Avioero ja uudelleen avioituminen Raamatussa

Kirjoittanut Petteri Haipola

Avioero ja uudelleen avioituminen koskettaa yhä useampaa kristittyä. Seurakunnan suhtautuminen uudelleen avioituneisiin veljiin ja sisariin vaikuttaa hyvin paljon yhteyden säilymiseen kristittyjen välillä. Erimielisyys tässä asiassa johtaa väistämättä seurakunnan hajaannuksen tilaan.

Toisella puolella ovat ne, jotka pitävät uudessa liitossa eläviä kristittyjä jatkuvassa aviorikoksessa elävinä ja toisella puolelle ovat ne, jotka näkevät aviorikoksen päättyneenä syntinä ja uuden liiton laillisena avioliittona, joka ei ole jatkuvaa aviorikoksessa elämistä.

Suurissa kirkoissa on molempien näkemysten kannattajia. Ratkaisevaa kirkossa pysymisen kannalta on uudelleen avioituneiden kohdalla se, miten vanhimmat Raamatun opetuksen tästä aiheesta ymmärtävät. Jos vanhimmat pitävät uutta liittoa jatkuvana huorintekemisenä, joutuvat uudelleen avioituneet lähtemään pois kirkosta tai sitten heidän on purettava uusi liitto ja hajotettava uusperhe.

Koska aihe on niin vakava ja vaikuttaa kristityn elämään kokonaisvaltaisesti, niin pyydän, että varaat itsellesi paljon aikaa tämän asian puolueettomaan tutkimiseen. Älä muodosta kantaasi pintapuolisen aiheeseen tutustumisen perusteella vaan tutki tarkoin, mitä Raamatussa on aiheesta kirjoitettu ja miten alkuperäiset kirjoittajat ovat tarkoittaneet kirjoitukset ymmärrettäviksi.

 •  18. helmikuuta 2010

Tiivistelmä opetuksesta

Asiat voi sanoa myös lyhyesti. Tiivistän opetuksen avioerosta ja uudelleen avioitumisen mahdollisuudesta tähän esipuheeseen.

Avioliitto ei ole sakramentti, joka sitoo puolisot toisiinsa kuolemaan asti. Avioliitto voi päättyä eroon joko yhteisestä sopimuksesta tai kun toinen jättää. Silloin on hyvä katsoa, mikä on eroon vähemmän syyllisen ja enemmän syyllisen puolison oikeus uuteen avioliittoon. Täysin syytöntä osapuolta tuskin löytyy, mutta vaikka toinen puoliso olisi syyllisempi kuin toinen, ei sen toisen syyttely vie asioita suotuisaan suuntaan, joten syyttelystä kannattaa sanoutua irti ja antaa sen sijaan anteeksi, niin kuin herra on meitä opettanut.

Avioliitto ja uuden avioliiton solmiminen voivat tapahtua joko ennen uskoontuloa tai sen jälkeen. Se, mitä on tapahtunut ennen uskoontuloa, on anteeksisaatu, eikä sido kristittyä. Jos hän on eronnut ennen uskoontuloaan ja on sinkku, niin hänellä on lupa mennä naimisiin uskovan puolison kanssa. Jos hän on naimisissa uskoontulonsa hetkellä, niin hän voi soveltaa kristityille annettuja Raamatun ohjeita. Huomaa, että seurakunnassa voidaan opettaa ja toimia Raamatun ohjeiden vastaisella tavalla, joten omakohtainen Jumalan tahdon tunteminen kirjoituksissa on välttämätöntä oikeiden päätösten tekemisessä.

Monet seurakunnat eivät hyväksy kristityn solmimaa uutta avioliittoa vaan pitävät sitä huorintekona entistä puolisoa kohtaan, mutta miten se voisi olla aviorikos, kun entinen avioliitto on päättynyt? Jumalakin tunnustaa avioeron, kun se on astunut voimaan lainmukaisesti.

Monet vaativat eron kokenutta kristittyä palaamaan takaisin entisen puolisonsa luo, mutta se ei ole aina mahdollista. Tämä entinen puoliso on voinut mennä yhteen toisen kanssa ja heillä voi olla yhteisiä lapsia, ja vaikka ei olisikaan, niin jos se toinen ei suostu palaamaan yhteen missään tapauksessa, niin eron kokenut ei voi yksin korjata jo rikkoutunutta ja päättynyttä liittoa. Joissakin tapauksissa olisi jopa syntiä yrittää hajottaa uusperhe ja tavoitella entistä puolisoa takaisin. On parempi, että uusi liitto toimii kuin että sekin hajotettaisiin ja lapset joutuisivat eroon toisesta vanhemmastaan.

Jos molemmat puolisot ovat uskossa, kun he eroavat, niin Paavalin ohje on etsiä sopua ja palata yhteen, tai pysyä naimatonna. Tässäkin tapauksessa voi olla mahdotonta palata entisen puolison luokse, joten kysymykseen tulee, voiko eronnut kristitty soveltaa itseensä Paavalin ohjetta hylätyille kristityille, joiden on lupa mennä naimisiin jonkun muun kristityn kanssa. (1Kor. 7) Mielestäni tätä voidaan soveltaa niihin tapauksiin, joissa yhteenpalaaminen entisen puolison kanssa ei toisen sinnikkäistä vastusteluista johtuen ole mahdollista, ja elämä yhdessä vastentahtoisen tai hankalan puolison kanssa olisi ahdistavaa, tuskallista tai vaarallista.

Jos uskosta osaton jättää kristityn puolisonsa, niin tämä on vapaa menemään naimisiin, kunhan se tapahtuu herrassa, ts., kunhan tuleva puoliso on myös kristitty. Paavali ei hyväksy avioliiton solmimista eriuskoisten välillä. (1 Kor. 7; 2. Kor. 6:14-18)

Jos toinen puolisoista syyllistyy aviorikokseen tai elää haureellisesti, niin se on peruste hyväksytylle avioerolle, ja siinä tapauksessa petetyllä puolisolla on lupa mennä uudestaan naimisiin kristityn puolison kanssa. Pettäjä ja hänen kanssaan uudessa liitossa elävä syyllistyvät kuitenkin aviorikokseen, joten pettäjän kanssa ei kenenkään ole lupa avioitua (Jeesuksen sanat evankeliumieissa). Se, onko uusi avioliitto pettäjän kanssa jatkuvaa huoruudessa elämistä, jakaa sitten mielipiteitä hyvin laajalti.

Olen sitä mieltä, että katumus ja anteeksianto voivat tuoda siunauksen myös syyllisen osapuolen uuteen liittoon, ja etenkin pettäjän kanssa avioitunut henkilö on uskoontullessaan vapaa entisistä virheistään, jos avioliitto on solmittu ennen uskoontuloa. Hän voi jäädä elämään pettäjän kanssa eikä tee siinä mitään väärää. Jos molemmat ovat olleet uskossa pettämisen ja uuden liiton solmimisen aikana, on ulospääsy syyllisyydestä syvän katumuksen ja täydellisen anteeksiannon kautta mahdollista, mutta tällainen rikkomus ihmisiä ja Jumalaa vastaan jättää aina jälkensä, joita ei voida koskaan täysin korjata. En sanoisi katuvaa henkilöä silti jatkuvassa huoruudessa eläjäksi ja hyväksyisin hänet pyhien yhteyteen, vaikka hän on syyllinen aviorikokseen ja entisen puolisonsa pettämiseen.

 •  Viimeisin tiivistelmä kirjoitettu 1. elokuuta 2015

Hakemistossa olevat kirjoitukset ovat vuosilta 2000 – 2010

Sivun alkuun