Se ei ole lain alla olemista eikä vastenmielinen pakko, vaan se on totista Jumalan armoa ja rakkautta, josta apostolit ja Jeesus Raamatussa kertovat.

Jos usko ei vaikuta yhdessä rakkauden kanssa, ei se ole Jumalan vaikuttamaa uskoa vaan riivaajien petollista uskoa, joka johtaa kadotukseen. (Gal, 5:6; Jaak 2:19; 1Tim, 4:1-11) Jos joku rakastaa Jeesusta, niin hän lakkaa kumartamasta riivaajia ja seuraamasta riivaajien oppeja, jotka kuulostavat tosin nöyriltä, mutta ovat röyhkeyttä ja ylpeyttä täynnä, sillä niissä ihannoidaan lihallisuutta ja sanotaan sitä hengellisyydeksi. Tämän minä sanon teille vääristellystä armon opetuksesta, joka on levinnyt tänä laittomuuden aikakautena kristilliseen maailmaan ja turmelee monien uskon.

Petteri Haipola, 16. helmikuuta 2010.

Lisää kirjoituksiani Jumalan armosta

Sivun alkuun