Toivo Jumalan armossa

"Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen armoonsa." (Psa 147:11)

Kristityn toivo ja toivossa pelastetut

Uskovaisen toivo on ruumiin ja kuolleiden ylösnousemisen toivo. (Apt 23:6; 24:15; 26:8.) Me olemme kutsutut yhteen ja samaan toivoon, jonka saimme kutsumuksessamme. (Efe 4:4) Paavali neuvoi roomalaisia odottamaan kärsivällisesti sitä, mitä meille on luvattu. (Room 8:23-28.) Me olemme pelastetut vasta toivossa, mutta pelastetut silti. Jumala pelasti meidät laupeutensa mukaan armosta, kun synnytti meidät uudesti ylhäältä uskottuamme evankeliumin sanan. (Tiit 3:5, Apt 10:43-48.)

Olemme asemallisesti pelastuksen tilassa, kun olemme Kristuksessa. "Niin ei ole nyt mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." Room 8:1) Emme ole kuitenkaan vielä saavuttaneet sitä, mikä on täydellistä, vaan vaellamme vasta sitä kohden. (Fil 3:9-15) Täydellisyys saavutetaan vasta ruumiin ylösnousemuksessa. Siihen asti joudumme kilvoittelemaan uskon puolesta, joka on kerta kaikkiaan pyhille annettu. (Jda 1:3) Olemme jatkuvassa vaarassa joutua eksyksiin ja lopulta paatua, joutua pois armosta. (Hebr 3:12-4:13, Luuk 8:13) Syy siihen on aina synti, joka kietoo ja houkuttelee, niin että se tekee palvelijoistaan saatanan orjia, jotka on vangittu tekemään paholaisen tahtoa. (Joh 8:24-35, 2Tim 2:19-25, Hebr 12:1-17, 1Piet 2:1-11)

Halu hyvän tekemiseen ja pahan karttamiseen

Uskovaisella on halu vaeltaa kaikessa hyvin ja tehdä Jumalan tahto. (2Tess 1:11-12, Kol 4:12) Jumala vaikuttaa meissä kaiken hyvän, niin että hänen tahtonsa tapahtuisi. (Fil 2:12-13, Hebr 13:20-21) Jumala ei tee meissä muuttavaa hyvää työtään vasten tahtoamme. Ihmisen tahto on ikään kuin jumalallinen voima, joka voi estää Jumalaa toimimasta. Tahdon tulee murtua ja ihmisen mielen sekä hengen alistua Jumalan lain alle. Me emme saa elää tätä maanpäällistä elämää pakanain tahdon mukaan vaan Jumalan tahdon mukaan. (1Piet 4:1-11) Pakko ei Jeesusta ole kuitenkaan seurata vaan tämä on jokapäiväisen kilvoittelun paikka. Meidän tulee kieltää itsemme ja lihalliset pyyteemme sekä alistua palvelemaan muista ihmisiä heidän parhaakseen. (Matt 16:24; 20:26-27) Emme saa ajatella vain omaa parastamme vaan kaikkien ihmisten ja etenkin uskonveljien parasta. (Fil 2:1-5, Gal 6:9-10)

Hengen mieli, Kristuksen mieli ja vanhurskasten mielenlaatu

Itsensä uhraaminen toisen hyväksi ja odottamatta mitään vastineeksi on vastoin lihan luontoa, joka on ihmisen synnin turmelema mieli. (1Joh 3:14-18, Luuk 6:27-38, Room 8:4-8.) Pyhillä Jumalan lapsilla on kuitenkin toisenlainen mieli, Hengen mieli, joka on myös Kristuksen mieli ja vanhurskasten mielenlaatu. (Room 8:4-8, 1Kor 2:16, Luuk 1:17) Pietari muistutti Jumalan valituita heidän puhtaasta mielestään. 2Piet 3:1 Myös Paavali kirjoitti moneen otteeseen toimivansa apostolien kanssa puhtaalla mielellä. (1Tess 2:1-12, 2Kor 2:17; 4:2, 1:12) He olivat pyhiä, oikeamielisiä ja nuhteettomia. (1Tess 2:10) Tällaiset puheet saavat monet kilvoittelijat masennuksiin. He kokevat olevansa niin paljon jotakin muuta kuin mitä tässä on mainittu, että he epäilevät olevansa ulkopuolella pelastuksen. On ihan tervettä välillä tutkailla itseään, "asuuko Kristus todella minussa vai ei?" (2Kor 13:5) Lankeemukset syntiin ja lihalliseen mieleen eivät kuitenkaan tarkoita väistämättä sitä, että uskovainen olisi luopunut uskostaan ja tullut tuomion alaiseksi.

Keskenkasvuisuutta

Lihallisuus ja sielullisuus voivat olla keskenkasvuisuutta sekä yleistä etenkin uskontaipaleen alkuvaiheella. Älä siis menetä toivoasi, jos koet olevasi ylen syntinen ja lihallinen, kaikkea saastaa täynnä. Jumala on suurempi kuin sydämemme ja tietää kaiken. (1Joh 3:20) Jos olet Kristuksessa, niin sinä kasvat armossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa täysi-ikäisyyttä kohden, niin että lihallisuus ja synti jäävät historiaan. (Efe 4:1-24) Anna aikaa itsellesi ja pyydä Herralta lisää voimia sekä viisautta pyhään vaellukseen. Sitä kohden Jumala tahtoo meitä kuljettaa, että hylkäisimme kaiken synnin ja olisimme mieleltämme puhtaat, pyhät ja vanhurskaat tähdet tämän pimenevän maailman keskellä. (Fil 2:15, 2Kor 6:14-7:1, Kol 1:28, Efe 4:17-24) Synnin hylkääminen ja mielen muuttuminen ovat elämän kestävä jatkuva prosessi, mikä auttaa meitä pysymään puhtaana ja estää lankeamasta synteihin viettelysten keskellä. (1Kor 10:13, 2Piet 1:10-11)

Kestävä perustus, joka ei horju

Uskovainen joutuu turvautumaan yhä uudestaan Kristuksen pelastavaan armoon ja syntien anteeksiantamukseen. Hänen täytyy muistuttaa itseään siitä, ettei hän kelpaa Isälle oman itsensä tähden tai hyvien tekojensa tähden vaan yksin armosta Kristuksen tähden. Jumala on tehnyt meidät yhdellä ainoalla uhrilla kerta kaikkiaan iankaikkisesti täydelliseksi, kun antoi oman Poikansa kuolla meidän edestämme ja nousta ylös kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden. (Hebr 10:14, Room 4:25) Jumala ei muista enää meidän syntejämme ja auttaa meitä kilvoituksessa kohti Jumalan pyhyyttä sekä puhtautta. Uskovainen on joka hetki kelvollinen Isälle sen vuoksi, että uskoo Kristukseen, joka on ristiinnaulittu syntiemme tähden. Tätä myös heprealaiskirjeen kirjoittaja tahtoo painottaa kehottaessaan meitä kiinnittämään katse ristiinnaulittuun Jeesukseen, joka on Kristus, koko maailman vapahtaja. (vrt. 1Joh 4:2,14-15)

Armon kääntäminen irstaudeksi, Jda 1:3

Tässä piilee myös vaara, mistä pakanat lihallisia kristittyjä toistuvasti aiheesta syyttävät. He pitävät Jumalaa epäoikeudenmukaisena sen vuoksi, että toiset saavat tehdä syntiä mielin määrin eikä Jumala rankaise heitä, koska nämä uskovat Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen, ja pitävät totena evankeliumin sanoman. He luulevat, että Jumala antaa kerran uskoontulleelle kaikki mahdolliset synnit anteeksi eikä tämä ole velvollinen vaeltamaan puhtaasti voidakseen pelastua. Tämä on harhaoppinen käsitys, mitä käytetään paljon Jumalan tuntemista vastaan. Monet eksyneet toimivat juuri siten kuin pakanat heistä sanovat eli tekevät mielin määrin syntiä ja väittävät pelastuvansa siitä huolimatta. Jumalan nimi tulee häväistyksi näiden "väärien lainopettajien" vuoksi. (Room 2:17-27, 1Tim 1:5-11)

Kehotuksia vanhurskaaseen vaellukseen

Apostolit opettivat selvästi, ettei armoa saa käyttää lupalappuna synnin tekemiseen, pahuuden verhona ja yllykkeenä lihalle. (Gal 5:13, 1Piet 2:16-25) Lihasta ei tule pitää niin paljon huolta, että himot heräävät. (Room 13:14) Sen sijaan tulee kuolettaa Hengellä ruumiin teot, jotta ihminen saa elää Kristuksessa ja pysyä pelastuksessa. (Room 8:13) "Joka lihassa kärsii, se synnistä lakkaa!" (1Piet 4:1) Kristuksen Jeesuksen omat ovat naulinneet ristille lihansa himoineen ja haluineen. (Gal 5:24) Tämä tarkoittaa sitä, että me kuoletamme joka päivä pahat himot, kiihkot, haureudet, väkivallan teot ja ahneuden, jotka ovat epäjumalanpalvelusta. (Kol 3:5-11, Efe 4:17-5:21)

Nurinkurinen opetus

Emme saa antaa periksi kiusauksille ja viettelyksille syntiin, niin että lankeamme vähän väliä tai elämme synnissä, ryvemme samassa riettauden ja irstauden lätäkössä uskottomien kanssa. (1Piet 4:3; Room 5:20-7:6; 8:1-16) Väärät eivät peri taivasten valtakuntaa: sellaiset, jotka elävät kateudessa, toistensa ärsyttelemisessä, lihallisessa kiihkoilussa, eriseuraisuudessa, puolueissa, lahkoissa, noituudessa, lihallisuudessa, riidoissa, eri purassa, vihamielisyydessä, väkivaltaisuudessa, juoppoudessa, mässingeissä, rahan himossa, ahneudessa, oman itsensä korottamisessa, oman kunnian tavoittelussa, haureudessa, avionrikkomisessa ja saastaisuudessa. (Gal 5:19-21,24-26, 1Kor 6:9-7:11) Näitä syntejä harjoittavat eivät peri taivasten valtakuntaa. Kun nykyään lukee ja kuuntelee uskovaisten tilitystä omasta elämästään sekä opetusta aidon kristityn hengellisestä tlasta, voisi luulla aivan päinvastoin, että juuri näiden syntien harjoittajat perivät taivasten valtakunnan, mutta puhtaasti vaeltavat pyhät veljet joutuvat kadotukseen. Kaikkea vanhurskasta elämää ja pyhää vaellusta on pidetty omavanhurskauden saastana sekä syntinä, mitä se ei kuitenkaan ole, koska on Jumalan vaikuttamaa ja hänen tahtonsa mukaista. (Jes 64:6, 27:12, Room 15:17-19, Efe 2:8-10, Fil 1:6, 2:12-13, 2Kor 3:1-6, Hebr 13:20-21)

Lopun ajan ihmisten syntiturmelus

Opetusta Jumalan armosta on helppo vääristellä. Ihmiset haalivat korvasyyhyynsä opettajia, jotka lupaavat heille syntien anteeksiantoa ja iankaikkista elämää, vaikka he eivät muutu mieleltään ja käänny pois pahuudestaan. (2Tim 4:1-4) Paavali ennusti tämän asian ja kertoi viimeisinä päivinä tulevan eksyttäjiä, jotka villitsevät seurakuntaa syntiin valheen viettelysten kaikella voimalla. (2Tim 3:1-13, 1Tim 4:1-11, 2Tess 2:1-12) Valheen ulkokultaisuuden henki on sellainen, että se tekeytyy hurskaaksi, vaikka ihmiset elävät sen vaikutuksen alla synnissä. Jeesuksen ajan fariseukset ovat esimerkki sellaisesta tekopyhyydestä ja teeskentelystä, mikä sai Herran itsensä lausumaan kovat tuomion sanat heille. (Matt 23, Joh 8:31-50)

Nykyajan fariseukset

Fariseukset opettivat monin kohdin oikein Jumalan sanaa, mutta elivät itse sen ohjeiden vastaisesti. He olivat avionrikkojia ja rahanahneita. (Matt 19:1-12, Luuk 16:14-18.) He tavoittelivat omaa kunniaa, mutta eivät Jumalan kunniaa. (Joh 5:37-47, vrt. 7:16-18.) Osa heistä uskoi Jeesukseen, mutta eivät uskaltaneet tunnustaa sitä, koska pelkäsivät tulevansa erotetuksi synagoogasta. (Joh 12:42) Nykyisenä aikana on paljon uskovaisia luterilaisia pappeja, mutta he eivät uskalla tunnustaa kirkon oppien ja käytännön olevan vääriä, koska tulisivat erotetuksi kirkosta. Papin työ on heille leipätyötä ja he suostuvat harjoittamaan vääryyttä turvatakseen siten elantonsa. He kastavat tietoisesti uskosta osattomia ja jakavat heille ehtoollista sekä opettavat näiden "sakramenttien" välittävän mystisellä tavalla Jumalan armoa. He ovat valinneet palvella taikauskoa ja noudattaa ihmisten perinnäissääntöjä sen sijaan, että noudattaisivat totuutta rakkaudessa ja sanoutuisivat irti vääryydestä. Osa heistä on säilyttänyt uskon, mutta kuinka kauan Jumala katsoo läpi sormien sen kaltaista vääryyttä?

Teeskennelty nöyryys ja valheessa eläminen

Teeskentelevä ihminen on helppo erottaa, kun aistit ovat harjaantuneet siihen. Hän nöyristelee ihmisiä oman etunsa ja mielisuosion vuoksi, puhuu heille mukavia ja suosiollisia sanoja, mutta vaikenee vääryydestä. Hän ei puhu kenestäkään mitään pahaa, koska ei uskalla toimia Jumalan säätämällä tavalla säilyttääkseen kurin seurakunnassa. Ainoa, ketä hän nuhtelee, on vanhurskas, joka nuhtelee muita heidän synneistään. Nämä väärät syyttävät syyttämisestä, nuhtelevat nuhtelemisesta ja tuomitsevat tuomitsemisen. He osoittavat siten olevansa lainrikkojia, koska estävät Jumalaa toimimasta sanan opettamalla tavalla.

Paavali käski nuorta Timoteusta saarnaamaan sanaa, nuhtelemaan, varoittamaan ja kehottamaan kaikella pitkämielisyydellä. (2Tim 4:1-4) Väärämieliset eivät suvaitse sitä, että heidän oma vääryytensä paljastetaan ja käyvät siksi niiden kimppuun, jotka sen tekevät. Kun heiltä kysyy, mitä syntiä tai lihallisuutta heissä itsessään on, on vastaus ympäripyöreä: "minä olen syntinen ja lihallinen ihminen, keskeneräinen ja tarvitsen syntien anteeksisaamista sekä kasvua armossa Jumalan työpöydällä." Mitään yksilöityä syntiä he eivät tunnusta, mikä antaa vaikutelman siitä, että he valehtelevat.

Seurakunnassa on yleistynyt väärä nöyristelevä opetus, missä ihannoidaan lihallisuutta ja syntisyyttä puhtaan uskon ilmentymänä. Jos joku ei tunne olevansa lihallinen ja ylen synnillinen ihminen, niin häntä pidetään tekopyhänä ja omavanhurskaana. Kun näille väärille sitten osoitetaan, että lihallisuudesta ja synnistä tulee tehdä parannus eli synti tunnustaa, katua syntiä ja hyljätä se Jumalan voimalla sekä muuttua mieleltä vanhurskaaksi, niin heillä ei yhtä äkkiä mitään syntiä olekaan. He ovat omasta mielestään hengellisiä ja vaeltavat Jumalan pyhyydessä sekä puhtaudessa, mutta tekeytyvät ihmisten edessä suosion saamiseksi syntisemmiksi ja huonommiksi ihmisiksi kuin mitä ovat tai millaiseksi itsensä kokevat.

He opettavat, että toista ihmistä on pidettävä parempana kuin mitä itse on ja sanovat sen olevan nöyryyttä. (Fil 2:1-5) Kun heille sanoo, ettei hengellinen ihminen voi olla moraalisesti huonompi kuin ne lihalliset ihmiset, joita hän nuhtelee, niin nämä väärät ovat hiljaa. (Gal 6:1) Jos heiltä kysyy, ovatko he syntisempiä, lihallisempia ja moraaliltaan huonompia ihmisiä kuin muut, niin he ovat hiljaa eivätkä vastaa. Jos he tunnustaisivat olevansa huonompia ja pahempia ihmisiä kuin muut, menisi heiltä pohja toimia muiden opettajana, nuhtelijana ja sielujen kaitsijana. He valitsevat totuuden sijasta elämän valheessa ja jatkavat vääryyden opettamista totuutena.

Pitäkää toista parempana kuin itseänne, Fil 2:1-8

Jos joku on kasvanut armossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, niin hän vaeltaa Hengessä ja hänellä on Hengen mieli. (Room 8:4-9, Gal 5:13-6:10) Sellainen voi alentaa itsensä ja toimia kaikkien muiden uskovaisten palvelijana. Toisen ihmisen parempana pitäminen tarkoittaa sitä, että luopuu omastaan sen toisen hyväksi ja on valmis vaikka kuolemaan hänen edestään. Se ei tarkoita sitä, että täytyisi valehdella vasten totuutta olevansa moraalisesti huonompi ja lihallisempi ihminen kuin ne, joita synnin vuoksi nuhtelee ja ojentaa.

Jeesus on uskovien esikuva toinen toisensa parempana pitämisessä. Hän ei valehdellut olevansa syntisempi, lihallisempi ja moraalisesti huonompi ihminen, koska piti muita itseään parempana kuin mitä hän itse oli. Hän opetti oikein sitä, että toisen parempana pitäminen tarkoittaa toisten palvelemista ja itsensä uhraamista heidän hyväkseen. (Matt 20:25-28; 23:11-12)

Opetus, jonka mukaan hengellinen ihminen on huonompi kuin lihallinen ihminen, on aivan järjetön ja nöyristelevä harhaoppi, mikä on saanut monet lankeamaan teeskentelyyn ja valheisiin. Itsepetoksessa on helppo elää ja joutua siten väärän ymmärtämisen vuoksi "kirjaimen ansaan" ja "synnin vangiksi".

Syntien salaaminen

Ihmisen on vaikea tunnustaa omia syntejään, kun ne paljastetaan hänelle. Toisen synnit on helppo huomata, mutta omia syntejä ei kovin moni tunnusta. Jos nuhtelet jotakuta hänen synneistään, niin useimmiten reaktio on se, että se toinen kiistää syyllistyneensä mihinkään syntiin. Tämä on tyypillinen lihan toimintamalli totuuden sanan edessä. Jokainen uskovainen on vaarassa langeta samaan omien syntien salailuun. Se ei johda kuitenkaan vapauteen vaan yhä lisääntyvään itsepetokseen sekä valheiden verkkoon.

Ihminen tekee lihansa puolesta kaiken, ettei paljastuisi väärässä olevaksi tai syntiseksi. Liha pystyy nöyristelemään ja tunnustamaan yleistä syntisyyttä, mutta mitään todellista syntiä se ei pysty tunnustamaan, jos on ymmärtänyt oikein Raamatun opetuksen siitä, että synti pitää hyljätä eikä sitä saa suosia. Niinpä liha keksii kaikenlaisia verukkeita, valheita ja vääriä opetuksiaan, jotta ei tule paljastetuksi ja jää kiinni kieroilusta. Väärä ei voi totisesti suoristua!

Totuus tekee teidät todella vapaiksi, Joh 8:32-36

Jotta lihan viettelyksistä ja tekopyhyydestä päästäisiin vapaaksi, on ainoa keino siihen tunnustaa totuuden sana omasta itsestä ja ojentautua sen mukaan. Jos minusta paljastuu ylpeyttä, itsekkyyttä, tekopyhyyttä tai muuta syntiä, niin en saa puolustaa sen harjoittamisen jatkamista oman keskeneräisyyteni, vajavaisuuteni, epätäydellisyyteni ja yleisen syntisyyden perusteella. Synnistä ja lihallisesta mielestä tulee aina pyrkiä eroon. Jumalan voima on suurempi kuin synnin voima. Jeesus voi vapauttaa kaikesta synnistä ja vaikuttaa mielenmuutoksen, mikä auttaa elämään puhtaasi ja vanhurskaasti Jumalan tahdon mukaan.

Ihminen on vastuussa Jumalalle elämästään ja uskostaan

Jos uskovaisen mielihalu on pois synnistä, valheista ja teeskentelystä, niin hän kärsii synnistä ja vihaa itseään lankeemuksiensa vuoksi. Näissä tapauksissa Jumalan armo tulee avuksi ja nostaa langenneen uudestaan vanhurskaaseen vaellukseen. Kun taistelemme syntiä vastaan, niin voimme rauhoittaa omaatuntoamme sillä, että pääsemme taivaaseen Jeesuksen Kristuksen tuoman syntien sovituksen ja Pyhän Hengen osallisuuden vuoksi. Emme voi saada osaa pyhitettyjen joukossa omin ansioin vaan yksin uskomalla Jeesukseen Kristukseen ja pysymällä hänessä uskon kautta. (Joh 15:1-8, Room 3:19-28; 11:11-23, 1Kor 15:1-11, Kol 1:21-23) Vastuu uskosta ja Kristuksessa pysymisestä on kuitenkin yksin ihmisellä itsellään eikä lainkaan Jumalalla. Jos ihminen ei olisi vastuussa Kristuksessa pysymisestä, niin häntä ei voitaisi tuomita oikeudenmukaisesti kadotukseen, jos hän lankeaa pois uskosta ja menettää Pyhän Hengen.

Nöyristelevät ihmiset väittävät, ettei ihminen ole lainkaan kykenevä vastaanottamaan armoa ja apua Jumalalta, niin että voisi sen halutessaan myös torjua. He kieltävät ihmisen tahdon osuuden pelastumisen prosessissa. He sanovat, että Jumala pitää ihmisen uskossa vastoin tämän tahtoa eikä ihminen voi vaikuttaa omalla tahdollaan mitään pelastetuksi tulemiseen. "Kristuksessa pysyminen on Jumalan vastuulla eikä minun vastuullani!" he sanovat.

Valheen hengen sanoma

Kuulostaa kovin nöyrältä, että ihminen on täysin Jumalan armoilla eikä voi tehdä mitään sielunsa pelastamiseksi: ei edes tahtoa pelastusta Jumalan tahdon mukaisella tavalla. Tämä on kuitenkin paholaisen valhe, mikä saa ihmiset luopumaan elävästä Jumalasta ja lankeamaan ylpeyteen sekä itsekkyyteen, väärään evankeliumiin ja saa heidät seuraamaan toista henkeä kuin minkä olemme saaneet, ja toista Jeesusta, jonka olemme vastaanottaneet. (2Kor 11:3-4, 1Tim 4:1-11)

Jos uskot siihen, ettet voi vaikuttaa omalla tahdollasi tai suostumisellasi mitenkään siihen, että Jeesus pelastaa sinut, niin olet eksynyt pois totuuden tieltä. Näillä valheellisilla väitteillä voidaan puolustaa mitä tahansa harhaoppia tai elämää synnissä ja uskoa sydämessään, että pelastuu vääryyden harjoittamisesta ja eksymisestä huolimatta. Valheen hengen tarkoitus onkin johdattaa ihminen luulemaan, ettei hänellä ole mitään vaaraa joutua kadotukseen. Se, että he ovat eksyneet, ei tarkoita sitä, että he rypisivät julkisesti synnissä ja vaikuttaisivat ulospäin huonommilta ihmisiltä kuin muut ovat. Nämä uskossaan haaksirikkoon joutuneet ovat useimmiten parempia ihmisiä ulkoisen vaelluksensa puolesta kuin monet pakanat ja valistetut filosofit, mutta heidän turvansa on väärässä opissa eikä uskon kautta elävässä Jumalassa ja Kristuksessa Jeesuksessa.

Paatumus, josta ei ole paluuta

Jos joku uskoo väärän opetuksen, ettei eksymisen ja kadotuksen joutumisen vaaraa todellisuudessa ole olemassa – koska "Jumala on luvannut" pelastaa hänet vastoin hänen tahtoaan ja palauttaa joka kerta eksymyksen tieltä, jos hän lankeaa – niin se saa hänet tuntemaan yliluonnollista varmuutta ja rohkeutta oman pelastumisen suhteen. Se johdattaa hänet kokemaan suuren voiman ja saa hänet näkemään Jumalan niin valtaisana, että tämä vaikuttaa jokaisessa ihmisessä kaiken oman tahtonsa päättämän mukaan eikä ihminen voi tehdä mitään itsensä pelastamiseksi: ei tahtoa eikä uskoa mitään, ilman, että Jumala vaikuttaa sen täysin vastoin hänen tahtoaan. Näin saadaan sysättyä kaikki vastuu ihmisen sielun kohtalosta Jumalan harteille ja eksytään todellisuudessa suruttomuuteen sekä väärään huolettomuuteen. Sellainen ihminen on ylpeä, itsekäs, rakkaudeton, teeskentelevä ja usein myös riidanhaluinen. Häntä on yleensä mahdoton palauttaa suoralle tielle.

En tiedä yhtään vapaan tahdon ja ihmisen vastuun kieltänyttä sielua, joka olisi palannut takaisin eksymyksensä tieltä ja tunnustanut Jumalan edessä, että Jumala kohtelee ihmistä sen mukaan, miten tämä elää ja suhtautuu Jumalan tahtoon. Tämä asia sanotaan selvästi nimenomaan siinä kohdassa, missä Herraa verrataan savenvalajaan ja Jumalan kansaa saviastiaan. (Jer 18:1-12) Jos kansa elää pahan sydämensä mukaan luopumuksessa, uhkaa sitä onnettomuus ja Jumalan hylkääminen, mutta jos kansa kääntyy pois pahuudestaan, niin Jumala siunaa sitä ja antaa sen nähdä valmistamansa pelastuksen. (vrt. Apt 3:19,26) Mikäli ihminen jää lopullisesti luopumuksen tilaan, ei hänen edestään ole enää uhria syntien vuoksi. (Hebr 6:1-8, 10:25-31) Itsensä paaduttanut ihminen on tullut Jumalan paaduttamaksi ja hylkäämäksi eikä sieltä ole enää paluuta takaisin suoralle tielle. (Room 9:14-29) Muista tämä ja ota vaarin tästä sanasta, niin varjellut eksymästä harhaoppiin, missä kielletään ihmisen vapaa tahto ja samalla myös vastuu sielun kohtalosta.

Jumala mielipidevaikuttajana

Jumala tahtoo vaikuttaa jokaisessa ihmisessä uskon, joka pelastaa hänet ja vie perille asti taivaaseen. (Luuk 7:48-50, 1Tim 2:3-7, Joh 3:15-17, Psa 135:6) Jumala vaikuttaa jokaisessa ihmisessä mielipiteisiin ilmoittamalla sanansa kautta oman tahtonsa. Jos ihminen hylkää Jumalan sanan ja sanan vaikuttaman mielenmuutoksen, ei Jumala ole siitä vastuussa. Jos ihminen ottaa vastaan Jumalan sanan ja muuttaa mieltään Jumalan tahdon mukaan, on se Jumalan armon vaikutusta hänessä. Ihminen ei olisi edes tiennyt, miten tulee tahtoa, elää ja ajatella, ellei Jumala olisi sitä hänelle ilmoittanut ja sanansa kautta sitä vaikuttanut. Jumala antaa siis kaikkea hyvää, mutta ihminen päättää sen, ottaako vastaan vai torjuuko sen hyvän, mitä Jumala hänelle ilmaiseksi lahjana tarjoaa. (Jes 55:1-8, Apt 28:24; 13:43-52)

Jumalan sanassa on voima, joka voi synnyttää pelastavan uskon kutsutuissa ihmisissä. (Room 10:1-17) Kenenkään ei ole kuitenkaan pakko uskoa ja ottaa uskossa vastaan Jumalan armoa, mitä Jumala kuitenkin runsaasti uskon kautta meille tarjoaa.

Liian raskas kivi nostettavaksi

Me olemme saaneet uskon kautta pääsyn sisälle tähän armoon, jossa me nyt olemme. (Room 5:1-2) Voimme tehdä uskon kautta monia voimallisia tekoja ja ymmärtää asioita. (Hebr 11) Jumala tahtoo muuttaa meitä yhä enemmän Poikansa kaltaiseksi, kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki. (2Kor 3:17-18.) Kenenkään ei ole kuitenkaan pakko muuttua. Muuttumisen voi estää kieltämällä Jumalan voiman omassa elämässään. Ihminen on se "liian painava kivi", jota Jumala ei voi nostaa ja jonka Jumala on kuitenkin tehnyt. Ihmisen vapaa tahto tekee hänestä lähes jumal´olennon, mutta koska ihminen on turmellut synnin tähden tiensä, estää se häntä toimimasta Jumalan tahdon mukaan, ellei Jumala saa taivutettua sitä ihmistä Jumalan tahtoon, jota hän nuhtelee, kutsuu ja vuodattaa Henkeään häneen. (Snl 1:23)

Jumalan sana on elämän Hengen siemen

Jumalan sanassa on Henki ja Elämä. (Joh 6:63,68.) Jokainen Jumalan sana ihmisen sydämelle kerrottuna ja tulleena pitää sisällään elämän siemenen, joka voi nousta ylös uuteen elämään ja vaikuttaa sen, mikä on otollista Jumalalle. Ihminen on kuitenkin se, joka vastaa siitä, miten tälle siemenelle käy. (Luuk 8:15-18, vrt. Matt 7:21-29, 1Kor 3:1-18.) Ihminen voi tukahduttaa hyvän sanan ja estää sen vaikutuksen omassa elämässään. Ihminen voi myös antaa sanalle sijaa sydämessään, niin että sana muuttaa hänet ja puhdistaa hänet hyödylliseen käyttöön Jumalan valtakunnan työssä. (Jaak 1:21ss., 2Tim 2:19-26) Jumalan sana tuo ihmiselle pelastuksen Pyhän Hengen voimalla, mutta ihminen on se, joka ottaa sanan vastaan tai torjuu sen pois luotansa. (Joh 12:42-50) Näin ihminen on myös yksin vastuussa siitä, miten tämän elämänsä elää ja pysyykö hän Kristuksessa vai ei.

Kurittava nuhde on elämän tie, Snl 6:23

Voima pelastukseen tulee Jumalalta ja samoin viisaus sekä hyvä ymmärrys pyhään vaellukseen, mutta pakko ei kenenkään ole Herran kurituksen mukaan ojentautua ja tulla harjoitetuksi sitä kautta. (1Piet 1:5ss, Efe 1:3,8, Fil 1:8-11, Hebr 12:1-17) Pyhityksestä voidaan myös luopua. (1Tess 4:1-12) Joka hylkää Herran kurituksen ja nuhteen, hylkää samalla elämän, koska antautuu vaeltamaan tottelemattomien mielenlaadun mukaan ja valehtelee sekä nöyristelee vastoin totuutta. (Snl 4:1,13) Jos luet Sananlaskujen kirjasta kohtia, missä puhutaan kurituksesta, viisaudesta, ymmärryksestä, tiedosta ja taidollisuudesta, niin huomaat kaiken sen olevan tulosta siitä, että ihminen alistuu Jumalan tahtoon ja ottaa vaarin hänen sanoistaan. Pakko sitä ei ole tehdä eikä kenenkään ole pakko muuttua Kristuksen kaltaiseksi. Jumala tahtoo muuttaa meitä ja viedä meissä eteenpäin alkamaansa hyvää työtä, mutta hän kysyy meiltä joka päivä: "Tahdotko sinä seurata minua?" Jos tahdot, niin Jumala saa vaikuttaa sinussa tahtomista ja tekemistä, niin että hänen hyvä tahtonsa tapahtuu. (Fil 2:13-14) Muuten se ei tapahdu.

Vapaaehtoinen elämän tie, 1Piet 5:2, Jer 2:17; 7:2-15

Jos haluat, niin voit vaikka heti tehdä syntiä, mitä tahansa, eikä Jumala sitä estä. Jos kuitenkin haluat, niin voit olla myös syntiä tekemättä ja vaeltaa Jumalan tahdon mukaan. Kun ilmoitat Jumalalle tahtosi olla syntiä tekemättä ja vapautua lihallisesta mielenlaadusta, niin hän vahvistaa sinua tämän päätöksesi mukaan ja muuttaa sinua antamalla voimaa vaeltaa puhtaasti mielen muuttumisen kautta. Kun mielesi muuttuu päivä päivältä puhtaammaksi, niin sinun ei tee mieli tehdä syntiä ja olla lihallinen vaan voit olla hengellinen eikä sinun tarvitse teeskennellä tai nöyristellä muiden ihmisten edessä olevasi moraalisesti huonompi ihminen kuin Jumalan silmissä ja omastakin mielestäsi olet.

Lopuksi

Toivottavasti tämä kirjoitus on saanut sinut miettimään näitä asioita ja voit ojentautua elämään sen Pyhän mukaan, joka meitä kutsuu. Jumala tahtoo, että tulemme kaikki yhdessä pyhäksi Jumalan kansaksi voidaksemme olla avuksi toinen toisellemme ja palvellaksemme muita itsemme toisen hyväksi uhraten.

Petteri Haipola, 02.02.2006

Sivun alkuun